maanantai 29. syyskuuta 2014

Ma 29.9. – Ratkaisun avaimet

Tänään -

Ap: lepo.

Ip: crosstrainer 60min.

Polkiessani krossaria katselin dokumenttia vakavasta uhasta, jonka isokulkurinirkot aiheuttavat länsimaiselle hyvinvoinnille. Samalla oma vastuuntuntoni yhteiskunnallisista ongelmista kasvoi uusiin mittoihin. Siinä sitten kun onnuin portaita ylös kellarista tein päätöksen, että nyt saa valitus loppua ja on tartuttava toimeen. Jos en ole osa ratkaisua, niin olen osa ongelmaa! Eli tässä tapauksessa ortopediongelmaa.

Minullahan on nyt vallan avaimet käsissäni, kun siis olen opetushallituksen koulutustoimikunnan varajäsen. Hahmottelin jo esitystäni ortopediongelman ratkaisuksi. Tämä on tosin vasta drafti.

Arvoisa koulutustoimikunnan puheenjohtaja,

Maassamme on huolestuttava kestävyysvaje. Tulevaisuudessa kasvu on entistä enemmän kiinni nuorison oikeasta koulutuksesta ja resurssien kohdentamisesta tuottaville aloille. Olen laatinut kolmikohtaisen ohjelman, jolla voidaan oleellisesti vähentää ns. ortopediongelman aiheuttamaa resurssien haaskausta, joka vastaavasti vie fokusta pois oikeasti tuloksia tuottavilta aloilta, kuten kirurgiasta ja keinoelimistä. Tämän ohjelman toteuttaminen kasvattaa laskelmieni mukaan BKT:tä 1,5% vuoteen 2030 mennessä.

1. Ortopedien peruskoulutus lakkautetaan ja korvataan yläkoulun 8. luokan terveystiedon kurssia muokkaamalla. Puolikas jakso syyslukukauden aikana riittänee perustietojen kouluttamiseen koko väestölle. Otetaan nuo ylimääräiset tunnit vaikka vähentämällä musiikkitunteja. Lisäksi ortopedien terveyskeskuksessa suoritettava harjoittelujakso korvataan oppilaiden leikkimielisellä harjoitustyöllä, joka korvaa yhden joutavan TET-jakson yläkoulussa. Tuolla harjoitusjaksolla oppilaat harjoittelevat keskenään ortopediadiagnoosien tekoa ns. ortopedin diagrammia käyttämällä.


Olisi naiivia kuvitella, että tämä vielä riittäisi korvaamaan nykyiset ortopedit. Siksi ohjelmassani on vielä kaksi muutakin kohtaa.

2. Jalkakirurgia on tärkeää ja sillä saadaan tuloksia aikaan (kuten vaikkapa Ilkka Tulikoura). Tällä kirurgialla on löyhä linkki ortopediaan. Siksi ehdotankin, että kirurgian opintoihin sisällytetään yksi opintoviikko ”anatomiaa ortopedin tyyliin”. Siinä varmistetaan, että tärkeimmät jalan osat, kuten polvi, nilkka ja akillesjänne tulevat kirurgille tutuksi. Syventävissä opinnoissa voidaan vielä käydä läpi niitä rustoja jänteiden ympärillä. Näin varmistetaan, että jatkossakin Suomi tuottaa jalkaleikkaukset urheilumaailman tähdille.

3. Yo kahdella toimenpiteellä on useimmat ortopedin asiantuntemusalueelle osuvat tehtävät saatu allokoitua tehokkaammin muualle. Mutta jäljellä on vielä yksi tärkeä alue: kortisonipiikit. Uusitun ortopedikoulutuksen ainoa tavoite onkin ehdotukseni mukaisesti kortisonipiikin antaminen. Tämä koulutus on kaksiosainen. Ensin (a) neuvolan täti opettaa itse pistoksen ja sitten (b) ”anatomiaa ortopedin tyyliin” kurssilla opetellaan piikittämisen kohteet (voidaan suorittaa myös kirjekurssina).

Terveisin,
varajäsen Haavisto


En ole katkera, mutta kuitenkin...

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Su 28.9. - Järvenkierto

Tänään 27km, 2h 15min

Ap: pitkä 26.6km, 2:15:12, 5:05/km.

Järvenkierto Markon, gallardon, jahan ja prof-Hannun kanssa. Olipahan hieman erilaista kuin viimeksi, eli nyt meni aika mukavasti vaikka vauhti oli vähän reippaampaa. Sää oli jälleen kerran upea; melkoinen syksy on kyllä ollut juoksusäiden puolesta!

Lenkiltä ehtikin mukavasti kotiin jännittämään tuttujen ja tuntemattomien juoksuja Berliinissä. Juostiinhan siellä ME ja pääministeri kanttasi taas kerran oikein kunnolla ja jäi valovuoden päähän tavoittelemastaan 3h-rajasta, jonka keem taas odotetusti alitti todella reilulla marginaalilla. Mutta silti pääkiinnostus kohdistui Tapin suoritukseen. Tappi ei pettänyt odotuksia ja juoksi koko maratonin vain 10s/km hitaammin kuin meidän tämän aamun järvinen, vaikka matka oli siis Tapilla paljon pitempi. Eihän siellä Berliinissä tosin ole Pyynikin ylitystä, mutta muistaakseni siellä on joitakin hankalia koholla olevia katukiviä. Onnittelut siis kaikille Berliinin kävijöille!

Palatakseni omaan lenkkiini: Oikea sääri vaivasi koko lenkin ajan, mutta kyllä sillä taas päivän levon jälkeen pystyi juoksemaan. Huomenna varmaan ei, mutta toivotaan parasta. Kyllähän minäkin toki tiedän missä se syy on, että jalka ei vaan millään parane: moderni lääketiede on yksiselitteisesti syyllinen. Erityisesti ortopedia on aivan turha lääketieteen ala ja kaikki sinne syydetyt veroeurot ovat hukkaan heitettyä rahaa. Hyvänä kakkosena turhuudessa seuraa erilaisten särkykipujen hoito. Eihän siinä ole mitään järkeä, että aivan käsittämättömiä edistysaskeleita on otettu geeniterapiassa, kirurgiassa ja kaikenlaisissa vaikeiden sairauksien hoidoissa, mutta lääkäreistä ei ole yhtään mitään hyötyä, kun jalka on kipeä. Ei se vaan voi olla niin vaikeaa.

Onneksi minä olen juuri aloittanut varajäsenenä jossain opetushallituksen koulutustoimikunnassa, joka tekee jotain suosituksia jostain tulevaisuuden koulutuksista (kuten huomaatte, olen jo tarkasti perehtynyt tehtävääni). Alueena minulla taitaa olla tietojenkäsittely, mutta aion silti vaatia johonkin pöytäkirjaan lausuntoa ortopedikoulutuksen määrärahojen leikkaamisesta 90%.

Ip: lepo.

lauantai 27. syyskuuta 2014

La 27.9.

Tänään -

Ap: crosstrainer 60min.

