sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Viikko 23 (5.-11.6.2017)

Jälleen yksi juoksuton viikko, ja eipä juuri mitään muutakaan tullut tehtyä. Viikko on kulunut rasvakerroksen kasvattamisessa tulevaisuuden energiaa vaativia suorituksia varten. Siinä olen onnistunut erittäin hyvin ja uskoisin vararavinnon puolesta olevani hyvässä kunnossa. Ja takkahuoneen vaaka on samaa mieltä.

Jukola-viimeistely

Viikon ensimmäinen liikuntasuoritus oli lauantain "suunnistus" Teiskossa. Ajattelin avautua siitä tarkemmin, koska se oli osa äärimmäisen suunnitelmallista Jukola-projektiani. Olen valmistautunut legendaariseen Jukola-viestiin jaksottaisen harjoitteluohjelman kautta. Suunnistus on minulle sivulaji, joten olen joutunut minimoimaan harjoitteluun käytetyn ajan ja maksimoimaan tehokkuuden. Lajin eri osa-alueisiin keskittyvien harjoitusjaksojen välillä olen palautellut huolellisesti ja antanut oppien uppoutua kehooni.

Ensimmäinen treenijakso oli ns. "taitojakso". Se oli ohjelman vaikein jakso ja toteutin sen noin 10 harjoitteen muodossa vuosina 2013-2014 iltarasteilla. Tavoitteena oli tutustua Suomessa esiintyviin maastotyyppeihin, kuten tie, polku, mäki ja ravirata. Tämän rankan treenijakson jälkeen pidin kolmen vuoden palauttavan jakson, jossa en kajonnut karttoihin tai kompassiin.

Tänään pidin sitten kilpailuun valmistavan harjoitteen, eli suoritin suunnistuksen kilpailunomaisissa olosuhteissa. Lähtökohdat kisaan eivät olleet parhaat mahdolliset: Jalka on juoksukelvoton, lähinäkö ei riitä kartan lukemiseen ja en oikein muutenkaan enää muistanut miten karttaa luetaan.
Kisa oli osa RC Eemelicupia, jossa suoritettiin (tai yritettiin suorittaa) Grano Gamesin kuntosarjan 5km rata. Ostin kompassin ja vuokrasin emitin kisakeskuksesta ja sitten vaan radalle. Karttaa ei saanut katsoa ennen starttia, ja alussa tulikin heti yksi tärkeä opetus jännittävästä kilpailutilanteesta: Lähdin startista ontumaan samaan suuntaan kuin useimmat muutkin ja yritin siinä vauhdissa tutkia isoa karttaa. Varmaan meni 5min ennenkuin löysin K-pisteen kartalta ja siinä vaiheessa en enää tiennyt mihin päin olin juossut ja kuinka kauas. En suosittele tätä menetelmää.
Eka rastiväli oli todella pitkä ja kauhukseni maastossa ei ollut mitään merkkejä paikantamiseen. Ei ollut siis mitään mahdollisuutta tietää missä on. Ja näin oli itse asiassa koko kisareitin osalta. Eli omaksuin taktiikan juosta vain eteenpäin ja toivoa, että rasti tulee vastaan. Siinäkin oli ongelma, että rastit oli piilotettu todella hankaliin paikkoihin ja niitä ei voinut nähdä, jos ei tullut oikeasta suunnasta. Eli haravointiin perustuva satunnaismenetelmä ei toiminut.

Jukola-hengessä yritin kysellä muilta missä me olemme, ja sen verran sain selvyyttä, että pääsin jotakuinkin rastin 1 maisemiin. Siellä sitten etsin rastia turhaan. Selvästi oli kyseessä vaikea rasti, koska törmäsin myös keemiin ja kiptooseen, jotka olivat hakemassa samaa rastia. Hengailin siinä mukana, kunnes loputtoman pitkän ajan jälkeen joku neuvoi meidät rastille. Taisi mennä lähes tunti…

