maanantai 30. heinäkuuta 2018

Viikot 29-30 (16.-29.7.2018) - Palauttelu ja uudet juonet

Viikko 29: Juoksua 30km (5:20/km)
Liikuntaa yhteensä 2h 50min.

Viikko 30: Juoksua 53km (5:26/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 30min.

Pari viikkoa Ylläs-Pallas-palauttelua helteessä. Oikeasti palautuminen on ollut oikein nopeaa ja olisi tässä voinut käynnistää jo kunnon treeniäkin, mutta arvelin parin lepoviikon olevan kuitenkin tähän kohtaan ihan hyvä.
Lenkit ovat olleet lyhyitä ja olen jopa tyttäreni Ellan kanssa nautiskellut lenkeistä uimarannalle ja sitten pitkän virkistävän vedessä lillumisen jälkeen hölkkä takaisin kotiiin. Voisi kyllä omillekin lenkeille sovitella näitä järvessä käyntejä!

Uusia virallisia tavoitteita en ole vielä asettanut, mutta lyhyellä tähtäimellä yritän nyt ainakin edes hiukan nostaa juoksuvauhtiani. Minullahan kaikki vähäinenkin nopeus on totaalisesti hävinnyt ja en ole juuri mitään muuta treeniä tehnyt kuin perusjuoksua. Olen elävä kvanttifyysinen todiste Schrödingerin kissasta, joka on yhtä aikaa hyvässä ja (kuolettavan) huonossa kunnossa riippuen tarkastelukulmasta. Jos kuntoa tarkastellaan pitkässä pk-suorituksessa, niin kunto vaikuttaa jopa petollisen hyvältä. Jos tarkkailija kuitenkin katsoo kuntoa esim. 5k-juoksussa, niin sitten ollaan 21 minuutin tasolla. En todellakaan olisi edes osannut arvata, että tällaista duaalisuutta voi juoksukunnossa olla.

Lääkkeeksi tähän hitausongelmaan olen jo varovasti aloitellut jotain, eli kevyiden lenkkien sekaan tehtyjä lyhyitä melkein maksimaalisia sprinttejä ja vähän nopeaa porrasjuoksua. Pääteoriani on edelleen, että huono kunto normaaleilla juoksumatkoilla johtuu ensi-sijaisesti huonosta lihaskunnosta ja hermotuksen toimimattomuudesta. Eli jalkoja pitää totuttaa nopeampaan juoksuun ja samalla vahvistaa erityisesti takareisien lihaksia, jotta askelpituus kasvaisi perustöpöttelystä. Arvioni on, että 100m kulkee nyt piikkareilla 17-18s, ja se on jo jonkinlainen hitausennätys minullekin. Kuntosalillekin pitäisi mennä jalkatreeniin, mutta tähän asti en ole vielä sellaista motivaatiota pystynyt rakentamaan, joten en laske sen varaan.
Ja tietenkin toissijaisesti ongelma on huono vk-kunto, mutta sen parantaminen ei selvästi onnistu, jos niitä vk-treenejä ei edes heikoilla jaloilla pysty tekemään.

Näillä eväillä olisi tarkoitus mennä elo- ja syyskuu. Käyn juoksemassa Parkruneja ja taas kerran haaveilen siitä 20min-alituksesta, mikä tällä hetkellä vaikuttaa täysin mahdottomalta. Pirkan hölkkä taitaa mennä retkeilyksi, mutta mukaan lähden varmasti. Ultratavoitteen kiinnitän sitten tämän jakson jälkeen, kun on parempi ymmärrys tämän ekan vaiheen onnistumisesta.

Reilu viikko sitten oli täällä paikallisella loiskunnan urheiluseuralla jonkinlainen juhlatilaisuus, johon oli ulkopuolisia vintsaajiakin kutsuttu, mutta valitettavasti en itse päässyt mukaan. Mukana kuitenkin oli iso prosentti Ylläs-Pallas-kävijöistä. Tilaisuudesta ei tiettävästi ole nauhoitusta tai virallisia muistiinpanoja, mutta sieltä on tihkunut epämääräisiä huhuja. Pidin näitä huhuja ensin ilmiselvänä vitsinä, mutta nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että merkittävä osa porukasta aikoo ihan oikeasti osallistua ensi keväänä Karhunkierroksen eestaas-matkalle (160km). Olisi pitänyt ymmärtää, että näitä hulluja ei pidä päästää iltaa viettämään ilman minun moderoivaa vaikutustani. Minulla tulee olemaan iso työ tulevilla järvisillä, kun yritän takoa järkeä harhautuneiden päähän.

Alkavalle viikolle on jo joitain suunnitelmia. Nopeustreenit jatkuvat. Lisäksi keskiviikkona käyn Pirkkalan hölkässä kärsimässä yhden kierroksen, vaikka eihän siinä mitään järkeä ole. Saanpahan kuitenkin toivottavasti taas vähän treenimotivaatiota lisää, kun joutuu kävelemään ylämäet 5km kisassa. Tuo kisa saa toimia vk-treenien avauksena. Ja kai se järviselläkin pitäisi taas käydä, kun edellisestä on jo pian 4 viikkoa.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Viikko 28 (9.-15.7.2018) - NUTS!!

Juoksua 160km (konttausvauhtia…)
Liikuntaa yhteensä 27h 55min.

