maanantai 30. kesäkuuta 2014

Ma 30.6. – Suuri karttahuijaus

Tänään 14km, 1h 18min

Ap: 14.3km, 1:18:00, 5:27/km + polkuhölkkää 15min + kahvakuula 20min.

Aikaisin aamusta oli ideana vielä kartoittaa Birgitan Polkua. Tein ensin pari mitätöntä pääkierroksen ulkopuolista poikkeamaa (Kyynärä, Hääkivi), mutta päätavoitteena oli selvittää reitti Lempäälän läpi Hääkivestä Hakkariin. Mitään Birgitan ”polkua” ei tietenkään Lempäälän kaduilla kulje, mutta kyllä sinnekin on merkitty suositeltu reitti kulkea kylän läpi (tai parikin reittiä). Kartan ja viittojen avulla löysinkin oikeat tiet, mutta en kuitenkaan onnistunut juoksemaan ehjää yhtenäistä GPS-jälkeä oikeasta reitistä. Eli uudelleenhan sinne on vielä mentävä.

Syytän harhailusta yksiselitteisesti karttaa! Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, niin Lempäälän läpi kulkeva rautatie on väärässä paikassa melkein kaikissa kartoissa;-) Arvoisat lukijat tuntevat suunnistustaitoni, joten ensi-reaktio on ehkä epäillä kirjoittajaa eikä karttaa, mutta on se p**kele, jos minä en edes rautatietä osaa maastoon sijoittaa! Minulla on hieno Birgitan Polun paperinen yleiskartta (1:25000) ja sen perusteella osasin juosta rautatien vartta ja meni ihan pieleen. Lisäksi minulla oli HERE Maps ja Garmin Connectin kartta (en tiedä mitä karttoja Garmin käyttää) ja molemmat olivat samaa mieltä paperikartan kanssa. Ja kaikki veivät minut pöpelikköön!

Kyllähän minä aloin mielenterveyttäni epäillä. Ryhdyin kotona selvittämään eksymiseni syitä ja en keksinyt muuta selitystä kuin että kaikki kartat olivat pielessä. Ja pakko oli lopulta langeta katsomaan Google-karttaa ja sieltähän se vastaus löytyi! Googlen rautatie oli siellä missä se fyysinenkin rautatie on. Ilmeisesti Lempäälässä on viime viikolla siirretty rautatietä parisataa metriä länteen ja muut kartantekijät eivät ole sitä huomanneet... Varmaan joku aktiivinen lempääläläinen oli crowdsourcannut rautatien siirtämisen Googlen karttaan;-) Nyt kuitenkin opin lopullisesti sen, että karttoihin ei voi luottaa.


Ip: lepo + kenkien kastelu metsässä.

Suuntasin iltarasteille Kauppiin. Aikaa oli tunti ennen illan työtelcoja. Siinähän ehtii helposti juosta 5km radan läpi. K-pisteelle kävellessäni suunnittelin jo loistokkaan suorituksen juosta kaikki 12 rastia läpi yhtään harhailematta. Helppo kierros!
Ensimmäiselle rastille suunnittelin ensin mennä kompassisuunnalla polulle ja sitten polkua pitkin maastotyyppien rajalle (=sellainen pisteviiva) ja sitten rajaa pitkin rastille kiven luokse. Kyllä minä osaan tämän jutun!
Leimasin startin ja lähdin etukäteen mitattuun suuntaan kuin haavoitettu hirvi (penikat olivat sen verran kipeät, että vertaus osuu nappiin). Pian tulin polulle. Odotin kyllä selvempää polkua, mutta kai se nyt tämä on. Sitten polkua täysillä oikealle ja aloin odotella maastotyypin rajaa. Samaa tiheikköä oli vaan. Lopulta usko petti ja tajusin, että en minä mitään rajaa huomaa. Olin läpimärkä. Aloin sinkoilla pöheikössä paniikissa joka suuntaan. Ajantaju katosi ja käsitys etäisyyksistä hämärtyi täysin. Minulla ei ollut harmainta aavistustakaan missä olin.
Sitten pysähdyin ottamaan käyttöön koko osaamiseni.
1. Ensin yritin paikallistaa itseni ympäristöä tarkkailemalla: Metsää joka suunnassa ilman mitään havaittavia maastomerkkejä. Olihan siellä pieniä mäkiä, mutta karttakin oli täynnä korkeuskäyriä, joten niistä ei ollut hyötyä. En myöskään pystynyt maastossa erottamaan sinisen ja vihreän alueen eroja. Kaikki oli samaa pöheikköä. Tämä siis ei toiminut.
2. Seuraava ratkaisu oli juosta haravamenetelmällä kiviä etsimässä ja toivoa, että oma rastini olisi jonkun random-kiven vieressä. Ei ollut. Nopeasti huomasin, että metsässä on paljon kiviä. Pitää myös haukkua kartantekijöitä, että siinä ei ole mitään logiikkaa mitkä kivet pääsevät karttaan ja mitkä eivät.
3. Sitten otin käyttöön perusratkaisun: Juokse yhteen suuntaan, kunnes tulet jollekin tielle. Valitsin etelän, koska siellä on ainakin Teiskontie joskus. Ehkä vähän lipsuin suunnasta ja usko alkoi muutenkin loppua yksin siellä metsän keskellä, kunnes aloin nähdä muutamia muitakin suunnistajia. Muutin taktiikkaa lennosta, mikä oli virhe.
4. Aloin sinkoilla aina siihen suuntaan, mistä joku toinen oli tulossa. Ehkä siten löytäisin vahingossa jonkun rastin, ja jos se sattuisi olemaan joku oma rastini, niin siitä pääsisin kartalle. No en löytänyt yhtään rastia.
5. Lopulta vain juoksin satunnaisia polkuja ja pääsin vahingossa tielle. En onneksi joutunut turvautumaan viimeiseen keinoon, eli itkeä metsässä ja pyytää jotakuta saattamaan minut kotiin;-)

Kun pääsin tielle ja sain paikasta kiinni, niin aikaa oli kulunut melkein puoli tuntia. En ollut löytänyt yhtään rastia. Ainoa keino ehtiä telcoihin oli lähteä heti kotiin. Huomenna sitten uudelleen... Suunnistus on kivaa! Pieni lohtu oli, että kävellessäni autolle törmäsin Hannuun, joka pika-analyysillä totesi ensimmäisen rastin aika vaikeaksi. Eli ”helppo 5km” oli huijausta.

Viikko 26

Viikko 26 (23.6.-29.6.2014)

Juoksua 77km (5:05/km).
Liikuntaa yhteensä 13h 30min.

Nyt juoksin jo joitakin ”tavallisia” peruslenkkejä, mutta lisäksi edelleen polkuhölkkiä, joita en tässä ole kilometreihin mukaan laskenut. Menossa ei ole hurraamista ja jalkojen kankeus on saavuttanut mittapuitteet, jotka pakottavat jo harkitsemaan venyttelyä. Vk-treeniä en pystynyt vielä tekemään. Sää on ollut niin megalomaanisen surkea, että pyöräily näemmä jäi viikolta kokonaan pois.

Viikon liikuntakertymä.
- Kaksi pitkää lenkkiä
- Kaksi melko pitkää polkuhölkkäsessiota
- Kaksi lyhyttä peruslenkkiä
- Yksi kahvakuulaharjoitus
- Yksi ”suunnistus”
- Kerran crosstrainerilla
- Penikat (säärikipu) menivät huonompaan suuntaan viikon aikana, mutta vielä pystyy juoksemaan

Alkavan viikon iso juttu on RC Eemelin Kesäyön Unelma perjantaina. Sitä ennen panostan suunnistukseen, kun nyt on ”iltarastiviikko”, eli aloittelijan iltarasteja on tarjolla joka päivä. Yritän käydä mahdollisimman monta suoritusta keräämässä, kun sateessa on niin kivaa kahlata soilla ja kirmata kuraisilla poluilla. Viikon kolmas tavoite on saada Birgitan Polun reittikatsastukset valmiiksi, joskin se voi tehdä tiukkaa ja viimeinen pätkä ehkä jää ensi viikolle.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Su 29.6. – Juhlava järvenkierto

Tänään 31km, 2h 42min

Ap: 30.7km, 2:42:10, 5:17/km.

