torstai 30. kesäkuuta 2016

Ke-su 22.-26.6. - Lepoa + viikko 25

Keskiviikko oli matkapäivä Seattleen ja reissusta tuli ihan puhdas turistimatka ilman juoksua ihan suunnitelman mukaan. Itse matkustaminen oli tietenkin aika kamalaa, mutta matkakohteessa oli kivaa. Syömisen ja painonhallinnan kannalta liiankin kivaa.

Lenkkikengät vedin koko matkalla jalkaan vain kerran, kun rakas tyttäreni Iina ehdotti lenkille lähtöä! Hölkkäilimme Redmondissa Sammamish-joen vartta noin 9km sellaista reilun kuntsan vauhtia. On se vaan niitä elämän harvoja tähtihetkiä, kun teinityttö sen ainoan kerran pistää Spotifyn syrjään ja lähtee isän kanssa lenkille ihan omasta ehdotuksesta!


Viikko 25 (20.-26.6.2016)

Juoksua 70km (keskari 5:30/km).
Liikuntaa yhteensä 6h 25min.

Tästä viikosta ei jäänyt mitään kerrottavaa jälkipolville. Pari järvenkiertoa alkuviikosta ja lepoa loput.

Paine kasvaa keksiä jotain järkeä tähän touhuun.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ma-ti 20.-21.6. - Järvenkiertorypäs päätökseen

Ma 30km, 2h 43min

Ap: lepo.

Ip: pitkä 30.4km, 2:43:06, 5:22/km.

Järvenkierto iltapäivällä. Jalat tuntuivat eilistä väsyneemmiltä ja oli vähän kuumempi ilmakin, mutta yllättäen vauhti parani 5s/km. Loppu oli silti aika raskas, vaikka numeerisesti lenkki meni ihan hyvin.

Ti 30km, 2h 43min

Ap: pitkä 30.4km, 2:42:37, 5:21/km.

Sarjan viimeisen järvenkierron heitin heti aamusta, eli selvästi lyhyemmällä palautuksella. Nyt oli jo ihan kunnon kesäinen auringonpaiste ja lämpimämpi ilma kuin muilla kierroksilla. Vire oli aika lailla sama kuin eilen ja sain taas sekunnin keskarista pois;-)

Ip: lepo.

Kaikki viisi peräkkäistä järvenkiertoa tuli siis tehtyä identtisellä tavalla. Tarkalleen sama reitti joka kerta, ja jokaisella kierroksella tasan 9min kävelyä minuutin pätkissä samoissa kohdissa reittiä. Yllättäen kaksi viimeistä kiertoa sujuivat ainakin vauhdin suhteen parhaiten ja sykekin laski joka kerta hieman. Ihan kiva silti, että ei enää huomenna tarvitse lähteä.

Lähinnä tästä ryppäästä jäi käteen jonkinlainen luottamus siihen, että väsyneilläkin jaloilla voi ihan hyvin juosta. Tiesin sen toki historiasta muutenkin, mutta hyvä aina välillä palauttaa tuo mieleen. Lisäksi vahvistui, että tuo minuutin kävely kolmen kilsan välein sopii minulle todella hyvin. Se tuo virikettä mielelle, kun odottaa seuraavaa helpottavaa kävelyä, ja kuitenkin kolme kilsaa on ihan kunnon pätkä ja matka etenee riittävästi. Näissä hölkkävauhdeissahan tuo minuutin kävely ei tosiaan hidasta keskaria edes 10s/km.

Nyt siis uusi yritys päästä Atlantin yli ja edessä viikon lepojakso. Varmaan pari kevyttä lenkkiä heitän sightseeing-tarkoituksessa, mutta ideana on kyllä vain palautella jalat taas normaaleiksi.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Ti-su 14.-19.6. - Huono viikko 24 + Aino-päivitys

Viikon suunnitelmat muuttuivat ja viikon blogitauko jäi vähän vajaaksi.

Ti -

Vain hieronta 45min tänään. Jalat kunnossa.

Ke -

Piti olla matkapäivä Redmondiin. Ei ollut, vaan maitojunalla lentokentältä kotiin: Perheen kaikki passit eivät olleetkaan kunnossa. On tää vaikeaa… Juoksemaan en kuitenkaan ehtinyt.

To -

Kaikki otti päähän ja ei tuossa mielentilassa voi juosta. Neljäs peräkkäinen laiskottelupäivä. Oletan nyt olevani 100% palautunut ja alkaa tiukka rypästreeni.

Pe 30km, 2h 46min

Ap: pitkä 30.4km, 2:45:30, 5:27/km.

Järvenkierto vastapäivään. En sitten ollutkaan palautunut tai muuten vaan en jaksanut juosta. Pidin suunnitellusti 1min kävelypätkiä kolmen kilsan välein, mutta silti takareidet hitsasivat kiinni jo kahdenkympin jälkeen. Sykkeet nyt taivaissa vaikka vauhti oli surkeaa! Ei näemmä noista 100km-ryppäistä palaudukaan ihan hetkessä.

Ip: lepo.

La 41km, 4h 06min

Ap: pitkä 30.4km, 2:56:05, 5:47/km.

Järvenkierto vastapäivään. Jalat totaalisen tiltissä ja juoksu oli ihan onnetonta väsynyttä köpöttelyä vielä 20s/km hitaammin kuin eilen. Nyt ollaan kyllä määräryppäiden ytimessä ja ei kovin hyvältä vaikuta…
Tampereen maratonklubin porukoita tuli oikein joukolla vastaan useammassakin ryhmässä. Taisivat juosta jopa vielä hitaammin kuin minä, kun yritin ajan kuluksi vauhteja vertailla kahden kohtaamisen perusteella;-)

Ip: kevyt 11.1km, 1:10:04, 6:19/km.

Jutustelulenkki Härmälässä Roberton kanssa alkuillasta. Pidettiin tällainen moderni lenkkipalaveri. Vauhti oli minun jaloilleni juuri sopiva.

Su 30km, 2h 46min

Ap: lepo.

