sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Viikko 52 (25.-31.12.2017) - Vuosi 2017 paketissa

Juoksua 94km (5:28/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 35min.

Vuoden viimeinen viikko on suoritettu kunnialla ja ensi viikolla voi sitten taas kuvitella aloittavansa loistavan uuden vuoden.

Viimeisen viikon kohokohdat olivat:
- Tapanintonnit Pirkkahallissa, eli 4x1000m + 2 x 300m. Toistaiseksi ei paljon ajoista viitsi puhua, mutta kaikki meni reilusti alle vintsaa. Ehdottomasti kehittävä treeni. Jopa mukana eka alle 4min tonni sitten viime kevään! Edellisestä alle 4min-kilsasta oli tosiaan kulunut yli 9kk (!!!!), kun maaliskuun lopussa gallardon kanssa juoksin tonnin vetoja hallissa. Tästä se lähtee…
- Torstaina ylimääräinen järvinen Tapin ja Paulin kanssa. Talvinen loska-alusta oli aika surkea, mutta hitaasti mennen hölkkä onnistui.
- Perjantaina 12 x 200m Markon kanssa hallissa. Vauhti ei päätä huimannut, mutta jo valmiiksi hieman ärtynyt oikea pakara/lonkka ei tykännyt hyvää. Sain kuitenkin sekunnilla parannettua keskaria vuoden ekasta yrityksestä pari viikkoa aiemmin.
- Sunnuntaina vuoden viimeinen järvinen jäätyneellä epätasaisella alustalla. Ja onnistuin ottamaan talven ekat lipat 200m ennen Porschelle saapumista ja ei se ainakaan oloa paremmaksi tehnyt.

Vuoden 2017 järvenkiertojen määräksi minulle tuli kelvolliset 30 kpl. Se tekee yhteensä 271 järvenkiertoa aikojen alusta laskien sen jälkeen, kun ekan kerran kiersin järven vuonna 2002. Epävirallisen 2017 järvenkiertokisan murskavoitto meni siis gallardolle, joka teki uskomattoman ennätyksen 48 kierrolla! Oma ennätykseni oli 37 kiertoa viime vuonna ja pidin sitä jo aika kovana määränä... Myös Mjev teki tänä vuonna jonkun kunniallisen tuloksen ja ainakin enemmän kuin minä, mutta kirjanpito hänellä on ilmeisen epämääräistä.
Eihän tässä ole kuin yksi mahdollinen tapa reagoida tilanteeseen: Käytin 100-listani toiseksi viimeisen vapaan slotin asettamaan tavoitteeksi #99 kiertää järvi 50 kertaa kalenterivuoden aikana. Ensi vuonna se ei varmaankaan onnistu muiden tavoitteiden takia, mutta joskus kuitenkin. Esim. vuosi 2023 vaikuttaisi juuri sopivalta tämän ennätyksen murskaamiseen.

Vuosi 2017 oli toivottavasti juoksualamäkeni kulminaatiopiste, kun vuosikilsoiksi jäi säälittävä 2400. Tuo on yli 1000km huonompi määrä kuin minään vuonna sen jälkeen, kun säännöllinen juoksuharrastukseni alkoi. Tietenkin iso syy tuolle määrälle oli hamstring-leikkaus elokuussa ja siihen johtanut vaivakausi ja sitä seurannut toipuminen. Mutta toisaalta nyt on kyllä uusilla jaloilla ihan perusteltua toivoa, että ensi vuosi olisi selkeästi parempi. Tosin tällä hetkellä ei siltä jaloissa tunnu.

Osoituksena äärimmäisestä sitoutumisesta juoksutavoitteisiin huomenna alkaa sitten tipaton vuosi, eli todella vakava yritys vielä kerran päästä juoksijan BMI-arvoihin (~20). "Tipaton" tässä tapauksessa tarkoittaa nimenomaan tipattomuutta kotona, missä viinin iltatissuttelu tuo minulle niitä ei-toivottuja kaloreita. Tipattomuus ei koske satunnaisia tilaisuuksia/tapahtumia kodin ulkopuolella, eli ulkoinen sosiaalinen paine ei ole tässä ongelma. Tällaisia poikkeuksia on käytännössä ehkä 1-3 vuodessa ja niillä ei ole mitään vaikutusta kokonaisuuden kannalta.
Ja tietenkin muistetaan se meidän naisia suosivan yhteiskuntarakenteemme fakta, että miehen vuosi on 11kk, joten tipaton päättyy 1.12.2018.

Hyvää uutta vuotta kaikille säännöllisille ja satunnaisille blogin seuraajille!

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Viikko 51 (18.-24.12.2017) - Jouluviikko

Juoksua 69km (5:30/km)
Liikuntaa yhteensä 6h 20min.

Jouluviikon isoin anti on ollut se, että vihdoinkin sain lopetettua syömisen ja paino on nyt kääntynyt oikeaan suuntaan. Onhan tässä pitkä matka Menjo-painoon, mutta ainakin matka on alkanut!

Kävin viikolla kerran hallissa, mutta kun olin yksin, niin eihän siitä treenistä mitään tullut. Mutta ei se maksanut kuin 2.20eur.

Viikonloppu sen sijaan oli hyvä. Lauantaina oli poikkeava järvenkierto, johon Vimpat olivat järjestäneet hienon glögi+munkki-tarjoilun Pyynikin näkötornille. Keli oli talvinen, mutta ihan kivasti tuo kierto sujui 5-6 hengen porukalla. Uusi jouluperinne on syntynyt!
Jouluaattona oli tuttu Harhan joululenkki aamulla jo 11. kerran. Nyt meitä oli mukana jopa 4!

Asian vierestä, kun talvella mattouoksu on niin ajankohtaista: Luin juuri HS:n artikkelin Alisa Vainiosta ja nyt on pakko avautua. Kommentti ei liity Vainioon vaan mattojuoksuun, jota itsekin teen silloin tällöin (tai siis hölkkään, en juokse niinkuin Vainio).
Tässä lainaus HS:n artikkelista liittyen Vainion erääseen mattotreeniin:
"[…] Vainio juoksi viimeisen tonnin 3.20 minuuttiin. Radalla aika vastaisi noin kolmen minuutin loppuaikaa, koska matossa askeleen kosketuspinta on erilainen kuin tartanilla."
Tällaisia kommentteja saa lukea vähän väliä. Välillä matolla juokseminen on hitaampaa niinkuin tässä kommentissa, ja välillä se on paljon nopeampaa, kun "alusta liikkuu itsestään". Tässäkin tapauksessa jutun kirjoittaja (Ari Pusa) vain heitti tuon kosketuspinta-kommentin jonkinlaisena faktana ja olisi kiva tietää mihin se perustuu.
Oma ymmärrykseni edelleen on, että mattojuoksussa on tasan yksi oleellinen ero "oikeaan" juoksuun, eli ilmanvastuksen puuttuminen. Toinen epäsuora juttu on se, että matto on yleensä sisällä, missä ilmanvaihto on ulkoilmaa huonompaa ja lämpötila ehkä korkeampi, mutta se ei liity mattoon. Mutta alustaan ei liity mitään maagista. Alustoja on erilaisia ja matto ei liene niitä huonoimpia. Vai onko jollain tiedossa jotain muuta?
Mutta moni varmaan nyt mielellään lukee, että radalla kulkee 20s/km kovempaa kuin matolla;-) Mattojuoksun fysiikka varmaan pysyy mysteerinä jatkossakin ja 50% on sitä mieltä, että matolla kulkee kovempaa ja toinen 50%, että kulkee hiljempaa…

Tässä se HS:n artikkeli: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000005496220.html?share=c05e15b59d9f225e731b36db6887249e

maanantai 18. joulukuuta 2017

Viikko 50 (11.-17.12.2017) - "Tehoviikko"

Juoksua 66km (5:22/km)
Liikuntaa yhteensä 6h 40min.

Taas on yksi viikko mennyt liian nopeasti ja surkeista surkein juoksuvuosi lähenee loppuaan, mutta onneksi sentään nyt on toivoa paremmasta.

Kuluneella viikolla avasin hallikauden! Itse asiassa kävin hallissa kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta meni hölkkäilyksi vaikka vetoja tuli viiden tonnin verran (2000m + 3 x 1000m), mutta maaginen 4min-raja jäi rikkomatta. Huomasin, että tällä kunnolla ei selvästikään tonneja kannata juosta, saati sitten yrittää vitosta alle 21min. Kai se nyt menisi jotenkin, mutta ei vaan yksin saa tuota suoritettua.

Perjantaina juoksin hallissa Markon kantapäitä katsellen 10x200m ja siinä sentään vauhti oli reilusti alle 4min/km. Tuo oli hyvä treeni ja jalat olivat vielä kipeinä 2 vrk myöhemmin. Tätä lisää!

Viikon kolmas kehittävä treeni oli tietenkin tuttu järvinen sunnuntaina. Talvinen keli piti vauhdin todella rauhallisena, mutta toisaalta se sitten kulkikin helposti. Taas oli hyvin porukkaa mukana vaikka kukaan ei uskaltanutkaan postata freesiä selfietä juoksufoorumille juoksun jälkeen suurista odotuksista huolimatta!

Tämä oli minulla 2017 järvinen #27, mutta valitettavasti gallardo tekee tänä vuonna (melkein) ikuisesti ylittämättömän enkan yhden vuoden järvenkierroissa, kun saattaa jopa 50 tulla täyteen! Aion kuitenkin jatkaa taistelua kahdella rintamalla:
1) Järvenkiertojen kokonaismäärä (minulla nyt 268). Siinäkin gallardo tekee kovaa kiriä, mutta aion pitää johdon kuolemaani saakka.
2) Ehkä jonain tulevana vuonna 10 vuoden kuluttua vielä hyökkään gallardon vuosienkkaa vastaan, kunhan kaikki muut juoksutavoitteet on saavutettu.

Alkavalla jouluviikolla alan jo henkisesti valmistautua uuteen vuoteen ja siitä alkavaan armottomaan laihdutukseen ja Pallas-treeniin!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Viikko 49 (4.-10.12.2017) - Viikko meni hölkkäilyksi

Juoksua 80km (5:38/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 50min.

Jotakuinkin kaikki viikon treenitavoitteet jäivät toteutumatta, mutta tulipahan silti hölkkäiltyä ihan hyvät 80km. Kaikkien vähänkin reippaampien treenin puuttuminen pudotti keskarin surkeaksi. Eiköhän nyt ole pohjat sen osalta nähty… Hyvänä tekosyynä oli kelien puolesta huono viikko, joka esti Parkrunin ja Lukonmäen treenin, kun ei huvittanut juosta jäällä.

Viikolle tuli kuitenkin kaksi järvenkiertoa, mikä on selvää progressiota. Varsinkin, kun edellisen sunnuntain järvenkierto oli vähän myöhemmin aamupäivällä, joten sain nyt kolme järvistä 7vrk sisään, ja kyllä se tuntui jaloissa. Keskiviikon itsenäisyys-järvinen Markon ja Proffan kanssa oli raskas ja loppuun tuli kävelyä, mutta tänään sujui kohtalaisen hyvin ja tein pienen loppunostonkin. Porukkaa oli hyvin mukana nytkin (6), kuten viime aikoina on tapana ollut. Jaha ja harpatti tekivät nykäyksen Pispalassa ja lähdin siihen mukaan kunnes huomasin, että se ei ollutkaan lyhyt spurtti seuraaviin liikennevaloihin vaan ajattelivat jatkaa sitä vauhtia loppuun saakka;-) Jatkoin kuitenkin itsekin aavistuksen reippaammin loppuun ja oli tämä syksyn paras järvinen. Kyllä kunto pienessä nousussa on, vaikkakin hitaassa.

Ja ainakin toistaiseksi jalat tuntuvat toimivan OK, eli vanhoista takareisiongelmista ei ole merkkejä.

Jos en nyt alkavalla viikolla mitään muuta saa aikaiseksi, niin hallissa käyn ainakin kerran ja juoksen siellä sen <21min vitosen!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Viikko 48 (27.11.-3.12.2017) - Kevyempi viikko

Juoksua 67km (5:31/km)
Liikuntaa yhteensä 6h 40min.

Aika hyvin meni viikko suunnitelman mukaan, kun tavoitteet eivät kovin kummoisia olleet. Tuli vähän kevyempi viikko suunnitelman mukaan. Ja lisäksi kävin torstaina tekemässä mäkitreenin Lukonmäessä. Treeni oli toki kaukainen varjo mistään oikeasta treenistä, mutta silti raahustin mäen ylös viisi kertaa (hitaammin kuin koskaan).

Mäkitreeni otti silti koville ja jalat olivat tukossa koko loppuviikon. Onneksi lauantaina oli tullut reilusti lunta, joten en edes lähtenyt yrittämään Parkrunia. Tuloksista olikin helppo jälkikäteen päätellä, että keli oli ollut surkea. Vitosen 21min-alitus siirtyy nyt ensi lauantaille. Forecan perusteella näyttäisi aika varmalta, että silloin on sulaa.

Järvenkierrolla tänään olivat mukana gallardo ja jaha, ja toki Professori oli kykyjensä mukaan mukana muutaman kilsan. Kunhan proffallakin kunto kehittyy, niin sitten lenkitkin pitenevät ja ehkä joskus sitten alkaa jo pysyä kuuskymppistä lähenevän jalkaleikkauksesta toipuvan läskin mukana koko kierroksen.

Tappi oli tällä kertaa vain cheerleaderina ja valokuvaajana. Olen yrittänyt tuota Tapin kuvaa analysoida, että onko minulla toinen jalka ilmassa vai ei. Valitettavasti juoksuni taitaa edelleen olla sillä mallilla, että kumpikaan jalka ei nouse ilmaan missään vaiheessa. Pitkä on matka siihen tilanteeseen, että molemmat jalat olisivat ilmassa edes joskus.


Mutta järvenkierto sujui silti odotettua paremmin. Vauhti oli melkein vintsaa ja pysyin hyvin mukana vaikka ei ihan helppoa ollutkaan. Viimeiset kilsat Koikkariin oikaisin Ratinasta loppupalautukseski hieman kevyemmin, mutta ei tämä nyt enää ihan toivotonta ole.

Ensi viikon tavoitteet:
- Parkrun alle 21min!!
- Toinen mäkitreeni Lukonmäessä
- Yli 80km
- Eka kevyt visiitti Pirkkahalliin?

