perjantai 28. helmikuuta 2014

Pe 28.2.

Tänään 20km, 1h 47min

Ap: kevyt 11.2km, 57:02, 5:06/km.

Pieni aamulenkki lähimaastoissa. Eilinen juoksu painoi rankasti ja nyt oli jaloissa ihan rehellistä väsymystä. Syke pysyi kuitenkin hyvin kurissa ja TE oli leppoisa 2,6. Suunta on oikea.

Ip: kevyt 9.0km, 50:10, 5:34/km.

Illalla vielä pakkopullaa matolla.

Helmikuun kilsasaldoksi tuli säälittävä 323km. Mutta mikä pahinta, niin en päässyt lankussa kuin 7 minuuttiin. Helmikuun loppu oli niin vaikea, että en pystynyt kunnolla edes yrittämään. Aloitin pitempää lankkua pari kertaa tällä viikolla, mutta sisu meni kaulaan ennenkuin kunnolla aloin edes vapista. Täytyy siis siirtää tavoite maaliskuulle, kun nyt juoksukin tuntuu vähän aukenevan.

torstai 27. helmikuuta 2014

To 27.2. – Järvenkierto minimoituna

Tänään 25km, 2h 04min

Ap: 25.2km, 2:04:07, 4:56/km.

Oli taas niin hieno lenkkikeli, että päätin aamulla lähteä järveä kiertämään (vastapäivään). Jotta aika ei tulisi pitkäksi, niin otin haasteeksi tehdä täydellisen suljetun lenkin lyhintä mahdollista reittiä. Selvisinkin kierroksesta 25.19km-tuloksella. Odotin kyllä etukäteen, että reilusti menee alle 26km, mutta en olisi uskonut noin hienoa tulosta sentään! Nyt se meni niin kiusallisen lähelle maagista 25km rajaa, että pakko on vielä tavoitella 24-alkuista tulosta.

Vaikea tosin on keksiä mistä voisi vielä 200m ottaa pois, kun tuo oli jo aika täydellinen suoritus. Vähän saa pois juoksemalla mutkat vielä optimaalisemmin ja pari pientä muutakin oikaisua tuli juostessa mieleen, mutta niillä saa pois vain muutamia kymmeniä metrejä. Härmälässä saa *ehkä* jotain pois, kun juoksee rantaa pitkin. Niinpä ratkaisun avain piileekin Pispalassa. Siellä ei ole mitään hyvää reittiä Pispalan koululta Simolankadun alkuun, mutta täytyy tehdä vielä erillinen tiedusteluretki sinne...

Ai niin, kun matkaa oli jäljellä kymppi, niin päätin kokeilla loppunostolla saisiko keskarin vielä hinattua alle 5min/km, ja menihän se. Näin voin nyt hyvällä omatunnolla kirjata harkan päiväkirjaan juoksuksi. Tapillahan ei taida juoksuksi laskettavia järvenkiertoja viime vuosilta oikein ollakaan...

Ip: lepo.

Ajatuksena oli kyllä tehdä pieni hölkkä, mutta aamun TE-lukema 4.5 sai toisiin aatoksiin.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Ke 26.2. – Kolibrin elämää

Tänään 25km, 2h 08min

Olen kuumeisesti yrittänyt pohtia mistä viime päivien jatkuva alamäki ja sykkeen käsittämätön nousu voisivat johtua. Googlasin kaikki mahdolliset sairaudet ja muut syyt, mutta en löytänyt netistä mitään uskottavalta kuulostavaa selitystä. Jäljelle jäi vain yksi luonteva selitys: olen joko mikroaaltouunin tai kännykän säteilystä syntyneen geenimutaation vaikutuksesta muuttumassa kolibriksi. Nyt jälkikäteen vähän ihmetyttää, että en ollut tuota aiemmin tajunnut. Kolibreilla nimittäin leposyke on 400 ja vk-syke 1200. Tuohon suuntaanhan minä olen menossa. Lisäksi kolibrit voivat helposti syödä niin, että niiden paino lyhyessä ajassa kaksinkertaistuu, eli aivan kuin minä työpaikan hampurilaispäivänä tai jenkkimatkalla. Ja kolibrit vielä lenkillä tarvitsevat 15min välein lisäenergiaa, aivan kuin oma jatkuva juomiseni pitkiksellä.

Nyt tietysti joku sanoo, että tuollainen geenivaurio olisi varsin epätodennäköinen, mutta vastaavia tapauksia on luotettavasti dokumentoitu. Esimerkiksi amerikkalainen kuuluisa julkimo Jeff Goldblum muuttui kärpäseksi jonkinlaisen geenitapaturman seurauksena ja tästä on todisteena 1986 valmistunut dokumenttielokuva.

Tänään onneksi kehoni alkoi taistella muutosta vastaan ja huononeva trendi on ainakin toistaiseksi pysähtynyt. Tänään syke oli jopa alempi kuin viime päivinä!

Ap: 17.3km, 1:23:03, 4:48/km.

Tällä kertaa vähän pitempi aamulenkki, kun ei ollut mitään muuta ohjelmaa. Kiersin Vuoreksen ja vire oli selvästi parempi kuin viime päivinä. Jalat ovat yhä samanlaiset pölkyt, mutta ainahan näillä kevään ensimmäisillä sulan maan lenkeillä jotenkin on silti mukavampi juosta. Sykekin pysyi nyt paljon kohtuullisemmissa numeroissa, vaikka pääosin vk-puolella menikin.

Ip: kevyt 8.0km, 44:58, 5:37/km.

Illalla palauttavaa hölkkäilyä matolla. Katselin hienoa dokumenttia kolibreista...

tiistai 25. helmikuuta 2014

Ti 25.2.

