sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Viikko 24 (11.-17.6.2018) - Kevyempi viikko

Juoksua 124km (5:38/km)
Liikuntaa yhteensä 11h 45min.

Ma
Ap: kevyt 16km
Ip: lepo

Ti
Ap: pk 8km
Ip: kevyt 10km

Ke
Ap: kevyt 9km
Ip: kiihtyvä 11km

To
Ap: kevyt 6km
Ip: 10km (sis. 6 x 500m mäkiveto)

Pe
Ap: kevyt 8km
Ip: lepo

La
Ap: vr4 + Parkrun 5km + vr4
Ip: lepo

Su
Ap: pitkä polkulenkki 33km
Ip: lepo

Taas on ehkä yksi viikko selvitty ilman mitään suurempaa katastrofia. Tämä oli ns. "lepoviikko" kuten vintsaajien lenkeillä usein todettiin aina kun hengästymiseltä pystyi puhumaan.

Aamuisin tuli tehtyä pieniä lenkkejä varsin väsyneillä jaloilla, mutta en lintsannut kertaakaan. Torstaina jopa suuntasin lenkkini Sulkavuoren poluille ja kävin katsomassa kuinka jättityömaa siellä edistyy. Moni ei ehkä tiedä, mutta olen tilannut joukon uima-altaita rakennettavaksi tuolle alueelle mahdollista tulevaa triatlon-treeniäni tukemaan. Kiipesin vuoren korkeimmalle kohdalle ja vielä siellä olevalle korkeimmalle kivelle ja istahdin hetkeksi ihailemaan maisemia. Tuonne pitää mennä useamminkin nyt katselemaan kuinka työ edistyy!


Viikolle mahtui kolme treeniä, joissa vauhti nousi hetkeksi tavallista nopeammaksi. Keskiviikkona oma hölkkä päätyi pieneen loppukiriin, torstaina tuli tehtyä muutama mäkiveto vintsaajien kanssa ja lauantaina reippailin Parkrunin vitosen noin aikaan 21:30.

Viikon kovin lenkki oli kuitenkin pitkä polkujen tallaaminen Tapin ja gallardon kanssa sunnuntaina Pirkkalan-Lempäälän suunnalla. Vauhti oli verkkaista, mutta kuuma ilma ja väsyneet jalat saivat kaikki lenkin parametrit pahasti punaiselle. Puolimatkan kuvassa Siiskalliolta ei vielä oikein uupumus välity kunnolla…


Juoksu on siis mennyt OK, mutta muutenhan tämä aika on melko turhauttavaa tällaiselle yhteiskunnallisesti valveutuneelle juoksuharrastajalle. Valtamediat ja some ovat yleensä niin olevinaan närkästyneitä kaikesta vääryydestä ja suvaitsemattomuudesta mitä uutisista tulee jatkuvasti. Mutta kun yksi maailman pahimmista rikollisjärjestöistä organisoi rahankeruutapahtuman naapurissamme olevassa roistovaltiossa, joka on kaikkien mahdollisten sanktioiden ja kritisoinnin alla, niin siitähän tulee pelkkää suitsutusta ja kaikki ikävät asiat unohdetaan. Kun vielä kentällä sankareiksi nostetaan eri tason valkokaulusrikollisia, niin moraalinen rappio on täydellinen. Meilläkin valtion virallinen propagandakanava antaa ylen tätä soopaa kritiikittömästi aamusta iltaan. Onneksi NUTS-projektin viimeistely osuu juuri tähän aikaan ja voi edes yrittää sulkea tämän rappion pois mielestä (kunnes farssi uusiutuu Qatarissa neljän vuoden kuluttua).
Yritetään silti hymyillä!

Alkavalle viikolle on suunniteltu kolmen pitkän treenin rypäs (ke-pe-su). Ryppään pitäisi päättyä Birgitan lenkin ME-yritykseen sunnuntaina. Nyt on kyllä järki pidettävä mukana, että ei mene homma yli!