Projekti NUTS on suoritettu!
Kisa rastitti myös tavoitteeni #71 100-listastani vaikka tulos ei ihan sitä parasta A-ryhmää ollutkaan. Elämysmatkailunakin tuo oli silti niin rankka reissu, että kyllä se kelpaa;-)
Tulipa pitkä raportti, mutta en jaksa karsia…

Viikko siis huipentui NUTS-kisaan Ylläkseltä Hettaan. Alkuviikolla tein lähinnä kevyitä aamulenkkejä ja tankkasin varsinkin nestettä huolella. Kaikki ennusteet lupasivat kisaan haastavan lämmintä keliä, mikä myös toteutui. Vintsaajien kanssa toteutettu NUTS-projekti onnistui valmistautumisen kannalta niin hyvin kuin vain voi, sillä me kaikki neljä pisimmälle matkalle ilmoittautunutta pääsimme lähtöviivalle kutakuinkin terveinä ja siinä kunnossa, mitä meiltä nyt voi odottaa.

Startti pisimmälle 134km matkalle oli perjantaina klo 18. Kaikilla meillä oli oma matkasuunnitelmamme kisapaikalle. Minulta matka Ylläkselle taittui ensin yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle ja sieltä sitten bussilla Kittilään ja taksilla Ylläkselle. Matkalla oli ongelmia, mutta olin kuitenkin perillä useita tunteja ennen starttia. Kun Tappi vielä tarjosi lounaaksi herkullista soijarouhetta, niin starttiviivalla kaikki oli kunnossa. Suuret kiitokset Tapille ja Terhille valmistautumispaikan tarjoamisesta Ylläksellä ennen kisaa, kun oma majoitukseni oli vasta Hetassa!

Tässä kuva lähtöpaikalle Koskisten majapaikan parvekkeelta kisaan valmistautuessa.


Vintsaajat ennen starttia. Kuvassa vasemmalta alkaen minä, sauvakävelijä-mjev, gallardo ja Tappi. Ja kuvassa vielä mukana sprinttimatkan (melkein oikeat juoksijat) jaha ja moguli, joilla startti oli vasta 18 tuntia myöhemmin, mutta silti tuo Bunkkerin Kaiun tiimi meni minusta ja Tapista ohi viimeisellä huoltopaikalla noin tunti ennen maalia. Respektit vain kavereille, joilla polvi nousee!


Lähdössä oli kuuma ja muutenkin pelotti, joten maltilla piti lähteä liikkeelle. Mjev katosi sauvoinensa heti startista horisonttiin, mutta gallardon ja Tapin kanssa me tamppasimme Yllästä ylös yhtä matkaa. Luulisin, että vauhti pysyi sopivasti kurissa vaikka yli puolen tunnin nousu helteessä vei väkisinkin voimia. Kohtalokkaaksi osoittautui kuitenkin vasta alamäki Ylläkseltä. Melko jyrkkää laskua riitti pitkään ja tuo oli ihan uudenlaista rasitusta jaloille. Yritin lasketella rennosti, mutta laskun lopussa oli helppo huomata, että nyt menivät reidet pahasti tukkoon. En tiedä olisiko hitaampi vauhti alamäessä auttanut, mutta en ole siitä ainakaan varma. Jalat eivät tuosta toipuneet kunnolla koko matkan aikana, ja aluksi olo oli ihan toivoton, kun matkaa oli jäljellä sentään vielä 130km;-) Onneksi yhtä isoja alamäkiä ei enää myöhemmin ollut, mutta tuon johdosta en pystynyt juuri alamäkiä enää jatkossa juoksemaan ja se vei keskivauhdista valtavasti pois.

Loppumatka olikin sitten hölkkää ja kävelyä väsymyksen tasaisesti lisääntyessä. Maisemat olivat upeat ja erityisesti yöaikaan niistä pystyi jopa jonkin verran nauttimaan. Kannoin koko ajan mukana paljon vettä ja join koko ajan, joten nestehukkaa tuskin juurikaan tuli. Perjantain kuumuus kyllä vaikutti silti, koska ei hyvä juominenkaan riitä. Parhaat hetket minulla olivatkin yöllä, kun hölkkä tuntui helpolta ja nesteytyksen kanssa ei ollut ongelmia.

Tässä saavutaan ekaan huoltopisteeseen reilun tunnin juoksun jälkeen (kuva Jari Hamari).


Alkumatkan reitti oli Tapille Ylläksen hiihtoreissuilta tuttu ja hän osasi varoittaa tulevista mäistä. Itse en enää matkalla vastaan tulleiden paikkojen nimiä muista. Kaikki ne olivat jotain keroja tai kuruja. Ylläksen jälkeen oli pian vuorossa aika karmea jyrkkä ja loputtoman pitkä nousu louhikkoista rinnettä pitkin. Sitä on kuulemma myös hiihdetty ylös, mutta en ole ihan varma uskonko;-)

Kivilouhikkonousun tamppausta. Gallardo on jo ehtinyt ylemmäs kuvaamaan ja minä tulen siinä jonossa toisena ja Tappi heti perässä.


Olisikohan tämä kuva saman mäen päältä jostain ylempää? Reitillä oli siellä täällä kuvaajia myös järjestäjän toimesta ja kaappasin tämän kuvan jostain kansiosta (Photo: @onevisionfi #nutsyllaspallas2018).


Yön tullessa juoksusta tuli selvästi mukavampaa viileämmän kelin takia ja minulla ei edes varsinaista yöstä johtuvaa väsymystä tullut, vaan olo oli koko ajan melko virkeä. Jaksotimme matkaa huoltopisteiden mukaan ja etenimme rauhallisesti siis kolmisin Tapin ja gallardon kanssa. Tässä vaiheessa muita näkyi enää hyvin harvakseltaan. Lähinnä huoltopisteiden kohdalla törmäsi muihin kisailijoihin.