Unohduin katselemaan Jukolan viestiä koko yöksi, niin ei napannut heti aamusta lähteä lenkille muutaman satunnaisen uniminuutin jälkeen. Ja enhän minä olisi vintsaajien mukaan voinut lähteä muutenkaan, kun minut olisi tällä hölkkä-kävely-meiningillä naurettu Pyhäjärveen alta aikayksikön. Sitä paitsi vintsaajista aika moni oli muutenkin joko Jukolassa kokemassa suomalaisen kesäyön taikaa tai sitten hesselöimässä jossain kaukomailla. Hienoja suorituksia tuli pilvin pimein - onnittelut kaikille! Aika nöyräksi vetää, kun katsoo Vimppojen joukkueen suoritusta Jukolassa. Jälleen upeita vetoja ihan omalla kotikutoisella parasiittikunnan sekajoukkueella. Arvostan! Mihin sitä olisi tuo joukkue pystynytkään, jos yksi hairahtunut hesseli olisi saatu vielä mukaan joukkueeseen...

Ip: pitkä 30.4km, 2:45:41, 5:27/km + jalkateräjumppa 40min.

En kyllä saanut enää aamulla nukuttua, mutta aamupäivän jotain häröiltyäni sain jollain ihmeellä tsempattua itseni vielä järvenkierrolle. Monta kertaa päätin jo pitää lepopäivän, mutta onneksi suunnitelma juosta rypäs järvenkiertoja oli sen verran painokkaasti mielessäni, että en vaan voinut pilata sitä jo parin päivän jälkeen.

Tein ihan saman järvenkiertolenkin kuin kahtena edellisenäkin päivänä, eli minsan kävelypätkiä hölkän sekaan. Takareidet olivat paremmat kuin eilen ja "vauhdista" putosi taas se 20s/km pois ja pääsin perjantain tasolle. Voimiahan jaloissa ei ole ollenkaan, mutta paljon paremmin selvisin kierroksesta kuin uskalsin odottaa. Kova länsituuli.
Pakotin itseni tekemään vielä jalkateräjumpankin. Luultavasti tuo on ihan hyvä juttu väsyneille jaloille.

Viikko 24 (13.-19.6.2016)

Juoksua 102km (keskari 5:39/km).
Liikuntaa yhteensä 11h 00min.

Viikon suunnitelmat menivät uusiksi, kun ei päästykään jenkkeihin. Viikko oli kaksijakoinen, eli ensin neljä päivää totaalilepoa ja sitten kolme hölkkäpitkispäivää. Tarkoitus olisi vielä kaksi päivää jatkaa näitä hölkkäjärvenkiertoja, jolloin tulisi viisi peräkkäistä pitkispäivää hitaalla vauhdilla. Ja sitten toivottavasti tällä kertaa uudella yrityksellä päästään jenkkilään lepäämään ja pidän taas pitkän kevyen jakson.

Olen nyt reilun kuukauden verran selvästi lisännyt määriä, kasvattanut pitkisten pituutta ja tehnyt muutaman ultraspesifisen rypäsharjoituksen. Tuloksena on odotetusti dramaattinen juoksuvauhtien hidastuminen ja tilttaavat takareidet ja muutenkin vähän ylirasittunut olo. Halusin tällä treenijaksolla kokeilla vieläkö minulta joku ultrasuoritus voisi onnistua. Ei tästä kuitenkaan mitään voi päätellä, mutta elättelen toivoa, että reilu palauttelu tuottaisi nyt edes jonkinlaisen ultravasteen. Ymmärrän tietenkin, että ei nyt yhdellä kuuden viikon jaksolla korvata kolmen vuoden puuttuvia ultratreenejä.

Sen tämä ultratreenijakso on saanut aikaan, että paine juosta joku ultrajuttu heinäkuussa on todella suuri. Muutenhan olen ihan turhaan tuhonnut normaalin juoksukuntoni! Eli pakko se on jotain kokeilla vaikka kunto ei sitä edellyttäisikään.

Loppuun vielä Aino-päivitys jäätelön ystäville. Minähän olen tässä kevään mittaan taas ottanut Ainon syömisen iltarutiiniin vaikka yritänkin pitää malttia ja ihan joka päivä en litraa vedä (mutta melkein). Aino-perheeseen on tullut sellainen keskitason uusi maku "vadelmasuklaa". Olen nyt muutaman litran tuota uutta makuakin kokeillut ja ohessa on päivitetty ranking-lista eri lajikkeista. Tuo uusi maku kestää kyllä kohtalaisesti litran nauttimisen ilman ongelmia, mutta miinuspisteitä tulee suklaan janottavuudesta.

VIRALLINEN AINO-RANKING

1. Mustikkapiirakka
2. Valloittava vadelma
3. Hillasoiden helmi
4. Wanhan ajan vanilja ja mansikka
5. Tyrniluodon aarre
6. Karpalo & Kinuski
7. Metsämarjan lumo
8. Suklainen metsämarja
9. Vadelmasuklaa
10. Samettinen nougat
11. Metsämansikka
12. Vanilja ja valkosuklaan kuiskaus
13. Suklainen mokkaunelma
14. Mangon lumo
15. Uuniomena
---
16. Ihana maitosuklaa
17. Lumoava lakritsi
18. Minttusuklaa
19. Kermainen karamelli

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Ma 13.6. - Lepo ja viikon blogitauko

Tänään -

Meni sitten vihkoon juosta pitempi rypästreeni. Aamulla oli vielä ajatus lähteä järveä kiertämään iltalenkkinä, mutta erilaiset elämän vastoinkäymiset veivät kaiken huomioni;-) Tämä oli hieno muistutus siitä, että juoksutreeni ei ole pelkkä fyysinen suoritus. Kun stressiä oli muulla suunnalla, niin ei vaan kiinnostanut lähteä lenkille. Jalat ovat tuntuneet yllättävän hyviltä ja perushölkkä varmaan jotenkin toimisi. Ei kyllä haittaa mitään, koska onhan tässä juostu ja lepo tulee hyvään väliin.

