maanantai 31. elokuuta 2015

Ma 31.8. - Pekingin urakka ohi

Tänään -

Lepopäivä. Vastoin yleistä käsitystä minä pidän lepopäivän silloin kun Late käskee.

Pekingin MM-kisat päättyivät eilen. On aika tehdä katsaus kuluneeseen penkkiurheiluviikkoon. Minä nimittäin katsoin jokaisen lähetyksen. Siis jokaisen. Tarkoitan niitä oikeita lähetyksiä aamulla ja iltapäivällä, enkä mitään koosteita. Ja tietenkään en katsonut avajaisia, vaan vain urheilulähetyksiä. Pidän tätä suoritusta hyvänä, koska minulla oli lisäksi erittäin kiireinen työviikko pitkine päivineen ja suoritin tunnollisesti myös kaikki Laten treenit.

Tämä huippusuoritus onnistui tietenkin vain digiboxin ja optimoinnin avulla. Aamulähetysten katsomisen aloitin aina pari tuntia suoran lähetyksen alkamisen jälkeen. Kelaamalla kaikki typeryydet yli pystyin aina kirimään ohjelman aikana takamatkan kiinni ja silti näin kaikki suoritukset. Samalla lailla katsoin iltapäivälähetykset vasta myöhemmin illalla ja siihen saakka välttelin onnistuneesti somea ja siellä päälle hyppääviä tuloksia.

Mitä siis olivat ne turhat pätkät, jotka yli kelaamalla tästä suorituksesta tuli mahdollista?
- Ohjelmien alkujen kaikki joutavat Pekingin kulttuuriin tutustumiset
- Suomalaisten urheilijoiden "kuulumiset" ja erilaiset kuvat lentokentiltä ja kummin kaimojen haastattelut Pielavedeltä
- Kaikki keihäänheiton ennakot
- Kaikki finaalien rummutukset ja hehkutukset
- Kaikki pitkitetyt esittelyt kilpailijoista
- Kaikki hidastukset viidestä eri kulmasta turvaverkkoon heitetystä moukarista
- Kaikki palkintojenjaot
- Kaikki kentän reunan "miltä nyt tuntuu"-haastattelut
- Kaikki pätkät lämmittelykentällä verkkaavista urheilijoista
- Lisäksi katsoin pikakelauksella kaikki kenttälajien "also ran"-suoritukset

Kun tuon kaiken teki, niin aika nopeasti katsoi läpi sellaisen neljän tunnin suoran lähetyksen!

Suomalaiset menestyivät odotuksiin nähden oikein hyvin ja muutenkin kisat olivat kilpailullisesti hienot. Käsittämättömin suoritus oli kiistatta Ashton Eatonin kymppiottelu. Uudeksi idolikseni nousi kuitenkin korkeuden voittaja Derek Drouin. Minä edustan sitä vähemmistöä, jonka mielestä palkintojenjaot ja kansallismielinen mitalien juhliminen on ihan turhaa puuhaa yksilöurheilussa. Se voitto ja siihen liittyvä tulos ovat ihan riittävä palkinto eikä siinä enää kannata alkaa riehua ja juosta ympäriinsä. Minun makuuni olikin täydellisesti Drouinin riemu voiton varmistuttua. Oli kyllä eleetöntä touhua, kun kisa ratkesi ja kaveri alkoi rauhassa pakkaamaan kamppeitaan samalla kun hopealle sijoittunut Kiinan poika pomppi ympäriinsä;-)

Selostajat ja kommentaattorit olivat ihan OK, mutta ei sitä viikkoa kauempaa kestä hyvääkään selostusta. Hermoille se vaan käy. Tällä kertaa en enää olisi halunnut kuulla lisää mitään seuraavista:
- "Kohta mennään isoa kovaa"
- "Kyllä Ruuskasen vedossa on tautia". (Kuulemma Ruuskasen vedossa on aina "tautia", niin että se menisi yli 90 metriä, jos lähtisi hyvään suuntaan. Hänen täytyy siis olla maailman huonoin keihäänheittäjä, kun on heitellyt varmaan 10 vuotta tautisia heittojaan saamatta yhtä ainoaa heittoa lähtemään oikein!)
- Lehtimäen ihmettelyä siitä miksi kukaan ei juokse kovempaa ja pudota Mo Farahia kyydistä. On se nyt p**kele, kun ihan asiantuntijan pitää tuollaista ihmetellä monta kertaa sekä kympin että vitosen aikana!
- Hehkutusta kuinka sisukkaita Suomen kävelijät ovat. Tämä on toistunut vuodesta toiseen. Mitä enemmän oksennetaan ja paskannetaan matkalla, niin sitä sisukkaampia ollaan. Eivätköhän ne edellä kovempaa kävelevät ole vähintään yhtä sisukkaita... Muutenkin tuo kävelyn rankkuuden jatkuva hehkuttaminen on todella väsyttävää.
- Lehtimäen viiltävät analyysit "energian säästämisestä" pikamatkojen karsinnoissa loukkaavat kaikkia joskus fysiikkaa opiskelleita.
- Ja niin paljon muuta...

Rion kisoja odotellessa...

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Su 30.8. - Järvenkierto + viikko 35

Tänään 25km, 2h 14min

Ap: jalkateräjumppa 40min + pitkä 25.4km, 2:14:25, 5:18/km.

Aamulla ensin naisten maratonin seuraaminen varpaita kipristellen. Sen jälkeen automatka Puljulle ja järvinen Tapin, Veteranon ja gallardon kanssa. Vimpat olivat siis mukana pitkiksellä vain viikko 24h-kisan jälkeen! Oli kuulemma ollut loppu niin kevyttä, että palautuivat hetkessä. Loppu oli minulle tänään sen sijaan kohtuullisen raskasta hitaasta vauhdista huolimatta, mutta olin kyllä odottanut vielä pahempaa eli totaalitilttiä. Tasapaksu hidas juoksu siis onnistuu jotenkin, mutta enempään kunto ei vielä riitä.

Ip: lepo.

Iltapäivän aluksi kävin seuraamassa koukkupolvien kympin Vuoreksessa. Olisihan se kiva itsekin kyetä viivalle, mutta ei pysty. Melkein kaikki muut siellä olivat ja hyvin juoksivatkin! Mahlamäki pääsi lähelle SE:tä, mutta ei edes reitin uusi mittaus ihan tarpeeksi auttanut. Marko ei olisi päässyt 36.40-tavoitteeseensa, jos kääntöpaikkaa ei olisi tuotu lähemmäs, eli kannatti se uusi mittaus tehdä;-)

Paljon oli erilaista juoksijaa liikkeellä ja kärkihän oli huimassa alle 33min vauhdissa. Siinä kärjen takana maaliintulijoiden pitkää jonoa katsellessani kiinnitin huomiota vähän kumarassa vaivalloisen näköisesti askeltavaan mieheen, jolla oli selässä numero 65 sarjan merkkinä. Pieni vilkaisu kelloon sillä hetkellä kertoi karusti sen, että enpä olisi siinäkään vauhdissa mukana pysynyt. Onneksi minulla kärsivällisyyttä riittää, joten tavoite kannattanee jälleen kerran siirtää hieman kauemmas ja ehkä 70-sarjaan mennessä aktivoidut takareiteni kiidättävät minut SM-kultaan ja kuittaan 100-listani tavoitteen #14.

Viikko 35 (24.-30.8.2015)

Juoksua 104km (5:12/km).
Liikuntaa yhteensä 13h 00min.

Alempi paskaraja ylittyi viimeksi kesäkuussa, joten kai tätä voi pienenä voittona pitää. Ja on tässä muutenkin siis merkkejä paremmasta, mutta kulmakerroin ylöspäin on täysin olematon. Tällä menolla se todellakin on M70-sarjassa, kun jaksaisin esim. puolikkaan juosta hyytymättä.

