perjantai 11. elokuuta 2017

Viikko 32 (7.-13.8.2017) - Toipumista

Olen nykyisin niin edellä aikaani, että raportoin viikon jo pari päivää etukäteen: Liikuntaa 0 minuuttia.

Leikkauksesta on kulunut 10 päivää ja olen lähinnä viettänyt aikaani sohvalla maaten ja tehden tietokonetöitä mahdollisimman epä-ergonomisessa asennossa.

Näiden 10 päivän aikana ei tilassani ole tapahtunut mitään oleellisia muutoksia. Ehkä kävely hieman on helpottunut, mutta toisaalta viimeisinä päivinä leikkaushaavat ovat olleet selvästi kipeämmät kuin alussa. Mitään oikeita ongelmia ei kuitenkaan ole ollut, ja sohvaelämä on pelkästään ohjeiden mukaista eikä vaivojen pakottamaa.

Tänään kävin Hatanpään terveysasemalla poistattamassa tikit. En ole 100% varma, mutta tämä saattoi olla ensimmäinen kerta kun kävin terveyskeskuksessa elämäni aikana! Hammaslääkärissä olen kyllä käynyt, mutta en nyt ole varma onko se sama kuin terveyskeskus;-) (Äiti vetää nyt turpaan, kun hänen hoidossaan olen käynyt. Kai se on terveyskeskus sekin…)
Sen muistan, että meidän Anni vietiin kerran Hatanpään päivystykseen päähän tulleen haavan takia joskus pienenä 20 vuotta sitten ja sen kokemuksen jälkeen ei lapsia sinne enää viety;-)

Täytyy sanoa, että kokemus oli nyt varsin erilainen kuin silloin joskus Annin kanssa. Tilat olivat siistit ja toimivat. Kaikki sujui hienosti ja modernisti ilman mitään ongelmia. Aikataulu piti minuutilleen ja se EI MAKSANUT MITÄÄN! Ei siis edes mitään pientä perusmaksua.
Tikit poistanut hoitaja hoiti homman hyvin. Hieman minua hymyilytti, kun "hamstring" ei ollut tuttu termi eikä hän tiennyt missä päin kehoa se on ja minä taas en tiennyt suomenkielistä termiä (googlasin myöhemmin, että se on kinnerjänne). Olin ensimmäinen hamstring-asiakas tälle hoitajalle.

Nyt tikkien poistosta on kulunut 10 tuntia ja lähes kaikki kivut ovat poistuneet. Selvästi viimeisten päivien kivut johtuivat nimenomaan niistä tikeistä ja nyt on paljon helpompi olla.

En tänäkään viikonloppuna lähde järvenkierrolle. Odotan ainakin Oravan kontrollikäyntiä elokuun lopussa ja katsotaan sitten miten juoksu lähtee kulkemaan. Tavoite on päästä Pirkan hölkkään mukaan vaikka sitten kävellen. Tiukalle menee.

PS. Kävin Kunto-Pirkkojen kanssa suunnittelemassa muutokset SAUL:n 10km SM-reittiin. Kyllä nyt on parempi reitti kuin viime vuonna! Tervetuloa juoksemaan! Käyn tekemässä mittauksen heti kun pystyn vähän pyöräilemään.

lauantai 5. elokuuta 2017

Viikko 31 (31.7.-6.8.2017) - Uudet jalat

Taas on yksi värikäs viikko takana.

Maanantaina kierrettiin neljäs perinteinen Birgitta Challenge. Startti oli hieman klo 8 jälkeen ja viivalle asettuivat lopulta vain minä, gallardo ja Tappi. Pahoitteluni vielä kaikille sekoilusta päivämäärän kanssa! Enemmänkin meitä olisi ollut, jos päivän koordinointi ei olisi mennyt minulta pieleen.