Tänään 16km, 1h 24min

Ap: 8.3km, 38:44, 4:42/km.

Kananmuna huiviin ja päälle vk-lenkki, kuten nykyisin aamuun kuuluu. Tällä kertaa ulkona. On kyllä paras helmikuu ikinä, kun on ihan kesäkeli!

Ip: hieronta 45min + kevyt 8.0km, 45:45, 5:43/km.

Päivällä Jupon käsittely. Pohkeet aika kipeät, vaikka mitään en ole tehnyt.

Illalla matolla kevyt hölkkä. Vauhtina hurja 10,5kmh. Mutta jaksoinpa nyt helposti!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Ma 24.2.

Tänään 7km, 38min

Ap: 7.0km, 37:51, 5:24/km.

Aamuraasto matolla. Opettelin samalla kuinka tehdään aito huippulaatuinen viikinkimiekka. Koskaan ei tiedä milloin tuo taito tulee tarpeeseen.

Lenkillä tapahtui myös pieni ihme mittariini liittyen. Olen nyt juossut muistaakseni kolme kuukautta uuden Forerunnerin kanssa. Aina lenkin alussa noin 10min juoksun jälkeen mittari kertoo sen hetkisen palautumisen tilan (”recovery check”). Joka ikisellä lenkillä tähän saakka mittari on sanonut palautumisen tilaksi ”Good”. Näin siitäkin huolimatta, että olen useasti ollut jo ihan poikki lenkin alussa ja syke on ollut taivaissa (välillä mittarivirheen ja välillä huonon kunnon takia). Ehdinkin jo luulla, että tuo toiminto on ihan susi ja muita tiloja kuin ”hyvä” ei olekaan. Tänään kuitenkin mittari sanoi ”Fair”! Tämän huonompaa lenkkiä ei siis mittarin mielestä ole ollut koskaan. Eilen pitkiksen jälkeen mittari sanoi palautumisajaksi 3 päivää, joten siihen nähden tuo tuomio oli ihan linjassa.

Ip: lepo.

Lukitaan kuitenkin lepo. EPEK. Pieleen menee määräviikko heti alkuun, jos tällä menolla jatketaan. Liikaa töitä tuli tälle päivälle.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Viikko 8

Viikko 8 (17.2.-23.2.2014)

Juoksua 59km (5:14/km).
Liikuntaa yhteensä 5h 10min.

Viikko alkoi neljällä täyslepopäivällä Redmondin matkan takia. Viikon lopussa sitten keräsin nuo kilometrit. Oli todella surkea viikko ja juoksu ei kulkenut lainkaan. Syke ei ikinä ole ollut tällä tasolla hitaassa vauhdissa ja takareidet ovat ihan yhtä jumissa kuin edelliselläkin viikolla. Muutaman päivän lepo ei vaikuttanut reisiin millään lailla.

- Pitkis sunnuntaina
- Pari surkeaa kevyttä lenkkiä
- Ei mitään lihaskuntotreenejä
- Takareidet koko ajan tukossa

Ensi viikko on pääosin lomaa vaikka ikävästi joitain pakollisia työjuttujakin sinne on tullut. Yritän kuitenkin nyt saada jonkinlaisen määräviikon alle ja katsoa miten se vaikuttaa jalkoihin. Tehot saavat jäädä aika vähiin, kun näillä jaloilla ei pääse mihinkään. Saatan kuitenkin hallissa yrittää äänivallin murtamista, eli 4:30/km-rajan rikkomista.

PS. Arhinmäki on uusi sankarini. Hyvä, että joku uskaltaa sanoa sen minkä kaikki tietävät;-)

Ilta-Sanomat: Arhinmäki oli lauantaina katsomassa Norjan naisten kolmoisvoittoa naisten 30 kilometrin kilpailussa. Hän kommentoi olympiakisojen aiempina päivinä huonommin menestyneen Norjan suoritusta sanomalla, että ”jos norjalaisilla on mennyt voitelu ja lääkitys tähän saakka pieleen, niin nyt se oli kunnossa”

Ja olihan siellä tämäkin juttu.

Way to go Paavo!

Su 23.2. - Järvenkierto

Tänään 27km, 2h 17min

Ap: 26.7km, 2:17:16, 5:09/km.

Järvenkierto ennätyssykkeillä. Hannu oli mukana alkumatkan Savupojille saakka ja sitten lopun hölkkäilin itsekseni. Syke oli tosiaan 20-30 pykälää liian korkea, mutta jaksoin jotenkin koko matkan tönköillä reisilläni. Sen verran huijasin, että poikkesin Epilässä Kekkosentien varteen ja juoksin pohjoisen kautta samalla katsastaen tunnelityömaata Kaapon takapihalla. Paikkallistuntemusta omaava lukija saattaa huomata, että tuolla reittimuutoksella myös kiersin Pispalan mäen...

Oli kyllä todella keväinen meininki, kun lämpöä oli parhaimmillaan varmaan 5 astetta ja talitinteillä oli kotipihassa jo ihan täysi konsertti päällä. Hyvältä näyttää juoksun kannalta, kun 10 päivän ennustekin on pelkkää plussaa. Toivottavasti vielä tulee kevät tähän omaankin tekemiseen.

Ip: lepo.

Olympialaiset ovat sitten ohi. Ikävä on vannoutuneena penkkiurheilijana nyt todeta, että ei nuo kisat enää jaksaneet sytyttää. Varmaan kesäkisoista vielä innostun, mutta talvikisat on kyllä ihan yks hailee. Asiaa kuvaa hyvin se, että eniten innostuin jääkiekosta. Sehän on totaalinen marginaalilaji, jossa on kuusi vakavasti otettavaa maata mukana, mutta ainakin siinä olympialaisissa on jotain erityistä (=joukkueet mukana parhailla pelaajilla).

