sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Viikko 47 (20.-26.11.2017) - Nuts 134 -projekti alkaa ehkä pian…

Juoksua 78km (5:30/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 15min.

Takana väsynyt viikko, koska "treeniä" on nyt tullut hieman enemmän kuin mitä kunto antaisi edellyttää. Viikon tavoitteet tuli kuitenkin rimaa hipoen saavutettua.

Juoksukilsoja tuli viikolla melkein yhtä paljon kuin edellisellä viikolla. Joukossa oli matolla tehty mäkitreeni torstaina ja sen jälkeen jalat ovatkin olleet tiltissä, vaikka "vetoja" oli vain 5x400m kohtalaiseen ylämäkeen. Kun hölkkäsin vielä 15km perjantaina, niin lauantaiaamun Parkrun oli tuhoon tuomittu. Pari kilsaa rypistelin alle 21min-vauhdissa, mutta sitten luovutin ja hölkkäilin lopun kevyemmin päätyen 21:43-aikaan. Ennätysputki siis katkesi ja paine jatkuvista enkoista on nyt onneksi kadonnut.

Tänään (su) oli järveä kiertämässä lähes ennätyksellinen 10 hengen joukkio. Toki Pirkkalalaisten suuri keskeytysprosentti taas takasi sen, että vain 9 sai hyväksytyn suorituksen. Silti tämä järvisen suosio kertoo siitä, että ensi vuoden heinäkuussa Nuts Pallas 134km -tapahtumassa on järvenkiertäjiä pilvin pimein! Minä olen nyt tapahtumaan ilmoittautunut ja niin on kai ainakin kolme muuta järvenkiertäjääkin, mutta osa vielä panttaa ilmoittautumistaan. Olen silti vakuuttunut, että niin harjunkiertäjät kuin Espanjassa treenaavat ammattilaisetkin vielä uskaltavat ilmon pistää sisään. Tarvitaan vielä lisää porukkaa, että kannattaa vuokrata bussi matkaa varten.

Oma järvenkierto sujui tänään hyvin. Porukka hajosi puolimatkan jälkeen säpäleiksi, kun erilaisia vedättäjiä alkoi löytyä, ja itsekin juoksin kovassa ryhmässä aika pitkään ja yllättävän hyvällä kululla välillä reilusti alle vintsaa. Onneksi sentään järki voitti ja kävelin sitten Pispalan mäen odottaen nilkkavammaisten ryhmää ja vältin totaalisen ylirasituksen. Hyvää edistystä kuitenkin.

Ylipaino ja erityisesti totaalinen lihaskunnon puute ovat nyt minulla suurimpia ongelmia. Ne pitää ratkaista, jotta Nuts 134 voi onnistua. Etenen kuitenkin varovasti ja aloitan päättäväisen toiminnan vasta 1.1.2018. Siihen saakka olen ns. valmistavalla kaudella. Tiedän silti, että nuo ongelmat pystyn ratkaisemaan, kunhan vain teen riittävän radikaalit päätökset vuoden vaihteessa (ja kun ne blogissa luvataan, niin silloin ne pitävät!).

Ensi viikon tavoitteet:
- Oikea mäkitreeni ulkona
- Parkrun alle 21min (jos ei ole lunta)
- Kilsoja vähemmän kuin tällä viikolla

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Viikko 46 (13.-19.11.2017) - Pientä kehitystä koko ajan…

Juoksua 84km (5:24/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 50min.

Sain aikaiseksi pientä ryhtiliikettä viikolla, mutta puuhastelumoodissa ollaan vieläkin. Saattaa mennä uudenvuodenlupauksiin ennenkuin todellinen käänne tapahtuu, mutta etenee tämä varovasti näinkin. Minullahan on Oravalta ohje, että vasta vuodenvaihteen jälkeen saa ihan "normaalisti" treenata, joten tätä varovaista menoa voin perustella itselleni "lääkärin määräyksenä."

Viikkoon osui kolme merkittävää edistysaskelta:

1) 17km peruslenkki torstaina 5min/km-vauhtia kulki hyvin. Ylivoimaisesti paras lenkki leikkauksen jälkeen ja eka noinkin vauhdikas, joka ei vetänyt tilttiin eikä joutunut pitämään kävelytaukoja.

2) Lauantaina Parkrunissa taas uusi vitosen enkka. Ei sentään 21min-raja mennyt vielä, mutta 21:02 kuitenkin. Todettakoon, että olin ikäsarjani ykkönen ja ikätasoitusten kanssa koko joukon kakkonen. Lisäksi epäilen jotain filunkipeliä ikätasoituskisan voittajalta keemiltä, koska tulokset hämmentävästi ilmoittavat hänet ensi-kertalaiseksi, joka oli neljättä kertaa mukana. Näin ollen tulos on diskattava epäluotettavana.