Tein kaikki mahdolliset temput aamulla päästäkseni yhteislenkille Pirkkalaan (buranat, oma-hieronnat, venyttelyt), mutta oikea sääri ei nyt tee lainkaan yhteistyötä. Luovutin ja lähdin kärsimään tylsyydestä crosstrainerille.

Ip: lepo.

Ei motivaatiota tehdä mitään.

Spartathlon saatiin sitten juostua. Äärimmäistä loppukiritaistelua ei nähty, kun voittajasta kakkoseen oli eroa 1,5 tuntia ja kakkosesta kolmoseen 2 tuntia;-)
Suomalaisilla meni kokonaisuutena hienosti, kun taisi 11/13 päästä maaliin [edit: korjattu 10->11]. Onnittelut kaikille ja tietysti erityisesti Wihan Markolle, joka on nyt kaksinkertainen Spartathlon-finisher onnistumisprosentilla 66.7%! Eiköhän Facebookissa pian jouduta katsomaan tatuointia toisessakin pohkeessa...

Valitettavasti Klasila joutui keskeyttämään, mutta Tomppo taisteli sijalle 22 alittaen selvästi 30 tuntia ja ollen paras suomalainen. Voittaja siis käytti matkaan aikaa noin 22,5 tuntia (=melko korkealla kaikkien aikojen parhaissa ajoissa) ja kymmenen ekaa alittivat 27 tuntia. Maailman kovakuntoisin mies, eli ”ultramarathon man” Dean Karnazes käytti matkaan aikaa vajaat 35 tuntia ja hävisi esim. Markolle reilun tunnin. Aika kiva päänahka;-)

Kovaa aloittanut Puolan kummajainen ”melkein kaimani” Piotr Kurylo oli hienosti 8. ajallaan hieman alle 27 tuntia. Vaikka muistaakseni hän jossain haastattelussa sanoikin voittoon tähtäävänsä. Kummajaisen hänestä tekee se, että hän jo toistamiseen teki siirtymän kisapaikalle kotoaan Puolasta juosten kärryjen kanssa. Siis tuollainen mukava 2500km alkuverkka. Kisa varmaan tuntuu helpolta, kun se on vain 10% alkuverkan pituudesta.


Huomenna aamulla yritän jotenkin päästä järvenkierrolle. Porsche Center 7.30 ja Pulju 8.00. Jonkinlainen porukka on lähdössä, joten tervetuloa vaan mukaan. Ehtii sopivasti takaisin seuraamaan Berliinin väliaikoja. Harpatille tiedoksi, että mukaan saa lähteä vaikka olisikin unohtanut viikolla muuten treenata.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Pe 26.9. – Särkee vaan...

Tänään 10km, 51min

Ap: lepo.

Piti mennä aamulla kuntopiiriin, mutta jo toisen kerran peräkkäin joku buukkasi meetingin siihen päälle. Kyllä perjantaiaamuna pitäisi saada tuo klo 8-9 rauhoitettua. Vaihdoinkin nyt kuntopiirin kalenterivarauksen tentative-merkinnän busyksi, joten toivottavasti se vähän hillitsee uusia kalenterivarauksia. Tuskinpa silti auttaa...

Ip: 9.7km, 50:56, 5:14/km.

Suolijärvilenkki särkevin säärin buranasta huolimatta. Motivaatio on kovilla, kun ei todellakaan ole mukavaa juosta. Tällä kertaa oli tosin helppo tsempata itseään, kun samaan aikaan Kreikan sankarit olivat taivaltaneet jo yli 10 tuntia helteessä.

Kaikki suomalaiset ovat käsittääkseni edelleen mukana kisassa, kun 12 tuntia on juostu. Todella hienosti siis menee. Odotetusti Klasila ja Tomppo ovat siellä meikäläisistä lähimpänä kärkeä. Kun nyt ei olla vielä edes puolivälissä, niin on tietysti ihan turha hehkuttaa mitään, mutta alku on kyllä ollut molemmilla ammattimaista toimintaa. Kävi sitten miten kävi, sillä ihan mitä tahansa voi vielä tapahtua, vaikka luotto onkin kova.

Alla on molempien sijoitukset väliaikapisteillä (4 kpl) ensimmäisen 12 tunnin aikana. Kyllä huomaa, että ultrakisoja on juostu aiemminkin;-) Klasila on reilun tunnin kärkeä jäljessä ja Tomppo 30 min Klasilan perässä. Maalissahan Suomen sankarit ovat joskus huomenna aamupäivän aikana, jos kaikki menee hyvin.

Klasila: 60 – 34 – 17 – 14
Tomppo: 51 – 43 – 26 – 21

Mielettömät tsempit molemmille ja kaikille muillekin suomalaisille!

torstai 25. syyskuuta 2014

To 25.9. - Skuuppi

Tänään -

Ap: lepo.

Ip: crosstrainer 40min.

Lähdin kyllä lenkille, mutta jouduin keskeyttämään 100m juoksun jälkeen. Sääriä särkee ihan liikaa, eli taas on pakko pitää välipäivä. On se nyt aivan p*ska homma, että jalat eivät vaan totu edes minimaaliseen juoksumäärään. Nyt sentään muistin, että onhan tuolla kellarissa crosstrainer ja meninkin polkemaan sitä hetkeksi. Täytyypä jatkossakin nyt tehdä päivittäinen crosstrainer-lenkki, että edes vähän voisi hikoilla.

Vaikka oma juoksu on edelleen varsin mollivoittoista, niin edessä on silti hieno viikonloppu. Siinä on kaksi kohokohtaa:
1) Berliinissä juostaan maraton. Paikallisia juoksusuuruuksia on mukana monia ja hienoja tuloksia on odotettavissa. Keem vetää toki alle 3h, joten suurin kiinnostus kohdistuukin hyljemäiseen 84,3kg massaan, joka valuu Berliinin katuja pitkin paikallisia autoja ihaillen. Heitän tässä arvauksena tuloksen 3.21.
2) Huomenna aamulla perjantaina starttaa Spartathlon Kreikassa ja Suomella on kova joukkue mukana. Turun seudun hurjat (Klasila, Tomppo) ovat onnistuessaan kai siellä top-10 taisteluissa, mikä olisi aika kova juttu. Wihaa edustaa jo kolmatta kertaa Marko ja enkkaa odotellaan;-)

Ja tämän uutisen kertoi ensimmäisenä pjh!

Tästä pääsenkin minua jo pitkän aikaa vaivanneeseen asiaan, joka saattaa minulla johtaa TV-uutisten katsomisen lopettamiseen ikuisiksi ajoiksi. Oletteko huomanneet, että jo jonkin aikaa (pari vuotta?) TV-uutisissa uutisten lukija on usein sanonut uutisen loppuun jotain ”asiasta kertoi ensimmäisenä [Helsingin Sanomat]”? Tuo on todella raivostuttavaa ja sitä ei voi perustella mitenkään. Ketään asia ei kiinnosta ja se vie turhaan aikaa muutenkin minimaalisen lyhyistä uutisista. Tämä on jotain toimittajien turhamaisuutta kuvitella, että jonkun joutavan uutisen ”kertominen ensimmäisenä” olisi jotenkin merkittävää. Varsinkin, kun kyse yleensä on ihan totaalisen turhista uutisista. En ole vielä keksinyt miten lähden kansalaistaisteluun tätä turhaa egoismia vastaan...