Omat odotukseni olivat totaalikanttauksessa, mutta selvisin odotettua paremmin vaikka loppu olikin raskasta. Pysyin gallardon ja Tapin mukana Lempäälän Nesteelle saakka, eli yli 4 tuntia! Siinä vaiheessa olimme vielä selvästi alle 6h-vauhdissa, mutta minulla jalat olivat jo täysin loppu. Niinpä heitin kavereille hyvästit Nesteen huoltopisteellä ja päätin vain selvitä maaliin omalla vauhdilla. Tuon viimeisen pätkän tulinkin sitten puoli tuntia muita hitaammin, mutta sentään pääsin maaliin ajassa 6.20 pääosin hölkkäaskeleella.

Päivän parhaan kommentin heitti tietysti Tappi, kun huomasi gallardolla olevan vähän turhan helppoa meihin muihin verrattuna. Tappi totesi, että gallardo varmaan toivoo vielä joskus juoksevansa tämän kierroksen sellaisessa porukassa, että ei tarvitse pitää talvitakkia päällä;-) (Gallardolla tosiaan oli varsin tukeva vaatetus mukana.) No, toivottavasti uusilla jaloilla minäkin taas ensi vuonna tavoittelen reittiennätystä, joka edelleen jäi minun nimiini;-)

Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa pitkään odotettu molempien jalkojen hamstring-syndrooman korjaaminen Sakari Oravan leikkauspöydällä. Ilmoittauduin sairaala Neoon heti klo 9 jälkeen ja kaikki sujui kuin rasvattu. Palvelu oli niin täydellistä kuin vain voi olla ja kaikki valmistautuminen sujui hyvin. Leikkaussaliin taisin päästä jo heti klo 10 jälkeen ja homma hoidettiin koko ajan niin hyvin, että ihan ilokseen siellä oli ilman pienintäkään epämukavuutta tai jännitystä.

Leikkaus tehtiin selkäydinpuudutuksessa ja sain kuunnella muiden juttuja siinä lepäillessäni. Koko homma kesti vain reilun tunnin ja puolilta päivin olin jo toipumassa hyvän aamiaisen ja konjakin kanssa.


Orava kävi pian juttelemassa ja selvästi kaikki meni hyvin. Hoitoraportista en paljon ymmärrä, mutta kyllä siellä jaloissa paljon remonttia tehtiin ja Orava oli sitä mieltä, että tästä pitäisi olla iso apu. Valikoituja otteita raportista:
[…]Gluteuksen reuna preparoidaan esiin ja vapautetaan molempiin suuntiin ja vedetään ylös. Fasciotomia tehdään paksuun faskiaan jatkaen jnkv haavan alapuolelle saakka. N. cut. fem post vedetään syrjään later. Iskiashermon ympärillä on runsaasti kiinnikkeitä ja se liimautunut jänteisiin, joista se irroitetaan. Seurataan jänteitä luun insertioon ja todetaan ödeeminen ja kyhmyinen ja kireä, paksu jännekimppu, mistä on vaikea erottaa bicepsiä ja semimembr. Kocherillla nostetaan semimembr. esiin ja tehdään viisto tenotomia paksuun jänneosaan med. puolen säilyessä ehyenä. Selvä 1.5cm löystyminen tapahtuu. [etc.]
Ja sama sitten toiselle jalalle.
Minulla päähuolina oli, että joko Iskias-hermo tai reisivaltimo vahingossa leikataan poikki, mutta näin ei siis käynyt.

Kaikenlaisia hoito-ohjeita sain mukaan, eli pitää nyt malttaa olla levossa. Pääsin sairaalasta jo klo 15:30 ja olisin heti pystynyt olemaan jalkeilla, mutta olen kuitenkin ohjeen mukaan ollut pääosin makuulla ja käyttänyt keppejä. Seurantakäynti on 4vk kuluttua ja joskus sen jälkeen voi ehkä alkaa juosta.

Yksi hoito-ohje oli kyllä helppo ja lupaan sitä noudattaa koko toipumisajan ja sen jälkeenkin: Takareiden venyttelyä tulee välttää!