Hyvä uutinen tänään oli se, että luultavasti matkavakuutus korvaa täysimääräisesti lauantaina ostamani lenkkikamppeet (noin 160 eur). Minulla on 30 vuotta ollut erilaisia luottokortteja ja kaikkiin niihin on kuulunut joku typerä matkavakuutus ihan turhaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun päätin kokeilla miten ne toimivat. Olin maksanut lennot ja Kimmel-hotellin Amexilla ja soitin sinne vahinkoilmoituksen. Antaisin arvosanan 8 homman sujuvuudesta. Korvaus (eli kaikkien juoksukamppeiden hinta) ilmeisesti tulee sen enempää ihmettelemättä ja homma sujui ihan hyvin. Kiitettävää en voi antaa, kun kuitenkin kaikenlaisia tositteita pitää lähettää postissa papereina. Eli vaivaa oli turhan paljon vaikka homma oli ihan selvä. Jos kuitenkin rahat ilmestyvät tilille, niin ihan OK suoritus. Tämäkin kokemus silti osoittaa kuinka turhia pienet vakuutukset ovat. Olen varmaan maksanut ainakin 50-kertaisen määrän vakuutusmaksuja verrattuna korvauksiin. On se vaan niin selvää, että vain äärimmäisen kalliit kohteet kannattaa vakuuttaa. Melkein tuntuu siltä, että mitään ei kannattaisi vakuuttaa, mutta ehkä se on liian extremeä.

Pahempi rasti tänään oli huomata, että meidän Iinan passi vanhenee muutaman päivän päästä ja keskiviikkoaamuna pitäisi lähteä USA:an. Kello oli 15 kun tämä huomattiin. Poliisilaitokselle annetaan täysi kymppi, kun express-passin saa nopeasti. Tunnissa kävimme passikuvassa ja jätimme 15.45 hakemuksen poliisilaitokselle (joka sulkeutuu klo 16, kun kerran valtion suojatyöpaikassa ovat). Passin saamme jo huomenna lentokentältä. Uskomattoman hienoa toimintaa, jos se passi oikeasti huomenna saadaan! Tietenkin sielläkin aukioloajat ovat valtion standardia, joten ei voi hakea muuta kuin rajattuna aikana.

Minä siis aloitin nyt lepojakson. Palaan blogiin vasta USA-matkan jälkeen ensi viikolla. Matkalla pitäisikin tehdä isoja päätöksiä: (1) muutetaanko jenkkeihin asumaan loppuelämäksi, mutta vielä paljon isompi kysymys, eli (2) mikä on heinäkuun juoksupläni. Siinä sitä on miettimistä!

Viikko 23

Viikko 23 (6.-12.6.2016)

Juoksua 145km (keskari 5:49/km).
Liikuntaa yhteensä 14h 05min.

Hölkkätreeni jatkuu. Kaltimon kierron maastolenkki pudotti koko viikon keskivauhtia. Palauttelin alkuviikon usean päivän kevyellä jaksolla ja viikonloppuna tein sitten taas määrää Joensuun seudulla. Tehoharjoitukset jäivät puuttumaan kokonaan eikä niitä tähän nylkkymäärän sekaan oikein pystykään saamaan. Mitään isompia ongelmia ei ole ollut, mutta toki jalat ovat aika tönköt.

Nyt on edessä kevyt viikko, kun keskiviikkona lähdetään käymään Redmondissa. Tuon matkan otan ihan levon kannalta. Kai nyt sentään otan lenkkarit mukaan varmuuden vuoksi, mutta teen vain satunnaisia lenkkejä fiiliksen mukaan.

Maanantaina ja tiistaina hölkkään, jos jaksan.

Su 12.6. - Hieno juoksupäivä Enossa

Tänään 48km, 5h 11min

Yksi 100-listani tavoitteista (#55) oli siis käydä lenkillä Enon jylhissä maisemissa ja erityisesti Tampereella vaikuttavan entisen juoksijasuuruuden ja nykyisen triatlon-wannabe:n, harpatin, nuoruuden lenkkiseuduilla. Tähän oli leikkisästi motiivina se, että harpatti on niin kova ja selvästi lenkki on toiminut, mutta onhan Pohjois-Karjala myös hienoa aluetta ja ajatuksia on muutenkin ollut käydä Joensuun seudulla katsomassa miten siellä menee. Tämä viikonloppu olikin sitten tupla-annos määrää Joensuun-Enon maisemissa.

Lauantaina maratonin jälkeen vähän ennen puolta yötä ajoin hotelli Kimmeliin lyhyille yöunille ja logistiikka sunnuntaille näytti vaikealta. Matkatavaranihan olivat kadonneet ja minulla ei ollut Enoon suunniteltuja kamppeita. Odotusarvo oli, että matkatavarat tulisivat Helsingistä klo 12.10 lennolla Joensuun lentokentälle. Suunnitelmani oli lähteä aamulla Enoon ja juosta aamupäivällä jotain Prismasta ostamillani kisakamppeilla. Ja sitten ajaa takaisin Joensuuhun hakemaan matkatavarat ja taas takaisin Enoon iltapäiväksi paremmin varustein.

Niinpä kävin Kimmelissä runsaalla aamiaisella klo 6:30 ja pienen Joensuun kaupunkikierroksen jälkeen pistin navigaattoriin Harpatintien ja lähdin Enon suuntaan.

Ap: harpatin lenkki 9.8km, 52:52, 5:24/km + voimalaitoksen lenkki 12.8km, 1:07:11, 5:16/km.

Olin saanut harpatilta ohjeet toimiviin lenkkeihin. Selvää oli, että ensin juostaan kympin mittainen Harpatin lenkki, joka siis kulkee Harpatintien päästä päähän ja kolmiolenkkinä kiertää Harpatinvaaran alueen. Juoksun alku tuntui kuin olisi katujyrän alle jäänyt, mutta hiljalleen nylkkymoodi meni päälle ja juoksu jatkui siitä mihin se oli edellisen illan maratonilla jäänyt. Ihan kivasti oli mäkiä tuossa Harpatintien pätkällä…

Reitti kulki yksinäisillä teillä ja otin muutaman kuvankin. Ihmettelin ensin miten jääkausi oli hassusti sijoitellut kiviä veteen, mutta sillekin löytyi sitten katukyltistä pian selitys. Itärajalla ollaan aina sotajuttujen ytimessä. Ja sitten löytyy kaikenlaisia omaperäisiä ihmisiä...


