sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Viikko 23 (5.-11.6.2017)

Jälleen yksi juoksuton viikko, ja eipä juuri mitään muutakaan tullut tehtyä. Viikko on kulunut rasvakerroksen kasvattamisessa tulevaisuuden energiaa vaativia suorituksia varten. Siinä olen onnistunut erittäin hyvin ja uskoisin vararavinnon puolesta olevani hyvässä kunnossa. Ja takkahuoneen vaaka on samaa mieltä.

Jukola-viimeistely

Viikon ensimmäinen liikuntasuoritus oli lauantain "suunnistus" Teiskossa. Ajattelin avautua siitä tarkemmin, koska se oli osa äärimmäisen suunnitelmallista Jukola-projektiani. Olen valmistautunut legendaariseen Jukola-viestiin jaksottaisen harjoitteluohjelman kautta. Suunnistus on minulle sivulaji, joten olen joutunut minimoimaan harjoitteluun käytetyn ajan ja maksimoimaan tehokkuuden. Lajin eri osa-alueisiin keskittyvien harjoitusjaksojen välillä olen palautellut huolellisesti ja antanut oppien uppoutua kehooni.

Ensimmäinen treenijakso oli ns. "taitojakso". Se oli ohjelman vaikein jakso ja toteutin sen noin 10 harjoitteen muodossa vuosina 2013-2014 iltarasteilla. Tavoitteena oli tutustua Suomessa esiintyviin maastotyyppeihin, kuten tie, polku, mäki ja ravirata. Tämän rankan treenijakson jälkeen pidin kolmen vuoden palauttavan jakson, jossa en kajonnut karttoihin tai kompassiin.

Tänään pidin sitten kilpailuun valmistavan harjoitteen, eli suoritin suunnistuksen kilpailunomaisissa olosuhteissa. Lähtökohdat kisaan eivät olleet parhaat mahdolliset: Jalka on juoksukelvoton, lähinäkö ei riitä kartan lukemiseen ja en oikein muutenkaan enää muistanut miten karttaa luetaan.
Kisa oli osa RC Eemelicupia, jossa suoritettiin (tai yritettiin suorittaa) Grano Gamesin kuntosarjan 5km rata. Ostin kompassin ja vuokrasin emitin kisakeskuksesta ja sitten vaan radalle. Karttaa ei saanut katsoa ennen starttia, ja alussa tulikin heti yksi tärkeä opetus jännittävästä kilpailutilanteesta: Lähdin startista ontumaan samaan suuntaan kuin useimmat muutkin ja yritin siinä vauhdissa tutkia isoa karttaa. Varmaan meni 5min ennenkuin löysin K-pisteen kartalta ja siinä vaiheessa en enää tiennyt mihin päin olin juossut ja kuinka kauas. En suosittele tätä menetelmää.
Eka rastiväli oli todella pitkä ja kauhukseni maastossa ei ollut mitään merkkejä paikantamiseen. Ei ollut siis mitään mahdollisuutta tietää missä on. Ja näin oli itse asiassa koko kisareitin osalta. Eli omaksuin taktiikan juosta vain eteenpäin ja toivoa, että rasti tulee vastaan. Siinäkin oli ongelma, että rastit oli piilotettu todella hankaliin paikkoihin ja niitä ei voinut nähdä, jos ei tullut oikeasta suunnasta. Eli haravointiin perustuva satunnaismenetelmä ei toiminut.

Jukola-hengessä yritin kysellä muilta missä me olemme, ja sen verran sain selvyyttä, että pääsin jotakuinkin rastin 1 maisemiin. Siellä sitten etsin rastia turhaan. Selvästi oli kyseessä vaikea rasti, koska törmäsin myös keemiin ja kiptooseen, jotka olivat hakemassa samaa rastia. Hengailin siinä mukana, kunnes loputtoman pitkän ajan jälkeen joku neuvoi meidät rastille. Taisi mennä lähes tunti…