Nyt on siis leikkauksesta kulunut yli 4 päivää ja toipuminen on edennyt hyvin. Oikea jalka on täysin oireeton. Vasemmassa jalassa on kireyttä tai haavan arkuutta, mutta en pitäisi sitä minään, jos oikea jalka ei olisi niin hyvä. On ironista, että nimenomaan vasen jalka on huonompi vaikka Oravan raportinkin mukaan oikea jalka oli huonommassa kunnossa (mikä oli myös oma tuntemukseni). Kuitenkin leikkaushaava ja leikkauksen jälkeinen (pieni) särky on ollut pahempi nimenomaan vasemmassa jalassa, kuten oheisesta siteiden vaihdon aikana otetusta leikkausarpikuvasta huomaa.


Olen siis erittäin optimistinen toipumisen suhteen. Jos ja kun vasen jalkakin tulee kuntoon ja pääsen kunnolla juoksemaan, niin kyllä harmittaa, että en käynyt leikkauksessa aiemmin!

Huomiselle järvenkierrolle en kuitenkaan pääse. Pidän koko ensi viikon vielä täyslepoa ja perjantaina saan sitten tikit pois. Siitä alkaa nousu!

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Viikot 29-30 (17.7.-30.7.2017) - Birgitta tulee

Pari viikkoa on taas mennyt siivillä ja juoksu ei ole sitten sujunutkaan enää niin hyvin. Muutaman lenkin kuitenkin pystyin tekemään, mutta ei ollenkaan toiveiden mukaan. Jalat ovat taas ottaneet askeleen huonompaan suuntaan.

Pidimme lyhyen upean loman Maltalla ja siellä oli "hieman" liian lämmin juoksemiseen. Aamulenkki Ella-tyttären kanssa kuitenkin onnistui vaikka hikistä olikin! On kyllä hienoa huomata, että Ella on pitänyt juoksuharrastusta yllä!


Iso osa ajastani on kulunut urheilusponsoroinnin piirissä. Pjh running-yhtiön talli on taas laajentunut, kun kansainvälisen MM-tason rogaining-joukkue Viimeiset Pirkkalaiset teki sopimuksen kanssani. Elokuussa on sitten totuuden hetki, kun Vimpat lähtevät MM-kisoihin Viroon (vai olikohan se joku muu Baltian maa). Olen todella ylpeä Vimppojen uudesta asusta! Erityisesti olen tyytyväinen mainospaikasta vatsakummun kohdalla, joskin Tappi on onnistunut pudottamaan painoa vähän turhan paljon ja tuo paikka ei enää saa ansaitsemaansa huomiota. Super-tsempit Vimpoille MM-kisaan!


Huomenna on sitten edessä todellinen tuskien päivä. Eli lähden kiertämään Birgitan kierrosta vaikka kunto ei kestä edes kolmannesta siitä. Haen motivaatiota seuraavan päivän jalkaleikkauksesta. Kun rasitan jalkoja maksimaalisesti edellisenä päivänä, niin luulisi Oravan sitten helpommin näkevän ne leikattavat kohdat takareisissä.
Viime vuonna jaksoin 3/4 matkasta ja tulin taksilla viimeisen neljänneksen. Nyt ainakin vielä haaveilen kulkevani koko matkan jalan vaikka puolimatkan jälkeen se meneekin kävelyksi. Olen mentaaliharjoituksella totuttautunut hyväksymään kävelyn.

Startti Birgitan kierrokselle on huomenna (ma 31.7.) klo 8:00 osoitteesta Sääksjärventie 2. Siinä on P-alue autoille. Lenkki kestää noin 6 tuntia niiltä, jotka jaksavat juosta koko matkan. Muilla menee sitten kauemmin. Kaikki ovat tervetulleita mukaan!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Viikko 28 (10.-16.7.2017) - Järvinen ja Birgitta-kriisi!

Tänään kävin kiertämässä järven ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen. Gallardo ja Mjev pudottivat vintsan vauhdista pari napsua pois ja minäkin selvisin näin mukana koko matkan. Keskariksi tuli 5:11/km eikä se nyt ihan surkealta tuntunut vaikka lopun gallardo-vedätys ei nyt varsinaista nautintoa ollutkaan.