3) Tänään (sunnuntaina) järvenkierrolla eka >30km lenkki leikkauksen jälkeen onnistui ilman mitään jalkavaivoja. Oltiin viiden hengen porukalla kiertämässä rauhallista vauhtia. Pasi, Marko ja Vetsku päättivät oikaista rantoja pitkin kun ei sattunut ihan paras päivä heille, mutta minä ja Tappi kiersimme kaupungin kautta laajemman kierroksen talvireittiä. Kulku varsinkin Pispalan mäessä oli sen verran herkkää, että nostimme vauhtia ja Ratinassa taas saavutimme oikaisuporukan. (Voi toki olla mahdollista, että "oikopolkuja" kulkeneella kolmikolla on hieman erilainen käsitys päivän tapahtumista;-)

Tästä on hyvä jatkaa. Alkavan viikon tavoite on saada aikaiseksi yksi mäki- tai porrastreeni. Ja tietenkin toinen tärkeä tavoite on saada ilmoittautuminen tehtyä Ylläs-Pallas-juttuun!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Viikot 42-45 (16.10.-12.11.2017)

Onpas taas kulunut aika nopeasti! Tälle ajalle mahtuu hienosti sujunut Wiha 2017 ja paljon muuta.

Ihan niin hyvin ei ole kunnon kehitys tapahtunut kuin olisin toivonut, mutta jotain silti. Jalkoihin ei ole leikkauksen jälkeisen levon jälkeen tullut tarpeeksi voimaa varsinkaan suhteessa nykyiseen painooni. Se voi osittain johtua siitä, että en ole tehnyt mitään treeniä voiman lisäämiseksi;-) Koko ajan haen kuitenkin motivaatiota jonkinlaisen lihaskuntotreenin aloittamiseksi.

Jalkojen vaatimaton kunto on rajoittanut kilsamäärien nostamista, kun palautumiseen menee kevyestäkin lenkistä turhan paljon aikaa. Neljän viikon kilsat ovat olleet 11km (Wiha-viikko), 57km, 75km ja 55km.
Kahtena viimeisenä sunnuntaina olen jo kiertänyt järvenkin kokonaan, eli siinä mielessä tilanne alkaa normalisoitua. Talvijärvisten vauhti on ollut tarpeeksi hidas (noin 5:20/km), että olen pysynyt mukana loppuun saakka.

Kaikki lenkit ovat olleet perushölkkää, eli en ole vielä tehnyt juuri muuta treeniä. Poikkeuksena tästä kolme lauantaiaamua, jolloin olen käynyt Tampere Parkrunissa kokeilemassa reippaampaa vitosen lenkkiä. Tuloskehitys on ollut nousujohteinen 23:26, 22:24 ja 21:30. Tuo viime lauantain 21:30 oli jo aika lupaava. Keli oli silloin kyllä täydellinen, joten jatkossa parannukset eivät enää helpolla tule. Haaveena on marraskuun aikana vielä päästä alle 21min (tai lauantai 2.12. kelpaa myös).

Yllä kuva viimeisimmästä Parkrunista ekalta kilsalta. Todettakoon selvyydeksi, että ohitin matkan aikana kaksi kuvassa edelläni juoksevaa;-)
Kuva on varastettu Facebookista. Olin näkevinäni tuossa kohtaa, että Olli oli kuvaajana, niin uskalsin sen luvatta ottaa...

Oikean jalan takareidessä on aina lenkkien loppupuolella ollut pieniä tuntemuksia, mutta mitään varsinaisia vaivoja ei ole ollut.

Vielä en uskalla mitään tavoitteita ensi vuodelle asettaa, mutta järvenkiertoporukassa syntyi taannoin hetkellinen Tapin lietsoma hurmoshenki, jolloin melkein kaikki uhosivat lähtevänsä ensi kesänä juoksemaan Ylläs-Pallas-Hetta tunturiultran (134km). Taisin minäkin luvata lähteä. Onneksi sentään Tapilla on pitkä monivuotinen perinne uhota ultrasuorituksia ja sitten perua, joten en vielä tästä kanna suurta huolta. Mutta toisaalta mukavaa, että on ensi vuodelle yksi kisa kalenterissa!
Ja onhan meillä aina BJ:n kanssa kestosuunnitelmana salainen LI-ultrasuoritus, joka on myös kahtena edellisenä vuonna peruttu, kun aina jompi kumpi on Oravan pöydällä.

Ensi viikolla yli 80km!