Rasti 2 oli lähellä ja otin siihen kompassisuunnan. Pian kuitenkin ihmettelin, että maasto ei kertakaikkiaan vastannut karttaa ja olisihan sen rastin pitänyt jo tulla vastaan. Kyselin taas joltakin, että missä ollaan. Olin sitten lähtenyt vastakkaiseen suuntaan ja aloin epäillä, että miten se suunta oikein kompassilla otettiinkin. Olin aika varma, että pohjoisneula pitää sijoittaa hahloon, mutta olin kyllä ostanut halvimman mahdollisen kompassin, joten siinä ehkä pitikin hahlottaa eteläneula. Vinkkinä aloittelijalle voisin sanoa, että vaikka ne neulat ovat siinä ihan toistensa lähellä, niin silti tuosta valinnasta seuraava 180 asteen eranto voi olla ratkaiseva rastin löytymisen kannalta. Kun myöhemminkin yritin ottaa suuntaa, niin huomasin, että neula osoittaa mihin sattuu ja pyörii villisti. Eli oli ihan sama käyttääkö hahlossa pohjois- vai eteläneulaa. Itse asiassa epäilin jopa, että olisikohan juuri nyt alkanut magneettisten napojen vaihtuminen. Sehän tapahtuu keskimäärin puolen miljoonan vuoden välein ja edellisestä on kulunut jo yli 700000 vuotta, joten elämme yliajalla. Ja kuulemma tilapäisiä lyhyitä muutoksia on tapahtunut myös homo sapiensin aikana viime jääkaudella. Päädyin kuitenkin siihen, että luultavampaa on, että kompassitaidoissani oli puutteita.

Rasti 2 löytyi, kun menin takaisin ja jatkoin vastakkaiseen suuntaan ja sitten seurasin henkilöä, joka etsi samaa rastia. Kartalla en ollut kertaakaan. Jukola-treeniä siis. Rasti 3 löytyi sitten rajun kiertotien kautta ihan säkällä. Koskaan en tiennyt missä olen. Käytin samaa taktiikkaa, että pyysin muita näyttämään kartalta missä ollaan, mutta siinäkin menetelmässä on ongelma: Se toimii, jos ei liiku. Mutta jos ei satu olemaan juuri rastin kohdalla, niin on pakko liikkua johonkin suuntaan siitä tunnetusta paikasta, jolloin taas ei tiedä missä on.

Rastilta 3 otin taas suunnan ja magneettisten napojen vaellus ilmeisesti jatkui, koska juoksin johonkin ihan väärään suuntaan. Nopeasti menetin otteen kartalta ja kiertelin vain päämäärättä toivoen, että joku rasti tulisi vastaan. Tämäkin on tärkeä oppi: Kun löydät jonkun rastin, niin pitää ensin tarkistaa onko se rasti omalla kartalla. Jos on, niin siitä saa paikannuksen. Jos ei ole, niin pitää jäädä rastille odottamaan, että joku muu tulee. Tein näin ja lopulta siihen joku tuli leimaamaan. Hän ystävällisesti näytti omalta kartaltaan missä tuo rasti oli. Se katkaisi kamelin selän, koska olin huitsin nevadassa ja rasti 4 oli jossain ihan muualla. Koko kisaa oli kulunut vasta kolmasosa ja ainuttakaan rastia en ollut löytänyt omin neuvoin. Oli ihan selvää, että en ikimaailmassa löytäisi noita rasteja ja aikaakin oli kulunut melkein kaksi tuntia.

Onneksi olin harhautunut maalin suuntaan ja päätinkin oikaista suoraan maaliin. Maali oli ihan ison tien varressa, joten jopa minä löysin sen. Tuo tie oli ainoa maastomerkki, jonka koko kisan aikana kartalta tunnistin. Oli kohtalaisen hankala reissu ja onnistumiselämyksiä suhteellisen vähän. RC Eemelicupissa tämä suoritus kuitenkin tuotti hyvin pisteitä, joten pidän tätä onnistumisena! Oli toki 6 Eemeliä, jotka olivat minua parempia, mutta 8 jäivät pisteissä joko taakse tai tasoihin;-)

Jukola-projektissa on tämän kisaviimeistelyn ja levon jälkeen jäljellä vielä huolellinen kisamaaston vakoiluoperaatio ja ihan sitten viimeisinä päivinä aion päntätä karttamerkkejä netistä. Näillä mennään. Kangasala 2019 - täältä tullaan!!