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Ma-Ke 22.-24.9.

Ma -
Ti -

Pari päivää meni ihan harakoille kipeitä jalkoja arastellessa.

Tänään (ke) 11km, 54min

Ap: lepo.

Ip: 11.2km, 54:04, 4:50/min.

Laiskan miehen kiihtyvä sokkokymppi vaihtelevissa kaupunkimaastoissa. Alku tuntui särkevin säärin ihan toivottomalta, mutta kyllä tuon jotenkin pystyi juoksemaan. Jos jalkoja ei lasketa, niin vire oli OK. Ihan ei kiihtyvä onnistunut, mutta ei se kauas jäänyt: 5:18, 5:12, 5:06, 4:54, 4:55, 4:39, 4:37, 4:30, 4:25 ja 3:44.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Su 21.9. – Järvenkierto Perfetto!

Tänään 26km, 2h 19min

Ap: 26.2km, 2:18:48, 5:19/min.

Juoksu on kyllä hieno laji silloin, kun kaikki natsaa suunnitelman mukaan. Tänään oli siis ohjelmassa järvenkierto rankaisulenkkinä. Ja sellainen siitä todella tuli!

Heti aamulla huomasin, että vatsa ei ole kunnossa. Johtui varmaan pinosta homehtuneita paahtoleipiä, jotka söin eilen illalla. Tein nämä herkut TV:n nyrkkeilyfinaalia varten. Huomasin kyllä, että ne maistuivat aivan kamalalta/homeelta, mutta kyllä ne juoman kanssa jotenkin sai alas huuhdottua enkä jaksanut mitään muutakaan enää alkaa laittaa.

Porschelta lähdettiin aamulla gallardon ja JussiM:n kanssa ja eilinen lenkki painoi jaloissa jo ensi askelilla kuin lyijy. Vauhti oli riittävän reipas alusta alkaen (~5min/km ekat 16km) takaamaan tuskalliset loppukilsat. Sitten 16km kohdalla oli pakko todeta, että puska kutsuu ja kaverit menivät menojaan. Itse jatkoin hitaasti vatsan ja täysin uupuneiden jalkojen kanssa kärvistellen. Markus tuli sopivasti tsemppaamaan pyörällä muutaman kilsan ajaksi, niin en viitsinyt ihan kävelyksi heittää. Rosendahlissa tein vielä toisen WC-reissun, kun tarjolla oli ylelliset sisätilat. Takaisin Porschelle jaksoin hidasta hölkkää hämärän rajamailla, joskin pari lyhyttä kävelypätkääkin oli pakko ottaa.

Ip: lepo.

Veikkaisin, että huomenna on lepopäivä.

lauantai 20. syyskuuta 2014

La 20.9.

Tänään 33km, 3h 00min

Ap: 32.6km, 2:59:41, 5:31/min.

Aamulenkki Pirkan hölkän reitillä Markon, jahan, Hannun ja Ranen kanssa. Aika lailla samaa vauhtia mentiin kuin viikko sitten ja 3h-raja tuli rikottua koko porukan voimin. Reittiä oli selvästi jo jonkin verran kunnostettu tulevaa Pirkkaa varten ja olihan se taas tosi hieno aamupuhde! Muilla taisi olla aika helppoa ja hyvin minäkin selvisin vaikka lopussa taas tiesi käyneensä lenkillä. Marko ja Hannu tekivät 5-6km loppunoston ja kyllähän meillä muillakin vauhti aavistuksen verran nousi vaikka selvästi jäimmekin lopussa.

Teknisellä polkutaipaleella ennen Savontietä sain juosta Hannun takana ja opetella leijumaan. Pyrin astumaan samoihin jalanjälkiin ja hyvin se onnistui, kun nyt ei mitenkään kiihdytelty tuolla pätkällä.

Maalissa akateemiset piirit ennakoivat minulle jo löysäilyn rappiokierrettä, kun lähdin jahan kyydillä hakemaan autoani Valkeakoskelta enkä siis tekisikään iltapäivällä pyörälenkkiä autoa hakemaan kuten viimeksi. Kiitokset jahalle kyydistä! Mutta omatunto painoi loppupäivästä sen verran, että jotain rankaisua piti keksiä estämään rappiokierre. Ensimmäinen rankaisuyritys oli nurmikon leikkuu, mutta Klippolla leikkaus oli taas vaan kivaa. Ja toisaalta se oli muutenkin teennäinen rangaistus, kun huomenna nurmikko olisi joka tapauksessa pitänyt leikata. Ei siis auta muu kuin tehdä huomenna toinen pitkä lenkki, eli järvenkierto aamulla. Kun sitten Tesomalta ajelen taksilla kotiin, niin eiköhän siinä mieli ole taas tarpeeksi nöyrä.

Ip: lepo.

Huomenna siis järvinen Porschelta 8:30 ja Puljulta 9:00. Todella hidasta pitäisi mennä, mutta ennakkotiedot kertovat vedättäjä-gallardon olevan remmissä mukana, joten katsotaan miten käy.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Pe 19.9.

Tänään -

Jalkojen säästelyä huomista Pirkan lenkkiä varten.

Tapaaminen siis klo 8 Pirkan maalissa TAKK:ssa ja sitten tuttu rumba autoilla Valkeakoskelle ja juosten takaisin. Iltapäivällä pyörälenkki hakemaan auto takaisin.

Trokarini sai muuten tässä hiljan toimitettua minulle EPOt ja maksunkin tein prepaid liittymästä lähetetyllä tekstiviestillä ilmoitetulle Cayman-saarten pankkitilille. Nyt vain odotellaan Teivocup-avausta ja katsotaan sitten miten tämä suuren maailman homma toimii.

torstai 18. syyskuuta 2014

To 18.9. – Shut Up Legs!

Tänään 11km, 55min

Ap: lepo.

Ip: 11.2km, 54:31, 4:52/min.

Oli jalkojen lepuuttaminenkin mielessä, mutta kun oli upea ilma ja lööpit lupasivat lumisateita tulevaksi, niin ajattelin vielä yhden kesälenkin raahustaa. Hömppäarvot olivat yllättävän armolliset ja onnistuin juoksemaan kevyen lenkin niinkin pienellä TE-arvolla kuin 3.8. Lisäksi sain progressiivisen sykekäyränkin tehtyä, josta jaha voi vain haaveilla.


Mutta vakavasti ottaen, vire olisi ollut ihan OK, jos jalkoja ei särkisi. Luulen, että jalkojen särky vaikuttaa myös sykkeeseen ja tuohon TE-arvoon, kun ei voi oikein rentoutua.