Joka tapauksessa Laten lihaskuntotreenit menevät nyt melko helposti ja jalat eivät ole ihan poikki seuraavalla lenkillä. Lisäksi muutenkin kevyillä lenkeillä pystyn tuollaisen melkein 15km etenemään ennenkuin takareidet väsyvät. Tämä on selvää edistystä alkukesään verrattuna. Reippailla väsymys tulee heti vitosen jälkeen. Onneksi pian alkavat Teivocupit ja voi oikeasti testata kuntoa matkalla, jonka jotenkin varmaan jaksaa maaliin saakka.

Elokuun kilsat 327, eli vuoden huonoimmat. Hammasta pitää kyllä purra, että kestää katsoa excelin summarivillä näin pieniä lukuja.

lauantai 29. elokuuta 2015

La 29.8. - Kunto ei nouse

Tänään 17km, 1h 22min

Ap: mittapyöräily 90min.

Katselin aamulla kävelyä Aleksi Ojasen romahtamiseen saakka ja lähdin sitten mittailemaan Tampereen puolikkaan paria kohtaa ja erityisesti SAUL:n SM-kympin muutosta Ruskonkehällä. Uusi väylä pidensi reittiä 13,74 metriä yhteen suuntaan, eli 27,5 metriä koko matkalla. Tämähän olisi tarkoittanut 5-10s lisäaikaa juoksijan vauhdista riippuen. Siirsimme siis kääntöpaikkaa kompensoimaan tuon eron. Toivottavasti joku nyt todella parantaa enkkaansa alle 5s, jotta tuosta korjauksesta olisi edes jollekin hyötyä;-)


Samallahan tuo tarkoitti sitä, että kesällä Ruskonkehälle mittaamieni vetojen askelmerkkeihinkin tuli nyt virhe. Eli pätkä välillä 5000-5500 metriä on nyt 13,74m ylipitkä. Markon ainakin pitää tämä pitemmissä vk-vedoissa huomioida...

Ip: 17.2km (sis. 12km "reipasta"), 1:22:06, 4:46/km.

Vuores-lenkki iltapäivällä kisojen jälkeen. Yritin pitkästä aikaa kokeilla jotain vintsaa kovempaa muutakin kuin lyhyinä vetoina. Ei tätä voi tajuta millään algoritmilla! Juoksin sellaisia 4.20-4.30 kilsoja jotakuinkin tuntuman mukaan. Kyllähän tuo lopussa oli vähän epämukavaa ja koko ajan meno oli lennokkaatonta, mutta ei siinä nyt elämä pelissä ollut. Silti syke nousi 177:ään (eli jotakuinkin maksimisyke) ja TE oli 5,0. Kuulemma kolme päivää kestää palautua. Ihan käsittämätöntä, että perushölkkä vintsaa menee ihan kivasti, mutta en pysty kunnolla pitämään edes 4.30/km-vauhtia.

Huomenna olisi tarkoitus kokeilla järvenkiertoa aamulla, mutta laskujeni mukaan tuo kolme päivää ei ole aamulla vielä kulunut. Muutenkin on ollut väsynyt olo, joten enpä tiedä pystynkö. Startti joka tapauksessa Puljulta klo 9.

perjantai 28. elokuuta 2015

Pe 28.8.

Tänään 16km, 1h 21min

Ap: lantio- ja pakarajumppa 40min.

Ip: kevyt 16.0km (sis. 7 x 80m rullaukset), 1:20:58, 5:04/km.

Kevyt iltalenkki ja loppuun 7 x 80m vauhdikkaampia pätkiä. Tällä kertaa päätin juosta Pirkkalan suuntaan, kun kerran Garmin kuitenkin nimeää lenkkini "Pirkkala running" juoksin sitten missä tahansa. Nyt ei ainakaan tarvitse korjata lenkin nimeä.

Kävin tarkastamassa Wihan reitin, kun kisa alkaa hiljalleen lähestyä. Siellä oli kaikki kunnossa ja kaikki väylät olivat vanhoilla paikoillaan.

Nyt on ollut pientä häikkää vasemmassa polvessa jo parin päivän ajan. Toivottavasti ei tule mitään pahempaa.

torstai 27. elokuuta 2015

To 27.8.

Tänään 18km, 1h 34min

Ap: lepo.

Ei vieläkään ole lupaa tehdä tuplia, eli juoksua on vain kerran päivässä. Toivottavasti pian kuitenkin saa ottaa pieniä aamulenkkejäkin ohjelmaan. Nythän aamut kuluvat kyllä Pekingin lähetyksiä katsellessa, joten ei oikein jaksaisikaan lenkille lähteä.

Ip: kevyt 18.3km, 1:34:05, 5:08/km.

Iltalenkki Hervantaan. Kuulin pariltakin taholta, että joku vandaali on käynyt hiljan mittaamani SAUL:n SM-kympin reitillä ja siirtänyt kevyen liikenteen väylän uuteen paikkaan. En meinannut uskoa, mutta totta se oli. Ei sitten ollut tietyömiehillä parempaa tekemistä kuin siirtää melkein uusi väylä siinä Ruskonkehän mutkassa jotain 10m ulommas. Siis mikä järki!? Tämän siitä saa, kun reittimestari suunnittelee kisareitin kulkemaan työmaan läpi tai ainakin vierestä;-)

Kisa on jo sunnuntaina, joten nyt on vähän mietittävä mitä kannattaa tehdä. Tuo muutos on siis neljännellä kilsalla ja pidentää reittiä yhteen suuntaan joitakin metrejä (vaikea arvioida, kun ei sitä enää tarkasti muista missä se vanha väylä kulki). Jos muutos olisi vaikka 10m yhteen suuntaan, niin sitten se on 20m yhteensä ja kärjen vauhdissa se tarkoittaa jotain 4-5 sekuntia.
Kysymys siis kuuluu, että viitsiikö tuon takia tehdä uutta mittausta, kun tilaisuuksiakin on kovin vähän. Kääntöpistettähän on sitten helppo siirtää lähemmäs ja sinänsä tuo on helppo homma. Toisaalta ajattelin, että 10020 metriä on ihan OK kympin kisamatka.

Tomi F osasi kuitenkin pointata, että Mahlamäki saattaa olla lähellä SE:tä ja olisi harmi, jos SE jäisi parin sekunnin päähän tuon lisämatkan takia;-) Tuskin hän kuitenkaan ihan SE-vauhdissa voi olla, kun reitillä on sentään pari mäkeäkin...

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ke 26.8.

Tänään 15km, 1h 28min

Ap: lepo.

Ip: vr6 + koordinaatiot + 10 x 200m / 200m + vr5, 1:27:34, 5:41/km.

Laten juoksukoulun yhteistreeni, eli vetoja Ratinassa. Hölkkäilin kotoa Ratinaan ja siellä koordinaatioiden jälkeen juostiin porukalla kakkosia. Siis 10x200m melko rennosti vajaan 2 min palautuksella. Juoksin vedot Jarin peesissä paitsi kaksi viimeistä, joissa hän meni omaa paljon kovempaa vauhtiaan. Ei näemmä keskeytetty Voldemort-kisa painanut enää jaloissa!

Ihan hyvä vire tänään.

tiistai 25. elokuuta 2015

Ti 25.8.

Tänään 12km, 1h 02min

Ap: lepo.

Aikainen ajomatka taas Espooseen.

Ip: kevyt 11.9km, 1:01:56, 5:14/km.

Iltalenkki Markon kanssa. Alussa taas jalat automatkan jäljiltä kankeat, mutta loppua kohti meno parani. Trooppinen ilta.

maanantai 24. elokuuta 2015

Ma 24.8.

Tänään -

Ap: hieronta 45min.

Jupon käsittely. Jalat täysin kunnossa.

Ip: lihaskuntotreeni 40min.