Tupla-järvinen

Tänään kävin sitten polkemassa taas elämä pelissä kaksi järvenkiertoa ja viime hetkellä saavutin gallardon, Jannen ja Hannun, joten ihan samanlaista nöyryytystä ei tullut kuin viime viikolla. Kunto on todella huono ja olen 5-10min hitaampi kuin viime vuonna. Reissun jälkeen kotona kului pari tuntia kohtalaisen huonovointisena ja jalat eivät kantaneet edes seistä;)

Viikon päätavoite saavutettiin kuitenkin, eli ensi viikolla pääsen Sakari Oravan vastaanotolle, kun hän suostui lykkäämään Ronaldon hoitoja ja palasi maailmalta auttamaan veteraaniurheilijaa.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Viikko 22 (29.5.-4.6.2017)

Taas yksi viikko ilman juoksua. Muutaman kerran olen polkenut crosstraineria, mutta kyllä syöksykierre kohti hautaa on edelleen vahvassa vauhdissa. Resistance is futile.

Äärimmäinen nöyryytys tuli tänään järvisellä, kun en pyörällä tuplalla saanut gallardoa kierroksella kiinni lainkaan. Kun Ratinansillalla ei gallardoa ja Mjeviä näkynyt, niin hieman ihmettelin, mutta ajattelin, että varmaan ehtivät juuri kaartaa mutkan taakse. Kun sitten itse pääsin mutkan taakse rantaan ja näin reittiä pitkälle eteenpäin ja gallardosta ei ollut merkkiäkään, niin vasta silloin tajusin, että nyt kävi kylmät. Elämä laukkasi silmieni edestä ja ymmärsin, että Mjev oli tietenkin jäänyt Hämeenpuistossa pois kyydistä ja gallardo oli aamulla kehunut, että nyt kulkee hyvin. Siis loppunosto! Lähdin sotkemaan pyörällä täysillä, mutta peli oli jo hävitty. Kun pääsin Porschelle, niin siellähän gallardo nojaili polviin maksimaalisen nöyryytykseen tähtäävän loppunoston jäljiltä. Tuskin jäin puolta minuuttia enempää, mutta kuitenkin…

Viikkoon on mahtunut paljon juoksuun liittymätöntä toimintaa. House of Cardsin uusin kausi tuli Netflixiin ja siinä taisi mennä melkein pari vuorokautta, kun katsoin sen putkeen läpi. Eihän se niin kauan kestänyt, mutta välillä piti nukkua ja tehdä jotain "töitäkin". Luulen silti olleeni ainakin Suomen nopein, joka katsoi koko kauden. Kai sitä pitää taas vuosi odottaa seuraavaa kautta, koska ei se nyt tuohon voinut päättyä… Onneksi välissä tulee mm. OITNB ja Game of Thrones.

Laajennan blogia nyt politiikan suuntaan juoksun vähetessä, koska Euroopassa on tapahtunut häiritsevää kehitystä. Perustavaa laatua olevat elämänarvoni ovat vaarassa. Olen nimittäin äärimmäisen pettynyt Ranskan presidentin vaalien tulokseen. Valitsivat siis tuon Macronin ja hän tuntuu puhuvan lähes tavallisen järkevän ihmisen tyyliin. Ja pitää jopa puheita englanniksi!! Toivottavasti tälle pelleilylle saadaan nopeasti loppu, jotta voin taas jatkaa ranskalaisten halveksuntaa tavalliseen tapaan. Onneksi Ranskan kansa varmasti lähtee pian barrikaadeille puolustumaan valtion tukiaisia kaikelle ja normaalin ranskalaisen omahyväisyyden palauttamista, ja Macron joutuu palaamaan ruotuun. Mutta nyt on näyttänyt vähän pahalta muutaman päivän.

Ensi viikon päätavoite on saada varattua jonkinlainen järkevä lääkäriaika Helsingistä selvittämään voisinko saada sellaiset Pistoriuksen hiilikuitujalat.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Viikot 17-21 (24.4.-28.5.2017)

Hiljaista on ollut viimeiset 5 viikkoa… Lontoon maratoonin jälkeen motivaatio oli nollassa ja oli helppo lintsata kaikki hölkät, kun netissä kerrotaan, että maratonin jälkeen pitää palautella. Lisäksi aikaa sai mukavasti kulumaan "töiden" parissa, joten 2-3 viikkoa kului tekemättä mitään. Sentään parina sunnuntaina raahauduin tekemään väsyneen järvenkierron; kerran yksin ja kerran gallardon+Professorin kanssa.

Viikkojen 17-18 kilsat olivat alle 50km, mutta kävin siis sentään muutamalla lenkillä.