Ja onnittelut vielä Jukolassa juosseille! Tietysti erityisesti tasaisen hienon suorituksen tehneille Vimpoille, mutta kyllä tuttuja oli monissa muissakin joukkueissa ja rastit näyttävät löytyneen varsin kunnioitettavalla vauhdilla kaikilta. Ensi vuonna sitten ehkä minäkin olen mukana, vaikka minua on peloteltu Kangasalan kamalalla maastolla. Toisaalta samat tahot kehuivat Hollolan helppoa maastoa, mutta ei se telkkarissa siltä näyttänyt ja kommentaattorit hehkuttivat vaikeaa suppakivikkoa. Onneksi siihen on vielä vuosi!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Viikko 23 (4.-10.6.2018) - Vintsattu järvinen ja Saariston Rengastie

Juoksua 128km (5:33/km)
Liikuntaa yhteensä 14h 00min.

Ma
Ap: kevyt 6km
Ip: kevyt 8km

Ti
Ap: hieronta 45min
Ip: lepo

Ke
Ap: lepo
Ip: lepo

To
Ap: kevyt 7km
Ip: kevyt 12km

Pe
Ap: pitkä 28km
Ip: lepo

La
Ap+ip: ylipitkä 61km pätkinä

Su
Ap: lepo
Ip: kevyt 6km

Tärkein asia heti alkuun, eli painotavoitteen lopputuomio. Minähän asetin toukokuulle tavoitteeksi päästä kisapainoon, mikä tarkoitti 4-5kg pois huhtikuun painosta. Jotta yksittäisten punnitusten heittely ei herättäisi turhaa toivoa tai epätoivoa, niin lasken painon aina koko viikon punnitusten keskiarvosta. Tavoitehan oli tarkoituksella epämääräinen, eli 4-5 ja sitten vielä referenssi ei ollut tarkkaan määritelty. Vaikka merkittävää edistystä tapahtui, niin en silti hyvällä omatunnolla voi väittää saavuttaneeni tavoitetta. Jos referenssiksi otetaan viikko 16 huhtikuulta, niin sieltä laskettuna pudotus on 69,5->65,7 kg, mutta sekin on vain 3,8kg. En minä vaan sen 65 alle päässyt ja jopa tämä 66 on aika kovan työn takana. Tähän on nyt kuitenkin tyydyttävä toistaiseksi kunnes keksin jotain uutta tapaa pudottaa painoa. Tällä painolla selviän kyllä NUTS:ista. Oheisessa kuvassa on viikon keskipaino viime syksystä lähtien.


Tarkoitus oli kuluneella viikolla tehdä kovempi treenisarja, mutta ei kunto riittänyt. Alkuviikko meni lepäilyksi laiskuuden takia ja olihan se vähän suunnitelmakin. Torstaina piti kuitenkin aloittaa tiukka rypäs vintsaajien mäkivedoilla, mutta kun aamulla ja päivällä kokeilin kevyttä juoksua, niin jalat olivat ihan poissa pelistä ja ajatus mäkivedoista oli mahdoton. Alkuviikon lepo ei ollut auttanut yhtään; päinvastoin. Sain sentään päivälenkillä vaihdettua kuulumisia Harhan kanssa, kun aina noin kerran vuodessa saamme sovittua yhteisen lenkin.

Onneksi sitten supistettu kahden päivän rypästely onnistui oikein hyvin. Perjantaina juoksin aamulla järvisen 4:55/km, eli sain vuoden ekan vintsan alituksen tuolle reitille. Jalat olivat kuin rautakanget ja vauhti ei pysynyt helposti. Mutta ei kai se kovin vaikeaakaan voinut olla, kun kerran viitsin kuitenkin yksin tuota vauhtia ylläpitää nössö-asenteellani.