Yritin miettiä miksi kisat eivät jaksaneet kiinnostaa. Syy ei ole pelkästään Suomen menestyksessä ja osallistumisessa, kun sehän oli loppujen lopuksi ihan OK. Keksin ainakin kolme syytä:
1) Lajien määrän kasvu ja uudet pellelajit saavat aikaan inflaatiota. Jos pellelajeja on pakko modernisoinnin nimissä lisätä, niin otettaisiin sitten reilusti vanhoja lajeja saman verran pois. Nyt mitaleja jaetaan ihan tajuton määrä ja ei niissä edes pysy mukana. Kokonaisuus on huonontunut oleellisesti.
2) Olympialaisiin liittyy liikaa lieveilmiöitä ja erityisesti Sotshin ympärillä niitä on riittänyt. Jotenkin koko olympialiike lahjusherroineen ja giganttisine systeemeineen on alkanut vaivata minua. Yhtenä yksityiskohtana mainontaan liittyvä monopoli (esimerkkinä tapaus Björgen) on rajusti normaalin oikeustajun vastainen ja ottaa oikein kunnolla päähän. Olisi todella terveyttävää uudistaa koko KOK.
3) Isoin ongelma on varmaankin oma kyynisyyteni, mutta YLE:n suoritus oli kyllä melkoinen pohjanoteeraus. Valtava legioona toimittajia ja kommentaattoreita ja tuloksena pelkkiä latteuksia ja tikusta asiaa. Yritetään hehkuttaa ja dramatisoida täysin typeriä asioita ja oikein mitään oleellista kisatapahtumista ei osata sanoa. Turhan usein piti ottaa ääni pois tai vaihtaa kanavaa, kun sietokyky ylittyi. Onneksi olin jo aiemmin päättänyt, että en maksa YLE-veroa. Enkä siis tarkoita vain Kaj Kunnasta (joka toki oli kaikkein pahin), vaan koko porukkaa. Viimeisimpänä v*tutuksen kohteena oli 50km hiihto, jossa selostaja jaksoi koko lähetyksen ajan etsiä merkkejä ”joukkuetaktiikasta” tapahtui siellä mitä tahansa. Jostakin syystä tämä ”joukkuetaktiikan” tarkkailu on muotia yhteislähtöjen selostuksissa vaikka sillä ei ole *mitään* merkitystä tai se on täysin triviaalia. Kai kaikki huomasitte kuinka Iivo Niskanen kerran ”hidasti” muita 20m leveällä ladulla noin 0.1s verran ja oli heti kansallissankari ja joukkuepelaaja, jota epäilemättä hehkutetaan myös huomisissa lehdissä. Vaikka sillä ei ollut mitään vaikutusta mihinkään, niin Suomella oli aivan loistavan nerokas joukkuetaktiikka. Ja huomasittehan kun Lari Lehtonen kisan alussa meni hetkeksi johtoon ja selostaja tulkitsi tämän heti osaksi Suomen hienoa joukkuetaktiikkaa.

Ikävä maku vielä jäi suuhun lopuksi, kun Putin sai kuin saikin sitten kultamitalinsa maastohiihdosta. Kyllä mahaa väänsi, kun oli pakko norjalaista kannustaa lopussa. Onneksi Putinin menestys kokonaisuutena perinteisissä lajeissa oli silti huono.

lauantai 22. helmikuuta 2014

La 22.2.

Tänään 15km, 1h 17min

Ap: kuolema 7.0km, 37:06, 5:18/km.

Aamulla taas matolle. Jäniksestä painelin mittariin vk-vauhdiksi 11,5kmh. Ekan kilsan jaksoin vielä hyvin, mutta sitten alkoi rasitus kumuloitua. En koskenut enää nopeussäätöön vaan sinnittelin aamuseiskan loppuun saakka. Viimeisellä kilsalla tein kyllä ihan kuolemaa samalla lailla kuin TC:n loppusuoralla. Syke 170 lähes maksimissa ja happi alkoi loppua. Ei olisi enää seuraava kilsa varmaan mennyt, kuten sykekäyrästäkin ilmenee.


Tämä kortti katsotaan nyt loppuun, että mikä tässä oikein maksaa.

Ip: kuolema 8.2km, 40:09, 4:52km.

En huomannut katsoa ikkunasta ulos ja lähdin epähuomiossa taivasalle loskalenkille. On siellä mukavampaa kuin matolla, mutta ei kyllä yhtään paremmin kulje. Yritin juosta vähän kovempaa ja pääsinkin alle 5min/km-vauhtiin ainakin välillä. Mutta kyllä se koville otti ja syke nousi jo 176:een, joka on muistaakseni sama kuin viime vuosien maksimi.

Huomenna sitten järvenkierto normaaliin aikaan (Porsche Center 8.27, Arskan Pulju 9.00). Lieneeköhän kukaan muu lähdössä, kun kaikki tuntuvat olevan matkoilla jossain...

PS. Tänään muuten juostaan E24-kisa Esport-areenalla. Hyvässä vauhdissa on kärki viiden tunnin jälkeen, mutta niinhän se aina tässä vaiheessa;-)

perjantai 21. helmikuuta 2014

Pe 21.2. – TC-pyyhe kehään

Tänään 17km, 1h 34min

Ap: 7.0km, 36:24, 5:12/km.

Juoksukokeilu matolla neljän päivän huilailun jälkeen. Syke taas reilusti vk-alueella melkein koko matkan. Ei voi tajuta mitä täällä tapahtuu.

Ip: 10.0km, 57:11, 5:43/km.