Parhaillaan muuten Jens Voigt on puolessa matkassa tunnin ratapyöräilyn ME-yrityksessään ja näyttää hyvältä (melkein 30s edellä ME:tä). Eihän sitä tiedä miten käy, mutta täällä on kaikki peukut pystyssä Jensille tässä hänen uransa hienossa finaalissa. On kyllä Jensiltä nähty unohtumattomia suorituksia Tourilla ja jos jostain saisi edes murto-osan siitä sisusta mitä tuolla miehellä on, niin 100-listan tavoitteet olisivat ihan paperia. Go Jens! Shut up legs!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Ke 17.9.

Tänään 6km, 33min

Ap: lepo.

Ip: kevyt 6.2km, 33:08, 5:18/min.

Kiireinen päivä töissä. Illalla hätäinen pieni lenkki. Yllättäen pystyin nilkuttamaan jonkinlaisen hölkän vaikka eilen juoksinkin reippaamman lenkin asfaltilla. Eihän se mukavaa ollut, mutta lasken tämän kuitenkin positiiviseksi kehitykseksi.
Töissä kiire jatkuu ja yritän juosta jotain pientä, mutta seuraava kunnon lenkki sitten lauantaina.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Ti 16.9.

Tänään 8km, 36min

Ap: hieronta 45min.

Ip: reipas 8.0km, 36:04, 4:31/min.

Vielä aamulla suunnittelin iltalenkiksi mäkistä 13km reittiä ja sekaan harpatilta viime lauantaina vakoiltuja mäkivetoja. Mutta kun ilta koitti ja vire oli aika surkea, niin totesin tasaisen ja lyhyen Iidesjärven kierron paljon houkuttelevammaksi. Yritin sentään vähän kirrata vauhtia kankeilla jaloilla. Reipas vauhti pitää erikseen täällä tekstissä mainita, koska kilometrivauhdista sitä ei juurikaan huomaa.

Loppuun vedin yhden kilsan jotakuinkin täysiä ja se meni 3:42. Olisin siis vetskujen kympillä sunnuntaina pystynyt roikkumaan M50-sarjan kymppisakissa ekan kilsan ajan! Ja maksimisyke oli tuon kilsan lopussa 180. En valitettavasti ole pitänyt systemaattista kirjanpitoa maksimisykkeistä, joten voin olla väärässäkin, mutta en usko vuosiin rikkoneeni tuota 180-rajaa. Olen kyllä 178-179 silloin tällöin (hyvin harvoin) saavuttanut.
[Vähän etsimällä löysin yhden 183-sykkeen vuodelta 2012, mutta se oli jotain ihan poikkeuksellisen käsittämätöntä. Edellinen 180-ylitys on ilmeisesti vuodelta 2008.]

Jotenkin jaksan yhä toivoa, että ura vielä kehittyy kilsatolppamiehestä juoksijaksi. Faktat kuitenkin osoittavat, että kehityssuunta on kilsatolppamiehestä kilsatolpaksi.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Ma 15.9.

Tänään -

Toipumista eilisestä lepopäivästä. Huomenna taas juostaan jotain pientä.

Kyllähän sitä M50-sarjan eilisiä SAUL-tuloksia katsellessa tunteet vaihtelevat laidasta laitaan. En tiedä pitäisikö mahtavasta tulostasosta innostua ikämiesten piilevistä kyvyistä vai vain masentua omasta tilanteesta... Valitsen ekan vaihtoehdon;-)

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Su 14.9. – Kilsatolppaultra – voi olla maailman tylsin ja sekavin juttu

Tänään -

Merkataan lepopäiväksi;-) Tampereella siis juostiin Tampereen Puolimaraton (aamupäivä) ja veteraanien SM-maantiet (iltapäivä). Sää oli käsittämättömän hieno syyskuisiin juoksuihin ja hyvä meininki ainakin päällepäin näytti olevan molemmissa kisoissa, vaikka en juurikaan niitä ehtinyt seurata.

Päivän saldoksi minulle tuli tasan 9 tuntia yhtäjaksoista kilsatolpparumbaa (8.15-17.15). Pääosin reipasta pyöräilyä, mutta paljon myös auto+hölkkä-meininkiä. Koko ajan kuitenkin sykettä nostavaa liikuntaa. Rauhallista oli vain noin vartin verran, kun sain seurata Tampereen puolikkaan lähdön ja pari ekaa kilsaa. Tuon 9 tunnin aikana en syönyt mitään ja join max 4 desiä urheilujuomaa, jotka ehdin napata juoksijoiden huoltopisteiltä. Kotona vaaka näyttikin pohjalukemia ikiaikoihin, joten päivä oli siinä mielessä hyvin tuottoisa.

Aliarvioin urakan suuruuden radikaalisti ja pari pientä vastoinkäymistä johtivat väistämättömiin suunnitelman hajoamisiin. Kyllä tämä setup kahdella peräkkäisellä juoksulla päällekkäisillä reiteillä ja yhteisillä kilsatolpilla oli tuomittu epäonnistumaan, joten siihen nähden ehkä selvisimme jotenkin kuiville. Eli ehkä katastrofia ei syntynyt (odotetaan vielä palautetta), mutta ei tämä SM-kisan arvolle sopiva systeemi ollut. Toki rima näissä vetskujen SM-kisoissa ei perinteisesti kovin korkealla ole;-)

Kilsatolpparumbaan liittyi myös todella vaikeita optimointiongelmia, joiden rinnalla kauppamatkustajan ongelma on ihan pala kakkua. Koska tiedän kilsatolppamiehen hohdokkaan uran kiehtovan monia nuoria, niin avaudun tässä tyypillisestä työpäivästä.

Aamulla menin ensin Pyrinnöltä hakemaan pakettiauton ja kilsatolpat Tampereen puolikkaalle. Pyrinnöllä on hienot tolpat, joihin on hyvät telineet. Ainoa ongelma on, että telineet ovat aika painavia ja niitä voi kuljettaa oikeastaan vain yhden kerrallaan pyörällä tai kaksi jalan. Pian huomasimme, että 4 telinettä puuttuu. ”Masan [nimi muutettu] piti kyllä tuoda ne”, minulle sanottiin. Talkoohommissa on aina joku Masa, jonka piti tehdä jotain, mutta ei tehnyt. No, tämä oli vasta pieni takaisku ja lähdin viemään muut tolpat paikalleen, sillä aikaa kun Masan kanssa selvitettäisiin viimeisiä tolppia. Homma sujui rutiinilla vaikka reitillä olikin pieniä muutoksia ja kaikkien tolppien kanssa piti tehdä vähän lisämittauksia. Olin valmis vajaassa kolmessa tunnissa ja siinä ovat siis mukana Masan viimeisetkin tolpat. Siinä vaan menee noin kauan, kun on pitkä reitti ja autolla ei pääse tolppien lähelle. Jos olisin parempi tolppamies, niin ajaisin häikäilemättömästi tolppien lähelle vaikka ne olisivat missä. Joka tapauksessa uskoisin Tampereen puolikkaan sujuneen reitin ja merkintöjen osalta ihan ysin arvoisesti (Hatanpäänkujalla taas ohjattiin juoksijat tien väärää puolta, mutta arvasin sen jo etukäteen).