Lauantaina oli sitten vuorossa pitkä yhteislenkki Turun saaristossa, kun kuokin mukaan Finnish Marathon Runnersin lenkille Saariston Rengastiellä. X-Caliberin ruokakunta lupautui ystävällisesti ottamaan minut autoon mukaan, kun logistiikka tuossa lenkissä ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Meitä oli reilu 10 hengen porukka, joka juoksi päivän aikana 60km täyteen pätkittynä lukuisilla lautta- ja lossimatkoilla. Alkumatkalla meinasi energia loppua ja olin jo vähän huolissani, mutta hillitön syöminen pelasti tilanteen ja kun energiat palautuivat, niin matka meni sitten loppuun saakka melko helposti.

Oli todella hieno lenkki vaikka se kyllä yllätti minut, että juoksun aikana ei merta näkynyt kuin satunnaisesti. Saaristoidylliä riitti maalaisteillä muuten, mutta vettä näkyi oikeastaan vain lauttapätkillä. Sää oli oikein suosiollinen ja aurinkoa riitti olematta silti liian kuuma. Huomiota herättävä yksityiskohta oli, että maastopalon jälkiä näkyi monessa paikassa. Kuivaa oli kaikkialla. Tässä joitakin Ville Rantalan kuvia matkan varrelta.
Rasitustasoltaan tuo lenkki oli varmaan juuri sitä millä tasolla NUTS pitäisi 5 viikon kuluttua juosta. Ajallisesti tosin juoksua tulee siellä nelinkertainen määrä…

Kuittasin tällä saaristolenkillä myös 100-listan tavoitteeni #39. Hieman tuossa piti soveltaa, kun en muistanutkaan kirjanneeni Turun seudun yhteislenkin tavoitetta maastolenkkinä, mutta kyllä se tavoite oli juuri johonkin tällaiseen! Pian on jo neljäsosa tavoitteista saavutettu. Onpa tämä helppoa.


Nyt edessä on joku aika perusviikko ilman mitään erityisiä treenejä. Hyväksyn sen faktan, että en saa niitä mäkitunkkauksia aikaiseksi. Juhannusviikolla vedetään vielä viimeinen rankka rypäs ja sitten vain sormet ristissä toivotaan parasta.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Viikko 22 (28.5.-3.6.2018) - Palautusviikko

Juoksua 92km (5:42/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 50min.

Pe
Ap: kevyt 12km
Ip: lepo

La
Ap: 12km (sis. Parkrun 5km)
Ip: lepo

Su
Ap: polkujuoksu 28km
Ip: lepo

Kahden kovan määräviikon jälkeen otin yhden viikon kevyemmin. Olo on ihan kohtalainen, mutta kyllä jaloissa aina lenkin loppupuolella huomaa, että on tässä tullut juostua;-) Hyvin jaksaa matalalla sykkeellä, mutta vain tasaista hidasta vauhtia.

Perjantaina ohjelmassa oli BJ:n kanssa mukava aamulenkki. Illalla oli tarkoitus tehdä vielä mäkivetoja, mutta en sitten saanut aikaiseksi lähteä, kun treeni meni aika myöhään. Vintsaajia oli ollut paikalla pilvin pimein könyämässä pulkkamäkeä ylös ja alas. Ei noin komittoituneelle porukalle pärjää siellä tunturien rinteissä!

Lauantaiaamuna kävin reippailemassa Parkrunin 5km hieman alle 22min. Jälleen jäi anaerobinen TE arvoon 0,0! Ei sitä tässä iässä näillä kilometreillä saa näemma viisaria edes värähtämään. NUTS:in jälkeen pitää edes vähän tuoda variaatiota "vk-lenkkeihin" ja kevyihin lenkkeihin…

Sunnuntaina jäi taas järvinen väliin, kun Tappi johdatti pienen iskujoukon Pirkkalan-Lempäälän metsäpoluille. Kolmen tunnin lenkki meni mukavasti vaikka viimeisillä kilsoilla ei jalkaa enää juuri noussut. Lähdin juoksemaan ilman minkäänlaista aamiaista ja koko lenkkikin meni pelkällä vedellä, joten olen nyt saanut rasva-aineenvaihdunnan melko hyvään kuntoon! Reisilihakset ovat se kriittinen pullonkaula suoritukselle.

