perjantai 11. elokuuta 2017

Viikko 32 (7.-13.8.2017) - Toipumista

Olen nykyisin niin edellä aikaani, että raportoin viikon jo pari päivää etukäteen: Liikuntaa 0 minuuttia.

Leikkauksesta on kulunut 10 päivää ja olen lähinnä viettänyt aikaani sohvalla maaten ja tehden tietokonetöitä mahdollisimman epä-ergonomisessa asennossa.

Näiden 10 päivän aikana ei tilassani ole tapahtunut mitään oleellisia muutoksia. Ehkä kävely hieman on helpottunut, mutta toisaalta viimeisinä päivinä leikkaushaavat ovat olleet selvästi kipeämmät kuin alussa. Mitään oikeita ongelmia ei kuitenkaan ole ollut, ja sohvaelämä on pelkästään ohjeiden mukaista eikä vaivojen pakottamaa.

Tänään kävin Hatanpään terveysasemalla poistattamassa tikit. En ole 100% varma, mutta tämä saattoi olla ensimmäinen kerta kun kävin terveyskeskuksessa elämäni aikana! Hammaslääkärissä olen kyllä käynyt, mutta en nyt ole varma onko se sama kuin terveyskeskus;-) (Äiti vetää nyt turpaan, kun hänen hoidossaan olen käynyt. Kai se on terveyskeskus sekin…)
Sen muistan, että meidän Anni vietiin kerran Hatanpään päivystykseen päähän tulleen haavan takia joskus pienenä 20 vuotta sitten ja sen kokemuksen jälkeen ei lapsia sinne enää viety;-)

Täytyy sanoa, että kokemus oli nyt varsin erilainen kuin silloin joskus Annin kanssa. Tilat olivat siistit ja toimivat. Kaikki sujui hienosti ja modernisti ilman mitään ongelmia. Aikataulu piti minuutilleen ja se EI MAKSANUT MITÄÄN! Ei siis edes mitään pientä perusmaksua.
Tikit poistanut hoitaja hoiti homman hyvin. Hieman minua hymyilytti, kun "hamstring" ei ollut tuttu termi eikä hän tiennyt missä päin kehoa se on ja minä taas en tiennyt suomenkielistä termiä (googlasin myöhemmin, että se on kinnerjänne). Olin ensimmäinen hamstring-asiakas tälle hoitajalle.

Nyt tikkien poistosta on kulunut 10 tuntia ja lähes kaikki kivut ovat poistuneet. Selvästi viimeisten päivien kivut johtuivat nimenomaan niistä tikeistä ja nyt on paljon helpompi olla.

En tänäkään viikonloppuna lähde järvenkierrolle. Odotan ainakin Oravan kontrollikäyntiä elokuun lopussa ja katsotaan sitten miten juoksu lähtee kulkemaan. Tavoite on päästä Pirkan hölkkään mukaan vaikka sitten kävellen. Tiukalle menee.

PS. Kävin Kunto-Pirkkojen kanssa suunnittelemassa muutokset SAUL:n 10km SM-reittiin. Kyllä nyt on parempi reitti kuin viime vuonna! Tervetuloa juoksemaan! Käyn tekemässä mittauksen heti kun pystyn vähän pyöräilemään.

lauantai 5. elokuuta 2017

Viikko 31 (31.7.-6.8.2017) - Uudet jalat

Taas on yksi värikäs viikko takana.

Maanantaina kierrettiin neljäs perinteinen Birgitta Challenge. Startti oli hieman klo 8 jälkeen ja viivalle asettuivat lopulta vain minä, gallardo ja Tappi. Pahoitteluni vielä kaikille sekoilusta päivämäärän kanssa! Enemmänkin meitä olisi ollut, jos päivän koordinointi ei olisi mennyt minulta pieleen.

Omat odotukseni olivat totaalikanttauksessa, mutta selvisin odotettua paremmin vaikka loppu olikin raskasta. Pysyin gallardon ja Tapin mukana Lempäälän Nesteelle saakka, eli yli 4 tuntia! Siinä vaiheessa olimme vielä selvästi alle 6h-vauhdissa, mutta minulla jalat olivat jo täysin loppu. Niinpä heitin kavereille hyvästit Nesteen huoltopisteellä ja päätin vain selvitä maaliin omalla vauhdilla. Tuon viimeisen pätkän tulinkin sitten puoli tuntia muita hitaammin, mutta sentään pääsin maaliin ajassa 6.20 pääosin hölkkäaskeleella.