Järvenkierto Markon ja Tapin kanssa. Alku oli kipeillä penikoilla aika vaikeaa ja niinpä lähdinkin jo kotoa juosten liikkeelle, jotta Porsche Centerille mennessä konkkaaminen olisi normalisoitunut. Tämä olikin sitten vuoden ensimmäinen ”täysimittainen” järvenkierto, eli kotiovelta kotiovelle.

Hölkkäiltiin Markon kanssa Puljulle, missä Tappi ja Viimeisten Pirkkalaisten lähetystö yllättivät minut juhlallisella 50v-maljalla asianmukaisen tyylikkäästi tarjoiltuna. Olipa mukava yllätys ja piristi sopivasti lenkkiä;-) Kiitokset Pirkkalaisille muistamisesta! Kuvan sankarien lisäksi Rane oli mukana kameran takana.


Tappi siis lähti kierrokselle mukaan ja niin hyvin se juoksu kulki, että hän taisi siinä asettaa 4 tuntia stretch-tavoitteeksi Berliiniin... Minulla oli aika normaali kulku: ei hyvä eikä huono. Syke pysyi pitkästä aikaa pk-alueella, mikä on positiivista, kun viime aikoinahan on yleensä kevyetkin treenit menty vk2:lla tai anaerobisella.

Birgitan Polun kiertoon suunniteltiin alustavasti viikonloppua 12.-13.7., mutta kyllä minulle se seuraavakin sopii. Seurataan sääennusteita.

Ip: lepo.

Taas oli ajatus käydä pyöräilemässä, mutta oli liian tuulista ja sateista.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

La 28.6. - Hääkivi

Tänään – (polkuhäröilyä)

Ap: polkuhölkkää 3h 15min (noin 25km).

Jarin kanssa hölkkäiltiin Lempäälän Hääkivestä Vähä-Kausjärvelle siihen kohtaan, jossa Birgitan Polku yhtyy Pirkan Hölkän reittiin. Seassa oli muutama metsätiepätkä, mutta pääosin tuo 12,5km reitti oli aika mukavaa polkua. Kyllä se keskari tälläkin välillä sinne 7-8min/km varmaan väkisin jää, mutta sanoisin silti tätä vähän juostavammaksi osuudeksi kuin niitä aikaisempia. Muutamassa risteyksessä piti olla suunnistuksen kanssa tarkkana, mutta muuten reitillä pysyi melko helposti. Reitti on täällä.

Vähä-Kausjärven päässä reitti kulkee viimeisen kilsan verran järven rantaa pitkin ja siinä on maisemallisestikin luultavasti hienoja kohtia. Pakko sanoa ”luultavasti”, koska ei siinä polulla juostessa voi sivulle katsoa menemättä heti nurin. Ja pysähtyminenhän ei tule kysymykseen muuta kuin tyttöjen lenkillä. Ennalta jo naurattaa tuleva koko kierroksen juoksu, kun kierretään 50km luontopolku näkemättä ainuttakaan merkittyä luontokohdetta;-) Sivusilmällä kyllä nyt joku ”jättiläisen kivi” jäi tänään mieleen.

Lähtöpisteenä toiminut Hääkivi jäi vaivaamaan mieltä, kun en ole löytänyt mistään tietoa tuon nimen etymologiasta. Toisaalta sanotaan, että se on rautakautinen asuinpaikka, mikä viitannee tuohon alueeseen yleisemmin. Toisaalta nimi viittaa johonkin kiveen ja siellä pellolla oli yksi kivikasa, jonka vieressä oli myös Hääkivi-kyltti. Asia ei selvinnyt netistäkään pienellä yrittämisellä.

Jäljellä on vielä Birgitan polusta aika lailla tutkittavaa. Pitäisi löytää Hääkivestä sopiva reitti Lempäälän läpi Hakkariin, ja sitten Hakkarista pitkä pätkä Sääksjärvelle. Sen jälkeen onkin GPS-jälki riittävän valmis koko kierroksen suorittamiseen. Toivottavasti tämän ehtisi ensi viikolla jotenkin hoitaa kotiin ennen Kesäyön Unelmaa.

Hääkiven rautakautisesta asutuksesta kerrotaan, mutta ei siitä mikä "Hääkivi" on.

Idyllistä rautakautista maisemaa Lempäälän Hääkivessä.

Ip: lepo.

Tarkoitus oli kyllä tehdä joku pyörälenkki, mutta nurmikon leikkaus ja muut pihatyöt ja Jämsän karnevaalit tulivat tielle. Eihän se kunto tällä menolla nouse...

Huomenna järvenkierto aamulla. Startti Porsche Centeriltä klo 7.50 ja Puljulta 8.20.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Pe 27.6.

Tänään 8km, 39min

Ap: lepo.

Ip: 8.2km (sis 5x100m), 38:53, 4:43/km + kahvakuula 20min.

Nekalan kierto ja sekaan viisi kiihdytystä kilsan välein. Mitähän tästä sanoisi?

Objektiivisesti ottaenhan kaikki on aika huonosti: Sääret ovat kipeät, mikä tekee juoksusta epämiellyttävää ja vaikeuttaa rentoa askelta. Takareidet ovat korvaavasta treenistä yhä vaan tukossa ja sen takia kiihdytykset ovat todella kankeita. Ja syke on yhä 10 pykälää liian korkea. Ja mittari kertoi palautusajaksi 36 tuntia, mutta aamulla pitäisi lähteä puolipitkälle maastolenkille.

Toisaalta sääret eivät olleet lisää kipeytyneet eilisestä 30km lenkistä ja ne turtuivat nopeasti (ei ollut buranaa otettu tällä kertaa). Ehkä tämä voisi vielä mennä ohi, vaikka tosi kauanhan tätä on nyt ollut. Ja takareidet olivat paremmat kuin edellisessä juoksussa; se on nyt vain kovempaan treeniin tottumisesta kiinni. Ja sykkeestä huolimatta lenkki tuntui helpolta. Jotenkin tuntuu siltä, että jos vain jalat saisi kuntoon, niin tästä lähtisi nopeastikin juoksu kulkemaan.

Lenkin päälle kahvakuulatreeni oli sekin ainakin kuvitelmissa aavistuksen edellistä helpompi.

Huomenna aamulla Birgitan polun reitille hölkkäämään reilu pari tuntia uusia pätkiä tutkimaan ja sunnuntaina järvenkiertoon.

torstai 26. kesäkuuta 2014

To 26.6. – Villit synttärit

Tänään 30km, 2h 32min

Tänään sitten siirryin kansainvälisestikin M50-sarjaan vaikka Suomessa siellä olenkin jo ollut vuoden alusta saakka. Tällaisen tasasynttärin saa töistä vapaaksi ja olimme perheen kanssa niinkin eksoottisessa paikassa kuin Vantaalla. Se nyt vaan sopi mukavasti, kun tulin edellisenä yönä työmatkalta Helsinki-Vantaalle ja Flamingo-kylpylässä on mukava lillua tekemättä mitään. Tästä Vantaastahan on tullut meille jo suurten juhlien perinne, kun muistaakseni häämatkalla olimme Tikkurilassa ja taidettiin ihan käydä Heurekassa;-)

Ap: 29.8km, 2:32:16, 5:07/km.

Olin tietenkin jo aiemmin suunnitellut, että 50-synttärinä pitää juosta 50 kilsaa. Vasen sääri on kuitenkin sen verran huono, että en halunnut edes yrittää. Ajattelin juosta noin 30km ja se meni yllättävän mukavasti, kun ei pitänyt vauhtia. Otin kyllä buranan etukäteen ja se varmasti auttoi vähän, mutta luulisin, että Hoka One –kengillä oli osuutensa helppoon menoon. Tekisi mieli kokeilla näitä jopa Kesäyön Unelmassa, mutta ehkä sinne kuitenkin tarvitsee maastokengät.