Alkava viikko on tarkoitus treenata taas aika kovaa määrää, ja mäkeäkin pitäisi tunkata, mutta katsotaan nyt pitääkö vähän jarrutella.

torstai 31. toukokuuta 2018

Ma-to (28.-31.5.2018) - Toukokuu onnistui

Toukokuun päättänyt vajaa viikko on ollut pelkkää palauttelua ja fiilis on ihan OK. Iso kiitos hyvästä fiiliksestä menee säiden puolesta varmaan kaikkien aikojen parhaalle toukokuulle. Aamulenkit ovat olleet todella nautinnollisia!

Ma
Ap: lepo
Ip: lepo

Ti
Ap: lepo
Ip: kevyt 11km

Ke
Ap: kevyt 7km
Ip: lepo

To
Ap: kevyt 9km
Ip: kevyt 13km

Koko toukokuun kilsasaldoksi tuli tasan 600km, joten tavoitteena ollut 500 meni reilusti rikki. Se oli vähän liiankin helppoa, kun mukana oli kahdeksan järvisen putki ja kaksari-Birgitta. Toinen tavoitehan oli painon pudottaminen kisalukemiin, mutta siitä viralliset tulokset saadaan vasta ensi viikolla. Selvää edistystä on tapahtunut, mutta kyllä viimeiset grammat ovat todella tiukassa.

Joka tapauksessa juoksukunnon osalta toukokuu meni täydellisesti ja olo on ihan erilainen kuin kuukausi sitten. Ihmeellisintä on, että jalat ovat kestäneet melko hyvin. Pientä vaivaa on koko ajan oikeassa takareidessä/pakarassa, mutta ei se toukokuussa ainakaan pahentunut.

NUTS-kisaan on nyt tasan kuusi viikkoa ja loppuohjelman tekeminen on ihan samanlaista arpomista kuin aina ennenkin. En minä vaan tätä viimeistelyä osaa. Jälleen kerran toukokuun empiirinen kokeilu kertoi, että kun harjoitteli merkittävästi enemmän kuin ennen, niin heti alkoi juoksu kulkea paremmin. En tiedä miksi minun on niin vaikea aina ymmärtää, että juoksemalla enemmän kunto nousee ja paino laskee.

Huolimatta hyvästä edistyksestä olen silti vielä muuta NUTS:iin lähtevää vintsaajaporukkaa jäljessä. En saisi kovin monta tuntia myöhemmin tulla maaliin, kun minä taidan olla ainoa, jolla on Hetassa hotellihuone. Projektin päättäjäisbileet ovat siis minun huoneessani, mutta ei sinne pääse, jos en itse ole paikalla kirjautumassa sisään…
Niinpä päädyin siihen, että kesäkuukin treenataan vielä kovaa/paljon. Jätän viimeisen rankemman treenin jälkeen keventelylle aikaa näillä näkymin vajaat kaksi viikkoa. Pitää kuitenkin vielä kuulostella kehoa kesäkuun aikana.

Suunnitteilla on kesäkuulle seuraavat avainharjoitteet, joiden ajoitus on osittain auki:
- Kaksi kunnollista ylämäkitunkkaustreeniä viikolla 23 tai 24
- Puolireipas pitkä + kevyt ylipitkä minimienergialla peräkkäisinä päivinä viikolla 23 tai 24
- Tapin juhannustripla viikolla 25 päättyen vielä yhteen Birgittaan 3vk ennen kisastarttia (riski)
- Mäkimaraton viikolla 26 2vk ennen kisastarttia (iso riski)
Näissä harjoitteissa ei sykkeen ole tarkoitus nousta vk:lle muuta kuin satunnaisesti. Lisäksi toivottavasti päälle tulee mahdollisimman paljon kevyitä lyhyitä lenkkejä ja edes pari vähän reippaampaa lyhyttä vetoa.
Helposti tuossa menee kesäkuukin sinne 500km hujakoille, mikä ei varmaan oppikirjan mukaan ole optimaalista, kun ultrastartti on 13.7. Toisaalta se saattaa tuoda juuri parhaan superkompensaation kisapäivälle. Ei näistä oikein tiedä. Mieluummin otan riskin liiasta treenistä kuin liian vähästä, koska kunto on kuitenkin nyt vielä huonompi kuin mitä kisaan ilmoittautuessani toivoin sen tässä vaiheessa olevan.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Viikko 21 (21.-27.5.2018) - Kaksari-Birgitta

Juoksua 157km (6:37/km)
Liikuntaa yhteensä 18h 15min.