Tässä ollaan taas kiivetty joku-keron päälle ja Ylläs näkyy kaukana taustalla. Aika monta tuntia piti edetä, että sitten joskus päästiin niin kauas ettei Yllästä enää näkynyt...


Matkantekoa jollain helpommalla pätkällä gallardon kuvaamana.


Gallardolla oli lyhyitä heikkoja hetkiä lukuunottamatta koko ajan hieman enemmän menohaluja kuin meillä muilla ja olisikohan se ollut jossain 10 tunnin hujakoilla viimeisellä osuudella ennen Pallakselle saapumista, kun gallardo sitten katosi johonkin mutkan taakse ja emme häntä sitten reitillä enää nähneet. Maaliin hän tulikin sitten lopulta noin tuntia ennen minua ja Tappia. Minä jo tuossa vaiheessa ajattelin, että juoksu Tapin kanssa maaliin saakka vähentäisi oleellisesti keskeytysriskiä. Kyllä tuolla jo ennen Pallasta pääkoppa oli sen verran kovilla, että jos olisi pitänyt yksin taivaltaa, niin olisi saattanut aika synkkiä ajatuksia tulla mieleen. Pallakselle olisi ollut niin helppo keskeyttää (ja todella moni niin myös teki), mutta kun olimme siellä yhdessä, niin eihän sitä sitten voinut;-)

Viimeinen huoltoväli ennen Pallasta oli raskas. Jossain sillä välillä tuli matkallisesti puoliväli täyteen ja usko meinasi kyllä loppua maaliinpääsyn suhteen. Tällä välillä tavoitimme myös Hazorin ja Antin, joilla matkanteko oli päättynyt Antin energiaongelmiin. Jotenkin Antti kuitenkin taisteli vielä sieltä Pallakselle saakka vaikka aika pahalta se näytti. Hazorillehan tällainen luontoretki ei tainnut nostaa edes hikeä pintaan ja hän kiiti loppumatkan Pallakselta maaliin pari tuntia meitä nopeammin (sauvakävelijä kun on).
Pallaksen huollossa "saavutimme" vielä myös gallardon ja Mjevin, kun tuohan oli ihan kunnollinen ruokahuolto, jossa vietettiin enemmänkin aikaa. He kuitenkin jatkoivat matkaa melkein heti kun me vasta saavuimme paikalle.

Tässä olemme lähdössä jatkamaan matkaa Pallakselta. Mieliala nousi huollossa selvästi vaikka matkaa oli aivan lohduttomasti jäljellä. Oli oikeastaan selvää, että enää matka ei kesken jäisi.


Pallakselle ja sitä seuranneelle joku-kerolle nousu oli pitkä ja raskas. Onneksi sieltä ei kuitenkaan ollut vastaavaa jyrkkää alamäkeä kuten Ylläkseltä. Sen sijaan Pallaksen jälkeen seurasi aivan loputon määrä kivikkoista polkua ylös ja alas keroja ja kuruja. Maisemat täällä olivat kyllä todella hienot! Pallasta seurannut pätkä oli henkisesti raskas, kun maasto olisi ollut tuoreille jaloille ihan hyvin juostavaa melkein koko ajan, mutta tukkoisilla jaloilla joutui kivikot pääosin kävelemään kaatumisen pelossa. Kävellen matka sujui lohduttoman hitaasti välillä jopa 3-4kmh-vauhtia ja kun koko ajan näkyi jopa 10 kilometriä reittiä eteenpäin, niin tuntui etteihän tuonne seuraava-kerolle pääse ikinä!

Pallaksesta seuraavaan huoltoon matka kesti siis todella kauan. Sen jälkeen kisaan tuli kuitenkin uutta virkistystä, kun sprinttimatkalaisia alkoi tulla takaa ohi. Ensimmäisenä tietysti Henri Ansio, joka ohitti meidät heti tuon ekan huollon jälkeen. Laskimme, että hän oli tullut vintsaa tuon ekan välin (!!!!!!!). Siis välin, jossa oli Pallas ja jätti-keroja vaikka muille jakaa. On kyllä hyvin lähellä, että Ansio olisi tällä hetkellä Suomen kovin kestävyysjuoksija kansainvälisessä vertailussa, sillä kyllä vuorijuoksujen kansainvälinen kärki on todella kova ja hän on siellä säännöllisesti pistesijoilla. Vaikka ohitus tapahtui ylämäessä, niin hyvä kun ehdimme polulta väistää Ansion jalkojen töminän kuultuamme;-) Ja tarina lisäksi kertoo, että Ansio ohitti Mjevin viimeinen-keron nousussa edelleen samaa karmeaa vauhtia...

Jahan ottama kuva joku-kerolta seuraava-kerolle. Tällaista maastoa kuljettiin tunnista toiseen. Kuvassa "tie" saattaa näyttää hyväkulkuiselta hiekkatieltä, mutta ihan kivikkoa se oli koko ajan.


Joskus ne tunturit kuitenkin loppuivat ja ikuisuuden jälkeen edessä oli enää viimeinen-kero, jonka jälkeen maaliin olisi reilu kymppi tiejuoksua! Sen verran NUTS vielä teki kiusaa, että se viimeinen-kero oli tappavan pitkä ja jyrkkä. Nyt oli nousuvauhtikin muuttunut melkoiseksi laahustamiseksi. Aina kun luuli päässeensä ylös, niin "huipun" takaa paljastui uusi nousu. Sain kuitenkin voimia nousuun siitä, että kuvittelin Hazoria mielessäni erilaisiin keskiaikaisiin kidutusvälineisiin. Hazor oli nimittäin Pallaksella iloisesti huikannut, että ei tässä Pallaksen jälkeen oikein mitään nousuja enää ole "ja se viimeinen-kero on ihan lyhyt".

