tiistai 22. heinäkuuta 2014

Ti 22.7. – Se siitä sitten...

Tänään -

Aamulla sain hyvin selväsanaisen tuomion lääkäriltä, että juoksu on nyt kokonaan pois ohjelmasta 4 viikkoa. Ortopedi-lääkäri oli sen verran vakuuttavan oloinen ja meritoitunut, että kai se on pakko uskoa. Yritin kyllä kysellä lasketaanko polkuhölkkä tai suunnistus juoksuksi, mutta kuulemma lasketaan. Itse asiassa kävelylenkitkin kiellettiin. Viesti oli selkeä: jos juoksen, niin leikkuupöydällä tavataan murtumaa naulailemassa.

Vasen säärihän on nyt kipeä myös kävellessä ja lääkäri oli jo tarjoamassa kyynärsauvoja. Kaiken rasituksen poistaminen olisi ilmeisesti nopein tapa päästä taas lenkille, mutta en kyllä pysty invalidiksi alkamaan. Vaikka sydäntä riipaisee, niin juoksen seuraavan lenkin vasta 19.8. Silloinkin pitää aloittaa maltilla. Ja jos jalka on kipeä silloinkin, niin pitää odottaa toiset 4 viikkoa!! En halua edes ajatella tuota vaihtoehtoa...

En ole vielä miettinyt miten saan ajan kulumaan seuraavat neljä viikkoa. Töissä on kyllä vipinää, joten siihen on helppo upottaa rajaton määrä energiaa. Jotenkin olisi silti pidettävä kuntoa yllä ja painoa kurissa. Hiljennän bloginkin tauon ajaksi ja raportoin sitten suurena voittona vitosen aamulenkin 19.8. Syksyn kisatkin siis jäävät väliin, mutta yritän Rautavedelle kuntoutua juhlamaratoniin!

Tämä kenkäteline on sitten koskematon melkein kuukauden. Voi itku!

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Ma 21.7. – Ylimääräinen uutislähetys

Tänään -

Minimaalisesti pyöräilin kevyttä ja tein lisäksi kahvakuulaa. Siis lepopäivä. Tosin pihatöitä ja siivousta kotona tuli sen verran, että ei nyt ihan levolta tunnu.

Kuitenkin kaksi asiaa kerrottavana:

1. Ihmeiden aika ei ole ohi, ja sain kadonneen emittini takaisin juuri kun olisin seuraavana päivänä ostanut uuden! Pyörälenkillä ollut naisihminen oli bongannut välähtävän oranssin pientareelta Kuruntien varresta ja tunnistanut sen emitiksi. Sattui siis niin hyvä onni, että löytäjä oli suunnistuksen aktiiviharrastaja ja tunnisti esineen ja osasi vieläpä jäljittää sen minuun vaikka en ole missään lisenssitietokannoissa tai muissakaan sienestäjien systeemeissä. Nimeni oli löytynyt netistä viime vuotisen Jämin suunnistuksen perusteella ja löytäjä oli sitten ottanut yhteyttä pariinkin saman nimiseen, kunnes osui minuun (tai oikeastaan tyttäreni Iinan puhelimeen). Käväisin aamulla noutamassa emittini vain tilapäisesti Tampereella käymässä olleelta löytäjältä. Suurkiitokset Anja Mäkelälle!

2. Luin tarinoita juoksuvaelluksista Kolin maisemissa. Aina vaan enemmän ottaa päähän, että en ymmärtänyt harrastaa juoksua silloin kun asuin Joensuussa. Ja vaikka olen Kolilla toki joskus Joensuussa asuessani käynyt, niin eivät ne maisemat ole mieleen jääneet. Tämä asia on ihan pakko korjata. Muutama avoin paikka on vielä vapaana 100-listani tavoitteissa, ja nyt lisään sinne polkujuoksun Joensuusta Kolille! Toivottavasti elän 100-vuotiaaksi, koska listallani on jo melkoinen määrä logistisesti järjettömän vaativia juoksuja. Tämähän vaatii matkoineen vain 3-4 päivää, mutta on sitä siinäkin. Syksy olisi varmaankin sopivin vuodenaika.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Viikko 28

Viikko 28 (14.7.-20.7.2014)

Juoksua 34km (5:03/km).
Liikuntaa yhteensä 12h 10min.

Pakko oli antautua säärikipujen edessä ja juoksu jäi minimiin.

Viikon liikuntakertymä.
- Yksi vetotreeni radalla (tai hiekkakuopassa)
- Pari kevyttä lenkkiä tiellä
- Kaksi kahvakuulatreeniä
- Yksi ”suunnistus”
- Hieronta
- Yksi crosstrainer ja yksi pyöräily
- Säärikipu pahenevana mukana koko ajan

Seuraavakin viikko menee minimijuoksulla säärivammoja parannellessa. Toivottavasti saan hesselöintiä tehtyä muutaman kerran. Iltarastit on kai pakko jättää väliin. Vetotreenin kyllä teen hiekkakuopassa vaikka mikä olisi.

Tänään kävin harpatin kanssa tekemässä pyörälenkin Valkeakosken suuntaan ja mukavaahan se oli. Lähtiessä ajattelin vähän säätää vaihteita, kun ne ovat viime aikoina toimineet aika huonosti. Youtubessa homma näytti helpolta, mutta lopputulos oli jotain ihan muuta. Takarattaassa menetin keveimmän vaihteen kokonaan. Ja lisäksi sain toteutettua vaihdeautomatiikan, eli vaihteet vaihtuivat aina itsestään. Ja jos itse koskin vaihdekahvaan, niin tuloksena oli 0-2 pykälän vaihdos ihan randomilla. Enpä taida enää koskea vaihderuuveihin vaan vien pyöräni suosilla Nippeliin...

lauantai 19. heinäkuuta 2014

La-Su 19.-20.7. – Ei onnistu

Tänään -

Yritin aamulla juosta, mutta ei se nyt onnistu. Pidän huomennakin juoksuttoman päivän ja kuittaan sen tässä samalla.

Crosstraineria poljin jonkin verran ja huomenna käyn pyöräilemässä.

Sain muuten postissa kuvat magneetista ja lausunnon ”... tibiassa ylä- ja keskikolmanneksen alueella rasitusosteopatiaan sopivaa ödeemiä.” Juuri sopivan epämääräinen kommentti, joten tuskin lääkärillä on muuta vaihtoehtoa kuin määrätä lepoa, joka sitten auttaa tai ei. Harmi, kun nyt olisi tietenkin lomalla hienoa juosta vähän enemmän.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Pe 18.7. – Välipäivä

Tänään -

Lähdin kyllä taas uskollisesti aamulenkille ja tällä kertaa pääsin 100m ennenkuin totesin homman täysin hedelmättömäksi. Palasin kotiin ja tein sentään kahvakuulatreenin.

Kovemman juokstreenin jälkeen seuraavana päivänä ei siis juoksu onnistu. Olen kuitenkin melko varma, että ei tässä mistään murtumasta ole kyse. Kyllä tällä rasitusmäärällä murtuma olisi jo pahentunut monta kertaa, kun nyt kipu on pysynyt ihan samana viikkokaupalla. Eiköhän se jotain niitä lihas- tai luukalvojuttuja ole. Ensi tiistaille meni magneettikuvien tulosten analyysi lääkärin kanssa.

torstai 17. heinäkuuta 2014

To 17.7. – Vetoja

Tänään 12km, 59min

Ap: hieronta, vr4 + 5 x 800m / 2min + 1000m + vr2, 59:05, 5:03/km.

Tein uudenlaisen kokeilun valmistautumiseksi vetotreeniin, eli kävin heti aamusta hieronnassa. Jupo teki normikäsittelyn ja sitten oli 90min aikaa siirtyä Pirkkalan yu-pyhättöön. Ajatukseni oli, että hieronnan tuoma perusteellinen lämmittely valmistaisi sääret paremmin tuohon vetoleikkiin. Ja kyllä se siinä mielessä toimi, että sääret eivät juurikaan vaivanneet. Sen sijaan takareidet olivat hieronnan jäljiltä väsyneet, joten meno ei tuntunut aivan tuoreelta edes ekassa vedossa.