Seuraavaksi oli tarkoitus käydä pistämässä paikoilleen vetskujen kympin tolpat, mutta kävikin ilmi, että väärinymmärrysten takia ne ovat jonkun ullakolla Raholassa. Iso-Hannu pisti pyörät pyörimään ja niitä lähdettiin hakemaan. Tähän tuli kuitenkin tyhjiö ja pääsin katsomaan puolikkaan startin. Professori-Hannu oli heti alussa kärkiporukassa ja tässä reilun kahden kilsan kohdalla hän oli kai viidentenä, ja tuo sija kesti loppuun saakka!


Lähdin sitten Soutukeskukseen hakemaan noudetut kympin kyltit ja Kunto-Pirkkojen pakun. Kyltit olivat sellaiset helpot kevyet puukapulat, jotka olisin saanut pyörällä yhdellä kierroksella paikalleen, mutta siihen ei nyt ollut erikseen enää aikaa. Lisäksi saimme toisen jobin postin, että stadionilla amerikkalaisen potkupallon pelaajat vaativat meidän maalin siirtoa 20m. Niinpä kaikki lähdötkin siirtyivät saman verran. Ja kaikki tolpat. Tuo ei kuulosta isolta asialta, mutta minulla oli siis paikat katsottuna tolpille ja nyt kullekin tolpalle tuli lisäksi 20m ylimääräinen mittaus. Vaikka sen tekisi kahdessa minuutissa, niin 30 tolppaa tarkoittaa tunti lisää aikaa.

Sitten alkoi optimointi. Vetskujen puolikkaalla piti käyttää Tampereen puolikkaan tolppia. Tolpat 1-10 olivat pohjoislenkillä ja minun piti siirtää niitä etelälenkille vetskujen puolikkaalle sitä mukaa kuin viimeinen juoksija ohittaa ne. Ei muuten ole helppoa! Kaupungin läpi ei viitsi ajaa edestakaisin yksi tolppa kerrallaan, mutta ei siellä viitsi odottaa sen viimeisen perässäkään aina 10min/km. Lähdin hakemaan heti ensimmäisiä tolppia ja sainkin tolpat 1 ja 3-7 kohtuullisen hyvin haettua ja lähdin sijoittamaan niitä paikalleen yhdessä kympin tolppien kanssa. Pienen haasteen aiheutti se, että reitillä siis oli jo yli 1000 juoksijaa juoksemassa edellistä kisaa. Aika kului vääjämättä ja huomasin, että en ehdi saada näitä millään valmiiksi vetskujen starttiin ja värväsin Iso-Hannun hakemaan tolpat 2 ja 8-9 pohjoiskierrokselta. Tässä vaiheessa sotkin pyörällä jo suhteellisen lahjakasta vauhtia etsien optimaalisia reittejä tolpalta toiselle.

Kun vetskut starttasivat, niin muutama alkupään kyltti puuttui vielä ja lähes kaikki puolikkaan toisen kierroksen kyltit olivat edelleen väärissä paikoissa (Tampereen puolikkaan jäljiltä). Sille ei siis voinut mitään, että vetskujen juostessa kymppiä tai puolikkaan ekaa kierrosta, niin puolikkaan toisen kierroksen kilsatolpat olivat kaikki väärissä paikoissa. Sen on täytynyt olla hämmentävää vaikka vasta ekalla kierroksella juostiinkin.

Ekan kierroksen tolpissa kävi kaksi virhettä: Puolikkaan 8km tolppa katosi ja sitä ei siis ollut maastossa lainkaan. Muut olivat oikealla paikalla (luulisin) ja ajoissa. Kympillä muut olivat OK, mutta 7km-tolpan kanssa myöhästyin sen verran, että terävin kärki ehti ohi siitä kohdasta ennenkuin sain sen paikalleen. Jari L oli juuri 7km kohdalla, kun hakkasin kylttiä vasaralla nurmeen. Tämä siis OK muuten, mutta kympin juoksijoita on pakostikin häirinnyt tuo puolikkaan tolppien erikoisuus, varsinkin kun kympin omat tolpat olivat aika pieniä ja jäivät varmaan monelta näkemättä.

Suurin haaste oli kuitenkin puolikkaan toinen kierros. Kärki lähestyi toista kierrosta hirveää vauhtia ja useimmat tolpat siis olivat vielä Tampereen puolikkaan paikoissa. Ja ongelmaa kärjisti se, että ne olivat melkein kilsan *liian kaukana*! En siis voinut vain ajaa juoksijoiden edellä karkuun ja siirtää tolppia kauemmas. Minun piti ensin aina polkea hakemaan tolppa melkein kilsan päähän, tuoda se takaisin lähemmäs ja mitata uusi paikka ja ehtiä tehdä se ennenkuin juoksijat tulevat. Ja koko ajan piti optimoida myös järjestystä, koska reitti kuitenkin risteilee eikä tolppia kannata juoksujärjestyksessä siirtää.

Kun sain 14km tolpan paikalleen, niin näin jo kun kärki lähestyy suoran päässä. Poljin hulluna hakemaan 15km tolppaa ja matkalla otin 17km tolpan mukaan ja vein sitä ”samalla” vähän lähemmäs oikeaa paikkaa, kun se oli melkein matkan varrella. Vaikka ajoin aivan täysillä, niin en ehtinyt! Kärkijuoksija oli 15km kohdalla, kun olin vielä 30m päässä. Näytin kyllä kylttiä ja huusin, että siinä on 15km;-) Sain kyltin paikalleen kakkosta ja muita varten, mutta me oli hävitty tää peli. Tiesin, että en selviä tästä tolppa kerrallaan. Niinpä ajoin suosilla pienen lisäkierroksen juoksusuuntaa vastaan ja asetin ensin 17km ja sitten 16km (ei tarvittu edestakaista menoa, mutta 16km oli pakko uhrata). Kärkijuoksija ehti jo juosta väärän 16km kyltin ohi, kun hän tuli minua vastaan. Huusin taas, että 16km tolppa oli väärä, mutta 17km ja loput ovat oikeita. Piti minua varmaan hulluna. Sitten sotkin täysiä hakemaan 16km kylttiä ja ehdin ottaa sen pois ennenkuin kukaan muu näki sitä. Vein sen oikeaan paikkaan, mutta kyllä siinä noin top-10 juoksijaa ehti ohittaa paikan eivätkä siis koskaan nähneet 16km kylttiä. Loput onneksi selvitin tyylikkäästi.

Loppusaldona puolikkaan voittajalle tuli yksi puuttuva tolppa ja yksi väärä tolppa. Top-10:lle tuli yksi puuttuva tolppa. Muilla toivottavasti kaikki oli OK, paitsi ne ekan kierroksen väärät tokan kierroksen tolpat, mutta niitä ei lasketa;-) Ja toivottavasti en paniikkiajossani sekoillut jotenkin tolppien kanssa. Kävin sitten kisan jälkeen keräämässä tolpat samantien pois ja en siinä ainakaan huomannut, että siellä olisi virheitä ollut.

