lauantai 31. toukokuuta 2014

La 31.5.

Tänään 8km, 42min

Ap: 7.9km, 42:02, 5:19/km.

Hallilan kierto täysin juoksukelvottomin könkköjaloin. Nyt on kyllä sellainen fiilis, että jalat eivät tästä hevillä tokene. Pakko olisi päästä aloittamaan kunnon hapenottotreeniä ensi viikolla, mutta todella huonoltahan tämä näyttää.

Tsemppauksena hapenottotreeneihin pitää tietysti etsiä esikuvia. Ihan niinkuin torstain dokumentin etiopialaistytöillä oli Tiruneshin juliste seinällä, niin Pirkanmaalla kovista lyhyistä rypistyksistä puhuttaessa katse kääntyy Suoramajärvelle. Itse asiassa luulin jahan edelleen pitävän hiljaiseloa ja korkeintaan tekevän salatreeniä, mutta hän olikin ilmeisesti vain estänyt RSS feedien kulkemisen Koikkariin ja en saanut päivityksiä blogista, kunnes sitten eilen tuli koko kevät kerralla. Joskus ennenkin on käynyt niin, että RSS feedit eivät tule perille, mutta en yhtään tiedä missä vika on. Tärkeintä kuitenkin on, että EPOC:it ja TRIMP:it nousevat Suoramajärvellä kovaan tahtiin!

Niinhän se nimittäin on, että kun kaksi Pirkanmaalaista juoksuharrastajaa kohtaa, niin jossain vaiheessa keskustelu aina kääntyy kevääseen 2013 ja jahan hienoon progressiiviseen kehitykseen.
- Mitä siellä Hakunilan maastoissa oikein tapahtui? Mieletön aika!
- Olihan siitä merkkejä jo Kaupin vitosella viikkoa aikaisemmin...
- Ja kynnysvauhtikin taisi olla treeneissä kesällä 3.17/km!
- Kyllä se Tero Similän tapaus pistää nyt vähän miettimään...

Historiahan tuntee tuon optimismin ja nousukunnon ajanjakson nimellä "Jahan Kevät". Silloin kaikki tuntui mahdolliselta ja positiivisuus levisi kansan keskuudessa. Ja päinvastoin kuin vähemmän tunnetun vuoden ´68 pikkuserkun tapauksessa Jahan Kevät jatkui vielä kesän yli ja johti uskomattomaan tulokseen Pirkkalan Hölkässä, jossa siis syntyi ikuisesti rikkumaton tavisten ennätys. Eli onhan tuossa meriittejä yhdelle miehelle. Turhaan eivät alkaneet housut täällä tutista, kun jaha alkoi taas uhota tulevasta Pirkkalan hölkästä. Onneksi kuitenkin olen päässyt ”karkuun” sarjaa ylemmäs lyhyemmälle matkalle ja voin ottaa kovan loppukirin, kun jaha vielä kaartaa toiselle kierrokselle;-) Ensin kuitenkin pitäisi saada ne vk-treenit tehtyä. Tapilla ja jahalla taisi olla jotain sovittuna ja ehkä minä pääsen pyörällä mukaan.

Jos muuten joltakin jäi tuo Juoksijoiden luvattu maa näkemättä, niin Areenasta ehtii vielä. Eihän siinä mitään ihmeellistä ollut, mutta melko vaikuttava juttu silti. On se hyvä nähdä aina välillä erilaista elämää. Ja ei tarvitse paljon miettiä tuollaisen jälkeen miksi Etiopiasta tulee kovempia juoksijoita kuin Suomesta.

Onnea uusille ylioppilaille ja muille valmistuneille!

perjantai 30. toukokuuta 2014

Pe 30.5.

Tänään 6km, 34min

Ap: 6.0km, 34:20, 5:43/km.

Mattokutonen aamulla. Aivan limitillä mentiin ja vaivoin jaksoin juosta 6km noin 6min/km-vauhtia. Syke lopussa 160, eli sama kuin Hampurin maratonilla. Olen sanaton. Olen ilman sanoja*. Eihän tällaista voi olla. Juoksu on paska laji.

Ip: lepo.

*Kaikkihan muistavat tietenkin Seinfeldin legendaarisen kolmannen kauden jakson numero 19 (The Good Samaritan) ja sen kuolemattomat sanattomuus-lainaukset. Georgen vastaavaa quotea ei Youtubesta valitettavasti löytynyt. Voisinkin kaivaa DVD:t esiin ja katsoa koko kolmannen kauden taas kerran. Unohtuu ainakin typerä juoksu.

torstai 29. toukokuuta 2014

To 29.5. - Järvenkierto

Tänään 27km, 2h 20min

Ap: 26.7km, 2:19:39, 5:14/km.

Perinteinen järvenkierto kesäreittiä Tapin ja Hannun kanssa. Vauhti oli onneksi rauhallista, niin jotenkin siitä selvisin vaikka ihan helppoa ei taas ollutkaan.

Kotona loppui sitten akku Forerunnerista ennenkuin ehdin purkaa datoja koneelle. Ilokseni sain huomata, että mittari ei enää lataudu ollenkaan! Eli joko telakka on rikki tai sitten jotain latausjuttuja kellon sisällä on rikki. Ehkä näin on parempi, että en joudu kärsimään TE-arvoja ja sykkeitä katsellessa. Kokeilen kotona tänään vielä kaikkia mahdollisia poppakonsteja, mutta varmaan on pakko aloittaa huoltorumba huomenna. Voi pe***le!

Oli muuten juoksu taas tavallistakin jäykempää ja loikat rotvallikiveyksien yli piti ottaa tarkasti kompastumista vältellen. Olen todellakin saavuttanut jonkinlaisen lakipisteen siinä kuinka sementtisiksi erilaiset nivelet ja ligamentit voivat mennä. Onneksi siihen on ratkaisuna brutal stretching. Tappi ja Hannu olivat jotenkin onnistuneet välttämään tämän juoksijoiden opetusvideon, joten pistän sen nyt taas tänne:
http://www.ruutu.fi/ohjelmat/myllyrinne-company/venyttely-se-on-itelta-pois

Ennen kuolemaansa Forerunner ehti viimeisillä voimillaan kertoa minulle, että palautuminen kestää sunnuntaihin saakka. Pari päivää siis pitäisi taas ottaa todella iisisti.

Ip: lepo.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Ma-ke 26.5.-28.5. - Lepojakso

Lepojakso ma-ke yhteensä 19km, 1h 40min

Ma ap: lepo.
Ma ip: 7.9km, 40:11, 5:05/km.

Ti ap: 3.5km, 18:44, 5:21/km.
Ti ip: 7.9km, 40:44, 5:09/km.

Ke ap: lepo.
Ke ip: lepo.

Suunniteltu viikon lepojakso jäi nyt kolmeen päivään. Syke ehti tuossa aika hyvin normalisoitua ja mittarin mielestä olen palautunut. Mutta jalat ovat kyllä ainakin yhtä kipeät kuin lepojakson alussakin. Lepo ei siihen auta, mitä en tosin odottanutkaan.

Lepojakson pitkästyttämänä sain aloitettua tieteellisen projektin Garminin mittareiden tarkkuuteen liittyen. Uskoisin saavani tutkimukseni päätökseen parin viikon aikana ja raportoin sitten tulokset täällä. Tai tietysti teen kuten kaikki kunnon tutkijat, eli raportoin tulokset vain, jos ne vahvistavat omia ennakkokäsityksiäni. Tutkimuksen alku on kuitenkin lupaava.

Lepojakson aikaiseen päättymiseen on syynä se, että lähden huomenna aamulla järvenkierrolle. Tappi nimittäin pisti viestiä, että tuollainen mahdollisuus olisi tarjolla. Talven aikanahan Tappi alkoi muistuttaa mystistä lumimiestä Jetiä, jonka olemassaolosta ei voinut olla aivan varma. Pakko on käydä varmistamassa tilanne ja käynnistämässä Tapin Berliini-projekti.

