sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Viikko 40 (1.-7.10.2018) - Pirkka rallatellen

Ma
Ap: kevyt 10km
Ip: kevyt 8km

Ti
Ap: kuntosali 30min + kevyt 6km
Ip: kevyt 7km

Ke
Ap: kevyt 9km
Ip: vr2 + 3 x 2000m / 5min + vr5

To
Ap: lepo
Ip: lepo

Pe
Ap: kuntosali 30min + kevyt 6km
Ip: hieronta 45min + kevyt 7km

La
Ap: mittapyöräilyä 80min
Ip: lepo

Su
Ap: Pirkan hölkkä 33km 2:47:06
Ip: lepo

Viikko 40: Juoksua 100km (5:10/km)
Liikuntaa yhteensä 11h 40min.

Perusviikko, joka päättyi ihan mukavaan Pirkan hölkkään.

Sain viikolla jatkettua kuntosaliharrastusta ja ehkä aavistus progressiotakin alkaa olla havaittavissa, mutta tarkkaa tutkimista progression löytäminen vaatii. Tuntuu silti, että jalat ovat kroonisen väsyneet koko ajan. Kuitenkin lenkit sujuvat ihan normaalilla vauhdilla, joten jatkan toistaiseksi samaan malliin.

Keskiviikkona jatkettiin viikottaista vetotreeniä tartanilla BJ:n kanssa. Kehitys on karmean hidasta, mutta nyt sentään jaksettiin jotenkin 3x2000m, kun viime viikolla viimeinen piti vaihtaa tonniksi.

Tänään oli sitten vuorossa Pirkan hölkkä #16. Lähdin matkaan ihan tavalliselle sunnuntaipitkikselle katsomaan miten juoksu maistuu. Järviset ovat olleet valitettavan raskaita hitaallakin vauhdilla, joten odotukset eivät olleet korkealla.
Oikea takareisi on vaivannut nyt taas pitempään, joten otin kunnon Burana-tujauksen ennen starttia ja lähdin sellaista hyvää perusvintsaa liikkeelle. Oli todella raskaat jalat, mutta siihen olen jo tottunut ja se ei tarkoita katastrofia. Nytkään kankeus ei eskaloitunut matkalla ja jalat pysyivät kohtuullisessa juoksukunnossa.
Ikävin takaisku oli kipeän takareiden pieni venäytys liukastumisen yhteydessä ennen Rutajärveä. Reisi jomotti kipeästi koko matkan sen jälkeen ja ei siinä Burana auttanut.
Mutta itse juoksu meni tasaisen mukavasti hyvällä fiiliksellä ja maalissa olo oli tuoreempi kuin monen järvisen jälkeen. Ei tuntunut ikävältä missään vaiheessa ja hengästymistä ei juuri ollut havaittavissa.

Hölkkäilin erilaisissa porukoissa aina peesiä hakien. Olin poikkeuksetta aina porukan hitain nousemaan mäkiä, mutta alamäissä ja varsinkin poluilla taas olin yleensä muuta porukkaa nopeampi. Ei siis ole vielä kuntosali tehnyt minusta väkivahvaa mäkimiestä! Hervannan isossa ylämäessä loppui sitten takareisistä kaikki voima ja melkein jäin paikalleni, mutta senkin jälkeen aina tasaisella juoksu kulki OK.
Loppuaika 2:47:06 oli selvästi odotuksia parempi, kun en ollut edes 3h:n alituksesta varma. Tuo mielestäni vastaa reilua vintsan alitusta järvisellä, ja eipä sellaisia ole minulle juuri tullut. Ja varsinkaan ihan mukavuusalueella juostuna.

Nyt on edessä Wiha-viikko ja pientä työmatkaakin siihen luvassa, joten kiirettä tulee riittämään! Onneksi keli näyttää erinomaiselta!

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Viikot 36-39 (3.9.-30.9.2018) - Peruspuurtamista ja lihaskuntoa

Viikkoyhteenvedot:

Viikko 36: Juoksua 49km (5:09/km)
Liikuntaa yhteensä 9h 15min.

Viikko 37: Juoksua 51km (5:15/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 15min.

Viikko 38: Juoksua 112km (5:25/km)
Liikuntaa yhteensä 10h 30min.

Viikko 39: Juoksua 95km (5:12/km)
Liikuntaa yhteensä 9h 45min.

Syyskuukin meni ohi ilman kuntopiikkiä vaikka loppukuu olikin nousujohteinen. Kuukauden alku oli kiireinen vaikka ei oikeasti ollut mitään ihmeempää tekemistä. Tampereen puolimaratonin mittaukset olivat taas stressaamassa, kun reitti on melkoinen sekasotku. Jotenkin siitäkin kai taas selvittiin ja juoksijat saivat virallisen tuloksen. Olen melko vakuuttunut siitä, että Tampere on Suomen surkeimmin johdettu kaupunki ja vaatii erityistä neuvokkuutta pystyä kapunkilaisten päivittäistä liikkumista haittaamaan samassa mittakaavassa kuin se on Tampereella tehty.

En saanut alkukuussa edes työmatkahölkkäilyä kunnolla käyntiin ja pari viikkoa meni ohi melkein ilman mitään juoksua. Surkea esitys! Ainoa valopilkku viikoilla 36-37 oli, että BJ:n kanssa käytiin pari kertaa radalla juoksemassa "vetoja". Ei nyt puhuta määristä tai ajoista, mutta jostain se pitkä matkakin on aloitettava.