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Viikko 47 (20.-26.11.2017) - Nuts 134 -projekti alkaa ehkä pian…

Juoksua 78km (5:30/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 15min.

Takana väsynyt viikko, koska "treeniä" on nyt tullut hieman enemmän kuin mitä kunto antaisi edellyttää. Viikon tavoitteet tuli kuitenkin rimaa hipoen saavutettua.

Juoksukilsoja tuli viikolla melkein yhtä paljon kuin edellisellä viikolla. Joukossa oli matolla tehty mäkitreeni torstaina ja sen jälkeen jalat ovatkin olleet tiltissä, vaikka "vetoja" oli vain 5x400m kohtalaiseen ylämäkeen. Kun hölkkäsin vielä 15km perjantaina, niin lauantaiaamun Parkrun oli tuhoon tuomittu. Pari kilsaa rypistelin alle 21min-vauhdissa, mutta sitten luovutin ja hölkkäilin lopun kevyemmin päätyen 21:43-aikaan. Ennätysputki siis katkesi ja paine jatkuvista enkoista on nyt onneksi kadonnut.

Tänään (su) oli järveä kiertämässä lähes ennätyksellinen 10 hengen joukkio. Toki Pirkkalalaisten suuri keskeytysprosentti taas takasi sen, että vain 9 sai hyväksytyn suorituksen. Silti tämä järvisen suosio kertoo siitä, että ensi vuoden heinäkuussa Nuts Pallas 134km -tapahtumassa on järvenkiertäjiä pilvin pimein! Minä olen nyt tapahtumaan ilmoittautunut ja niin on kai ainakin kolme muuta järvenkiertäjääkin, mutta osa vielä panttaa ilmoittautumistaan. Olen silti vakuuttunut, että niin harjunkiertäjät kuin Espanjassa treenaavat ammattilaisetkin vielä uskaltavat ilmon pistää sisään. Tarvitaan vielä lisää porukkaa, että kannattaa vuokrata bussi matkaa varten.

Oma järvenkierto sujui tänään hyvin. Porukka hajosi puolimatkan jälkeen säpäleiksi, kun erilaisia vedättäjiä alkoi löytyä, ja itsekin juoksin kovassa ryhmässä aika pitkään ja yllättävän hyvällä kululla välillä reilusti alle vintsaa. Onneksi sentään järki voitti ja kävelin sitten Pispalan mäen odottaen nilkkavammaisten ryhmää ja vältin totaalisen ylirasituksen. Hyvää edistystä kuitenkin.

Ylipaino ja erityisesti totaalinen lihaskunnon puute ovat nyt minulla suurimpia ongelmia. Ne pitää ratkaista, jotta Nuts 134 voi onnistua. Etenen kuitenkin varovasti ja aloitan päättäväisen toiminnan vasta 1.1.2018. Siihen saakka olen ns. valmistavalla kaudella. Tiedän silti, että nuo ongelmat pystyn ratkaisemaan, kunhan vain teen riittävän radikaalit päätökset vuoden vaihteessa (ja kun ne blogissa luvataan, niin silloin ne pitävät!).

Ensi viikon tavoitteet:
- Oikea mäkitreeni ulkona
- Parkrun alle 21min (jos ei ole lunta)
- Kilsoja vähemmän kuin tällä viikolla

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Viikko 46 (13.-19.11.2017) - Pientä kehitystä koko ajan…

Juoksua 84km (5:24/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 50min.

Sain aikaiseksi pientä ryhtiliikettä viikolla, mutta puuhastelumoodissa ollaan vieläkin. Saattaa mennä uudenvuodenlupauksiin ennenkuin todellinen käänne tapahtuu, mutta etenee tämä varovasti näinkin. Minullahan on Oravalta ohje, että vasta vuodenvaihteen jälkeen saa ihan "normaalisti" treenata, joten tätä varovaista menoa voin perustella itselleni "lääkärin määräyksenä."

Viikkoon osui kolme merkittävää edistysaskelta:

1) 17km peruslenkki torstaina 5min/km-vauhtia kulki hyvin. Ylivoimaisesti paras lenkki leikkauksen jälkeen ja eka noinkin vauhdikas, joka ei vetänyt tilttiin eikä joutunut pitämään kävelytaukoja.

2) Lauantaina Parkrunissa taas uusi vitosen enkka. Ei sentään 21min-raja mennyt vielä, mutta 21:02 kuitenkin. Todettakoon, että olin ikäsarjani ykkönen ja ikätasoitusten kanssa koko joukon kakkonen. Lisäksi epäilen jotain filunkipeliä ikätasoituskisan voittajalta keemiltä, koska tulokset hämmentävästi ilmoittavat hänet ensi-kertalaiseksi, joka oli neljättä kertaa mukana. Näin ollen tulos on diskattava epäluotettavana.

3) Tänään (sunnuntaina) järvenkierrolla eka >30km lenkki leikkauksen jälkeen onnistui ilman mitään jalkavaivoja. Oltiin viiden hengen porukalla kiertämässä rauhallista vauhtia. Pasi, Marko ja Vetsku päättivät oikaista rantoja pitkin kun ei sattunut ihan paras päivä heille, mutta minä ja Tappi kiersimme kaupungin kautta laajemman kierroksen talvireittiä. Kulku varsinkin Pispalan mäessä oli sen verran herkkää, että nostimme vauhtia ja Ratinassa taas saavutimme oikaisuporukan. (Voi toki olla mahdollista, että "oikopolkuja" kulkeneella kolmikolla on hieman erilainen käsitys päivän tapahtumista;-)

Tästä on hyvä jatkaa. Alkavan viikon tavoite on saada aikaiseksi yksi mäki- tai porrastreeni. Ja tietenkin toinen tärkeä tavoite on saada ilmoittautuminen tehtyä Ylläs-Pallas-juttuun!

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Viikot 42-45 (16.10.-12.11.2017)

Onpas taas kulunut aika nopeasti! Tälle ajalle mahtuu hienosti sujunut Wiha 2017 ja paljon muuta.

Ihan niin hyvin ei ole kunnon kehitys tapahtunut kuin olisin toivonut, mutta jotain silti. Jalkoihin ei ole leikkauksen jälkeisen levon jälkeen tullut tarpeeksi voimaa varsinkaan suhteessa nykyiseen painooni. Se voi osittain johtua siitä, että en ole tehnyt mitään treeniä voiman lisäämiseksi;-) Koko ajan haen kuitenkin motivaatiota jonkinlaisen lihaskuntotreenin aloittamiseksi.

Jalkojen vaatimaton kunto on rajoittanut kilsamäärien nostamista, kun palautumiseen menee kevyestäkin lenkistä turhan paljon aikaa. Neljän viikon kilsat ovat olleet 11km (Wiha-viikko), 57km, 75km ja 55km.
Kahtena viimeisenä sunnuntaina olen jo kiertänyt järvenkin kokonaan, eli siinä mielessä tilanne alkaa normalisoitua. Talvijärvisten vauhti on ollut tarpeeksi hidas (noin 5:20/km), että olen pysynyt mukana loppuun saakka.

Kaikki lenkit ovat olleet perushölkkää, eli en ole vielä tehnyt juuri muuta treeniä. Poikkeuksena tästä kolme lauantaiaamua, jolloin olen käynyt Tampere Parkrunissa kokeilemassa reippaampaa vitosen lenkkiä. Tuloskehitys on ollut nousujohteinen 23:26, 22:24 ja 21:30. Tuo viime lauantain 21:30 oli jo aika lupaava. Keli oli silloin kyllä täydellinen, joten jatkossa parannukset eivät enää helpolla tule. Haaveena on marraskuun aikana vielä päästä alle 21min (tai lauantai 2.12. kelpaa myös).

Yllä kuva viimeisimmästä Parkrunista ekalta kilsalta. Todettakoon selvyydeksi, että ohitin matkan aikana kaksi kuvassa edelläni juoksevaa;-)
Kuva on varastettu Facebookista. Olin näkevinäni tuossa kohtaa, että Olli oli kuvaajana, niin uskalsin sen luvatta ottaa...

Oikean jalan takareidessä on aina lenkkien loppupuolella ollut pieniä tuntemuksia, mutta mitään varsinaisia vaivoja ei ole ollut.

Vielä en uskalla mitään tavoitteita ensi vuodelle asettaa, mutta järvenkiertoporukassa syntyi taannoin hetkellinen Tapin lietsoma hurmoshenki, jolloin melkein kaikki uhosivat lähtevänsä ensi kesänä juoksemaan Ylläs-Pallas-Hetta tunturiultran (134km). Taisin minäkin luvata lähteä. Onneksi sentään Tapilla on pitkä monivuotinen perinne uhota ultrasuorituksia ja sitten perua, joten en vielä tästä kanna suurta huolta. Mutta toisaalta mukavaa, että on ensi vuodelle yksi kisa kalenterissa!
Ja onhan meillä aina BJ:n kanssa kestosuunnitelmana salainen LI-ultrasuoritus, joka on myös kahtena edellisenä vuonna peruttu, kun aina jompi kumpi on Oravan pöydällä.

Ensi viikolla yli 80km!

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Pe-su (13.-15.10.2017) - Parkrun + viikko 41

Perjantaina 8km lenkki.

Lauantaina sitten osallistuin Suomen ensimmäiseen Parkruniin. Selviydyin maaliin vitosella ajassa 23:27. On tässä jonkin verran matkaa 20min-alitukseen;-) Ja lopussa vähän takareidessäkin tuntui, joten ei ihan nappiin mennyt. Kiihtyvä juoksu kuitenkin jokaisen kilsan osalta.

Tapahtuma oli oikein hyvä ja voin suositella testijuoksuna tai lauantailenkkinä. Osallistujia oli käsittämättömästi yli 100 heti ekalla kertaa (vaikka oli sateinen keli)! Erityisen hienoa on se, että mitään "ilmoittautumista" ei ole ja paikalle voi tulla vaikka 5 sekuntia ennen starttia. Ja tulokset olivat netissä, kun olin ehtinyt kotiin. Minulla tulee kaiken lisäksi kotoa kisapaikalle juuri sopiva alku- ja loppuverkka.

Oheisesta hieman onnettomasta maalikuvasta huolimatta kisa oli siis hieno;-) Kiitokset järjestäjille;-)


Sunnuntaina hölkkäsin pisimmän lenkkini leikkauksen jälkeen, eli 17km. Oli vielä liikaa ja jalat olivat tiltissä parin edellisen päivän takia. Kävelypätkiä tuli liikaa ja muutenkin oli raskasta. Mutta onneksi edellisen päivän takareisituntemukset olivat nyt jotakuinkin poissa.

Viikko 41 (9.-15.10.2017)

Juoksua 50km (5:17/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 30min.

Toinen viikko uuden alun jälkeen. Kiireinen viikko ja liikunta jäi liian vähälle.

Nyt on edessä Wiha-viikko, joten kilsat tippunevat tilapäisesti lähelle nollaa, kun numeroiden askartelussa ja muussa vastaavassa menee kaikki aika.

Wihaan on tulossa ennennäkemätön osallistujatulva. Ennakkoilmoittautuminen on päättynyt ja listalla on noin 260 juoksijaa!! Se ylittää edellisen ennakkoilmoittautumisennätyksen 30:lla. Kun vielä jälki-ilmoittautuneita on perinteisesti lähes 100, niin on pakko melkein toivoa sateista päivää tuon luvun minimoimiseksi…
Kisapaikan ja järjestävän "organisaation" kapasiteetti on kyllä äärimmäisellä koetuksella.

Joka vuosi hämmästelen Nonstop-juoksun suosiota, mutta nyt sitä vasta pitääkin hämmästellä! Kaikki kasvu on nimittäin siellä! Nyt 73 ennakkoa, kun edellinen ennätys oli 40. Nonstop on nyt ekaa kertaa suosituin kaikista kisoista. Siis sarja, jossa ei jaeta sijoituksia/palkintoja ja ei saada virallisia aikoja;-)

torstai 12. lokakuuta 2017

Ma-to (9.-12.10.2017) - Eka kisa lähestyy: Tampere Parkrun

Alkuviikko on ollut armotonta pyöritystä ja Helsinki-matkailua. Ei vaan kyennyt lenkille.
Sentään tänään taas hölkkäsin reilun kympin. Vielä ei ole kuntopiikkiä löytynyt, mutta ei toisaalta jaloissa ole ongelmiakaan ollut. Tavoite on saada 50km tälle viikolle täyteen.

Nyt on kuitenkin aika aloittaa kisakausi! Tampereella nimittäin alkaa lauantaina viikottainen ilmainen 5km juoksutapahtuma, eli Tampere parkrun. Tietoja löytyy täältä: http://www.parkrun.fi/tampere/
Tämä on tosiaan 5km "kisa" joka lauantai 9:30 Ratinasta Laukonsillan alta (edestakainen tasainen reitti Arboretumin suuntaan). Kyseessä on todella matalan kynnyksen tapahtuma ja aion itse käyttää tätä testijuoksuna nyt ainakin tämän vuoden.

Reitti on kuulemma tarkasti mitattu 5000,00 metrin lukemaan.

Minulla on lupa harjoitella "normaalisti" vasta vuodenvaihteen jälkeen, mutta aion varovasti tavoitella aikaparannusta viikottain tässä Parkrunissa. Nyt lauantaina tähtään vasta 25min-alitukseen, mutta jouluna pitäisi olla jo lähellä 20min-aikaa. Tammikuussa voisi sitten uskaltautua jo Teivoonkin ja olla päällittämättä 20min rajaa!

Vintsaajat&Hokaajat-joukolle voi myös suositella tätä ilmaista lauantain testijuoksua. Se toimii erinomaisena valmisteluna sunnuntain järvenkiertoon ja on paljon lähempänä kuin Teivo…
Osallistuminen siis on ilmaista, mutta ekaa kertaa varten tarvitaan IT-taitoja, eli pitää tulostaa viivakoodi netistä ja tuoda se mukaan kisapaikalle. Minä onnistuin sen tekemään, joten ei ole liian vaikeaa.

Ja tietenkin juoksen ekan kisan Hoka-kengillä!! Nähdään lauantaina!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Viikko 40 (2.-8.10.2017)

Juoksua 43km (5:22/km)
Liikuntaa yhteensä 6h 50min.