Hannu lähti taas keulamieheksi ja teki tonneja 5min lähdöin alkaen 3:45 ja siitä aina 5s pois ihan niinkuin viimeksikin. Oli kyllä aivan supertarkkaa ja tasaista vauhtia jokainen veto! Nyt juoksin mukana 800m viiteen ekaan vetoon, eli yhden enemmän kuin viimeksi. Palautusta ehti siis tulla se 2min ja vedot 3:00, 2:55, 2:51, 2:48 ja 2:43. Seuraava ei varmaan enää olisi mennyt, mutta viiteen oli alunperinkin tarkoitus jättää. Vähän pitemmän tauon jälkeen juoksimme vielä porukalla tonnin 3:47. Olisin kyllä juossut vielä pari lisääkin, mutta kaikki lopettivat jo siinä vaiheessa ja yksin en viitsinyt.

Toivottavasti ensi viikolla päästään taas parantamaan ja kyllä minunkin on aika siirtyä tonneihin näistä säälittävistä 800m-vedoista. Vetojuhta-Hannu tosin joutui hiekkakuopan petollisen maaston uhriksi ja nilkka muljahti siihen malliin, että pahimmat pessimistit nyt jo ennakoivat pyöräilyä Hannun tulevaisuuteen...

Ip: pyöräily 2h 10min.

Nyt sain sentään itseni rahdattua pyörän selkään ja pyörittelin Säijän lenkin sitä omaa perusvauhtiani (minulla on vain yksi vauhti: hidas). Pakko oli lähteä, kun Wihan Marko hehkutti Facebookissa taas olevansa 120km-pyörälenkillä ja halusin nyt edes puolet siitä mennä itsekin... Oli hieno ilma ja ihan mukaavahan siellä oli.

Tappi pitää kunnia-asiana, että pyörälenkillä ei vaihdeta pienemmälle rattaalle kertaakaan vaikka mikä olisi. Käsittämättömiä mäkiä Tappi raastaakin isolla rattaalla. Huomasin kuitenkin, että minäkin pystyn siihen ihan luonnostaan! Säijä ei tietysti mikään erityisen kova lenkki ole, mutta isoimmalla rattaalla pystyn minäkin menemään kaikissa mäissä! Sillä tuskin on merkitystä, että Tappi puhuu eturattaasta, kun minä taas takarattaasta.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ke 16.7.

Tänään 11km, 55min

Ap: kevyt 11.2km, 55:23, 4:57/km.

Masokistihölkät jatkuvat. Pitää oikein tallentaa aivokuoreen nämä fiilikset, että osaa sitten varmasti nauttia, kun joskus taas juoksu sujuu ilman vaivoja.

Mittari muuten näytti TE-arvoksi 4,2. Ei näillä Firstbeatin jutuilla kyllä ole minulle enää edes viihdearvoa. Mittari on ollut käytössä yli puoli vuotta eikä arvoihin silti ole tullut mitään järkeä. Välillä on vaikuttanut siltä, että palautumisarvoissa on ollut joku korrelaatio omiin tuntemuksiin, mutta TE on aina ollut ihan järjetön. Jostain syystä minulla tuo ei siis toimi, vaikka monilla muilla toimiikin paljon paremmin.

Ip: lepo.

Ei vaan motivaatio riitä pyöräilemään, ja juoksemaan ei pysty. Paljon mukavampi katsoa Touria telkkarista pihatöiden lomassa.

Tiesittekö muuten, että reilun viikon kuluttua Suomessa kilpaillaan triatlonissa tuplateräsmiesmatka?! Wihan Marko on aikeissa osallistua. Ja on siellä muitakin. Huipuista Tero Hyppölä on foorumilla puhunut jopa 21-22h aikatavoitteesta ja tuohan olisi ihan käsittämätön tulos. Vaikka ultramatka ei minua sinänsä pelotakaan, niin kyllä tuplateräsmies on jotain aivan järjetöntä. Kuka juoksee tuplamaratonin pyöräiltyään ensin yli 300km??? Mielettömät respektit, jos joku tuosta selviää maaliin!

Marko muutenkin osoitti minulle mitä pro-harjoittelu oikeasti on. Minä hehkutin pari päivää sitten taitoani keittää kananmunia urheilijan proteiinipommiksi, mutta Markopa on ostanut omia kanoja ja syö omien kanojen munia! Marko lupasi kokeilla höyrytysreseptiä tuoreilla munilla ja odotan jännityksellä lopputulosta. Muista sitten Marko kunnolla jäähdyttää munat kylmässä vedessä heti höyrystyksen jälkeen...

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Ti 15.7.

Tänään -

Jalat kipeät ja ei nyt pysty tekemään mitään. Huono päivä. P**kele!

Kävin aamulla magneettikuvassa. On vielä epäselvää, koska saan lääkäriajan tuloksista keskusteluun. Saattaa mennä ensi viikolle.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ma 14.7. – Kallista lystiä

Tänään 11km, 58min

Ap: kevyt 11.2km, 57:41, 5:09/km.

Iidesjärven kierto väkisin juostuna. Jalat olivat eilisen levon ansiosta palautuneet jotakuinkin samaan tilaan kuin ennenkin Birgittaa.

Ip: suunnistus 1h 20min.

Iltarastit olivat Ylöjärvellä paikkamääritteenä ”Kilpijoki”. Lähdin taas karttaharjoituksiin ja valitsin 5km ”helpohkon” radan. Jalat olivat kipeytyneet aamusta enkä juurikaan pystynyt juoksemaan, mutta se ei opettelua haitannut. Varsinkaan tässä maastossa. Oli nimittäin ylivoimaisesti hankalin 5km rata mitä olen lyhyellä suunnistusurallani nähnyt. Polkuja ja teitä ei ollut käytännössä lainkaan ja maasto oli ihan toivotonta ryteikköä ja kivikkoa.

Positiivista oli se, että mielestäni selvisin suunnistuksellisesti ihan kohtuudella. Varmasti sekin auttoi, että eteneminen oli niin hidasta, joten oikeasti ehti tutkia karttaakin kunnolla. Kun ei ollut polkuja, niin oli suunnistettava ihan kompassilla ja maastolla. Uskokaa tai älkää, mutta osasin sitä vähän! Eihän se sujuvaa ollut, mutta pysyin kartalla ja löysin rastit. Kunnes sitten putosin kartalta ja pummasin kunnolla rastia 12. Pääsyynä oli, että minulla edelleen on suuria vaikeuksia erottaa maastossa kartan eri värejä. Sekoitin aukon ja sellaisen vihreän alueen, eli luulin aukkoa vihreäksi. Se oli ihan täynnä sellaista nuorta lehtipuuta, mutta olisi minun silti pitänyt tajuta se aukoksi. En olisi varmaan edes päässyt kartalle takaisin, ellei siinä yksi toinen saman pummin tehnyt kaveri olisi auttanut minutkin rastille.

Jotain kertoo tuosta maastosta (ja omasta vauhdistani) se, että 4.9km radalla matkaa tuli minulle 6.1km ja siihen kului aikaa 1h 20min!! Pitää kyllä rehellisesti sanoa, että tuo on sellainen aspekti suunnistuksessa, josta en pidä lainkaan. En pysty löytämään mitään hauskaa tai kiinnostavaa ryteikössä ja surkealla metsäalustalla liikkumisesta. Se vain v*tuttaa koko ajan ja ikävä loukkaantuminen on vain ajan kysymys. Kävelyähän se melkein koko ajan oli, mutta silti. Kyllä alustan pitäisi olla sellaista, jossa voi turvallisesti ja kunnolla liikkua.

Lukijat varmasti haluavat myös tietää mitä tapahtui kompassille. Kyllä, kadotin sen taas. Tällä kertaa kadotin myös emitin, joten tästä tuli sellainen 150 euron kertamaksu näille rasteille. Epäuskoiset lukijat varmasti nauravat, että mitä se oikein vitsailee. Kunpa olisikin näin, mutta kun ei...
Kun palasin autolle suunnistuksen jälkeen asetin kartan, kompassin ja emitin auton katolle vaihtaakseni paidan. Lopun varmaan arvaattekin. Olen samalla menetelmällä kadottanut myös yhden Forerunnerin. Kun kiihdytin iltarastialueelta Kuruntielle, niin jotain kolisi auton perässä ja ihmettelin ajoinko jonkun esineen päälle. Kun mitään ei näkynyt, niin oletin vain ajaneeni jonkun pahvilaatikon yli tms., mutta nyt tiedän, että siinä lensivät kompassi ja emitti katolta. Harmittaa, että karttakin katosi. Olisin mielelläni vähän analysoinut vielä reittiäni karttaa vastaan.