Piti illalla vielä kokeilla matolla olisiko aamulla ollut joku erikoisongelma ja nyt taas kaikki kunnossa. Ei ollut. Vaikka kuinka painelin kilpikonnaa, niin ei vaan pysty mihinkään. Aina kun luulen, että tästä ei enää huonommaksi tilanne voi mennä, niin ylitän kuitenkin itseni ja pystyn jatkamaan regressiota!

Nyt on jotain niin pahasti pielessä, että pakko on synkin mielin ottaa DNS Teivocupista. Jonkinlainen lohtu on siinä, että saapahan ainakin katsella sitten naisten hiihtoa.

torstai 20. helmikuuta 2014

Ti-To 18.-20.2. – Laiskottelu Redmondissa

Kolmen päivän saldona pyöreä nolla

Niinhän siinä kävi, että kannoin lenkkarit Redmondiin ja takaisin käymättä kertaakaan lenkillä. Oli liikaa töitä ja muutenkaan ei nyt motivaatiota löytynyt. En tehnyt mitään muutakaan edes kaukaisesti liikuntaa muistuttavaa toimintaa. Parhaillaan kirjoittelen tätä baarissa Seattlen lentokentällä, kun edessä on reilun 20 tunnin kotimatka. Perjantaina pitäisi käydä tekemässä joku pieni lenkkikokeilu ja sitten lauantaina Teivocupiin kanttaamaan kaikkien aikojen huonoin tulos, mutta katsotaan nyt miten käy.

Heitänpä tähän vähän pohdintaa amerikkalaisesta elämänmenosta. USA:han on ihan p**seestä melkein kaikilla mahdollisilla tavoilla. Politiikasta ja siihen liittyvistä hulluista ja muista yhteiskunnallisista asioista en edes viitsi kommentoida, mutta tärkeämmistä asioista televisio on se kaikkein karmein asia. Muita hirvityksiä ovat jättimäiset ruoka-annokset ja kelvottomat hotellien suihkut.

Minähän olen siis kohtuullisen ahkera television kuluttaja, mutta jenkeissä on ihan mahdoton katsoa telkkaria. Se on sietämätöntä. Mainosten määrä ja tapa, jolla ne sekoitetaan ohjelmiin, on raivostuttavaa. Ja mainosten sisältö sitäkin karmeampaa (erityisesti lakimiesten ”oikeutta sinulle” –mainokset). Tällä kertaa yritin katsella olympialaisia, mutta järkeviä lajeja ei näytetty ollenkaan ja muiltakin osin lähetys oli pelkkä tilkkutäkki jotain typeriä katkelmia kisojen ajalta. Kuuntelinkin lopulta Sotshi-lähetykset Ylevero Puheen nettiradiosta.

Mutta sitten on se yksi poikkeus, jossa USA on täysin ylivertainen: jääkiekon televisiointi! Suomi-Venäjä tuli suorana ilman häiritseviä mainoksia (paitsi erätauoilla). Selostajat ja kommentaattorit ovat aivan käsittämättömän hyviä. Kevyesti sata kertaa parempia kuin Suomessa. Analyysi on viiltävää, asiantuntemus Suomen seurajoukkueita myöten oli jäätävää, ja televisiokuvan ja grafiikan käyttö analyysissä oli erinomaista. Ottelun seuraaminen oli todella nautinnollinen kokemus, jota tietysti auttoi Putinin vetäminen kölin alta. Täydellinen päivä!! Vaikka Ruotsille varmaan hävitään välierässä, niin Putinin nöyryytys korvaa kaiken.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Ma 17.2. - Matkapäivä

Tänään -

Nautinnollinen matkapäivä sardiinipurkissa Helsingistä Lontoon kautta Seattleen. Kyllä muutaman kerran piti taas paikalla 46F istuessani miettiä elämän mielekkyyttä, kun tällaisia reissuja joutuu tekemään. Takareidet huutavat hoosiannaa vaikka kuinka yrittäisi asentoa siinä penkkien puristuksessa vaihdella.

Onneksi sain kuitenkin GT:n ääressä sivistää itseäni urheilutieteen saralla. Opin matkalla loistavasta The Economist –lehdestä kaksi tärkeää asiaa:

1) Xenon-kaasua hengittämällä saa EPO-arvot luonnollisesti nousemaan. Tämä on erityisesti Venäjällä suosittu keino. Vaikutuksen pitäisi olla vähintään yhtä hyvä kuin alppimajassa paitsi että vaikutus kestää paljon kauemmin. Jos vain keksisin mistä tällä viikolla saan Xenon-kaasua, niin ehkä se TC 20min on lauantaina vielä mahdollinen. Ja tämä siis ei ole kielletty menetelmä, vaan toistaiseksi vielä Wadan sallima. Tehokkain seos on 50% Xenonia ja 50% happea (tuntuu aika rajulta, mutta niin tuossa artikkelissa sanottiin). Muutama minuutti pari kertaa viikossa riittää, ja sitten vielä ennen kisaa viimeinen annos.
Nyt minulla on ohjelmassa siis Xenon ja Kaapon astma-lääkkeet, niin eiköhän näillä jotain saada aikaan!

2) Toinen uutinen ei ollut minulle itselleni kiinnostava, mutta sitäkin tärkeämpi hesseleille. Nimittäin nyt on aukottomasti todistettu, että komeat alfa-urokset ovat kovempia pyöräiijöitä kuin kiltit nössöt. Tutkimus tehtiin TDF-osallistujilla. Mikään yllätys tuo ei ollut, mutta silti tämä evoluution karu totuus jaksaa yllättää. Tappi ja muut paikalliset nössöt pyöräveikot voivat siis nyt ihan tieteen tukemana lopettaa polkemisen ja siirtyä kuninkuuslajiin, eli juoksuun.
Economistin artikkeli hesseleistä löytyy tästä osoitteesta. En ole ihan varma onko siihen yleinen access, vai vain tilaajilla. Jos ette pääse tekstiin, niin pistäkää kommentti ja teen siitä kopion johonkin muualle;-)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Viikko 7

Viikko 7 (10.2.-16.2.2014)

Juoksua 47km (5:13/km).
Liikuntaa yhteensä 5h 00min.