Nyt on sitten uusi juoksuelämä uusilla jaloilla jo viikon vanha. Olihan tämä raskas viikko, mutta ehkä tästä vielä noustaan. Juoksukilsoja tuli reilu 40 ja päälle vähän crosstraineria.

Tänään sunnuntaina kävin jopa järvenkiertäjien mukana taivaltamassa 4km, jolloin sain oman lenkkini mitaksi 12km, mikä on ennätys uusilla jaloilla. Taidanpa nyt lopultakin ostaa taas jonkun uuden Garminin, kun olen jo ikiajat juossut ilman mittaria. Saisin sitten nauttia kuinka uusi mittari kertoo jatkuvasti syntyviä uusia ennätyksiä (pisin lenkki, nopein 5km, nopein maili, etc).
Mutta mukavaa oli päästä taas sunnuntain porukkalenkille edes lyhyeksi aikaa. Joskin tunnelmaa latisti se, että gallardo on nyt rikkonut minun koko vuoden järvenkiertojen määräennätykseni! Ja vielä on kolme kuukautta vuotta jäljellä, joten tulossa on giganttinen ennätys (50?), jota ei koskaan rikota. Minun pitää ehdottomasti hyväksyä tämä asia, etten vaan lähde ensi vuonna yrittämään ja pilaa koko vuotta;-)

Tulossa on kiireinen viikko, mutta kai se 50km pitää rikkoa viikkokilsoissa.

perjantai 6. lokakuuta 2017

Ke-pe (4.-6.10.2017) - Wiha edelleen lähestyy

Heti alkuun: Wiha on tietenkin 21.10. eikä 21.9. (kuten virheellisesti edellisessä blog-entryssani kirjoitin). Ja nyt se on taas monta päivää lähempänä kuin viimeksi. Huh huh!

Loppuviikko on kulunut paitsi erittäin nopeasti, niin myös lenkkeilyn merkeissä. Olen tehnyt edellisen kirjoitukseni jälkeen pari pientä lenkkiä ja tänään juoksin jopa tunnin! Toki suunnittelin lenkkini niin, että reitillä oli paljon liikennevaloja lepäilyä varten ja olihan se muutenkin raskasta. Parin kuukauden lepo on aika totaalisesi surkastuttanut jo ennestäänkin olemattomat jalkalihakset. Meneillään on nyt ekan viikon DOMS. Ja lisäksi tietysti on ollut crosstraineria, jossa olen yli 100W jäljessä entisistä tehoista.

Nyt on kuitenkin jo 26km hölkkää tällä viikolla ja kyllähän viikonloppuna saadaan viikon saldoksi yli 40km. Tämän päivän lenkki kuitenkin varmisti sen, että ihan vielä ei ole mahiksia järvenkierrolle;-) Eli en pysyisi porukan mukana edes Porschelta S-Marketille... Tavoite on päästä mukaan ennen marraskuun loppua; osan matkaa kuun alussa ja koko kierros kuun lopussa.

Pesukone on alkanut temppuilla ja tänään huoltomies kävi toteamassa, että mitään ei ole tehtävissä. R.I.P.
Nyt pitää alkaa googlata uutta päältä ladattavaa pesukonetta kuntohuoneeseen. Huoltomies jo kertoi, että enää ei ole tarjolla mitään lähellekään vastaavaa ja kaikki uudet ovat huonoja. Tämä kodinkoneiden rappiokierre on kyllä surullista. Tuo meidän Upon pesukone on ollut päällä jotakuinkin joka päivä 20 vuotta ja odotusarvo uudesta on, että tuskin kestää 3 vuotta…
Onneksi minulla on kuivauskaappi, joten pesemisen sijasta voin jatkossa vain kuivata lenkkivaatteet.

tiistai 3. lokakuuta 2017

Ma-ti (2.-3.10.2017) - Wiha lähestyy

Maanantai kului Helsingissä ja Salossa; liikunnallisesti lepopäivä.

Tänään (ti) pidensin aamulenkin jo 8 kilsaan ja vauhti oli hieman päälle vintsan. Kymppi on seuraavana vuorossa! Ehkä oli jo nyt vähän parempi kulku kuin ekalla lenkillä sunnuntaina. Tästä se paranee…
Huomaan myös nyt loistavan logiikan erään hylkeen taktiikassa. Kun ensin harjoittelee juoksemista 10kg ylipainoisena, niin sitähän ei pysty edes ymmärtämään miten kovaa kulkee, kun taas pääsee "normaalipainoon". Ainakin itse luotan siihen, että joskus vielä paino putoaa kympin, vaikka siihenkin kuulemma ikä vaikuttaa. Pientä huolestumista nuo viimeisen puolen vuoden vaakalukemat kyllä aiheuttavat. Malttia, malttia…

Iltapäivällä tein vielä pienen crosstrainer-lenkin Koikkarin kuntohuoneessa, ja pitkästä aikaa aloin työstämään kuntohuoneen digiboxin sisältöä. Tällä kertaa opiskelin AIDS:in syntyä. Uusin tutkimus kertoo, että kaikki on Belgian ja Ranskan syytä, ja en kyllä yhtään ihmettele;-) Mutta onhan tämä Euroopan varsin tuore siirtomaahistoria niin karmivaa, että mieluummin vain vaihtaisi kanavaa.

Wihaan on nyt vajaat kolme viikkoa. Ilmoittautumisia on tullut hyvin ja paine alkaa tutusti kasautua. Varsinkin satasesta on tulossa todella hyvä kisa ja ilmoittautumisia on nyt jo paljon. Muutama odotettu nimi vielä puuttuu, mutta eiköhän nekin tule;-)
Kisareitin työmaakin on saatu jo jonkinlaiseen kuntoon, joten tutulla reitillä pystyy juoksemaan. Onhan siinä 100-200 metriä vähän huonompaa pintaa, mutta sillä mennään. Joudun kyllä tekemään vielä uuden reittimittauksen, koska siinä työmaan kohdalla ulkoiluväylän reunat ovat jonkin verran muuttuneet. Tämä siis ehkä vähän vaikuttaa "kääntöpaikan" sijaintiin, mutta korkeintaan pari metriä.

Kaikki innokkaat ovat tervetulleita auttamaan järjestelyissä, koska ihan rajoilla taas mennään pienellä porukalla tällä osallistujamäärällä. Varsinkin kun meillä on kaikenlaista pientä extraa suunniteltuna Wiha10-Suomi100-teemalla.
Siis ihan vakavasti ottaen: jos et juokse, mutta ehtisit auttamaan järjestelyissä kisapäivänä lauantaina 21.10 (edit)., niin ota yhteyttä! Mitään taitoja ei edellytetä;-) Ja kontribuution tuovat talkoolaiset pääsevät mukaan legendaariselle Wihan pikkujouluillalliselle!

Huomenna taas lenkille.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Viikot 33-39 (14.8.-1.10.2017) - Lokakuu alkoi!

Takareisien leikkauksesta on tänään kulunut tasan kaksi kuukautta. Olen kiltisti ollut tekemättä yhtään mitään vaikka toipuminen on sujunut hyvin ja pitkän aikaa olisin voinut omasta mielestäni jo juosta. No, kaikenlaista ei-liikunnallista tekemistä on ollut niin paljon, että oli helppo sulkea tuo asia mielestä ja kerätä vararavintoa tulevaa juoksukautta varten.

Tänään sitten oli se suuri päivä, kun oli lupa aloittaa hölkkäily! En sentään järvenkierrolle uskaltautunut näin ekana lenkkinä, varsinkin kun Hokaajat näemmä juoksevat nykyään tupla-järvisiä melkein joka viikonloppu. Sen sijaan kävin puolen tunnin hölkän kokeilemassa Koikkarin lähimaastoissa.

Kahden kuukauden lepo on vienyt juoksutuntuman ja kasvattanut elopainoa niin paljon, että vaikea on sanoa miten lenkki meni. Syke ainakin oli korkealla vaikka mittaria ei ollutkaan. Kunto on siis surkea, mutta eiköhän se parissa viikossa sen verran nouse, että voi taas hölkätä julkisillakin paikoilla. Vasen jalka oli aivan oireeton, mutta oikeassa oli jotain ylimääräisiä tuntoja. Menee kuitenkin aika kauan ennenkuin uskaltaa arvailla mihin kuntoon takareidet tulivat.

Lepokauden ikävin seuraus oli se, että Pirkan Hölkkä jäi väliin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2004. Järjestäjäthän pitävät siellä tilastoa juoksukerroista ja suurta kunniaa on luvassa, kun 30 osallistumista on takana. Nyt oli kuitenkin ilahduttavaa nähdä tavallista enemmän ensi-kertalaisia tulosluettelossa. Erityisonnittelut JariL:lle, joka vei heti sarjavoiton ensimmäisellä osallistumisellaan! Enää 29 kertaa ja paikka valiojoukossa on taattu;-)

Huomenna (ma) varmaan lepopäivä ja sitten taas vähän pitempi lenkki.

perjantai 11. elokuuta 2017

Viikko 32 (7.-13.8.2017) - Toipumista

Olen nykyisin niin edellä aikaani, että raportoin viikon jo pari päivää etukäteen: Liikuntaa 0 minuuttia.

Leikkauksesta on kulunut 10 päivää ja olen lähinnä viettänyt aikaani sohvalla maaten ja tehden tietokonetöitä mahdollisimman epä-ergonomisessa asennossa.

Näiden 10 päivän aikana ei tilassani ole tapahtunut mitään oleellisia muutoksia. Ehkä kävely hieman on helpottunut, mutta toisaalta viimeisinä päivinä leikkaushaavat ovat olleet selvästi kipeämmät kuin alussa. Mitään oikeita ongelmia ei kuitenkaan ole ollut, ja sohvaelämä on pelkästään ohjeiden mukaista eikä vaivojen pakottamaa.

Tänään kävin Hatanpään terveysasemalla poistattamassa tikit. En ole 100% varma, mutta tämä saattoi olla ensimmäinen kerta kun kävin terveyskeskuksessa elämäni aikana! Hammaslääkärissä olen kyllä käynyt, mutta en nyt ole varma onko se sama kuin terveyskeskus;-) (Äiti vetää nyt turpaan, kun hänen hoidossaan olen käynyt. Kai se on terveyskeskus sekin…)
Sen muistan, että meidän Anni vietiin kerran Hatanpään päivystykseen päähän tulleen haavan takia joskus pienenä 20 vuotta sitten ja sen kokemuksen jälkeen ei lapsia sinne enää viety;-)

Täytyy sanoa, että kokemus oli nyt varsin erilainen kuin silloin joskus Annin kanssa. Tilat olivat siistit ja toimivat. Kaikki sujui hienosti ja modernisti ilman mitään ongelmia. Aikataulu piti minuutilleen ja se EI MAKSANUT MITÄÄN! Ei siis edes mitään pientä perusmaksua.
Tikit poistanut hoitaja hoiti homman hyvin. Hieman minua hymyilytti, kun "hamstring" ei ollut tuttu termi eikä hän tiennyt missä päin kehoa se on ja minä taas en tiennyt suomenkielistä termiä (googlasin myöhemmin, että se on kinnerjänne). Olin ensimmäinen hamstring-asiakas tälle hoitajalle.

Nyt tikkien poistosta on kulunut 10 tuntia ja lähes kaikki kivut ovat poistuneet. Selvästi viimeisten päivien kivut johtuivat nimenomaan niistä tikeistä ja nyt on paljon helpompi olla.

En tänäkään viikonloppuna lähde järvenkierrolle. Odotan ainakin Oravan kontrollikäyntiä elokuun lopussa ja katsotaan sitten miten juoksu lähtee kulkemaan. Tavoite on päästä Pirkan hölkkään mukaan vaikka sitten kävellen. Tiukalle menee.

PS. Kävin Kunto-Pirkkojen kanssa suunnittelemassa muutokset SAUL:n 10km SM-reittiin. Kyllä nyt on parempi reitti kuin viime vuonna! Tervetuloa juoksemaan! Käyn tekemässä mittauksen heti kun pystyn vähän pyöräilemään.

lauantai 5. elokuuta 2017

Viikko 31 (31.7.-6.8.2017) - Uudet jalat

Taas on yksi värikäs viikko takana.

Maanantaina kierrettiin neljäs perinteinen Birgitta Challenge. Startti oli hieman klo 8 jälkeen ja viivalle asettuivat lopulta vain minä, gallardo ja Tappi. Pahoitteluni vielä kaikille sekoilusta päivämäärän kanssa! Enemmänkin meitä olisi ollut, jos päivän koordinointi ei olisi mennyt minulta pieleen.

Omat odotukseni olivat totaalikanttauksessa, mutta selvisin odotettua paremmin vaikka loppu olikin raskasta. Pysyin gallardon ja Tapin mukana Lempäälän Nesteelle saakka, eli yli 4 tuntia! Siinä vaiheessa olimme vielä selvästi alle 6h-vauhdissa, mutta minulla jalat olivat jo täysin loppu. Niinpä heitin kavereille hyvästit Nesteen huoltopisteellä ja päätin vain selvitä maaliin omalla vauhdilla. Tuon viimeisen pätkän tulinkin sitten puoli tuntia muita hitaammin, mutta sentään pääsin maaliin ajassa 6.20 pääosin hölkkäaskeleella.

Päivän parhaan kommentin heitti tietysti Tappi, kun huomasi gallardolla olevan vähän turhan helppoa meihin muihin verrattuna. Tappi totesi, että gallardo varmaan toivoo vielä joskus juoksevansa tämän kierroksen sellaisessa porukassa, että ei tarvitse pitää talvitakkia päällä;-) (Gallardolla tosiaan oli varsin tukeva vaatetus mukana.) No, toivottavasti uusilla jaloilla minäkin taas ensi vuonna tavoittelen reittiennätystä, joka edelleen jäi minun nimiini;-)

Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa pitkään odotettu molempien jalkojen hamstring-syndrooman korjaaminen Sakari Oravan leikkauspöydällä. Ilmoittauduin sairaala Neoon heti klo 9 jälkeen ja kaikki sujui kuin rasvattu. Palvelu oli niin täydellistä kuin vain voi olla ja kaikki valmistautuminen sujui hyvin. Leikkaussaliin taisin päästä jo heti klo 10 jälkeen ja homma hoidettiin koko ajan niin hyvin, että ihan ilokseen siellä oli ilman pienintäkään epämukavuutta tai jännitystä.