Vähän oli mielessä juosta GPS-taidetta numero 50, mutta en ehtinyt/jaksanut suunnitella reittiä etukäteen. Lähdinkin summittain kokeilemaan ja olin ylioptimistinen sen suhteen, että Vantaanjoen ympäristössä ja Vantaan metsissä olisi paljon polkuja ja missä vain voisi juosta. Suunnitelma meni pilalle jo alkuvaiheessa, kun umpikujat, yksityisalueet ja ryteikkömetsät estivät ”vitosen” juoksemisen kauniisti. En kokonaan luovuttanut ja pelastin sen mitä pelastettavissa oli. Juoksin erittäin ruman vitosen ja sitten nolla oli jo vähän parempi.

Tuollainen siitä GPS-jäljestä tuli satelliittikartalla (yhtäjaksoinen yksi jälki). Parempi tuokin kuin ei mitään. Tuli kuitenkin taas opittua, että kyllä vähän pitäisi jaksaa paremmin suunnitella etukäteen...


Ip: lepo.

Lillumista kylpylässä, ja sitten ruokailua ja lepoa.
M60-sarja on edessä ennenkuin huomaankaan!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Ke 25.6. – Kesäyön Unelman mainos

Tänään -

Päivä menee työn puitteissa Lontoon matkalla varhaisaamusta myöhäisiltaan. Totaalilepoa, joskin matka- ja työrasitus on maksimissaan. Ihan OK rankan tiistain jälkeen.

Olen tässä itse vähän miettinyt jo valmistautumista Kesäyön Unelmaan reilun viikon kuluttua. Kyseessähän on siis letkeä ultraretki perjantain ja lauantain välisenä yönä 4.-5.7. Päämatkalle tulee mittaa noin 90km ja kun lähtö on klo 21 perjantai-iltana, niin maalissa ollaan käytännössä joskus aamupäivän aikaan lauantaina.

Porukkaa on nyt jo ilmoittautunut melko paljon ja mielestäni kyseessä on ainutlaatuinen tapahtuma. Hazor tekee ihan käsittämättömän työn reittisuunnittelussa/valmisteluissa ja varmasti kierretään hienoja Keski-Suomen maisemia hyvässä seurassa. Tämähän ei siis ole mikään kilpailu ja kuka tahansa hyväkuntoinen selviää matkasta ihan varmasti vaikka se sitkeyttä lopussa vaatiikin. Itse ajattelin kulkea pääjoukossa vaikka en tiedäkään kuinka joukko tänä vuonna hajaantuu. Kun kevyesti mennään, niin ei palautumiseenkaan kauan kulu.

Jos siis Tampereen alueelta (tai muualtakin) löytyy vielä edes alustavasti kiinnostuneita elämysten metsästäjiä, niin suosittelen lämpimästi! Minulta saa autokyydin Tampereelta mennen ja tullen.

Ti 24.6. – Märkä päivä

Tänään 8km, 36min + 2h polkuhölkkää

Ap: 8.0km, 36:24, 4:33/km.

Iidesjärven kierto aamulenkkinä superjäykin jaloin. Takareidet tukossa ja vasen sääri kipeä. Tulipahan kuitenkin juostua.

Ip: 2h polkuhörhöilyä.

Suuntasin töiden jälkeen taas Höytämön suuntaan ja Kirskaanniemen läheiselle P-alueelle. Tällä kertaa en ajanut ojaan ja pääsin tutkimaan jopa 6km Birgitan polkua lisää. Osana pääkierrosta juoksin läpi pätkän Kirskaanniemestä Vähä-Riutalle. Tai oikeastaan en juossut ihan Vähä-Riutalle saakka, vaan vain siihen kohtaan, jossa reitti yhtyy Pirkän Hölkän reittiin. Siinä onkin sitten seuraavaksi ainakin 5km pätkä Vähä-Riutalta Vähä-Kausjärvelle, jossa Birgitan polku kulkee samaa reittiä kuin Pirkan Hölkkä, ja tuota pätkää ei ole tarpeen käydä tutkimassa enää;-)

Sain tuon yllä mainitun pätkän hölkättyä hieman reilulla 7min/km-keskarilla. Keskimäärin se oli vähän helpompaa polkua kuin aiemmat Birgitan polun osuudet, mutta kyllä tuokin oli kokonaisuudessaan ihan kunnon vaativaa polkua. Vain lähempänä Vähä-Riuttaa oli jonkinlainen pätkä nopeampaa polkua. Ajoittain oli pahaa kivikkoa ja välillä joitakin hakkuupätkiä, joissa liikkuminen oli toivotonta. Pääosa polusta oli liejuista ja märkää, ja liukkaita pitkospuita oli paljon. Tämä osuus ainakin varmisti sen, että koko kierrosta voi lähteä tekemään vain kuivan maan aikana. Olin täysin läpimärkä jo puolen tunnin jälkeen ja upposin jatkuvasti veteen nilkkoja myöten. Koko pätkällä ei ollut mitään suunnistusvaikeuksia ja merkinnät olivat hyvät, joten eksymisvaaraa tuolla ei ollut lainkaan.

Pääreitin lisäksi juoksin myös pätkän Soukonlahteen, joka poikkeaa vajaan kilsan pääkierrokselta. Tuokin kilsa on märkää alavaa maata ja siinä on paljon huonokuntoisia pitkospuita.

Kun pari tuntia tahkosin noita polkuja, niin jalat olivat aika lopussa. Ja kun nyt katselen karttaa koko Birgitan kierroksesta, niin varsin kunnioitettava määrä siinä on polkua, joten mikään helppo reissu ei ole edessä.

Soukonlahdessa turisteja odottaa nähtävyytenä tällainen kyltti. Mitään lahtea en jaksanut etsiä.

Tässä kohdassa Birgitan polku (myötäpäivään juostessa) yhtyy Pirkan hölkän reittiin. Pirkan hölkkä jatkaa kuvassa vasenta haaraa ja Birgitan polku menee oikealle. Pirkan hölkässä tämä kohta on noin 20,5km kohdalla Taivalpirtin jälkeen ja ennen Matinlahdentien alkua. Samalla opin sen, että vaikka Pirkan hölkkä kulkeekin viimeiset 5km ennen Vormistoa Matinlahdentietä pitkin, niin kyllä siellä metsän puolella menee Pirkan Taipaleen polku, jota myös voisi seurata. Täytyypä kokeilla vaikka seuraavalla kerralla, kun käyn Pirkan reittiä juoksemassa;-) Se polku taitaa vaan olla niin huonossa kunnossa, että juoksijoita siitä ei voi pistää menemään. En sitten saanut nopeasti selvitettyä milloin Matinlahdentie on rakennettu ja onkohan Pirkan Hölkkä joskus kulkenut tuota polkua pitkin...

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Ma 23.6.

Tänään –

Ap: crosstrainer 60min.

Talvivaatteet on siirretty varastoon, joten ulos ei voinut aamulla lähteä. Ja kun juoksumatto ei taas tänään startannut, niin poljin sitten crosstraineria tunnin. Melkoisen hikilammikon sain tehtyä lattialle, joten kai se liikunnaksi voidaan laskea.

Ip: DQ-suunnistus 35min + melkein maastolenkki.

Työpäivän jälkeen suuntasin Ylöjärvelle iltarasteille harjoittelemaan kartanlukua. Vettä tuli koko ajan ja maasto oli kuraa ja suota. Harhailin helpoimman 3km reitin läpi normaalilla taktiikallani: suunta suurinpiirtein ja sitten luotetaan, että haravamenetelmällä se rastilippu joskus löytyy. En eksynyt nyt pahasti kertaakaan, mutta enhän minä yhtään rastia suoraankaan löytänyt. Kyllä se on vain itsekurista kiinni, että vaivautuisi tekemään jonkinlaisen suunnitelman rastivälille ja pysymään siinä. Minä siis olen niin noviisi, että yksi isoin ongelmani on joka kerta karttaa katsoessani löytää edes suurinpiirtein missä ollaan menossa. Ottaa päähän, kun aina pitää katsoa koko kartta läpi. Varmaan joku taitavampi osaa pitää sormen aina osoittamassa suurinpiirtein oikeaa rastia.