Rasti 2 oli lähellä ja otin siihen kompassisuunnan. Pian kuitenkin ihmettelin, että maasto ei kertakaikkiaan vastannut karttaa ja olisihan sen rastin pitänyt jo tulla vastaan. Kyselin taas joltakin, että missä ollaan. Olin sitten lähtenyt vastakkaiseen suuntaan ja aloin epäillä, että miten se suunta oikein kompassilla otettiinkin. Olin aika varma, että pohjoisneula pitää sijoittaa hahloon, mutta olin kyllä ostanut halvimman mahdollisen kompassin, joten siinä ehkä pitikin hahlottaa eteläneula. Vinkkinä aloittelijalle voisin sanoa, että vaikka ne neulat ovat siinä ihan toistensa lähellä, niin silti tuosta valinnasta seuraava 180 asteen eranto voi olla ratkaiseva rastin löytymisen kannalta. Kun myöhemminkin yritin ottaa suuntaa, niin huomasin, että neula osoittaa mihin sattuu ja pyörii villisti. Eli oli ihan sama käyttääkö hahlossa pohjois- vai eteläneulaa. Itse asiassa epäilin jopa, että olisikohan juuri nyt alkanut magneettisten napojen vaihtuminen. Sehän tapahtuu keskimäärin puolen miljoonan vuoden välein ja edellisestä on kulunut jo yli 700000 vuotta, joten elämme yliajalla. Ja kuulemma tilapäisiä lyhyitä muutoksia on tapahtunut myös homo sapiensin aikana viime jääkaudella. Päädyin kuitenkin siihen, että luultavampaa on, että kompassitaidoissani oli puutteita.

Rasti 2 löytyi, kun menin takaisin ja jatkoin vastakkaiseen suuntaan ja sitten seurasin henkilöä, joka etsi samaa rastia. Kartalla en ollut kertaakaan. Jukola-treeniä siis. Rasti 3 löytyi sitten rajun kiertotien kautta ihan säkällä. Koskaan en tiennyt missä olen. Käytin samaa taktiikkaa, että pyysin muita näyttämään kartalta missä ollaan, mutta siinäkin menetelmässä on ongelma: Se toimii, jos ei liiku. Mutta jos ei satu olemaan juuri rastin kohdalla, niin on pakko liikkua johonkin suuntaan siitä tunnetusta paikasta, jolloin taas ei tiedä missä on.

Rastilta 3 otin taas suunnan ja magneettisten napojen vaellus ilmeisesti jatkui, koska juoksin johonkin ihan väärään suuntaan. Nopeasti menetin otteen kartalta ja kiertelin vain päämäärättä toivoen, että joku rasti tulisi vastaan. Tämäkin on tärkeä oppi: Kun löydät jonkun rastin, niin pitää ensin tarkistaa onko se rasti omalla kartalla. Jos on, niin siitä saa paikannuksen. Jos ei ole, niin pitää jäädä rastille odottamaan, että joku muu tulee. Tein näin ja lopulta siihen joku tuli leimaamaan. Hän ystävällisesti näytti omalta kartaltaan missä tuo rasti oli. Se katkaisi kamelin selän, koska olin huitsin nevadassa ja rasti 4 oli jossain ihan muualla. Koko kisaa oli kulunut vasta kolmasosa ja ainuttakaan rastia en ollut löytänyt omin neuvoin. Oli ihan selvää, että en ikimaailmassa löytäisi noita rasteja ja aikaakin oli kulunut melkein kaksi tuntia.

Onneksi olin harhautunut maalin suuntaan ja päätinkin oikaista suoraan maaliin. Maali oli ihan ison tien varressa, joten jopa minä löysin sen. Tuo tie oli ainoa maastomerkki, jonka koko kisan aikana kartalta tunnistin. Oli kohtalaisen hankala reissu ja onnistumiselämyksiä suhteellisen vähän. RC Eemelicupissa tämä suoritus kuitenkin tuotti hyvin pisteitä, joten pidän tätä onnistumisena! Oli toki 6 Eemeliä, jotka olivat minua parempia, mutta 8 jäivät pisteissä joko taakse tai tasoihin;-)

Jukola-projektissa on tämän kisaviimeistelyn ja levon jälkeen jäljellä vielä huolellinen kisamaaston vakoiluoperaatio ja ihan sitten viimeisinä päivinä aion päntätä karttamerkkejä netistä. Näillä mennään. Kangasala 2019 - täältä tullaan!!