Lepoviikko. Pari pikkuhölkkää ja sunnuntaipitkis. Ei tehoja lainkaan eikä muutakaan liikuntaa. Olo ei viikon päätteeksi valitettavasti ole sen freesimpi kuin viikon alussakaan.

Edessä on Redmond-viikko, joka mennee sekin ilman liikuntaa. Matkan aikana pitää keksiä joku uusi strategia loppuvuodelle. Syksyksi ehtisi vielä ultrailukuntoon, jos totean nämä lyhyemmät matkat mahdottomiksi...

Lauantaina on kyllä tarkoitus käydä hölkkäämässä TC4. 20min-raja tuntuu täysin mahdottomalta, mutta katsotaan. Onneksi Tappi taitaa olla jossain matkoilla, niin ei tarvitse nytkään nöyrtyä.

Su 16.2. - Järvenkierto

Tänään 26km, 2h 18min

Ap: pitkä 26.4km, 2:18:17, 5:14/km.

Järvenkierto Markon, Jarin, Veteranon ja Tapin kanssa. Hannukin kävi vierailevana tähtenä juoksemassa osan matkaa mukana. Ei mitään merkkejä paremmasta ja takareidet ovat täysin tukossa. Marko oli sitä mieltä, että nyt olisi vaan pakko venytellä. Otan harkintaan.

Ip: lepo.

Putin sai ensimmäisen maastohiihtomitalinsa sitten tänään. Onneksi ei sentään ollut kultainen. Ja toivottavasti oli viimeinen.

lauantai 15. helmikuuta 2014

La 15.2.

Tänään 7km, 37min

Ap: kevyt 7.0km, 36:45, 5:15/km.

Pieni kokeilu matolla. Syke oli vähän normaalimpi kuin viimeksi, mutta takareidet ovat edelleen pihalla.

Ihan mahdoton on kuitenkin täyslepoa harrastaa, kun paino nousee kilon päivässä ilman liikuntaa.

Ip: lepo.

Olympialaisiakin on tullut seurattua jonkin verran. Ydinpommin pudottaminen tuohon läntiseen naapuriin ei tuntuisi yhtään huonolta ajatukselta. Kyllä on joka rintamalla tullut sieltä turpiin oikein kunnolla... Eihän urheilu niin vakavaa ole, enkä minäkään mitään isoa ydinpommia sinne kaipaa. Joku pieni Tukholmaan riittäisi ihan hyvin.

Pe 14.2.

Tänään -

Ei sitten niin yhtään mitään liikuntaa...

torstai 13. helmikuuta 2014

To 13.2.

Tänään -

Edessä parin päivän Helsinki-reissu ja lukitsen suosilla levon. Takareidet ovat edelleen tiltissä vaikka mitään en ole tehnyt pitkään aikaan.

Tipatonta on nyt jatkunut 42 päivää. Unohtui tavoitetta speksatessa mainita se itsestäänselvyys, että poikkeuksena sallitaan matkustus. Lentokoneessa ja –kentillä ei tietenkään voi selvin päin olla, mutta myös työn puitteissa järjestetyillä illallisilla voi tehdä pieniä poikkeuksia, jotta pomo ei pitäisi ihan idioottina. Tämä näin vain selvyydeksi, ettei näitä poikkeuksia kukaan erehtyisi pitämään repsahduksina.

Tänään sitten olympialaisissa jännitetään skeletonia! Enpä olisi uskonut vieläkin olympialaisista löytyvän lajia, josta en ole koskaan kuullutkaan ja piti googlata mistä on kyse;-) Muille sivistymättömille voin kertoa, että skeleton on kelkkailua. Menee samaan kategoriaan pellehyppyjen ja lökäpöksyjen kanssa.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Ke 12.2.

Tänään 7km, 36min

Ap: kevyt 7.0km, 36:11, 5:10/km.

Vuosituhannen surkein mattolenkki. Syke nousi tasaisesti ja oli perushölkässä lopussa 168! Ihan vaan referenssinä oikea arvo pitäisi olla jotain 130. Tuollaisia 170-lukuja tulee sitten Teivocupin loppusuoralla. Ihan käsittämätöntä! TE oli tosin varsin maltillinen 3,6.

Taidanpa jatkaa jalatonta...

Ip: lepo.

Edessä pari täyttä päivää Espoossa. Helppo lukita suosilla molemmat jalattomiksi. Viikonloppuna sitten seuraava juoksu.

Ti 11.2. – Lepo

Tänään 7km, 36min

Ap: lepo.

Aamu meni töiden merkeissä ja oli helppo pitää jalatonta. Lankutin sentään muutaman minuutin.

Ip: lepo.

Koko ilta puhelimessa.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Ma 10.2. – Jalattomia päiviä edessä?

Tänään 7km, 36min

Ap: kevyt 7.0km, 36:23, 5:12/km.

Kävin aamulla toteamassa Pirkkahallissa, että he todellakin aikovat rakentaa Asta-messuja koko viikon. Juoksurata oli kyllä edelleen tyhjä, mutta rakentajia ja trukkeja oli liikkeellä niin paljon, että en viitsinyt jäädä sinne juoksemaan. Halli on nyt pois käytöstä noin 10 päivää!