Olipahan päivä! Osaan sanoa mielipiteen, jos joskus toiste yritetään samaa. Minähän tuon ehdotuksen tein, että haen tolpat Tampereen puolikkaalta ja siirtelen niitä juoksun aikana. Vaihtoehto oli, että SM-puolikkaalla ei olisi lainkaan kilsatolppia ja se tuntui ihan mahdottomalta vaihtoehdolta. Mielestäni sellainen laki pitää säätää, että SM-kisoja ei saa järjestää sellainen seura, jolla ei ole omia kilsatolppia;-)

Joku voisi ajatella, että oli tuokin tapa viettää sunnuntai. Mutta olihan siinä taas hauskaakin ja sai venyä kunnolla. Ja rahalla ei saa tällaisia palkintoja! Coke on tosin minun ostamani, mutta kaunis paita ja mitali kuitenkin.

lauantai 13. syyskuuta 2014

La 13.9. – Upea juoksusää

Tänään 33km, 3h 00min

Ap: 32.6km, 3:00:25, 5:32/min.

Ennätyssuurella viiden miehen porukalla juostiin Valkeakoskelta Tampereelle Pirkan hölkän reittiä. Syyssää oli aivan tajuttoman hieno ja mieli pysyi hyvänä loppuun saakka melko raskaasta reissusta huolimatta.

Autoilla mentiin Tehtaan kentälle ja asetuttiin lähtöalueelle. Harpatti oli sen verran epävarma kunnostaan, että lähti liikkeelle jostain Kävelijät-kyltin tienoilta, kun me muut optimistisesti asetuimme eturiviin. Koska kuitenkaan ruuhkaa ei ollut, niin harpatti sai meidät reippaan alun avulla nopeasti kiinni.

Hölkkä sujui normaalisti, eli hitaasti. Kaverit antoivat minun pääosin määrätä vauhtia jonon kärjessä, joten se selittää tuon normaaliuden. Teimme kuitenkin sellaisen reilun 3 kilsan reippaamman vedon polkupätkällä ennen Salontietä. Yllättävän kivasti jaksoin sen vedon juosta loppuun saakka, mutta olihan loppumatka sitten vähän raskaampaa. Sain tuon polkupikataipaleen jälkeen harpatilta hyviä tekniikkavinkkejä: teknisellä polulla ei kuulemma kiviä ja juuria saa väistellä, vaan pitää juosta suoraan niiden yli leijuen. Kokeilen sitä kolmen viikon kuluttua, kun seuraavaksi tuota reittiä juoksen.

Salontieltä loppumatka mentiin sitten porukassa taas hitaammin, joskin minut syrjäytettiin johtoasemasta, kun ei oikein kulkenut. Tappi lopussa vähän säästeli huomista järvistään varten ja jättäytyi porukasta viimeisellä vitosella. Tai sitten hän jo herkisteli Berliiniä varten. Pientä vedätystä oli välillä havaittavissa ainakin ylämäissä, mutta pysyin mukana porukassa. Loppunousussa jaha oli omaa luokkaansa ja ainoana alitti maagisen 3h-rajan. Hieno reissu!

Ip: pyöräily 80min.

Kun olin muutaman tunnin kotona sohvalla koomaillut, niin lähdin pyöräretkelle maanteitä pitkin takaisin Valkeakoskelle ja hain autoni sieltä. Taas oli hieno ilma;-)

Huomenna juoksuton päivä kilsatolppamiehenä.

perjantai 12. syyskuuta 2014

Pe 12.9.

Tänään -

Aamulla taas perinteinen perjantaiaamun tunnin kuntopiiri. Sama ohjelma kuin viime viikkoina ja kyllähän se kehon hallinta on vähän kehittynyt. Ohjaaja kuitenkin sanoi, että vaikeusastetta nostetaan ensi viikolla....

Loppupäivä valmistautumista huomiseen hölkkään Pirkan reitillä. Eli juostaan taas Valkeakoskelta Tampereelle.

torstai 11. syyskuuta 2014

To 11.9. – Etsivä löytää

Tänään 13km, 1h 03min

Olipa taas päivä...

Ap: ”lepo”.

Kävin aamulla harrastamassa mittapyöräilyä noin kolme tuntia. Mittasin 29 kilsatolpan paikkaa, joista 28 Saulin kisaan ja 1 Tampereen puolikkaalle. Molemmat siis juostaan nyt tulevana sunnuntaina. Oli kyllä melkoista aivovoimistelua excelin kanssa valmistella tuo mittaus siten, että mittaisin kaikki tolpat samanaikaisesti yhdellä kierroksella käyttäen hyväksi ennalta mitattuja maastopisteitä. Ja melkoista taiteilua oli sitten numerotaulukkojen kanssa itse mittauskin.

Hommahan siis meni niin, että alkukalibroinnin jälkeen laskin exceliin kaikki tolppien paikat kiinteisiin mittapisteisiin verrattuna ja tulostin sen kotona paperille. Sitten ajoin vuorotellen kaikkiin mittapisteisiin ja laskin siinä päissäni tarvittavan lukeman aina seuraaviin tolppiin mittarin sen hetkistä lukemaa ja paperitulostusta käyttäen. Ja sitten pyöräilin lyhintä juoksureittiä pitkin mittarilukemaa seuraten ja pysähdyin aina kilsatolpan lukeman kohdalle. Tein maahan olemattoman pienen merkin mustalla maalilla tai valkoisella liidulla. Ja ratkaisevaa oli se, että otin kuvan kaikista tolppien paikoista ja näiden kuvien avulla löytäisin aina paikan uudelleen ja pystyisin sijoittamaan tolpat täsmälleen oikeaan paikkaan.

Homma sujui todella hyvin vaikka yritin ensimmäistä kertaa näin kunnianhimoista tolppamittausta. Tällä tarinalla halusin siis korostaa, että olipa hieno homma! Excelillä tarina näyttää tältä. Oleellisin taulu on ”Yhdistetyt kilsat”, jonka perusteella tein siis mittauksen. Ylpeänä lähdin töihin reilusti myöhässä, mutta silti onnellisena.

En mene yksityiskohtiin siinä mitä seuraavaksi tapahtui, mutta kaikki ottamani kuvat päätyivät bittitaivaaseen. Kai minä jotain töitäkin päivän aikana tein, mutta enimmäkseen kyllä kiroilin.

Ip: 13.1km, 1:03:21, 4:50/km.

Lähdin hölkkäämään Saulin reitille jonkinlaisena tavoitteena löytää kadotetut kilsatolppien paikat ja ottaa uudet kuvat. Otin GPS:n avuksi ja sen avulla löytäisin lähelle mitattuja paikkoja, ja sitten vain pitäisi muistin ja maastomerkkien avulla löytää ne paikat. Tuli siinä Iso-Hannukin vastaan pyörällä, mutta ei varmaan arvannut millä asialla olin...