Kulminaatiopiste oli sitten viikon 19 lauantain RC Eemelin sulkapalloturnaus, johon lähdin ylpeänä ilman treeniä. Tarkoitus oli keväällä treenata, mutta en sitten treenannut. Olen yrittänyt muistella olenko joskus koulussa tai opiskeluaikana pelannut sulkapalloa, mutta en ole ihan varma. Jos joku muistaa pelanneensa minun kanssani joskus sulkapalloa, niin saa paljastaa bluffini. Siitä kuitenkin olen aika varma, että ainakaan 20 vuoteen en ole pelannut kertaakaan, ja luultavasti en 30 vuoteen.
Sen muistan, että lapsena mökillä joskus pelattiin sulkapallon tapaista peliä ulkona, mutta siinä pallona oli sellainen pyöreä höyhenen kevyt ontto muovipallo, joka oli täynnä reikiä. En kuolemaksenikaan muista mikä sen pelin nimi oli.

Turnaus oli aika raaka ja pelasin noin 8 peliä, jotka yhteensä kestivät pari tuntia. Olisikohan ollut 18 erää. Hävisin kyllä jokaisen pelin, mutta voitin yhden erän. Lisäksi sain useita pisteitä *jokaisessa* erässä. Olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni, koska näin sain ensimmäiset pisteeni RC Eemeli Cupissa.

Negatiivinen seuraus oli aika rankka telakalle joutuminen, mikä ei tietysti voi olla yllätys. Peleissä en pystynyt oikealla jalalla ponnistamaan alunperinkään, mutta kyllä takareisi siitä sitten otti itseensä ja sen jälkeen en ole pariin viikkoon juossut. Oikeastaan on väärin edes sanoa, että olen telakalla, vaan ennemminkin romuttamolla…

Syöntiä en ole vähentänyt, joten paino on noussut tasaista 1kg/viikko vauhtia. Tänään kävin pyöräilemässä tupla-järvisen ja tämä oli pitkästä aikaa ensimmäinen hyvä treeni. Tein huonoimman aikani koskaan, mutta ihan toisella tavalla pääsin huohottamaan ja hengästymään kuin pitkään aikaan!

Huonolta näyttää kesä juoksun kannalta, koska oikean takareiden tilanne tuntuu nyt oikeasti pahalta. Katsotaan mitä korvaavaa sitä saa itsensä vielä tekemään, mutta aika huonolta motivaatio nyt tuntuu.

Sentään saatiin *vihdoinkin* vahvistetuksi, että Wiha 2017 juostaan lauantaina 21.10.! Tämähän on ollut tavoitepäivämäärämme koko ajan, mutta Pirkkahallin hyväksyntä saatiin vasta muutama päivä sitten. Tappikin voi nyt ympyröidä tuon päiväyksen kalenteriinsa paksulla tussilla.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Su 23.4. - Lontoon maratooni + viikko 16

Su 42km, 3h 36min

Ap: Lontoon maraton 42.2km, 3:36:38, 5:08/km.

Edessä oli sitten legendaarinen Lontoon maratooni ja vaikka kuinka olin taas haaveillut pääseväni juoksukuntoon, niin turistireissuksi tämä oli tuomittu jo monta kuukautta sitten. Mutta eihän turistireissuissakaan mitään vikaa ole. Lontoo on New Yorkin jälkeen telluksen hienoin turistikaupunki, joten kiva oli lähteä sinne hölkkäämään.

Olin nyt Paula Vetikon matkatoimiston matkalla ja tämä olikin ensimmäinen kerta, kun osallistuin ihan viralliselle maratonmatkalle. Kokemus oli positiivinen! Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna aamulennolla, joten täältä periferiasta piti lähteä linja-autolla jo aamulla klo 4. Suomen porukan koko tällä matkalla oli vähän vajaat 20 juoksijaa.

Päivä kului ohjatusti numeroiden haussa ja expossa, ja sitten syömässä. Järjestelyt olivat hienot niin maratoonin kuin matkatoimistonkin osalta. Hotelli oli lähellä maalialuetta ihan "keskustassa". Kun nyt oltiin nautiskelumatkalla, niin tilasin illalla vielä huonepalvelusta ison hampurilaisaterian ja pullon viiniä, ja katselin Designated Survivorin uusia jaksoja Netflixistä. Tämän jälkeen nukuinkin sikeästi aina klo 4 herätykseen saakka.