Harpatin lenkin jälkeen ajoin lyhyen matkan uudelle reitille ja lähdin kiertämään voimalaitoksen lenkkiä. Siinä sai vielä paremmin tutustua Enon seutuun. Tein pienen kauneusvirheen, kun en hoksannut oikeassa kohdassa kiivetä juoksemaan padon päälle harpatin ohjeen mukaan, joten minä sitten juoksin tietä siinä vieressä, mutta hyvä lenkki tuli tästäkin. Jalat kestivät juuri ja juuri.

Seuraavaksi ajoin sitten Joensuun lentokentälle hakemaan myöhästyneet matkatavarat ja nehän nyt löytyivät! Sain siis kunnollisia juoksuvarusteita iltapäivälle suunniteltua Kaltimon kiertoa varten. Se olisi jäänyt tekemättä ilman omia vermeitä.

Ip: maastolenkki Kaltimon kierto 25.1km, 3:10:00, 7:30/km.

Vaihdoin maastokengät ja muutenkin kuivat vaatteet ja täytin juoksurepun 3-4 tunnin vaelluksen vaatimilla tarpeilla. Vähän arvoin uskallanko umpiväsyneenä lähteä tällaiselle kovalle maastopitkikselle, mutta olihan se pakko, kun tänne asti oli tultu. Kaltimon kierto on noin 25km polkulenkki Kaltimonjärven ympäri. Se kulkee useiden vaarojen yli ja on melkoista vuoristorataa. Polku on teknistä, mutta ei nyt ihan kamalaa. Muutamia lyhyitä metsätiepätkiäkin on. Pahimpia olivat jyrkät nousut ja laskut.

Kiersin reitin vahingossa myötäpäivään, mikä oli hyvä juttu. Tähän suuntaan viimeiset viisi kilsaa olivat selvästi helpommat kuin toiseen suuntaan ja se oli kyllä tarpeen, koska loppumatkasta voimat olivat aika finito. En jaksanut mennä mitenkään vauhdilla, mutta hölkkäilin kuitenkin pääosan matkaa. Pahimmissa ylämäissä kyllä kävelin ja väsymys oli välillä melkoinen.

Pidin puolimatkassa pienen välipalatauon yhdellä laavulla ja lisäksi pari kertaa pysähdyin kuvaamaan, mutta muuten menin aika nonstop. Matkalla näin kaksi vaeltajapariskuntaa, mutta muuten olin ihan yksin korvessa. Vaikka olinkin väsynyt, niin taas tuo polkujuoksu sujui jotenkin kevyemmin kuin monotoninen tiellä juoksu. Ehkä se vaan johtuu hitaammasta vauhdista.

Reitti oli erinomaisesti merkitty ja minulla ei ollut mitään vaikeuksia pysyä reitillä. Oranssit merkkitäplät tulevat uniin ensi yönä, kun etsin niitä jatkuvasti puista ja kivistä. Ihan lenkin lopussa kaaduin aika rajusti (mitä olin pelännyt koko matkan), mutta siihen juuri sattui varmaan koko reissun pehmein kohta ja selvisin vammoitta.

Kun lopulta pääsin lähtöpisteeseen Kaltimon pirtille, niin kello oli 17. Vuokra-auto pitäisi pian palauttaa, mutta ihan hyvin voisin vähän lipsua ja juosta vielä Särkän vitosen… Fiilis oli kuitenkin, että nyt saa riittää. Päivä oli ollut hyvä ja sain juostua melkein 50km Enon lenkkejä. Sitä paitsi harpatti sanoi, että Särkän vitonen pitää juosta täysillä, ja siihen ei vaan ollut paukkuja.

Ajelin väsyneenä mutta tyytyväisenä takaisin Joensuuhun toiveena löytää jostain suihku. Se samalla muistutti minua miksi syrjäseudut ovat juuri syrjäseutuja. Joensuun kaksi uimahallia olivat jo suljettuja klo 17 sunnuntaina. Lisäksi "urheilupuiston" kaikki rakennukset olivat kiinni, eli mihinkään ei päässyt pukuhuoneeseen ja suihkuun. Niinpä vedin siviilikamppeet kuivuneen hien päälle ja lähdin ilahduttamaan kanssamatkustajia lentokoneessa. Tässä oli varmaan taas pitkäksi aikaa riittävästi kokemuksia Pohjois-Karjalasta vaikka se Kolinpolku pitääkin vielä tulla juoksemaan.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

La 11.6. - Tiu täyteen Suomi-juoksussa

Tänään 50km, 4h 31min

Ap: kevyt 8.0km, 41:00, 5:08/km.

Todella kankea aamulenkki kotona ennen Joensuun matkaa. Toivottavasti illalla hölkkä kulkee paremmin.

Ip: maraton 42.2km, 3:49:28, 5:26/km.

Suomi-juoksun maraton Joensuussa. Alku ei ollut lupaava, kun matkatavarani eivät saapuneet Joensuuhun. Vaihto Helsingissä oli liikaa Finavian(?) ammattitaitoiselle henkilökunnalle, vai olisivatkohan olleet lakossa. Voin kertoa, että v*tutus oli melko voimakasta, kun kaikki juoksukamppeet olivat ruumassa. Ihan olin vieläpä maksanut lisämaksun ruumalaukusta, kun se ei sisältynyt alennuslippuni hintaan.

No, mitään ei ollut tehtävissä. Ajoin kisapaikalle noutamaan numeroni ja kyselin alkuasukkailta neuvoja mistä voisi ostaa juoksukamppeita. Starttiin oli reilu puoli tuntia aikaa ja urheiluliikkeet jo kiinni. Minut neuvottiin Prismaan, josta ostin sovittamatta New Balancen kengät, paidan, sukat ja jotkut housun tapaiset. Juoksuhousuja ei ollut kunnollisia lainkaan ja jouduin ostamaan sellaiset hip-hopparin löysät shortsit. Ei ollut vaikea arvata, että suihku kisan jälkeen ei olisi nautinto erilaisten hiertymien takia.