Sitten viikoilla 38-39 sain työmatkahölkkäilyyn jotain otetta. Ongelmana on se, että suorinta tietä töihin on alle 5km, ja minulla on henkilökohtainen ongelma, että määränpäähän tuntuu niin tyhmältä juosta kiertotietä. Onneksi olen sentään vähän saanut kierreltyä. Visiona siintää jossain tulevaisuudessa legendaarisen työmatkahölkkääjän harpatin tulostaso ja se motivoi minua jatkamaan. Kävin aikanaan hakemassa inspiraatiota Harpatinvaaran maisemista, mutta se ei yksin vielä riittänyt. Kuitenkin suunta työmatkajuoksuissa on nyt positiviinen! Aamuisin tulee silloin tällöin juostua jopa alle vintsaa.

Tällä jaksolla sain myös aloitettua minimaalisen lihaskuntoharjoittelun. Tyttäreni Ella sai minut mukaansa paikalliselle kuntosalille, jossa aloitin jalkatreenin. En kestä olla siellä muuta kuin 20-30min kerrallaan, mutta siinäkin saa tehtyä ihan hyvin jonkun 4-5 liikettä ja kuhunkin muutaman sarjan. Ainakin olen saanut reisien lihakset jumiin, mutta toivottavasti jotain kehistystäkin on tapahtunut. Tavoite on jatkaa 2-3 kertaa viikossa tuota pikakäyntiä jaloille.
Itse harjoitteluhan on salilla ihan mukavaa, kun saa vain istua penkillä ja liikutella jalkoja. Minulla on kyllä hikipyyhe mukana, mutta eihän tuossa nyt paljon hiki valu…
Jatkettiin myös BJ:n kanssa kerta viikkoon vetoja radalla. Todistettiin itsellemme, että kyllä sentään 3000m Cooper-testissä vielä menee;-)

Syyskuu päättyi tänään vuoden 43. järvenkiertoon, joka yllätti positiivisesti. Alku oli ihan karmeaa eiliseltä salilta väsyneillä jaloilla ja odotin vain koska on pakko alkaa kävellä. Mutta juoksu lähtikin sitten kulkemaan ihan hyvin ja kiihdytettiin loppua kohti ihan selvästi ilman mitään suurempia ongelmia.

Nyt on Wihaan aikaa tasan kaksi viikkoa ja se aiheuttaa kyllä aika paljon kiireitä. Tavoite on silti saada ihan kunnolla juoksua lokakuussa. Ensi sunnuntaina käyn Pirkan Hölkässä heittämässä pitkän lenkin sub-3 tavoitteella.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Viikot 31-35 (30.7.-2.9.2018) - Takapakkia ja motivaatiohaasteita

Aloitetaan mainoksella:
Wihan kilometrit lähestyy! Jos joku ei vielä tiedä, niin kisa juostaan tänä vuonna poikkeuksellisesti sunnuntaina. Lauantainahan se olisi haluttu järjestää, mutta tärkeintä oli kuitenkin saada Pirkkahallin kanssa sovittua päivä, jolloin erilaiset messurekka-autot ajaisivat mahdollisimman harvan juoksijan päälle. Niinpä päivä on 14.10. ja startit normaalisti klo 9 ja 15.
Kaikki normaalit herkut ovat tarjolla. Tänä vuonna 100km kisa on myös epävirallinen SM-kisa ja Vintsaajien paristakin on mitaliehdokkaita tulossa ainakin kaksin kappalein! Reittiennätyksistä palkinnot vanhaan malliin ja eräs kiinteistökeisari on uhannut toimittaa historiaan Wiha-legenda Tomi Forsblomin ennätyksen 50km matkalla. Tiedossa myös on, että RC Eemeli kisaa tapahtumassa ainutlaatuisessa maraton-puolimaraton-kombossa. Kisaidea on niin hieno, että on lähes vääjäämätöntä, että siitä tulee lähiaikoina olympialaji!


Mutta sitten surullisempiin uutisiin:
Ei ole loppukesän/alkusyksyn treeni lähtenyt kulkemaan odotetusti. Tavallaan tuo on eräänlainen surkeuden kierre: kun ei juoksu kulje, niin sitä ei huvita tehdä, ja sitten se ei varsinkaan kulje. Niinpä tämä viiden viikon pimeä jakso on ollut tasapaksua väkisin-juoksemista ilman mitään positiivisia fiiliksiä tai onnistumisia. Kilsoja ihan liian vähän ja treenien monipuolisuus olematonta. Niinpä kunto on nyt varmasti huonompi kuin viisi viikkoa sitten.

Omasta mielestäni ongelma on yksiselitteisesti takareisien kestävyydessä/jaksamisessa. Takareidet menevät tukkoon jossain 10-15km välillä ja tönkköjaloilla juokseminen vaan vie kaikki voimat. Ja tunne todellakin on, että takareisistä vaan häviää kaikki teho ja askel lyhenee ja jokaisen askeleen vaatima työ kasvaa. Ehkä siinä kyse on vain "kunnosta", mutta sitten siihen ei selvästi treeni auta. Tuntemus on ihan selkeästi takareisien väsymyksessä/tukkoisuudessa.

Kyllä se vaan suuresti ihmetyttää, että melkein vuoden jatkunut jollain lailla nousujohteinen treeni (määrissä, ja hieman myös vauhdeissa) ei ole saanut takareisiin tämän enempää kestävyyttä. Jos leikkauksen jäljiltä takareidet piti taas saada juoksukuntoon, niin luulisi nyt jo jotain tuloksia näkyvän. Ja onhan tietenkin paljon parannusta tapahtunutkin, mutta ei takareisien jaksamisessa.