Viimeinen-kero on voitettu. Pakko oli istahtaa hetkeksi vaikka melkoinen tuuli kävi tuolla ylhäällä. Samalla ukkostakin kuului läheltä ja sen takia piti kiirehtiä alas, kun ei huvittanut jäädä ukkosenjohdattimeksi tuonne.


Mäki alas viimeinen-kerolta oli pitkä ja kivikkoinen, mutta viimeiseen huoltoon oli vain muutama kilsa. Tällä pätkällä jaha ja moguli saivat meidät kiinni ja nappasivat ohimennessään vielä kuviakin. Eli tässä siis Bunkkerin kaikukin meni menojaan. Meno oli kyllä todella kevyen näköistä molemmilla!

Viimeinen huolto lähestyy (kuva jaha).


Viimeinen reilun kympin tiepätkä sujui ihan hyvää kävely-hölkkää ja maali tuli lopulta vastaan ajassa 25:42:10. Kello oli vähän vaille kahdeksan lauantai-iltana. Maalissa ei näemmä kuvia enää tullut otettua. Pääsin vielä Bunkkerin kaiun tiimin huoltoautolla parin kilsan päässä sijainneeseen hotelli Hettaan ja unten maille, kun muilla oli vielä edessä pitkä ajomatka takaisin Ylläkselle.

Kokonaisuutena tämä projekti oli erinomainen ja olen tyytyväinen lopputulokseen vaikka tietenkin halusin pystyä juoksemaan suuremman osan matkasta. Kyllä tämä taas muistutti, että excel-laskelmat ja oikea eteneminen maastossa ovat aika eri juttuja;-) Tällä kertaa suorituksesta ei lopulta tullut fyysisesti niin kova kuin joistain aiemmista ultrista, mutta pääkoppa oli kyllä ihan riittävän kovilla.

Nyt muutama päivä kisan päättymisen jälkeen jalat ovat ihan hyvässä kunnossa ja portaissa kulkeminen ei tuota ongelmia. Kevyet lenkit kulkevat mukavasti. Mitään hiertymiä tai muita pikku-vammoja ei syntynyt. Yhtään varpaan kynttä ei irronnut. Takareidet eivät äksyilleet yhtään. Kaaduin matkalla vain kerran ja mitään pahempaa ei siinä sattunut. Nesteiden tai energian imeytymisen kanssa ei ollut ongelmia, missä varmaan oli isoksi avuksi se, että jalkojen hyytyminen vähensi juoksua tehokkaasti.

NUTS:in tapahtumista julkaistaan järjestäjän toimesta hienoja kuva-albumeja, joita selaamalla joutuu kyllä äkkiä koukkuun näistä tapahtumista. Myös viime viikonlopun tapahtumasta on jo Flickr-kansio (kuvia ilmeisesti tulee sinne vielä lisääkin). Tässä satunnainen otos tuosta albumista jostain Pallaksen ja Hetan väliltä:
https://www.flickr.com/photos/149944503@N08/41619268510/in/album-72157671201503368/

Yksi suurimmista etukäteispeloistani kisaan oli Lapin räkkä. Mutta hyttysistä ja sen sellaisista ei ollut juurikaan haittaa. Ihan lopussa viimeisellä tiepätkällä oli pientä kiusaa, mutta muut hyökkäykset olivat melko satunnaisia. Paarmoja jonkin verran kierteli juoksun aikana, mutta ei paljon sen enempää kuin kauniina kesäpäivänä kaupungin ulkopuolella juostessa etelässäkään. Tällä hetkellä molemmissa säärissä on kyllä kutiavia pistoksia jonkin verran, varmaankin juuri sieltä ihan kisan lopusta.
Suuri pettymys sen sijaan oli, että en nähnyt matkalla ainoatakaan poroa! Pari kertaa kuului ekalla puolikkaalla porokellojen kilinää, mutta elukat olivat jossain metsän piilossa.

Garminin säädin lähdössä "ultra-moodiin" ja se oli kyllä paha virhe. Akku olisi ehkä riittänyt muutenkin ja tuo ultra-moodi osoittautui ihan pelleksi. Matkan mittaus toimi surkeasti, mutta olihan siinä pientä viihdettä matkalle, kun gallardolla oli sama mittari samassa ultra-moodissa, ja eroja tuli mittoihin kilometrikaupalla ihan lyhyilläkin matkoilla. Tämän kokemuksen perusteella ultra-moodi on täysin käyttökelvoton.

Koska tästä projektista jäi varsin positiivinen fiilis, niin uusi ultraprojekti startannee jo varsin pian. Sitä ennen pidän lyhyen tehotreenikauden, jossa yritän vielä kerran saada vähän lisää voimaa jalkoihin ja sitä kautta vauhtireserviä pitemmille matkoille. Huhut kertovat, että iso joukko Vintsaajia suunnittelisi jo osallistumista ensi kesänä Kauhajoen 6vrk-juoksuun, mutta minä vielä pohdin uskaltaisiko ihan tuollaiseen sentään osallistua...

PS. Täällä on Hazorin raportti omasta matkastaan hienoine kuvineen!
Ja Tapin tarinat löytyvät nyt täältä!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Viikko 27 (2.-8.7.2018) - NUTS-viimeistely ja -tavoitteet

Juoksua 71km (5:29/km)
Liikuntaa yhteensä 13h 30min.