Kävin aamiaisella syömässä perinteisen englantilaisen aamiaisen idealla, että koko rahan edestä. Yhdessä edellisen illan hampurilaisen kanssa odottelin pieniä ongelmia maratonille, mutta melkein selvisin silti ilman. Lähtöpaikalle mentiin yhdessä metrolla ja lähtö olikin aivan erinomaisesti järjestetty! Tilaa oli odotusalueella karsinoiden vieressä valtavasti ja karsinoihin pääsi muutamassa minuutissa. Parasta mitä ikinä on massamaratoneilla nähty.

Hakeuduin startissa mahdollisimman taakse johonkin 3.30-3.45-tavoitteen välimaille. Ekoista askeleista alkaen oli selvää, että juoksun osalta on huono päivä ja takareidet olivat melko lukossa jo alussa. Juoksin siinä porukan mukana alussa reilua vintsaa ja sitten vähän alle, kun porukka alkoi hieman harventua. Kannustusta oli valtavasti koko ajan.

Siinä sitä hölkättiin porukassa ja varsin nopeasti tämän Lontoon maratoonin erikoispiirre alkoi selvitä. Melkein jokainen juoksija oli jonkun sairauden hyväntekeväisyyden asialla, ja myös valtaosa yleisöstä kannusti joko syöpää tai sitten vaikkapa alzheimeria. Oli toki paljon myös geneerisiä huumorikannustajia. Oikeastaan koko juoksuni pääharrastus oli opetella erilaisten sairauksien nimiä juoksijoiden paidoista. Tämä hyväntekeväisyyspainotus näkyi myös siinä, että vaikka maratoonin taso sinänsä oli erittäin kova, niin myös kokemattomia juoksijoita oli valtavasti. En ole ikinä nähnyt niin paljon porukkaa kävelemässä tai muuten katkeamassa ja nojailemassa aitoihin juoksun aikana.

Oman juoksuni tavoitteellisuudesta ja tasosta kertokoon se, että jossain välissä ohi meni paavi, supermies, amiraali Nelson, kokki kattilan ja paistinpannun kanssa, etc. Tästä ei nöyryytys enää pahene. Tosin meidän matkaporukan nopein (juoksi alle 2.50) ei hänkään selvinnyt nöyryytyksettä, kun hän ei pystynyt peesaamaan sukeltajan maskissa ja puvussa juossutta ennätyksen tekijää. Maratonilla tehtiin ilmeisesti 30-40 uutta Guinnessin ennätystä nopeimmasta mitä ihmeellisimmässä puvussa juostusta maratonista. Tuo kyllä taitaa kertoa enemmän Guinessin ennätyksistä kuin tästä maratonista…

Tower Bridgelle ja puoliväliin tulin sopivasti hieman alle vintsaa ja edessä oli juoksun kohokohta, eli kärjen kohtaaminen pätkällä, jossa 34-36km ja 20-22km osuudet kohtasivat. Kun näin kärkiauton tulevan, niin hyppäsin radan sivuun ja hain hyvän kuvausaseman. Kärkiautoja olikin melkoinen pataljoona ja sitten Kenian mies tuli selvässä johdossa. Odottelin hetken ja Bekele tuli kolmantena aika kaukana kärjestä, mutta sain kuitenkin kuvan.


Tästä eteenpäin juoksu olikin sitten hiipumista. Jalat eivät toimineet juurikaan vaikka varsinainen stoppi tuli vasta 36km kohdalla. Siinä olin vielä 3.30-vauhdissa, mutta jouduin siitä alkaen ottamaan kävely/venyttely-pätkiä. Lisäksi omat geelini olivat loppuneet ja otin järjestäjän teollisuusmyrkyksi luokiteltavaa urheilujuomaa ja WC-reissu oli nopeasti välttämätön. Muutenhan juomahuolto oli hienosti hoidettu, kun vesipulloja sai noin 1 mailin välein! Aivan loistavaa!
Mutta urheilujuomapullojen väkevyys oli ihan älytön ja vatsa veti heti sekaisin vaikka ajattelin, että maaliin on niin vähän matkaa, että ei tässä enää ehdi ongelmia tulla… Olisi vaan pitänyt pysyä järjestäjän geeleissä, kun niitäkin oli hyvin tarjolla, mutta jotenkin missasin ne lopussa.

Loppu siis puujalkahölkkää, mikä vei hohtoa sinänsä upealta viimeiseltä 5km-pätkältä. Ei varmaan hienompaa loppua ole missään. Maalissa ajassa 3.36 ja hieno mitali kaulaan. Siitä reilun kilsan kävely hotellille ja yksi rasti 100-listasta voidaan taas päivittää.