Jaksolle on osunut 1-3 yksittäistä poikkeuksellisen hyvää lenkkiä ilman näitä ongelmia. Mutta ne ovat olleet kaikki lyhyitä (max 12km). Olen yrittänyt analysoida mikä noissa paremmissa lenkeissä olisi ollut syynä (yleensä lyhyetkin 6-8km lenkit ovat surkeita), mutta en ole saanut siitä selvää. Ehkä energialla/syömisellä on jotain tekemistä asian kanssa, mutta tutkimusaineisto on liian pieni johtopäätöksiin.

Oikeassa pakarassa/takareidessä on lisäksi sitkeä vanha vamma, joka on raivostuttavan kivulias ja häiritsevä, mutta en usko kuitenkaan, että sillä on varsinaista tekemistä huonon suorituskyvyn kanssa. Lihasten väsyminen/tukkoisuus on erillinen tuosta kipupisteestä.

Joitakin yksittäisiä kommentteja kuluneesta viidestä viikosta:
- Tasapaksut kuukausikilsat: heinäkuu 348km, elokuu 306km
- Neljä tuskaista järvenkiertoa, joista kaksi tuli yhdestä tuplasta
- Yksi Lempäälän Nesteelle keskeytetty Birgitan kierros
- Pari vaatimatonta yritystä tonnin vetoihin (3-4kpl) radalla ja yksi 4km vk Runfest-tapahtumassa. Uskomattomasti en ole käynyt Parkrunissa juoksemassa koko jaksolla kertaakaan! Toimitsemassa olin kyllä pari kertaa. Ensi viikolla toivottavasti sitten.
- Kaikki muu perushölkkää 6-17km matkoilla, yleensä huonolla fiiliksellä.
- Takareidet kipeät koko ajan.

Ei ole oikein ideaa miten homma tästä lähtisi paranemaan. Kunhan nyt toistaiseksi yrittää edes säännöllisesti hölkkäillä. Tarkoitus on aloittaa muuten työmatkahölkkäily alkavalla viikolla ja sehän saattaa muuttaa kaiken! Olen lukenut ja kuullut, että työmatkahölkkäilyllä voi saavuttaa loistavia treenituloksia!
Muuten lähipäivien vapaa-aikaa hallitsevat taas Tampereen puolimaratonin reittimuutosten mittaukset ja myös Wihan reitti pitää mitata uudelleen, kun osalla reitistä on pieniä tietyömuutoksia.

Viikkoyhteenvedot:

Viikko 31: Juoksua 80km (5:28/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 45min.

Viikko 32: Juoksua 23km (5:04/km)
Liikuntaa yhteensä 2h 45min.

Viikko 33: Juoksua 69km (6:23/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 35min.

Viikko 34: Juoksua 108km (5:34/km)
Liikuntaa yhteensä 11h 55min.

Viikko 35: Juoksua 86km (5:17/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 10min.

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Viikot 29-30 (16.-29.7.2018) - Palauttelu ja uudet juonet

Viikko 29: Juoksua 30km (5:20/km)
Liikuntaa yhteensä 2h 50min.

Viikko 30: Juoksua 53km (5:26/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 30min.

Pari viikkoa Ylläs-Pallas-palauttelua helteessä. Oikeasti palautuminen on ollut oikein nopeaa ja olisi tässä voinut käynnistää jo kunnon treeniäkin, mutta arvelin parin lepoviikon olevan kuitenkin tähän kohtaan ihan hyvä.
Lenkit ovat olleet lyhyitä ja olen jopa tyttäreni Ellan kanssa nautiskellut lenkeistä uimarannalle ja sitten pitkän virkistävän vedessä lillumisen jälkeen hölkkä takaisin kotiiin. Voisi kyllä omillekin lenkeille sovitella näitä järvessä käyntejä!

Uusia virallisia tavoitteita en ole vielä asettanut, mutta lyhyellä tähtäimellä yritän nyt ainakin edes hiukan nostaa juoksuvauhtiani. Minullahan kaikki vähäinenkin nopeus on totaalisesti hävinnyt ja en ole juuri mitään muuta treeniä tehnyt kuin perusjuoksua. Olen elävä kvanttifyysinen todiste Schrödingerin kissasta, joka on yhtä aikaa hyvässä ja (kuolettavan) huonossa kunnossa riippuen tarkastelukulmasta. Jos kuntoa tarkastellaan pitkässä pk-suorituksessa, niin kunto vaikuttaa jopa petollisen hyvältä. Jos tarkkailija kuitenkin katsoo kuntoa esim. 5k-juoksussa, niin sitten ollaan 21 minuutin tasolla. En todellakaan olisi edes osannut arvata, että tällaista duaalisuutta voi juoksukunnossa olla.

Lääkkeeksi tähän hitausongelmaan olen jo varovasti aloitellut jotain, eli kevyiden lenkkien sekaan tehtyjä lyhyitä melkein maksimaalisia sprinttejä ja vähän nopeaa porrasjuoksua. Pääteoriani on edelleen, että huono kunto normaaleilla juoksumatkoilla johtuu ensi-sijaisesti huonosta lihaskunnosta ja hermotuksen toimimattomuudesta. Eli jalkoja pitää totuttaa nopeampaan juoksuun ja samalla vahvistaa erityisesti takareisien lihaksia, jotta askelpituus kasvaisi perustöpöttelystä. Arvioni on, että 100m kulkee nyt piikkareilla 17-18s, ja se on jo jonkinlainen hitausennätys minullekin. Kuntosalillekin pitäisi mennä jalkatreeniin, mutta tähän asti en ole vielä sellaista motivaatiota pystynyt rakentamaan, joten en laske sen varaan.
Ja tietenkin toissijaisesti ongelma on huono vk-kunto, mutta sen parantaminen ei selvästi onnistu, jos niitä vk-treenejä ei edes heikoilla jaloilla pysty tekemään.