Leikkaus tehtiin selkäydinpuudutuksessa ja sain kuunnella muiden juttuja siinä lepäillessäni. Koko homma kesti vain reilun tunnin ja puolilta päivin olin jo toipumassa hyvän aamiaisen ja konjakin kanssa.


Orava kävi pian juttelemassa ja selvästi kaikki meni hyvin. Hoitoraportista en paljon ymmärrä, mutta kyllä siellä jaloissa paljon remonttia tehtiin ja Orava oli sitä mieltä, että tästä pitäisi olla iso apu. Valikoituja otteita raportista:
[…]Gluteuksen reuna preparoidaan esiin ja vapautetaan molempiin suuntiin ja vedetään ylös. Fasciotomia tehdään paksuun faskiaan jatkaen jnkv haavan alapuolelle saakka. N. cut. fem post vedetään syrjään later. Iskiashermon ympärillä on runsaasti kiinnikkeitä ja se liimautunut jänteisiin, joista se irroitetaan. Seurataan jänteitä luun insertioon ja todetaan ödeeminen ja kyhmyinen ja kireä, paksu jännekimppu, mistä on vaikea erottaa bicepsiä ja semimembr. Kocherillla nostetaan semimembr. esiin ja tehdään viisto tenotomia paksuun jänneosaan med. puolen säilyessä ehyenä. Selvä 1.5cm löystyminen tapahtuu. [etc.]
Ja sama sitten toiselle jalalle.
Minulla päähuolina oli, että joko Iskias-hermo tai reisivaltimo vahingossa leikataan poikki, mutta näin ei siis käynyt.

Kaikenlaisia hoito-ohjeita sain mukaan, eli pitää nyt malttaa olla levossa. Pääsin sairaalasta jo klo 15:30 ja olisin heti pystynyt olemaan jalkeilla, mutta olen kuitenkin ohjeen mukaan ollut pääosin makuulla ja käyttänyt keppejä. Seurantakäynti on 4vk kuluttua ja joskus sen jälkeen voi ehkä alkaa juosta.

Yksi hoito-ohje oli kyllä helppo ja lupaan sitä noudattaa koko toipumisajan ja sen jälkeenkin: Takareiden venyttelyä tulee välttää!

Nyt on siis leikkauksesta kulunut yli 4 päivää ja toipuminen on edennyt hyvin. Oikea jalka on täysin oireeton. Vasemmassa jalassa on kireyttä tai haavan arkuutta, mutta en pitäisi sitä minään, jos oikea jalka ei olisi niin hyvä. On ironista, että nimenomaan vasen jalka on huonompi vaikka Oravan raportinkin mukaan oikea jalka oli huonommassa kunnossa (mikä oli myös oma tuntemukseni). Kuitenkin leikkaushaava ja leikkauksen jälkeinen (pieni) särky on ollut pahempi nimenomaan vasemmassa jalassa, kuten oheisesta siteiden vaihdon aikana otetusta leikkausarpikuvasta huomaa.


Olen siis erittäin optimistinen toipumisen suhteen. Jos ja kun vasen jalkakin tulee kuntoon ja pääsen kunnolla juoksemaan, niin kyllä harmittaa, että en käynyt leikkauksessa aiemmin!

Huomiselle järvenkierrolle en kuitenkaan pääse. Pidän koko ensi viikon vielä täyslepoa ja perjantaina saan sitten tikit pois. Siitä alkaa nousu!

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Viikot 29-30 (17.7.-30.7.2017) - Birgitta tulee

Pari viikkoa on taas mennyt siivillä ja juoksu ei ole sitten sujunutkaan enää niin hyvin. Muutaman lenkin kuitenkin pystyin tekemään, mutta ei ollenkaan toiveiden mukaan. Jalat ovat taas ottaneet askeleen huonompaan suuntaan.

Pidimme lyhyen upean loman Maltalla ja siellä oli "hieman" liian lämmin juoksemiseen. Aamulenkki Ella-tyttären kanssa kuitenkin onnistui vaikka hikistä olikin! On kyllä hienoa huomata, että Ella on pitänyt juoksuharrastusta yllä!


Iso osa ajastani on kulunut urheilusponsoroinnin piirissä. Pjh running-yhtiön talli on taas laajentunut, kun kansainvälisen MM-tason rogaining-joukkue Viimeiset Pirkkalaiset teki sopimuksen kanssani. Elokuussa on sitten totuuden hetki, kun Vimpat lähtevät MM-kisoihin Viroon (vai olikohan se joku muu Baltian maa). Olen todella ylpeä Vimppojen uudesta asusta! Erityisesti olen tyytyväinen mainospaikasta vatsakummun kohdalla, joskin Tappi on onnistunut pudottamaan painoa vähän turhan paljon ja tuo paikka ei enää saa ansaitsemaansa huomiota. Super-tsempit Vimpoille MM-kisaan!


Huomenna on sitten edessä todellinen tuskien päivä. Eli lähden kiertämään Birgitan kierrosta vaikka kunto ei kestä edes kolmannesta siitä. Haen motivaatiota seuraavan päivän jalkaleikkauksesta. Kun rasitan jalkoja maksimaalisesti edellisenä päivänä, niin luulisi Oravan sitten helpommin näkevän ne leikattavat kohdat takareisissä.
Viime vuonna jaksoin 3/4 matkasta ja tulin taksilla viimeisen neljänneksen. Nyt ainakin vielä haaveilen kulkevani koko matkan jalan vaikka puolimatkan jälkeen se meneekin kävelyksi. Olen mentaaliharjoituksella totuttautunut hyväksymään kävelyn.

Startti Birgitan kierrokselle on huomenna (ma 31.7.) klo 8:00 osoitteesta Sääksjärventie 2. Siinä on P-alue autoille. Lenkki kestää noin 6 tuntia niiltä, jotka jaksavat juosta koko matkan. Muilla menee sitten kauemmin. Kaikki ovat tervetulleita mukaan!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Viikko 28 (10.-16.7.2017) - Järvinen ja Birgitta-kriisi!

Tänään kävin kiertämässä järven ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen. Gallardo ja Mjev pudottivat vintsan vauhdista pari napsua pois ja minäkin selvisin näin mukana koko matkan. Keskariksi tuli 5:11/km eikä se nyt ihan surkealta tuntunut vaikka lopun gallardo-vedätys ei nyt varsinaista nautintoa ollutkaan.

Tästä tuli muutekin ensimmäinen kunnollinen juoksuviikko pitkään aikaan, eli viikkokilsat olivat 84.

Päivää dominoi kuitenkuin uutispommi Birgitta Challengen ympärille kehkeytyneen kriisin takia. Ja kriisin aiheuttaja oli allekirjoittanut itse. Perjantaina kirjoitin, että Birgitta Challenge olisi kahden viikon kuluttua 29.7. Tämä aiheutti hämminkiä kanssajuoksijoissani, ja aivan perustellusti. Sillä me todellakin olimme sopineet Birgitan päiväksi 4.8., mutta jotenkin minun muistiini oli tallentunut tuo aikaisempi päivä (joka myös oli spekuloinneissa mukana).

Kriisin tästä tekee se, että minulla siis on jalkojen leikkaus sovittu 1.8. sopivasti juuri kuvittelemani Birgitan jälkeen. En tuota oikein pysty tehtyjen järjestelyjen takia enää siirtämään ja luultavasti en toivu kolmessa päivässä juoksukuntoon. Lisäksi lenkillä selvisi, että myös gallardolle on tullut este tuolle 4.8. päivälle. Asiasta järjestettäneen tarvittavat kriisipalaverit lähiaikoina.

Ensi-viikolla voisi yrittää saada 100km kasaan! Täytyy varmistaa, että Oravalla sitten tosiaan on mahdollisimman paljon leikattavaa, kun kiinteä hinta on jo sovittu.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Viikot 24-27 ja risat (12.6.-14.7.2017)

Olipa upea Tourin etappi tänään! Melkein jo lopetin katselun, kun Sagan suurella vääryydellä diskattiin kisasta valitettavan onnettomuuden johdosta. Tavallista enemmän on tullut muutenkin high-profile-keskeytyksiä. Saganin diskaus oli kuitenkin ihan liiallinen ja pienempi rangaistus kolarista olisi ollut täysin riittävä, kuten kaikki Eurosportin asiantuntijatkin tuntuvat sanovan. Ja olihan se tietenkin iso takaisku, että kolarissa loukkaantui se ainoa kiritykki, joka olisi voinut (ehkä) haastaa Kittelin. Aika tylsiä ovat olleet kiripäivät, mutta nyt on ollut kaksi huippua vuoripäivää peräkkäin! Juhlin kyllä kolme päivää putkeen, jos Froome ei voita!! Tuskin näin käy, mutta pieni toivonkipinä on olemassa. Kuka vaan muu…

Edellisen päivtyksen jälkeen on juoksutauko ja energiavarastojen kerääminen jatkunut. Koodia on syntynyt ja istuminen ei ole auttanut jalkojen tilannetta. Toki pitkä juoksutauko vei pahimman terän akuuteista takareisivaivoista.
Paino on noussut todella huolestuttavasti ja olen ennätyslukemissa yli 10 vuoteen. Pari viikkoa sitten aloitin varovaisen hölkkäämisen ja sain painoin nousun jotenkin kuriin, ja tällä viikolla jopa laskuun.

Nyt olen tilanteessa, jossa reilun tunnin hölkkä onnistuu OK. Ei ole mukavaa, mutta onnistuu, kun saa puuskuttaa eikä tarvitse puhua. Tarkoitukseni on sunnuntaina palata järvenkierroille 9 viikon tauon jälkeen! Eipä ole moista taukoa ollut ihan viime aikoina. Mutta pakko on nyt treenata, kun Birgitta Challenge on kahden viikon kuluttua. Aika ufolta tuntuu edes ajatus selvitä siitä;-)

Heti Birgitta Challengen jälkeen 1.8. on sitten molempien hamstringien leikkaus mestari-Oravan toimesta. Jos selviän sairaalareissusta hengissä, niin siitä alkaa taas uusi nousu!

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Viikko 23 (5.-11.6.2017)

Jälleen yksi juoksuton viikko, ja eipä juuri mitään muutakaan tullut tehtyä. Viikko on kulunut rasvakerroksen kasvattamisessa tulevaisuuden energiaa vaativia suorituksia varten. Siinä olen onnistunut erittäin hyvin ja uskoisin vararavinnon puolesta olevani hyvässä kunnossa. Ja takkahuoneen vaaka on samaa mieltä.

Jukola-viimeistely

Viikon ensimmäinen liikuntasuoritus oli lauantain "suunnistus" Teiskossa. Ajattelin avautua siitä tarkemmin, koska se oli osa äärimmäisen suunnitelmallista Jukola-projektiani. Olen valmistautunut legendaariseen Jukola-viestiin jaksottaisen harjoitteluohjelman kautta. Suunnistus on minulle sivulaji, joten olen joutunut minimoimaan harjoitteluun käytetyn ajan ja maksimoimaan tehokkuuden. Lajin eri osa-alueisiin keskittyvien harjoitusjaksojen välillä olen palautellut huolellisesti ja antanut oppien uppoutua kehooni.

Ensimmäinen treenijakso oli ns. "taitojakso". Se oli ohjelman vaikein jakso ja toteutin sen noin 10 harjoitteen muodossa vuosina 2013-2014 iltarasteilla. Tavoitteena oli tutustua Suomessa esiintyviin maastotyyppeihin, kuten tie, polku, mäki ja ravirata. Tämän rankan treenijakson jälkeen pidin kolmen vuoden palauttavan jakson, jossa en kajonnut karttoihin tai kompassiin.

Tänään pidin sitten kilpailuun valmistavan harjoitteen, eli suoritin suunnistuksen kilpailunomaisissa olosuhteissa. Lähtökohdat kisaan eivät olleet parhaat mahdolliset: Jalka on juoksukelvoton, lähinäkö ei riitä kartan lukemiseen ja en oikein muutenkaan enää muistanut miten karttaa luetaan.
Kisa oli osa RC Eemelicupia, jossa suoritettiin (tai yritettiin suorittaa) Grano Gamesin kuntosarjan 5km rata. Ostin kompassin ja vuokrasin emitin kisakeskuksesta ja sitten vaan radalle. Karttaa ei saanut katsoa ennen starttia, ja alussa tulikin heti yksi tärkeä opetus jännittävästä kilpailutilanteesta: Lähdin startista ontumaan samaan suuntaan kuin useimmat muutkin ja yritin siinä vauhdissa tutkia isoa karttaa. Varmaan meni 5min ennenkuin löysin K-pisteen kartalta ja siinä vaiheessa en enää tiennyt mihin päin olin juossut ja kuinka kauas. En suosittele tätä menetelmää.
Eka rastiväli oli todella pitkä ja kauhukseni maastossa ei ollut mitään merkkejä paikantamiseen. Ei ollut siis mitään mahdollisuutta tietää missä on. Ja näin oli itse asiassa koko kisareitin osalta. Eli omaksuin taktiikan juosta vain eteenpäin ja toivoa, että rasti tulee vastaan. Siinäkin oli ongelma, että rastit oli piilotettu todella hankaliin paikkoihin ja niitä ei voinut nähdä, jos ei tullut oikeasta suunnasta. Eli haravointiin perustuva satunnaismenetelmä ei toiminut.