Vaikka tässä blogissa ei seuraavaan kolmeen vuoteen mainitakaan nimeltä erästä typerää lajia (sanottakoon sitä vaikka Voldemort-lajiksi), niin onnittelen kuitenkin hienosti suoriutuneita Vimppoja! Katselin jälkikäteen tavalliselle kansallekin armollisesti paljastetun GPS-jäljen. Hommahan oli järjestäjien taholta ihan amatöörien puuhastelua ja GPS ei toiminut kunnolla edes puoliväliin saakka ja se hyytyi kokonaan kauan ennen loppua. Kuitenkin ihan hienolta tuo meno näytti aina kun GPS sattui toimimaan. Vaikka rastia satakuuskolme ei ollutkaan, niin rasti kuuskolme hoitui todella tyylikkäästi. Ja mainittakoon vielä että eeppisessä kamppailussa Sioux Duo jäi jonnekin kauas W/D-tulokseen. Selvittelen seuraavassa Laten treenissä mitä tuo kirjainyhdistelmä tarkoittaa.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Su 23.8. - Viikko 34

Tänään 20km, 1h 52min

Ap: jalkateräjumppa 40min.

Ip: puolipitkä 20.0km, 1:51:35, 5:35/km.

Käytiin perheen kanssa viettämässä rantaelämää Ruissalossa samalla kun saatettiin esikoinen opiskelijaelämän alkuun Turussa. Minä en juuri rannalle ehtinyt, kun laahustin väsyneenä Ruissalon kävelyteitä aika tukalassa helteessä. Olipa surkea vire ja ei yhtään tänään juoksu napannut.

Juoksun jälkeen sentään kävin uimassa, eli talviturkki tuli sitten heitettyä ihan viime tingassa. Eipä ole tainnut kovin usein näin myöhäiseksi jäädä kesän uimaan meno.

Viikko 34 (17.-23.8.2015)

Juoksua 62km (5:14/km).
Liikuntaa yhteensä 10h 50min.

Palautteluviikko Zugspitzelta. Mitään ihmeempiä ongelmia ei ollut ja keskiviikon ratatreeni oli ihan OK. Josko alkavalla viikolla saisi treenata jo vähän enemmän.

lauantai 22. elokuuta 2015

La 22.8.

Tänään 11km, 54min

Ap: mittapyöräilyä 3h.

Kävin mittaamassa ison kasan muutoksia kolmen viikon kuluttua juostavan Tampereen puolimaratonin reittiin. On kyllä melkoinen työmaapuolikas! Kun kiersi tuon reitin, niin varsin kouriintuntuvasti sai huomata kuinka monesta paikasta Tampereen kadut on revitty auki. Ei ollut kovin edustavaa, varsinkin kun monet työmaat ovat olleet samassa tilassa ikuisuuksia.

Tapasin myös unelmieni naisen. Tai en oikeastaan tavannut, mutta näin kuitenkin. Nimittäin kun mittailin Rauhaniementien uuden sillan ympäristössä reittiä, niin joku nainen käveli hitaasti täsmälleen lyhintä reittiä ja en millään päässyt ohi. Se on aika tavallista, että joku sisäkaarteessa pysyy sitkeästi lyhimmällä reitillä ja blokkaa tien, mutta tämä nainen osasi myös S-mutkan mennä ihan tarkalleen! Aina kun luulin, että nyt pääsen ohi, niin eikös tämä nainen vaan säätänyt reittiä taas tarkalleen mittaväylälle. Lopulta jouduin tekemään hiuksenhienon ohituksen noin 2 mm:n turvavälillä.

Nainen joka osaa kulkea lyhintä mahdollista reittiä on varmaan muutenkin järkevä eikä hössötä kaikenlaista tarpeetonta. Silloin nuorena kun vielä oli haku päällä, niin eihän sitä osannut tällaisiin tärkeisiin asioihin kiinnittää huomiota...

Ip: kevyt 11.3km, 54:17, 4:50/km.

Iltapäivän kuumina tunteina hölkkä Iidesjärven ympäri. Kiva on huomata, että alle vintsan hölkkävauhti menee ihan vahingossa yrittämättä, mutta syke oli kyllä korkea ja muutenkin meno vähän epävireistä.

Hermo menee tuohon Garmin Connectiin, joka tulee päivä päivältä typerämmäksi. Olen tätä täsmälleen samaa lenkkiä juossut vaikka kuinka monta kertaa ja aina sen nimi on ollut Tampere running. Nyt yhtäkkiä se olikin Pirkkala running! Onko tapahtunut joku kuntaliitos, josta en ole kuullut? Tai ehkä se oli vaan Pirkkalan rogaining-tiimin kunniaksi tehty poikkeus.

Siellähän ne Vimpat parhaillaan samoavat tunturissa rasteja etsien. Vimppojen joukkue jopa sai GPS-laitteen mukaansa seurantaa varten noin 100 muun joukkueen lisäksi. Pari kertaa piti kyllä hieroa silmiä ennenkuin uskoin, että näistä laitteista huolimatta reaaliaikaseurantaa ei ole tarjolla!! Tai on se tarjolla, mutta se on varattu vain kisan järjestäjille. Me muut saamme sitten tutustua jälkiin kisan jälkeen. Kiitos vaan rogaining-järkkärit! Boikottiin meni tämä pellelaji ainakin kolmeksi vuodeksi.

perjantai 21. elokuuta 2015

To-pe 20.-21.8.

To -

Noudatin tällä kertaa valmentajan ohjetta ja pidin lepopäivän. Tämä on siis varman päälle pelaamista vuorijuoksun jälkeen.

Pe kevyt pyöräily 60min

Ei tänäänkään saanut juosta. Täytyy uskoa, että tämä pitkä lepojakso tulee hyvään kohtaan. Pyöräilin oikeasti vähän kauemmin, mutta en uskalla kirjata sitä harkkapäiväkirjaan, kun Late käski tehdä korvaavaa 60min.

Huomenna pitäisi aamulla mittailla taas iso määrä muutoksia Tampereen puolimaratonin reittiin. Ja ihan varma on, että 2016 on taas eri reitti. Kyllä kaupunkimaratoneissa on tämä hauska piirre, että tietyöt ja muu rakentaminen pitävät mittailijan mielen virkeänä.

Mittaamasta ehdinkin sitten parahiksi penkkiurheilun pariin. Ja en siis tarkoita mitään joutavaa Pekingin meininkiä, vaan Saariselän huipputapahtumaa. Huomennahan paikalliset Vimpat osallistuvat MM-kisoihin 24h rogainingissa!

Sen lisäksi, että luonnollisesti Pirkanmaan urheilun ystävät jännittävät Vimppojen tulosta noin yleensäkin, niin erityinen huomio keskittyy keskinäiseen taisteluun Vimppojen ja Sioux Duon välillä. Kapu ja Peris ovat kyllä uhkuneet sellaista itseluottamusta ja taistelutahtoa, että en pistäisi rahojani likoon Siouxien puolesta...

Klo 12 se sitten alkaa. Kisan weppisivuilta ei löydy mitään linkkiä minkäänlaiseen tulospalveluun, mutta ehkä sellainenkin joskus vielä ilmestyy.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Ke 19.8.

Tänään 10km, 54min

Ap: lepo.

Ip: vr2 + koordinaatiot + 10 x 400m / 1min + vr2, 54:03, 5:34/km.

Laten juoksukoulun yhteistreeni Kyötikkälässä. Reidet olivat alkuverkassa DOMS-kipeät ilmeisesti Zugspitzen ja eilisen lihaskuntotreenin yhteisvaikutuksesta. Hyvän alkuverkan jälkeen rennot ratakierrokset menivät kuitenkin helposti.

Ideana oli siis hapoton rento treeni ja minulla se tarkoitti nyt sellaisia ~83-88s kierroksia ja viimeinen sitten kovempaa. Oikein hyvä vire oli juosta ja sainkin vetää joukkoa 9 kierrosta kunnes Jari sitten katosi horisonttiin viimeisessä vedossa. Jarihan oli tekemässä viimeistelytreeniä viikonlopun Saariselkä-rogainingia varten. Aika hyvältähän tuo meno vaikutti...

tiistai 18. elokuuta 2015

Ti 18.8.

Tänään 10km, 50min

Ap: lihaskunto 60min.

Aamulla Laten "pitkä lihaskunto". Tämähän on "kaikenikäisille ja kaikenkuntoisille", joten ei varmaan kannattaisi liikaa hurrata, kun jaksoin nyt ekaa kertaa tehdä sarjan edes jotakuinkin kunnolla...