Lähtö Porsche Centeriltä klo 8.30.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Viikko 21 - Kesäsuunnitelmia

Viikko 21 (19.5.-25.5.2014)

Juoksua 52km (5:14/km).
Liikuntaa yhteensä 5h 15min.

Huono viikko. Jalat kipeinä, syke korkealla ja juoksu vaikeaa.

- Muutamia huonoja peruslenkkejä. Olisi voinut jättää tekemättä.
- Hieronta.
- Sääret kipeät, mutta tuskin mitään pahempaa. Parempaan suuntaan menossa.

Nyt pitää alkava viikko vain levätä. Kaikki lenkit lyhyinä ja hitaina. Keskitytään pihatöihin.

Olen myös pohtinut vähän tulevaa kesää. Ensi viikolla alkaa mäkikausi ja fokus siirretään Lukonmäkeen. Siellä pitää testata hapenottoa ja ylipäänsä kuinka mäkeä jaksaa kavuta. Ensimmäinen tavoite on jaksaa juosten mäki alhaalta ylös saakka. Muitakin mäkiä voisi kokeilla (Suolijärvi, Pyynikki). Joku 6vk voisi mäkiä tahkota ja katsotaan mitä siitä syntyy. Höysteeksi siihen sopii tonneja tai lyhyitä vk-lenkkejä. Kesä- ja heinäkuulle en ota mitään kisoja tavoitteeksi.

Ikävän ongelman tähän kesälle tuo RC Eemelin Kesäyön Unelma, joka on 4.-5. heinäkuuta. Sehän tekee tyhjäksi kaikki yritykset parantaa tuloskuntoa ja syöksee taas osallistujan monttuun. Eli se on malliesimerkki häröilystä. Silti varmaan lankean tuohon loveen. Harpatti muistaakseni lupaili lähteä myös;-)

Jos kesän mäkikausi onnistuu, niin seuraava tavoitteellinen kisastartti voisi olla Pirkkalan hölkässä Jos siellä tulee kelvollinen tulos, niin sitten voisi vielä innostua maratonille Kankaanpäähän. Aikaahan on Pirkkalan jälkeen 10vk, eli juuri sopiva aika tehdä maratontreenijakso ja saada se 3h taas rikki. Edellinen 3h-alituksenihan oli juuri Kankaanpäässä 4 vuotta sitten!

Ja jos arvaillaan pitemmälle, niin kauden voi sitten vielä päättää Rautaveden 40v-juhlamaratonilla marraskuun alussa. Minulla on nimittäin loistava track record juhlamaratoneilta. Olen erikoistunut 100-vuotismaratoneihin, mutta luulisin olevani aika hyvä myös 40-vuotismaratoneilla, joten pakkohan se on tavoitteena olla M50-sarjan voitto. Rautavedelle tulee varmaan joku nandi Keniasta tai Enosta, joten siellä ei voi sentään haaveilla koko kisan voitosta niinkuin Västilässä.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Su 25.5. – Hällä väliä

Tänään 8km, 41min

Ap: 7.9km, 41:24, 5:14/km.

Hallilan kierto. Helteinen ilma, jota virkisti mukava kesäsade. Juoksu on vaikeaa, mutta ei varmaan mitään sellaista ongelmaa ole mikä ei viikon levolla paranisi.

Ip: lepo.

Olen tässä taas pohtinut syntyjä syviä. Päädyin siihen, että ainakin yksi iso tekijä juoksutulosteni surkeuteen on eräänlainen hällä väliä –meininki. En ole pitkään aikaan saanut aikaiseksi minkäänlaista tavoitteellisuutta tai ideaa tekemiseen. Niinpä tämä juoksu on päivittäistä häröilyä.

Minulla on muutenkin taipumusta hällä väliä –meininkiin, eli huolellisuus ja harkitsevaisuus eivät oikein ole vallitsevia luonteenpiirteitä. Tuli taas tänään esimerkiksi myrkytettyä voikukat nurmikolta. Nyt luultavasti en sentään käyttänyt Rounduppia, mutta toisaalta myrkyn annostelu oli taas sellainen juosten kustu hätäily, että en ihmettelisi, jos nurmikko kuolee sen takia.

Tuli EU-äänestyskin tehtyä hällä väliä -tyyliin. Yhtään vaaliohjelmaa en ole katsonut sekuntiakaan tai muutenkaan asiaa miettinyt. Juuri ennen äänestämässä käyntiä etsin ensimmäisen löytämäni vaalikoneen ja huiskin vastauksia sinne minuutissa. Sieltä tuli ehdotuksena joku minulle täysin tuntematon nainen ylivoimaisesti isoimmalla pistemäärällä. Edes sen vertaa en viitsinyt katsella enempää, että olisin etsinyt jonkun lähinnä sopivan miehen sieltä listalta. Niinpä joku tuntematon nainen sai sitten ääneni. (Kyseessä ei kuitenkaan ollut se Itsenäisyyspuolueen naisehdokas, jota mainostin perjantain blogissa....)

Ratkaisu hällä väliä –meininkiin alkaa hahmottua päässäni. Tämä kausi on menetetty, mutta ensi kaudeksi voisi etsiä valmentajan! Eli tehdä syksyllä ihan oikea ohjelma koko talveksi ja asettaa ensi vuodelle tavoitteet ja sitten saada joku piiskaamaan ja kieltämään häröilyt.

Sen sijaan hällä-väliä-meiningistä ei ole ollut tietoakaan Suomen halki kulkevalla tiestöllä, missä Pasi Koskinen on kahden juoksuviikon jälkeen Nuorgam-Hanko -matkansa puolivälissä. Hänhän oli siis kyllä eilen vielä Oulussa, mutta niin se vain maantiede on ihmeellistä, että Oulu on lähellä puoliväliä vaikka onkin siellä Lapin tuntumassa.

Samoin oli päämäärätietoista tekemistä järvenkiertokaverillamme Siunilla Lahdessa, missä 3.30-tavoite oli maralla paperia (tulos 3.27). Onnittelut!

lauantai 24. toukokuuta 2014

La 24.5.

Tänään 3km, 16min

Ap: vr3.3km, 16:14, 4:55/km.

Ähäkutti! Varmasti kaikki luulivat, että lähden Mänttään;-) Osoitin kuitenkin taas, että jossain siellä syvällä on pieni järjen ääni.

Aamulla totesin oloni surkeaksi ja jalat kipeiksi. Päätin olla lähtemättä. Sitten aamukahvin jälkeen aloin miettiä josko kuitenkin pystyisin juoksemaan. Lähdin ulos kokeilemaan pienen aamuverkan. Oli aivan karmeaa surkeutta ja kipua. Sen jälkeen lähti tekstiviesti järjestäjille, että onnea tapahtumaan... Tämä oli tässä.

Ip: lepo.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Pe 23.5. – Vaikeita valintoja

Tänään 8km, 40min

Ap: lepo.

Jalat kipeät. Juuri sillä rajalla, että pitää arvailla juoksisiko vai ei. En sitten juossut.

Ip: 7.9km, 40:10, 5:05/km. [Edit: Matka korjattu 25.5.]

Surkeista surkein ja siitä vielä vähän surkeampi lenkki. Oli muuten kuumakin, eli 30 astetta. Kaiken kruunasi taas se, että Forerunner mittaili satuja ja keksi minulle ihan oman lenkkireitin. Lenkin pituus on siis arvailtu ja käyn jossain välissä juoksemassa saman reitin uudelleen, niin saan oikean mitan.

Joka tapauksessa nyt ollaan siis taas niin pohjalla kuin vain olla voi. Siitä on kulunut viisi viikkoa, kun kaikki meni hyvin ja vuoden huippukunto oli saavutettu. Vaikea käsittää miten viidessä viikossa pystyy edes yrittämällä huonontamaan kuntoa näin nopeasti.