Juoksu oli sitä samaa mitä ennenkin, eli jalat aika kipeät. Tämä joka toinen päivä juokseminen kyllä onnistuu jotenkin, mutta ihan käsittämättömän kipeiksi jalat tulevat edelleen joka kerta. Vauhti noissa numeroissa antaa turhan hyvän kuvan tilanteesta, kun minä siis pysähtelin vähän väliä kuvailemaan ja pysäytin kellon. Tuo 4:50/km on siis intervallijuoksun vauhti.

Onneksi löysin melkein kaikki kilsatolppien merkit. Olisiko 3-4 jäänyt löytymättä, mutta niistäkin muistin paikan melko varmasti 1-2 metrin tarkkuudella. Huomenna en olisi enää muistanut. Jännästi niistä aamulla otetuista valokuvista oli jonkinlainen muistijälki vielä mielessä. Paska hommahan tämä silti oli, mutta kilsatolpat on nyt kuvattu uudelleen ja löytyvät täältä;-) Seuraava haaste on sitten sunnuntaina ihan konkreettinen kilsatolppien vieminen paikalleen.

Ke 10.9.

Tänään -

Pitkä päivä Salossa vei mehut. Ajoin kuitenkin varmaan uuden ennätyksen Torronsuon pikataipaleella kotimatkalla.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Ti 9.9.

Tänään 8km, 40min

Ap: 8.0km, 40:20, 5:03/km.

Aamulenkki Iidesjärven ympäri vähän kankeilla jaloilla. Tulipahan juostua. Jalat kipeät ja taas kestää pari päivää toipua tästä.

Ip: lepo.

Huomenna koko päivä Salossa, joten taitaa lenkki jäädä ihan automaattisesti väliin.

Ma 8.9.

Tänään -

Ei vaan pysty.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Su 7.9. – Ruuhkaa järvenkierrolla

Tänään 27km, 2h 19min

Ap: 26.6km, 2:19:08, 5:14/km.

Järvenkierrolla oli ennätysosallistuminen, kun Lihapoikien kohdalla meitä oli jo yhdeksän juoksijaa, tai ainakin osallistujaa! Kun egotkin olivat tänään vielä tavallistakin suurempia, niin melkoinen ruuhkahan siellä reitillä oli ja kärkipaikka oli tavallista halutumpi. Vedätystä yritti useampikin juoksija tasaisin välein, mutta eipä se vauhti silti tuon kovemmaksi noussut, kun tahto on kykyä kovempi. Mutta tunnustetaan nyt rehellisesti ja julkisesti, että tänään gallardo ei ensimmäistä kertaa historiassa osallistunut vedätykseen vaan tuli kiltisti joukon jatkona.

Minulla kulki nyt *paljon* paremmin kuin viimeksi. Vauhti oli sama, mutta syke 14 pykälää alempi. Viimeksi palautumisajaksi tuli joku ääretön, mutta nyt mukava 24h. TE oli nyt 3.5, kun se viimeksi oli 5.0 ja olisi varmaan ollut enemmänkin, jos skaalaa olisi riittänyt. Ehkä tästä taas joskus tulee jotain.

Toki nyt juoksin buranan avulla ja se saattoi tehdä menosta miellyttävämpää. Saksan maalta nimittäin kuuluu uskomattomia tuloksia burana-Jarin treeneistä ja hänellähän jalat ovat viisi kertaa sökömmät kuin minulla. Nyt ne 1.20-puheet eivät kuulosta niin täydellisiltä vitseiltä kuin vielä vähän aikaa sitten. Se voi toki olla alppi-ilma, joka Jarin on vienyt nousuun, mutta hieman epäilen. Minäkin tässä muuten odottelen omalta trokariltani uutta fixiä, mutta ei ole vielä kuulunut. Pitänee pistää viralliseksi tavoitteeksi IIP-työkaluun, jos se vaikka auttaisi,-)

Ensi viikolla muuten pitää järvinen juosta lauantaina, kun sunnuntaina on toimitsijahommia niissä päivän eri juoksutapahtumissa. Toivottavasti jollekin muullekin sopii lauantai.

Ip: lepo.

lauantai 6. syyskuuta 2014

La 6.9. – R5 lyhenee

Tänään 13km, 1h 09min

Ap: lepo.

Tein sentään aamulla 3 tuntia kevyttä mittapyöräilyä ja sain mitatuksi Tampereen puolikkaan reittimuutokset. Muutoksia oli lopulta niin paljon, että käytännössä mittasin koko pohjoislenkin uudelleen. Tunnelityömaan takia siis pääosa muutoksista. Tampereen puolikkaan reittimestari on kyllä pedantti kaveri ja muutokset olivat hienosti suunniteltuja. Vaikka muutokset olivat isoja, niin lisämatkaa tuli lopulta vain noin 26 metriä ja se kyllä saadaan jotenkin hoidettua vielä tämän viikonlopun aikana. Kyllähän uusi reitti toki on vähän kinkkisempi kuin viime vuonna ja Tampere nyt vaan on yksi iso tietyömaa. Mahdollinen pieni ylimatka ei kyllä edes haittaa.

Tampereen puolikas muuten kulkee reilun kilsan R5:n kesäreitillä Koukkuniemessä. Se osa reitistä tuli nyt mitattua ja arvelin, että reitti olisi Koukkuniemen rannassa jopa hieman pidentynyt. Mutta toisin kävi. Kyllähän se Koukkuniemen kävelytie on aavistuksen muuttunut pitemmäksi, mutta vastaavasti asfaltilla päällystetyt tiet ovat hieman lyhentäneet reittiä. Lopputulos on se, että uusi R5 on yhteen suuntaan jopa 76 cm lyhyempi kuin vanha! Siis koko reitillä lyhennys on massiiviset 152 cm.
Kun kerran vanha mittaus oli 4917,88m niin uusi tulos tällä muutoksella olisi 4916,36m, eli 4916 metriä pyöristettynä. Sorry vaan!

Ip: 13.2km, 1:09:00, 5:14/km.

Kuolemankierros hyvin kevyesti. Tai niin ajattelin. TE silti 4,1 ja syke taivaissa. Vaikeaa tämä juoksu näemmä on.

Huomenna ultimate-kärsimystä järvenkierrolla. Startti Porschelta 7.30 ja Puljulla 8.00.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Pe 5.9.

Tänään -

Ap: kuntopiiri 60min.

Työpaikan ohjattu kuntopiiri. Edelleen kehon hallintaa. Vaikeaa on ja hiki tuli. Tämä on kuitenkin minimi mitä lihaskunnon hyväksi pitäisi jaksaa tehdä. Isoin haaste on osata liikkeet kunnolla ja alkeellisinkin kehon koordinaatio on melkoisen vaikeaa. Mutta kyllä vähänkin harvemmin käytössä olevien lihasten kunto on myös hävettävän huono. Eipä tässä ylävartaloa paljon ole treenattu...