Ehdin kuitenkin starttivivalle ja 10 sekuntia jäi vielä varaakin. Juoksin pakasta revityillä vermeillä tasaisen hölkkämaratonin juurikaan hengästymättä tai hikoilematta, mutta kyllähän tuollainen lenkki jalat veti taas aika tukkoon. Reitti oli hieno tasainen 3.4km kierros vaihtelevilla alustoilla ulkoilureiteillä ja asfaltilla. Eka puolikas juostiin kolmen hengen porukassa, kunnes yksi siitä putosi. Jatkoin toisen kaverin kanssa johonkin 30km saakka kunnes itse jouduin tekemään muutaman minuutin WC-pitstopin. Jatkoin lopun samaa vauhtia ja viimeisen kierroksen alussa sain taas karanneen kaverin kiinni ja ehdin maratonin pronssimitalille;-) Keli oli mukavan poutainen vaikka ehkä vähän turhan viileä. Ihan oli kiva juosta, kunhan matkan aikana vähän viha Finavian laukkumiehiä kohtaan laimeni.

[Edit: lisäsin reittikartan tänne myöhemmin.]

Kun juoksin huhtikuussa Roomassa maratonin, niin excel kertoi, että minulla on 19 maratonia juostuna (ensimmäinen oli HCM vuonna 2000). Samoihin aikoihin luin jonkun tilaston, jossa Kalevi Saukkosella oli jo reilusti yli 1900 maratonia, mutta 2000 rajapyykkiin oli vielä pitkä matka. Silloin myhäilin, että minä kyllä saan 20 maratonia täyteen ennen kuin Saukkonen saa 2000, vaikka mitään suunnitelmia seuraavasta maratonista minulla ei ollut ja Saukkonen takoi tulosta koko ajan. Eihän tässä ole kulunut vielä juurikaan aikaa, mutta eilen kun katsoin Saukkosen tilastoa, niin hän juuri torstaina juoksi maratonin #1999! Hieman tuli paniikki ja niinhän siinä kävi, että Saukkonen ehti ennen… Saukkonen sai 2000 täyteen aiemmin tänään Paloheinässä, mutta sain sentään oman tasalukuni samana päivänä. Vaan minä kyllä saan 30 täyteen ennen kuin Saukkonen 3000!

Huomenna sitten lähden Enoon Harpatin legendaarisiin maisemiin. Harpatti itse lähetti minulle reittiopasteet tärkeimmille lenkeille, joten kaikki on valmista hienolle päivälle. Mitä nyt kaikki juoksuvarusteet ovat kateissa. Uskoni on vahva, että Enosta löytyy salainen voima kunnon paranemiseen, koska harpattikin on sieltä aina ammentanut niin kovan vireen.
Katoan heti aamusta Ford Fiestallani Enon korpeen ja ilmestyn sitten illalla takaisin uutena ihmisenä. Moni varmaan epäilee, että yhdessä päivässä ei voi tapahtua oleellista muutosta kunnossa. Mutta kyllä vaan voi! Siitä on monia dokumentoituja tapauksia, kuten oheinen Ähtäriläisen veteraaniurheilijan lehdessä raportoitu tapauskin osoittaa.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Ti-pe 7.-10.6. - Löysäilyä ja pihatöitä

Kevyttä jaksoa satasen päivän ja tulevan viikonlopun ryppään välissä.

Ti 11km, 58min

Ap: lepo.

Ip: kevyt 11.4km, 57:48, 5:06/km.

Juoksin kotoa Koskikeskukseen hakemaan auton pesusta. Kuten matkasta voi päätellä, niin en ihan suorinta tietä mennyt. Vähän on vielä väsyneen oloista tämä hölkkäily ja oikea lonkka on kipeä. Tai ehkä vain kuvittelen. Vauhti oli ainakin vähän parantunut.

Ke 18km, 1h 54min

Ap: kevyt 6.2km, 33:45, 5:24/km.

Aamulenkki Nirvan ulkoilureiteillä. Olipa vauhti taas hidas. Maasto kyllä vaikutti.

Ip: polkuhölkkä 12.0km, 1:20:00, 6:40/km.

Tapasin monien vuosien jälkeen Ikosen Pasia (entinen kova suunnistusmies) ja kävimme mukavat rupattelut niistä näistä ja välillä ihan asioistakin polkujuoksun merkeissä. Oli hulppeat polut kierrellä! Kun lenkkiä suunniteltiin, niin kyselin mahdollisuutta juosta Sipoonkorven kansallispuistossa, kun Pasi asuu niillä seuduilla. Siihen Pasi totesi, että onnistuuhan se, kun pihasta on 4 metriä kansallispuiston poluille;-) Ja niinhän se oli! Siinä yhdistyi hienosti asuminen pääkaupunkiseudulla ja umpikorvessa.

Polkujuoksu oli taas ihan huippua, eli jalkojen rasitukset unohtuivat kokonaan.

To 7km, 36min

Ap: kevyt 6.6km, 35:38, 5:26/km.

Hidasta köpöttelyä sähkölinjaluupilla. Kolea tuulinen ilma, noin 7 astetta.

Ip: lepo.

Surkeaa. Oli muka kiire ja jätin viikon ainoan tehotreenin tekemättä.

Pe 11km, 56min

Ap: lepo.

Aamu vierähti pihatöissä.

Ip: kevyt 11.3km, 55:36, 4:55/km.

Kävin vähän lenkillä ettei mene ihan pelleilyksi tämä homma. Päälle taas pari tuntia pihatöitä.

Ihan huomaamatta meni kokonainen viikko satasen päivän jälkeen oikeastaan tekemättä mitään liikunnan saralla. Ehkä ihan hyvä, että tuli palauteltua kunnolla. Muuten on kyllä ollut älyttömän kiire ja aika ei todellakaan ole tullut pitkäksi.