Viikko 27

Viikko 27 (7.7.-13.7.2014)

Juoksua 109km (6:21/km).
Liikuntaa yhteensä 15h 50min.

Jotta olisin mahdollisimman epäjohdonmukainen, niin laskin nyt polkuhörhöilyt mukaan juoksukilsoihin. Tällä tavalla saan viikon juoksuvauhtikeskarin heijastamaan todellisuutta juoksukunnostani.

Viikon liikuntakertymä.
- Yksi polkulenkki
- Birgitan polun kierros!
- Kaksi vetotreeniä radalla
- Pari kevyttä peruslenkkiä tiellä
- Kaksi kahvakuulatreeniä
- Yksi ”suunnistus”
- Hieronta
- Säärikipu mukana koko ajan

Birgitta meni hyvin ja siitä jäi positiivinen vire. Ja sain vetojakin aloitettua. Edelleen fiilis on se, että jos jalkakivuista pääsee, niin tästä lähdetään nopeaan nousuun. Samalla kaavalla seuraavakin viikko (ilman Birgittaa).

Nyt kun Fifan komediateatteri on ohi, niin pitää kehua, että ”mitään en oo kattonu!” Koskaanhan en ole ollut tuosta vääristyneestä pallopelistä kiinnostunut, mutta nyt oli ensimmäinen kerta, että en yhteiskunnan paineista huolimatta katsonut edes yhtään peliä tai pelin osaa. Sen verran pitää tunnustaa, että aloitin eilen katsomaan finaalia viinilasin kanssa. Nukahdin tylsyyteen jo noin viiden minuutin kohdalla ja heräsin, kun Saksa nosteli pokaalia. Ehkä Twitterinkin uskaltaa pian varovasti avata, kun jokainen viesti ei selosta jotain meneillään olevaa teatterikappaletta isoilla kirjaimilla ja kymmenillä huutomerkeillä;-)

Säären kipupiste on tarkalleen keskarin osoittamassa kohdassa. Ja symmetrisessä paikassa toisessa jalassa.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Su 13.7. – Palauttelua

Tänään -

Ei liene mikään yllätys, että sääret vetivät ihan soikeiksi eilisen Birgitan jäljiltä. Ei hyvä. Pidän kokonaan lepopäivän vaikka 50% Birgitan kiertäjistä kuulemma ehti jo aamusta palautella saturaisen pyörälenkillä meikäläisen maksimivauhtia...

Minä sen sijaan teen nyt uuden aluevaltauksen, kun luin lehdestä, että ruokablogit ovat nykyisin älyttömän suosittuja. Olen kyllä itsekin havainnut, että yllättävän moni näennäisesti normaalilta vaikuttava kaveri harrastaa ruoanlaittoa. Opetan siis tässä pari meikäläisen avainreseptiä ikääntyneen kuntoilijan käyttöön.


Aloitetaan jokaisen kuntoilijan proteiinipommilla, eli keitetyllä kananmunalla. Vaikuttaa ehkä triviaalilta, mutta lue eteenpäin. Minä syön joka päivä 1-2 keitettyä munaa ja keitän niitä aina sellaiset 10-12 kerrallaan, ja sillä selviää viikon verran. Nyt kerron maailman parhaan reseptin keitettyihin kananmuniin. En voi ottaa itselleni kunniaa tästä reseptistä, vaan sen opetti minulle työkaveri, joka on ihan velho tieteellisessä ruoanvalmistuksessa: Pistät kattilaan pohjalle pari senttiä vettä. Kun vesi kiehuu voimakkaasti (tapahtuu melkein hetkessä), niin kananmunat sitten jonkinlaiselle höyrytelineelle kattilaan ja kansi kiinni. Itse käytän vihannesten höyrystämiseen tarkoitettua kattilaa. Höyrystämistä jatketaan tasan 12min. Sitten kunnon huuhtelu kylmällä vedellä (hifistit käyttävät jäävettä, mutta minä juoksevaa raanavettä). Ja sitten parhaan viimeistelyn varmistamiseksi munat vielä jääkaappiin yöksi ja seuraavan viikon annos on valmis. Munista tulee erinomaisen makuisia, ne eivät koskaan hajoa keitettäessä, kun eivät pompi vedessä, ja kuoret irtoavat hienosti. Saa kokeilla!

Seuraavassa jaksossa opetan kuinka valmistuu Chicken Vindaloo.

La 12.7. – Birgitan polku juosten

Tänään 47km, 5h 41min

Ap: polkulenkki 47.4km, 5:41:03, 7:12/km.


Tiettävästi Pyhä Birgitta ei itse koskaan kiertänyt Birgitan polkua, ainakaan juosten. Lieneekö Birgitta edes ikinä käynyt Suomessa? Kyseessähän on 1300-luvulla vaikuttanut ruotsalainen ylhäisönainen, josta tehtiin pyhimys aika pian kuolemansa jälkeen. En oikein tajua miksi siitä Birgitasta niin paljon Suomessa kohkataan: kirkkoja ym. on monessa paikassa nimetty Birgitan mukaan. Kai se vaan oli kova juttu keskiajalla, kun niin lähellä (=Ruotsissa) asui Euroopan mittakaavassa iso julkkis.

Tapin kanssa me kuitenkin selvitimme Birgitan polun kunnialla ja mielestäni ihan hyvää vauhtia pitäen. Minulla loppuaika oli 5h 41min ja Tapillakin alle 6h. Tiettävästi nämä olivat Guinnessin ennätyskirjaan kuuluvia ennätyksiä tällä ”uudella” juoksureitillä. Marko oli mukana alkupätkän Matinlahdentien ylitykseen saakka ja Tomi tuli vastaavasti mukaan Lempäälässä loppupätkälle. Sää oli hieno koko ajan ja pelättyä kuumuutta ei koskaan tullut. Reitti oli käytännössä kokonaan kuiva ja hyvässä kunnossa.

Minulla oli oikeassa ranteessani mukana uudehko FR620 ja vasemmassa FR310XT. Halusin olla varma, että saan onnistuneen GPS-jäljen reitistä. Oli kyllä iso pettymys kuinka erilaiset mitat sain kahdella mittarilla. FR310XT näytti mitaksi 48.3km ja FR620 vastaavasti 47.4km. Kun olen jälkiä tutkinut, niin mitään selvää selitystä erolle ei löydy. Ero tulee hiljalleen koko matkan aikana. En myös pysty sanomaan, että toinen jälki olisi toista huonompi. Minulla on jonkinlainen fiilis, että FR620 oikoo usein reittejä liikaa ja löysin siitä nytkin merkkejä, mutta merkitsen silti juoksun mitaksi tuon lyhyimmän mahdollisen 47.4km. Sekin on yli 2km pitempi kuin etukäteen uskoin reitin olevan, mutta sille löytyy alla selityksiä. Kyllä fakta on niin, että metsäisillä alueilla noiden mittarien tarkkuus on edelleen melko kehno.

Näin se juoksu meni: Alkupätkä tietä pitkin ja sitten Lehtivuorta kiertämään. Etukäteissuunnittelusta huolimatta harhailimme noin 500m ylimääräistä (4-5min) vaikeassa maastossa. Hirvi-Simunan luolalla sentään pysähdyimme ihastelemaan kivikkoa. Kirskaanniemessä olimme arvaamaani aikataulua noin 5 min jäljessä. Jatkoimme hyvää vauhtia Matinlahdentien ylitykseen. Tuossa paikassa meillä oli juomahuolto ja täytimme säiliöt kiireessä hyttysiä hätistellen. Marko kääntyi samalla suunnitellusti takaisin kotia kohti. Vähä-Riutalla olimme sellaiset 6 min aikatauluani jäljessä, mutta matkaakin oli mittariin tullut reilu kilsa enemmän kuin odotin.

Vähä-Kausniemelle saakka juostiin Pirkan hölkän reittiä ja tämä oli kierroksen helpoin pätkä. Sekin oli kuitenkin kilsan pitempi kuin olin muistista arvaillut, joten olimme jo 13min aikatauluani jäljessä. Kun käännyimme pois Pirkan reitiltä oli aikaa kulunut 2,5 tuntia ja jalat eivät ihan tuoreilta enää tuntuneet. Maasto muuttui varsin hankalaksi. Tasaisesti puurtamalla saavuimme Helsingintien ylitykseen, jossa puolimatka oli ohitettu. Tässä oli myös toinen juomahuolto. Tapin askeleessakin oli kaikkein kovin lento hiipunut ja vaikea maasto jatkui vielä jonkin aikaa. Lempäälään saapuessamme olimme 15min ylioptimistista aikatauluani jäljessä.