Maalissa minulle kerrottiin, että rasti 9 puuttuu. Se oli ihan hyvä kohtalo, vaikka tasan tarkkaan varmasti kävin rastilla 9 ja sovitin emittiä sinne sen 10s kaikin mahdollisin päin kuten kaikilla muillakin rasteilla. Osasin jopa kertoa tarkkaan missä rasti oli, ja ikinä en tee virhettä rastikoodeissa. Olen nimittäin jo aloittanut harjoittelun Jukolaa varten ja strategiani on rastikoodien huutelu. Mutta hylsy tuli kuitenkin ja eihän se juuri harmita;-) Viimeinen olisin ollut joka tapauksessa.

Kun sitten vain reilu puoli tuntia meni tuolla suunnistusradalla ja olin jo läpimärkä, niin päätin jatkaa Birgitan polulle katsastamaan reittiä lisää. Ajelin kohti Kirskaanniemeä ja luin siinä karttaa reittisuunnittelumielessä ajon aikana, ja se ei ollut hyvä idea. Huomasin pian olevani ojassa, eli ajoin suoralla tiellä ojaan ihan puhtaasti sen takia, että katselin sylissäni olevaa karttaa enkä tietä. Kirosin typeryyttäni noin 5 minuuttia ja sitten olin kiitollinen, että minulla on leasing-auto idioottivakuutuksien kanssa. Sain hinausauton paikalle vetämään omaani ojasta noin 20 minuutissa. Homma osoittautui vaikeaksi ja yli puoli tuntia kesti ennenkuin homma oli selvä. En kuitenkaan enää viitsinyt jatkaa juoksemaan vaan palasin kotiin nuolemaan haavojani...

Ja muistattehan nyt kaikki hörhöt ilmoittautua RC Eemelin Kesäyön Unelmaan! Tänään on viimeinen päivä ilmoittautua kympillä, ja huomisesta alkaen sitten maksaa kaksikymppiä.

Tältä se näyttää, kun on idiootti.

Ja tällä tavalla ongelma ratkaistaan vakuutuksen voimin.

Viikko 25

Viikko 25 (16.6.-22.6.2014)

Juoksua 0km.
Liikuntaa yhteensä 19h 40min.

Toinenkin kokonainen juoksuton viikko. Parin pitkän retken takia liikuntatunteja tuli näemmä aika paljon, mutta kyllä vähän hävettää noita pyöräilyjä ja metsässä huuhailuja liikunnaksi merkitä.

Viikon liikuntakertymä.
- Montrail-vaellus maanantaina
- Kanuunalenkki juhannusaattona
- Pari muuta peruspyöräilyä ja jokunen lyhyt maastovaellus
- Pari Markon kahvakuulaharjoitusta
- Vasen sääri ikävän kipeä edelleen. Kipupiste on selvästi paikannettavissa sääriluun sisäsyrjällä 10cm polven alapuolella.

Alkavalla viikolla on tarkoitus vähän jo juostakin perushölkkää. Onneksi huomasin tässä jonain päivänä, että Lukonmäki on remontissa eikä siellä edes voisi juosta, joten sinne ei ole nyt paineita lähteä. Viikolla on taas myös työmatkaa ja muuta härdelliä, joten odotukset eivät ole kovin suuria.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Su 22.6. – Lisää Birgittaa

Tänään polkuhölkkää ja kahvakuulaa

Ap: polkuhörhöilyä 1h 45min.

Kävin tiedustelemassa Sääksjärven ja Kirskaanniemen välisen pätkän Birgitan polkua. Mittaa tuli 5km ja siitäkin noin kilsa oli tietä, ja silti edestakainen tiedustelu vei kaksi tuntia! Syynä oli pääasiassa Höytämön alueen pieni pätkä, joka kulkee Lehtivuoren rinteillä. Oikeita polkuja oli vaikea löytää ja ne olivat todella hitaita edetä. Oli vähän sateista ja polut olivat märkiä ja liukkaita. Kirskaanniemen puolella reitti oli selkeä ja polutkin helpompia, mutta hidastahan se oli silti. Tiedustelun jälkeen hölkkäsin reitin paluusuuntaan GPS-jäljen saadakseni, mutta vieläkin taisin vähän harhailla Lehtivuorella. Tällä pätkällä ei taida edes ihan 8min/km onnistua sitten pitkän kierroksen osana. Ainakin pitää valita yritykseen kuiva keli.

Pitää vielä mainostaa, että kyllä se vaikea Lehtivuoren kierros kuitenkin kannattaa tehdä. Kun oikean polun lopulta löytää, niin se kulkee Hirvi-Simunan kiven vieritse ja onhan siellä melkoisia lohkareita! Ihan innostuin kotona lukemaan tarinoita Hirvi-Simunasta. Niin se vaan historia ja menneisyys alkaa kiinnostaa, kun ikää tulee;-) Vielä jokunen vuosi sitten historia ei kuulunut kiinnostuksiini ja aina ihailin, kun isä ahmi sitä käsittämättömiä määriä. Mutta kyllä nyt alan ymmärtää miksi. Tietenkään sadut Hirvi-Simunasta elämässä metsän eläinten kanssa harmoniassa (hirvetkin tulivat vapaaehtoisesti ammuttavaksi) eivät nyt varsinaisesti ole historiaa, mutta ajatus varmaan tuli selväksi;-)

Lehtivuoren polut näyttivät usein tältä. Siinä on baana, miksi et juokse!

Lehtivuori oli aikanaan Yoldiameren saari. Missä ovat kaikki turistit? En nähnyt yhtään ihmistä... Tämä historia kuitenkin on syynä noihin huimiin kivikkoihin.

Kirskaanniemen polut olivat hyvin erilaisia, mutta kyllä näiden juurienkin kanssa piti varovainen olla.

Ip: kahvakuula 20min.

Heiluttelin iltapäivällä vielä Markon kahvakuulatreenin. Puoli vuotta tuli taas taukoa tuohonkin ja kyllä se tuntuu! Painot ja toistot ovat molemmat pudonneet aika lailla. Jos tästä vielä keventää, niin pitää ottaa heliumkuulat käyttöön;-) Millä sitä saisi itsensä tajuamaan, että jonkinlaista lihaskuntotreeniä on tehtävä säännöllisesti läpi vuoden. Yritä nyt pässi ymmärtää!!

lauantai 21. kesäkuuta 2014

La 21.6. – Birgitta-projektin aloitus

Tänään polkuvaellusta 1,5 tuntia

Juoksutauko on pitänyt. Tänään itse asiassa tuli kaksi viikkoa taukoa täyteen, mutta sen verran on vasen sääri yhä kipeä, että pidän muodon vuoksi taukoa vielä tämän toisenkin kalenteriviikon täyteen.

Aamulla tein polkuhörhöilyä jalan reilut 1,5 tuntia Sääksjärven metsissä. Tai olinhan minä siellä kauemminkin, mutta vain tuon verran lasken liikunnaksi. Aloitin nimittäin valmistelun projektiin, jonka tavoitteena on juosta Lempäälän Birgitan polku läpi. Jotenkin en ole aiemmin tullut ajatelleeksi, että niin voisi tehdä ja en ollut edes tutustunut mikä se Birgitan polku on. Siellä täällähän niitä kylttejä Birgitan polusta näkee (esim. Pirkan hölkän reitillä), mutta en ollut mieltänyt sitä ympyrälenkiksi tai edes suurinpiirtein sellaiseksi. Idea tuli töissä, kun Tomi kysyi olenko sitä juossut.

Viime viikolla jo ajattelin, että käynpä sen juoksemassa saman tien lauantaina (eli tänään). Reitin pituus on jotain 50-60km lähteestä ja reittivalinnoista riippuen. Onneksi eilinen pyörälenkki painoi aamulla sen verran jaloissa, että en viitsinyt lähteä edes yrittämään. Kierros ei nimittäin olisi onnistunutkaan ilman valmisteluja.

Ensinnäkin pitää kunnolla miettiä mikä tarkalleen on se reitti, jonka sitten kerralla juoksee. Vaikka Birgitan polussa onkin kartan mukaan melko selkeä kierros (kuten esim. tässä esitteessä näkyy), niin siinä kuitenkin on myös erilaisia koukkauksia reitiltä pois eri kohteisiin. Lisäksi siinä on liittymäpolut Kangasalan ja Pirkkalan suuntaan. Ja lisäksi reitti on monin paikoin metsässä niin epämääräinen, että minulla ei olisi toivoakaan pysyä reitillä ilman ennakkotutustumista. Ja vielä pisteenä iin päälle, reitti on monin paikoin vähän muuttunut ja paperikartassa on paljon virheitä.