Ip: kevyt 10.0km, 50:11, 5:01/km + pyöräily 30min.

Kevyt kymppi helteessä tulevan veteraanien SM-kympin reitillä. Meitä oli kohtalainen porukka tullut poseeraamaan kympin mainoskuvaa varten tai jotain sellaista. Ei nyt ollut yhtä hyvä vire kuin eilen, mutta menihän tuo silti.

Garmin oli jostain syystä sitä mieltä, että tämä Vuoreksen-Hervannan alueella juostu lenkki oli nimeltään "Smartpost running". En keksi mistä tuollainen termi ilmestyi.

maanantai 17. elokuuta 2015

Ma 17.8.

Tänään 11km, 55min

Ap: lepo.

Ip: 11.3km, 55:02, 4:54/km.

En malttanut illalla pitää ohjelman mukaista lepoa vaan kävin juoksemassa kevyen hölkän. Vire oli erinomainen vaikka reisissä selvää väsymystä vielä olikin. Upea keli ja hieno juoksufiilis!

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Su 16.8. - Viikko 33

Tänään -

Palauttelua Zugspitzesta vaikka rasituksen jälkiä ei juurikaan tuntunut. Kävin sentään aamutuimaan pari tuntia mittapyöräilemässä Hervantaan 1000 metrin reitin syyskuisia pm-kävelyjä varten. Hieno tasainen pätkä!

Viikko 33 (10.-16.8.2015)

Juoksua 54km (8:39/km).
Liikuntaa yhteensä 9h 25min.

Hyvin kevyt viikko, joka päättyi Zugspitzen valloitukseen. Hieman näemmä viikon juoksukeskari siinä vääristyi...


Late on ensi viikoksi suunnitellut äärimmäisen kevyen palautteluviikon olettaen, että Zugspitze vaatii pitkän palauttelun. Täytyy nyt katsoa saisiko sitä vähän viritettyä kovemmaksi.

La 15.8. - Zugspitze!

La vuorijuoksu 19km, 4h 44min

Lauantaina seurasin Kilian Jornetin ja Veikka Gustafssonin jalanjäljillä ja juoksin/kiipeilin ensimmäisen vuoreni huipulle, kun kävimme BJ:n kanssa valloittamassa Saksan korkeimman kohdan, eli Itävallan rajalla sijaitsevan Zugspitzen (2962m). Oli niin hieno reissu, että kirjoitan muistiin vähän seikkaperäisemmän raportin.

Reissu oli BJ:n ideoima ja hän oli aiemmin kesällä kysellyt kiinnostaisiko minua kokeilla; ja tietenkin kiinnosti. BJ:n pomo on innokas vuorijuoksija ja varmaan BJ:n mielessä oli kilpailuhenkisesti pyörinyt "how hard can it be?". Sen jälkeen olemmekin hakeneet päivää, joka sopisi molemmille ja sää olisi sopiva huipulle pääsemiseen. Meillä on BJ:n kanssa mennyt näitä hankkeita puihin eri syistä, niin en viitsinyt tätä etukäteen hehkuttaa, kun se varmistuikin vasta 2 päivää ennen juoksua. Ja kunhan Orava viiltelee BJ:n jalat kuntoon, niin ensi vuodelle on jonossa hyviä tempauksia!

Viikon ajan seurasimme Zugspitzen sääennustetta lauantaille ja se pysyi melko vakiona: edellisenä yönä alueen yli kulkisi ukkosmyrskyrintama, lauantaina olisi jatkuvaa kevyttä sadetta ja illalla alkaisi lumisade. Tuo ei todellakaan ollut ideaali ennuste, mutta ukkosen ja lumen välissä ehtisi juosta ja vaihtoehtoa ei oikein ollut, koska lumen riski kasvaisi pitemmälle syksyyn odottaessa. Niinpä torstaina löimme suunnitelman lukkoon ja ostin lentolipun Muncheniin.

Logistiikka oli hyvin suunniteltu. Minä lensin perjantai-iltana Muncheniin ja BJ tuli vastaan lentokentälle. Ajoimme sieltä Itävaltaan lähtöpaikalle Ehrwaldin kylään. Matkalla BJ simuloi mersullansa vapaan pudotuksen vauhtia, kun Saksan autobaanalla mentiin kahtasataa. Matka kulki Garmisch-Partenkirchenin läpi ja maisemat olivat upeat. Kun sitten Ehrwaldissa Zugspitze tuli ensi kertaa näkyviin pilvien keskellä, niin molemmat aloimme nieleskellä, kun ehkä lähdimme vähän soitellen sotaan. Siinä sovittiin yhteisymmärryksessä, että jos keli on huono, niin ihan hyvin voidaan lopettaa ennen huippua. Varmaan kyllä molemmat oikeasti tiesimme, että ei sitä Ehrwaldiin saakka tultu kiipeämään puolta vuorta...

Hotelli/majatalo oli ihan luksusta vaikka isäntien kielitaito oli melkein yhtä huono kuin ranskalaisilla. Kävimme illalla vielä Pizza-tankkauksella ja vähän alkoi huolettaa, kun yölle ennakoidusta myrskystä ei ollut mitään merkkejä. Halusimme sen mahdollisimman aikaisin, että aamulla sää olisi hyvä. Kuitenkin loppuillasta alkoi salamoida ja yön aikana jyrisi kovaa ja vettä tuli kunnolla.

Aamulla sää oli tyyntynyt ja katsoin vielä viimeisen kerran sääennusteen: jatkuvaa kevyttä sadetta koko päivä ja illalla kovempaa sadetta, mutta ei enää lunta. Kävimme nauttimassa vähän aamiaista heti klo 7 jälkeen ja liikkeelle lähdimme noin 7:30. Minulla jalassa Speedcrossit ja muutenkin päällä ihan peruskamaa, eli ohut paita ja ohuet pitkät trikoot. Repussa oli reilusti lisävaatetta, jos sää kääntyisi korkealla huonoksi (mitä ei tapahtunut ja lisävaatteet olivat ihan turhia).

Ideana oli juosta jotakuinkin vuosittaisen "Zugspitze Trailrun Vertical Challengen" kisareitti, joskin reittikartta oli hyvin suurpiirteinen. Ohessa kartta muutamin lisämerkinnöin. Reitin pituudeksi oli kerrottu noin 16km, mutta oli se selvästi enemmän polkumutkitteluineen. Meille tuli yhden eksymisen kera Garminiin mittaa 19km. Lähtöpaikka oli 1000 metrin korkeudessa, joten korkeuseroa oli 2000m. Reitin luonne oli seuraava: Ekat 2 kilsaa asfalttia, sitten seuraavat 6 kilsaa jonkinlaista sorapohjaista kärrypolkua ja sitten loput 11km kapeita kivisiä vuoripolkuja. Ja koko ajan siis melkoisen nousuvoittoista;-) Muutaman kerran tultiin reilummin alaskin päin, joten kokonaisnoususumma lienee noin 2200m.


Asfaltti ja kärrypolku mentiin pääosin hidasta hölkkää, joskin monin paikoin oli niin jyrkkiä mäkiä, että heitimme kävelyksi. Maisemat olivat upeat ja taivas lähes kirkas! Fiilis oli ihan katossa ja kun siinä odotimme alkavaa sadetta, niin jokainen aurinkoinen hetki tuntui voitolta. Koko kuuden kilsan kärrypolkuosuus juostiin laitumilla lehmälaumojen seassa. Ne kulkivat rauhassa kellot kaulassa ja loivat alppitunnelmaa, kunhan pysyivät etäällä. Kun V1/Pestkapellen kohdalla juoksimme harhaan ja pysähdyimme vartiksi ihmettelemään tilannetta ja etsimään reittiä, niin lehmät joka puolelta kiinnostuivat meistä ja tulivat aika lailla iholle. Ne olivat tottuneet liikkuviin ihmisiin, mutta ilmeisesti pysähtyminen tarkoitti ruokaa. Se motivoi minua lähtemään juoksemaan vaan johonkin suuntaan ja onneksi tuli valittua oikea suunta;-)


Kun löysimme takaisin reitille, niin alkoi sitten se varsinainen vuorijuoksu. Päästäksemme Zugspitzen huipulle piti ensin juosta vuoren rinnettä pitkin ja kiertää sen toiselle puolelle etukäteen varoitellun Gatterl-harjanteen yli kahden vuoren välistä. Vuoripolku ennen Gatterlia oli ihan juostavaa ja ei liian jyrkkää. Vesipullotkin sai täytettyä kirkkaista vuoripuroista. Olimme kuitenkin siis nyt puuttomilla rinteillä ja luulin jo päässeeni lehmistä eroon, mutta kyllä niitä vielä tuli rinteilläkin muutama vastaan!