Juoksu Lempäälän läpi tietä pitkin oli melko karua, kun tiellä hidas vauhti ja raskas askel näkyy niin selvästi. Tomi liittyi mukaan ihmettelemään köpöttelyämme ja selvisimme Hakkariin noin 20min aikataulua jäljessä. Tässä on kuitenkin jo mukana pitkähkö tauko Hakkarissa vesipistettä etsiessä ja rauhallisesti suoritettu huolto.

Hakkarista lähdimme hölköttelemään viimeistä 11-12km osuutta kohti Sääksjärveä. Reitti vei ylös Siiskukkulalle ja Tappi kiipesi sen verran rauhallisesti mäen ylös, että hän kehotti minua juoksemaan loppumatkan häntä odottamatta (loppureitti oli Pirkkalan miehelle tuttu). Kokeilin sitten vetää viimeiset 7-8km niin kovaa kuin uskalsin ja jaksoin. Ehkä vähän yllätykseksenikin sain pidettyä hyvää vauhtia loppuun saakka, tai ainakin siltä se tuntui. En kuitenkaan saanut karistettua Tomia peesistä;-) Maalissa olin ajassa 5h 41min, eli 15min arvaamaani loppuaikaa hitaammin. Matkakin oli mittarin mukaan 2-3km pitempi kuin odotin, joten vauhdin arvaus meni yllättävän hyvin.

Juoksu sujui todella hyvin. Jaksoin hyvällä vireellä loppuun saakka ja ”loppukiri” meni hyvällä vireellä. Koko matkalla ei ollut mitään ongelmia, eli ei yhtään kaatumista, kompastumista tai nilkan muljahdusta. Energiat riittivät hyvin ja väsymistä ei juurikaan tullut.

Kiitokset Tapille juoksuseurasta! Eiköhän tämä retki joskus uudelleenkin tehdä.

Maalissa!

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Pe 11.7.

Tänään 6km, 35min

Ap: 6.2km, 34:33, 5:32/km + hieronta 45min.

Hammasta purren kivulias aamulenkki hidasta konkkailua. Kyllä ne eiliset vedot selvästi veivät tilannetta huonompaan suuntaan. Heti perään lähdin Jupon hierontaan ja nyt olivat symmetriset kipupisteet molemmissa säärissä erittäin selvät (vaikka jalat olivat kipeät kyllä muualtakin). Totesimme Jupon kanssa, että paras olisi käydä lääkärissä.

Sainkin ajan ortopediltä Koskiklinikasta heti tunnin kuluttua ja lääkäri oli 30 sekunnin tutkimuksen jälkeen sitä mieltä, että murtumathan siellä täytyy olla. Röntgenissä ei kuitenkaan näkynyt mitään selvää ja sain ajan magneettikuvaan vasta ensi viikolle. Tilanne jäi siis vielä auki.

Ip: lepo.

Huomenna Birgitta heti aamusta. Olo on epävarma, mutta kai sen nyt jotenkin läpi pääsee. Upea aurinkoinen ilma tulossa ja uskoisin reitin muutenkin olevan hyvässä kunnossa viikon kuivuuden jälkeen.

torstai 10. heinäkuuta 2014

To 10.7.

Tänään 15km, 1h 18min

Ap: vr3, vr3 + 7 x 800m / 2min + vr2, 1:18:24, 5:04/km.

Aamupäivällä oli ohjelmassa vetoja kivikovan Pirkkalan jengin kanssa (Hannu, Tappi, Veterano). Niinpä kävin ensin heti aamusta testaamassa vireen kolmen kilsan verkalla. Vire oli odotetun kankea.

Otin varsinaiseen treeniin tuhdin buranan, jotta ajatus ei olisi koko ajan jaloissa. Ilmankin olisin kyllä selvinnyt ihan hyvin, mutta mukavampi näin. Paikkana oli siis Pirkkalan hiekkakuoppa, johon on tiilimurskaa ripottelemalla muodostettu ovaalin muotoinen juoksurata. Perimätiedon mukaan se on 400m pitkä ja joku on lyönyt sellaisia pellin palasia merkiksi strategisiin pisteisiin. Tappi asiantuntevasti merkitsi meille hiekkaan maaliviivan ja 200m kohdalle starttiviivan. Merkittäviä korkeuseroja ei reitillä ollut.

Hannu juoksi kiihtyviä tonneja ja me muut kykyjemme mukaan mitä pystyimme. Minulla se tarkoitti kasisatasia, eli Hannun neljän ekan vedon ajan roikuin perässä 800m (3:03, 2:56, 2:51 ja 2:48) ja sain siitä tarpeekseni. Vedot starttasivat 5min välein, joten minulla palautus oli 2min. Jätin viidennen vedon väliin ja juoksin sitten omaan tahtiin kolme viimeistä kasisatasta hitaammin sinne kolmen minuutin pintaan. Hyviä vetoja, jos ne olisivat olleet tonneja;-)

Toivon todella, että kehitys näissä vedoissa olisi nopeaa ja ensi viikolla menisi jo paremmin. Vaikea on ammentaa motivaatiota näistä vauhdeista.

Ip: lepo + kahvakuula 20min.

Aamun vedot riittivät juoksuksi tälle päivälle. Kahvakuulatreenin tein kuitenkin ja siinä oli sentään jotain minimaalista edistystä havaittavissa. Matkaa on kuitenkin vielä alkuvuoden tasolle.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Ke 9.7.

Tänään 11km, 59min

Ap: 11.2km, 59:03, 5:16/km.

Köpöttelyä kipeillä jaloilla. Ei oikein pystynyt edes upeasta aamusta nauttimaan.

Ip: lepo.

Piti kyllä juosta kevyt hölkkä, mutta Hannu viestitti huomisten vetojen olevan aamupäivällä eikä illalla. Sain siitä hyvän syyn jättää lenkin väliin.

Tein sen sijaan taas Iinan kanssa kevyen pyörälenkin. Tällä kertaa kävimme uittotunnelin kahvilassa. Siellä sitten molemmille jättimäinen lettu hillolla, kermavaahdolla ja jäätelöllä höystettynä. Ehkä ei pitäisi enää ihmetellä miksi paino nousee aina pyöräillessä.

On kyllä muuten melkoinen häpeä, että uittotunneliin on tehty hieno kevyen liikenteen väylä, mutta sieltä ei tunnelin pohjoispäästä pääse mihinkään! En voinut uskoa sitä todeksi, mutta kun kyselin kahvilan asiakkailta, niin näin se vaan on. Eli mitään kevyen liikenteen väylää ei vie mihinkään, vaan ainoa mahdollinen tie on polkea takaisin tunnelin läpi Pyhäjärven rantaan. En oikein vieläkään voi sitä uskoa...

Me Iinan kanssa joka tapauksessa loikimme pyörät selässä neljän kaiteen ja neljän autokaistan yli Kekkosentien toiselle puolelle.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Ti 8.7.

Tänään 11km, 58min

Ap: vr2 + 3 x 1000m/1min + vr5, 57:56, 5:25/km.

Lähdin Markon mukaan kokeilemaan tonneja Hervannan kentälle. Juoksin Markon perässä kolme ekaa vetoa 3:57, 3:52 ja 3:39 lyhyellä palautuksella. Vaikeaa oli saada jalkoja toimimaan ja sääret vastustivat aika lailla. Vaikka muuten ei tuntunut pahalta, niin sykkeet nousivat vedoissa kuin nuorella miehellä: 160-171-178! Marko jatkoi vielä pari kovempaa vetoa päälle, mutta minä jätin ihmiskokeen tuohon.

Jos jalat eivät tästä menneet huonompaan kuntoon, niin voisin torstaina kokeilla toista samanlaista pientä vetotreeniä ennen Birgittaa.

Ip: lepo + kahvakuula.

Pyöräilin Iinan kanssa kevyesti Pyynikin näkötornille munkkia syömään ja se teki hyvää jaloille. Ajattelin jopa sitten tehdä siihen päälle pienen juoksulenkin, mutta helle ja tönkköjalat lannistivat minut heti alkuunsa. En viitsi kirjata tuota 50 metrin lenkkiä treeniksi. Palasin sen sijaan kotiin heiluttelemaan kahvakuulaa.

Saisivat nämä helteet jo loppua...