Ip: lepo.

Kevyttä pyöräilyä pari tuntia Tampereen puolikkaan mittausta suunnittelemassa. Ei lasketa treeniksi. Jalat liian kipeät lenkille lähtemiseen, mutta huomenna sitten taas.

Urheilu-uutisia:
Rahalla kisapaikan ostanut ”susijengi” oli sitten melkoinen hupijengi. Vaan taitaa se oikea susijengikin myöhemmin tänään Brasiliaa vastaan olla vain vastaantulija. Tuskin silti maailman parhaalle häviävät yhtä naurettavalla tavalla kuin ”susijengi” USA:lle;-)

torstai 4. syyskuuta 2014

To 4.9. – 700W, 3min 15s

Tänään 11km, 55min

Ap: lepo.

Nukuin klo 7.15 saakka! Enpä muista koska olisin viimeksi herännyt näin myöhään. Lenkille ei siis ehtinyt millään.

Ip: 11.2km, 55:26, 4:57/km.

Iidesjärven kierto pidennyksillä. Kahdessa vuorokaudessa olivat jalat sen verran palautuneet, että sain lenkin tehtyä. Kun tuosta lenkistä ei kaunista ilmaa lukuunottamatta paljon positiivista kerrottavaa ole, niin keskityn ihan toiseen aiheeseen.

Jonkin aikaa sitten täällä blogissa paljastin uuden kokkausharrastukseni ja annoin täydellisen reseptin kananmunien keittoon, ja sen jälkeen minua on painostettu paljastamaan lupaamani Chicken Vindaloo resepti. Jaetaan nyt sitten hyvää maailmalle.

Kuten varmaan useimmat tietävät, niin Chicken Vindaloo on intialainen Mumbain alueelta peräisin oleva curry-ruoka, jolla on monivaiheinen historia. Olen nyt tänä vuonna syönyt tuota herkkua varmaankin 100 kertaa, joten olen melkoinen asiantuntija. Olen optimoinut valmistuksen kaikkia parametreja ja itse valmistusprosessia huippuunsa. Uskoisin, että minulla on nyt se optimaalinen resepti.

Esim. täällä on resepti, jossa valmistus kestää 1h 10min. Minä olen lukuisten experimenttien jälkeen päätynyt optimiin, joka on 3min 15s. Oikea lämmitysteho mikrossa on tuolloin 700W. Pitkään uskoin, että 850W on parempi, mutta hitaampi kypsytys säilyttää aromit paremmin. Tuo linkkini resepti keskittyy kaikenlaisiin epäolennaisuuksiin, kun oikeasti hyvälaatuisia raaka-aineita saa valmiina kaupasta ja hankalammat valmistusvaiheet on helppo skipata. Itse suosin Atrian kuvassa olevaa 350g pakkausta, jossa parhaat raaka-aineet on kätevästi pakattu yksiin kansiin. Nopea ja tehokas resepti! Lisäksi ei tarvitse liata astioita, kun ruokailla voi samasta valmistusastiasta. Jos haluaa tehdä romanttisen illallisen kahdelle, niin siihen kyllä kuluu siis 6min 30s, ja kattausta voi tehostaa vaikkapa kynttilöillä. Suosittelen!

Ke 3.9. – R5 sivusta katsottuna

Tänään -

Niinhän siinä kävi, että ”kova lenkki” eilen veti sääret taas kipeiksi. Tätä ei voi ymmärtää, että miten keho voi olla näin surkea. Onneksi sain vertaistukea tänään harpatilta.

Aamulla siis ei ollut toivoakaan lenkistä särkyjen takia. Lähdin töiden jälkeen pyörällä tutustumaan Tampereen puolikkaan reittimuutoksiin mittausta ajatellen, ja siinä samalla seuraamaan kuinka oikeat juoksijat raastoivat R5-reitillä. Olin vetänyt lenkkarit jalkaan ja toiveena oli, että voisin verkkailla noiden oikeiden juoksijoiden kanssa, mutta parin askeleen jälkeen totesin yrityksen mahdottomaksi. Tyydyin siis pyöräilyyn.

R5 oli tänään nuoruuden juhlaa, kun harpatin poika Leevi teki sukupolven vaihdoksen. Kaikki vanhat kovat harpattia, keemiä, kiptoota ja Kaapoa myöten saivat nöyrtyä. Näinhän sen tietysti pitää ollakin, mutta vaikea sitä on silti kestää. Toki on todettava, että kovaa nuo vanhatkin menivät, ja harpatin surkea tulos on parempi kuin mistä minä edes haaveilen (jotain 18.45). Kaapokin veti hyvän perusvedon ja luultavasti itsensä telakalle epämääräiseksi ajaksi;-)

Tässä pari kuvaa tapahtumasta.

Alussa kärki on vielä tasainen

Kärki kääntöpaikalla.

Kaapon tekniikkanäyte kääntöpaikalla

tiistai 2. syyskuuta 2014

Ti 2.9.

Tänään 10km, 48min

Ap: hieronta.

Ip: 9.7km, 47:39, 4:53/km.

Olin kiltisti levännyt yli 3vrk karmean lauantain pitkän jälkeen. Askel olikin Suolijärvelle juostessa kevyt ja vire hyvä. Takareidetkin olivat vihdoin jotenkin kunnossa. Juoksin ”reipasta” ja syke oli toki korkea. Sääret olivat herkässä ja kyllä tässä varovainen pitää olla. Loppumatkasta takareidetkin alkoivat valittaa, mutta hieno lenkki kuitenkin.

Vaikea tätä tilannetta on ymmärtää. Lenkin jälkeen jalat kipeytyivät aika lailla. En muista, että aiemmin minulla olisi ollut näin vaikeaa päästä kunnon treeniin. Pitää nyt vaan sitten ottaa maltillisesti päivä kerrallaan. Huomenna olisi R5, mutta sinne en nyt valitettavasti pysty. Ehkä katsomoon...

maanantai 1. syyskuuta 2014

Ma 1.9. – Sokka irti!

Tänään -

Nyt on motivaatio nollassa. Töissä on kiireitä ja on vaikea päästä irti työmaailmasta. Kun vielä sääret ovat yhä kipeät, niin päätin pitää taas lepopäivän.

Yritin avartaa maailmankatsomustani ja päästä tunnelmaan, kun ”susijengi” pelasi Kuubaa vastaan. Tulin mukaan kesken pelin, kun Suomi oli häviöllä, mutta nousi sitten hyvin voittotaisteluun. Suomen peli ei tehnyt suurta vaikutusta ja enemmänkin vihasin selostajaa, joka jostain syystä koko ajan huusi ”sokka irti”. Tuo on varmaankin jotain sisäpiirin slangia, koska mitään järkeä siinä ei ollut. Pakko oli vaihtaa kanava muualle, kun selostus oli niin kamalaa. Näin uutisista, että Suomi lopulta voitti Kuuban, mutta en jaksa silti turhasta susijengistä innostua...

Huomenna on pakko päästä pienelle lenkille.