Tapahtuma oli hienoin maraton, jolle olen osallistunut. Tietenkin hohtoa himmensi oma surkea juoksuni, mutta ollaan nyt iloisia tästäkin vähästä. Vähän tästä syttyi sellainen fiilis, että se New Yorkin maraton pitää myös käydä hölkkäämässä.

Ip: lepo.

Pubissa.

Viikko 16 (17.-23.4.2017)

Juoksua 56km (5:12/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 35min.

Pidän nyt viikon tauon ja yritän sitten löytää motivaatiota.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

To-la 20.-22.4. - Lontoon ennakko

Loppuviikkokin meni "töiden" parissa ja nyt oli helppo lintsata hölkät maratonin vaatiman ennakkolevon takia. Torstaina kävin sentään tekemässä Markon kanssa Pispalan porrastreenin, eli kävelyvetoja pisimmissä portaissa. Viimeisessä maksimivedossa Marko alitti 2min haamurajan, mutta minulla meni 2:02, joka tosin sekin oli reilu parannus ennätykseen. Oli vähän erilainen viimeistelytreeni kuin aiemmin.

Huonon kunnon ja muiden kiireiden takia ennakkokeskittyminen maratonille on ollut varsin surkea. Itse asiassa vasta eilen illalla aloin tutkia kymmeniä emaileja, joita olen talven ja kevään aikana saanut maratoniin liittyen. Vähän alkoi pelottaa, että toivottavasti Lontooseen ei tarvita mitään lääkärintodistusta, koska sellaisen hankkimisessa voisi tulla kiire. Mutta ei sellaista tarvittu.

Olisi kyllä kannattanut lukea nuo viestit ajoissa, koska se kaikkein tärkein viesti alkuvuodesta oli jäänyt lukematta! Siinä sanottiin isolla otsikossa "It is time to start training!". Minä olin vahingossa vaan pistänyt sen odottamaan myöhempää lukemista ja nyt taitaa olla liian myöhäistä. Onpahan syy huonolle suoritukselle valmis, kun olin missannut tärkeimmän ohjeen.

Nyt olen kotiutunut hotellille Lontoossa kohtalaisen rankan päivän jälkeen. Lähdin aamulla klo 4 linja-autolla Tampereelta ja sitten 12 tuntia meni matkoissa ja numeroiden haussa etc. Oli kyllä iloinen yllätys, että tähän matkaan kuuluikin kuljetus lentokentältä expolle ja sitten hotellille. Onneksi huomasin sen aika säkällä Heathrowssa. Sekin oli toki lukenut jossain viestissä. Matkatoimiston palvelu on kyllä pelannut hyvin.

Huomisessa juoksussa tavoitteena on lähinnä survival ja toivottavasti jollain lailla miellyttävä juoksu. Olisi hienoa, jos pystyisin kulkemaan juosten loppuun saakka, mutta jalat eivät kyllä tunnu hyvältä päivän harrastusten jälkeen. Puoliväliin menee varmaan ihan OK, mutta en ole ikiaikoihin juossut 30km lenkkejä, kun jalat loppuvat aina sen 20-25km jälkeen. Odotan vaikeaa viimeistä kolmannesta…

Lähden tunteella vintsaa tai vähän alle, ja menen 3:30-alitukseen tähtäävää vauhtia niin pitkään kuin se onnistuu (toivottavasti loppuun saakka). Siltä varalta, että menee kävelyksi, niin ostin exposta kännykkävyön ja ekaa kertaa otan kännykän mukaan juoksuun tunnelmien vangitsemiseen kameralla. Ekaa kertaa juoksen myös luomuna ilman mitään Garmineita tai muita mittareita, joten vauhtia voi sitten aina tarkkailla 5km välein väliaikapisteillä.

Nyt pitää jatkaa viesteihin tutustumista ja alkaa tutkia reittiä;-) Kuulemma lähdetään hotellilta lähtöpaikalle klo 7:30 ja startti on joskus klo 10 jälkeen, joten aika pitkä jaloittelu on siinäkin edessä. Onneksi sentään telkkarissa BBC:n säämies juuri sanoi, että sää on huomenna maratonille ideaalinen.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ma-ke 17.-19.4. - Ovela kuin Eemeli

Olen tässä lepäillyt kolme päivää sunnuntain maksimaalisen järvenkierron jälkeen. Tänään sentään hölkkäilin reilun puoli tuntia matolla ja katselin kuinka vaeltajamuurahaiset tekivät selvää saaliistaan. Ovat kuulemma maailman tehokkaimpia saalistajia, mutta mittakriteerit olivat ihan pelleilyä. Hyvä ohjelma muuten, mutta ihan bullshittia vertailla jonkun muurahaislauman saalistustehokkuutta prosentteina vaikkapa tiikeriin. Hävettää myötähäpeän muodossa!