Gatterlin kohdalla siirryttiin Itävallasta Saksan puolelle. Gatterlin vaikea kohta oli lyhyt, mutta kunnolla pelottava, kun se oli eka vaikea paikka ja eka kohta, missä oli kunnon jyrkänne ja mahdollisuus vapaapudotukseen. Kiipeäminen onnistui turvavaijerista kiinni pitämällä ilman ongelmaa, kunhan ei katsonut alas.

Kuva Gatterlin päältä tulosuuntaan. Jyrkkä vaikea kohta jää etualalla olevan kumpareen taakse ja kauempana näkyy vuoren rinnettä nouseva polku.

Gatterlin jälkeen oli isohko tekninen alamäki alas laaksoon ja pitkä matka sitten loivempaa nousua ennen lopun kovia korkeuseroja. Oikeastaan koko loppumatka Gatterlin jälkeen oli hyvin teknistä kivikkoa ja sellaisessahan BJ on jalkavaivoineen hitaampi kuin kihtinen mummo, joten minulle matkanteko oli varsin kevyttä ja otinkin paljon valokuvia ja nautiskelin maisemista.

Juomatilanne alkoi näyttää pahalta kunnes viimein saavuimme Knorrhutteen ja saimme siellä tankattua pullot täyteen vuoren rinteellä olevassa yksinäisessä pienessä kahvilassa. Vaikka kuinka yritimme niin emme keksineet mistä ja miten työntekijät sinne tulevat. Ja jos he asuvat siellä, niin miten he pääsevät muualle tuulettumaan? Maasto tässä vaiheessa oli jo aika karua rinnettä. Kuvassa BJ tekee taivalta. Tämä olikin ainoa kuva, johon BJ tuli mukaan, kun hän intiaanien tapaan ei halua menettää sieluaan kameraan. Sielujen nappaaja ei näin kaukaa kuitenkaan tunnista uhria.

Knorrhutten jälkeen oli vielä reilu 4 kilsaa huipulle ja se oli koko matka kovalla kulmakertoimella. Minultakin loppui nautiskelu, kun rinne oli sen verran jyrkkää, että hapotti kunnolla kävellessäkin. Toki väliin onneksi mahtui loivempiakin pätkiä ja juoksua, mutta keskijyrkkyys viimeisellä neljällä kilsalla oli noin 25%. Lehmät olivat aikoja sitten jääneet ja maisema oli ihan paljasta kivikkoa, mutta lampaita/vuohia tuli vastaan useammankin kerran. Kilsavauhti oli sellainen mukava 20min/km.

Lopulta edessä oli enää kaikkein kovin rypistys eli seinäjyrkkä loppunousu. Tai me luulimme, että huippu olisi heti näkyvän nousun päällä, mutta sen jälkeen olikin vielä vajaa kilsa vuorikiipeilyä turvavaijereissa roikkuen. Tuonkin olisi tiennyt, jos olisi vähän paremmin valmistautunut.

Loppunousussa oli aika paljon porukkaa, koska siihen loppunousun alle pääsi köysiradalla ja selvästi tuo loppunousun erikoislaatuisuus keräsi erilaisia kokeilijoita. Koko matkalla emme nähneet ainuttakaan juoksijaa ja vain siellä täällä muutamia vaeltajia. Loppunousussa kuitenkin ohitin ainakin 30 ihmistä.

Loppunousu alkoi 300-400m pitkällä noin 100% nousulla, joka oli soraa/irtokiveä. Se näytti siltä, että kiipeäminen väkisin aiheuttaisi maavyöryjä, mutta kun porukka kulki tallattua serpentiiniuraa, niin kyllä se maa pysyi jotakuinkin paikallaan. Useimmilla oli sauvat ja porukka liikkui *todella* hiljaa. Ilman sauvoja ja vähän kovempaa edeten oli pakko mennä nelivedolla.

Minä saavutin nopeasti yhden isomman seurueen ja vähän aikaa kiipesin sen perässä, mutta vauhti oli aivan toivotonta. Niinpä päätin ohittaa koko porukan oikaisemalla vähän yhden serpentiinin mutkassa. Se olikin vaikeasti toteutettavissa oleva suunnitelma, kun tallaamaton maa petti heti ja sain ihan maksimilla tapella nelinkontin että edes pysyisin paikallani. Joku onneksi antoi tukea takaapäin ja sain siitä ponnistettua eteenpäin ja hieman nolona pääsin kuitenkin porukan ohi ja aloin tavoittaa seuraavaa porukkaa.

Saavutin seuraavan porukan seinänousun lopussa, kun eteneminen muuttui vuorikiipeilyksi turvavaijerien kanssa. Tuolla porukalla oli melkein kaikilla turvavaljaat ja he alkoivat nysvätä itseään vaijereihin kiinni, mutta onneksi tajusivat siinä antaa tietä ja pääsin koko porukan ohi. BJ jäi tuon porukan taakse ja vaijeriosuuksilla noin ison porukan ohittaminen olisi ihan mahdotonta.

Viimeinen kilsa ei enää sisältänyt kovin paljon nousua vaan loppumatka oli etenemistä vuoren harjanteella kohti sen korkeinta huippua. Minä etenin mielestäni "kovaa" enkä enää uskaltanut edes ottaa kuvia, koska silloin olisi pitänyt irroittaa ote turvavaijerista. Ohitin muutamia pienryhmiä sopivissa paikoissa yhtestyöllä ja välillä pysähdyin haukkomaan happea. Tästä maksimivauhdistani huolimatta viimeinen kilsa kesti muutamaa sekuntia vaille puoli tuntia;-)


Aikaa minulla kului bruttona 4:44. Siinä on vartti seisoskelua eksyminen yhteydessä, toinen vartti edestakaisin juoksemista siellä eksyksissä, ja sitten ainakin puoli tuntia erilaisia huoltotaukoja ja valokuvaustaukoja. Garminin mukaan olin liikkeellä 3:06, mutta luulisin että Garmin on erehtynyt luulemaan hitaimpia kiipeämisjaksoja paikallaan olemiseksi.

Juoksun osalta suoritus oli hyvä. Jyrkät kohdat hapottivat jaloissa, mutta yllätyin kuinka hyvin mäet nousivat ja kokonaisuutena pääsin melko helpolla ja uskon palautumisen olevan nopeaa. Fiilis oli koko ajan hyvä ja jalat nyt seuraavana päivänä tuntuvat ihan normaaleilta. Vuoden paras juoksu!

Huipulta ajoimme köysiradalla alas ja takaisin hotellille suihkuun ja sieltä autolla taas lentokentälle. Ehdin mainiosti iltakoneella vielä kotiin. Kiitokset Jarille juoksuseurasta ja upeasta reissusta!

Tästä Youtube-videosta saa melko hyvän kuvan reitistä varsinkin tuolla ylempänä vuorella. Meillä ei siis lunta ollut kuten videossa. Jo pelkkä vesikin olisi tuntunut melko hurjalta, kun melkein koko kiipeäminen oli kuitenkin kiviä pitkin. Kyllä siinä Speedcrossien pitopohja olisi ollut paljon vartijana, mutta nyt saatiin mennä kuivin jaloin. Luvattu sade alkoi 10 sekuntia sen jälkeen kun painoin Garminin stop-nappia Zugspitzen huipulla. Ja ei sadetta sittenkään tullut kuin pari lyhyttä ja kevyttä jaksoa. Sää oli täydellinen. Zugspitzen huipulla oltiin kyllä pilvessä ja mitään näköaloja ei nähnyt, mutta matkalla niitä oli ollut sitäkin enemmän.