Pe
Ap: kevyt 6km
Ip: lepo

La
Ap: Birgitta 45.8km, 6:00:37
Ip: lepo

Su
Ap: Birgitta 46.5km, 5:40:44
Ip: lepo

Olipahan Birgitan kiertäminen sekä lauantaina että sunnuntaina taas melkoinen oppitunti kestävyysjuoksun ihmeisiin, vaikka tuskin silti mitään opin. Hyvällä ennätysporukalla päästiin molemmat kerrat juoksemaan, kun minun lisäkseni gallardo, Jari S, mjev ja Tappi olivat mukana molempina päivinä ja keem vielä sunnuntaivahvistuksena.

Lauantaina vire oli hyvä alusta saakka ja luulin, että tämähän menee nyt tosi helposti. Lempäälässä kuitenkin alkoi tuntua huonolta ja Siiskukkulan nousun alkuvaiheissa jäin muusta porukasta ja etureidet olivat totaalisen tyhjät. Teknistä loppuosuutta oli erittäin vaikea kulkea, kun jalat eivät juurikaan toimineet, ja kävelyähän se pääosin oli. Tulin sitten aika väsyneenä maaliin 12min muiden perässä. Loppupäivän olin kotona tiltissä ja välillä oli heikko/sairas olo ja liikkuminen ei onnistunut ilman ponnistuksia. Tulkitsin tämän niin, että jalkojen lihaskunto petti pahasti, kun lenkki siirtyi tieltä vaikeille poluille. Ja ainakin osittain näin varmasti olikin. Ajatus saman uusimisesta seuraavana päivänä ei houkutellut.

Pakkohan se oli tietysti sunnuntainakin lähteä, kun näin oli sovittu ja onhan NUTS sitten vielä monin verroin pahempi. Onneksi lähdin! Jalat olivat kankeat ja Garmin antoi jo lähtiessä kuntostatuksen -7 (joka vielä nopeasti laski arvoon -9), mikä on varmasti huonoin palautumistilani lenkille lähtiessä ikinä. Arvelin, että puolivälin jälkeen tulee suuria vaikeuksia. Hölkkä kuitenkin sujui porukassa OK vaikka mentiin aavistuksen kovempaa kuin eilen. Fiilis pysyi samanlaisena kuin alussa ja rasitus ei tuntunut kumuloituvan.
Tappi innostui vetämään loppumatkan jostain 30km alkaen ja vauhti nousi jonkin verran. Lempäälän tieosuudella jäin melkein kuin huomaamatta vajaan minuutin verran, mutta ei siinä mitään ongelmia ollut. Sain tuon eron kiinni viimeisellä Nesteen huoltopisteellä ja jotenkin sen jälkeen kaikki olikin todella helppoa. Viimeinen pätkä Nesteeltä alkaen mentiin selvästi eilistä kovempaa ja vielä piti koko porukan oikein loppukirikin ottaa reittiennätyksen alittamiseksi. Nyt minulla kuitenkaan ei ollut ongelmia ja maaliin tulin paljon paremmissa voimissa kuin eilen.
Mystistä!

Houkuttelisi ajatella, että lauantain treeni oli tehonnut ja siksi sunnuntaina meni hyvin;-) Jotain muuta tuossa on kuitenkin taustalla. Lauantai oli selvästi kuumempi päivä ja ilmeisesti en ollut siihen kunnolla tottunut. Sunnuntaina lisäksi hoidin energiatankkauksen matkalla huolellisemmin. Oli miten oli, niin kaksari-treenistä jäi todella hyvä fiilis NUTS:ia ajatellen. Kiitokset vielä huippuporukalle juoksuseurasta!