Tässä onkin vakavasti pohdittava ainakin seuraavia kysymyksiä:

1. Pitäisikö alkaa harjoitella järkevästi, jotta olisi edes teoreettinen mahdollisuus kehittyä? Vai jatkanko typerää regressiivistä häröilyä? Joku voisi ajatella, että kysymyksen asettelu sisältää jo ilmeisen vastauksen, mutta kyllä siinä häröilyssäkin on puolensa, kun saa tehdä mitä mieleen milloinkin juolahtaa. Vaikea kysymys, mutta pian on päätettävä.

2. Menenkö huomenna Mänttään Serla-hölkkään vai en? Optimisuorituksella kymppi voisi nyt kulkea 45min pintaan ja palautumiseen menisi viikko ja jalat luultavasti olisivat kuukauden telakalla. Jälleen voisi kuvitella, että tuo analyysi jo sisältää vastauksen kysymykseen. Mutta houkutus lähteä on suuri, kun perinteisesti olen halunnut juosta läpi itse mittaamani reitit. Koen melkein velvollisuudekseni käydä tarkistamassa, että reitti on merkitty oikein ja maali/lähtö ovat oikeissa paikoissa. Nyt on kyllä siinä ja siinä pääsisinkö kymppiä edes hölkällä läpi, joten järki ehkä voittaa. Päätös jää kuitenkin aamuun.

3. Viikonloppuna ratkaistaan Euroopan tulevaisuus. Olen vielä kahden vaiheilla ketä äänestäisin, kun ammattaitaitoisia vaikuttajia on tarjolla pilvin pimein. Taitaa jäädä sunnuntaille päätös, että äänestänkö tätä naista vai tätä miestä.

torstai 22. toukokuuta 2014

To 22.5. - 5000

Tänään 19km, 1h 39min

Ap: kevyt 7.31km, 40:47, 5:35/km.

Aamulla tarkasti tähdätyn mittainen lenkki matolla. Vaikeaa oli. Sain kuitenkin tällä juoksulla täyteen tasan 5000km juoksua loistavilla adiZero CS –kengilläni. Piti olla tarkkana tämän ratkaisevan lenkin kanssa, ettei kävisi vahinkoa niinkuin oheisessa Fingerporin stripissä.


5000km haamutavoite täyttyi yllättävän nopeasti ja odotin sen tapahtuvan vasta loppuvuodesta tai ensi vuonna. Mutta olen pitänyt näistä kengistä aina vain enemmän ja muutenkin minimialistikenkiä on tullut käytettyä aiempaa enemmän. Ikää kengillä on nyt hieman reilu 6 vuotta. Tätä mallia ei tietääkseni ole valmistettu vähään aikaan, joskin varsin lähellähän se on Adiosta (mutta vielä parempi).


Kuten kuvista näkyy, niin kengät ovat edelleen ihan OK kunnossa. Päällinen on toki rikki useasta kohdasta, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Senhän todistavat jo Tamahumarat, jotka juoksevat sandaaleissa ilman päällistä muutenkin. Nauhatkin ovat alkuperäiset vaikka toinen menikin joskus poikki ja on solmimalla korjattu. Olin ajatellut päästää kengät eläkkeelle 5000km jälkeen, mutta nyt päätin kuitenkin jatkaa niillä, kun kerran toimivat.

Vaikka jatkankin näillä kengillä juoksemista, niin 100-listan tavoitteeni #26 on nyt saavutettu. Näinkin erikoinen tavoite oli listalle päässyt, kun aina saa lukea niitä mielipiteitä ja ”faktoja”, että kengät jotenkin menevät pilalle ja pitää vaihtaa viimeistään 1000km jälkeen. Kivahan tällaistakin oli kokeilla ja jään mielenkiinnolla odottamaan, että mikä nämä kengät lopulta sitten tekee juoksukelvottomiksi. Itse arvelen, että jossain vaiheessa hikoilun ja kuivumisen sykli vain haurastuttaa päällisen niin rikki, että se ei enää pysy edes Tamahumaran jalassa. Siihen menee kuitenkin vielä aikaa.

Ip: 11.4km, 57:44, 5:04/km.

Hölkkä Markon kanssa Sääksjärven-Kuljun seuduilla. Olikin kesän ensimmäinen oikea hellelenkki. Jalkoja särki jonkin verran, mutta ei se juoksu siinä rupatellessa niin pahalta tuntunut. Olikin korutonta kertomaa, kun Forerunner sanoi palautumisajaksi 56 tuntia! Sykekin oli hakannut melkein 170!! Nyt tarvitaan positiivisen ajattelun gurua (eli harpattia) selviämään tästä montusta. Lainaan tässä kuolematonta positiivista analyysia harpatin taannoisesta lenkkiraportista:

Juoksuvire oli huono, juoksu oli tosi voimatonta ja löysää, hengitys kanitti, kone hakkas punasella koko ajan ja ylämäkiä ei jaksanut juosta ollenkaan. [...] Oli kyllä lämmintäkin. Varsin positiivinen suoritus kuitenkin.

Ehkä samoilla kriteereillä minullakin oli nyt positiivinen suoritus.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ke 21.5.

Tänään -

Jalat aika säpäleinä, niin en viitsinyt juosta vaikka olisin varmaan pystynyt. Huomenna on sitten suuri päivä ja rastitan taas yhden tavoitteen pois 100-listaltani.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Ti 20.5. – Doctor doctor!

Tänään 14km, 1h 15min

Ap: kevyt 6.0km, 34:19, 5:43/km + hieronta 45min.

Mattokutonen aamulla.
Hieronta pitkästä aikaa teki hyvää. Takareidet kireinä ja vasemman jalan ”penikka” arka.

Ip: kevyt 8.0km, 40:39, 5:05/km.

Iidesjärven kierto. Nyt oli taas sellainen päivä, että ei olisi pitänyt hieronnan jälkeen juosta. Vaikeaa. Rajalla mennään sen suhteen onko taas pian asiaa tohtorin vastaanotolle jalkojen kanssa.

Onneksi lennokkaaton juoksu unohtuu nostalgian pauloissa. Päivän poiminta Radio Nostalgiasta on tietenkin taas 70-luvulta, mutta nyt sieltä loppupuolelta. En edes muistanut enää, että tällainenkin levy tuli silloin joskus ostettua. Oi niitä aikoja! Nauttikaa!

Ma 19.5.

Tänään -

Pelkkä lepo taas. Flunssa kokonaan ohi ja muutenkin olo ihan OK.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Viikko 20

Viikko 20 (12.5.-18.5.2014)

Juoksua 82km (4:48/km).
Liikuntaa yhteensä 6h 35min.

Vaikea viikko.

- Flunssa hellitti viikon aikana.
- Muutama huono peruslenkki. Ei kule.
- Lauantaina Västilän maraton.
- Jalat kipeytyivät maratonista, mutta ei varmaan ongelmaa.

Ei tuo maraton kyllä nyt optimaalisesti sopinut ohjelmaan, mutta tulipahan haettua hieno kylämaratonin voitto;-)

Nyt on vähän pallo hukassa, että mitä sitä alkaisi tehdä. Palautellaan nyt muutama päivä ja sitten päätän minkälaista treeniä seuraavaksi tekisin. Vähän tuo Lukonmäki kiinnostaisi rankaisumielessä, kun mäkien kiipeäminen tuntuu nykyisin vielä paljon huonommalta kuin aiemmin...

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Su 18.5.

Tänään -

Kyllä sitä näemmä jalat sai kipeäksi maratonilla hitaamminkin juoksemalla. Jätin lenkin väliin ja keskityin pihatöihin.