Nyt on kuitenkin edessä ultratreenirypäs, jonka aion venyttää neljän päivän mittaiseksi (la-ti). Jokaiselle päivälle olisi hyvä saada sellainen 30-50km kevyttä hölkkää. Viikonloppu kuluu siis Joensuun tienoilla Suomi-juoksussa ja Enon Harpatin maisemissa. Alkuviikkoon voisi mahduttaa pari järvenkiertoa taas kotona. Keskiviikkona sitten alkaa palautusjakso ja 60% perheestä suuntaa viikoksi Seattlen alueelle katsomaan minkälaista asuminen siellä olisi, jos vaikka uudet työt veisivät siihen suuntaan.

Vielä viikonlopun Joensuu-matkasta: En ole moniin vuosiin matkustanut junalla, kun yleensä perillä pitää olla johonkin tiettyyn aikaan ja sehän ei ole mahdollista VR:n kyydissä. Nyt kuitenkin olin jo ottamassa riskiä ja ostamassa junalippuja Joensuuhun, kun se tuntui parhaalta vaihtoehdolta matkustukseen. Muistelin, että suora juna Tampereelta Joensuuhun oli aikanaan (=30 vuotta sitten) ihan kätevä yhteys ja matkalla saisi hyvin levättyä. Kiinnitin onneksi VR Shopissa huomiota pieneen tekstiin, jossa luki matkalla olevan kaksi junan vaihtoa! Tutkin vähän tilannetta ja ilmeisesti tuo suora yhteys on kokonaan lakkautettu. Valitsemani juna olisi mennyt Riihimäelle ja sieltä jollain höyryveturilla Lahteen ja siellä taas vaihto Joensuuhun. No ei kiitos! Niinpä sitten ostinkin lennot Joensuuhun. Taidankin boikotoida VR:ää loppuelämäni tai ainakin siihen saakka kunnes sille saadaan jotain kilpailua…

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Ma 6.6. - Lepo + seuraava arvoituksellinen "tavoite"

Tänään -

Lepopäivä. Kaikenlaista puuhaa riitti tänään ja oli helppo pysyä plänissä olla juoksematta. Vähän edelleen oikea lonkka kipuilee.

Aivot käyvät ylikierroksilla, kun on miettimistä niin töiden jatkon kuin juoksunkin tiimoilta. Lisäksi olen saanut jonkun energiapiikin ja tulee kotona/pihassa tehtyä kaikenlaista vuosia rästissä ollutta hommaa.

Tänään päätin, että seuraavaksi suoritan 100-listaltani tavoitteen # 55. Teen sen lähiaikoina, ehkä jo ensi viikonloppuna. Tavoite 55 on pelkkä suoritustavoite, mutta odotan sitä jo todella innolla! Ideana on siis juosta lenkki tietyssä paikassa/maastossa. Onneksi tällaisia hienoja kokemuksiakin on listalla paljon, kun niitä tulosenkkoja ei tällä hetkellä pysty tekemään. Ja kokemuksistahan sitä juuri rikastuu.

Siinä onkin satunnaiselle lukijalle ihmettelemistä, että missä tuo lenkki on tarkoitus tehdä!? En ole tietääkseni ikinä sanonut tai kirjoittanut mitään tästä tavoitteesta, joten arvaaminen on "hieman" haastavaa;-) Mitään todellisia vihjeitä ei ole ja kyllähän maailmassa on aika paljon paikkoja, joissa voisi olla hieno juosta. Tai annetaan nyt sen verran siimaa, että etäisyys lenkkimaastoon on alle 1000km Koikkarista mitattuna.

Vastausta arvoitukseen ei voi päätellä mistään, eli tämä ei ole mikään oikea arvoitus. Kuitenkin on ehkä juuri ja juuri mahdollista, että joku Tampereen juoksu-skenen sisäpiiriläinen käsittämättömän intuition kautta keksii vastauksen. Muille se on käytännössä täysin mahdotonta. En ole siis tietenkään koskaan itse tuolla vielä juossut, enkä tietääkseni suoraan julkisesti kadehtinut niitä, jotka ovat. Kuitenkin tuo pieni kateus jotenkin epäsuorasti ehkä on ollut olemassa blogissanikin vuosien varrella, vaikkakin vaikeasti havaittavissa.

Siitä olen melko varma, että jos joku ihmeen kaupalla saa oikean vastauksen päähänsä, niin hän heti tietää osuneensa oikeaan. Kyllä se vastaus sitten oivaltamisen jälkeen linkittyy tähän blogiin ja Tampereen skeneen, mutta niistä lähtemällä päättely ei kyllä onnistu. Ei siis kannata arvailla "lenkki Kalajoen hiekoilla" tms vaikka sekin on hieno paikka, mutta se ei vaan mitenkään liity mihinkään (ja olen siellä jo juossut).

Minulla ei ole enää lisää kengänkuivaajia, joten palkintona tällä kertaa on upea FM radio. Ja tietenkin suunnattomasti mainetta. Edellisen matemaattisen probleeman ratkaissut gallardohan tunnetaan nykyisin läpi Pirkanmaan ihailun sekaisesti Nälkälaakson Galileina. Tällä kertaa ei kyllä gallardolla ole mitään mahiksia;-)

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

La-su 4.-5.6. - Palauttelua + viikko 22

La 3km, 18min

Ap: lepo.

Ip: vr 3.3km, 18:23, 5:34/km.

Kävin illalla tunnustelemassa pienen hölkän. Jalat olivat aika voimattomat ja vauhti onnetonta. Totesin, että huomenna ei varmaan kannata pitkistä yrittää. Hauskaa oli kuitenkin, että Garmin piippasi iloisena, että recovery check on "good". Mitähän pitäisi tehdä, että mittarin mielestä palautuminen ei olisi huippua?

Su 13km, 1h 11min

Ap: jalkateräjumppa 40min + kevyt 13.3km, 1:10:56, 5:20/km.

Jätin siis järvenkierron väliin, mutta lähdin kuitenkin lyhyemmälle lenkille kavereita vastaan. Juoksin Rosendahlille ja odotin siellä hetken vintsaaja-porukkaa juosten sitten muiden mukana loppumatkan takaisin Porschelle.