Tästä tuli muutekin ensimmäinen kunnollinen juoksuviikko pitkään aikaan, eli viikkokilsat olivat 84.

Päivää dominoi kuitenkuin uutispommi Birgitta Challengen ympärille kehkeytyneen kriisin takia. Ja kriisin aiheuttaja oli allekirjoittanut itse. Perjantaina kirjoitin, että Birgitta Challenge olisi kahden viikon kuluttua 29.7. Tämä aiheutti hämminkiä kanssajuoksijoissani, ja aivan perustellusti. Sillä me todellakin olimme sopineet Birgitan päiväksi 4.8., mutta jotenkin minun muistiini oli tallentunut tuo aikaisempi päivä (joka myös oli spekuloinneissa mukana).

Kriisin tästä tekee se, että minulla siis on jalkojen leikkaus sovittu 1.8. sopivasti juuri kuvittelemani Birgitan jälkeen. En tuota oikein pysty tehtyjen järjestelyjen takia enää siirtämään ja luultavasti en toivu kolmessa päivässä juoksukuntoon. Lisäksi lenkillä selvisi, että myös gallardolle on tullut este tuolle 4.8. päivälle. Asiasta järjestettäneen tarvittavat kriisipalaverit lähiaikoina.

Ensi-viikolla voisi yrittää saada 100km kasaan! Täytyy varmistaa, että Oravalla sitten tosiaan on mahdollisimman paljon leikattavaa, kun kiinteä hinta on jo sovittu.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Viikot 24-27 ja risat (12.6.-14.7.2017)

Olipa upea Tourin etappi tänään! Melkein jo lopetin katselun, kun Sagan suurella vääryydellä diskattiin kisasta valitettavan onnettomuuden johdosta. Tavallista enemmän on tullut muutenkin high-profile-keskeytyksiä. Saganin diskaus oli kuitenkin ihan liiallinen ja pienempi rangaistus kolarista olisi ollut täysin riittävä, kuten kaikki Eurosportin asiantuntijatkin tuntuvat sanovan. Ja olihan se tietenkin iso takaisku, että kolarissa loukkaantui se ainoa kiritykki, joka olisi voinut (ehkä) haastaa Kittelin. Aika tylsiä ovat olleet kiripäivät, mutta nyt on ollut kaksi huippua vuoripäivää peräkkäin! Juhlin kyllä kolme päivää putkeen, jos Froome ei voita!! Tuskin näin käy, mutta pieni toivonkipinä on olemassa. Kuka vaan muu…

Edellisen päivtyksen jälkeen on juoksutauko ja energiavarastojen kerääminen jatkunut. Koodia on syntynyt ja istuminen ei ole auttanut jalkojen tilannetta. Toki pitkä juoksutauko vei pahimman terän akuuteista takareisivaivoista.
Paino on noussut todella huolestuttavasti ja olen ennätyslukemissa yli 10 vuoteen. Pari viikkoa sitten aloitin varovaisen hölkkäämisen ja sain painoin nousun jotenkin kuriin, ja tällä viikolla jopa laskuun.

Nyt olen tilanteessa, jossa reilun tunnin hölkkä onnistuu OK. Ei ole mukavaa, mutta onnistuu, kun saa puuskuttaa eikä tarvitse puhua. Tarkoitukseni on sunnuntaina palata järvenkierroille 9 viikon tauon jälkeen! Eipä ole moista taukoa ollut ihan viime aikoina. Mutta pakko on nyt treenata, kun Birgitta Challenge on kahden viikon kuluttua. Aika ufolta tuntuu edes ajatus selvitä siitä;-)

Heti Birgitta Challengen jälkeen 1.8. on sitten molempien hamstringien leikkaus mestari-Oravan toimesta. Jos selviän sairaalareissusta hengissä, niin siitä alkaa taas uusi nousu!