Leikkasin nurmikon ja sitten oli aika siirtyä myrkytysten pariin. Kaivoin jälleen esiin kaksi myrkkykannuani. Uskomatonta kyllä, en nytkään muista varmasti kummassa kannussa on kumpaa myrkkyä. En halua toistaa crop circles –episodia ja tein turvallisemman kokeen kuin viimeksi. Oletan, että valkoisessa kannussa on rounduppia ja myrkytin rikkaruohot sillä. Jos meni väärin, niin ainoa vahinko on, että rikkaruohot eivät kuole ja joudun tekemään myrkytyksen uudestaan.

Kumpi on kumpi?

lauantai 17. toukokuuta 2014

La 17.5. – Västilä-päivä

Tänään 46km, 3h 33min

Ap: vr 3.3km, 15:05, 4:34/km.

Aamulla juoksukokeilu perinteisellä kisapäivän verkkalenkillä. Pitää varmaan vaihtaa verkkalenkkiä, kun nyt on tullut pakkomielteeksi tehdä ”uusi enkka” tuolla reitillä. No, tänään se enkka tuli, mutta piti juosta melkein hampaat irvessä ja se ei ole tarkoitus. Ideanahan tuossa on katsoa mikä on sellaisen hyvin kevyen verkkalenkin vauhti ja arvailla siitä jotain päivän kunnosta. Sitten sitä vain yrittää itseään pettää ja juoksee vk:lla koko matkan...

Eli enkasta huolimatta vire ei ole kummoinen. Takareidet eivät ole valmiit maratonille ja yleisvire on melko väsynyt. Ehkä sitä on jopa niin paska, että kaukainen Hampurin maratonkin vielä painaa. Jos ei olisi viimeinen Västilä, niin jäisin leikkaamaan nurmikkoa.

Otan tavoitteeksi parantaa Västilän enkkaani, joka on 3.20.23. Hienoa olisi päästä alle 3.10 ja katson miten alussa lähtee menemään. Pelkään pahoin, että mäkinen reitti on minulle todellista myrkkyä tänään.

Yöllä on tullut seurattua paljon meneillään olevaa Karhunkierroksen kisaa. Olosuhteet ovat varmaankin todella vaikeat lumen/liukkauden takia. Arvaukseni voittoajoista olivat aivan naurettavia. Jotenkin menin halpaan siinä, että muka muut Suomen polkureitit olisivat lähellekään yhtä vaativia kuin Karhunkierros. Erehdyin tekemään Vaarojen ja Nuuksion perusteella vauhtiarvauksia, mutta nehän ovatkin maantiekisoja tähän verrattuna;-) Kovaa on kenenkään päästä maaliin 160km matkalta vaikka varmaan joku pääseekin. Ja se 9h alitus on ihan täyttä utopiaa 80km matkalla. Tuskin menee edes alle 10, tai alle 11... Kovaa hommaa!

Ip: Västilän maraton 42.2km, 3:17:26, 4:41/km.

Oman 100-listani tavoite #49 täyttyi, kun juoksin Västilän maratonin maaliin ajassa 3.17. Olin kirjannut itselleni aikatavoitteen 3.10, mutta hyväksyn suorituksen hyvillä mielin ilmankin tuon ajan alitusta. Tässä oli kuitenkin kyse kylämaratoniin osallistumisesta ja aika on toisarvoinen. En tavoitetta asettaessani tiennyt, että tänä vuonna juostaan viimeinen Västilän maraton, joten halusin ehdottomasti olla mukana ja nyt ei vain ollut mahdollista yrittää aikaa. Jos Västilän maran lopetuspäätös on samanlainen kuin vaikkapa Janne Ahosella ja Teemu Selänteellä, niin käyn sitten vielä tulevina vuosina parantamassa aikaa.

Västilän Voimassa kisan yksinä puuhamiehinä ovat perhetuttumme Lea ja Mikko Turkki, joista Mikko on 100+ Kerhossa ja tänäänkin taivalsi maratonin läpi uskomattomalla sitkeydellä ties mistä vaivoista piittaamatta. Mikko on myös kisan ratamestari, ja melkoinen ratamestari onkin;-) Kaikki on tehty huolella ja vaivaa säästämättä. Kun muutama vuosi sitten kävin tekemässä reitille virallisen mittauksen olin hyvin skeptinen alkuperäisen mittauksen tarkkuudesta. Kysyin Mikolta miten reitti on mitattu ja Mikko silmää räpäyttämättä totesi, että hän mittasi sen itse 50m mitalla. Lienee Suomen ainoa 50m mitalla mitattu maraton;-) No, tulihan siihen mittaan pientä säätöä eikä sitä teräsmitalla tarkaksi saa, mutta aina silloin tällöin tulee mietittyä 70v Mikkoa yksin mittaamassa maratonia maantien vartta pitkin 50m mitalla... Kului varmaan muutama tovi.

Juoksusää oli lämmin ja aurinkoinen. Jopa kuuma, kun eihän tällaiseen ole vielä tottunut. En tehnyt mitään verkkaa. Kisavalmistelu oli muutenkin vähän epäoptimaalinen, kun lähdin klo 12 starttaavaan kisaan syömättä muruakaan aamulla tai ennen kisaa (jos buranaa ja imodiumia ei lasketa). Syynä paastoon oli aamupaino, joka veti niin vakavaksi, että ainoa oikea rankaisu oli paasto.

Heti startista päätin, että nyt vain juostaan jotenkin loppuun. Vaikea lenkki oli edessä ihan hölkkänäkin ja syke nousi heti huolestuttaviin lukemiin. Juoksin parin puolikkaan juoksijan kanssa ekan kympin kunnes he kääntyivät takaisin maalia kohti. Maran kärki oli kaukana edessä ja minä juoksin yksikseni toisena. Ekalla kääntöpaikalla 15km kohdalla olin reilut pari minsaa kärkeä jäljessä ja oma vauhtini oli puolikkaaseen saakka sellaista 3.10-aikaan tähtäävää. Puolikkaan kohdalla arvelin olevani yli 3min kärkeä jäljessä, kun näin hänet kerran yhdellä pitkällä avoimella peltopätkällä.

Toinen puolikas oli tuttuun tapaan tasaista hyytymistä ja en yrittänytkään pitää vauhtia, kun ei se pysynyt itsestään. Mäkikilsoilla (=kaikki kilsat) oli aina vaikeaa. Olinkin aivan ihmeissäni, kun 34km kohdalla joku katsoja huusi, että ”kärkeen vajaat kaksi minuuttia”. Tässä minun todelliset kilpajuoksijan vaistoni sitten tulivat esiin! Ajattelin heti, että onneksi on niin kaukana, että ei tarvitse yrittää ottaa kiinni. Toisella kääntöpaikalla 35km kohdalla mittasin itse eroksi 1min45s ja viivyttelin huoltopisteellä tavallista kauemmin, että ero kasvaisi. Väistämättä aloin kuitenkin lyhyemmilläkin suorilla nähdä selän siellä edessäni. En tehnyt elettäkään vauhtia nostaakseni, koska se olisi ollut epämukavaa. Vastaantulevat juoksijat kasasivat paineita kommentoimalla, että ”kärki on lähellä” ja Miikka Bäckström vielä pentele heitti kommentin, että ”tää on sun kisa”. Kirosin itsekseni ja lupasin etten varmasti ala raastamaan.