Tänään tutustuin Sääksjärvellä Ammejärven pisteestä Pirkkalan suuntaan lähtevään reitin osaan, joka siis poikkeaa pääkierrokselta. Polku kulkee useiden pienten metsäjärvien vierestä (Ammejärvi-Rajajärvi-Matojärvi-Kaitajärvi-Pulkajärvi) ja päätyy lopulta Pirkkalaan vieville teille noin 3km lentokentästä itään. Reitti on käytännössä kokonaan metsäpolkuja ja ainuttakaan ihmistä en nähnyt koko ulkoiluni aikana. En tiennytkään, että tällaisia koskemattomia luonnon erämaita täältä vielä löytyy...

Polut olivat täynnä juurakoita ja erittäin kivikkoisia. Juoksuun niitä ei voi suositella muuta kuin itsetuhoisille hurjapäille. Jotenkin selvisin kaatumatta, mutta nilkkani venäytin kyllä ikävästi. Kun olin reitin saanut selvitettyä, niin hölkkäsin itselleni GPS-jäljen tästä noin 5km pätkästä. Sellainen 8min/km voisi olla realistinen vauhti Birgitan kierroksella tälle pätkälle. Reittisuunnitelmaa ajatellen olisi tietysti selkeintä juosta pelkästään tuo pääkierros. Jos kuitenkin päädyn tekemään pistoja eri kohteisiin, niin tässä voisi olla luontevaa päättää pisto Kaitajärvelle, joka kartassakin on merkitty jotenkin Birgitan polun päätepisteeksi. Se toisi edestakaisena pistona noin 8km lisämatkaa.

Yritän ensi viikon aikana saada mahdollisimman ison osan reitistä tutkittua ja katson sitten suunnitelmaa tarkemmin. Jos polut muualla ovat yhtään noin kamalia, niin onhan tuo todella pitkä kierros juosta.

Tässä kohtaa Kaitajärven pisto poikkeaa pääkierrokselta.

Näkymä Pulkajärveltä.

Pulkajärveltä löytyi esihistoriallinen tulisija. Ilmeisesti alumiinikaudelta peräisin.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ma 16.6. - Montrail

Onneksi kävin eilen Jarin kanssa vaeltamassa 33km, niin sain siinä hyvän treenin, jonka ansiosta varmaan tämän aamun 51km vaellus meni sitten jo ihan hyvin.

Ohjelmassa tänään oli siis jo melko kauan suunnittelemani Montrail. En tiedä miksi tuon lenkin nimi on Montrail, mutta kyseessä on kuitenkin Juoksufoorumillakin paljon esillä oleva reilu 50km kierros Nuuksion kansallispuiston maisemissa. Kierros on osa Reitti 2000 -ulkoilureittiä. Erilaisia pääkaupunkiseudun yhteislenkkiporukoita käy sitä aika usein kiertämässä ja olen etsinyt sopivaa aikataulua päästä itsekin mukaan, ja tänään sellainen löytyi. En halunnut hukata tilaisuutta vaikka fyysinen valmius tällaiseen lenkkiin ei juuri nyt ollut optimaalinen. Yhteislenkki luonnonkauniissa Nuuksion maisemissa oli kuitenkin yksi 100-listani tavoite (#38), joka on nyt selvitetty.

Herätys oli kahden lähes kokonaan valvotun yön jälkeen 3.30 ja lähdin aamulla klo 5 ajamaan kohti Pirttimäen starttipaikkaa ei-niin-kovin-virkeänä. Aamun pelasti taas Radio Nostalgia klassikolla Y.M.C.A, joka tuo minulle aina mieleen Just for Laughs –piilokameraohjelman tämän hervottoman pätkän. Loppumatka menikin sitten hyvin mielin.

Klo 7 meitä oli valmiina lähtöön minun lisäkseni viisi foorumilaista, joista ketään en ollut aiemmin tavannut. Mukana suurimpana ”tähtenä” (jos Västilän 100-vuotismaratonin hallitsevia mestareita ei lasketa) oli nimimerkki –James-, joka harrastaa vähän vaativampia pitkiä lenkkejä. Ja jolla muuten on upein näkemäni blogi-kansikuva;-) Jameksen reissuista olikin kiva kuulla tarinaa lenkin aikana.

Lenkki vaellettiin hyvin rauhallisesti ylämäkiä kävellen ja erilaisia taukoja silloin tällöin pitäen. Sää oli paras mahdollinen, eli melkein koko ajan kaunis auringonpaiste ja silti viileä ilma. Porukka pysyi yhdessä loppuun saakka. Reitti oli pääosin helppokulkuista ulkoilureittiä tai metsätietä, vaikka joitakin teknisesti hankalampia polkuosuuksiakin oli kohtalaisesti. Nousuja oli toki paljon. Lähes koko matkan ajan reitti kulkee hienoissa Nuuksion metsissä ja kyllähän siellä oli todella upeaa vaeltaa! Oheisen linkin takana on muutamia laadukkaita Jameksen ottamia kuvia, joista aika hyvin näkee reitin maisemia.

Mittaa lenkille tuli siis vähän yli 51km ja aikaa kaikkine huoltotaukoineen kului 6h 37min. Vaellus sujui minulta tyhjistä reisistä huolimatta melko helposti ja vauhti oli juuri sopivan hidas tekemään tästä nautittavan kokemuksen.

Ohessa kuva starttipaikalta, jossa vanhan väsyneen miehen pään välittömästi oikealla puolella näkyy kartalla se kierretty Montrail-luuppi.

Toinen maisemakuva matkan varrelta. Järviä/lampia on Nuuksiossa todella paljon...

Vasen sääri on taas muuten yllättäen kipeytynyt lisää. Ja kohtuullisen tukalaa oli ajaa kotimatka Tampereelle, kun takareidet särkivät autossa kaikissa asennoissa. Mutta luotan siihen, että tämä juoksutauko kuitenkin lauantaihin mennessä hoitaa tilanteen kuntoon.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Viikko 24 – Hallittua juoksutaukoa

Viikko 24 (9.6.-15.6.2014)

Juoksua 0km.
Liikuntaa yhteensä 14h 20min.

Juoksuton viikko suunnitelman mukaan. Liikuntakertojakin tuli vain muutama, mutta sen verran vietin niillä harvoilla kerroilla aikaa ulkona, että sain liikuntatunteja kasaan kohtalaisesti. Tämä 14h pitäisi kyllä saada minimimääräksi viikossa koko kesälle, koska jotain rotiahan tähän surkeaan laiskuuteen on saatava.

Viikon pääsuoritus oli Dexterin kahdeksannen kauden katsominen kokonaan uudelleen. On se vaan tapahtumarikas kausi ja sarjan loppuminen vetää haikeaksi. Kun ei juosta saanut, niin piti katsoa telkkaria vielä tavallistakin enemmän. Dexterin lisäksi katsoin jälleen kerran mm. Memento-elokuvan. Se on kyllä hieno filmi ja voin suositella melkein kaikille. Juonihan on todella monivivahteinen ja vaikea seurata, joten se vaatii melkoista tarkkaavaisuutta. Hesseleille sitä ei siis voi suositella ilman erillistä selitystä juonen avainjutuista. Sitten jos juonen tajuaa, niin se on kyllä hieno ja koskettava tarina!

Liikunnan osalta kävin maanantaina Kyötikkälässä muistelemassa miten karttaa luetaan, eli ensimmäinen suunnistuskokeilu tänä vuonna. En muistanut kartan merkeistä juuri mitään, joten harhailun puolelle se meni. Se on ihan selvää, että koskaan en suunnistusta opi, mutta ihan kivaa metsässä on samoilla silti. Menen vielä uudelleenkin nauttimaan luonnosta. Katsoin muuten viime yönä Jukolan lähetyksen alusta loppuun ja pitää nyt antaa tunnustusta, että oli hieno kisa! Kyllä se Sörsöö vaan on kova. Ei voi tajuta miten niitä rasteja voi poimia ilman ainuttakaan virhettä vaikka siellä maastossa ei ollut mitään paikannusta auttavia maamerkkejä. Epäilen kyllä jonkinlaista huijausta. Joka tapauksessa Sörsöön juoksukin oli niin hienon näköistä, että jos olisin itse juossut samalla tavalla Kyötikkälässä, niin olisin kyllä merkinnyt kilsat juoksuksi! Onneksi en siis ole Sörsöö, koska juoksutauko olisi rikkoutunut.