Näillä eväillä olisi tarkoitus mennä elo- ja syyskuu. Käyn juoksemassa Parkruneja ja taas kerran haaveilen siitä 20min-alituksesta, mikä tällä hetkellä vaikuttaa täysin mahdottomalta. Pirkan hölkkä taitaa mennä retkeilyksi, mutta mukaan lähden varmasti. Ultratavoitteen kiinnitän sitten tämän jakson jälkeen, kun on parempi ymmärrys tämän ekan vaiheen onnistumisesta.

Reilu viikko sitten oli täällä paikallisella loiskunnan urheiluseuralla jonkinlainen juhlatilaisuus, johon oli ulkopuolisia vintsaajiakin kutsuttu, mutta valitettavasti en itse päässyt mukaan. Mukana kuitenkin oli iso prosentti Ylläs-Pallas-kävijöistä. Tilaisuudesta ei tiettävästi ole nauhoitusta tai virallisia muistiinpanoja, mutta sieltä on tihkunut epämääräisiä huhuja. Pidin näitä huhuja ensin ilmiselvänä vitsinä, mutta nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että merkittävä osa porukasta aikoo ihan oikeasti osallistua ensi keväänä Karhunkierroksen eestaas-matkalle (160km). Olisi pitänyt ymmärtää, että näitä hulluja ei pidä päästää iltaa viettämään ilman minun moderoivaa vaikutustani. Minulla tulee olemaan iso työ tulevilla järvisillä, kun yritän takoa järkeä harhautuneiden päähän.

Alkavalle viikolle on jo joitain suunnitelmia. Nopeustreenit jatkuvat. Lisäksi keskiviikkona käyn Pirkkalan hölkässä kärsimässä yhden kierroksen, vaikka eihän siinä mitään järkeä ole. Saanpahan kuitenkin toivottavasti taas vähän treenimotivaatiota lisää, kun joutuu kävelemään ylämäet 5km kisassa. Tuo kisa saa toimia vk-treenien avauksena. Ja kai se järviselläkin pitäisi taas käydä, kun edellisestä on jo pian 4 viikkoa.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Viikko 28 (9.-15.7.2018) - NUTS!!

Juoksua 160km (konttausvauhtia…)
Liikuntaa yhteensä 27h 55min.

Projekti NUTS on suoritettu!
Kisa rastitti myös tavoitteeni #71 100-listastani vaikka tulos ei ihan sitä parasta A-ryhmää ollutkaan. Elämysmatkailunakin tuo oli silti niin rankka reissu, että kyllä se kelpaa;-)
Tulipa pitkä raportti, mutta en jaksa karsia…

Viikko siis huipentui NUTS-kisaan Ylläkseltä Hettaan. Alkuviikolla tein lähinnä kevyitä aamulenkkejä ja tankkasin varsinkin nestettä huolella. Kaikki ennusteet lupasivat kisaan haastavan lämmintä keliä, mikä myös toteutui. Vintsaajien kanssa toteutettu NUTS-projekti onnistui valmistautumisen kannalta niin hyvin kuin vain voi, sillä me kaikki neljä pisimmälle matkalle ilmoittautunutta pääsimme lähtöviivalle kutakuinkin terveinä ja siinä kunnossa, mitä meiltä nyt voi odottaa.

Startti pisimmälle 134km matkalle oli perjantaina klo 18. Kaikilla meillä oli oma matkasuunnitelmamme kisapaikalle. Minulta matka Ylläkselle taittui ensin yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle ja sieltä sitten bussilla Kittilään ja taksilla Ylläkselle. Matkalla oli ongelmia, mutta olin kuitenkin perillä useita tunteja ennen starttia. Kun Tappi vielä tarjosi lounaaksi herkullista soijarouhetta, niin starttiviivalla kaikki oli kunnossa. Suuret kiitokset Tapille ja Terhille valmistautumispaikan tarjoamisesta Ylläksellä ennen kisaa, kun oma majoitukseni oli vasta Hetassa!

Tässä kuva lähtöpaikalle Koskisten majapaikan parvekkeelta kisaan valmistautuessa.


Vintsaajat ennen starttia. Kuvassa vasemmalta alkaen minä, sauvakävelijä-mjev, gallardo ja Tappi. Ja kuvassa vielä mukana sprinttimatkan (melkein oikeat juoksijat) jaha ja moguli, joilla startti oli vasta 18 tuntia myöhemmin, mutta silti tuo Bunkkerin Kaiun tiimi meni minusta ja Tapista ohi viimeisellä huoltopaikalla noin tunti ennen maalia. Respektit vain kavereille, joilla polvi nousee!


Lähdössä oli kuuma ja muutenkin pelotti, joten maltilla piti lähteä liikkeelle. Mjev katosi sauvoinensa heti startista horisonttiin, mutta gallardon ja Tapin kanssa me tamppasimme Yllästä ylös yhtä matkaa. Luulisin, että vauhti pysyi sopivasti kurissa vaikka yli puolen tunnin nousu helteessä vei väkisinkin voimia. Kohtalokkaaksi osoittautui kuitenkin vasta alamäki Ylläkseltä. Melko jyrkkää laskua riitti pitkään ja tuo oli ihan uudenlaista rasitusta jaloille. Yritin lasketella rennosti, mutta laskun lopussa oli helppo huomata, että nyt menivät reidet pahasti tukkoon. En tiedä olisiko hitaampi vauhti alamäessä auttanut, mutta en ole siitä ainakaan varma. Jalat eivät tuosta toipuneet kunnolla koko matkan aikana, ja aluksi olo oli ihan toivoton, kun matkaa oli jäljellä sentään vielä 130km;-) Onneksi yhtä isoja alamäkiä ei enää myöhemmin ollut, mutta tuon johdosta en pystynyt juuri alamäkiä enää jatkossa juoksemaan ja se vei keskivauhdista valtavasti pois.