Varustepuolellakin treeni oli menestys. Ajoin sisään Hokan Speedgoat 2 -kengät. Ne istuivat jalkaan hyvin ja toimivat erinomaisesti helpommilla pätkillä ja kovalla alustalla. Teknisillä pätkillä ne eivät olleet yhtä hyvät ja juuriin kompasteleminen oli koko ajan riskinä, mutta jo sunnuntaina olin niihin paremmin tottunut. Kun NUTS lisäksi ei ole yhtä tekninen kuin Birgitta, niin näillä kengillä lähdetään.
Toinen merkittävä edistysaskel oli, kun Tappi opetti minulle kuinka juoksuliivi kiinnitetään. Olenkin vasta vajaat viisi vuotta juossut pitkiä lenkkejä tämän repun kanssa ja ihmetellyt kuinka tyhmä systeemi siinä on. Hyvä että nyt selvisi, että systeemi onkin ihan hyvä;-)

Tässä vielä Garmin-data tämän päivän lenkistä ja vertailuksi vuoden 2014 edellinen reittiennätys:
27.5.2018
12.7.2014
Vaikka nyt tuntui, että loppua tultiin kovaa, niin aika paljon kovempaa sitä vaan nuorempana pääsi…

torstai 24. toukokuuta 2018

Ma-to (21.-24.5.2018) - Valmiina Birgittaan

Ma
Ap: kevyt 6km
Ip: kevyt 8km

Ti
Ap: kevyt 6km
Ip: vr2 + trail cup 6km

Ke
Ap: lepo
Ip: kevyt 11km

To
Ap: kevyt 6km
Ip: kevyt 11km

Alkuviikko on kulunut perushölkkäilyn merkeissä, kun samalla olen vähän yrittänyt palautua järvisviikosta. Jalat tuntuvat aika kankeilta, mutta ei mitään varsinaisia ongelmia ole silti.
Tiistaina kävin kokeilemassa Lamminpään trail cupissa reippaampaa polkujuoksua ja olihan se hupaisaa;-) Todella kivaa oli juosta, mutta mitään en saa itsestäni irti, eli siitä tuli ihan perusjuoksu mukavuusalueella. Aerobinen TE oli 3.7 ja anaerobinen 0.1, eli lukemat ovat ihan kuin perusaamulenkiltä. Aikaa kului yli kaksi minuuttia kauemmin kuin pari vuotta sitten, jolloin en ollut juurikaan paremmassa kunnossa kuin nyt. Vähän epäilen, että olikohan sama reitti, vaikka niin järjestäjä väitti.

Nyt katse siirtyy viikonlopun kaksari-Birgittaan. Startti lauantaina ja sunnuntaina klo 8 tutusti osoitteesta Sääksjärventie 2. Lähtökohta juoksuun on valtavasti parempi kuin uskalsin vielä pari viikkoa sitten odottaa. Pidän jopa mahdollisena, että selviän maaliin saakka molempina päivinä, kunhan en sorru liialliseen vauhtiin muiden mukana. Vielä on mietinnässä uskallanko yrittää nollaenergialla painoa alas, mutta ehkä se menee jo liian extremeksi.

Tänään tuli NUTS-kengät postista ja korkkaan nekin lauantaina Birgitassa. Ultrapakkauksen täydentää kilo vaseliinia!


Tämän eeppisen Birgitan kunniaksi lisäsin järvis-exceliin oman sivun myös Birgitalle. Siihen ei tarvitse erikseen ilmoittautua, vaan listalle ilmestyvät samat nimet, jotka ovat kirjanneet itsensä järviselle. Tauluun kirjataan päiväyksen sijaan oma loppuaika Birgitasta. Päiväyksiä ei tarvita, koska vain viralliset tapahtumat kirjataan. Omatoimi-Birgitat voi kirjata vaikka omaan vihkoon…

Huomenna vien vesihuollon taas paikalleen matkan varrelle. Hellettä on luvassa. Silti suurin jännitys kohdistuu siihen, että onko gallardolla lauantaina talvitakki päällä taistelussa hitaan vauhdin hypotermiaa vastaan.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Viikko 20 (14.-20.5.2018) - Järvisviikko meni putkeen!