Birgitan polku -lenkin speksi

Lauantaina 12.7.2014 klo 8.00 starttaa eeppinen polkulenkki. Ideana siis juosta Birgitan polku yhtäjaksoisesti läpi.

Lähtöpiste on Sääksjärvellä katuosoitteessa Sääksjärventie 2. Reitti juostaan myötäpäivään. Auton saa hyvin jätettyä pienelle pysäköintialueelle, joka on nimenomaan Birgitan polulle aikoville tarkoitettu. P-alue näkyy tässä Street View –kuvassa.

Birgitan polku on Lempäälässä kiertävä ”luontopolku” retkeilijöiden ja ulkoilijoiden käyttöön. Perustietoa reitistä löytyy Lempäälän Kehityksen sivuilta.

Olen tutustunut reittiin paloittain ja speksannut sopivaa kierrosta käyttäen kolmea eri lähdettä:
1. Lempäälän sivuilla oleva nettikartta Birgitan polusta.
2. Paperinen Birgitan polun ulkoilukartta vuodelta 2000.
3. Maastosta löytyvät reittiviitat ja muut opasteet.

Polkuverkosto sisältää melko selkeän yhden kierroksen, jossa tosin Lempäälän poikki voi kulkea kahta eri reittiä. ”Virallisempi” ja maastoon merkitty kierros kulkee lyhyempää reittiä eikä mene Lempäälän keskustaan, ja tuota reittiä me varmaan juoksemme. Pitempi kierros kulkee Hääkiven kautta ja sitten Lempäälän keskustan läpi. Lisämatkaa tulee 2.8km ja se on melkein kaikki asfalttia.

Pääkierroksen lisäksi polkuverkosto sisältää useita lyhyitä ”pistoja” pois pääkierrokselta johonkin läheiseen kohteeseen (laavu, maja, ranta, ...) Kierroksen voi siis juosta joko yhtenä pääkierroksena tai sitten juosta myös pistot joihinkin (tai kaikkiin) kohteisiin. Nyt lauantaina otetaan varmaan lähtökohdaksi pelkkä pääkierroksen juoksu ja keskustellaan pistoista erikseen. Tuntuu vain turhalta juosta tuollaisia pieniä edestakaisia matkoja. Toisaalta pistot ovat käytännössä kaikki pelkkää polkua, joten vaativaa maastoa niillä saa lisää.

Linkki tekemääni karttaan Birgitan polusta on tässä. Kierros erottuu sieltä melko selvästi ja Lempäälän kohdalla näkyvät sekä pitempi että lyhyempi reitti. Lisäksi kartassa on mukana pistot Pulkajärvelle, Siisjärvelle, Soukonlahteen, Hääkiveen ja Kyynärään. Reittiviivasta puuttuu lyhyt siirtymäosuus Ruskontietä, joka on siis heti lähdössä ja täysin triviaali. Lisäksi reitin kaakkoiskulmassa on ylimääräinen pätkä Vähä-Kausjärveltä Rutajärvelle, joka osuus ei kuulu Birgitan polkuun.

Gpx-tiedosto tuosta kartan reitistä on navigointia varten ladattavissa tästä linkistä.

Pääkierroksen pituus on noin 45km. Reitistä on asfalttia noin 6km, jonkinlaista hyväkulkuista metsätietä/hiekkatietä toiset 6km, ja loput 33km on polkua. Poluista suurin osa on kohtalaisen teknisiä ja hitaita. Vaikka reitti onkin merkitty, niin jos ei tunne reittiä tai ei ole navigaattoria ja GPS-jälkeä, niin eksyminen on varmaa.

Tein myös karkean arvion aikataulusta. Kun lähtö on klo 8.00, niin ilman taukoja olisimme maalissa klo 13.11. Lasketaan lisäksi joka tunnille 1min jotain maisemahaahuilua ja 1min huoltolisää, niin tästä tulee yhteensä 10min lisää. Lisäksi yksi arvaamaton 5min tauko, niin olemme maalissa 13.26. Tietysti on sellainenkin vaihtoehto, että emme jaksa juosta läheskään suunnittelemaani ihannevauhtia ja matka kestää tunnin tai pari kauemmin...

Tein lisäksi summittaisia arvauksia siitä koska olemme joissakin reitin välipisteissä, jos joku haluaisi tulla mukaan vain osaksi matkaa. Näissä arvioissa voi toki varsinkin lenkin lopussa olla todella isojakin virheitä, sillä polkuvauhdin arvaaminen on ihan toivotonta: Kirskaanniemi noin 8.50, Taivalpirtti 9.40, Vähä-Kausjärvi 10.10, Turuntien alitus Lempäälässä 11.30 ja Hakkari 12.00.

Odotettavissa on erittäin kuuma päivä. Hakkarissa nyt ainakin saa täydennettyä vesivarastot, mutta sehän ei riitä alkuunkaan. Käyn piilottamassa vesikanisterin etukäteen pariin paikkaan reitillä, niin veden ei pitäisi loppua.

Tulossa on hieno lenkki ja tällä voi hyvin korvata viikonlopun pitkiksen, joten mukaan saa tulla! Tappi ja minä siis olemme ainakin menossa, mutta olisi hyvä saada mukaan pari muutakin, jos vaikka hyljettä pitää kantaa loppumatkasta. Tappi tosin oli optimistisempi kuntonsa riittävyydestä ja ehdotti, että jos saadaan kaksi osallistujaa lisää, niin voidaan ottaa juoksumatto kantoon ja jahakin saattaisi lähteä.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Ma 7.7. – Suunnistuksen riemua – NOT!

Tänään polkuhölkkää ja iltarasteja

Ap: polkujuoksua n. 2 tuntia.

Kävin aamulla katsastamassa viimeisen puuttuvan osan Birgitan Polusta, eli reitin Hakkarista Houkkalammelle. Tuttuun tyyliin hölkkäilin ensin menosuunnan reittiä selvittäen ja sitten paluumatkalla juoksin vähän reippaammin tarkemman jäljen. Nyt tuo 7.1km reittiosuus kulki paluumatkalla 6:25/km. En tiedä johtuiko vain upeasta aurinkoisesta aamusta, mutta koko kierroksen mukavimmat polut olivat mielestäni tuolla osuudella. Hyvin juostavaa maastoa vaikka onkin teknistä. Tuohon reitin osaan osui myös keskaria parantamaan reilu 2km Hakkarin hyväkuntoisia ulkoilureittejä, joten vauhti polkuosuuksilla oli toki hitaampi. Tein myös jäljen 340 metrin polkupistosta Siisjärvelle.

Ip: iltarastihelvettiä reilu puoli tuntia.

Pummasin jo nollarastin, kun en löytänyt starttipaikalle Lentolaan. Kuka keksii järjestää iltarastit jossain Lentolassa?? Mikä se on?? Kun sitten lopulta löysin Lentolan, niin huomasin, että en enää ehdi juosta 5km rataa. Tälle ekalle lomapäivälle oli vielä yksi telco ilallle ja minun piti ehtiä kello 18 puhelimeen.

Olin hukannut Kesäyön unelmassa kompassini ja ostin siksi kartan lisäksi uuden 70 euron kompassin (tähän palataan tarinassa vielä). Lähdin siis 3km helpolle radalle ja heti alussa huomasin, että jalat ovat liian kipeät juoksuun. Koko matkan meno oli kevyttä hölkkää tai kävelyä, ja kyllähän aamun polkulenkkikin painoi vielä. Kolmosella oli 8 rastia ja niistä 7 ensimmäistä olivat meikäläisen normaalia perussuoritusta; eli tasaisen huonoa pysähtelyä ja kartanlukua, mutta ei mitään eksymisiä.

Mutta sitten viimeiselle kasirastille tein giganttisen pummin. Juoksin ensin väärälle rastille, kun satuin näkemään rastilipun ja siellä ihmisiä. Eihän minun rastini siellä edes pitänyt olla, mutta eihän idiootti sellaisiin pikkuasioihin kiinnitä huomiota. Toinenkin kaveri juoksi väärin samalle rastille ja meillä oli sama koodi. Kaveri näytti niin pro-menijältä, joten lähdin vain perään. Ihmettelin kyllä vähän, että juoksimme sellaisen 100m leveän ziljoonan voltin sähkölinjan alla eikä meidän rastin siellä pitänyt olla. Mutta kai se kaveri tietää mitä tekee. Pian huomasimme olevamme väärässä paikassa, mutta onneksi rastille oli ilmeisen lyhyt matka. Oli vain pieni ongelma, että edessä oli karmea tapporinne, jossa oli nokkosia, kiviä ja äkkiputouksia. Kartassa ei kyllä mielestäni tuollaista tapporinnettä ollut merkitty, tai sitten se on tuollainen pieni hieno katkoviiva (edit: siis pisteviiva eikä katkoviiva). Pitäisi varmaan opetella karttamerkkejä.