Tekniikkakokeilu LocaToWeb toimi ilmeisen hyvin ja kuvat+viestit ilmaantuivat reitin mukana reaaliajassa tänne. Tätä käytän kyllä jatkossakin, jos sopivia tilaisuuksia tulee. Tätä voisi muutenkin käyttää tallentamaan reissukuvia mielekkäästi kartalle sijoitettuna.

Nyt on siis vuorijuoksuneitsyys korkattu ja 100-listan tavoite 98 tuli myös toteutettua. On helppo kuvitella kuinka tuohon hommaan voisi ihan täysin hurahtaa. Kyllä minäkin hyvin voin vielä lähteä muita vuoria kokeilemaan, mutta Zugspitze saa jäädä niistä vaikeimmaksi. Sen verran on itsesuojeluvaistoa, että kiipeilykohtien ei tarvitse olla yhtään enää pahempia, vaikka varmasti oikeille harrastajille tuo ei ollut vielä mitään. Ylämäkijuoksu ja maisemat kelpaavat, mutta turvavaijeriosuuksia en jää kaipaamaan;-)

perjantai 14. elokuuta 2015

To-pe 13.-14.8. - LocaToWeb jyrää

To -

Kaikenlaisia kiireitä ja pihatöitä. Muutenkin oli syytä levätä lauantain koitoksia odotellessa.
Aika hyvä voimatreeni oli siimaleikkuria nykiessä käyntiin niittämistä varten. Siinä jossain puolen tunnin kohdalla olisin varmaan luovuttanut, jos en aiemmista vuosista olisi muistanut, että kyllä se joskus käynnistyy. Ja sainhan minä heinikon tänäkin vuonna katkottua, mutta kirosanoja kului aika paljon. Luultavasti helpompaa ja nopeampaa olisi ollut ostaa lammas syömään sen heinän.

Pe 12km, 1h 04min

Ap: kevyt 12.3km, 1:03:54, 5:12/km.

Hieno aamulenkki Markon kanssa Sääksjärven-Kuljun maisemissa. Upea ilma!
Testailin samalla LocaToWebiä, josta vähän lisää tuolla alempana.

Ip: lepo.

Huomenna on sitten aika erilainen "treeni". Voin taata, että kukaan ei osaa sitä arvata;-)

Startti on heti aamusta noin klo 8 ja jos tekniikka pelaa, niin järjestän viihdettä reaaliaikaisella GPS-seurannalla tuolla tänään testaamallani LocaToWeb-appsilla. Yritänpä napata pari kuvaakin, mutta en ole varma onnistuuko se.

Tästä linkistä pääsee LocaToWebiin minun sivulleni. Siellä näkyy pari testi-trackia ja luon sinne huomenna aamulla uuden trackin, jota klikkaamalla voi reaaliajassa katsoa miten matka etenee. Linkki aukeaa vain siitä trackin nimestä, mitä ei ainakaan kännykän ruudulla heti tajunnut ja yritin avata ikonista ilman tulosta.

Pallo varmaan huomenna liikkuu välillä hitaammin ja välillä nopeammin. Sen voin sanoa, että jos vauhti kiihtyy yli 200kmh, niin se ei lupaa hyvää.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Ke 12.8. - Rogaining mediamyllytys jatkuu

(Tulipa monta juttua ja pitkä teksti, mutta menköön...)

Tänään 6km, 36min

Ap: lepo.

Taas ajomatka Espooseen ja istumista tuli muutenkin enemmän kuin jalat kestävät. Kesäloma ei nyt oikein mene putkeen ja taidan suosilla siirtää lomat syksyyn.

Nyt pitää silti hehkuttaa eilistä Pekka Aallon esiintymistä Ylen Aamu-TV:ssä. Pekka Aaltohan siis teki veret seisauttavan suorituksen kesällä juoksemalla New Yorkissa 3100 mailia ennätysajassa, eli jotain 123km joka päivä yli 40 päivän ajan. Joku kepinheittäjä tietenkin saa vuoden urheilukunnian, mutta Aalto on kyllä omaa luokkaansa.

Jostain syystä en ole Aallon haastatteluja tai muita esiintymisiä juurikaan aiemmin nähnyt, mutta nyt olen number one fan! Aalto oli aivan super-symppis ja tuon asiallisempaa esiintymistä ei voi tehdä. Ei tällaisia aitoja kommentteja ilman mitään ylimääräistä höpö-höpöä usein näe!

Huippukohtia olivat seuraavat kysymys-vastaus-yhdistelmät (ei tarkkoja lainauksia, vaan idea lyhennettynä):
Q: Miten on edes mahdollista juosta 5000km?
A: Pitää olla hyvä kunto ja juosta aamusta iltaan.

Q: Olet lehdenjakaja. Mistä tulee raha tuohon juoksemiseen?
A: No, se tulee tuosta lehdenjakamisesta.

Jos ette jostain syystä nähneet tuota haastattelua, niin katsokaa täältä Areenasta!

Ip: vr2 + koordinaatiot + 10 x mäkiveto 30s / 90s + vr2, 36:00, 6:00/km.


Nyt on turha enää salailla top secret -projektia, kun Jari oli sen jo selvittänyt Lekin vakoojien avulla. Lisäksi tänään treenin alkuverkassa Jari tuli vastaan Rollen kanssa ja hänkin arvasi secret-treenin olevan käynnissä.

Minä siis olen kesän alussa liittynyt Laten juoksukouluun ja meillä on ollut yhteistreenejä noin kerran viikossa. Lähdin tähän mukaan, koska juoksukoulussa on takuu, että 4 kuukaudessa jokainen juoksee puolimaratonin pysähtymättä läpi;-)

No, oikeasti minulla oli kaksi motiivia lähteä mukaan:
1. Yhteistreenit ovat kivoja ja niissä tulee tehtyä kunnolla koordinaatioita ja hyvä vetotreeni.
2. Tärkein syy oli kuitenkin se, että systeemiin kuuluu Laten tekemä harjoitusohjelma. Minä haaveilin omasta valmentajasta jo täällä, mutta yli vuosi meni jahkaillessa. Nyt olen jo kesäkuun alusta saakka luovuttanut excel-kontrollin Latelle. Late tosin kirjoittaa ohjelman treeni.fi-sivustoon ja minä sieltä kopioin ne exceliin. Olen aika orjallisesti noudattanut ohjelmaa, joskin olen joutunut soveltamaan pitkiksiä polkulenkeiksi ja Birgitoiksi tukeakseni Vimppojen treeniohjelmaa.

Mitään tuloksia ohjelmasta ei vielä ole, mutta olen positiivisella mielellä kokeilemassa tätä ensi kevääseen saakka ja katsotaan sen jälkeen uudestaan. Todennäköisesti vain viimeinen käyttöpäivä on umpeutunut meikäläisestä ja mikään ei enää auta, koska ohjelma on ollut varsin mielekäs ja motivaatiota siitä on kyllä tullut vaikka kunto on surkea.

Tänään ohjelmassa oli verkkaa, koordinaatioita ja sitten 10x mäkiveto, eli juoksimme sen kirotun mäen Kyötikkälän kentältä harjun päälle jotakuinkin täysiä. Minä juoksin Jarin parina (tähän mennessä olette varmasti huomanneet, että juoksijoiden nimi on yleensä Jari) ja en pysynyt perässä millään, mutta sain hyvän treenin silti.