Viikon ylläri oli osallistuminen Pirkan yöpyöräilyyn perjantai-iltana. Sain idean ihan viime hetkessä, kun jotain painonhallintaa piti keksiä. Navakka pohjoistuuli ja kolea sade tuntuivat juuri sopivalta rangaistukselta tällaiselle surkimukselle. Yöpyöräily on siis se klassikkoreitti Nässyn ympäri, eli 131km. Minulla oli koko vuonna alla vain pari lyhyttä pyörälenkkiä, joten tiesin että tästä ei mitään hyvää seuraa. Tuolla yöpyöräilyssä ei ollut mitään suunniteltuja ryhmiä, joten ajelin oman tasoisessa satunnaisessa porukassa aina Kuruun saakka. Siinä itsetunto koheni, kun samassa ryhmässä Jopolla ajavat mummot ihastelivat pyörääni, kun minulla oli ihan sellaiset ”kippurasarvet”... Eli selvästi siis pro!
Ajelin koko matkan Kuruun erilaisten sekalaisten porukoiden hännillä vetämättä metriäkään. Sivutuuli oli silti myrkkya ja ylämäet myös. Kurun jälkeen vähän rohkaisin mieltäni ja lähdin hatkaan. Hatkaan pääsyä auttoi se, että muut jäivät odottamaan jotain kaveriaan. Toisen puolikkaan sitten ajoin pääosin yksin tai yhden muun ajurin kanssa ja jaoimme vetovuorot oikeudenmukaisesti 90-10-suhteessa, ja minulle siis tuo 10. Joku yksittäinen kilsa taisi mennä jopa 30kmh-keskarilla, mutta ei moni.

On se erikoinen laji tuo pyöräily. En havaittavasti hengästynyt matkalla lainkaan (no ehkä hieman hengitys syveni joissakin mäissä) ja tuskin syke nousi kertaakaan edes pk-alueelle. Ei ollut mittaria, mutta arvelisin keskisykkeen olleen selvästi alle 100. Mutta maalissa jalat olivat silti ihan totaalisen tukossa ja kävely pystyssä pysyen oli vaikeaa. Aamulla reidet olivat ihan sika-kipeät. Olin kyllä tehnyt vähän kahvakuulaakin pitkästä aikaa ja sitten hoidin homman loppuun pyöräilemällä vielä pari tuntia lauantaina ja niinpä jaloissa ei ollut kertakaikkiaan mitään jäljellä. Jouduin ajamaan pienimmänkin ylämäen keveimmällä vaihteella nitkuttaen 12kmh;-)

Aion kuitenkin jatkaa tätä pyörän ulkoiluttamista tänä kesänä liikuntatuntien keräämiseksi. Ihan vaan kunnioituksesta kestävyyslajien kuninkaita kohtaan en kuitenkaan kutsu omaa harrastustani pyöräilyksi. En ole vielä päättänyt olenko surkeampi pyörän ulkoiluttaja vai karttaharjoittelija, mutta kilpailu huonommuudesta näiden kahden lajin välillä jatkuu. Juuri tällaisia harmittomia kuntoilulajeja minä tarvitsen, koska näihin ei vahingossakaan minulla sekoitu mitään tulostavoitteita stressaamaan mieltä.

Sunnuntain liikuntapläjäys oli vaellus Valkeakoskelta Tampereelle Jarin kanssa. Sellainen mukava jalan kuljettu reppuretki. Jalat olivat pyöräleikkien jäljiltä niin kipeät ja tyhjät, että vaellukseen ei ollut oikeasti yhtään voimia. Jotenkin pääsin tahdonvoimalla perille ja onneksi ei ollut sykemittaria mukana kertomassa palautusajaksi viikkoa. Hyvä niin, koska huomiselle on suunnitelmissa jotain vielä paljon typerämpää. Toivottavasti joku pieni järjen valo minut kuitenkin vielä pelastaa.

Minun on pakko kysyä itseltäni, että miksi suunnittelen huomiselle raskasta liikuntasuoritusta vaikka tuskin pystyn kävelemään ja jalat ovat tyhjät ja jokainen lihas on kipeä. Vastaus on lopulta varsin yksinkertainen: en suostu myöntämään itselleni, että pari mitätöntä super-hidasta pyörälenkkiä ja yksi kahvakuulatreeni ja yksi vaellus voisivat oikeasti vaikuttaa minuun tällä lailla. Valvottu Jukola-yö saattaa pelastaa tilanteen, jos nukun ensi yönä pommiin ja en sen takia jaksa lähteä suorittamaan;-)

Viikon liikuntakertymä.
- Yksi kartanlukuharjoitus Kyötikkälässä.
- Muutama todella hidas pyörän ulkoilutus (ml. Pirkan yöpyöräily)
- Hieronta.
- Yksi metsävaellus (Kangasala-Tampere).
- Yksi Markon kahvakuulaharjoitus.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Viikko 23

Viikko 23 (2.6.-8.6.2014)

Juoksua 65km (5:15/km).
Liikuntaa yhteensä 10h 40min.

Surkea viikko ja juoksu saa nyt toistaiseksi jäädä.

- Muutama onneton juoksun yritys.
- Sääret kipeät (varmaankin penikkaa) ja jotain vikaa elimistössä. Ei jaksa mitään.
- Hieronta.
- Pari pientä pyöräilyä.

Yritän nyt pari viikkoa pysyä poissa juoksusta ja miettiä syntyjä syviä. En yhtään tiedä mihin suuntaan tästä lähtisi.

Yhdistettynä tähän juoksutaukoon teen toisenkin radikaalin muutoksen elämääni. Katkerin sydämin sanon hyvästit Ainolle epämääräiseksi ajaksi. Onhan tässä sellaiset 160 litraa tullutkin jo tänä vuonna syötyä. Olen asiaa pohdittuani tullut siihen tulokseen, että litra Ainoa joka ikinen ilta voi olla osasyynä siihen, että paino on päässyt karkaamaan käsistä.

Jotta Suomen mittakaavassa ylivoimainen Aino-asiantuntemukseni ei menisi kokonaan hukkaan vaan jotain jäisi myös tulevien sukupolvien käyttöön, niin julkaisen tässä virallisen ”Best of Aino”-listan. Lähi-Prismassa on vuoden aikana ollut tarjolla 12 eri makua Ainoja. Tämä siis kun vain litran paketit lasketaan. Puolikkaita on muutama muu hyvä maku, mutta pysyn tässä listassani kunnon annoksissa. Tietenkin kaksi puolikasta tekee kokonaisen, mutta puolikkaiden pahvinen laatikko ei ole optimaalinen hallittua sulatusta varten.

1. Mustikkapiirakka
2. Valloittava vadelma
3. Hillasoiden helmi
4. Suklainen metsämarja
5. Samettinen nougat
6. Suklainen mokkaunelma
7. Karpalo & Kinuski
8. Metsämansikka
9. Uuniomena
10. Ihana maitosuklaa
11. Lumoava lakritsi
12. Kermainen karamelli


Tämän listan laatiminen oli todella vaativa tehtävä, koska kaikki maut ovat niin hyviä ja niiden parametrit ovat niin monipuoliset. Vain lakritsi ja karamelli (#11 ja 12) ovat selvästi minun makuni ulkopuolella. Numero #10 suklaa on hyvää, mutta vähän turhan suklaista ja yhdestäkin litrasta tulee liian kova jano. Nämä kolme erottuvat selvästi muita huonompina ja niitä en osta enää lainkaan. Myös #9 (uuniomena) on tavallaan muita huonompi. Se on ihan loistavaa ensin ja saattaa erehdyksessä hurmata asiakkaan, mutta jos vaikka nopeasti syö 10 litraa, niin se jotenkin alkaa tympiä. Se ei oikein kestä käytössä, mutta saatan ostaa aina silloin tällöin.
Kaikki loput #1-9 ovat ajattomia ja niitä voi syödä rajatta kyllästymättä. Kokemusta on. Erot ovat erittäin pieniä ja päivän kuntokin saattaa ratkaista mikä on parasta. Toki mustikkapiirakan johtoasema on kiistaton jo ihan pitkän perinteenkin takia.