Palasin kotiin hölkkäämään matolle ja osallistuin siinä juostessani samalla päivän ensimmäiseen telcoon. Olen viritellyt hienot telco-systeemit kuntohuoneeseen ja tuo sujui ihan ongelmitta, kun olin pääosin vain kuulolla. Juoksu sen sijaan ei sujunut vaan oli kovin väsynyttä. Siinä juostessa jo päätin pitää pari viikkoa jalatonta meininkiä, eli jättää väliin kaikki juoksut ja muut jalkojen päälle käyvät treenit tältä ja ensi viikolta. Nyt siihen olisi erinomainen hetki, kun halli on pois käytöstä ja töissäkin on edessä matkoja ja muita kiireitä. Jos vaan pää mitenkään kestäisi, niin parin viikon tauko voisi tehdä hyvääkin kunnollisen jalkojen palautumisen kautta.

Suihkussa kuitenkin aloin jo vetää suunnitelmia takaisin. Jalatonta voisi ehkä kestää, jos ei samalla olisi tipaton päällä. Tipaton on kuitenkin jo tarpeeksi ankeaa, joten mennään nyt jalatonta päivä kerrallaan kuin AA-kerhossa.

Ip: lepo.

Lukitaan puoli päivää jalattomaksi.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Viikko 6

Viikko 6 (3.2.-9.2.2014)

Juoksua 88km (5:08/km).
Liikuntaa yhteensä 9h 05min.

Kevyehkö perusviikko.

- Yksi 5km vk-treeni ja 16x200m vedot
- 800m kisa
- Pitkis sunnuntaina
- Hieronta
- Kevyitä lenkkejä jonkin verran
- Ei kunnon lihaskuntotreenejä
- Lankussa 7min-enkka
- Jalat melko terveet, mutta takareidet koko ajan tukossa

Pahasti näyttää siltä, että Pirkkahalli on koko ensi viikon pois pelistä. Siellä on webtimmissä joku ”MESKEA”-varaus joka päivälle. Pitänee huomenna aamulla kuitenkin käydä kokeilemassa. Toisaalta Jarin kanssa tänään lenkillä todettiin, että treenistä ei mitään positiivista kehitystä ole enää vuosiin seurannut. Joten ei kai sillä väliä ole, jos ei pääse treenaamaan. Hölkätään sitten vähän enemmän matolla.

Su 9.2. – Järvenkierto luisteluradalla

Tänään 26km, 2h 24min

Ap: pitkä 26.4km, 2:23:53, 5:27/km.

Järvenkierto Jarin ja Veteranon kanssa. Juha Tuomolakin oli mukana alkumatkasta; tervetuloa uudelleenkin! Tappia ei sen sijaan Puljulla näkynyt etukäteispuheista huolimatta. Pientä kuittia voi olla odotettavissa seuraavan parin vuoden ajan;-)

Reitti oli melko jäinen ja onneksi pistin nastakengät jalkaan. Aika hiljaa juostiin, mutta näillä kapuloilla meno on aina yhtä huonoa vauhdista riippumatta. Ei kuitenkaan tarvinut hengästyä samalla lailla kuin viime viikolla.

Ip: lepo.

lauantai 8. helmikuuta 2014

La 8.2. – Kanttauksen kuningas iski jälleen

Tänään 9km, 47min

Ap: vr 5.0km, 26:40, 5:20/km.

Aamuverkka matolla. Kankeaa on. Eihän tässä mitään järkeä ole, mutta lähden kuitenkin Porissa käymään.

Ip: vr2 + 800m kisa (2.23,x) + vr1.

Ei minua ainakaan pessimismistä ja yrityksen puutteesta voi syyttää. Kunto on paska ja takareidet superjumissa, mutta niin vain jaksan yrittää näitä pikamatkoja. Suuntasin siis aamupäivällä kohti Karhuhallia. Tuo urheilupyhättöhän sijaitsee Porissa, joka on pieni kaupunki Länsi-Suomessa rannikon tuntumassa. Olet saattanut kuulla Porista esim. jääkiekon yhteydessä, koska paikallinen seura on muinaisuudessa joskus menestynyt kansallisella tasolla, mutta nyt joukkue on jo matkalla kohti alempia sarjatasoja.

Karhuhallissa juostiin Avoimet Satakunnan Hallimestaruuskisat. Siis ihan oikeat yleisen sarjan kisat. Kyllä minä tuota mielessäni pyörittelin, että voinko sellaiseen naama peruslukemilla osallistua. Rohkaisin mieleni ja kyllä A-P Liukkosen kaapista ulostulot jäävät toiseksi, kun minä menin häpeillen tunnustamaan järjestäjille: ”Hei! Olen Petri. Olen aikuisurheilija.” Mutta siinähän kävi niin, että meitä oli yleisessä sarjassa tasan kaksi kilpailijaa, joista se toinen oli Jouko Mahlamäki, eli aikuisurheilija hänkin (vähän vaan toisella tasolla kuin meikäläinen;-) Satakunnan nuorisoa ei hallikisailu näemmä kiinnosta.

Samassa 800m startissa juoksivat myös M17-sarjan juoksijat, joita oli 8kpl. Eli kun meitä oli startissa 10 juoksijaa kapealla Karhuhallin radalla, niin ruuhka oli melkoinen. Minä jäin startissa tuttuun tyyliin kiltisti viimeiseksi, joten ei se ihan nappiin mennyt. Ja tarkoitan siis todellakin ihan viimeiseksi sijalle 10. Ja mukanahan oli myös Kasperi Willman 9v, eli M17-sarjassa oli aika laaja ikäjakauma. Ohitin Kasperin jossain 100m jälkeen ja itse asiassa kiersin kaikki muutkin M17-sarjan juoksijat ekalla 200 metrillä. Mahlamäki meni menojaan jo 100 metrin jälkeen ja juoksi hieman alle 2.10. Siinä ajassa olisi ollut Satakunnasta kenellä tahansa tekemistä.