Seikkailimme ihan käsittämättömässä maastossa pitkän tuntemattoman ajan. Jalkoja polttavat nokkoset vieläkin ja verta tulee joka paikasta käsistä ja jaloista. Pääsimme lopulta rastille, mutta jos joku oli vielä hitaampi kasirastilla kuin minä, niin häneltä pitää poistaa suunnistuslisenssi... Jotta nöyryytys olisi täydellinen, niin kasirastilla huomasin uuden kompassini kadonneen. Se putosi johonkin sinne nokkospuskiin. Eli taas tarvitaan uusi kompassi ensi maanantaina. Ja sitten viimeisellä rastilla minulla ei ollut aavistustakaan missä on maali. Minulle on väitetty, että iltarasteilla on viimeiseltä rastilta viitoitus maaliin, mutta tämä rasti oli ainakin ihan korvessa ja maalista ei ollut tietoakaan. Kysyin lähimmältä ihmiseltä, että ”missä on pohjoinen?”, kun kompassia ei ollut ja muuten en olisi maalin suuntaan osannut lähteä.

Kun nyt kotona katson tuota viimeistä rastia, niin ei helpompaa voisi olla ja omaa tyhmyyttä ei voi käsittää. Rastin eteläpuolella on hehtaarin hiekkakuoppa. Idässä ja lännessä jättimäiset sähkölinjat. Pohjoisessa taloja ja asutusta. Miten voi aivot heittää tuolla lailla naulakkoon siellä maastossa?????

Viikko 27

Viikko 27 (30.6.-6.7.2014)

Juoksua ? km
Liikuntaa yhteensä 20h 10min.

(En jaksa miettiä mitkä jalan liikutuista kilsoista laskisin juoksuksi ja mitä en. Pääosin tuli hölkkäiltyä poluilla ja yhteensä liikuttuja kilsoja tuli viikolle 128.)

Liikunnallisesti hyvä viikko, jota toki dominoi Kesäyön unelman pitkä polkujuoksu. Juoksin ma ja ti jonkin verran ihan tavallista perusjuoksua tiellä, mutta muuten melkein kaikki liikkuminen tuli joko Birgitan Polun katsastamisesta tai suunnistuksesta.

Viikon liikuntakertymä.
- Kaksi peruslenkkiä pääosin tiellä
- Kaksi polkuhölkkäsessiota
- RC Eemelin kesäyön unelma (ultrajuoksu poluilla)
- Yksi kahvakuulaharjoitus
- Yksi ”suunnistus” (ja yksi suunnistuksen yritys)
- Kerran crosstrainerilla
- Hieronta
- Penikat ehkä vähän viime viikkoa paremmat, vaikka alkuviikko olikin huono

Vire ja jaksaminen lenkeillä olivat mielestäni tällä viikolla ihan hyviä. Sitä on kuitenkin vaikea arvioida, kun en ole vauhdikkaampaa juoksua kokeillut lainkaan. Seuraavan viikon päätapahtuma on Birgitan Polun kierros yhtenä lenkkinä. Yritän kuitenkin sitä ennen saada myös yhden vk- tai vetotreenin aikaiseksi.

Hazorin ottama noin vartin video Kesäyön unelman tapahtumasta on täällä. Siinä on aika hyvin reitin vaihtelevuus esillä.

Edit: Ai niin, ja kesäloma alkoi!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Su 6.7. – Lepoa vaan

Tänään -

Pyöräilemään oli tarkoitus lähteä, mutta vaihdankin sen ruohonleikkuuseen, että tulisi edes jotakin liikuntaa tehtyä.

La 5.7.


Tänään -

Aamupäivä meni siis vielä Kesäyön unelman merkeissä (kirjattu perjantaille) ja en sentään venynyt päivällä mihinkään muuhun treeniin. Vaikka olo onkin ihan hyvä, niin kyllähän maalaisjärki kehottaa pitämään huomennakin lepopäivän.

Pe 4.7. – Kesäyön unelma

Tänään RC Eemelin kesäyön unelma

Ap: lepo.

Ip: polkujuoksu n. 88km, n. 13h 25min.

Kirjataanpa muistiin tarinaa jo toisesta RC Eemelin kesäyön unelmastani. Kaikki sujui hienosti ja reissu oli tällä kertaa minulle varsin helppo. Ei tullut minkäänlaista uupumista, eikä rakkoja tai muita ongelmia. Hieman jalat varoittelivat tuttujen vammojen kohdalta, mutta ei mitään pahempaa sielläkään. Eli todella hieno reissu hyvässä seurassa!

Verrattuna viime vuoteen olin nyt viisaampi varustuksen kanssa ja pakkasin kamat kunnolla. Viime vuonna minulla oli Camelbackin juomareppu, johon ei kunnolla mahtunut tarvittavia varusteita. Sen jälkeenhän hankin Ultima Directionin juoksureppuja (tai –liivejäköhän ne ovat) ja ne ovat kyllä erinomaisia, vaikka tarpeeksi iso kännykkätasku puuttuukin. Kisapäivänä huomasin myös, että edellisen päivän maastolenkin jäljiltä maastokenkäni eivät ehdi kuivua kisaan mennessä ja sain siitä hyvän syyn käydä ostamassa uudet kengätkin. Kävin Suunnistajan kaupassa ja sieltä minulle myytiin Irock-maastokengät, jotka siis saivat tulikasteensa Kesäyön unelmassa. Hyvät kengäthän ne olivat ja aika paljon kevyemmät kuin Speedcrossit. Varmaan tästä ne ovat minun Iltarastien hitaat aikani olleet kiinni...

Hain Jaanan kyytiin Atalasta ja ajoimme Laajavuoreen hyvissä ajoin noin klo 20. Siinä lähtöä odotellessa tuli vielä pieniä sadekuuroja, mutta koko yö saatiin juosta upeassa kirkkaassa ilmassa. Lämpötila oli illalla ja aamulla korkeintaan 20 astetta ja yöllä kävi selvästi alle 10 asteessa. Reitti kulki siis Muuratjärven ympäri Jyväskylän lounaispuolella Muuramen maisemissa.

Startissa oli reilu 30 henkeä kaikki sarjat mukaanlukien (osa siis maastopyöräilijöitä). Sekä lyhyen että pitkän matkan juoksijat kulkivat yhdessä noin kolme tuntia aina Muuramen shellille saakka vaikka Antti ja Anssi taisivat siinä jo vähän aiemmin erottua omaksi kärkijoukokseen. Siitä lyhyt matka kääntyi oikoreittiä takaisin maaliin ja me jatkoimme Muuratjärven ympäri. Ylämäet käveltiin alusta lähtien ja vauhti oli tietysti muutenkin leppoisaa. Verrattuna viime vuoteen reitillä ei ollut juuri lainkaan varsinaisia autoteitä edes siirtyminä. Eli polkuja ja erilaisia metsäuria ja –teitä mentiin pääosassa. Nyt kun aloin muistella, niin mielikuvani on, että emme koko matkan aikana nähneet ainuttakaan autoa reitillä (siis jos paria isomman tien ylitystä ei lasketa) ja kyllä kaikki ihmisetkin olivat yhden käden sormilla laskettavissa. Eli kyllä tämä oli hieno erämaareitti! Toisaalta mielestäni nyt oli paljon vähemmän vaikeakulkuisia isoille vuorille kiipeämisiä vaikka mäkiä paljon olikin. Polut olivat viime vuotta helpompia, mutta umpimetsää ja suota oli viime vuotta enemmän. Umpimetsää oli toki kai vain muutama kilsa pätkinä siellä sun täällä, mutta ajallisesti ja henkisesti se oli paljon isompi osa;-)

Parin tunnin jälkeen kengät olivat vielä kuivat, mutta sitten saatiin kokea ratamestarin erikoinen, eli reitin pahin ”suopätkä”. Vaikka siellä kuinka yritti löytää mättäitä hypittäväksi, niin kyllähän sitä useamman kerran upposi veteen. Vesi loiskui tämän jälkeen molemmissa kengissä. Loppumatkallakin märkää mutareittiä tuli vastaan tasaisesti, joten viimeiset 10 tuntia menivät märillä sukilla ja kengillä. Siitä huolimatta en siis saanut ainuttakaan rakkoa matkalla. Jaana kuulemma upposi tähän ensimmäiseen suohon ihan kunnolla, mutta joku hänet kiskoi ylös ennen kuin hän ehti kokonaan vajota pinnan alle;-)

Matka sujui sitten hienosti kirkkaassa yössä. Alavilla kohdilla oli välillä melko kylmä ja lämpötilaerot reitillä varsin suuria. Keli kokonaisuudessaan oli kuitenkin täydellinen. Juoksuasetelmaksi muodostui se, että Antti ja Anssi menivät kärjessä. Toinen kahden hengen porukka oli siinä seuraavana, ja me loput (minä, Jaana, hazor, Jyrki, Jussi) muodostimme viiden hengen pääjoukon. Erot pysyivät pieninä, kun ilman hazoria kärkimiehet väkisinkin joutuivat käyttämään suunnistukseen ja virheiden korjaamiseen aikaa. Eka kolmannes kului neljässä tunnissa ja puolivälissä aikaa oli kulunut hieman reilu kuusi tuntia.