Jukola-hengessä yritin kysellä muilta missä me olemme, ja sen verran sain selvyyttä, että pääsin jotakuinkin rastin 1 maisemiin. Siellä sitten etsin rastia turhaan. Selvästi oli kyseessä vaikea rasti, koska törmäsin myös keemiin ja kiptooseen, jotka olivat hakemassa samaa rastia. Hengailin siinä mukana, kunnes loputtoman pitkän ajan jälkeen joku neuvoi meidät rastille. Taisi mennä lähes tunti…

Rasti 2 oli lähellä ja otin siihen kompassisuunnan. Pian kuitenkin ihmettelin, että maasto ei kertakaikkiaan vastannut karttaa ja olisihan sen rastin pitänyt jo tulla vastaan. Kyselin taas joltakin, että missä ollaan. Olin sitten lähtenyt vastakkaiseen suuntaan ja aloin epäillä, että miten se suunta oikein kompassilla otettiinkin. Olin aika varma, että pohjoisneula pitää sijoittaa hahloon, mutta olin kyllä ostanut halvimman mahdollisen kompassin, joten siinä ehkä pitikin hahlottaa eteläneula. Vinkkinä aloittelijalle voisin sanoa, että vaikka ne neulat ovat siinä ihan toistensa lähellä, niin silti tuosta valinnasta seuraava 180 asteen eranto voi olla ratkaiseva rastin löytymisen kannalta. Kun myöhemminkin yritin ottaa suuntaa, niin huomasin, että neula osoittaa mihin sattuu ja pyörii villisti. Eli oli ihan sama käyttääkö hahlossa pohjois- vai eteläneulaa. Itse asiassa epäilin jopa, että olisikohan juuri nyt alkanut magneettisten napojen vaihtuminen. Sehän tapahtuu keskimäärin puolen miljoonan vuoden välein ja edellisestä on kulunut jo yli 700000 vuotta, joten elämme yliajalla. Ja kuulemma tilapäisiä lyhyitä muutoksia on tapahtunut myös homo sapiensin aikana viime jääkaudella. Päädyin kuitenkin siihen, että luultavampaa on, että kompassitaidoissani oli puutteita.

Rasti 2 löytyi, kun menin takaisin ja jatkoin vastakkaiseen suuntaan ja sitten seurasin henkilöä, joka etsi samaa rastia. Kartalla en ollut kertaakaan. Jukola-treeniä siis. Rasti 3 löytyi sitten rajun kiertotien kautta ihan säkällä. Koskaan en tiennyt missä olen. Käytin samaa taktiikkaa, että pyysin muita näyttämään kartalta missä ollaan, mutta siinäkin menetelmässä on ongelma: Se toimii, jos ei liiku. Mutta jos ei satu olemaan juuri rastin kohdalla, niin on pakko liikkua johonkin suuntaan siitä tunnetusta paikasta, jolloin taas ei tiedä missä on.

Rastilta 3 otin taas suunnan ja magneettisten napojen vaellus ilmeisesti jatkui, koska juoksin johonkin ihan väärään suuntaan. Nopeasti menetin otteen kartalta ja kiertelin vain päämäärättä toivoen, että joku rasti tulisi vastaan. Tämäkin on tärkeä oppi: Kun löydät jonkun rastin, niin pitää ensin tarkistaa onko se rasti omalla kartalla. Jos on, niin siitä saa paikannuksen. Jos ei ole, niin pitää jäädä rastille odottamaan, että joku muu tulee. Tein näin ja lopulta siihen joku tuli leimaamaan. Hän ystävällisesti näytti omalta kartaltaan missä tuo rasti oli. Se katkaisi kamelin selän, koska olin huitsin nevadassa ja rasti 4 oli jossain ihan muualla. Koko kisaa oli kulunut vasta kolmasosa ja ainuttakaan rastia en ollut löytänyt omin neuvoin. Oli ihan selvää, että en ikimaailmassa löytäisi noita rasteja ja aikaakin oli kulunut melkein kaksi tuntia.

Onneksi olin harhautunut maalin suuntaan ja päätinkin oikaista suoraan maaliin. Maali oli ihan ison tien varressa, joten jopa minä löysin sen. Tuo tie oli ainoa maastomerkki, jonka koko kisan aikana kartalta tunnistin. Oli kohtalaisen hankala reissu ja onnistumiselämyksiä suhteellisen vähän. RC Eemelicupissa tämä suoritus kuitenkin tuotti hyvin pisteitä, joten pidän tätä onnistumisena! Oli toki 6 Eemeliä, jotka olivat minua parempia, mutta 8 jäivät pisteissä joko taakse tai tasoihin;-)

Jukola-projektissa on tämän kisaviimeistelyn ja levon jälkeen jäljellä vielä huolellinen kisamaaston vakoiluoperaatio ja ihan sitten viimeisinä päivinä aion päntätä karttamerkkejä netistä. Näillä mennään. Kangasala 2019 - täältä tullaan!!

Tupla-järvinen

Tänään kävin sitten polkemassa taas elämä pelissä kaksi järvenkiertoa ja viime hetkellä saavutin gallardon, Jannen ja Hannun, joten ihan samanlaista nöyryytystä ei tullut kuin viime viikolla. Kunto on todella huono ja olen 5-10min hitaampi kuin viime vuonna. Reissun jälkeen kotona kului pari tuntia kohtalaisen huonovointisena ja jalat eivät kantaneet edes seistä;)

Viikon päätavoite saavutettiin kuitenkin, eli ensi viikolla pääsen Sakari Oravan vastaanotolle, kun hän suostui lykkäämään Ronaldon hoitoja ja palasi maailmalta auttamaan veteraaniurheilijaa.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Viikko 22 (29.5.-4.6.2017)

Taas yksi viikko ilman juoksua. Muutaman kerran olen polkenut crosstraineria, mutta kyllä syöksykierre kohti hautaa on edelleen vahvassa vauhdissa. Resistance is futile.

Äärimmäinen nöyryytys tuli tänään järvisellä, kun en pyörällä tuplalla saanut gallardoa kierroksella kiinni lainkaan. Kun Ratinansillalla ei gallardoa ja Mjeviä näkynyt, niin hieman ihmettelin, mutta ajattelin, että varmaan ehtivät juuri kaartaa mutkan taakse. Kun sitten itse pääsin mutkan taakse rantaan ja näin reittiä pitkälle eteenpäin ja gallardosta ei ollut merkkiäkään, niin vasta silloin tajusin, että nyt kävi kylmät. Elämä laukkasi silmieni edestä ja ymmärsin, että Mjev oli tietenkin jäänyt Hämeenpuistossa pois kyydistä ja gallardo oli aamulla kehunut, että nyt kulkee hyvin. Siis loppunosto! Lähdin sotkemaan pyörällä täysillä, mutta peli oli jo hävitty. Kun pääsin Porschelle, niin siellähän gallardo nojaili polviin maksimaalisen nöyryytykseen tähtäävän loppunoston jäljiltä. Tuskin jäin puolta minuuttia enempää, mutta kuitenkin…

Viikkoon on mahtunut paljon juoksuun liittymätöntä toimintaa. House of Cardsin uusin kausi tuli Netflixiin ja siinä taisi mennä melkein pari vuorokautta, kun katsoin sen putkeen läpi. Eihän se niin kauan kestänyt, mutta välillä piti nukkua ja tehdä jotain "töitäkin". Luulen silti olleeni ainakin Suomen nopein, joka katsoi koko kauden. Kai sitä pitää taas vuosi odottaa seuraavaa kautta, koska ei se nyt tuohon voinut päättyä… Onneksi välissä tulee mm. OITNB ja Game of Thrones.

Laajennan blogia nyt politiikan suuntaan juoksun vähetessä, koska Euroopassa on tapahtunut häiritsevää kehitystä. Perustavaa laatua olevat elämänarvoni ovat vaarassa. Olen nimittäin äärimmäisen pettynyt Ranskan presidentin vaalien tulokseen. Valitsivat siis tuon Macronin ja hän tuntuu puhuvan lähes tavallisen järkevän ihmisen tyyliin. Ja pitää jopa puheita englanniksi!! Toivottavasti tälle pelleilylle saadaan nopeasti loppu, jotta voin taas jatkaa ranskalaisten halveksuntaa tavalliseen tapaan. Onneksi Ranskan kansa varmasti lähtee pian barrikaadeille puolustumaan valtion tukiaisia kaikelle ja normaalin ranskalaisen omahyväisyyden palauttamista, ja Macron joutuu palaamaan ruotuun. Mutta nyt on näyttänyt vähän pahalta muutaman päivän.

Ensi viikon päätavoite on saada varattua jonkinlainen järkevä lääkäriaika Helsingistä selvittämään voisinko saada sellaiset Pistoriuksen hiilikuitujalat.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Viikot 17-21 (24.4.-28.5.2017)

Hiljaista on ollut viimeiset 5 viikkoa… Lontoon maratoonin jälkeen motivaatio oli nollassa ja oli helppo lintsata kaikki hölkät, kun netissä kerrotaan, että maratonin jälkeen pitää palautella. Lisäksi aikaa sai mukavasti kulumaan "töiden" parissa, joten 2-3 viikkoa kului tekemättä mitään. Sentään parina sunnuntaina raahauduin tekemään väsyneen järvenkierron; kerran yksin ja kerran gallardon+Professorin kanssa.

Viikkojen 17-18 kilsat olivat alle 50km, mutta kävin siis sentään muutamalla lenkillä.

Kulminaatiopiste oli sitten viikon 19 lauantain RC Eemelin sulkapalloturnaus, johon lähdin ylpeänä ilman treeniä. Tarkoitus oli keväällä treenata, mutta en sitten treenannut. Olen yrittänyt muistella olenko joskus koulussa tai opiskeluaikana pelannut sulkapalloa, mutta en ole ihan varma. Jos joku muistaa pelanneensa minun kanssani joskus sulkapalloa, niin saa paljastaa bluffini. Siitä kuitenkin olen aika varma, että ainakaan 20 vuoteen en ole pelannut kertaakaan, ja luultavasti en 30 vuoteen.
Sen muistan, että lapsena mökillä joskus pelattiin sulkapallon tapaista peliä ulkona, mutta siinä pallona oli sellainen pyöreä höyhenen kevyt ontto muovipallo, joka oli täynnä reikiä. En kuolemaksenikaan muista mikä sen pelin nimi oli.

Turnaus oli aika raaka ja pelasin noin 8 peliä, jotka yhteensä kestivät pari tuntia. Olisikohan ollut 18 erää. Hävisin kyllä jokaisen pelin, mutta voitin yhden erän. Lisäksi sain useita pisteitä *jokaisessa* erässä. Olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni, koska näin sain ensimmäiset pisteeni RC Eemeli Cupissa.

Negatiivinen seuraus oli aika rankka telakalle joutuminen, mikä ei tietysti voi olla yllätys. Peleissä en pystynyt oikealla jalalla ponnistamaan alunperinkään, mutta kyllä takareisi siitä sitten otti itseensä ja sen jälkeen en ole pariin viikkoon juossut. Oikeastaan on väärin edes sanoa, että olen telakalla, vaan ennemminkin romuttamolla…

Syöntiä en ole vähentänyt, joten paino on noussut tasaista 1kg/viikko vauhtia. Tänään kävin pyöräilemässä tupla-järvisen ja tämä oli pitkästä aikaa ensimmäinen hyvä treeni. Tein huonoimman aikani koskaan, mutta ihan toisella tavalla pääsin huohottamaan ja hengästymään kuin pitkään aikaan!

Huonolta näyttää kesä juoksun kannalta, koska oikean takareiden tilanne tuntuu nyt oikeasti pahalta. Katsotaan mitä korvaavaa sitä saa itsensä vielä tekemään, mutta aika huonolta motivaatio nyt tuntuu.

Sentään saatiin *vihdoinkin* vahvistetuksi, että Wiha 2017 juostaan lauantaina 21.10.! Tämähän on ollut tavoitepäivämäärämme koko ajan, mutta Pirkkahallin hyväksyntä saatiin vasta muutama päivä sitten. Tappikin voi nyt ympyröidä tuon päiväyksen kalenteriinsa paksulla tussilla.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Su 23.4. - Lontoon maratooni + viikko 16

Su 42km, 3h 36min

Ap: Lontoon maraton 42.2km, 3:36:38, 5:08/km.

Edessä oli sitten legendaarinen Lontoon maratooni ja vaikka kuinka olin taas haaveillut pääseväni juoksukuntoon, niin turistireissuksi tämä oli tuomittu jo monta kuukautta sitten. Mutta eihän turistireissuissakaan mitään vikaa ole. Lontoo on New Yorkin jälkeen telluksen hienoin turistikaupunki, joten kiva oli lähteä sinne hölkkäämään.

Olin nyt Paula Vetikon matkatoimiston matkalla ja tämä olikin ensimmäinen kerta, kun osallistuin ihan viralliselle maratonmatkalle. Kokemus oli positiivinen! Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna aamulennolla, joten täältä periferiasta piti lähteä linja-autolla jo aamulla klo 4. Suomen porukan koko tällä matkalla oli vähän vajaat 20 juoksijaa.

Päivä kului ohjatusti numeroiden haussa ja expossa, ja sitten syömässä. Järjestelyt olivat hienot niin maratoonin kuin matkatoimistonkin osalta. Hotelli oli lähellä maalialuetta ihan "keskustassa". Kun nyt oltiin nautiskelumatkalla, niin tilasin illalla vielä huonepalvelusta ison hampurilaisaterian ja pullon viiniä, ja katselin Designated Survivorin uusia jaksoja Netflixistä. Tämän jälkeen nukuinkin sikeästi aina klo 4 herätykseen saakka.

Kävin aamiaisella syömässä perinteisen englantilaisen aamiaisen idealla, että koko rahan edestä. Yhdessä edellisen illan hampurilaisen kanssa odottelin pieniä ongelmia maratonille, mutta melkein selvisin silti ilman. Lähtöpaikalle mentiin yhdessä metrolla ja lähtö olikin aivan erinomaisesti järjestetty! Tilaa oli odotusalueella karsinoiden vieressä valtavasti ja karsinoihin pääsi muutamassa minuutissa. Parasta mitä ikinä on massamaratoneilla nähty.

Hakeuduin startissa mahdollisimman taakse johonkin 3.30-3.45-tavoitteen välimaille. Ekoista askeleista alkaen oli selvää, että juoksun osalta on huono päivä ja takareidet olivat melko lukossa jo alussa. Juoksin siinä porukan mukana alussa reilua vintsaa ja sitten vähän alle, kun porukka alkoi hieman harventua. Kannustusta oli valtavasti koko ajan.

Siinä sitä hölkättiin porukassa ja varsin nopeasti tämän Lontoon maratoonin erikoispiirre alkoi selvitä. Melkein jokainen juoksija oli jonkun sairauden hyväntekeväisyyden asialla, ja myös valtaosa yleisöstä kannusti joko syöpää tai sitten vaikkapa alzheimeria. Oli toki paljon myös geneerisiä huumorikannustajia. Oikeastaan koko juoksuni pääharrastus oli opetella erilaisten sairauksien nimiä juoksijoiden paidoista. Tämä hyväntekeväisyyspainotus näkyi myös siinä, että vaikka maratoonin taso sinänsä oli erittäin kova, niin myös kokemattomia juoksijoita oli valtavasti. En ole ikinä nähnyt niin paljon porukkaa kävelemässä tai muuten katkeamassa ja nojailemassa aitoihin juoksun aikana.