Perjantain satasesta oli lenkillä kulunut noin 34 tuntia. Tärkeimmät huomiot nykytuntemuksista:
1. Oikea lonkka/pakara on kipeä. Tämä on luultavasti parin määräviikon rasituksen tulosta eikä tullut mistään yksittäisestä lenkistä. Ei vaikuta pahalta, mutta pitää olla varovainen.
2. Kaksi varpaan kynttä irtoaa. Toinen olisi lähtenyt muutenkin ja oli kipeytynyt jo aikaisemmin.
3. Mitään lihaskipuja ei ole eikä muutenkaan isompia ongelmia (rakkoja tms).
4. Perusvauhti on ilmeisesti jalkojen väsymyksen takia pudonnut melkein 30s/km. Askelpituus yksinkertaisesti on lyhentynyt. Toivottavasti voima palautuu nopeasti ja vintsan hölkkävauhti palaa.
5. Syke on alhaisempi kuin koskaan. Nytkin tänään sykekeskari oli 118!! Sanoisin, että satasen jälkeen kaikki sykkeet ovat olleet ainakin 10 pykälää tavallista alhaisemmat. Aamulla ennen lenkille lähtöä seisoskellessa syke oli 43, mikä on minulla yleensä alhaisin mahdollinen leposyke. Vetsku osasi heti sanoa, että alhainen syke kertoo hyvästä kunnosta ja treeniä on lisättävä.

Ip: lepo.


Viikko 22 (30.5.-5.6.2016)

Juoksua 158km (keskari 5:37/km).
Liikuntaa yhteensä 16h 10min.

Toinen peräkkäinen määräviikko. Tai eihän tällä viikolla muuten määrää ollut kuin perjantain 2x50km. Tiistaina oli lisäksi tehoharjoituksena hyvin onnistunut Niihaman Trail Cup -osakilpailu, joten hyvä viikkohan tämä oli.

Selvisin mielestäni hyvin satasen päivän kokeilusta vaikka juoksinkin hyvin hitaasti. Silti se oli rankkaa ja en oikein osaa vetää siitä mitään johtopäätöksiä tulevia suunnitelmia varten. En osaa vielä keksiä suunnitelmaa alkavalle viikolle, mutta pari päivää otan hyvin kevyesti ja yritän palauttaa vauhtia normaaliksi ennen seuraavaa määrärypästä.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Pe 3.6. - Satasen päivä

Tänään 101km, 9h 50min

Tänään oli sitten ohjelmassa aamuhölkkä kotoa mökille Teiskoon siskoa ja äitiä tapaamaan. Siellä palauttelu ja illalla takaisin. Päätin tämän treenin vasta viime viikolla enkä halunnut sotä varten mitenkään kevennellä tai ottaa tätä "kisana". Alla olikin aika kova määräjakso. Tarkoitus oli mennä sen verran hiljaa, että rasitus pysyisi siedettävänä ja tämä olisi oikeasti jollain lailla kehittävä harjoitus. Pääideana tietenkin juuri se paluumatkan lenkki, eli kuinka hölkkä sujuisi todella väsyneillä jaloilla.

Matka lyhintä tietä mökille on noin 48km tai hieman alle. Halusin kuitenkin ihan vaan numerologian takia saada 50km täyteen molempiin suuntiin, eli reitin valinnassa piti välttää kaikkein lyhintä reittiä.

Ap: 50.1km, 4:45:47, 5:42/km.

Heräsin kolmelta lyhyen yöunen jälkeen ja lähdin liikkeelle reppu selässä noin klo 4:30. Repussa lähinnä siviilivaatteet päiväksi ja sitten tietysti juomat ja muut energiat. Jalassa HokaOne Bondit. Reppu toi heti sellaisen retkifiiliksen ja oli helppoa juosta hiljaa. Juoksuvauhti asettuikin 5:30/km-tuntumaan.

Menomatkalla tein alkumatkasta tarvittavat lisämetrit 50km saavuttamiseksi. Etenin koko ajan juoksu+kävely-yhdistelmällä, eli 1 minuutti kävelyä aina jokaisella kolmen kilsan pätkällä. Pidin tästä kiinni sekunnilleen koko matkan. Tuo minuutin kävely tuo keskariin vain 10s/km lisää, eli matka etenee ihan hyvin vaikka välillä käveleekin. Minulle tuo malli sopii todella hyvin, kun kävelypätkää on kiva odotella ja kolmen kilsan jaksoissa matka etenee ihan hyvin. Tärkeintä on pitää kiinni suunnitelmasta ja erityisesti olla kävelemättä ylimääräistä. Jos siihen ryhtyy, niin loppua ei tule. Pitemmällä matkalla voi sitten muuttaa tahdiksi minuutti kävelyä kahden kilsan aikana.

Matka sujui OK, mutta helppoa ei ollut. Varsinkin erittäin mäkinen viimeinen kymppi oli raskas. Mutta kai sen pitääkin olla. Kelihän oli täydellinen, joskin auringossa alkoi olla kuuma jo klo 7. Onneksi reitillä on paljon varjopaikkoja. Juomaa kului 2.5 litraa matkan aikana, eli aika vähän.

Perillä kävin uimassa ekaa kertaa tänä kesänä. Parin tunnin ajan ajatus toisesta juoksusta samana päivänä oli ihan mahdoton, mutta tiesin kyllä ettei vaihtoehtoja ole. Kun siinä sitten syötiin ja aikaa kului, niin palautuminenkin eteni.

Ip: 51.2km, 5:04:12, 5:56/km.

Palauttelua mökillä kesti reilut 8 tuntia ja paluumatka alkoi noin klo 18. Ajoituksen tein niin, että varmasti ehtisin saman vuorokauden aikana kotiin. Suunnittelimme Anun kanssa reitin siten, että juoksisin Terälahteen Kauppilantien kautta ja tekisin näin sakkolenkin heti matkan alussa. Yöllä lähellä kotia olisi varmasti ihan mahdoton lähteä enää kiertämään! Sakkolenkistä tulisi näin vähän turhan pitkä (3.6km, kun 2.5km olisi riittänyt), mutta se vaikutti silti parhaalta vaihtoehdolta, ja varmasti sitä olikin.