Oma matkani meni omalla vedolla välin 200m-700m. Puolimatkan väliaika oli noin 69s ihan niinkuin pitikin. Kaikki sujui odotetusti loppusuoran kangistumiseen saakka. Pienen häivähdyksen lopun kanttauksestani ymmärtää seuraavasta faktasta: M17-sarjan voittaja ohitti minut noin 130m ennen maalia. Tuon viimeisen 130 metrin aikana hän veti minuun SEITSEMÄN SEKUNNIN eron (2.16 vs. 2.23) !!!!!! Siis eihän tuollaista voi tapahtua... Käännän tämänkin fiaskon kuitenkin positiiviseksi, koska minulla selvästi on tuossa lopussa parantamisen varaa ja kyllä se uusi enkka vielä joskus tulee.

Huomenna järvenkierto normaaliin aikaan: startti Porsche Centeriltä 8.27.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Pe 7.2. – Hohhoijaa, alkaa ketuttamaan...

Tänään 7km, 37min

Ap: kevyt 7.0km, 37:05, 5:18/km.

Aamuseiska matolla. Ei oikein juoksu maistu, joten taidan ottaa tämänkin päivän kevyesti.

Ip: lepo.

Tänäänhän oli houkutuksena vetoja hallissa, mutta jalat eivät yhtään tee yhteistyötä. Luen sitten kateellisena Tapin urotöistä WBR-blogista.

Annan jaloille vielä yhden mahdollisuuden palautua tällaisen lepopäivän avulla. Huomenna on pakko saada jotain reippaampaa aikaiseksi. Jos aamulla jalat ovat paremmat, niin ehkä jopa...

torstai 6. helmikuuta 2014

To 6.2. - Hierontapäivä

Tänään -

Ap: hieronta 45min.

Heti aamusta verryttelin 7min ennätyslankun, mutta eihän alle 8min tuloksia edes noteerata. Tämä onkin vain henkistä valmistautumista kympin repäisyä varten.

Lankun päälle Jupon käsittely ja kyllä olivatkin reiden lähentäjät ”hieman” herkkinä. Nyt kestää vähän palautua tästä.

Ip: lepo.

Lukitsen levon loppupäiväksi, kun muuten kuitenkin lähden vielä iltalenkille. Kevyeksi jää sitten tämäkin viikko...

Olympialaisetkin alkavat tänään. Olen kuitenkin sen verran yhteiskunnallisesti valveutunut, että boikotoin Putinin kisoja. Lupaan katsoa ainoastaan maastohiihdot, naisten ampumahiihdon ja miesten jääkiekon Suomen pelit. Mitään muuta en katso sekuntiakaan. Revi siitä Putin!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ke 5.2. - Kakkosia taas

Tänään 17km, 1h 24min

Ap: kevyt 7.0km, 36:37, 5:14/km.

Aamuhölkkä matolla. Pakkopullaahan se oli.

Ip: vr3 + 16 x 200m / 200m + vr1, 47:23, 4:39/km.

Lyhyitä vetoja hallissa Markon ja Jarin kanssa. Marko juoksi koko 20 vedon setin, mutta minä jätin 16:een, kun takareidet vastustivat sen verran. Ihan OK kuitenkin.

Jari muuten treenin ohella kokeili lentävää kakskymppistä. Kaapo sai edelleen pitää voimassa olevan koukkupolvien ME:n 2,51s, kun Jari joutui tyytymään aikaan 2,60s. On se ikä tehnyt tehtävänsä, kun ”vielä eilen” nuorena testeissä Jari juoksi kuulemma 1,93s...

tiistai 4. helmikuuta 2014

Ti 4.2. – Palauttelupäivä?

Tänään 17km, 1h 26min

Ap: kevyt 9.9km, 49:22, 4:59/km.

33 kierrosta hölkkää hallissa. Lähdin kyllä reippaasti burpeeta tekemään, mutta eihän siitä mitään tullut. Takareidet ovat täysin tukossa ja nyt on vuorostaan vasempaan tullut joku kipeämpi kohta. Hölkkäilin kuitenkin kympin, kun olin sinne saakka mennyt.

Olen muuten luultavasti saavuttanut henkilökohtaisen all-time-enkan kankeudessa. Äärimmilleen saa pinnistää, että saan sormenpäät etutaivutuksessa polviin saakka. Veikkaisin, että tämä ei ole hyvä tilanne ja pitäisi miettiä venyttelyitä. Olisikohan lankku saanut tämän aikaiseksi, kun siinähän jäykistellään maksimaalisen suorana...

Ip: kevyt 7.0km, 37:05, 5:18/km.

Mattoseiska. Ei järjen hiventä juosta näillä kankeilla ja kipeillä kapuloilla, mutta juoksua tehdäänkin tunteella eikä järjellä. Huomenna tunteillaan taas illalla hallissa.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Ma 3.2. – Reipas 5k

Tänään 11km, 51min

Ap: lepo.

Palauttelua takareisille. Hikoilin toki pienen lankun ennen töihin lähtöä.

Ip: vr3 + vk 5km + vr3, 51:10, 4:37/km.

Hallissa 5000m tasaista vauhtia 19:35. Jos en olisi niin positiivinen ja elämänmyönteinen luonne, niin tässä voisi masentua. Kirjoista olen lukenut, että vk-treenit pitää juosta ”comfortably hard” ja vedon lopussa jää pieni nälkä jatkaa juoksua. Voin vakuuttaa, että ei ollut maaliviivalla yhtään nälkä...