Kärkimies kuitenkin väsyi vielä minuakin enemmän ja pian eroa oli enää parikymmentä metriä. Vielä siinäkin ajattelin, että tuo nuori kaveri voisi nyt ottaa kirin ja hävitä siitä horisonttiin häiritsemästä minun hölkkääni. Kuitenkin juuri ennen 40km huoltopistettä (jossa Lea tarjoili mehuja) saavutin kärkikaverin ja hän ei lähtenyt perääni. Kävelin vielä juodessani huoltopisteellä ja katsoin josko se nyt vielä kuitenkin menisi uudelleen ohi. Mutta ei siinä mikään auttanut ja jouduin sitten juoksemaan pienen paineen alla viimeiset kaksi kilsaa taakseni vilkuillen ja voitin lopulta aika selvällä marginaalilla vaikka yhtään en kirinyt. Tämä 100-vuotisjuhlamaratonin voitto vähintäänkin kruunasi sitten päivän ja juuri siksi 100-listan tavoite on reilusti täytetty. Toivottavasti tämä nyt jäi viimeiseksi Västilän maratoniksi, niin eiköhän voittopokaalin arvo eBayssa ole pian aika kova!


Tänään oli käsittämättömän hieno juoksukilpailupäivä ja kisoja oli joka puolella Suomea. Marko veti hienosti Yyterissä 2.53. Nyt vain pitää roikkua kovissa treeneissä Markon perässä, niin kai se omakin kunto siitä nousee, tai menee yli.

Ultra-kisoja oli Kokkolassa ja Kuopiossa. Myös Karhunkierros tuli ja meni. Lumi taisi pilata kisan. Kukaan ei päässyt tuplamatkaa edes läpi. Muissakin sarjoissa voittoajat jäivät tuntikaupalla typeristä arvauksistani (kai jotain 7,5h pikamatkalla ja 11,5h perusmatkalla). Nyt pitää vain muistaa, että Lapin polkukisoihin ei kannata lähteä muuta kuin loppukesästä tai syksyllä! Mieli kyllä halajaa uudelleen Karhunkierrokselle ennätystä yrittämään. Sen helvetin unohtaminen kesti siis neljä vuotta;-)

perjantai 16. toukokuuta 2014

Pe 16.5.

Tänään -

Aamulla oli tarkoitus käydä Helsingissä lenkillä, mutta enpä sitten jaksanut. Palauttelen vielä toisenkin juoksuttoman päivän. Huomenna sitten Västilään. Tuleepahan mielenkiintoista.

Huomenna Marko starttaa Yyterissä. Menee reippaasti alle 3h!

torstai 15. toukokuuta 2014

To 15.5. – NUTS-spekulaatiota

Tänään -

Helsinki-päivä. Ja kai se on pakko muutenkin levätä lauantain pitkistä varten. Jalat ovat taas vähän kipeät. Olikohan sittenkin niin, että harhaluulo jalkojen parantumisesta oli vain buranan sivuvaikutusta... Ei mitään varsinaista ongelmaa ole kuitenkaan.

Penkkiurheilun saralla huomenna illalla starttaa kauan odottamani Karhunkierroksen NUTS-kisa. Siellä juostaan edestakainen 160km reitti Ruka-Hautajärvi-Ruka ja sitten myös ”normaali” 80km Hautajärvi-Ruka. Ja onhan siellä vielä lyhyempi pikamatka (noin 53km), jossa juostaan loppuosa reitistä Hautajärvi-Ruka. Nyt viivalla on kaikilla matkoilla niin kovia vaativan polkujuoksun erikoisnimiä, että saadaan ihan aidot pohja-ajat sille kuinka kovaa tuon reitin voi juosta!

Omat arvaukseni voittajien ajoista ovat 21h, 9h ja hieman alle 6h (ehkä 5.45). Kaikki nuo ajat ovat mielestäni sensaatiomaisen kovia ja minun on vaikea uskoa, että kukaan niihin pystyisi. Mutta kun katsoo osallistujien edesottamuksia aikaisemmissa kisoissa, niin tuollaisilta arvaukseni näyttävät. Jos joku alittaa oleellisesti 21h tai 9h, niin olen ihan puulla päähän lyöty. Sen sijaan tuo lyhyen matkan ihanneaika on vaikea arvata ja foorumilla spekuloitiin jopa 5h-alituksesta. Se on mielestäni ihan utopiaa, mutta voin olla väärässä siinä miten kovaa tuoreilla jaloilla kovakuntoinen kaveri pystyy Kitkajoen polut ja nuo lopun tunturit selvittämään.

Onnea matkaan kaikille rohkeille yrittäjille!

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Ke 14.5. - Puujalkajuoksu

Tänään 8km, 36min

Ap: lepo.

Error 404 pysäytti aamun mattolenkin lyhyeen ja ei noita muutamia metrejä oikein viitsi harkaksi merkitä. Sen verran ehti toki huomata, että ”ei kule”.

Ip: kiihtyvä 8.3km, 36:24, 4:25/km.

Forerunner antoi terveen paperit palautumisen suhteen ihan niinkuin pitikin. Juoksu ei silti valitettavasti sujunut. Jostain syystä henki ei kulje vaikka flunssa tuntuu parantuneen. Jaloissa on saavutettu jäykkyyden maksimaalinen huipentuma ja omia kalikoitani ei voi mitenkään enää erottaa puujaloista.

Pitkän harkinnan jälkeen juoksin sokkoseiskan, jotta tulisi vähän vauhdikkaampaakin kokeiltua. GPS ei jostain syystä toiminut ollenkaan, joten mittari piippasi kilsan merkit vain liikesensorien perusteella. Tämän vuoksi mittari juoksutti minua noin 200m ylimatkaa, mutta jälleen kilsat onnistuivat kiihtyvästi. Kamalaa puurtamistahan se oli, mutta askel parempaan suuntaan kuitenkin. Nyt vielä pari lepopäivää, niin kai sitä maratonin jotenkin läpi lyllertää lauantaina.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Ti 13.5.

Tänään 14km, 1h 14min

Ap: 6.0km, 33:45, 5:38/km.

Umpiväsynyt aamukutonen matolla. Syke järkyttävä taas. Kyllä se mittari oli ihan oikeassa, että kolme päivää menee sunnuntain lenkistä palautellessa.

Ip: 8.0km, 39:58, 5:00/km.

Iidesjärven kierto. Samaa surkeaa menoa kuin aamullakin. Maratoniin aikaa neljä päivää ja nyt en pääsisi läpi kävelemälläkään. Luottoa kuitenkin on, että huomenna palautuminen on parempi. Nuha ja yskä alkavat olla kokonaan poissa, mutta muuten on edelleen vähän sairas olo.

Knoppitietoa: Sattuneesta syystä tiedän, että koko maailmassa juostaan huomenna tasan yksi maraton. Ja se juostaan Warwickin kaupungissa USA:n itärannikolla. Jos siis huomiseksi haluat vielä löytää hyvän kisan, niin saatat ehtiä jälki-ilmoittautuneena viivalle varmistamaan Suomelle kaksoisvoiton. Mustia pilviä on tosin kerääntynyt Suomen ykköspyssyn kisan ylle, mutta toivotaan silti parasta mahdollista synttärikisaa keemille!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Ma 12.5.

Tänään 15km, 1h 13min

Ap: lepo.

Ip: 14.8km, 1:12:58, 4:56/km.

Peruslenkki Markon kanssa Hatanpään-Iidesjärven-Turtolan maisemissa. Syke huiteli nytkin korkealla, mutta eiliseen verrattuna tämä oli kuin vuodelepoa. Huominen on varmaan vielä vähän nihkeää, mutta ehkä keskiviikkona sitten jo normaalimpaa.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Viikko 19

Viikko 19 (5.5.-11.5.2014)

Juoksua 56km (5:09/km).
Liikuntaa yhteensä 4h 50min.

Maratonilta palauttelua, joskin jenkkimatkaan yhdistettynä palautuminen oli aika huonoa.