Tarkkaavainen lukija huomaa, että missä ovat listalta ”Tyrniluodon Aarre” ja ”Vanilja & valkosuklaan kuiskaus”. Toki nämäkin ovat tuttuja ja kuuluvat sinne parhaiden joukkoon, mutta jostain syystä niitä on Prismassa kovin harvoin ja tänä vuonna en ole löytänyt niitä lainkaan.

Kun sitten olet valinnut makusi, niin valmistus on yksinkertaista: Otat jäätelön pakastimesta huoneen lämpöön ja se on parhaimmillaan 45-50min sulatuksen jälkeen. Tämä olettaa, että syömiseen käytetään se normaali 10min. Jos aiot vitkutella syömisen kanssa kauemmin, niin ehkä kannattaa sulattaa vähän lyhyempi aika. Nauttikaa, kun minä en nyt sitten toistaiseksi voi...

Su 8.6. - Pyöräilyä

Tänään -

Kahden viikon juoksutauon ensimmäinen päivä. Epäuskoiset saavat hyvän opetuksen, kun luulevat, että en selviä tästä koettelemuksesta. Sen verran pitää muuten vielä epäilijöille selventää, että jos käy metsässä samoilemassa ja etsimässä sellaisia oranssi-valkoisia tötteröitä, niin se ei ole juoksua. Tuskin teen sitäkään, mutta pelin henki pitää silti tehdä selväksi.

Kävin taas pari tuntia Focusta ulkoiluttamassa. Lenkin olin suunnitellut siten, että pääsisin sopivasti jäähallille katsomaan kärjen tuloa maaliin pitkältä Pirkalta. Ja niinhän siinä kävi, että Tappi toi tarkasti aikataulussa kärkiryhmän maaliin. Eihän sitä tavallinen ihminen voi ymmärtää, miten yli 200km voi ajaa tuollaista vauhtia (=36kmh). Onnittelut kaikille hurjille!


Onneksi tätä kestävyysurheilun gladiaattorien karpaasimaista mystiikkaa hieman vähensi se, että siinä kärkiporukassa tuli maaliin niin iso joukko (~30) *hymyileviä* pyöräilijöitä. Muitakin tuttuja siellä näkyi vaikka Markusta en bongannutkaan (saattoi hyvin silti olla mukana joukossa). Ylämyllyn Timohan on vakiokamaa aina siellä missä pyöräillään kovaa [Edit: tapasin Timon myöhemmin ja hän sanoi, ettei ollut mukana 36kmh-porukassa. Olin siis nähnyt harhoja]. ”Voittajahaastatteluun” vedettiin kuitenkin Heljä Espoosta, eli siellähän oli tytötkin pysyneet kärkijoukon mukana! Ja sitten luin vielä Hevoskuurista, että Baba Lybeck oli myös siinä kärkiporukassa, tai siis ainakin lähti siihen porukkaan mukaan. Jos Baba Lybeck todella veti pitkän Pirkan 36kmh, niin saatan heittää Focuksen ongelmajätelavalle heti huomenna ja etsiä jonkin uuden lajin...

Kärkiporukasta seuraavana tulikin sitten jonkin ajan kuluttua kovin pieneksi kutistunut Kaapon jengi. Kaapohan lähti liikkeelle muutaman kaverinsa kanssa myöhemmin kuin kärkiporukka, joten eiköhän se vauhti ollut Kaapollakin jotain lähes samaa kuin kärjellä. Mutta siis ilman ison joukon vetoapua, joten mieletöntä menoa! Minähän kävin toteamassa Kaapon kyydin varsin kylmäksi 2011 Pirkassa, kun jaksoin roikkua peesissä noin 60km ja sitten ”nautiskelin” loppumatkan 150km yksinäni...

Kaikesta tästä huolimatta minun on silti pakko suositella tapahtuman jurylle Kaapon suorituksen hylkäämistä perustuen liialliseen hifistelyyn. Kaapon varustus oli kyllä kuin jostain ufo-elokuvasta. Suippokypärä, jotkut ihmeelliset lasit, kokomusta asuste, ihan käsittämätön musta tech-pyörä ihmevanteilla. Ja kun tähän lisätään vielä aero-asento, niin Kaapo oli ylivoimainen hifistelykilpailun voittaja ja erottui muusta porukasta ihan 6-0! Shokki Kaapon ilmestyessä oli niin suuri, että en ehtinyt ottaa siinä kuvaa lainkaan. Mutta onneksi Kaapon kisaolemus on helppo kuvitella ilman aitoa kuvaakin: muunna vain mielessäsi tuo alla olevan kuvan kaveri ja hänen ajoneuvonsa pyöräilijäksi ja pyöräksi, niin siinä on Kaapo!


Lopuksi vielä onnittelut Markolle huikeasta 8.29 satasesta Suomi-juoksussa. Taitaa olla kaveri nyt elämänsä kunnossa!
Ja tänään oletettavasti Pasi Koskinen saapuu Hankoon ja tasan neljän viikon urakka Suomen halki on tehty!

lauantai 7. kesäkuuta 2014

La 7.6. - Focusta peliin

Tänään 8km, 44min

Ap: 7.9km, 43:58, 5:34/km.

Nyt tuli mitta täyteen. Vasen sääri on kipeytynyt lisää. Olin myös aivan totaalisen poikki ja oli ihan hilkulla, että jaksoin edes kiivetä reitin pienet nyppylät ylös. Jotain on pahasti pielessä. Nyt teen nistin pahimman painajaisen: edessä on 2vk ehdoton juoksutauko! Katsotaan maltanko, mutta uskoisin kyllä niin, koska näin ei voi jatkua.

Tämä juoksutauko tietysti tarkoittaa, että meneillään oleva tieteellinen kokeeni viivästyy ja myös mäkivedot siirtyvät hamaan tulevaisuuteen. Onneksi päätähtäimeeni on yhä riittävästi aikaa (siis sinne 2024 kisoihin).

Ip: lepo + pyöräily 2h.

Nyt on sitten ihmettelemistä, että mitä sitä tekisi, kun ei saa juosta. Ryyppääminen on ilmeinen ratkaisu, mutta jotain painonhallintaa auttavaakin tarvitaan. Parissa viikossa saa helposti 10kg painoa lisää, jos ei tee mitään.

Niinpä päädyin kaivamaan vanhan Focuksen naftaliinista. Edelliset pyörälenkit olivatkin jo kolmen vuoden takaa. Kylläpä aika kuluu nopeasti... Osasin kuitenkin sen verran vielä ajaa, että pysyin pystyssä parin tunnin kevyen lenkin. Tiedostan kyllä tämän lajin riskit, mutta olen nyt niin surkeassa tilassa, että mikään vaativampi kuntoilumuoto ei yksinkertaisesti onnistu.

Tänään muuten juostaan perinteinen Suomi-juoksu ja satasella on odotettavissa mielenkiintoisia suorituksia. Kärjessä on tulossa kovia aikoja ja Wihan Marko yrittää 9h-alitusta. Tsemppiä kaikille juoksijoille!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Pe 6.6.

Tänään 16km, 1h 21min

Ap: 7.9km, 41:37, 5:16/km.

Ip: 7.9km, 39:08, 4:57/km.

Sitä samaa paskaa. Jos joku lähettää minulle positiivisuushaasteen Facebookissa, niin kirjepommi tulee paluupostissa.

torstai 5. kesäkuuta 2014

To 5.6.

Tänään 14km, 1h 13min

Ap: 6.2km, 32:50, 5:15/km + hieronta 45min.