Oman juoksuni tavoitteellisuudesta ja tasosta kertokoon se, että jossain välissä ohi meni paavi, supermies, amiraali Nelson, kokki kattilan ja paistinpannun kanssa, etc. Tästä ei nöyryytys enää pahene. Tosin meidän matkaporukan nopein (juoksi alle 2.50) ei hänkään selvinnyt nöyryytyksettä, kun hän ei pystynyt peesaamaan sukeltajan maskissa ja puvussa juossutta ennätyksen tekijää. Maratonilla tehtiin ilmeisesti 30-40 uutta Guinnessin ennätystä nopeimmasta mitä ihmeellisimmässä puvussa juostusta maratonista. Tuo kyllä taitaa kertoa enemmän Guinessin ennätyksistä kuin tästä maratonista…

Tower Bridgelle ja puoliväliin tulin sopivasti hieman alle vintsaa ja edessä oli juoksun kohokohta, eli kärjen kohtaaminen pätkällä, jossa 34-36km ja 20-22km osuudet kohtasivat. Kun näin kärkiauton tulevan, niin hyppäsin radan sivuun ja hain hyvän kuvausaseman. Kärkiautoja olikin melkoinen pataljoona ja sitten Kenian mies tuli selvässä johdossa. Odottelin hetken ja Bekele tuli kolmantena aika kaukana kärjestä, mutta sain kuitenkin kuvan.


Tästä eteenpäin juoksu olikin sitten hiipumista. Jalat eivät toimineet juurikaan vaikka varsinainen stoppi tuli vasta 36km kohdalla. Siinä olin vielä 3.30-vauhdissa, mutta jouduin siitä alkaen ottamaan kävely/venyttely-pätkiä. Lisäksi omat geelini olivat loppuneet ja otin järjestäjän teollisuusmyrkyksi luokiteltavaa urheilujuomaa ja WC-reissu oli nopeasti välttämätön. Muutenhan juomahuolto oli hienosti hoidettu, kun vesipulloja sai noin 1 mailin välein! Aivan loistavaa!
Mutta urheilujuomapullojen väkevyys oli ihan älytön ja vatsa veti heti sekaisin vaikka ajattelin, että maaliin on niin vähän matkaa, että ei tässä enää ehdi ongelmia tulla… Olisi vaan pitänyt pysyä järjestäjän geeleissä, kun niitäkin oli hyvin tarjolla, mutta jotenkin missasin ne lopussa.

Loppu siis puujalkahölkkää, mikä vei hohtoa sinänsä upealta viimeiseltä 5km-pätkältä. Ei varmaan hienompaa loppua ole missään. Maalissa ajassa 3.36 ja hieno mitali kaulaan. Siitä reilun kilsan kävely hotellille ja yksi rasti 100-listasta voidaan taas päivittää.


Tapahtuma oli hienoin maraton, jolle olen osallistunut. Tietenkin hohtoa himmensi oma surkea juoksuni, mutta ollaan nyt iloisia tästäkin vähästä. Vähän tästä syttyi sellainen fiilis, että se New Yorkin maraton pitää myös käydä hölkkäämässä.

Ip: lepo.

Pubissa.

Viikko 16 (17.-23.4.2017)

Juoksua 56km (5:12/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 35min.

Pidän nyt viikon tauon ja yritän sitten löytää motivaatiota.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

To-la 20.-22.4. - Lontoon ennakko

Loppuviikkokin meni "töiden" parissa ja nyt oli helppo lintsata hölkät maratonin vaatiman ennakkolevon takia. Torstaina kävin sentään tekemässä Markon kanssa Pispalan porrastreenin, eli kävelyvetoja pisimmissä portaissa. Viimeisessä maksimivedossa Marko alitti 2min haamurajan, mutta minulla meni 2:02, joka tosin sekin oli reilu parannus ennätykseen. Oli vähän erilainen viimeistelytreeni kuin aiemmin.

Huonon kunnon ja muiden kiireiden takia ennakkokeskittyminen maratonille on ollut varsin surkea. Itse asiassa vasta eilen illalla aloin tutkia kymmeniä emaileja, joita olen talven ja kevään aikana saanut maratoniin liittyen. Vähän alkoi pelottaa, että toivottavasti Lontooseen ei tarvita mitään lääkärintodistusta, koska sellaisen hankkimisessa voisi tulla kiire. Mutta ei sellaista tarvittu.

Olisi kyllä kannattanut lukea nuo viestit ajoissa, koska se kaikkein tärkein viesti alkuvuodesta oli jäänyt lukematta! Siinä sanottiin isolla otsikossa "It is time to start training!". Minä olin vahingossa vaan pistänyt sen odottamaan myöhempää lukemista ja nyt taitaa olla liian myöhäistä. Onpahan syy huonolle suoritukselle valmis, kun olin missannut tärkeimmän ohjeen.

Nyt olen kotiutunut hotellille Lontoossa kohtalaisen rankan päivän jälkeen. Lähdin aamulla klo 4 linja-autolla Tampereelta ja sitten 12 tuntia meni matkoissa ja numeroiden haussa etc. Oli kyllä iloinen yllätys, että tähän matkaan kuuluikin kuljetus lentokentältä expolle ja sitten hotellille. Onneksi huomasin sen aika säkällä Heathrowssa. Sekin oli toki lukenut jossain viestissä. Matkatoimiston palvelu on kyllä pelannut hyvin.

Huomisessa juoksussa tavoitteena on lähinnä survival ja toivottavasti jollain lailla miellyttävä juoksu. Olisi hienoa, jos pystyisin kulkemaan juosten loppuun saakka, mutta jalat eivät kyllä tunnu hyvältä päivän harrastusten jälkeen. Puoliväliin menee varmaan ihan OK, mutta en ole ikiaikoihin juossut 30km lenkkejä, kun jalat loppuvat aina sen 20-25km jälkeen. Odotan vaikeaa viimeistä kolmannesta…

Lähden tunteella vintsaa tai vähän alle, ja menen 3:30-alitukseen tähtäävää vauhtia niin pitkään kuin se onnistuu (toivottavasti loppuun saakka). Siltä varalta, että menee kävelyksi, niin ostin exposta kännykkävyön ja ekaa kertaa otan kännykän mukaan juoksuun tunnelmien vangitsemiseen kameralla. Ekaa kertaa juoksen myös luomuna ilman mitään Garmineita tai muita mittareita, joten vauhtia voi sitten aina tarkkailla 5km välein väliaikapisteillä.

Nyt pitää jatkaa viesteihin tutustumista ja alkaa tutkia reittiä;-) Kuulemma lähdetään hotellilta lähtöpaikalle klo 7:30 ja startti on joskus klo 10 jälkeen, joten aika pitkä jaloittelu on siinäkin edessä. Onneksi sentään telkkarissa BBC:n säämies juuri sanoi, että sää on huomenna maratonille ideaalinen.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ma-ke 17.-19.4. - Ovela kuin Eemeli

Olen tässä lepäillyt kolme päivää sunnuntain maksimaalisen järvenkierron jälkeen. Tänään sentään hölkkäilin reilun puoli tuntia matolla ja katselin kuinka vaeltajamuurahaiset tekivät selvää saaliistaan. Ovat kuulemma maailman tehokkaimpia saalistajia, mutta mittakriteerit olivat ihan pelleilyä. Hyvä ohjelma muuten, mutta ihan bullshittia vertailla jonkun muurahaislauman saalistustehokkuutta prosentteina vaikkapa tiikeriin. Hävettää myötähäpeän muodossa!

Ei nyt juoksu nappaa ja onneksi viikonlopun tuleva maratonretkeily antaa hyvän syyn "keventelyyn". Ensi viikolla sitten teen parannuksen, kunhan Lontoosta on nautittu.

Päätin kuitenkin nyt vihdoin blogissa ihastella ja tarkemmin kommentoida järjenjuoksun erikoisseuran RC Eemelin nerokkuutta ja taktista osaamista. Kuten olen joskus täällä blogissa kertonut, niin olen suurella vaivalla anonut osallistumisoikeutta RC Eemeli Cupiin 2017 ja niukasti pääsin mukaan. Hakemusta tehdessäni ei tietenkään ollut vielä tiedossa mitä lajeja Cupiin on tulossa, mutta luotin "Kestävyysjuoksun ja järjenjuoksun erikoisseuran" Cupissa olevan jotain kestävyysjuoksua tai vähintäänkin järjenjuoksua vaativia lajeja. Näinhän ei lopulta käynyt, vaan piposta nousi lista kaikkien aikojen typerimpiä lajeja.

No, tämän tilanteen kanssa oli elettävä ja osallistun kyllä Cupin kaikkiin lajeihin hakemuksessani mainituin rajoittein. Tietenkin brändini mukaisesti osallistun aina täysin ilman harjoittelua ja siitä tulee hauskaa, koska mukana on useita lajeja, joita en ole koskaan elämässäni tehnyt kertaakaan, tai sitten edellisestä kerrasta on yli 30 vuotta.
Lajit tänä vuonna ovat:
- Kahvakuula (Tempaus ja työntö; en ole elämässäni koskaan tehnyt yhtään tuollaista suoritusta, vaikka olenkin kuulaa muuten heiluttanut.)
- Sulkapallo (Olen pelannut elämässäni ehkä kaksi kertaa joskus yli 30v sitten; taidan osallistua squash-mailalla, koska sellaisen löysin jostain 80-luvun jäljiltä. Squashia olen pelannut paljon 80-luvulla ja olisin voittanut Squash-turnauksen.)
- Aulanko MTB maastopyöräily (En ole koskaan tehnyt enkä koskaan tee, eli tämä oli suljettu pois jo hakemuksessani ja en osallistu maastohesselöintiin.)
- Suunnistus 5km (Olen tehnyt kuntorastisuorituksia huonolla menestyksellä, joten tämä kyllä onnistuu.)
- Swimrun (Piti kyllä opetella uimaan talven aikana, mutta eipä tullut käytyä uimassa kertaakaan; onneksi kellukkeet ovat sallittuja.)
- Keihäskolmiottelu (Olen heittänyt puukeihästä lapsena, muistaakseni viimeksi kun olin 13 vuotta.)
- Rullaluistelu (En ole koskaan luistellut tai hiihtänyt rullilla.)
- Porrasjuoksu (Tässä ei kai mitään ihmeellistä taitoa vaadita, eli olen muuten vain huono…)

Ei nyt sitten lajien puolesta mennyt meikäläisellä ihan nappiin;-) Olen jotakuinkin varmasti kisan viimeinen jokaisessa lajissa, mutta sehän on vain hyvä. Mieleen nimittäin jäi hyväksymiskirjeen ikimuistoinen lause, jossa todettiin jotain tyyliin "..hyvä saada häntäpäähän lisää säpinää..".

Kun sitten mietin omia mahdollisuuksiani, niin totesin ne nollaksi jotakuinkin kautta linjan. Kuitenkin ajattelin, että kahvakuula ei varmaan vaadi mitään osaamista, vaan pelkkä raaka voima riittää. Ja voimaahan minulla on rutkasti enemmän kuin kenelläkään Eemelillä, joten tämän lajin olisin voittanut helposti ilman treeniäkin. Mutta Eemelit ennakoivat ylivoimani ja sijoittivat ovelasti kisan päällekkäin Lontoon maratoonin kanssa, joka oli hakemukseni liitteessä A erikseen ilmoitettu mahdottomaksi osallistua. Niinpä en nyt pysty ylivoimaani osoittamaan.
Siltä varalta, että joku Eemeli vielä ehdottaisi päivämäärän muutosta tai jotain ylimääräistä osallistumismahdollisuutta, niin minun on moraalini takia ehdottomasti kieltäydyttävä. Säännöt ovat säännöt, ja tämä nyt meni ohi. Ikävää tietysti menettää varma voitto. Ymmärrän kyllä Eemelien suunnitelman sijoittaa kisa päällekkäin Lontoon maran kanssa, koska Eemelien joukossa on erilaisia kahvakuulan erikoismiehiä ja kaikenlaisia CrossFit-ammattilaisia, niin olisihan se noloa hävitä Koikkarin Kuulamiehelle ihan 6-0. Mutta nyt siis Eemelit selvisivät tästä häpeästä. Ja minä torjun kaikki revanssiyritykset turhina "too little too late" yrityksinä.

Pääsen siis tänä vuonna osallistumaan kuuteen Eemeli-lajiin (muut paitsi kahvakuula ja MTB). Tavoitteeni on olla olematta viimeinen edes yhdessä lajissa.

Edit: Linkitän tänne jälkikäteen hienon RC Eemelin lehdistötiedotteen tämäm vuoden Cupista. Sen verran oli sinne kuitenkin eksynyt fake newsia, että tämä kahvakuula ei muka olisi päällekkäin Lontoon maratonin kanssa. No, ovathan ne peräkkäisinä päivinä, mutta Lontooseen pitää valitettavasti matkustaa vielä reaalimaailmassa, kun teleportation ei toimi. Niinpä hakemuksessani luki sanatarkasti kelpaamattomista päivämääristä seuraavaa: "Lontoon maratonin (22.-23.4.2017) kanssa päällekkäiset lajit,[...]".

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Su 16.4. - Luminen järvenkierto + viikko 15

Tänään 26km, 2h 06min

Ap: järvenkierto 26.1km, 2:05:35, 4:49/km.

Ympäryskunnista oli saapunut kova iskuryhmä kiusaamaan Tampereen yksinäistä edustajaa (vai olikohan Tommi K kuitenkin myös Tampereelta - en muista?). Porschelta starttasi siis kova ryhmä, eli Pasi, Janne+veli, Tommi K, gallardo ja minä. Pasi teki heti alussa selväksi, että normaali lenkkivauhti ei tänään kelpaa. Niinpä lenkki oli jojottamista alusta alkaen ja muutaman kilsan jälkeen porukka hajosi. Minä muodostin gallardon kanssa jälkijoukon ja neljä hurjaa katosivat horisonttiin vaikka kyllähän mekin mentiin alle vintsaa.