- Flunssa jatkui koko viikon, mutta oli parempi kuin viime viikolla
- Pelkkiä peruslenkkejä
- Kolme juoksutonta päivää
- Sunnuntaina katastrofaalisen surkea lenkki jenkkimatkan tuliaisina
- Jalat tuntuvat täysin terveiltä, eli pikkuvaivat lähtivät maratonilla

Alkavalle viikolle ei ole harjoituksellisia erityissuunnitelmia. Kunhan jotain hölkkäilen. Lauantaina on kuitenkin tarkoitus juosta taas maraton. Nimittäin legendaarinen Västilän Maraton täyttää 100 vuotta ja siellä on juhlajuoksu. Samalla kyseessä on viimeinen Västilän Maraton, kun ilmeisesti nuoresta polvesta ei ole löytynyt tarpeeksi uusia talkoolaisia. Kun järjestäjissä vielä on tuttuja, niin haluan ehdottomasti osallistua tähän viimeiseen tapahtumaan. Tuossa on teille muillekin hyvä tilaisuus juosta pitkä lenkki hyvällä huollolla ja samalla saada kokea tämä legendaarinen kylämaraton! Lenkkiseura kelpaisi johonkin sopivaan vauhtiin;-)

Penkkiurheilurintamalla viikonloppuna on juostu SM-maastoja ja tämänkin seudun aikuiset olivat suurin joukoin mukana. Hienoja tuloksia tuli paljon ja onnittelut kaikille raastajille! Kyllä harmittaa, että itse ei noihin karkeloihin taaskaan pystynyt. Reenamisen unohtaneelle harpatillekin olisi taas tullut 2min pataan, joten ihan hyvä etten ollut mukana. Ehkä sitten ensi vuonna Imatralla...

Huomenna alkaa myös Pasi Koskisen juoksu Suomen halki Nuorgamista Hankoon. Tsemppiä ja jaksamista Pasille! Sen voin tunnustaa, että sama reissu pienillä virityksillä on omissa suunnitelmissa jo aika pitkälle mietitty, mutta sopivan kolmeviikkoisen löytäminen kalenterista ei vielä tänä vuonna onnistu. Aikaa onneksi on, kun olen vielä niin nuori;-)

Su 11.5. – Huonoin lenkki ikinä

Tänään 26km, 2h 21min

Ap: kevyt 7.0km, 40:02, 5:43/km.

Aamuseiska matolla. Syke liian korkealla.

Katselin siinä hölkätessä ties kuinka monetta kertaa dokkaria Shackletonin retkiseurueen seikkailuista Eteläisellä Jäämerellä. On se vaan uskomatonta ja inspiroivaa miten käsittämättömiin suorituksiin ihminen pystyy, kun on pakko!

Ip: kuolettava 19.4km, 1:41:09, 5:13/km.

Edellisen jenkkireissun paluuta seuraavana päivänä kirjoitin lenkistä seuraavaa:
Olipa yksi vuoden huonoimmista lenkeistä. Jos siitä oli aiemmin mitään epäselvyyttä, niin nyt ainakin jenkkimatkojen tuhoisa vaikutus juoksukuntoon on varmistunut.

Niin paljon sitten otin tuosta opikseni, että eilisestä paluumatkasta huolimatta lähdin juoksemaan kotoa Hakkariin katsomaan SM-maastoja. Ajattelin, että olo on ihan OK ja kyllähän tuon nyt hölkkäilee. Vaan eipä hölkkäillyt!

Yritin juosta alle 5min-kilsoja, jotta ehtisin naisten starttiin. Syke kohosi nopeasti sinne 170 hujakoille, eli kovemmaksi kuin missään kisassa. Jalat aivan tyhjät. Puolimatkaan jotenkin sinnittelin ja ei kulkenut mihinkään. Ajattelin siinä tuskissani, että mitä Shackleton nyt tekisi? Muistelin Shackletonin miehiä kiskomassa nälissään pelastusveneitä 50 asteen pakkasessa ahtojäätiköllä. Ja silloin tajusin, että eiväthän ne miehet juosseet vaan askellaji oli selvästi kävely! Niinpä heitin itsekin kävelyksi ja loppumatka oli sitten kävely-hölkkää.

Numeroiden valossa juoksu oli varmaankin huonoin ikinä, ja tätä ennätystä on vaikea lyödä ainakaan ennen seuraavaa jenkkimatkaa. Keskisyke laski kävelyjen ansiosta arvoon 162, eli se oli silti reilusti kovempi kuin esim. maratonilla viikko sitten ja samaa luokkaa kuin yleensä Teivocupissa. Syke-etenemä oli luultavasti huonoin mitä missään aiemmassa juoksussa ikinä. TE-arvo oli miehekkäästi tasan 5. Ja palautumisajaksi mittari ilmoitti 3 päivää, eli oli sentään sen verran tahdikas, että ei viitsinyt sanoa ”et palaudu koskaan”.

Ei tätä omaa elimistöä oikein jaksa edes ihmetellä enää. Ehkä huomenna on taas jo parempi päivä. Huonompi se ei ainakaan voi olla. Flunssa on vielä päällä, mutta parempaan suuntaan menossa.

lauantai 10. toukokuuta 2014

La 10.5.

Tänään -

Kotimatka jatkui vielä pitkälle lauantai-iltaan ja ei vaan taivu lenkille enää maratonistunnon jälkeen.

Kyllä harva asia maailmassa on yhtä stressaavaa kuin pitkä kotimatka työreissulta, ja varsinkin kun se ei mene putkeen. Islannin pojathan jo aiheuttivat omat ongelmansa keemin maratonmatkalle ja nyt oli sitten minun vuoroni. Olin niiden onnekkaiden joukossa, joiden lento ei ollut peruttu, mutta kolme tuntia myöhässä kuitenkin. Kun vielä kommunikaatio oli olematonta ja en saanut surkeilla penkeillä sekuntiakaan nukuttua koko matkalla, niin kyllä oli pinna kireällä. Valaantappajapankkihuijarikansa ei nauti kyllä minun suosiotani vähään aikaan. Lopulliseen boikottiin en kuitenkaan IcelandAiria vielä pistä, kun aika äkkiä loppuisivat lentoyhtiöt maailmasta tällä menolla. Boikottilistallani on jo yli 10 vuotta ollut KLM ja se boikotti on pitänyt, mutta IcelandAir saa vielä toisen tilaisuuden...

Huomenna taas paluu juoksun pariin.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Pe 9.5.

Tänään 12km, 60min

Ap: kevyt 12.0km, 59:39, 4:58/km.

Jo kolmas lenkki Redmondissa. Tällä kertaa taas varhainen aamulenkki jokivartta pitkin. Oli koleaa ja tuulista.
Jos oikein olen optimistisella asenteella, niin flunssa tuntuisi olevan menossa parempaan suuntaan. Tämä on päätelty puhtaasti nenäliinojen kulutuksesta.

Ip: lepo.

Matka Suomeen alkaa, jos kaikki menee hyvin. Islantilaislentäjät lakkoilevat ja kentällä sitten nähdään lähteekö kone Reykjavikin kautta kotiin vai ei...

To 8.5.

Tänään 8km, 40min

Ap: kevyt 8.0km, 40:17, 5:02/km.

Aamulenkki kirkkaassa ja melko kylmässä aamusäässä. Upea linnunlaulukonsertti koko matkan ajan. Onhan täällä hieno juosta vaikka ei ihmeemmin kuljekaan.

Ip: lepo.

Keskitytään taas tankkaamiseen ja paikallisten viinien maisteluun.

torstai 8. toukokuuta 2014

Ma-ke 5.-7.5.

Ma-ti -

Maanantaina matkapäivä Hampurista kotiin. Eivät olleet virukset kuolleet maratonin rasituksiin ja aika heikossa kunnossa tuo matka sujui.

Tiistaina matkasuuntana Seattle. Flunssa oli palautunut normaalille tasolle. Nenä alkaa olla niistämisestä niin verillä, että pitää harkita amputaatiota.

Ke 10km, 50min

Ap: lepo.

Ip: kevyt 10.0km, 49:42, 4:58/km.