Viimeinen täysi viikko ennen NUTS:ia sujui puolittaisen levon merkeissä. Tein yhden kevyen järvenkierron torstaina, mutta muuten juoksu on rajoittunut muutamaan lyhyeen lenkkiin. Lauantaina kävin kyllä tekemässä reippaamman 5km Parkrunissa, mutta en siinäkään pahemmin ylittänyt hengästymiskynnystä. Kevyttä pyöräilyä tuli reittimittailun puitteissa tehtyä viikolla aika paljon.

Ma
Ap: lepo
Ip: kevyt 6km

Ti
Ap: kevyt 6km
Ip: kevyt 17km

Ke
Ap: lepo
Ip: lepo

To
Ap: pitkä 29km
Ip: lepo

Pe
Ap: lepo
Ip: lepo

La
Ap: vr4 + Parkrun 5km + vr4
Ip: lepo

Su
Ap: lepo
Ip: lepo

NUTS-kisa alkaa siis perjantaina ja matkustan Rovaniemelle junalla to-pe-välisenä yönä. Matka Rovaniemeltä Ylläkselle perjantaina on vielä avoinna, mutta kai siihen joku idea löytyy. Pientä jännitystä vuoden päätavoitteen osalta alkaa jo olla havaittavissa! Olo ei tunnu vielä palautuneelta, mutta ainahan tämä kisaa edeltävien päivien tuska on samanlaista. Muutama kevyt lenkki pitäisi vamaan vielä tehdä. Ja ehkä yksi lyhyt terävämpi mäkitreeni.

Mutkana NUTS-matkaan onnistuin torstain järvisellä rikkomaan NUTS:iin tarkoitetun juoksuliivin. Tai en minä mitään rikkonut, vaan se vaan meni rikki (eli repun kiinnike rikkoutui). Nyt on kyllä pakko avautua ja tunnustaa, että 5 vuotta sitten hankkimani Ultima Directionin kalliit ja tunnettujen juoksijoiden kehumat juoksureput ovat olleet pettymys! Ostin niitä kaksi vähän eri kokoista versiota ja molemmissa on ollut samoja tyyppivikoja, eli ne ovat rikkoutuneet samoista paikoista vaikka olen käyttänyt niitä vain muutaman kerran vuodessa. Tähän saakka viat eivät ole estäneet käyttöä, mutta nyt tämä isomman version rikkoutuminen on showstopper. Minun on joko otettava NUTS:iin pienempi versio, johon kaikki varusteet eivät kyllä mahdu, tai sitten askarreltava se rikkoutunut osa jotenkin kuntoon ryöstämällä varaosia pienemmästä repusta. Tätä ongelmaa en kyllä kaivannut!

Aikatavoitteen asettaminen kisaan olisi ihan arpapeliä, kun mitään kokemusta tuollaisista tunturireiteistä minulla ei ole. Niinpä ylivoimaisesti tärkein tavoite on vain päästä kunnialla reitti läpi. "Kunnialla" tässä tarkoittaa, että viimeisen kympin tasaisemmalla tieosuudella pystyisi vielä etenemään ainakin osittain juosten. Aikaisempien vuosien tulosten perusteella 24h-loppuaika pitäisi olla täysin mahdollinen ja olisihan se hienoa päästä vähän allekin.

Kunniakkaan läpäisyn jälkeen toinen tärkeä tavoitteeni olkoon, että kukaan Bunkkerin Kaikua edustava sprintteri ei saavu Hettaan ennen minua! Meidän startti on siis Ylläkseltä perjantaina klo 18 ja sprintterit starttaavat Pallakselta klo 12 lauantaina ja väli Pallas-Hetta on molemmille yhteinen. Hettaan saavuttaneen siis molemmilta matkoilta siinä noin klo 18 lauantai-iltana.

Sääennusteisiin 5-6 päivän päähän tuskin voi luottaa, mutta yleissäätila näyttää pahasti siltä, että tulee lämmin reissu ja ehkä jopa hellettä. Tietenkin luontokokemuksen ja retkeilyn kannalta tämä on hienoa, mutta epäonnistumisen riski lisääntyy kyllä merkittävästi, kun kuumuus ja nesteytyksen merkitys kasvaa. Kevään ja kesän pitempien lenkkien katkeamiset ovat minulla poikkeuksetta liittyneet lämpimään keliin ja nestehukkaan. Onneksi kuumassa juoksemista on kuitenkin nyt tänä kesänä aika hyvin saanut harjoitella!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Viikko 26 (25.6.-1.7.2018) - Kevennystä verttitonnin kautta

Juoksua 77km (6:04/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 40min.

Ma
Ap: lepo
Ip: lepo

Ti
Ap: kevyt 6km
Ip: lepo

Ke
Ap: kevyt 8km
Ip: vr4 + 5 x Hervannan mäki + vr3

To
Ap: lepo
Ip: kevyt 11km

Pe
Ap: kevyt 6km
Ip: lepo

La
Ap: vr4 + Parkrun 5km + vr5
Ip: lepo

Su
Ap: 9 x Sappeen mäkitunkkaus (~10km)
Ip: vr 8km.

Kesäkuun kilsasaldoksi tuli 488km, eli ihan en viitsinyt sitä 500km rajaa juosta. Ekan vuosipuoliskon saldoksi tuli 2540km, mikä tarkoittaa pieniä mahiksia saada pitkästä aikaa 5000km rikki tälle vuodelle. Toki siinä ei ole yhtään varaa vammataukoihin.

Vähensin kuluneella viikolla määrää suunnitellusti, mutta sain kuitenkin sekaan pari treenintapaistakin. Alkoi nimittäin oikeasti pelottaa, kun tarkemmin tutkin NUTS:in reittikartaa ja huomasin, että koko kisa on pelkkää ylä- ja alamäkeä! Toki tiesin, että siellä on tuntureita ylitettävänä, mutta en tajunnut kuinka paljon. Niinpä tuli nyt kiire alkaa treenata mäkitunkkausta ja palauttelu pitää tehdä sitten junamatkalla Rovaniemelle.