Aamulenkki sähkölinjalla säärikipujen kanssa kärvistellen. Päälle Jupon käsittely. Oikean jalan sääriluun vierestä löytyi yksi pahempi kipupiste, mutta muuten särky on vain kauttaaltaan pohkeissa, ja varsinkin vasemmassa pohkeessa.

Ip: 7.9km, 39:46, 5:02/km.

Hallilan kierto helteessä. Muistin ennen lenkille lähtöä, että minullahan on Oxroad-ultrasta saadut kompressiosäärystimet ja päätin kokeilla niitä. Ehkä ne jopa vähän auttoivatkin ja vain vasenta jalkaa särki nyt. Muutenhan juoksu kulkee kuin unelma. Tuollaisessa 5min/km-hölkässä syke nousi vain leppoisasti sinne 170 hujakoille. Huippukunto on siis ihan kulman takana ja vaatii vain pientä viilaamista. Eli kunhan viilaan tuosta sykkeestä 50 pykälää pois, niin se on siinä!


Tänään muuten Koskisen Pasi juoksi Tampereen läpi ja jatkoi etelään kohti Hankoa. Matka alkaa olla lopuillaan. Harmi ettei Tampere-pätkä osunut viikonlopulle, niin olisi voinut käydä seuraksi hölkkäämässä pitkiksen.

Huomenna on sitten Normandian maihinousun 70-vuotispäivä. Jari lähti sinne lomailemaan ja kyllä käy kateeksi, kun hän juoksee läpi Omaha Beachit ja muut beachit. Kunhan pääsen kuulemaan tarinat reissusta, niin tässä on hyvä kandidaatti yhdelle 100-listan tyhjistä paikoista vaikka sitten 80-vuotisjuhlan aikana. En taida uskaltaa odottaa 100-vuotisjuhlaa vaikka se olisi tietenkin aivan huippu homma.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Ma-ke 2.-4.6. – Aulangon lihotuskuuri

Jakson aikana 27km, 2h 22min

Alkuviikko kului työasioissa Hämeenlinnassa Aulangolla. Minullahan Hämeenlinna on boikotissa vielä tämän vuoden loppuun saakka, mutta valitettavasti tälle työvisiitille en voinut mitään. Toki yritin matkallani kaikin keinoin olla tukematta Hämeenlinnan taloutta boikotin hengen mukaisesti, mutta eihän tässä selittelyt auta. Rikkuri mikä rikkuri...

Täydellinen liikunnallinen rappio jatkuu. Lisäksi kolme päivää jatkuvaa mässäilyä sai vyötärön ympäryksen sellaisiin lukemiin, joita ei seitsemään vuoteen ole nähty. Tämä ei voi jatkua kauan, mutta en ilmeisesti ole vielä päässyt tarpeeksi pohjalle tehdäkseni jotain radikaalia.

Ma ap: lepo.
Ma ip: lepo.

Maanantai meni töissä. Taisi illalla olla laiskuuttakin mukana.

Ti ap: kevyt 9.7km, 49:20, 5:07/km.

Aamulenkki jossain Aulankojuoksun reitin seuduilla. Olipa siellä mäkistä ja en ymmärrä miten olen joskus jaksanut juosta reitin läpi ihan vk-sykkeillä. Juoksu oli taas tänään vaivalloista jalkojen osalta, mutta syke oli aika normaali. Mukavia lenkkireittejähän nuo muuten ovat, jos siis unohtaa Hämeenlinna-tekijän.

Jonkin aikaa lenkillä harhailtuani eksyin kuitenkin totaalisesti ja alkoi jopa huolestuttaa ehdinkö lainkaan takaisin työpäivän alkuun mennessä. Päätin kysyä neuvoa löytääkseni hotellille ja näinkin pian vastaan tulevan juoksijan. Hyljemäiset lantion liikkeet ja hiusmuoti näyttivät tutuilta ja olin ihmeissäni nähdessäni Tapin Hämeenlinnan tiestöllä! Lähituntumassa kun sitten kyselin tietä Aulangolle, niin huomasin, ettei se olekaan Tappi, vaan suhteellisen viehättävä nuori nainen. Itse asiassa kyseessä oli ilmetty nuori versio Agnetha Fältskogista. Pahoittelen erehtymistäni henkilöstä, mutta puolustuksekseni voidaan todeta, että tämä tuntuu olevan pyöräilypiireissäkin yleinen erehdys. Sain kuitenkin hyvät ohjeet takaisin hotellille.

Ti ip: lepo.

Käytiin illalla ajelemassa offroadia Range Rovereilla. Syke oli korkeammalla kuin juostessa.

Ke ap: 9.3km, 51:37, 5:33/km.

Särkyistä konkkailua Aulangon ulkoilureiteillä. Järkyttäviä mäkiä. Surkea kulku.

Ke ip: 7.9km, 41:23, 5:14/km.

Takaisin Tampereella. Hallillan kierto. Jalkoja särkee ja juoksu on ihan toivotonta.

Loppuillaksi pitää keksiä jotain kivaa, joka veisi ajatukset pois jalkojen surkeasta tilasta. Onneksi olen tilannut maksu-TV:n ja voin katsoa maksullisia urheilukanavia. Esim. tänään aion jännittää uusintana jääkiekon MM-kisojen alkusarjan ottelua Ranska-Slovakia. En enää muista kuinka se päättyi, joten voin katsoa sitä ihan kuin ekaa kertaa.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Viikko 22

Viikko 22 (26.5.-1.6.2014)

Juoksua 80km (5:29/km).
Liikuntaa yhteensä 7h 20min.

Taas yksi huono viikko takana. Ei vaan palaudu.

- Pelkkiä hitaita peruslenkkejä, mukana pari puolipitkää
- Jalat edelleen kipeät
- Sunnuntai kuitenkin paras päivä

Tavoite on edelleen saada mäkikautta ja reippaampaa treeniä aloitettua tulevalla viikolla. Katsotaan nyt kuinka käy.

Se on pakko todeta, että olen ollut naiivin ylioptimistinen, kun luulin pääseväni kisakuntoon M50-sarjaan mennessä. Pitäisi olla kunnioitusta lajia kohtaan ja ymmärtää, että ei sitä tuosta vaan aleta kisailla, vaan pitää ensin rakentaa pohjia.

Niinpä alankin mentaalisesti keskittyä M60-sarjaan, joka on tuossa aivan nurkan takana. Pitää vaan systemaattisesti treenata nämä valmistavat viimeiset vuodet M50-sarjassa. Tulevien vuosien aikana saavutan JariL:n sitkeällä treenillä, ja sitten kun vielä jyrku löytää jonkun uuden harrastuksen, niin vain taivas on rajana vuonna 2024.

Päätähtäimen asettaminen M60-sarjaan ei suinkaan tarkoita sitä etteikö tämä nykyinen treeni olisi tärkeää. Sehän on yleisesti tunnettu tosiasia, että nuorena pitää liikkua monipuolisesti ja paljon, jotta sitten kestää myöhemmin treeniä. Nyt se on pohja tehtävä tulevaisuutta varten!

Su 1.6.

Tänään 20km, 2h 02min

Ap: polkujuoksu 20.0km, 2:02:03, 6:06/km.

Polkujuoksua Jarin kanssa Taivalpirtiltä Rutajärvelle ja takaisin. Aamulla jalat olivat niin surkeat, että kyllä hirvitti lähteä. Kunnon burana-annos toi varmuutta ja Jarin kanssa on muutenkin aina mukava juosta: vaikka oma juoksu tuntuisi kuinka surkealta, niin luultavasti Jarilla on silti aina surkeampaa;-)

Tänään kuitenkin lenkki oli todella mukava. Varmaankin osin hitaan vauhdin takia, mutta kyllä poluilla juoksu vaan on parasta hoitoa kipeille jaloille. Ja olihan meillä loistava juoksusää ja polut hyvässä kunnossa. Tätä lisää!

Paluumatkalla vastaan tuli Tour de Tampereen kiertäjiä cycloillaan. Aika rauhalliselta näytti vauhti ja ajelu muutenkin leppoisalta. Minulle oli jäänyt jostain sellainen käsitys, että Tour de Tampere olisi kovempikin juttu ja kaveria yritettäisiin pudottaa kyydistä, mutta ei kai sitten.

Ip: lepo.