Veterano liittyi joukkoon alkumatkasta Onnelan rajalla. Hänkin huomasi varsin nopeasti, että etujoukko meni liian lujaa ja etenimme kolmen jälkijoukolla kunnes Vetsku erkani joukosta valmistautumaan koviin suunnistuskisoihin (herkistely oli siis käynnissä). Olimme gallardon kanssa hieman alle vintsan vauhdissa, kun saavuimme Rajasalmen sillalle. Oma juoksu tuntui huonolta alusta alkaen ja odotin juoksun loppua hetkellä millä hyvänsä. Jotenkin sitä kuitenkin puujalat liikkuivat eteenpäin ja lumisesta/jäisestä alustasta huolimatta vauhti pysyi hyvänä ja jopa kiihtyi loppua kohti! Täysillähän sitä mentiin koko ajan, joten eiköhän se minun maratoonini ollut tässä.

Joka tapauksessa saatiin kiihdytettyä keskari alle 4:50/km. Ei taidettu monta sanaa vaihtaa toisella puolikkaalla, mutta perille päästiin.

Ip: lepo.

Viikko 15 (10.-16.4.2017)

Juoksua 71km (5:04/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 25min.

Tutun huono viikko. Ainoa positiivinen asia oli se, että järvinen ei mennyt kävelyksi.

Toivottavasti muuten järvenkierrolla nähtiin tämän "talven" viimeiset lumet. Lumitöihin ei sentään joutunut, joten on aika julkaista jälleen lumitilasto. Tämä vuosi sivusi kaikkien aikojen vähälumisinta talvea!

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Ti-la 11.-15.4. - Boikotteja

Juoksustahan ei tule mitään, mutta kerrataan tässä kulunutta viikkoa.

Ti -

Ei huvittanut tehdä mitään. Hävettää.

Ke 15km, 1h 16min

Aamulla pieni mattolenkki ja illalla pieni ulkolenkki. Yritin juosta illalla 8km Nekalan ympäri kovaa ja vauhti oli 4:41/km ja jalat aivan lopussa. Nekala on paska maa. Taitaa olla vitosen maksimikunto nyt 22min. Ja 45min kympillä voi olla tekemätön paikka.

To 12km, 1h 02min

Iltapäivällä kevyt hölkkä Halmisen Harrin kanssa. Oli taas mukavaa vaikka juoksu ei kuljekaan!

Pe 17km, 1h 33min

Sosiaalinen hölkkäily jatkuu. Kävin aamulla BJ:n kanssa hölkkäämässä Tampereen keskustan ympäri. Oli todella hiljaista kaupungilla. Nyt kulki mukavasti, kun mentiin todella hiljaa. Suunniteltiin syksyn juoksuretkeä, joka tällä hetkellä tuntuu kyllä *varsin* kaukaiselta haaveelta…

La -

Ei ollut lenkkiseuraa, niin eihän sitä näillä jaloilla yksin viitsi juosta. Haravoin sentään nurmikkoa lumisateessa. Sen lisäksi koko eilinen ja tämä päivä on mennyt spektrianalysaattorin kanssa, kun sain sellaisen lainaan perjantaista maanantaihin. Silmät on aika ristissä mittausten tekemisestä. Sanoisin, että melkoista amatöörien puuhastelua, kun manuaalisesti tekee mittauksia tästä meidän Sharpeye-jutusta;-) Pääsiäisen työtunnit tulevat olemaan 50h…

Kun ei juoksusta ole mitään järkevää sanottavaa, niin ajattelin vihdoinkin summaroida boikottilistani. Minähän olen vuosien varrella pistänyt erilaisia asioita ikuiseen boikottiin, ja minun boikottini pitävät aina! Olen kyllä ollut aika huono kirjaamaan muistiin mitä kaikkea olen luvannut boikotoida, mutta nyt istuin alas ja muistelin tärkeimmät boikotit. Ja nämä boikotit ovat myös toimineet siitä saakka kun lupasin boikotit aloittaa. Ja en toki ole näitä boikotteja kaikkia blogissa julkaissut, vaan osa boikoteista on paljon vanhempia ja kestäneet jo kymmeniä vuosia.

Onpa boikottilistalla jotain sellaistakin, mistä en enää kunnolla muista miksi niitä boikotoin, mutta olen ihan varma, että syy on todella painava! Ja luultavasti olen unohtanut listalta jotakin. Täydennän sitä heti kuin muistan.

Boikottilista (aakkosjärjestyksessä):

- Hämeenlinna
- Ilta-Sanomat ja Iltalehti
- Kabanossi
- KLM-lentoyhtiö
- Luomu-tuotteet
- Nokian renkaat
- Nostalgian uutiset
- OneWayn sauvat
- Teboil
- Wärtsilän moottorit

Erikoisboikotti:
- Ranska ja kaikki ranskalainen. Tämä on erikoisasemassa kahdesta syystä:
1) Mentaalisesti tämä on kaikkein vahvin boikotti ja koskee kaikkea arkeen ja työhön liittyvää.
2) Kuitenkin tämä boikotti on liian geneerinen, joten se ei voi kohdistua mihinkään tarkasti. En jaksa selvittää mitkä tuotteet ovat ranskalaisia tai sisältävät ranskalaisia osia, joten tämä ei sen takia ole ehdottomalla listalla. Toki sellaiset ilmiselvät tuotteet kuten ranskalaiset autot ja viinit ja sen sellaiset ovat ehdottomassa boikotissa.

Huomenna järvenkierto normaalisti 8:30 Porschelta.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Ma 10.4. - Portaita

Aamulla yritin polkea crosstraineria, mutta 30min taistelun jälkeen luovutin 10min etuajassa. Onneksi sain edes katsella hienoa dokkaria Kiinan muurista. Väittivät, että uusimpien mittausten mukaan muurin eri vaiheiden kokonaismitta on 21000km!! Minä kävin siellä joskus 1990-luvulla ja silloin turisteille kerrottiin, että muuri on 5000km mittainen. Kehitys kehittyy!

Illalla kävin kostoksi Markon kanssa kipuamassa Pispalan/Pyynikin portaat 8 kertaa. Tuli shokkihoitoa pohkeille, kun takareisistä ei ollut tänään mitään apua kiipeämisessä. Selvisin kuitenkin kunnialla vaikka viimeisessä vedossa jäin Markosta 10 sekuntia.

Huomenna taas toivottavasti hölkkää.

Ma-Su 3-9.4. - Romahdus + viikko 14

Toivoisin, että kulunut viikko vihdoin sai minut järkiini, mutta varmaa se ei vieläkään ole. Ja ei edes kovin todennäköistä, koska tämä on jatkunut lievemmissä muodoissa jo vuosia. Juoksu vaan ei onnistu, ellei jotain radikaalia muutu. Takareidet olivat viikolla ihan pois pelistä vaikka edelliset viikot olivat jotenkin sentään sujuneet. Tiedän, että en ole osannut selittää ongelmaa, mutta en ymmärrä sitä itsekään. Jotain fundamentaalia vikaa on takareisien lihaksistossa ja/tai hermostossa.

Tänään (su) järvenkierrolla juoksin Jannen ja Mjevin kanssa noin 15km hieman alle vintsaa, mutta meno oli ihan toivotonta ekasta askeleesta alkaen. Luovutin homman Tesomalla, kun jalat vaan eivät totelleet mitään komentoja. Loppumatkan taivalsin yksin kävely-hölkkää ja vintsan keskari kääntyi sinne 5:18/km-hujakoille.

Alkuviikollakaan en saanut ainuttakaan onnistunutta treeniä tehtyä. Ei vaan pysty. Muutama huono hölkkä matolla vaan.

Lontoon maratooniin on 2 viikkoa aikaa. Mielessä on jo vakavasti käynyt se ajatus, että kokeilisinko minkälaisen ajan saisi reippaalla kävelyllä. Pystyisinkö kävelemällä menemään alle 5h? Tämä siis tarkoittaa ihan oikeaa reipasta kävelyä ilman harjoittelua, eikä mitään kilpakävelyä. Tämän päivän kokemuksen perusteella ei ole mitenkään mahdollista, että pystyisin juoksemaan tuon matkan läpi. Olisihan tuo kävelykin uusi kokemus, mutta ei se nyt ihan sitä ole, mitä Lontoosta odotin.
Parturissa käydessäni tuli Lontoon matka puheeksi ja parturi kysyi, että kai minä sitten otan kuvia matkalla. Tuo voisi olla toinen idea, että otan selfien kaikkien nähtävyyksien kohdalla…

Lontoon jälkeen on vain kaksi vaihtoehtoa:
- Vaihtaa juoksutavoitteet johonkin muuhun lajiin
- Käydä takareisien puukotuksessa (mikä ei edes välttämättä auta). On vaan niin vaikeaa mennä puukotukseen, kun ei ole kovia kipuja ja ei tiedä auttaako se. Oravakin on jo 72v, eli uskaltaakohan sinne mennä…

Viikko 14 (3.-9.4.2017)

Juoksua 69km (5:16/km)
Liikuntaa yhteensä 6h 05min.

Paska viikko.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ma-Su 27.3.-2.4. - Viikko 13

Tänään (su) järvenkierrolla oli mukana ihan oikea urheilija, eli kiinteistömoguli-Pasi, mutta onneksi hän malttoi hölkätä minun ja Mjevin kanssa tuttua reilun vintsan vauhtia. Varmaan eilinen Karhu-viestin rypistys hieman toi malttia vaikka Mjevin käännyttyä kotiin jouduin tosin viimeisillä kilsoissa pienen vedätyksen kohteeksi. Koko matkan keskariksi tuli silti melko tavallinen 5:09/km.

Veterano ja Professori kävivät ilahduttamassa matkaa lyhyen pätkän ajan Pirkkalan rajojen sisällä. Herkistely suunnistuskisoihin kuulemma estää pitemmät lenkit. Minä en ihan tuota asennetta ymmärrä, koska pitkä lenkki juostaan joka sunnuntai ja selityksiä ei hyväksytä.

Viikolla hölkkäilin lähinnä aamulenkkejä matolla ja kävin kerran Harhan kanssa kiertämässä Kangasalan perinteisen juolulenkin (tuli reittiennätys ja vauhti oli 5:15/km). Viikon tehotreeni oli taas kävely Pispalan portaissa Markon kanssa. Nyt viimeinen nopein veto oli jo 2min 11s.

Viikko 13 (27.3.-2.4.2017)

Juoksua 96km (5:11/km).
Liikuntaa yhteensä 10h 35min.

Juoksun prioriteetti oli tälläkin viikolla liian alhainen, mutta tulipahan jotain hölkättyä. Pääosa energiasta on mennyt yrittäjähommiin vaikka edistys on tuskaisen hidasta. Katsotaan nyt kauanko tässä viitsii kitkutella…

Olen kyllä yrittänyt myös olla yhteiskunnallisesti aktiivinen ja miettiä tulevia kunnallisvaaleja. Olen etsinyt ehdokkaita, jotka ratkaisisivat Tamperetta vaivaavan loiskuntaongelman, mutta ihan saamatonta näyttää taas ehdokkaiden joukko olevan. Ihan kaikki puolueet samaa tyhjää. Tampere rakentaa tunnelit ja ratikat ja suurhallit etc. ja sitten loiskuntalaiset tulevat niitä käyttämään ilman korvausta ja edes viisumia ei vaadita. Itse pitäisi taas kaikki tehdä, jos Pirkkalan rajalle pitäisi saada muuri ja Nokialaiset maksamaan se. Kovasti tänään mietimme lenkillä olisiko Pirkkalan pakkoliitos Tampereeseen vai muuri vai molemmat se paras vaihtoehto. Jotain tämän kuntapelleilyn suhteen olisi tehtävä, ja ratkaisu ei ainakaan ole samaan kakkuun lisätyt maakuntajutut vai mitä se Sipilä sitten tekeekään. Kaikki toivo on mennyttä ja taidan vaan rakentaa muurin oman tontin ympärille Koikkariin… Paitsi kai museovirasto senkin kieltää.

Kun Suomen tilanne on niin toivoton, niin olen myös ahkerasti seurannut CNN:n uutisointia USA:n reality-showsta, joka tuottaa uutta materiaalia joka päivä. Olen koukussa. Mutta kaiken älyttömän uutisoinnin joukosta haluan nostaa ihan vakavasti esille löytämäni aivan erinomaisen ohjelman: GPS Fareed Zakaria. Vaikka monet muutkin CNN:n reportterit ovat todella hyviä (ja jotkut eivät), niin Fareed Zakaria on jotakuinkin täydellinen esimerkki analyyttisesta reportterista, jolla on todella laaja tietämys/ymmärrys maailmasta. Nostan Fareed Zakarian idoli-listalle maailman parhaana reportterina! (Julkaisen kattavan idoli-listan kunhan vaan saan aikaiseksi.)
Jos meillä olisi A-studiossa tai muissa edes 1% tällaista, niin ehkä ei olisi aina pakko tuskissaan 1 minuutin jälkeen kääntää kanavaa…

Ensi viikolla pitäisi yrittää juosta joku vk-treeni…

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Su 26.3. - Mentaaliharjoitus + viikko 12

Tänään kierrettiin järvi gallardon, Jannen ja Mjevin kanssa. Veterano kävi antamassa tärkeitä neuvoja Pirkkalan osuudella ja Tappikin kävi kuittailemassa jotain nelipyöräisellä konehesselillään. Emme kuitenkaan laske Tapin suoritusta järvenkierroksi vaikka hän suurinpiirtein samaa reittiä kulkikin ja alle vintsaa.

Meillä sen sijaan ei kulkenut alle vintsaa, vaan melkoista raastamista oli oma meno portaista väsyneillä jaloilla. Keskari oli tänään 5:13/km. Minulla kun on nyt tasan neljä viikkoa aikaa Lontoon maratooniin, niin Vetsku osasi neuvoa, että tänään on vuoden tärkein harjoitus, eli pitää juosta kiihtyvä pitkä. Vetsku on 2.3x-maratoonari, joten kannattaa kuunnella!

Fyysinen kuntoni ei kuitenkaan nyt mahdollista alle vintsan vauhteja, mutta onneksi olen lukenut myös mentaalisen harjoittelun tärkeydestä. Niinpä päätin toteuttaa Vetskun ohjeen mentaalitreeninä. Noin 15km kohdalla Tesomalla aloin mentaalisen kiihdytyksen ja mielessäni näin, kuinka muu porukka jäi hetkessä sadan metrin päähän. Jatkoin puolireipasta Tipotielle saakka ja aloitin siitä vitosen loppuvedon. Sain alamäestä hyvät vauhdit ja loppu meni lentämällä sellaista 4:10/km-vauhtia!