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Viikko 23 (5.-11.6.2017)

Jälleen yksi juoksuton viikko, ja eipä juuri mitään muutakaan tullut tehtyä. Viikko on kulunut rasvakerroksen kasvattamisessa tulevaisuuden energiaa vaativia suorituksia varten. Siinä olen onnistunut erittäin hyvin ja uskoisin vararavinnon puolesta olevani hyvässä kunnossa. Ja takkahuoneen vaaka on samaa mieltä.

Jukola-viimeistely

Viikon ensimmäinen liikuntasuoritus oli lauantain "suunnistus" Teiskossa. Ajattelin avautua siitä tarkemmin, koska se oli osa äärimmäisen suunnitelmallista Jukola-projektiani. Olen valmistautunut legendaariseen Jukola-viestiin jaksottaisen harjoitteluohjelman kautta. Suunnistus on minulle sivulaji, joten olen joutunut minimoimaan harjoitteluun käytetyn ajan ja maksimoimaan tehokkuuden. Lajin eri osa-alueisiin keskittyvien harjoitusjaksojen välillä olen palautellut huolellisesti ja antanut oppien uppoutua kehooni.

Ensimmäinen treenijakso oli ns. "taitojakso". Se oli ohjelman vaikein jakso ja toteutin sen noin 10 harjoitteen muodossa vuosina 2013-2014 iltarasteilla. Tavoitteena oli tutustua Suomessa esiintyviin maastotyyppeihin, kuten tie, polku, mäki ja ravirata. Tämän rankan treenijakson jälkeen pidin kolmen vuoden palauttavan jakson, jossa en kajonnut karttoihin tai kompassiin.

Tänään pidin sitten kilpailuun valmistavan harjoitteen, eli suoritin suunnistuksen kilpailunomaisissa olosuhteissa. Lähtökohdat kisaan eivät olleet parhaat mahdolliset: Jalka on juoksukelvoton, lähinäkö ei riitä kartan lukemiseen ja en oikein muutenkaan enää muistanut miten karttaa luetaan.
Kisa oli osa RC Eemelicupia, jossa suoritettiin (tai yritettiin suorittaa) Grano Gamesin kuntosarjan 5km rata. Ostin kompassin ja vuokrasin emitin kisakeskuksesta ja sitten vaan radalle. Karttaa ei saanut katsoa ennen starttia, ja alussa tulikin heti yksi tärkeä opetus jännittävästä kilpailutilanteesta: Lähdin startista ontumaan samaan suuntaan kuin useimmat muutkin ja yritin siinä vauhdissa tutkia isoa karttaa. Varmaan meni 5min ennenkuin löysin K-pisteen kartalta ja siinä vaiheessa en enää tiennyt mihin päin olin juossut ja kuinka kauas. En suosittele tätä menetelmää.
Eka rastiväli oli todella pitkä ja kauhukseni maastossa ei ollut mitään merkkejä paikantamiseen. Ei ollut siis mitään mahdollisuutta tietää missä on. Ja näin oli itse asiassa koko kisareitin osalta. Eli omaksuin taktiikan juosta vain eteenpäin ja toivoa, että rasti tulee vastaan. Siinäkin oli ongelma, että rastit oli piilotettu todella hankaliin paikkoihin ja niitä ei voinut nähdä, jos ei tullut oikeasta suunnasta. Eli haravointiin perustuva satunnaismenetelmä ei toiminut.

Jukola-hengessä yritin kysellä muilta missä me olemme, ja sen verran sain selvyyttä, että pääsin jotakuinkin rastin 1 maisemiin. Siellä sitten etsin rastia turhaan. Selvästi oli kyseessä vaikea rasti, koska törmäsin myös keemiin ja kiptooseen, jotka olivat hakemassa samaa rastia. Hengailin siinä mukana, kunnes loputtoman pitkän ajan jälkeen joku neuvoi meidät rastille. Taisi mennä lähes tunti…