Alkumatka oli ihan hirveää, kun jalat eivät suostuneet liikkumaan millään. Vauhti jäi 6min/km päälle ja kävelin heti matkan alussa olevan Myyryksen "ison mäen". Se jäi kuitenkin koko matkan ainoaksi ylimääräiseksi kävelyksi. Jalat vertyivät vähän ja sain vauhdin nostettua 5:40/km-tasolle ja noudatin orjallisesti samaa hölkkä-kävely systeemiäni koko matkan ajan. Sekunnilleen. Vauhdin hidastuminen paluumatkalla johtui yksinomaan hitaammasta juoksuvauhdista, sillä kävelyä oli tarkalleen sama määrä kuin tullessakin.

Aika nopeasti olin varma, että pääsen kyllä kotiin. Jalat olivat ihan kököt, mutta ne liikkuivat ja väsymys ei oleellisesti lisääntynyt. Illan viileneminen teki jopa matkan lopusta vähän helpompaa kuin keskivaiheista. Tylsäähän se välillä oli ja useamman kerran ajattelin "mitä järkee?".

Juomaa kului paluumatkalla enemmän ja varastot olivat tyhjät Aitolahdessa. Onneksi siinä oli Teboil auki ja menin vartiksi istuskelemaan kahville ja muutenkin tankkaamaan. Otin litran lisää vettä (3.5 litraa yhteensä) ja loppumatka menikin aika hyvin. Yritin olla ovela ja keksiä uusia oikaisureittejä loppumatkasta, mutta niistä tuli vain pientä lisäkiertoa. "Kyllähän tuosta moottoritien yli pääsee loikkimaan…", mutta hirviaita pysäytti. "No, menenpä tuosta golf-kentän läpi…", mutta eihän sieltä päässyt pois muuta kuin hirveiden ryteikköjen läpi.

Kotona olin kuitenkin 23.30 ja paluumatkankin keskari jäi alle 6min/km (Teboil-tauko ja muut pienet pysähdykset on poistettu ajasta). 100-listan tavoite 30 tuli suoritettua puhtaasti. Nyt on jännittävää nähdä miten tästä palautuu. Toive on, että hitaan vauhdin takia hyvinkin nopeasti.


Kuvassa menomatkan aamiaistauko Aunessillalla. Silta ylittää Paarlahden vuonon Kämmenniemessä. Tuota vesitietä pidetään yleisesti Suomen (tai ainakin Etelä-Suomen) ainoana vuonona. Ei se nyt ihan Norjan vuonojen veroinen ole, mutta kuitenkin…
Nyt tie on autoilta suljettu, mutta lapsena mökille ajettiin tuon sillan yli. Nyt kun sitä onnetonta tietä katsoo, niin on järkyttävää ajatella, että siitä mentiin joskus autolla;-) Isä vielä otti aina autolla vähän vauhtia holvisillalle, kun siitä tuli sellainen vuoristoratafiilis ja vatsan pohjassa tuntui… 70-luvun alussa tie Teiskoon oli aivan surkea kärrypolku, mutta niin sinne vain ajettiin Ladalla melkein joka viikonloppu;-)

torstai 2. kesäkuuta 2016

To 2.6.

Tänään 8km, 40min

Ap: kevyt 8.0km, 40:09, 5:01/km.

Aamulenkki Koikkarissa. Edelleen aika vaikeaa ja takareidet eivät ole palautuneet, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Huomenna toivottavasti kaikki kunnossa.

Ip: hieronta 45min.

Jupo auttoi palautumista perushieronnalla. Jalat kunnossa.

Huomisaamuksi on siis suunnitteilla ultraharjoite, eli juosta kotoa kesämökille Teiskoon. Matkaa tulee suorinta tietä noin 48km, mutta pitää sen verran kierrellä, että pyöreä 50km tulee täyteen. Ja sitten pitäisi tietysti illalla juosta vielä takaisin. Tarkoitus olisi hissukseen hölkkä-kävellä ja pitää rasitustaso mahdollisimman alhaisena. Nyt vielä tuntuu siltä, että lähden yrittämään, mutta katsotaan miltä aamulla oikeasti tuntuu…

Anulle tiedoksi: Testaan taas Locatoweb-sovellusta. Eli tänne pitäisi livenä ilmestyä GPS-jälkeä, kun laahustan kohti Myyrystä. Jos viiva ei ala aamulla liikkua, niin sitten päätin jäädä kotiin;-) Jos taas viiva matelee sinnepäin, niin voit siitä arvioida koska aamukahvin pitää olla valmiina!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Ke 1.6.

Tänään 11km, 59min

Ap: lepo.

Aikainen matka Espooseen.

Lyhyen työpäivän päälle suuntasin varuste.net-myymälään Konalassa. Erehdyin menemään sinne Leppävaarasta navigaattorin avulla ja ohjattu reitti oli luultavasti typerin mitä ikinä voi keksiä. Kyllä siinä verenpaine nousi, kun sain tuhlattua 40min matkaan, jonka oikea kesto oli 5min…
Vastoinkäymiset kuitenkin unohtuivat, kun täydensin juoksuretkeilyvarustustani upeilla uusilla jutuilla, joita toivottavasti pääsen pian käyttämään ja esittelemään;-)

Siinä kun fiiliksissä upeassa kelissä ajelin kotia kohti ja mietin tulevia koitoksia, niin Nostalgian hyvän mielen radiokanavalta alkoi tulla musiikin sijaan jotain typerää puheen lätinää. Selasin sitten kanavia ja löysin yllättäen uuden aseman, joka sekin soittaa musiikkia rokin kulta-ajoilta: Sun classic. Ja siis tarkoitan tietenkin 70-lukua, kun rokki oli vielä rokkia. Oli kyllä onni ettei tutka-auto sattunut paikalle, kun uudet kamat polttelivat takapenkillä ja radiosta räjähti ilmoille tämä:



Ip: kevyt 11.3km, 59:12, 5:14/km.

Espoo-matkan päälle iltalenkki Koikkarissa. Nyt on viimeistään selvää, että eilen Niihamassa tuli juostua kovempi lenkki kuin aiemmissa Trail Cupeissa. Jalat olivat kipeät ja lenkki helteessä oli melkoista laahustamista.