Ei nyt juoksu nappaa ja onneksi viikonlopun tuleva maratonretkeily antaa hyvän syyn "keventelyyn". Ensi viikolla sitten teen parannuksen, kunhan Lontoosta on nautittu.

Päätin kuitenkin nyt vihdoin blogissa ihastella ja tarkemmin kommentoida järjenjuoksun erikoisseuran RC Eemelin nerokkuutta ja taktista osaamista. Kuten olen joskus täällä blogissa kertonut, niin olen suurella vaivalla anonut osallistumisoikeutta RC Eemeli Cupiin 2017 ja niukasti pääsin mukaan. Hakemusta tehdessäni ei tietenkään ollut vielä tiedossa mitä lajeja Cupiin on tulossa, mutta luotin "Kestävyysjuoksun ja järjenjuoksun erikoisseuran" Cupissa olevan jotain kestävyysjuoksua tai vähintäänkin järjenjuoksua vaativia lajeja. Näinhän ei lopulta käynyt, vaan piposta nousi lista kaikkien aikojen typerimpiä lajeja.

No, tämän tilanteen kanssa oli elettävä ja osallistun kyllä Cupin kaikkiin lajeihin hakemuksessani mainituin rajoittein. Tietenkin brändini mukaisesti osallistun aina täysin ilman harjoittelua ja siitä tulee hauskaa, koska mukana on useita lajeja, joita en ole koskaan elämässäni tehnyt kertaakaan, tai sitten edellisestä kerrasta on yli 30 vuotta.
Lajit tänä vuonna ovat:
- Kahvakuula (Tempaus ja työntö; en ole elämässäni koskaan tehnyt yhtään tuollaista suoritusta, vaikka olenkin kuulaa muuten heiluttanut.)
- Sulkapallo (Olen pelannut elämässäni ehkä kaksi kertaa joskus yli 30v sitten; taidan osallistua squash-mailalla, koska sellaisen löysin jostain 80-luvun jäljiltä. Squashia olen pelannut paljon 80-luvulla ja olisin voittanut Squash-turnauksen.)
- Aulanko MTB maastopyöräily (En ole koskaan tehnyt enkä koskaan tee, eli tämä oli suljettu pois jo hakemuksessani ja en osallistu maastohesselöintiin.)
- Suunnistus 5km (Olen tehnyt kuntorastisuorituksia huonolla menestyksellä, joten tämä kyllä onnistuu.)
- Swimrun (Piti kyllä opetella uimaan talven aikana, mutta eipä tullut käytyä uimassa kertaakaan; onneksi kellukkeet ovat sallittuja.)
- Keihäskolmiottelu (Olen heittänyt puukeihästä lapsena, muistaakseni viimeksi kun olin 13 vuotta.)
- Rullaluistelu (En ole koskaan luistellut tai hiihtänyt rullilla.)
- Porrasjuoksu (Tässä ei kai mitään ihmeellistä taitoa vaadita, eli olen muuten vain huono…)

Ei nyt sitten lajien puolesta mennyt meikäläisellä ihan nappiin;-) Olen jotakuinkin varmasti kisan viimeinen jokaisessa lajissa, mutta sehän on vain hyvä. Mieleen nimittäin jäi hyväksymiskirjeen ikimuistoinen lause, jossa todettiin jotain tyyliin "..hyvä saada häntäpäähän lisää säpinää..".