Juoksua 211km (5:43/km)
Liikuntaa yhteensä 20h 45min.

Viikon juoksut on helppo raportoida: joka aamu kävin juoksemassa järven ympäri 30km NUTS-taktiikalla, eli hölkkä-kävely-yhdistelmällä. Varioin reittiä joka päivä hieman ja sen verran tuli ylimääräisiä metrejä, että koko viikon saldo oli tuo 211km. Ja jos lasketaan edellisen sunnuntain järvinen mukaan, niin pitkis tuli tehtyä 8 päivänä peräkkäin.

Koko treeninippu meni paremmin kuin olisin uskaltanut mitenkään toivoa. Maanantai ja tiistai olivat aika kamalia, keskiviikkona alkoi käänne parempaan ja torstaista sunnuntaihin lenkit sujuivat ihan rallatellen! Eli kyllä se treeni puri loistavasti. Elimistö tottui hölkkäilyyn ja viimeisten lenkkien jälkeen tuntui aina siltä, että olisi voinut jatkaa vielä toisen lenkin perään. Toki jalat ovat aika jäykät, mutta niin saa ollakin.

Tämä treenijakso palautti uskon, että NUTS:ista on mahdollista selvitä. Tuo usko on kyllä ollut koetuksella, kun hitaidenkin lenkkien jälkeen olen ollut väsynyt, mutta nyt alkoi tuntua selvästi paremmalta. NUTS-innostuksen vallassa sain myös tehtyä kaikki pakolliset NUTS-varustehankinnat (tai siis klikkailtua; ei niitä vielä kotiin saakka ole tullut). Kengiksi valikoituivat Speedgoatit ja pakollinen sadetakki löytyi Salomonilta Tappia peesaten.

Ja tällaisia vastaavia ryppäitä lyhyempinä pitää tehdä vielä kesäkuussakin, jotta rasva-aiheenvaihdunta pysyy/kehittyy. Menin koko viikon miinuskaloreilla ja lenkit ilman aamiaista tai muuta energiaa ja sainkin vähän painoa putoamaan, mutta hieman enemmän toivoin. Ja olisihan se ollut kiva, jos vauhtia pystyisi tällä helppoudella pitämään edes 15s/km enemmän, mutta kyllä tämä 5:40/km oli nyt se helppo vauhti.

Hämmentävää oli myös se, että jaloissa ei ollut juuri mitään ongelmia koko viikolla! Hyvin ne korjatut jänteet kestivät. Selvästi vauhti on se enemmän kipua tuova elementti kuin määrä.

Tulevan viikon ohjelma on vähän mietinnässä vielä. Mieli oli haikea tänään Pyynikkijuoksua ja Vintsaajien menoa katsellessa, kun olisihan se kiva tuollaista oikeaakin juoksua välillä yrittää. Viikonloppuna on kuitenkin kaksari-Birgitta ja vähän pelkään, että kaverit vedättävät sen verran, että en pääse yhtä helpolla kuin omilla järvisillä. Pitää valmistautua henkisesti kovaan rupeamaan.

Vielä yksi tärkeä viikon muistutus oli se kuinka hienoa on juosta aamulenkit hyvin aikaisin. Ennen tein aina varhaisia lenkkejä, mutta jotenkin se on jäänyt pois. Klo 6 tai aiemmin luonto on hienoimmillaan! Yhtenä aamuna Rajasalmen sillan alla sain myös uuden eläinkokemuksen, kun kaksi supia lähti tieltäni karkuun vasta ihan viime hetkellä ja näin ne oikein kunnolla. Se olikin eka kerta kun näin supeja jossain muualla kuin raatona tien varressa.