Rasti 2 oli lähellä ja otin siihen kompassisuunnan. Pian kuitenkin ihmettelin, että maasto ei kertakaikkiaan vastannut karttaa ja olisihan sen rastin pitänyt jo tulla vastaan. Kyselin taas joltakin, että missä ollaan. Olin sitten lähtenyt vastakkaiseen suuntaan ja aloin epäillä, että miten se suunta oikein kompassilla otettiinkin. Olin aika varma, että pohjoisneula pitää sijoittaa hahloon, mutta olin kyllä ostanut halvimman mahdollisen kompassin, joten siinä ehkä pitikin hahlottaa eteläneula. Vinkkinä aloittelijalle voisin sanoa, että vaikka ne neulat ovat siinä ihan toistensa lähellä, niin silti tuosta valinnasta seuraava 180 asteen eranto voi olla ratkaiseva rastin löytymisen kannalta. Kun myöhemminkin yritin ottaa suuntaa, niin huomasin, että neula osoittaa mihin sattuu ja pyörii villisti. Eli oli ihan sama käyttääkö hahlossa pohjois- vai eteläneulaa. Itse asiassa epäilin jopa, että olisikohan juuri nyt alkanut magneettisten napojen vaihtuminen. Sehän tapahtuu keskimäärin puolen miljoonan vuoden välein ja edellisestä on kulunut jo yli 700000 vuotta, joten elämme yliajalla. Ja kuulemma tilapäisiä lyhyitä muutoksia on tapahtunut myös homo sapiensin aikana viime jääkaudella. Päädyin kuitenkin siihen, että luultavampaa on, että kompassitaidoissani oli puutteita.

Rasti 2 löytyi, kun menin takaisin ja jatkoin vastakkaiseen suuntaan ja sitten seurasin henkilöä, joka etsi samaa rastia. Kartalla en ollut kertaakaan. Jukola-treeniä siis. Rasti 3 löytyi sitten rajun kiertotien kautta ihan säkällä. Koskaan en tiennyt missä olen. Käytin samaa taktiikkaa, että pyysin muita näyttämään kartalta missä ollaan, mutta siinäkin menetelmässä on ongelma: Se toimii, jos ei liiku. Mutta jos ei satu olemaan juuri rastin kohdalla, niin on pakko liikkua johonkin suuntaan siitä tunnetusta paikasta, jolloin taas ei tiedä missä on.

Rastilta 3 otin taas suunnan ja magneettisten napojen vaellus ilmeisesti jatkui, koska juoksin johonkin ihan väärään suuntaan. Nopeasti menetin otteen kartalta ja kiertelin vain päämäärättä toivoen, että joku rasti tulisi vastaan. Tämäkin on tärkeä oppi: Kun löydät jonkun rastin, niin pitää ensin tarkistaa onko se rasti omalla kartalla. Jos on, niin siitä saa paikannuksen. Jos ei ole, niin pitää jäädä rastille odottamaan, että joku muu tulee. Tein näin ja lopulta siihen joku tuli leimaamaan. Hän ystävällisesti näytti omalta kartaltaan missä tuo rasti oli. Se katkaisi kamelin selän, koska olin huitsin nevadassa ja rasti 4 oli jossain ihan muualla. Koko kisaa oli kulunut vasta kolmasosa ja ainuttakaan rastia en ollut löytänyt omin neuvoin. Oli ihan selvää, että en ikimaailmassa löytäisi noita rasteja ja aikaakin oli kulunut melkein kaksi tuntia.

Onneksi olin harhautunut maalin suuntaan ja päätinkin oikaista suoraan maaliin. Maali oli ihan ison tien varressa, joten jopa minä löysin sen. Tuo tie oli ainoa maastomerkki, jonka koko kisan aikana kartalta tunnistin. Oli kohtalaisen hankala reissu ja onnistumiselämyksiä suhteellisen vähän. RC Eemelicupissa tämä suoritus kuitenkin tuotti hyvin pisteitä, joten pidän tätä onnistumisena! Oli toki 6 Eemeliä, jotka olivat minua parempia, mutta 8 jäivät pisteissä joko taakse tai tasoihin;-)

Jukola-projektissa on tämän kisaviimeistelyn ja levon jälkeen jäljellä vielä huolellinen kisamaaston vakoiluoperaatio ja ihan sitten viimeisinä päivinä aion päntätä karttamerkkejä netistä. Näillä mennään. Kangasala 2019 - täältä tullaan!!