Loppumatka olikin sitten hölkkää ja kävelyä väsymyksen tasaisesti lisääntyessä. Maisemat olivat upeat ja erityisesti yöaikaan niistä pystyi jopa jonkin verran nauttimaan. Kannoin koko ajan mukana paljon vettä ja join koko ajan, joten nestehukkaa tuskin juurikaan tuli. Perjantain kuumuus kyllä vaikutti silti, koska ei hyvä juominenkaan riitä. Parhaat hetket minulla olivatkin yöllä, kun hölkkä tuntui helpolta ja nesteytyksen kanssa ei ollut ongelmia.

Tässä saavutaan ekaan huoltopisteeseen reilun tunnin juoksun jälkeen (kuva Jari Hamari).


Alkumatkan reitti oli Tapille Ylläksen hiihtoreissuilta tuttu ja hän osasi varoittaa tulevista mäistä. Itse en enää matkalla vastaan tulleiden paikkojen nimiä muista. Kaikki ne olivat jotain keroja tai kuruja. Ylläksen jälkeen oli pian vuorossa aika karmea jyrkkä ja loputtoman pitkä nousu louhikkoista rinnettä pitkin. Sitä on kuulemma myös hiihdetty ylös, mutta en ole ihan varma uskonko;-)

Kivilouhikkonousun tamppausta. Gallardo on jo ehtinyt ylemmäs kuvaamaan ja minä tulen siinä jonossa toisena ja Tappi heti perässä.


Olisikohan tämä kuva saman mäen päältä jostain ylempää? Reitillä oli siellä täällä kuvaajia myös järjestäjän toimesta ja kaappasin tämän kuvan jostain kansiosta (Photo: @onevisionfi #nutsyllaspallas2018).


Yön tullessa juoksusta tuli selvästi mukavampaa viileämmän kelin takia ja minulla ei edes varsinaista yöstä johtuvaa väsymystä tullut, vaan olo oli koko ajan melko virkeä. Jaksotimme matkaa huoltopisteiden mukaan ja etenimme rauhallisesti siis kolmisin Tapin ja gallardon kanssa. Tässä vaiheessa muita näkyi enää hyvin harvakseltaan. Lähinnä huoltopisteiden kohdalla törmäsi muihin kisailijoihin.

Tässä ollaan taas kiivetty joku-keron päälle ja Ylläs näkyy kaukana taustalla. Aika monta tuntia piti edetä, että sitten joskus päästiin niin kauas ettei Yllästä enää näkynyt...


Matkantekoa jollain helpommalla pätkällä gallardon kuvaamana.


Gallardolla oli lyhyitä heikkoja hetkiä lukuunottamatta koko ajan hieman enemmän menohaluja kuin meillä muilla ja olisikohan se ollut jossain 10 tunnin hujakoilla viimeisellä osuudella ennen Pallakselle saapumista, kun gallardo sitten katosi johonkin mutkan taakse ja emme häntä sitten reitillä enää nähneet. Maaliin hän tulikin sitten lopulta noin tuntia ennen minua ja Tappia. Minä jo tuossa vaiheessa ajattelin, että juoksu Tapin kanssa maaliin saakka vähentäisi oleellisesti keskeytysriskiä. Kyllä tuolla jo ennen Pallasta pääkoppa oli sen verran kovilla, että jos olisi pitänyt yksin taivaltaa, niin olisi saattanut aika synkkiä ajatuksia tulla mieleen. Pallakselle olisi ollut niin helppo keskeyttää (ja todella moni niin myös teki), mutta kun olimme siellä yhdessä, niin eihän sitä sitten voinut;-)

Viimeinen huoltoväli ennen Pallasta oli raskas. Jossain sillä välillä tuli matkallisesti puoliväli täyteen ja usko meinasi kyllä loppua maaliinpääsyn suhteen. Tällä välillä tavoitimme myös Hazorin ja Antin, joilla matkanteko oli päättynyt Antin energiaongelmiin. Jotenkin Antti kuitenkin taisteli vielä sieltä Pallakselle saakka vaikka aika pahalta se näytti. Hazorillehan tällainen luontoretki ei tainnut nostaa edes hikeä pintaan ja hän kiiti loppumatkan Pallakselta maaliin pari tuntia meitä nopeammin (sauvakävelijä kun on).
Pallaksen huollossa "saavutimme" vielä myös gallardon ja Mjevin, kun tuohan oli ihan kunnollinen ruokahuolto, jossa vietettiin enemmänkin aikaa. He kuitenkin jatkoivat matkaa melkein heti kun me vasta saavuimme paikalle.

Tässä olemme lähdössä jatkamaan matkaa Pallakselta. Mieliala nousi huollossa selvästi vaikka matkaa oli aivan lohduttomasti jäljellä. Oli oikeastaan selvää, että enää matka ei kesken jäisi.