Päivän parhaan kommentin heitti tietysti Tappi, kun huomasi gallardolla olevan vähän turhan helppoa meihin muihin verrattuna. Tappi totesi, että gallardo varmaan toivoo vielä joskus juoksevansa tämän kierroksen sellaisessa porukassa, että ei tarvitse pitää talvitakkia päällä;-) (Gallardolla tosiaan oli varsin tukeva vaatetus mukana.) No, toivottavasti uusilla jaloilla minäkin taas ensi vuonna tavoittelen reittiennätystä, joka edelleen jäi minun nimiini;-)

Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa pitkään odotettu molempien jalkojen hamstring-syndrooman korjaaminen Sakari Oravan leikkauspöydällä. Ilmoittauduin sairaala Neoon heti klo 9 jälkeen ja kaikki sujui kuin rasvattu. Palvelu oli niin täydellistä kuin vain voi olla ja kaikki valmistautuminen sujui hyvin. Leikkaussaliin taisin päästä jo heti klo 10 jälkeen ja homma hoidettiin koko ajan niin hyvin, että ihan ilokseen siellä oli ilman pienintäkään epämukavuutta tai jännitystä.

Leikkaus tehtiin selkäydinpuudutuksessa ja sain kuunnella muiden juttuja siinä lepäillessäni. Koko homma kesti vain reilun tunnin ja puolilta päivin olin jo toipumassa hyvän aamiaisen ja konjakin kanssa.


Orava kävi pian juttelemassa ja selvästi kaikki meni hyvin. Hoitoraportista en paljon ymmärrä, mutta kyllä siellä jaloissa paljon remonttia tehtiin ja Orava oli sitä mieltä, että tästä pitäisi olla iso apu. Valikoituja otteita raportista:
[…]Gluteuksen reuna preparoidaan esiin ja vapautetaan molempiin suuntiin ja vedetään ylös. Fasciotomia tehdään paksuun faskiaan jatkaen jnkv haavan alapuolelle saakka. N. cut. fem post vedetään syrjään later. Iskiashermon ympärillä on runsaasti kiinnikkeitä ja se liimautunut jänteisiin, joista se irroitetaan. Seurataan jänteitä luun insertioon ja todetaan ödeeminen ja kyhmyinen ja kireä, paksu jännekimppu, mistä on vaikea erottaa bicepsiä ja semimembr. Kocherillla nostetaan semimembr. esiin ja tehdään viisto tenotomia paksuun jänneosaan med. puolen säilyessä ehyenä. Selvä 1.5cm löystyminen tapahtuu. [etc.]
Ja sama sitten toiselle jalalle.
Minulla päähuolina oli, että joko Iskias-hermo tai reisivaltimo vahingossa leikataan poikki, mutta näin ei siis käynyt.

Kaikenlaisia hoito-ohjeita sain mukaan, eli pitää nyt malttaa olla levossa. Pääsin sairaalasta jo klo 15:30 ja olisin heti pystynyt olemaan jalkeilla, mutta olen kuitenkin ohjeen mukaan ollut pääosin makuulla ja käyttänyt keppejä. Seurantakäynti on 4vk kuluttua ja joskus sen jälkeen voi ehkä alkaa juosta.

Yksi hoito-ohje oli kyllä helppo ja lupaan sitä noudattaa koko toipumisajan ja sen jälkeenkin: Takareiden venyttelyä tulee välttää!

Nyt on siis leikkauksesta kulunut yli 4 päivää ja toipuminen on edennyt hyvin. Oikea jalka on täysin oireeton. Vasemmassa jalassa on kireyttä tai haavan arkuutta, mutta en pitäisi sitä minään, jos oikea jalka ei olisi niin hyvä. On ironista, että nimenomaan vasen jalka on huonompi vaikka Oravan raportinkin mukaan oikea jalka oli huonommassa kunnossa (mikä oli myös oma tuntemukseni). Kuitenkin leikkaushaava ja leikkauksen jälkeinen (pieni) särky on ollut pahempi nimenomaan vasemmassa jalassa, kuten oheisesta siteiden vaihdon aikana otetusta leikkausarpikuvasta huomaa.


Olen siis erittäin optimistinen toipumisen suhteen. Jos ja kun vasen jalkakin tulee kuntoon ja pääsen kunnolla juoksemaan, niin kyllä harmittaa, että en käynyt leikkauksessa aiemmin!

Huomiselle järvenkierrolle en kuitenkaan pääse. Pidän koko ensi viikon vielä täyslepoa ja perjantaina saan sitten tikit pois. Siitä alkaa nousu!