Alkuverkassa katselin, kun kaksi nuorta urheilijatarta teki nurtsilla burpeita. Tekivät pari kymmenen sarjaa ja palauttelivat reporankana sarjojen välissä ainakin 5 minuuttia. Ei ne näemmä muillakaan burpeet helposti mene! Omat 15 burpeeta osana melko kovaa kuntopiiriä alkavat tuntua ihan hyviltä. Kostoksi lohduttomasta 5k-vedosta voisinkin aamulla käydä tekemässä burpee-treenin, kun edellisestä on jo taas ikuisuus.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Viikko 5

Viikko 5 (27.1.-2.2.2014)

Juoksua 103km (5:18/km).
Liikuntaa yhteensä 9h 10min.

Aika turha viikko.

- Ei vetoja tai muutakaan vk:ta
- Pitkis sunnuntaina
- Lauantaina 400m enkka 65,60
- Kevyitä lenkkejä jonkin verran (=roskakilsoja)
- Ei kunnon lihaskuntotreenejä
- Tammikuun leukahaaste suoritettu
- Lankussa 6min-enkka
- Jalat terveet, mutta koko ajan tukkoiset

Viikolla ei ole työmatkoja odotettavissa ja nyt kyllä yritän saada kunnolla tehoja koneeseen!

Su 2.2.

Tänään 26km, 2h 21min

Ap: pitkä 26.5km, 2:20:55, 5:19/km.

Järvenkierto kuuden hengen porukalla. Oli ihan hyvä keli. Takareidet olivat tuttuun tyyliin aika lopussa, joten juttu luisti juoksua paremmin. Syke oli ihan taivaissa ja maksimi Pispalan mäessä oli 160 vaikka mentiin siis ihan hölkkävauhtia.

Ip: lepo.

lauantai 1. helmikuuta 2014

La 1.2. – 400m debyytti

Tänään 9km, 52min

Ap: kevyt 5.1km, 26:50, 5:16/km.

Kisa-aamu on valjennut. Minullehan tämä on rutiinia ja ammennan voimaa pitkästä kokemuksesta. Frankfurtissa kun alitin 3h ekaa kertaa, niin tein aamulla noin 5km verkan. Sama juttu saa luvan toimia nytkin, joten lähdin kisapaikalle verkkaamaan ja haistelemaan tunnelmaa. Ajaessani hallille sain viimeisen kilsan madella 60-luvun mersua ajavan papparaisen perässä kahtakymppiä. Pappa kääntyi eleettömästi kiellettyyn ajosuuntaan Pirkkahallille. Olin siis oikeassa paikassa.

Hölkkäilin rataa ympäri ja katselin muita sprinttereitä tekemässä omia verkkojaan. Kukaan ei näyttänyt erityisen pahalta vastustajalta. Lopuksi lähdin B-halliin mallailemaan telinestarttia. Olin aamulla katsonut youtubesta miten se tehdään, joten homman piti olla hallussa. Vähän yllätti, että vahvempi jalka (=oikea) pitäisi olla edessä. Kokeilin kaksi starttia ja kävelin siltä seisomalta tuomarineuvoston luokse anomaan armoa. Kun siellä vähän mietittiin ja selailtiin sääntökirjoja, niin selvisi, että pystylähtö on vetskuille sallittu! Unohdan siis tällaiset nuorison hapatukset ja lähden pystystä vasen jalka edellä niinkuin aina ennenkin. Oxroadissakin se toimi ihan hyvin.

Ip: vr2 + kisa 400m (65,60s) + vr2.

Kunniakas viimeinen sija oli reissun tuloksena ajalla 65,60. Mitähän tuohon osaisi sanoa? Juoksu tuntui niin oudolta, että en oikein tiedä miten se meni. Ei aavistustakaan vauhdinjaosta, paitsi tietysti giganttinen kangistuminen loppusuoralla, mutta luulisin sen kuuluvan asiaan.

Verkkailin alkuverkat B-hallin juoksusuoralla. Pitää kyllä kysellä joltain asiantuntijalta minkälainen lämmittely 400 metrille pitäisi tehdä. Minä tein perinteisen maratonverryttelyn, eli hölkkäsin pari kilsaa ja otin muutaman lyhyen avauksen. Eipä tuossa 80m juoksusuoralla mitään kunnon vetoja olisi pystynyt edes tekemään.

Tästä juoksusta voi päätellä, että sprintteri-ikäni on noin 60v. Omalla ajallani olisin niukasti voittanut M60- ja sitä ylemmät sarjat, mutta M55-sarjassa mentiin jo *paljon* kovempaa (Kirjavainen vei tietysti voiton ajalla 63,10). Oman sarjani voittoon juostiin sitten jo ajalla 58,59!

Kyllähän tuosta nälkä jäi ja ehdottomasti yritän tänä vuonna sen 65s rajan alittaa. Nyt tiedän tuon tavoitteen olevan saavutettavissa. Pitää vaan kokeilla muutama kerta ja tottua tuon tyyppiseen juoksuun, että osaa aloittaa oikein. Kiihdytystäkin pitää vähän parantaa. Piikkareita pitää kokeilla treeneissä, kun nyt pistin ne vasta kisaan ja en oikein saanut tuntumaa juoksuun ekan puolikkaan aikana.

Hyvä puoli tässä tavoitteesta jäämisessä oli se, että nyt voin antaa itselleni luvan lopettaa leukahaasteen. Jatkan kyllä leukojakin, mutta en joka päivä. Helmikuun päätavoitteekseni asetan kuitenkin 10 minuutin lankun. Tappihan odotetusti heitti pöytään 8min lankun eilen ja mielestäni 10min on se sopiva seuraava askel. Tuon yrityksen aika on kuitenkin vasta loppukuusta.

EDIT: Unohtui sanoa se ilmeinen juttu, että huomenna järvenkierto normiaikaan! Hyvin tuntuu porukkaa olevan tulossa, joten mukaan vaan muutkin.