Pallakselle ja sitä seuranneelle joku-kerolle nousu oli pitkä ja raskas. Onneksi sieltä ei kuitenkaan ollut vastaavaa jyrkkää alamäkeä kuten Ylläkseltä. Sen sijaan Pallaksen jälkeen seurasi aivan loputon määrä kivikkoista polkua ylös ja alas keroja ja kuruja. Maisemat täällä olivat kyllä todella hienot! Pallasta seurannut pätkä oli henkisesti raskas, kun maasto olisi ollut tuoreille jaloille ihan hyvin juostavaa melkein koko ajan, mutta tukkoisilla jaloilla joutui kivikot pääosin kävelemään kaatumisen pelossa. Kävellen matka sujui lohduttoman hitaasti välillä jopa 3-4kmh-vauhtia ja kun koko ajan näkyi jopa 10 kilometriä reittiä eteenpäin, niin tuntui etteihän tuonne seuraava-kerolle pääse ikinä!

Pallaksesta seuraavaan huoltoon matka kesti siis todella kauan. Sen jälkeen kisaan tuli kuitenkin uutta virkistystä, kun sprinttimatkalaisia alkoi tulla takaa ohi. Ensimmäisenä tietysti Henri Ansio, joka ohitti meidät heti tuon ekan huollon jälkeen. Laskimme, että hän oli tullut vintsaa tuon ekan välin (!!!!!!!). Siis välin, jossa oli Pallas ja jätti-keroja vaikka muille jakaa. On kyllä hyvin lähellä, että Ansio olisi tällä hetkellä Suomen kovin kestävyysjuoksija kansainvälisessä vertailussa, sillä kyllä vuorijuoksujen kansainvälinen kärki on todella kova ja hän on siellä säännöllisesti pistesijoilla. Vaikka ohitus tapahtui ylämäessä, niin hyvä kun ehdimme polulta väistää Ansion jalkojen töminän kuultuamme;-) Ja tarina lisäksi kertoo, että Ansio ohitti Mjevin viimeinen-keron nousussa edelleen samaa karmeaa vauhtia...

Jahan ottama kuva joku-kerolta seuraava-kerolle. Tällaista maastoa kuljettiin tunnista toiseen. Kuvassa "tie" saattaa näyttää hyväkulkuiselta hiekkatieltä, mutta ihan kivikkoa se oli koko ajan.


Joskus ne tunturit kuitenkin loppuivat ja ikuisuuden jälkeen edessä oli enää viimeinen-kero, jonka jälkeen maaliin olisi reilu kymppi tiejuoksua! Sen verran NUTS vielä teki kiusaa, että se viimeinen-kero oli tappavan pitkä ja jyrkkä. Nyt oli nousuvauhtikin muuttunut melkoiseksi laahustamiseksi. Aina kun luuli päässeensä ylös, niin "huipun" takaa paljastui uusi nousu. Sain kuitenkin voimia nousuun siitä, että kuvittelin Hazoria mielessäni erilaisiin keskiaikaisiin kidutusvälineisiin. Hazor oli nimittäin Pallaksella iloisesti huikannut, että ei tässä Pallaksen jälkeen oikein mitään nousuja enää ole "ja se viimeinen-kero on ihan lyhyt".

Viimeinen-kero on voitettu. Pakko oli istahtaa hetkeksi vaikka melkoinen tuuli kävi tuolla ylhäällä. Samalla ukkostakin kuului läheltä ja sen takia piti kiirehtiä alas, kun ei huvittanut jäädä ukkosenjohdattimeksi tuonne.


Mäki alas viimeinen-kerolta oli pitkä ja kivikkoinen, mutta viimeiseen huoltoon oli vain muutama kilsa. Tällä pätkällä jaha ja moguli saivat meidät kiinni ja nappasivat ohimennessään vielä kuviakin. Eli tässä siis Bunkkerin kaikukin meni menojaan. Meno oli kyllä todella kevyen näköistä molemmilla!

Viimeinen huolto lähestyy (kuva jaha).


Viimeinen reilun kympin tiepätkä sujui ihan hyvää kävely-hölkkää ja maali tuli lopulta vastaan ajassa 25:42:10. Kello oli vähän vaille kahdeksan lauantai-iltana. Maalissa ei näemmä kuvia enää tullut otettua. Pääsin vielä Bunkkerin kaiun tiimin huoltoautolla parin kilsan päässä sijainneeseen hotelli Hettaan ja unten maille, kun muilla oli vielä edessä pitkä ajomatka takaisin Ylläkselle.

Kokonaisuutena tämä projekti oli erinomainen ja olen tyytyväinen lopputulokseen vaikka tietenkin halusin pystyä juoksemaan suuremman osan matkasta. Kyllä tämä taas muistutti, että excel-laskelmat ja oikea eteneminen maastossa ovat aika eri juttuja;-) Tällä kertaa suorituksesta ei lopulta tullut fyysisesti niin kova kuin joistain aiemmista ultrista, mutta pääkoppa oli kyllä ihan riittävän kovilla.

Nyt muutama päivä kisan päättymisen jälkeen jalat ovat ihan hyvässä kunnossa ja portaissa kulkeminen ei tuota ongelmia. Kevyet lenkit kulkevat mukavasti. Mitään hiertymiä tai muita pikku-vammoja ei syntynyt. Yhtään varpaan kynttä ei irronnut. Takareidet eivät äksyilleet yhtään. Kaaduin matkalla vain kerran ja mitään pahempaa ei siinä sattunut. Nesteiden tai energian imeytymisen kanssa ei ollut ongelmia, missä varmaan oli isoksi avuksi se, että jalkojen hyytyminen vähensi juoksua tehokkaasti.