Keskiviikkona Vintsaajien NUTS-tiimin koko pitkän matkan jaosto lähti hätätreeniin Hervannan mäkeen. Sitä kiivettiin edestakaisin sen verran, että itse ainakin huomasin tilanteen huolestuttavaksi. Päätimmekin treenin jälkeen, että sunnuntaina lähdetään Sappeeseen lähiseudun isoimpaan mäkeen hakemaan kisanomaista treeniä.

NUTS:iin on Vintsaajista lähdössä tiettävästi ainakin seitsemän osallistujaa. Meistä neljä osallistuu pisimmälle 134km matkalle ja kolme 57km sprinttimatkalle. Meillä pitkän matkan jaostossahan on mukana yksi varma sauvakävelijä (ja toinen asiaa valitettavasti vahvasti harkitseva). Sauvakävelijä ei lähtenyt Sappeeseen, koska luotto omaan kuntoon on rautaa ja sauvoilla ylämäet eivät haittaa. Sen sijaan saimme tänään mukaan sprinttitiimistä vahvistuksen, joka lähinnä tuli ilkkumaan meille muille ja juoksemaan ympyrää ympärillämme. Tuolla kvartetilla kuitenkin teimme aamulla siirtymän Sappeeseen ryhmämme korporaatioexekutiiviin limusiinilla, mistä kyydistä kiitokset vielä täältä bloginkin kautta!
Treeni oli juuri sopiva tähän paikkaan, kun maltoimme pitää rasituksen oikealla tasolla. Sappeen mäki noustiin ja laskettiin hissilinjaa pitkin 9 kertaa ja siitä tuli käsittääkseni elämäni ensimmäinen "verttitonni" niinkuin ammattipiireissä on tapana tällaista mäkitreeniä kutsua. NUTS:issa nousumetrejä on tarjolla tuohon treeniin verrattuna vielä nelinkertainen määrä.

Tässä vielä jahan ottama kuva todisteeksi Sappeen huipulta viimeisen nousun jälkeen.

NUTS-starttiin on tätä kirjoitettaessa aikaa melko tasan 12 vuorokautta. Jotain järkevää tekemistä pitää vielä miettiä loppuajalle. Tuskin enää verttitonneja silti. Yksi kevyt järvinen ehkä tulevalla viikolla vielä.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Viikko 25 (18.-24.6.2018) - Juhannustripla ja Birgitan ME

Juoksua 126km (6:13/km)
Liikuntaa yhteensä 13h 00min.

Ma
Ap: kevyt 7km
Ip: lepo

Ti
Ap: lepo
Ip: kevyt 8km

Ke
Ap: vr 4km
Ip: pitkä 28km

To
Ap: lepo
Ip: lepo

Pe
Ap: polkulenkki 33km
Ip: lepo

La
Ap: lepo
Ip: lepo

Su
Ap: Birgitta ME 46km -> 5:07
Ip: lepo

Tämä oli viimeinen varsinainen treeniviikko NUTS:iin ja nyt edessä on vajaan kolmen viikon kevennys ja viimeistely. Erittäin tyytyväisenä voi kyllä lähteä tähän viimeistelyyn, sillä koko treenijakso on mennyt aika nappiin. Vk-kunto ei ole hievahtanut mihinkään ja tuntemattomasta syystä vauhdin nosto ei onnistu lainkaan, mutta hitaan juoksun jaksaminen on parantunut merkittävästi, ja sitähän NUTS:issa silti eniten tarvitaan.

Viikko sisälsi kolmen pitkän treenin ryppään ja muut päivät olivat lepoa. Keskiviikkona oli reippaampi järvenkierto ja rypäs alkoi huonosti. Reilu 20km meni Tapin kanssa suunnitelman mukaan OK 4:50/km, mutta viimeisen vitosen luovutin ja tulin lopun kävely/hölkkää. Kyllä ongelma edelleen takareisien hyytymiseen liittyy, mutta on se vaan mystistä. Tähän pitää paneutua NUTS:in jälkeen.
Perjantaina sitten käytiin Tapin kanssa hölkkäämässä Pirkkalan-Lempäälän poluilla kevyesti 3,5 tuntia. Tämä lenkki sujui jo mukavasti vaikka kokonaisrasitus jaloissa sai jo olon melko jäykäksi.