Jossain ekan puolikkaan aikana sattui dramaattinen hiiriepisodi. Antti ja Anssi olivat kuluttaneet aika paljon aikaa löytääkseen kaivon, joka oli tärkeä juomahuoltopiste. Lopulta Antti soitti meille, että kaivossa on kuollut hiiri ja vesi siis juomakelvotonta. Kaikilla oli juoma loppu tai lopussa, ja tuota kaivoa oli jo odotettu. Hazor sitten katsoi GPS-taikakalustaan löytyisikö jostain läheltä puroja tai lähteitä. Kärkinelikko yhdistyi kaivon etsinnän aikana ja en tiedä löysivätkö he ikinä vettä ennen seuraavaa kaukana ollutta kaivoa. Me pääjoukko pienen etsinnän jälkeen löysimme metsäpuron, jonka vesi oli aika ruskeaa, mutta maistui ihan hyvältä ja päädyimme täyttämään vesipullot siinä. Emme koskaan käyneet edes katsomassa hiirikaivoa, joten jäi tutkimatta oliko se vain kärkijoukon yritys hidastaa pääjoukkoa;-) Kaikki loput kaivot ja lähteet löytyivät hyvin ja olivat kunnossa.

Matka jatkui hienoja maisemia ihaillen ja vanhoja puita halaillen. Jossain välissä näimme maastopyöräilijöitäkin, jotka olivat pitäneet kunnon taukoja. Ja toki pyörän jälkiä oli aina mutapätkillä nähtävissä. Toisella puolikkaalla ero kärkinelikkoon pieneni lähes olemattomiin ja olimme vain muutamia minuutteja jäljessä. Niinpä yhdellä rastilla Antti oli jäänyt odottamaan meitä ja liittyi pääjoukkoon. Ilmeisesti kaikki jutut oli jo kerrottu kärkijoukossa ja piti saada uusia juttukumppaneita. Kärkikolmikko päätti säilyttää mitalisijat ja lähti pääjoukkoa karkuun.

Matkan kaksi kolmasosaa täyttyi ajassa 8h 20min. Eli varsin tasaista oltiin menty koko ajan ennakoiden loppuaikaa välille 12-12,5 tuntia. Joskus kun matkaa oli reilu 20km jäljellä kärkikolmikon etumatka saatiin kiinni. He vain yhtäkkiä ilmestyivät väärästä suunnasta reitillemme, eli hazorin reittisuunnittelu oli tehnyt tehtävänsä. Pelkän kartan avulla tuolla reitillä on jotakuinkin mahdoton pysyä ellei ole sörsöö. Ja kärjen GPS-navigaattori oli jollain lailla pettänyt ja he olivat ajautuneet pois reitiltä. Loppumatkan kuljimmekin kaikki yhdessä.

Viimeisen 20km aikana koko joukon vauhti hidastui rajusti. Kävelyä lisättiin paljon ja tauotkin vähän ehkä pitenivät. Siihen oli monia syitä ja matkan rasitukset vain näkyivät porukassa jo eri tavoin. Oli siellä paljon hidasta maastoakin. Minua vähän turhautti, kun käveltiin niin paljon ja huonolla omatunnolla vedätin porukkaa sen verran kuin vain uskalsin, että matka edes jotenkin etenisi;-) Porukka odotettiin kuitenkin aina kokoon rasteilla tai muilla sopivilla pisteillä, jotta kukaan ei eksyisi.

Viimeistä rastia lähestyessämme oli vielä viimeinen hieno melko tekninen juostava polkupätkä ja innostuimme Anssin kanssa nostamaan vauhtia. Tai oikeastaan Anssi lähti ravaamaan hurjalla vauhdilla ja minä lähdin peesiin. Hyvin nopeasti mentiin kovempaa kuin mitä minä normaalisti uskaltaisin tuollaisella polulla juosta, mutta kyllä oli hienoa! Alamäissä Anssi on polkuhörhönä selvästi minua nopeampi, mutta nyt päätin vain juosta mukana maksoi mitä maksoi. Vaikka tätä maksimilaukkaa kestikin varmaan vain reilu kilsa tai korkeintaan pari, niin olipa loistava juttu, että tuli tehtyä. Tosi helposti irtosi kova veto vaikka takana oli jo yli 80km ja helposti olisin voinut jatkaa paljon pitempäänkin. Rasti tuli kuitenkin vastaan ja jäin siihen odottamaan muuta joukkoa ja Anssi lähti hiljakseen etenemään maalia kohti. Minulla turhautuminen hitaan lopun vauhtiin tuli kokonaan pyyhkäistyä pois tuolla kovalla polkuvedolla.

Ihan viimeisillä kilsoilla muutenkin vähän vauhtia nostettiin ja joukko hajosi. Hazor jäi kiltisti valvomaan häntäpäätä. Sitten junaradan ylityksen kohdalla noin 3km ennen maalia minäkin jäin odottamaan Jaanaa ja hazoria juostakseni loppumäen heidän kanssaan. Loppu oli Jaanalle raskas, mutta todella hienosti hän selvisi ensimmäisestä maastoultrastaan!

Saavutimme siinä vielä Henrin ja Tuomaksen ennen loppunousua, joten meitä oli viiden hengen jälkijoukko. Muut tulivat siis maaliin muutama minuutti meitä aiemmin. Maaliin noustiin tällä kerralla suoraan pujottelurinteen mäkeä ja kyllä siinä saikin reittä vinguttaa, että ylipäänsä pääsi ilman hissiä ylös! Loppuajaksi hitaan lopun takia tuli sitten noin 13:25, eli viimeisellä kolmannekselle käytettiin ylimääräinen tunti aikaa. Hitaan lopun takia olin maalissa varsin tuoreen oloisena ja kontrasti sen suhteen viime vuoteen oli melkoinen. Jopa kävely alas jyrkkää rinnettä Laajavuoren huipulta oli todella vaivaton, kun viimeksi siinä sai aika lailla kärvistellä väsyneiden reisien kanssa.

Maalissa suihku ja pikainen kahvi, ja ajoin sitten Jaanan kanssa Tampereelle. Olin viime vuonna vannonut, että en kisan jälkeen lähde ajamaan nukkumatta ensin... Mutta nyt olin niin hyvässä kunnossa ja kun Jaana oli seurana pitämässä minut hereillä, niin aika helposti pääsimme Tampereelle. Valtavat kiitokset Tommille kisan järjestämisestä! Vaikea uskoa, että tuolta ensi vuonnakaan voisi pois jäädä.

Päästatistiikka: Matka FR310XT:n mukaan oli 87.8km. Bruttoaika 13h 25min. Olin koko ajan hazorin porukassa ja mitään oleellisia eksymisiä ei tapahtunut. Erilaisia taukoja ja muita pysähdyksiä mukana yhteensä noin tunti. FR620 akku kesti 10h 45min ja siis en saanut siitä kokonaismatkaa (akku oli ladattu ihan tappiin).

Kisakeskus oli Laajavuoressa, jossa Tommi jakoi karttoja ja tarjolla oli kahvia ja munkkeja. Söin siinä odotellessa kaksi isoa hillomunkkia ja join kupin kahvia juuri ennen starttia, mutta sekään ei kostautunut reitillä millään lailla. Maali on muuten kuvan oikeassa ylälaidassa Laajavuoren huipulla.