Tupla-järvinen

Tänään kävin sitten polkemassa taas elämä pelissä kaksi järvenkiertoa ja viime hetkellä saavutin gallardon, Jannen ja Hannun, joten ihan samanlaista nöyryytystä ei tullut kuin viime viikolla. Kunto on todella huono ja olen 5-10min hitaampi kuin viime vuonna. Reissun jälkeen kotona kului pari tuntia kohtalaisen huonovointisena ja jalat eivät kantaneet edes seistä;)

Viikon päätavoite saavutettiin kuitenkin, eli ensi viikolla pääsen Sakari Oravan vastaanotolle, kun hän suostui lykkäämään Ronaldon hoitoja ja palasi maailmalta auttamaan veteraaniurheilijaa.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Viikko 22 (29.5.-4.6.2017)

Taas yksi viikko ilman juoksua. Muutaman kerran olen polkenut crosstraineria, mutta kyllä syöksykierre kohti hautaa on edelleen vahvassa vauhdissa. Resistance is futile.

Äärimmäinen nöyryytys tuli tänään järvisellä, kun en pyörällä tuplalla saanut gallardoa kierroksella kiinni lainkaan. Kun Ratinansillalla ei gallardoa ja Mjeviä näkynyt, niin hieman ihmettelin, mutta ajattelin, että varmaan ehtivät juuri kaartaa mutkan taakse. Kun sitten itse pääsin mutkan taakse rantaan ja näin reittiä pitkälle eteenpäin ja gallardosta ei ollut merkkiäkään, niin vasta silloin tajusin, että nyt kävi kylmät. Elämä laukkasi silmieni edestä ja ymmärsin, että Mjev oli tietenkin jäänyt Hämeenpuistossa pois kyydistä ja gallardo oli aamulla kehunut, että nyt kulkee hyvin. Siis loppunosto! Lähdin sotkemaan pyörällä täysillä, mutta peli oli jo hävitty. Kun pääsin Porschelle, niin siellähän gallardo nojaili polviin maksimaalisen nöyryytykseen tähtäävän loppunoston jäljiltä. Tuskin jäin puolta minuuttia enempää, mutta kuitenkin…

Viikkoon on mahtunut paljon juoksuun liittymätöntä toimintaa. House of Cardsin uusin kausi tuli Netflixiin ja siinä taisi mennä melkein pari vuorokautta, kun katsoin sen putkeen läpi. Eihän se niin kauan kestänyt, mutta välillä piti nukkua ja tehdä jotain "töitäkin". Luulen silti olleeni ainakin Suomen nopein, joka katsoi koko kauden. Kai sitä pitää taas vuosi odottaa seuraavaa kautta, koska ei se nyt tuohon voinut päättyä… Onneksi välissä tulee mm. OITNB ja Game of Thrones.

Laajennan blogia nyt politiikan suuntaan juoksun vähetessä, koska Euroopassa on tapahtunut häiritsevää kehitystä. Perustavaa laatua olevat elämänarvoni ovat vaarassa. Olen nimittäin äärimmäisen pettynyt Ranskan presidentin vaalien tulokseen. Valitsivat siis tuon Macronin ja hän tuntuu puhuvan lähes tavallisen järkevän ihmisen tyyliin. Ja pitää jopa puheita englanniksi!! Toivottavasti tälle pelleilylle saadaan nopeasti loppu, jotta voin taas jatkaa ranskalaisten halveksuntaa tavalliseen tapaan. Onneksi Ranskan kansa varmasti lähtee pian barrikaadeille puolustumaan valtion tukiaisia kaikelle ja normaalin ranskalaisen omahyväisyyden palauttamista, ja Macron joutuu palaamaan ruotuun. Mutta nyt on näyttänyt vähän pahalta muutaman päivän.

Ensi viikon päätavoite on saada varattua jonkinlainen järkevä lääkäriaika Helsingistä selvittämään voisinko saada sellaiset Pistoriuksen hiilikuitujalat.