Rypäs huipentui sunnuntaina jo vuoden kolmanteen Birgitan kierrokseen. Ideana oli alittaa ns. ihanneaika 5h 26min (aiempi reittiennätys meillä oli siis 5h 40min). Tuon ihanneajan olin joskus vuosia sitten laskenut sellaiseksi hyväksi, mutta mahdolliseksi tulokseksi ja nyt tein tarkan aikataulun matkalle sen saavuttamiseksi. Oli ihan selvää, että parannusvaraa oli nimenomaan alkumatkalla ja ekalla puolikkaalla, koska tyypillisesti olemme aloittaneet varsin rauhallisesti.
Heti alusta alkaen menimme (gallardo, Tappi, minä) jopa tekemääni suunnitelmaa selvästi kovempaa ja tämä jatkui loppuun saakka. Tappi piti vauhtia käytännössä koko matkan ja loppuaika oli 5h 7min 23s, eli reittiennätys parani yli puoli tuntia;-) Tuli niin kova aika, että voi olla vaikea tulevina vuosina motivoitua samalle lenkille. Joskushan se 5h-alitus on pakko kuitenkin juosta.
Minulla lenkin alku oli vaisu, kun olin valvonut yötä ja grillaillut makkaraa liian myöhään. Alkumatkalle tulikin pari puskareissua, joissa jäin muusta porukasta. Lisäksi minun vauhtini tiepätkillä oli aina vähän hitaampaa kuin muilla. Päivän teemaksi tulikin juokseminen pari minuuttia muiden perässä, eli juoksin lähes koko matkan yksin omaa vauhtiani satunnaisilla näköhavainnoilla kärkiporukasta. Poluilla kulki kuitenkin niin hyvin, että sain halutessani muut kiinni. Niinpä viimeisen polkuosuuden alkupuolella ennen Siiskukkulalle nousua kiristin aika selvästi ja sain muut kiinni, ja viimeisen tunnin tulimme yhdessä porukassa ja samalla ajalla maaliin.
Juoksu sujui häkellyttävän helposti ja maalissa fiilis oli oikein hyvä. Tämä oli ihan nappiin mennyt treeni ja usko NUTS:ista selviämiseen vahvistui taas jonkin verran.

ME-juoksun GPS-jälki.

Nyt on edessä tavallaan vaikein valmistautumisvaihe, kun pitäisi malttaa keventää reilusti ja silti pitää paino kurissa ja vire hyvänä!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Viikko 24 (11.-17.6.2018) - Kevyempi viikko

Juoksua 124km (5:38/km)
Liikuntaa yhteensä 11h 45min.

Ma
Ap: kevyt 16km
Ip: lepo

Ti
Ap: pk 8km
Ip: kevyt 10km

Ke
Ap: kevyt 9km
Ip: kiihtyvä 11km

To
Ap: kevyt 6km
Ip: 10km (sis. 6 x 500m mäkiveto)

Pe
Ap: kevyt 8km
Ip: lepo

La
Ap: vr4 + Parkrun 5km + vr4
Ip: lepo

Su
Ap: pitkä polkulenkki 33km
Ip: lepo

Taas on ehkä yksi viikko selvitty ilman mitään suurempaa katastrofia. Tämä oli ns. "lepoviikko" kuten vintsaajien lenkeillä usein todettiin aina kun hengästymiseltä pystyi puhumaan.

Aamuisin tuli tehtyä pieniä lenkkejä varsin väsyneillä jaloilla, mutta en lintsannut kertaakaan. Torstaina jopa suuntasin lenkkini Sulkavuoren poluille ja kävin katsomassa kuinka jättityömaa siellä edistyy. Moni ei ehkä tiedä, mutta olen tilannut joukon uima-altaita rakennettavaksi tuolle alueelle mahdollista tulevaa triatlon-treeniäni tukemaan. Kiipesin vuoren korkeimmalle kohdalle ja vielä siellä olevalle korkeimmalle kivelle ja istahdin hetkeksi ihailemaan maisemia. Tuonne pitää mennä useamminkin nyt katselemaan kuinka työ edistyy!


Viikolle mahtui kolme treeniä, joissa vauhti nousi hetkeksi tavallista nopeammaksi. Keskiviikkona oma hölkkä päätyi pieneen loppukiriin, torstaina tuli tehtyä muutama mäkiveto vintsaajien kanssa ja lauantaina reippailin Parkrunin vitosen noin aikaan 21:30.

Viikon kovin lenkki oli kuitenkin pitkä polkujen tallaaminen Tapin ja gallardon kanssa sunnuntaina Pirkkalan-Lempäälän suunnalla. Vauhti oli verkkaista, mutta kuuma ilma ja väsyneet jalat saivat kaikki lenkin parametrit pahasti punaiselle. Puolimatkan kuvassa Siiskalliolta ei vielä oikein uupumus välity kunnolla…


Juoksu on siis mennyt OK, mutta muutenhan tämä aika on melko turhauttavaa tällaiselle yhteiskunnallisesti valveutuneelle juoksuharrastajalle. Valtamediat ja some ovat yleensä niin olevinaan närkästyneitä kaikesta vääryydestä ja suvaitsemattomuudesta mitä uutisista tulee jatkuvasti. Mutta kun yksi maailman pahimmista rikollisjärjestöistä organisoi rahankeruutapahtuman naapurissamme olevassa roistovaltiossa, joka on kaikkien mahdollisten sanktioiden ja kritisoinnin alla, niin siitähän tulee pelkkää suitsutusta ja kaikki ikävät asiat unohdetaan. Kun vielä kentällä sankareiksi nostetaan eri tason valkokaulusrikollisia, niin moraalinen rappio on täydellinen. Meilläkin valtion virallinen propagandakanava antaa ylen tätä soopaa kritiikittömästi aamusta iltaan. Onneksi NUTS-projektin viimeistely osuu juuri tähän aikaan ja voi edes yrittää sulkea tämän rappion pois mielestä (kunnes farssi uusiutuu Qatarissa neljän vuoden kuluttua).
Yritetään silti hymyillä!

Alkavalle viikolle on suunniteltu kolmen pitkän treenin rypäs (ke-pe-su). Ryppään pitäisi päättyä Birgitan lenkin ME-yritykseen sunnuntaina. Nyt on kyllä järki pidettävä mukana, että ei mene homma yli!