Lenkki Redmondissa. Tarkoitus oli vielä jatkaa lepoa, mutta iltapäivälle aukesi yllättäen juoksuslotti. Kun vielä sää oli aivan upea ja illalla olisi tiedossa kalorimässäilyä, niin en malttanut olla kokeilematta miltä juoksu nyt tuntuisi. Löysin lisäksi hienon lenkkireitin joen vartta kulkevaa kävelytietä pitkin. Tietä riittää rajattomasti eteenpäin, mutta lenkki on toki sitten edestakainen. Kuitenkin ihan toista luokkaa kuin mikään aiemmin Redmondista löytämäni lenkki.


Maraton painoi jaloissa, mutta vastoin odotuksiani mikään paikka ei ollut kipeä. Olin sitten väärässä säärikivun pahenemisen suhteen. Nyt taas kävi niin päin, että maraton paransi vaivan. Kyllä se juoksu tästä taas alkaa sujua, kun vaan pääsisi nenäliinoista ja köhimisestä eroon.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Viikko 18

Viikko 18 (28.4.-4.5.2014)

Juoksua 88km (4:45/km).
Liikuntaa yhteensä 7h 25min.

Maratonviikko. Kovin kauas jäi 3h-tavoite ja syksyllä vielä kuvittelin tavoittelevani 2.50-aikaa! Koko viikon (ja edellisen viikon) vaivannut flunssa vaikutti valmistautumiseen ja suoritukseen, mutta yli 5min gäppi on silti melkoinen. Väkisinkin mieltä kalvaa pelko, että en vaan enää pysty parempaan vaikka mitä tekisin.

- Viikolla vain muutama kevyt lenkki
- Maraton sunnuntaina.

Alkava viikko menee palautteluun ja edessä on taas työmatka Seattlen suuntaan. Sitten uusi treeni päälle. Pitkiä vk-lenkkejä tällä kertaa (piti niitä kyllä olla viimeksikin, mutta ei niitä vaan jaksanut juosta).

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Su 4.5. - Maratonpäivä

Tänään 46km, 3h 25min

Ap1: vr 4.0km, 20:03, 5:01/km.

Herätys klo 5. Heti kunnon tuju buranaa, puoli pakettia nenäliinoja kulutukseen ja päälle kuppi kahvia. Sitten klo 5.30 ulos kokeilemaan. Hölkkäilin taas kisa-alueen suuntaan ja pääsin sentään 5min/km-vauhtia. Syke oli parempi kuin eilen ja lähes normaali, mutta isoin ongelma on edelleen koko elimistön voimattomuus ja erityisesti jalat ovat aika onnettomat. Silti sanoisin, että vähemmän huonoa tuo oli kuin eilen.

Selvä juttuhan se on, että viivalle nyt mennään maksoi mitä maksoi. Yksi lasku on varma: vasen sääri menee sököksi. Minulla ei kuitenkaan ole mitään pakollisia tavoitteita heti tässä perään, joten sitä voi hoivailla rauhassa. Kiinnostavampaa on nähdä ihmiskokeena, että mihin tämä ikävän flunssan kanssa juokseminen sitten lopulta johtaa. Loppuvatko vain voimat hiljalleen vai mitä oikein tapahtuu? Onhan maraton kuitenkin vaativa matka aina ja vaikea uskoa, että tästä normaalina lenkkinä selviäisi. Kuumetta siis ei ole ja oireina vain pienet lihaskivut, kova nuha, lievä kurkkukipu/yskä ja ihmeellinen päänsärky, jonka luulen johtuvan pään räkäprosentista.

Tavoitetta en valitettavasti pysty asettamaan. Katson hetki kerrallaan miltä juoksu tuntuu ja vauhti on mikä on. Alku rennosti niin kovaa kuin uskaltaa ja helpolla pääsee. Toivottavasti se on lähempänä 4:15/km kuin 5:00/km. Olen kyllä hyvin pettynyt, jos en edes siihen 3,5 tunnin lenkkiin pysty. Se melkein tarkoittaisi, että juoksu on päättynyt keskeytykseen, mikä toki on hyvin realistinen vaihtoehto. Otan metrokortin mukaan, niin voin lopettaa missä vain ja ajaa helposti hotellille ilman järjestäjän apuja. Jos kuitenkin pääsen maaliin saakka, niin tavoite on juosta ylväästi viimeiset sadat metrit punaisella matolla!

Mitään tulosseurantaa en ole kisaan löytänyt. Siellä oli joku facebook-viritys, mutta ohjeet vain saksaksi. Lähdin siihen rekisteröitymään ja se ilmestyikin facebook-sivulleni. Kaduin nopeasti ja poistin sen appseista, mutta en ole varma mitä se nyt aikoo tehdä. Toivottavasti se ei ala spammaamaan keskeytystietojani facebookiin kaikkien nähtäväksi!

Nyt vain litkitään urkkajuomaa pari tuntia ja sitten viime hetkellä vielä toinen annos buranaa ja 500m alkuverkka hotellilta lähtöpaikalle 20min ennen starttia.

Ap2: maraton 3.05.20, 4:24/km.

Alkuverkka jäi kokonaan pois. Juoksin 400m kisapaikalle, mutta siellä kaikki aika menikin tunkeutuessa ruuhkan läpi omaan lähtökarsinaani. Olin ilmoittautuessani syksyllä maistellut liikaa sieniä ja ilmoittanut tavoiteajakseni 2.50, joten olin liian kovassa lähtöryhmässä. Menin suosilla ryhmän taakse ja päästin porukkaa seuraavastakin ryhmästä vielä ohitseni. Käytin vielä viimeiset nenäliinani lähtökarsinassa, heitin ylimääräisen college-paidan pois ja sitten pamahtikin jo lähtölaukaus.

Pari kilsaa oli kovaa ruuhkaa ja sitten alkoi vähän helpottaa. Kolmen tunnin jänikset menivät nopeasti kaukana edelläni ja arvelin sen perusteella alkuvauhtini olevan jotain 4:30/km ja silti tuntui pahalta. Näin ensimmäisen kilsatolppani 4km kohdalla ja yllätyksekseni huomasin olevani 4:15/km-vauhdissa. Päättelin nopeasti, että tämä on ihan liian kovaa, kun nyt on jo vaikeaa. Ongelma oli jalkojen tukkoisuus/väsymys ja juoksu ei vain sujunut rennosti. Vaikka sitten vitosen kohdalla ”kevensin”, niin vauhti pysyi silti samana ja yllätyin iloisesti. Itse asiassa ekat 5km olivat ekan puolikkaan vaikeimmat ja jotenkin jalkojen huonoon fiilikseen vain tottui. Niinpä jatkoin kolmosen vauhtia koko ekan puolikkaan ja ylitin puolikkaan maton hieman alle 1.30 ajassa. Koko ajan jalat olivat huonot, mutta syke alhaalla, ja mitään ongelmia ei ollut hengittämisen kanssa. Tiesin kyllä hyvin, että tämä meno ei jatku loppuun saakka.

Puolikkaan jälkeen muutama kilsa meni vielä loistavasti ja jopa vähän kiristin. Vielä 24km kohdalla ei ollut ongelmaa, mutta jossain 24-25km välillä jalat iskivät tukkoon ja tiesin pelin olevan pelattu. Vielä 25km kohdalla olin 3h-vauhdissa, mutta siitä eteenpäin kaikki kilsat menivät päälle 4:30/km. Kun nopeasti huomasin, että 3h on mahdoton, niin annoin periksi ja kevensin riittävästi pitämään juoksun miellyttävänä. Melkoisilla puujaloilla se koko loppu meni, mutta syke ei noussut ja mitään muita ongelmia ei ollut. Tulin kuitenkin ylväästi viimeiset punaisen maton metrit ja en kävellyt ainuttakaan askelta koko matkalla;-)

En osaa olla pettynyt, kun lähtökohdat juoksuun olivat niin huonot. 3h-alitus olisi ollut hyvänäkin päivänä kovan työn takana. Ja ehkä flunssani ei edes juuri tulokseen vaikuttanut vaan jalkojen hyytyminen saattoi olla vain huonoa kuntoa. Näinhän minulle on käynyt viime aikoina aiemminkin, että vk-kunto ei vaan riitä. Vaikka positiivisia juttujakin juoksussa siis oli, niin kyllä se harmittaa ettei alle kolmen tunnin pääse, vaikka käy joka päivä lenkillä. Ei siitä mihinkään pääse, että tuo on surkea tulos absoluuttisesti katsoen. Paine kasvaa vielä joskus taas rikkoa 3h-raja. Tänä vuonna on vielä useita yrityksiä edessä...