NUTS:in tapahtumista julkaistaan järjestäjän toimesta hienoja kuva-albumeja, joita selaamalla joutuu kyllä äkkiä koukkuun näistä tapahtumista. Myös viime viikonlopun tapahtumasta on jo Flickr-kansio (kuvia ilmeisesti tulee sinne vielä lisääkin). Tässä satunnainen otos tuosta albumista jostain Pallaksen ja Hetan väliltä:
https://www.flickr.com/photos/149944503@N08/41619268510/in/album-72157671201503368/

Yksi suurimmista etukäteispeloistani kisaan oli Lapin räkkä. Mutta hyttysistä ja sen sellaisista ei ollut juurikaan haittaa. Ihan lopussa viimeisellä tiepätkällä oli pientä kiusaa, mutta muut hyökkäykset olivat melko satunnaisia. Paarmoja jonkin verran kierteli juoksun aikana, mutta ei paljon sen enempää kuin kauniina kesäpäivänä kaupungin ulkopuolella juostessa etelässäkään. Tällä hetkellä molemmissa säärissä on kyllä kutiavia pistoksia jonkin verran, varmaankin juuri sieltä ihan kisan lopusta.
Suuri pettymys sen sijaan oli, että en nähnyt matkalla ainoatakaan poroa! Pari kertaa kuului ekalla puolikkaalla porokellojen kilinää, mutta elukat olivat jossain metsän piilossa.

Garminin säädin lähdössä "ultra-moodiin" ja se oli kyllä paha virhe. Akku olisi ehkä riittänyt muutenkin ja tuo ultra-moodi osoittautui ihan pelleksi. Matkan mittaus toimi surkeasti, mutta olihan siinä pientä viihdettä matkalle, kun gallardolla oli sama mittari samassa ultra-moodissa, ja eroja tuli mittoihin kilometrikaupalla ihan lyhyilläkin matkoilla. Tämän kokemuksen perusteella ultra-moodi on täysin käyttökelvoton.

Koska tästä projektista jäi varsin positiivinen fiilis, niin uusi ultraprojekti startannee jo varsin pian. Sitä ennen pidän lyhyen tehotreenikauden, jossa yritän vielä kerran saada vähän lisää voimaa jalkoihin ja sitä kautta vauhtireserviä pitemmille matkoille. Huhut kertovat, että iso joukko Vintsaajia suunnittelisi jo osallistumista ensi kesänä Kauhajoen 6vrk-juoksuun, mutta minä vielä pohdin uskaltaisiko ihan tuollaiseen sentään osallistua...

PS. Täällä on Hazorin raportti omasta matkastaan hienoine kuvineen!
Ja Tapin tarinat löytyvät nyt täältä!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Viikko 27 (2.-8.7.2018) - NUTS-viimeistely ja -tavoitteet

Juoksua 71km (5:29/km)
Liikuntaa yhteensä 13h 30min.

Viimeinen täysi viikko ennen NUTS:ia sujui puolittaisen levon merkeissä. Tein yhden kevyen järvenkierron torstaina, mutta muuten juoksu on rajoittunut muutamaan lyhyeen lenkkiin. Lauantaina kävin kyllä tekemässä reippaamman 5km Parkrunissa, mutta en siinäkään pahemmin ylittänyt hengästymiskynnystä. Kevyttä pyöräilyä tuli reittimittailun puitteissa tehtyä viikolla aika paljon.

Ma
Ap: lepo
Ip: kevyt 6km

Ti
Ap: kevyt 6km
Ip: kevyt 17km

Ke
Ap: lepo
Ip: lepo

To
Ap: pitkä 29km
Ip: lepo

Pe
Ap: lepo
Ip: lepo

La
Ap: vr4 + Parkrun 5km + vr4
Ip: lepo

Su
Ap: lepo
Ip: lepo

NUTS-kisa alkaa siis perjantaina ja matkustan Rovaniemelle junalla to-pe-välisenä yönä. Matka Rovaniemeltä Ylläkselle perjantaina on vielä avoinna, mutta kai siihen joku idea löytyy. Pientä jännitystä vuoden päätavoitteen osalta alkaa jo olla havaittavissa! Olo ei tunnu vielä palautuneelta, mutta ainahan tämä kisaa edeltävien päivien tuska on samanlaista. Muutama kevyt lenkki pitäisi vamaan vielä tehdä. Ja ehkä yksi lyhyt terävämpi mäkitreeni.

Mutkana NUTS-matkaan onnistuin torstain järvisellä rikkomaan NUTS:iin tarkoitetun juoksuliivin. Tai en minä mitään rikkonut, vaan se vaan meni rikki (eli repun kiinnike rikkoutui). Nyt on kyllä pakko avautua ja tunnustaa, että 5 vuotta sitten hankkimani Ultima Directionin kalliit ja tunnettujen juoksijoiden kehumat juoksureput ovat olleet pettymys! Ostin niitä kaksi vähän eri kokoista versiota ja molemmissa on ollut samoja tyyppivikoja, eli ne ovat rikkoutuneet samoista paikoista vaikka olen käyttänyt niitä vain muutaman kerran vuodessa. Tähän saakka viat eivät ole estäneet käyttöä, mutta nyt tämä isomman version rikkoutuminen on showstopper. Minun on joko otettava NUTS:iin pienempi versio, johon kaikki varusteet eivät kyllä mahdu, tai sitten askarreltava se rikkoutunut osa jotenkin kuntoon ryöstämällä varaosia pienemmästä repusta. Tätä ongelmaa en kyllä kaivannut!