Ja onnittelut vielä Jukolassa juosseille! Tietysti erityisesti tasaisen hienon suorituksen tehneille Vimpoille, mutta kyllä tuttuja oli monissa muissakin joukkueissa ja rastit näyttävät löytyneen varsin kunnioitettavalla vauhdilla kaikilta. Ensi vuonna sitten ehkä minäkin olen mukana, vaikka minua on peloteltu Kangasalan kamalalla maastolla. Toisaalta samat tahot kehuivat Hollolan helppoa maastoa, mutta ei se telkkarissa siltä näyttänyt ja kommentaattorit hehkuttivat vaikeaa suppakivikkoa. Onneksi siihen on vielä vuosi!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Viikko 23 (4.-10.6.2018) - Vintsattu järvinen ja Saariston Rengastie

Juoksua 128km (5:33/km)
Liikuntaa yhteensä 14h 00min.

Ma
Ap: kevyt 6km
Ip: kevyt 8km

Ti
Ap: hieronta 45min
Ip: lepo

Ke
Ap: lepo
Ip: lepo

To
Ap: kevyt 7km
Ip: kevyt 12km

Pe
Ap: pitkä 28km
Ip: lepo

La
Ap+ip: ylipitkä 61km pätkinä

Su
Ap: lepo
Ip: kevyt 6km

Tärkein asia heti alkuun, eli painotavoitteen lopputuomio. Minähän asetin toukokuulle tavoitteeksi päästä kisapainoon, mikä tarkoitti 4-5kg pois huhtikuun painosta. Jotta yksittäisten punnitusten heittely ei herättäisi turhaa toivoa tai epätoivoa, niin lasken painon aina koko viikon punnitusten keskiarvosta. Tavoitehan oli tarkoituksella epämääräinen, eli 4-5 ja sitten vielä referenssi ei ollut tarkkaan määritelty. Vaikka merkittävää edistystä tapahtui, niin en silti hyvällä omatunnolla voi väittää saavuttaneeni tavoitetta. Jos referenssiksi otetaan viikko 16 huhtikuulta, niin sieltä laskettuna pudotus on 69,5->65,7 kg, mutta sekin on vain 3,8kg. En minä vaan sen 65 alle päässyt ja jopa tämä 66 on aika kovan työn takana. Tähän on nyt kuitenkin tyydyttävä toistaiseksi kunnes keksin jotain uutta tapaa pudottaa painoa. Tällä painolla selviän kyllä NUTS:ista. Oheisessa kuvassa on viikon keskipaino viime syksystä lähtien.


Tarkoitus oli kuluneella viikolla tehdä kovempi treenisarja, mutta ei kunto riittänyt. Alkuviikko meni lepäilyksi laiskuuden takia ja olihan se vähän suunnitelmakin. Torstaina piti kuitenkin aloittaa tiukka rypäs vintsaajien mäkivedoilla, mutta kun aamulla ja päivällä kokeilin kevyttä juoksua, niin jalat olivat ihan poissa pelistä ja ajatus mäkivedoista oli mahdoton. Alkuviikon lepo ei ollut auttanut yhtään; päinvastoin. Sain sentään päivälenkillä vaihdettua kuulumisia Harhan kanssa, kun aina noin kerran vuodessa saamme sovittua yhteisen lenkin.

Onneksi sitten supistettu kahden päivän rypästely onnistui oikein hyvin. Perjantaina juoksin aamulla järvisen 4:55/km, eli sain vuoden ekan vintsan alituksen tuolle reitille. Jalat olivat kuin rautakanget ja vauhti ei pysynyt helposti. Mutta ei kai se kovin vaikeaakaan voinut olla, kun kerran viitsin kuitenkin yksin tuota vauhtia ylläpitää nössö-asenteellani.

Lauantaina oli sitten vuorossa pitkä yhteislenkki Turun saaristossa, kun kuokin mukaan Finnish Marathon Runnersin lenkille Saariston Rengastiellä. X-Caliberin ruokakunta lupautui ystävällisesti ottamaan minut autoon mukaan, kun logistiikka tuossa lenkissä ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Meitä oli reilu 10 hengen porukka, joka juoksi päivän aikana 60km täyteen pätkittynä lukuisilla lautta- ja lossimatkoilla. Alkumatkalla meinasi energia loppua ja olin jo vähän huolissani, mutta hillitön syöminen pelasti tilanteen ja kun energiat palautuivat, niin matka meni sitten loppuun saakka melko helposti.

Oli todella hieno lenkki vaikka se kyllä yllätti minut, että juoksun aikana ei merta näkynyt kuin satunnaisesti. Saaristoidylliä riitti maalaisteillä muuten, mutta vettä näkyi oikeastaan vain lauttapätkillä. Sää oli oikein suosiollinen ja aurinkoa riitti olematta silti liian kuuma. Huomiota herättävä yksityiskohta oli, että maastopalon jälkiä näkyi monessa paikassa. Kuivaa oli kaikkialla. Tässä joitakin Ville Rantalan kuvia matkan varrelta.
Rasitustasoltaan tuo lenkki oli varmaan juuri sitä millä tasolla NUTS pitäisi 5 viikon kuluttua juosta. Ajallisesti tosin juoksua tulee siellä nelinkertainen määrä…

Kuittasin tällä saaristolenkillä myös 100-listan tavoitteeni #39. Hieman tuossa piti soveltaa, kun en muistanutkaan kirjanneeni Turun seudun yhteislenkin tavoitetta maastolenkkinä, mutta kyllä se tavoite oli juuri johonkin tällaiseen! Pian on jo neljäsosa tavoitteista saavutettu. Onpa tämä helppoa.


Nyt edessä on joku aika perusviikko ilman mitään erityisiä treenejä. Hyväksyn sen faktan, että en saa niitä mäkitunkkauksia aikaiseksi. Juhannusviikolla vedetään vielä viimeinen rankka rypäs ja sitten vain sormet ristissä toivotaan parasta.