Tämä oli äärimmäisen tehokas treeni, koska kun sitten gallardon ja Jannen kanssa laahustimme takaisin Porschelle, niin jalat todellakin tuntuivat juuri siltä kuin tuon mentaalitreenin jälkeen pitikin! Aion Lontoossakin tehdä selvän eron fyysisen ja mentaalisen aikatavoitteen välillä.

Viikko 12 (20.-26.3.2017)

Juoksua 66km (5:14/km).
Liikuntaa yhteensä 6h 45min.

Helppo on varmaan huomata, että hanskat on taas heitetty kehään kevään ja kesän osalta, ja katse siirretty syksyyn. Motivaatiota syö pelko siitä, että ei se juoksu enää ikinä kulje. Tuohan vaikuttaa enemmän kuin todennäköiseltä, ainakin jos takareisipuukotukseen ei löydy intoa lähteä.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Ma-la 20.-25.3. - Mattoilua

Raportoidaan onneton viikko jo ennen viimeistä päivää. Pakkohan se on myöntää, että tässä on kaikenlaisia motivaatio-ongelmia. Nyt on suunta hakusessa monin eri tavoin, kun tässä yritetään yrittää ja silti olisi kiva pysyä kunnossakin.

Jotenkin tilanne on niin outo, että ei vaan tunnu onnistuvan. Kevätkausi on nyt mennyt harakoille, mutta onneksi olen sentään silloin tällöin käynyt lenkillä. Jaksaa sitten paremmin elokuussa samota metsässä vuorokauden, jos siihen tulee tarve. Lontoon maratoonikin on ihan pian ja siellä tavoitteeksi on muotoutumassa Tapin NYK:in ajan lyöminen. Vuoden päätavoitehan on Rautaveden maratonilla marraskuussa, kun sellainen tuli luvattua Vimppojen vuosigaalassa.

Tällä viikolla kuudessa päivässä on kilsoja kertynyt jopa 40… Mitään esteitä ei olisi ollut juosta 140, mutta ei näemmä nappaa. Viikon "treeneistä" nostan esille kaksi:

1. Torstaina kävin Markon kanssa tunnin kävelylenkillä. Lenkkiin kuului 6 x Pispalan portaat reippaasti (siis kävellen). Pysyin jotenkin Markon mukana ja oli hieno treeni. Seuraavana päivänä (pe) hehkutin jo, että jalat eivät tulleet erityisen kipeiksi. Tänään (la) olikin jo vähän kipeämpi tilanne, mutta ei paha silti. Portaisiin taas ensi viikolla. Huominen järvinen voi olla "hieman" haastava.

2. Tänään juoksin ikimuistoisen mattolenkin, eli kokonaista 7km, kuten yleensäkin matolla. TV:ssä pyöri hieno jääkauden jättiläiset -sarja, josta olen nyt nähnyt kaikki kolme osaa. Ihan oikeasti hyvä sarja vaikka jouduinkin puremaan hammasta, kun taas jostain löydetyn kallon naarmusta rekonstruointiin huikea taistelu luolakarhun ja luolaleijonan välillä. Annetaan nyt tämä pelleily/hehkutus anteeksi, kun 90% ohjelmasta oli hienoa!
Ikimuistoisen lenkistä teki kuitenkin Tunturin upea matto, jota olen aiemmin ehkä väärin perustein haukkunut. Nyt alan ymmärtää, että se on älykäs olento, joka on huolestunut minun surkeasta juoksukunnostani.
Tarina menee seuraavasti: Olen aina silloin tällöin ihmetellyt maton vauhtilukemaa katsellessani, että se on suurempi kuin mitä olin asettanut. Olen mielestäni vaikka juossut tasaista 11.5kmh-vauhtia ja sitten huomannut, että maton vauhti onkin 11.8kmh. Olen aina kuitannut sen ajatuksella, että kai minä sitten vahingossa olen painanut lisää vauhtia.
Tänään kuitenkin tajusin oikean tilanteen. Juoksin aamulenkkiä 11.3kmh ja sitten jossain vaiheessa huomasin, että nopeushan olikin 11.7kmh. Tiesin ihan varmasti, että en ole itse nopeutta nostanut. Ja ei kulunut kauankaan, kun vauhti alkoi itsestään nousta 12-13-14-15kmh!! Painoin kilpikonnaa epätoivoisesti, mutta ei se mitään auttanut. Lopulta jouduin hyppäämään pois matolta ja painamaan stop-nappia.
Nyt sille Tunturin softakesäharjoittelijalle lähtee valtavat plus-pisteet! Matto siis huomaa surkean tilani ja yrittää pakottaa minut edes jonkinlaiseen vauhtijuoksuun. Olen otettu tästä älykkyydestä! Toki siinä ehti pieni paniikkikin iskeä, kun matto kiihtyi huonokuntoisen alla.
Jos kyse ei kuitenkaan ole Tunturin kesäharjoittelijan älykkyydestä, niin ainoa vaihtoehtoinen idea maton kiihtymiselle on hikipisaroiden valuminen maton rakenteisiin, mutta sen ei luulisi olevan kovin yllättävää…

Huomenna järvinen klo 8:30 Porschelta. Tuskaa odotettavissa…

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ma-su 13.-19.3. - Surkea viikko 11

Niinhän siinä kävi, että edellisen sunnuntain vintsattu järvenkierto oli huonokuntoiselle liikaa. Vaikka se juoksu menikin vielä silloin ihan mukavasti muutamaa viimeistä kilsaa lukuun ottamatta, niin palautumista ei tapahtunut koko viikolla.
Tarkoitus oli juosta kunnollinen treeniviikko, mutta ei pystynyt. Kaikki lenkit olivat huonoja ja kerta toisen jälkeen jätin suunnitellut lenkit tekemättä.

Viikolla tuli siis tehtyä muutama häröily ja yksi keskeytetty yritys juosta reipasta (=alle vintsaa). Viikon ainoaksi suoritukseksi jäi taas sunnuntain järvenkierto.

Järvenkierrolla olivat mukana tänään gallardo, harpatti ja Mjev sekä suurta häpeää edelleen kärsivä Veterano, mutta Vetsku veti kengällä vain muutaman kilsan. Kuten tavallista, niin keskustelimme matkalla Kreikan ja Rooman historiasta ja länsimaisen kulttuurin kehityksestä ja Ranskan vallankumouksesta (joka oli huono vitsi). Tappi on selvästi ollut liian kauan poissa, kun juttujen taso on mennyt tuollaiseksi! Harpatti kyllä yritti herättää alatyylistä keskustelua, mutta ei se onnistunut ilman Vimppoja.

Kirjasin myös kalenteriini rogainingin MM-kisan jossain Venäjän tuntumassa joskus elokuun tienoilla. Olen selvästikin varmistamassa varamiesasemani Vimppojen joukkueessa, kun ns. perämies-rooli on ehkä tarjolla, kun sunniteltu peris ei käy lenkillä lainkaan. Saapa nähdä miten käy, mutta pitää varmaan alkaa treenata juoksemalla vieläkin hitaammin.

Tänään siis järvenkierto 5:11/km, joten seuraavaa vintsaamista jäädään odottamaan,

Viikko 11 (13.-19.3.2017)

Juoksua 68km (5:15/km).
Liikuntaa yhteensä 6h 35min.

Ehkä sitten ensi viikolla…
Onhan se pakko myöntää, että yrittäjyyskin on vienyt energiaa aika lailla ja työpäivät ovat olleet pitkiä. Mutta ei se silti selitä, miksi ei kulje..

PS. Katsoin juuri naisten Quebecin MC-hiihdon viimeisen osakilpailun. Pelkkää tuskaa on kuunnella Mertarannan-Roposen sekavaa ja typerää kommentointia. Tämän päivän kisa oli kyllä pohjanoteeraus molemmilta. Pakko se on kai katsoa lähetykset ilman ääntä, kun muitakaan selostajia ei ole tarjolla.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Ma-su 6.-12.3. - Viikko 10, vintsattu järvenkierto ja pyöräteiden viitoitus

Kevyt viikko vierähti taas ilman blogimerkintöjä. Tällä kertaa kuitenkin motivaatiomittari värähti aavistuksen parempaan suuntaan, eli hieman se hölkkä taas on parantunut ja mieliala nousee nopeasti. Haamurajan 3.30-alitus Lontoon maratoonilla alkaa tuntua realistiselta.

Kiirettä on riittänyt tämän yrittämisharrastuksen piirissä ja päivärytmi on ihan sekaisin ja se ei kuulemma tue ammattimaista urheilua. Tämäkin päivä kului Helsingissä tuhlaamassa yrityksen olemattomia rahoja. Näillä juoksumäärillä ja -vauhdeilla ei näemmä unella, ravinnolla ja muulla hömpällä onneksi juuri ole merkitystä. Jos rehellisiä ollaan, niin eipä se tilanne yhtään erilainen ole kuin viimeisen 15 vuoden aikana muutenkaan.

En erittele viikon treenejä, kun ei niitä nyt paljon ollut. Tässä kuitenkin lepoviikon yhteenveto.

Viikko 10 (6.-12.3.2017)

Juoksua 81km (5:13/km).
Liikuntaa yhteensä 7h 45min.

Mattohölkkää pieninä annoksina aina silloin tällöin. Tähän ainoastaan kaksi poikkeusta koko viikolla:
1) Keskiviikkona tonneja gallardon ja JariL:n kanssa hallissa. Kulku oli hyvä ja tuli juostua jopa viisi tonnin vetoa, joista viimeinen 3.35. Todettakoon nyt kuitenkin, että JariL tietysti juoksi pitempiä vetoja ja kovempaa, mutta oli hän kuitenkin hallissa samaan aikaan kuin minä ja gallardo… Joten siis yhdessä juostiin;-)
2) Sunnuntaina järvenkierto alle vintsaa, eli 4:56/km!! Vieläkin ihmettelen, että miten siinä noin hyvin kävi. Edellisestä vintsan järvenkierrosta on kulunut jo melkein vuosi!
Alku tuntui helpolta ja juoksin siinä etujoukoissa harpatin vedättäessä joukkoa. Meni todella kevyesti ja luulin, että vauhti oli reilusti päälle vintsaa, kunnes gallardo, Mjev ja Professori alkoivat kaikki vinkua liian kovasta vauhdista. No, eihän siinä kauan kestänyt kun minä aloin valua peränpitäjiin, kun Janne ja Professori sitten pitivät vauhtia koko loppumatkan. Oli tämä silti vuoden paras juoksu ja herätti toiveita siitä, että 3:30 maratonilla on mahdollinen tavoite.
Selvästikin vauhtia nosti edellisen illan/yön Vimppa-gaala, johon olin saanut kutsun edellisen vuoden ansiokkaiden juoksusuoritusteni perusteella. Kirjasin myös Vimppojen perinteen mukaisesti ensi vuoden tavoitteet legendaariseen lasinaluseen Ukkopekassa (ja keksin omani siinä lonkalta noin 15 sekunnissa). Onneksi sain myös samalla tutustua Vimppojen arkistointimenetelmiin, joten en ole kovin huolissani, että kukaan muistaisi lupaamiani tavoitteita enää ensi vuonna.

Ensi viikolla halli on ilmeisesti messukäytössä ja vedot saavat jäädä tekemättä. Määrää olisi tarkoitus kerätä ainakin sen satasen verran, vaikka johan tässä maanantai meni nollilla. Siis jäljellä 100km 6 päivässä.

Loppuun on pakko nostaa esiin tärkeä järvenkierrolla esiin noussut kuntapoliittinen asia. Jos sinulla on minkäänlaista elämää, niin lopeta lukeminen nyt.
Vintsaajien lenkillä nimittäin kyseenalaistettiin eilen pjh:n (ja myös gallardon) tarkkaavaisuus ja havainnointikyky. Tämä asia on nyt selvitettävä perinpohjin. Tarina on seuraava: Viime viikon järvenkierrolla (siis 5.3.) totesin gallardolle lenkin alkuvaiheilla Partolan tienoilla, että mitähän nuo punaiset numerot klv-väylien suuntaviitoissa ovat. Siis nimenomaan siinä Partolan alikulun kohdalla oli opasteviitoissa punaisia numeroita, jotka viikkoa myöhemmin selvisivät Mjevin tiedon perusteella olevan pyöräilyreittien numeroita. Tuossa Partolan kohdassa ristesivät pyöräilyreitit 7 ja 12. Tiedostin myös, että juuri tuossa kohdassa numeroita on saattanut olla jo paljon aiemminkin ja vasta nyt kiinnitimme niihin huomiota. Siis tässä kiistassa ei ole kyse juuri Partolan klv-risteyksen kohdassa olevista numeroista.
Mutta sitten Partolassa gallardon kanssa aloimme miettiä asiaa ja odottaa seuraavia punaisia numeroita, mutta niitä ei koskaan tullut silloin 5.3. lenkillä. Vain Partolan risteyksessä oli punaisia numeroita.
Mutta nyt eilen 12.3. kävimme isommalla porukalla samaa keskustelua. Mjev osasi kertoa, että numerot viittaavat pyöräilyreitteihin. Ja niinhän se on. Löysin tällaisen 2016 pyöräilykartan, jossa nuo reitit 7 ja 12 ovat mukana. Siinä sitten Partolan risteyksen jälkeen kuitenkin niitä punaisia numeroita tuli nyt vastaan vähän väliä, eli ainakin kolme kertaa siinä Naistenmatkantien aikana. Minun (ja gallardon) väittämää siitä, että näitä muita viittoja ei edellisenä sunnuntaina vielä ollut olemassa, ei kukaan uskonut, eikä varsinkaan Mjev;-)
Olen yrittänyt asiaa selvittää netistä, mutta vielä ei ole selvinnyt. Minun väitteeni siis on, että nuo punaiset pylpyräviitat on pystytetty Partolan ja Lihapoikien välille viikolla 10, eli vasta 5.3. jälkeen. Aion selvittää asian perinpohjin, koska varmaan Suomessakin on joku "freedom of information act" ja minulla on oikeus tietää mihin viittoihin ja milloin Pirkkalan loiskunta on Tampereen rahoja tuhlannut. Kysymys pyöräteiden viitoitusten aikataulusta tullaan ratkaisemaan tavalla tai toisella!!