Tupla-järvinen

Tänään kävin sitten polkemassa taas elämä pelissä kaksi järvenkiertoa ja viime hetkellä saavutin gallardon, Jannen ja Hannun, joten ihan samanlaista nöyryytystä ei tullut kuin viime viikolla. Kunto on todella huono ja olen 5-10min hitaampi kuin viime vuonna. Reissun jälkeen kotona kului pari tuntia kohtalaisen huonovointisena ja jalat eivät kantaneet edes seistä;)

Viikon päätavoite saavutettiin kuitenkin, eli ensi viikolla pääsen Sakari Oravan vastaanotolle, kun hän suostui lykkäämään Ronaldon hoitoja ja palasi maailmalta auttamaan veteraaniurheilijaa.

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Viikko 22 (29.5.-4.6.2017)

Taas yksi viikko ilman juoksua. Muutaman kerran olen polkenut crosstraineria, mutta kyllä syöksykierre kohti hautaa on edelleen vahvassa vauhdissa. Resistance is futile.

Äärimmäinen nöyryytys tuli tänään järvisellä, kun en pyörällä tuplalla saanut gallardoa kierroksella kiinni lainkaan. Kun Ratinansillalla ei gallardoa ja Mjeviä näkynyt, niin hieman ihmettelin, mutta ajattelin, että varmaan ehtivät juuri kaartaa mutkan taakse. Kun sitten itse pääsin mutkan taakse rantaan ja näin reittiä pitkälle eteenpäin ja gallardosta ei ollut merkkiäkään, niin vasta silloin tajusin, että nyt kävi kylmät. Elämä laukkasi silmieni edestä ja ymmärsin, että Mjev oli tietenkin jäänyt Hämeenpuistossa pois kyydistä ja gallardo oli aamulla kehunut, että nyt kulkee hyvin. Siis loppunosto! Lähdin sotkemaan pyörällä täysillä, mutta peli oli jo hävitty. Kun pääsin Porschelle, niin siellähän gallardo nojaili polviin maksimaalisen nöyryytykseen tähtäävän loppunoston jäljiltä. Tuskin jäin puolta minuuttia enempää, mutta kuitenkin…

Viikkoon on mahtunut paljon juoksuun liittymätöntä toimintaa. House of Cardsin uusin kausi tuli Netflixiin ja siinä taisi mennä melkein pari vuorokautta, kun katsoin sen putkeen läpi. Eihän se niin kauan kestänyt, mutta välillä piti nukkua ja tehdä jotain "töitäkin". Luulen silti olleeni ainakin Suomen nopein, joka katsoi koko kauden. Kai sitä pitää taas vuosi odottaa seuraavaa kautta, koska ei se nyt tuohon voinut päättyä… Onneksi välissä tulee mm. OITNB ja Game of Thrones.

Laajennan blogia nyt politiikan suuntaan juoksun vähetessä, koska Euroopassa on tapahtunut häiritsevää kehitystä. Perustavaa laatua olevat elämänarvoni ovat vaarassa. Olen nimittäin äärimmäisen pettynyt Ranskan presidentin vaalien tulokseen. Valitsivat siis tuon Macronin ja hän tuntuu puhuvan lähes tavallisen järkevän ihmisen tyyliin. Ja pitää jopa puheita englanniksi!! Toivottavasti tälle pelleilylle saadaan nopeasti loppu, jotta voin taas jatkaa ranskalaisten halveksuntaa tavalliseen tapaan. Onneksi Ranskan kansa varmasti lähtee pian barrikaadeille puolustumaan valtion tukiaisia kaikelle ja normaalin ranskalaisen omahyväisyyden palauttamista, ja Macron joutuu palaamaan ruotuun. Mutta nyt on näyttänyt vähän pahalta muutaman päivän.

Ensi viikon päätavoite on saada varattua jonkinlainen järkevä lääkäriaika Helsingistä selvittämään voisinko saada sellaiset Pistoriuksen hiilikuitujalat.