Aikatavoitteen asettaminen kisaan olisi ihan arpapeliä, kun mitään kokemusta tuollaisista tunturireiteistä minulla ei ole. Niinpä ylivoimaisesti tärkein tavoite on vain päästä kunnialla reitti läpi. "Kunnialla" tässä tarkoittaa, että viimeisen kympin tasaisemmalla tieosuudella pystyisi vielä etenemään ainakin osittain juosten. Aikaisempien vuosien tulosten perusteella 24h-loppuaika pitäisi olla täysin mahdollinen ja olisihan se hienoa päästä vähän allekin.

Kunniakkaan läpäisyn jälkeen toinen tärkeä tavoitteeni olkoon, että kukaan Bunkkerin Kaikua edustava sprintteri ei saavu Hettaan ennen minua! Meidän startti on siis Ylläkseltä perjantaina klo 18 ja sprintterit starttaavat Pallakselta klo 12 lauantaina ja väli Pallas-Hetta on molemmille yhteinen. Hettaan saavuttaneen siis molemmilta matkoilta siinä noin klo 18 lauantai-iltana.

Sääennusteisiin 5-6 päivän päähän tuskin voi luottaa, mutta yleissäätila näyttää pahasti siltä, että tulee lämmin reissu ja ehkä jopa hellettä. Tietenkin luontokokemuksen ja retkeilyn kannalta tämä on hienoa, mutta epäonnistumisen riski lisääntyy kyllä merkittävästi, kun kuumuus ja nesteytyksen merkitys kasvaa. Kevään ja kesän pitempien lenkkien katkeamiset ovat minulla poikkeuksetta liittyneet lämpimään keliin ja nestehukkaan. Onneksi kuumassa juoksemista on kuitenkin nyt tänä kesänä aika hyvin saanut harjoitella!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Viikko 26 (25.6.-1.7.2018) - Kevennystä verttitonnin kautta

Juoksua 77km (6:04/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 40min.

Ma
Ap: lepo
Ip: lepo

Ti
Ap: kevyt 6km
Ip: lepo

Ke
Ap: kevyt 8km
Ip: vr4 + 5 x Hervannan mäki + vr3

To
Ap: lepo
Ip: kevyt 11km

Pe
Ap: kevyt 6km
Ip: lepo

La
Ap: vr4 + Parkrun 5km + vr5
Ip: lepo

Su
Ap: 9 x Sappeen mäkitunkkaus (~10km)
Ip: vr 8km.

Kesäkuun kilsasaldoksi tuli 488km, eli ihan en viitsinyt sitä 500km rajaa juosta. Ekan vuosipuoliskon saldoksi tuli 2540km, mikä tarkoittaa pieniä mahiksia saada pitkästä aikaa 5000km rikki tälle vuodelle. Toki siinä ei ole yhtään varaa vammataukoihin.

Vähensin kuluneella viikolla määrää suunnitellusti, mutta sain kuitenkin sekaan pari treenintapaistakin. Alkoi nimittäin oikeasti pelottaa, kun tarkemmin tutkin NUTS:in reittikartaa ja huomasin, että koko kisa on pelkkää ylä- ja alamäkeä! Toki tiesin, että siellä on tuntureita ylitettävänä, mutta en tajunnut kuinka paljon. Niinpä tuli nyt kiire alkaa treenata mäkitunkkausta ja palauttelu pitää tehdä sitten junamatkalla Rovaniemelle.

Keskiviikkona Vintsaajien NUTS-tiimin koko pitkän matkan jaosto lähti hätätreeniin Hervannan mäkeen. Sitä kiivettiin edestakaisin sen verran, että itse ainakin huomasin tilanteen huolestuttavaksi. Päätimmekin treenin jälkeen, että sunnuntaina lähdetään Sappeeseen lähiseudun isoimpaan mäkeen hakemaan kisanomaista treeniä.

NUTS:iin on Vintsaajista lähdössä tiettävästi ainakin seitsemän osallistujaa. Meistä neljä osallistuu pisimmälle 134km matkalle ja kolme 57km sprinttimatkalle. Meillä pitkän matkan jaostossahan on mukana yksi varma sauvakävelijä (ja toinen asiaa valitettavasti vahvasti harkitseva). Sauvakävelijä ei lähtenyt Sappeeseen, koska luotto omaan kuntoon on rautaa ja sauvoilla ylämäet eivät haittaa. Sen sijaan saimme tänään mukaan sprinttitiimistä vahvistuksen, joka lähinnä tuli ilkkumaan meille muille ja juoksemaan ympyrää ympärillämme. Tuolla kvartetilla kuitenkin teimme aamulla siirtymän Sappeeseen ryhmämme korporaatioexekutiiviin limusiinilla, mistä kyydistä kiitokset vielä täältä bloginkin kautta!
Treeni oli juuri sopiva tähän paikkaan, kun maltoimme pitää rasituksen oikealla tasolla. Sappeen mäki noustiin ja laskettiin hissilinjaa pitkin 9 kertaa ja siitä tuli käsittääkseni elämäni ensimmäinen "verttitonni" niinkuin ammattipiireissä on tapana tällaista mäkitreeniä kutsua. NUTS:issa nousumetrejä on tarjolla tuohon treeniin verrattuna vielä nelinkertainen määrä.

Tässä vielä jahan ottama kuva todisteeksi Sappeen huipulta viimeisen nousun jälkeen.

NUTS-starttiin on tätä kirjoitettaessa aikaa melko tasan 12 vuorokautta. Jotain järkevää tekemistä pitää vielä miettiä loppuajalle. Tuskin enää verttitonneja silti. Yksi kevyt järvinen ehkä tulevalla viikolla vielä.