Kun sitten mietin omia mahdollisuuksiani, niin totesin ne nollaksi jotakuinkin kautta linjan. Kuitenkin ajattelin, että kahvakuula ei varmaan vaadi mitään osaamista, vaan pelkkä raaka voima riittää. Ja voimaahan minulla on rutkasti enemmän kuin kenelläkään Eemelillä, joten tämän lajin olisin voittanut helposti ilman treeniäkin. Mutta Eemelit ennakoivat ylivoimani ja sijoittivat ovelasti kisan päällekkäin Lontoon maratoonin kanssa, joka oli hakemukseni liitteessä A erikseen ilmoitettu mahdottomaksi osallistua. Niinpä en nyt pysty ylivoimaani osoittamaan.
Siltä varalta, että joku Eemeli vielä ehdottaisi päivämäärän muutosta tai jotain ylimääräistä osallistumismahdollisuutta, niin minun on moraalini takia ehdottomasti kieltäydyttävä. Säännöt ovat säännöt, ja tämä nyt meni ohi. Ikävää tietysti menettää varma voitto. Ymmärrän kyllä Eemelien suunnitelman sijoittaa kisa päällekkäin Lontoon maran kanssa, koska Eemelien joukossa on erilaisia kahvakuulan erikoismiehiä ja kaikenlaisia CrossFit-ammattilaisia, niin olisihan se noloa hävitä Koikkarin Kuulamiehelle ihan 6-0. Mutta nyt siis Eemelit selvisivät tästä häpeästä. Ja minä torjun kaikki revanssiyritykset turhina "too little too late" yrityksinä.

Pääsen siis tänä vuonna osallistumaan kuuteen Eemeli-lajiin (muut paitsi kahvakuula ja MTB). Tavoitteeni on olla olematta viimeinen edes yhdessä lajissa.

Edit: Linkitän tänne jälkikäteen hienon RC Eemelin lehdistötiedotteen tämäm vuoden Cupista. Sen verran oli sinne kuitenkin eksynyt fake newsia, että tämä kahvakuula ei muka olisi päällekkäin Lontoon maratonin kanssa. No, ovathan ne peräkkäisinä päivinä, mutta Lontooseen pitää valitettavasti matkustaa vielä reaalimaailmassa, kun teleportation ei toimi. Niinpä hakemuksessani luki sanatarkasti kelpaamattomista päivämääristä seuraavaa: "Lontoon maratonin (22.-23.4.2017) kanssa päällekkäiset lajit,[...]".

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Su 16.4. - Luminen järvenkierto + viikko 15

Tänään 26km, 2h 06min

Ap: järvenkierto 26.1km, 2:05:35, 4:49/km.

Ympäryskunnista oli saapunut kova iskuryhmä kiusaamaan Tampereen yksinäistä edustajaa (vai olikohan Tommi K kuitenkin myös Tampereelta - en muista?). Porschelta starttasi siis kova ryhmä, eli Pasi, Janne+veli, Tommi K, gallardo ja minä. Pasi teki heti alussa selväksi, että normaali lenkkivauhti ei tänään kelpaa. Niinpä lenkki oli jojottamista alusta alkaen ja muutaman kilsan jälkeen porukka hajosi. Minä muodostin gallardon kanssa jälkijoukon ja neljä hurjaa katosivat horisonttiin vaikka kyllähän mekin mentiin alle vintsaa.

Veterano liittyi joukkoon alkumatkasta Onnelan rajalla. Hänkin huomasi varsin nopeasti, että etujoukko meni liian lujaa ja etenimme kolmen jälkijoukolla kunnes Vetsku erkani joukosta valmistautumaan koviin suunnistuskisoihin (herkistely oli siis käynnissä). Olimme gallardon kanssa hieman alle vintsan vauhdissa, kun saavuimme Rajasalmen sillalle. Oma juoksu tuntui huonolta alusta alkaen ja odotin juoksun loppua hetkellä millä hyvänsä. Jotenkin sitä kuitenkin puujalat liikkuivat eteenpäin ja lumisesta/jäisestä alustasta huolimatta vauhti pysyi hyvänä ja jopa kiihtyi loppua kohti! Täysillähän sitä mentiin koko ajan, joten eiköhän se minun maratoonini ollut tässä.

Joka tapauksessa saatiin kiihdytettyä keskari alle 4:50/km. Ei taidettu monta sanaa vaihtaa toisella puolikkaalla, mutta perille päästiin.

Ip: lepo.

Viikko 15 (10.-16.4.2017)

Juoksua 71km (5:04/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 25min.

Tutun huono viikko. Ainoa positiivinen asia oli se, että järvinen ei mennyt kävelyksi.

Toivottavasti muuten järvenkierrolla nähtiin tämän "talven" viimeiset lumet. Lumitöihin ei sentään joutunut, joten on aika julkaista jälleen lumitilasto. Tämä vuosi sivusi kaikkien aikojen vähälumisinta talvea!