Hienoa oli juosta Hampurissa. Tämä oli minulle nyt neljäs suuri kaupunkimaraton Euroopassa (jos Helsinkejä ja Tukholmia ei lasketa) ja ensimmäinen 3h-päällitys. Pitäisi vaan saada aikaiseksi ilmoittautua näihin useamminkin, kun onhan hyvin järjestetyssä kisassa hienolla reitillä vaan hienoa juosta! Ja tulihan tässä rentouttava viikonloppuloma kaupan päälle.

Nyt tuntuu, että selvisin helpolla juoksun rasituksista, mutta katsotaan huomenna uudelleen. Olin muuten takaisin hotellihuoneessani jo klo 12.18, kun olin ollut maalissa noin klo 12.07;-) Ja tämän juoksun jälkeen 3h-metsästys ehdottomasti taas jatkuu.

Ip: lepo.

Kaupunkikierros vaimon kanssa alkoi heti maratonin jälkeen, ja hyvin senkin jaksoin. Turistivinkkinä Hampuriin tuleville voin suositella Miniatur Wunderlandia satama-alueella. On nimittäin uskomattoman hienoja pienoismaailmoja rakennettu erilaisista maantieteellisistä kohteista,

lauantai 3. toukokuuta 2014

La 3.5. - Fiiliksiä

Tänään 7km, 35min

Hampuriin päästiin hyvin suunnitelman mukaan. Hotelli on vähän tavallisesta poikkeava vanhaan vesitorniin rakennettu Mövenpick-hotelli. En tiennytkään, että Mövenpick on myös hotelliketju. Sinänsä hyvä, että vähän laajentavat, kun eihän niiden jäätelöyritelmillä ole mitään mahdollisuuksia Ainoa vastaan. Valitsin muuten hotellin ihan säkällä vähän ”sinnepäin” läheltä kisa-aluetta, mutta se osui ihan nappiin noin 500m lähtö- ja maalipaikasta.


Siitä on aikaa kun olen viimeksi Hampurissa käynyt ja kaupunki on paljon hienompi kuin muistinkaan. Upea aurinkoinen ilma tietysti auttaa maisemiin, vaikka aika kylmähän täällä on. Kisajärjestelyt ovat massiiviset ja oikein ihmetyttää miten olen antanut kulua viisi vuotta siitä, kun olen viimeksi osallistunut isoon kaupunkijuoksuun (Nizza 2009). Kävin aamulenkillä fiilistelemässä lähtö- ja maalisuoraa. Kadut on nyt jo suljettu ja juoksijoita on joka paikassa. Ihan on ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.

Gebre joutui valitettavasti vetäytymään kisasta ilmeisesti siitepölyallergian vuoksi. Viimeksihän juoksin Gebren kanssa Berliinissä 2008 ja vähän odottelin nyt saavani revanssin. Lähtölistan mukaan muuten Henri Manninen ja Miika Takala ovat viivalla eliittiryhmässä.

Eli kaikin puolin todella hienoa täällä olisi päästä juoksemaan hyvässä kunnossa! Mutta...

Ap: kevyt 6.7km, 34:59, 5:13/km.

Aamulla heräsin pää tukossa ja flunssa on taas huonompi kuin eilen. Päätä särkee ja lihakset ovat kipeät. Buranan voimalla pääsin jotenkin liikkeelle. Hölkkäilin hotellin ympäristössä ja maratonin lähtö/maalialueella. Kävin samalla myös hakemassa juoksunumeroni ja muut rekvisiitat. Vire on surkea. Tänään ei olisi maraton onnistunut juurikaan alle neljään tuntiin ja melkoista henkien taistelua sitä saa käydä, että päätös huomisesta syntyisi. Objektiivisesti katsoen osallistumisessa ei juuri järkeä ole. Mutta todella vaikea olisi jättää juoksua kokonaan väliin, kun tänne asti on raahauduttu ja kaikki näyttää niin hienolta. Jos nyt edes vähän olo huomiseksi vielä paranisi...

Käyn perinteiseen tapaan aikaisin huomenna aamulla pienellä verkalla ja sen perusteella sitten vasta päätän mitä teen. Jos uskon mahdollisuuksia olevan edes hyvään pitkään lenkkiin alle 3,5 tunnin, niin kyllä minä sitten juoksuun lähden fiilistelemään.

Ip: lepo.

Turhan paljon tuli kaupunkikävelyä, mutta ei siitä tässä konkurssissa jaksa välittää.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Pe 2.5. - Matkapäivä

Tänään 7km, 31min

Ap: kevyt 6.6km, 30:38, 4:39/km.

Eilinen ilta oli taas huono ja pientä lämpöä nousi kuten edellisenäkin iltana. Aamulla oli pakko painaa ignore-nappia elimistön vastalauseille ja käydä kokeilemassa juoksutuntumaa. Pää ja kurkku ovat edelleen aika tukossa, joten toivottavasti ei maratonilla kovasti hengästy. Syke oli myös korkealla, mutta ei ihan toivoton. Positiivista oli, että lenkkivauhdin sain silti ihan hyväksi. Jos huomenna vain olisi jo täysin terveenä, niin kyllä tässä pitäisi viivalle sunnuntaina päästä, ja lepoa on ainakin tullut tarpeeksi.

Vasempaan sääreen iski aamulenkin jälkeen aika ikävä penikanomainen särky, joka tuntuu kävellessä. Olen aiemminkin huomannut, että jos rajusti vähentää juoksua kovemman treenijakson jälkeen, niin aina tulee jotain kipuja jalkoihin. Tuo syy-yhteys on niin selvä, että melkeinpä pitäisin sitä faktana. Jatkuva päivittäinen juokseminen pitää erilaisia kolotuksia piilossa ja kevennys tuo ne heti esiin. Tuo vaiva ei tule maratonia estämään, mutta lisääpähän v*tutusta sopivasti sekin.

Ip: lepo.

Pitäisi matkustaa Hampuriin sinivalkoisin siivin. Toivottavasti saa pähkinöitä.

Huomisen olotilan perusteella pitää sitten miettiä tavoitteita maratonille. Eihän tässä mitään varsinaisia tavoitteita oikein voi olla, mutta jostainhan se alkuvauhti pitää arpoa.

torstai 1. toukokuuta 2014

To 1.5. - Sairastelu jatkuu

Tänään -

Eilinen ilta oli huono ja flunssa sai turhan kovan otteen. Vaikka aamulla onkin taas tuntunut ettei ainakaan kuumetta ole, niin pää on aika tukossa ja olo huono. Tänään oli tarkoitus juosta ”viimeistely”, eli käydä joitakin maratonvauhtisia pätkiä kokeilemassa. Koskaan en ole maratonille lähtenyt ilman jonkinlaista tällaista viimeistelyä. Pakkomielle yrittää nytkin koko ajan painostaa lenkille ja ainoa pelastus on lukita lepo tänne blogiin. Tällä kertaa maralle siis lähdetään ilman perinteisiä rutiineja. Onhan tämä toisaalta muutenkin aika epätavallinen maravalmistelu, joten ei kai tämä nyt enää missään tunnu.