Muuratharjulla juostiin pitkiä pätkiä ja sieltä aukesi hienoja yönäkymiä niin Muuratjärvelle kuin Päijänteellekin.

Aamu tarjosi useita upeita rauhallisia järvitunnelmia. Enhän minä niitä osannut kuvata, mutta ne olivat niin oleellinen osa tätä kokemusta, että pistän vaikkapa tämän kuvan silti mukaan.

Puujättiläisiä löytyi halattavaksi muutamia: tässä 2kpl. Isoimpaan puuhun meitä tarvittiin 2,5 juoksijaa ylettymään puun ympäri.

torstai 3. heinäkuuta 2014

To 3.7. – Valmistelu Kesäyön unelmaan

Tänään -

Ap: polkuhölkkä noin 10km, 1h 10min.

Kävin aamulla herättelemässä itseäni pienellä Birgitan Polun hölkällä Sääksjärven-Ammejärven-Houkkalammen maastossa. Puoli tuntia kesti taas säärien turtua ja tottua juoksuun, mutta olen silti jotain positiivista virettä havaitsevinani siellä taustalla. Olisiko niin, että ylämäet kulkevat helpommin kuin aiemmin tänä vuonna?

Menomatkalla selvitin reitin Houkkalammelle ja paluumatkalla juoksin tuosta reitin osasta GPS-jäljen. Reitti on kokonaan polkua ja pääosin aika mukavasti juostavaa. Polku käy vähän hankalaksi Ammejärven päässä, mutta keskimäärin tuo on hyvää maastoa. Juoksin sillä vauhtirajalla mitä uskallan tuollaisella märällä polulla mennä, jolloin vitosen pätkän keskariksi tuli 6:25/km. Koko kierrosta juostaessa vauhti jää varmasti päälle 7min/km, mutta tällä pätkällä on hienoa ottaa sitten loppukiri reilun viikon kuluttua ja vähän jo katselin askelmerkkejä missä teen lopullisen ratkaisuiskun!

Ip: lepo.

Jätin taas iltarastit väliin vaikka tarjolla olisi ollut Kyötikkälän superhelppo maasto. Syynä siis keventely huomiseen Muuratjärven kiertoon (tai sitten en vain uskaltanut lähteä jahan kotimaastoon nolattavaksi).

Sää näyttäisi huomenna olevan ihan OK, vaikka maasto on varmasti viikon jäljiltä todella märkä. Rankka reissuhan siitä tietysti tulee, mutta aika luottavaisin mielin lähden matkaan. Luulisin pääjoukossa jaksavani kohtuullisella rasituksella ja ilman tarvetta pitää palauttelutaukoa ensi viikolla. Varustus on viime kerrasta paremmaksi optimoitu, kun hoidan huollon etupulloilla hankalasti täytettävän selkärakon sijasta.

Vaikka aionkin kulkea Hazorin porukassa ilman tarvetta suunnistaa itse, niin otan tämän silti samalla kartanlukuharjoituksena ja tavoitteena on pysyä kartalla koko matka. Wihan Jaanakin on lähdössä ainoana naisena täysmatkalle ja lupasin, että hän ei joudu yksin suunnistamaan, joten sekin varmistaa, että en lähde keulimaan Anssin tai jonkun muun mukana;-) Ja jos jollakin ei yöllä ole parempaa tekemistä, niin täältä tapahtuman seurantasivulta voi kylkeä kääntäessään samalla katsoa ja naureskella missä kohdassa olemme Muuratjärveä kiertämässä. Kyseessähän ei ole mikään jatkuva reaaliaikaseuranta, vaan päivitys tapahtuu yleensä vain leimatessamme rasteilla tai satunnaisesti joskus muulloin.

Hieno reissu on siis varmasti edessä! Näin yleisesti ottaenhan minä pidän suomalaiseenkin tapakulttuurin viruksen lailla pesiytynyttä halaamista teennäisenä hienosteluna. En jaksa selvittää asiaa, mutta eiköhän sekin ole jotenkin ranskalaisten syytä. Kuitenkin Kesäyön unelman kohdalla on tehtävä poikkeus ja hyväksyttävä se, että vanhojen puiden halaus on pakollinen osa Hazorin vaellustapahtumia;-) Sitä odotellessa...

Hazorin mallisuoritus puuhalauksesta.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Ke 2.7.

Tänään -

Lukitaan lepopäivä jalkojen hoitamiseksi, vaikka Soppeenmäen seireenilaulu houkutteleekin.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Ti 1.7. – Suunnistusta

Tänään 15km, 1h 15min

Ap: crosstrainer 50min + hieronta 45min.

Sääri vaivasi crosstrainerillakin. Ei taida ihan normipenikkaa olla, kun toisaalta hieronta ei tehnyt mitenkään erityisen kipeää.

Ip: 14.7km, 1:15:00, 5:05/km + suunnistus 56min.

Iltarastit olivat Hakkarissa, joten nyt oli erinomainen tilaisuus samalla hoitaa eilen epäonnistunut Lempäälän läpi kulkeva Birgitan Polun jälki (tai oikeastaan sen molemmat vaihtoehdot). Nyt kun junaradan paikka oli selvinnyt, niin osasin juosta hienot jäljet. Lempäälän matkailukartoissa on kaksi vaihtoehtoista reittiä Lempäälän läpi:
1. Hääkiven kautta kulkeva reitti, joka menee Turuntietä veden yli ja sitten Lempäälän keskustan läpi Katepalin kautta Hakkariin. Tämä reitti siis mahdollistaa sen, että Hääkivi on reitin varrella. Tämä reitti on myös 2,8km pitempi kuin vaihtoehtoinen reitti. Jälki on täällä.
2. Useimmissa kartoissa oleva Birgitan reitti oikaisee ennen Hääkiveä suoraan Katepalille ja ylittää siis veden Katepalin kohdalla pohjoisempana. Tämä reitti ei kulje Hääkiven kautta, vaan Hääkivi on erillinen edestakainen pisto reitiltä (niinkuin moni muukin kohde). Tämä lienee se ”virallinen” reitti, koska maastossa kyltit ohjaavat tälle reitille. Oikaisu Katepalille on täällä.

Molempien reittien etsimisessä oli taas pientä suunnistussäätöä. En edes kehtaa kertoa missä kävin ja deletoin ne reitit jo Garmin Connectista;-) Täytyy pohtia osallistujien kesken sitten kumpaa reittiä mennään. Joka tapauksessa tästä seikkailusta reittiä etsiessä tuli melkein 15km ”verryttelyä” ennen Iltarasteja. Sääret vaivasivat oikeastaan koko ajan ja eivät kunnolla turtuneet ennenkuin ihan lopussa. Meno oli todella kankeaa, mutta syke ei kyllä juuri tainnut nousta (ei ollut mittaria).

Suunnistukseen vaihdoin paidan ja kengät ja lähdin samalla diesel-meiningillä kiertämään 5km-rataa. Nyt meni eilistä paremmin ja sentään löysin kaikki rastit. Toki rata oli paljon eilistä helpompi. Päätin jo ennalta mennä aivan varman päälle. Eli jokaiselle rastille mahdollisimman lähelle varmaa reittiä ja sitten suunnalla loppu. Olihan se rastin lähestyminen aina sitä samaa hakemista, mutta nyt en eksynyt kertaakaan. Kaksi kertaa (rasteille 2 ja 9) poikkesin suunnitelmasta ja yritin mennä suoraan suunnalla, ja molemmilla kerroilla meni pieleen. Suunta kyllä löytyi, mutta ensin ajauduin vetiselle suolle ja toisella kerralla ihan toivottomaan tiheikköön. Kummassakaan ei juuri pystynyt etenemään ja suuntaa oli mahdoton pitää.... En vaan osaa noita vaikeita maastoja arvata kartasta.

Ihan säälittävähän tuo suoritus oli, mutta tuon parempaa ei luvassa ole. Vauhti on aina pelkkää seisoskelua ja hölkkää. Näkö on niin huono, että polkuja ei kartasta erota. Pitäisi varmaan hankkia joku suurennuslasi kartan lukua varten. Ja olihan sekin ongelma, että en tunnistanut kolmea rastimääritettä. Vielä pitäisi koulun penkillekin mennä.

Päivä oli kokonaisuutena rankka, ja nyt pitää alkaa huolehtia siitä kuinka tässä palautuisi ja saisi jalat kuntoon perjantain pitempää reissua varten.