Loppuverkassa Jarin kanssa koin taas "maailma on pieni"-ilmiön. Jari mainitsi, että ovat veljensä kanssa lähdössä pohjoiseen parin viikon kuluttua Saariselälle. Kiinnostukseni heräsi heti ja kysyin lisää. Ja tietenkin kyseessä oli Saariselän MM-rogaining! Siinä aloin jutustella tavoitteista ja tasosta, mutta kuulemma ihan retkeilymielellä mennään ja kokemusta ei paljon ole. Minäkin siinä kerroin, että eräs toinen paikallinen kapu+peris-joukkue on sinne lähdössä ja olen seurannut armotonta treeniä sivusta. Totesin, että tuo on tosi kova joukkue ja tekee kovan tuloksen, ja ainoa heikko kohta on rasti satakuuskolme.
Jarilla heräsi kiinnostus, että mikähän tiimi on kyseessä. Kun kerroin, että kyse on Viimeisistä Pirkkalaisista, niin valo syttyi. Tämä "me vaan retkeillään tiimi" on kuitenkin sen verran tutkinut aiempien kisojen tilastoja, että tiesivät aina Vimpoille hävinneensä, mutta olivat aina ihan vähän vaan perässä. Nyt selvä tavoite Saariselällä on voittaa Vimpat ekaa kertaa;-)

Ja sen verran kävin itsekin MM-kisan sivuja tutkimassa, että totesin Jarin tiimin ja Vimppojen tiimin olevan samassa "MV24"-sarjassa (mitä se sitten tarkoittaakin). Tämä lisää oleellisesti mediahuomiota ja jännitystä tulevaan kisaan!

tiistai 11. elokuuta 2015

Ma-ti 10.-11.8.

Ma -

Suunniteltu lepo.

Ti 17km, 1h 26min

Ap: hieronta 45min.

Ensimmäinen hieronta Jupon kesäloman jälkeen. Jalat hyvässä kunnossa.

Ip: lihaskuntotreeni 40min + kevyt 17.1km, 1:26:19, 5:03/km.

Ähelsin ensin päivällä lihaskuntoliikkeitä ja kyllä joissakin liikkeissä kehitys on toivottoman hidasta. Puolilinkkari on minulle ihan myrkkyä vaikka se näyttää näin helpolta ja kokolinkkarista en voi edes haaveilla.

Myöhemmin iltapäivällä juoksin helteisen lenkin. Hölkkäilin kotoa Vuores-talolle katsomaan jahan ja Markon urheilusuoritusta tulevalla veteraanien SM-kympin reitillä. Onneksi excelissä luki kevyt lenkki, niin oli helppo olla lähtemättä vk-vetoon mukaan. En tosin olisi siinä mukana kilsaa kauempaa pysynytkään.

Odotellessani kavereita takaisin edestakaiselta reitiltä tein lenkin oheen suunnitellut 10x80m rullaukset kävelypalautuksella. Hyvin kulki. Kun vielä hölkkäilin muutaman kilsan, niin ehdin parahiksi viimeisen kilsan paalulle, kun parivaljakko tuli 9km kohdalle. Rimpuilin viimeisen kilsan siinä mukana ja hyvin jaksoin siihen nähden, että tuo oli minulle jo treenin 11. veto ja pojilla vasta ensimmäinen.

Loppuverkasta sitten hölkkäilin kotiin. Hömppäarvojen perusteella treeni meni OK ja tuntuma oli mukava. Jotenkin ensimmäinen hieronta pitkään aikaan tuntui painavan jaloissa, mutta ei tuo paha ollut.

PS. Ellan kanssa käytiin tänään myös ajo-opetuksen teoriakokeessa. Tuli todistettua taas omat opetuskyvyt, kun Ella veti kokeen molemmista osioista maksimipisteet ja meni komeasti läpi!! Pian on liikenteessä taas uusi isänsä veroinen mestarikuljettaja;-)

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Su 9.8. - Järvenkierto + viikko 32

Tänään 25km, 2h 15min

Ap: pitkä 25.5km, 2:15:07, 5:18/km.

Järvenkierto Markon kanssa ja gallardokin oli mukana alkumatkasta. Meno oli väsynyttä alusta asti, mutta onneksi mitään romahdusta ei silti tullut. Juoksusää oli upea!

Ip: jalkateräjumppa 40min.

Jumppailin taas tutun sunnuntaijumpan varpaille ja jalkaterille. Olen kehittynyt selvästi. Seuraavan kerran kun osallistun kisaan, jossa esineitä pitää nostaa varpailla maasta, niin olen kyllä vahvoilla.

Jotta satunnainen lukija ei luulisi, että minulla ei ole järkevää elämää, niin kerrotaan nyt jotain muutakin tekemistä tältä päivältä. Olen nimittäin Vimppojen rogsu-raporttia odotellessa tutkinut heidän häikäisevää suoritustaan GPS-palloa tietokoneen ruudulta seuraamalla.

Olen joskus itsekin haaveillut rogainingiin osallistumisesta, mutta ei taida taito koskaan riittää. Rastit on selvästi piilotettu hyvin hankalien polkujen päihin ja lähestyminen rastille on melkein taidetta, vai mitä sanotte tästä Kapun ja Periksen reilun tunnin mittaisesta jäljestä rastin 148 lähellä? Ei tuollaista reittiä pysty kartalta seuraamaan muuta kuin todellinen konkari!
Pitää myös todeta, että polkutreenit olivat tehonneet hyvin, sillä loppumatkalla Kapu näemmä polkujuoksutyyliin kykeni kulkemaan todella pitkiä matkoja käymättä häiritsevillä rasteilla;-)
Sitä vaan en kyllä tajunnut, kun tiimille taisi jäädä puoli tuntia luppoaikaa lopussa ja siinähän oli se rasti 163 poimittavana ihan vieressä, mutta ilmeisesti suuria linjoja vedettäessä se oli jotenkin jäänyt peukalon alle piiloon...

Taidan nyt ainakin pari vuotta odottaa ennenkuin itse uskaltaudun mukaan moiseen hullutukseen.

Viikko 32 (3.-9.8.2015)

Juoksua 74km (5:06/km).
Liikuntaa yhteensä 7h 45min.

Perheen lomamatka rikkoi viikon ja tuli peräti kolme täyttä lepopäivää. Muuten fiilikset viikosta olivat aika kaksijakoiset: pari ihan hyvää juoksua, mutta sitten surkea vk-yritelmä lauantaina käänsi saldon miinukselle.

Ensi viikolla onkin sitten yksi vähän erilainen treeni, jos sää vain antaa myöten!

lauantai 8. elokuuta 2015

La 8.8.

Tänään 16km, 1h 19min

Ap: lepo.

Ip: 16.5km (sis 8km reipasta), 1:19:21, 4:49/km.

Surkea treeni. Olen onnistunut liian hyvin takareisien aktivoinnissa, koska taas oli jo alkuverkassa takareidet ihan pois pelistä. Sitten kun yritin räpistellä reipasta 8km, niin ei siitä mitään tullut. Jouduin odotetusti vähän pätkimään treeniä ja karmeaa oli silti. Maksimisykkeeksi sain 182, eli ihan maksimilla mentiin sykkeen osalta, kun pumppu yritti turhaan saada happea takareisiin. Ja keskarihan tuolla vk-pätkällä oli 4:08/km. Revi siitä huumoria.

Huomenna järvenkierto Porschelta klo 10.

perjantai 7. elokuuta 2015

Ke-pe 5.-7.8. - Lomailua

Ke -
To -

Suunnittelematon parin päivän lepo. Käytiin pieni miniloimailu Helsingissä perheen kanssa. Vaikka lenkkarit olivatkin mukana, niin lenkit jäivät juoksematta. Mitään hyväksyttävää selitystä laiskuuden lisäksi ei ole. Sen sijaan unohdin lenkkarit ja muut juoksuvermeet hotelliin. Ehkä ne sieltä vielä joskus löytyvät.





Pe 17km, 1h 24min

Ap: lepo.

Edelleen Helsingissä. Voitin perheen sisäisen kisailun sekä hohto-keilailussa että hohto-minigolfissa. Nyt kun vain jostain löytäisi hohto-juoksua...

Ip: lantio- ja pakarajumppa 40min + kevyt 17.0km, 1:24:20, 4:58/km.

Kotona Koikkarissa treeni taas maittoi. Ensin jumppaa ja heti perään väsyneillä jaloilla mukava Vuores-lenkki helteisessä säässä. Vire oli ihan OK.
Juoksin Wihan paidassa ja se silloin tällöin vetää puoleensa juoksuseuraa. Nytkin joku kaveri juoksi minut kiinni Ruskonkehällä ja jäi seuraksi hölkkäilemään minun vauhtiani ja oli mukava jutella. Suunnitelmissa oli Wihan nonstop ja sitä ennen HCM 2.48-vauhdilla.

Nyt kun Pohjois-Korea irtisanoutui imperialistisesta aikakäsitteestä ja otti käyttöön oman aikansa, niin minäkin olen miettinyt samaa. 100-listani tavoitteet ovat aika naurettavia, jos en jotenkin manipuloi kelloa. Koikkarillahan on jo oma mailinsa, niin matka omaan sekuntiin on hyvin lyhyt.

Huomenna pitäisi tehdä reippaampi treeni ja siinä aion jo hyödyntää omaa hipster-aikakäsitettäni saadakseni kelvollisen tuloksen. Illalla on sitten ohjelmassa Pyynikin kesäteatteria. Onneksi kesäloma loppuu pian ja saa käyttää vapaa-ajan rauhassa treeniin.

tiistai 4. elokuuta 2015

Ma-ti 3.-4.8.


Ma -

Suunniteltu lepo.


Ti 15km, 1h 21min

Ap: vr5 + 5 x 800m / 3min + vr6, 1:20:35, 5:14/km.

Poikkesin vähän excelistä, kun tuli tilaisuus juosta varhain aamusta vetoja Markon kanssa Hervannan kentällä. Loppuviikoksi on tarkoitus mennä Helsingin seudulle lomailemaan ja siellä voivat tehotreenit jäädä tekemättä, vaikka lenkkarit mukana ovatkin.

Marko veti kengällä tonneja ja minä peesailin aina 800m saakka, niin sain nykykunnolle juuri sopivan treenin. Jaloissa oli pohjalla jo väsyä, mutta tuo meni kyllä ilman ongelmia vaikka 3:30/km-vauhti tuntui kovalta. Tuskin silti olisin viitsinyt itseäni edes noin paljon kiusata, jos yksin olisin ollut. Kasit menivät siis kaikki 2.48 tuntumaan. Ei se nyt ehkä ihan mahdotonta olisi ollut tonnejakin juosta, mutta 2min palautuksella ei olisi tuo treeni silloin mennyt millään.

Ip: lepo.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Su 2.8. - Viikko 31

Tänään 22km, 1h 51min

Ap: lepo.

Aamupäivä meni vielä koomaillessa lento- ja ajomatkan jäljiltä. Ei tehnyt hyvää jaloille.

Ip: jalkateräjumppa 40min + puolipitkä 22.2km, 1:50:49, 5:00/km.

Kipristelin varpaita Kalevan kisoja katsellessa ja kävin illalla sitten vielä juoksemassa peruslenkin. Tarkoitus oli käydä katsastamassa uusi rakenteilla oleva tie Hervannasta Ruskonkehältä Saarenmaantielle. Jotenkin onnistuin eksymään tuolla tiellä (!!!) ja päädyinkin Saarenmaantien sijasta Juvankadulle. Täytyy käydä vielä uudestaan ja osua paremmin.

Ihan kivasti kulkee vaikka syke on ylikorkea ja vasen jalka lenkin lopussa kipuilee lonkasta ja polvesta.


Viikko 31 (27.7.-2.8.2015)

Juoksua 62km (4:56/km).
Liikuntaa yhteensä 7h 25min.

Viikon rikkoi Redmondin matka ja sen takia juoksut ja muukin tekeminen jäivät vähiin. Juoksuvire oli ihan OK, mutta ei vk-kunto oikein vieläkään näytä paranemisen merkkejä. Kokonaisuutena suunta on silti hitaasti parempaan päin.

Oli muuten ensimmäinen kerta kun paino pysyi ennallaan USA-viikosta huolimatta. Olin tosi yllättynyt vaakalukemasta, kun en edes ehtinyt kunnolla juoksemaan. Sitten kun muistelin viikkoa, niin tajusin, etten syönyt ainuttakaan lämmintä ateriaa koko matkalla! Työlounaat olivat sellaisia kokouksen lomassa napattuja leipäpaloja ja skippasin sitten vielä illalliset kokonaan paitsi yhden sushi-illallisen söin, mutta ei sitä oikeaksi ruoaksi voi laskea ja ainakaan se ei ollut lämmintä.

Nyt on edessä kahden viikon loma ja toivottavasti vähän parempia kilsoja tulisi mittariin. Perheen kanssa pitäisi jotain pientä matkaa tehdä, joten ihan vapaasti ei pääse juoksemaan.

lauantai 1. elokuuta 2015

Ti-la 28.7.-1.8. - Hellettä Redmondissa

Maanantain lepopäivä sai jatkoa treenin suhteen löysällä viikolla Ameriikan ihmemaassa. Tänne Seattlen alueelle osui helleaalto koko matkan ajaksi, eli ei pilven hattaraa ja 30 astetta koko ajan.


Ti -

Aamulla koto-Suomessa jalkateräjumppa 40min ja siihen päälle mukava siirtymä sillipurkissa toiselle puolelle maailmaa. GT:n avullahan tuo oli jotenkin siedettävää ja Birgitan ödeematkin saivat koneessa levätä.

Ke -

Ei pystynyt aamulla ja päivä/ilta oli enemmän kuin täysi. Pyörin kyllä sängyssä koko aamuyön ja ihan hyvin olisin voinut käydä lenkillä, mutta en sitten käynyt.

To 18km, 1h 29min

Ap: pk 18.0km, 1:29:01, 4:54/km.

Nyt aamuyön valvominen tuli hyödynnettyä. Ensimmäinen juoksulenkki Birgitan jälkeen. Ohjelmassa oli globaalia buumia elävää trail runningia, eli suomalaisittain kai polkujuoksua. Aiemmilta matkoilta tuttu Sammamish River Trail kulkee paikallisen joen vartta loputtoman matkan ja sitä voi juosta edestakaisin miten pitkän lenkin tahansa.

Juoksin varhain aamulla aivan upeassa säässä ihan hyvää perushölkkää ja polkujuoksuksi vauhti oli hyvää. Fiilis muutenkin huipussaan pienistä jalkavaivoista huolimatta. Tietenkin jonkin verran auttoi, että Ameriikan tyyliin polku on päällystetty asfaltilla kulkemisen helpottamiseksi.


Ip: lepo.

Pe 12km, 58min

Ap: 12.0km, 58:14, 4:51/km.

Aamulenkki samoilla poluilla kuin eilenkin. Jalat olivat eilisestä lenkistä kankeat ja ihan ei mennyt perushölkkä vintsaa taas varhain aamulla, kun vuorokausirytmihän täällä on ihan sekaisin. Juoksin sekaan reippaamman 5km pätkän ja sain sillä keskaria vähän paremmaksi. Kivaahan tuolla hienossa aamussa olisi juosta, jos ei katsoisi kelloa lainkaan. Vauhdit ovat niin surkeita, että siihen se hyvä fiilis katoaa.

Ip: lepo.

La 10km, 50min

Ap: lihaskunto 60min + 10.0km, 50:11, 5:01/km.

Tuttu lihaskuntotreeni hotellissa keskellä yötä. Katselin samalla naisten UFC-tappelua. Karmeaa touhua. Minä en edelleenkään tajua miten se toinen ei aina kuole. Joka tapauksessa opin sen, että voittamaton "Rowdy" Ronda puolustaa myöhemmin tänään jotain MM-titteliä. Minä olen vailtettavasti silloin koneessa ja taitaa jäädä näkemättä.

Kuntopiirin päälle vielä kevyt lenkki Redmondin öisillä kaduilla. Mukava fiilis!

Ip: lepo.

Heinäkuun kilsasaldo oli 350km. Viime vuonna määrä oli vielä surkeampi, mutta muuten tämä olikin huonoin heinäkuu sitten vuoden 2006.

Omistan tämän blogikirjoituksen Cecil-leijonan muistolle. Niin paljon sitä on tullut täällä joka tuutista... Ja nyt lentokenttää kohti!