sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Viikko 52 (24.-30.12.2018) - Puolikas tuplajärvinen

Vuoden viimeinen viikko oli mollivoittoinen. Oikea takareisi on ärtynyt pahaksi ja eihän tällä oikein voi juosta, mutta onneksi oma laahustamiseni ei paljon enää juoksua muistuta. Kuntosalit jätin suosilla väliin, kun toisella jalalla ei voi tehdä mitään. Pakko on nyt lähteä testaamaan uuden työnantajan työterveyden kattavuutta, kun ei tämä jalka enää itsestään parane.

Jouluaattona kävin perinteisellä Harhan joululenkillä ja meitä oli mukana jopa kuusi(!!) hölkkääjää starttaamassa Nallekarhuntieltä klo 7 aamulla. Kangasalan harju kierrettiin erittäin rauhallista vauhtia ja Ruotsin vieras Pauli otti hienon kuvankin matkalla (ja siksi ei itse ole kuvassa). Onpa hienoa miten tämä perinne on kestänyt ja kivahan tuolla taas oli juosta jo 12. kerran! Lämpimät kiitokset Harrille tämän juoksun vuosittaisesta järjestämisestä!


Joulupäivänä kävin Tapin kanssa joulujärvisellä tarpomassa pöperölumessa, mihin Tappi uhrautui saadakseen minut suostumaan tammikuun vegaanihaasteeseen. Näin kuitenkin sain exceliin järvisen numero #58. Ei mennyt kipeällä jalalla helposti, mutta meni kuitenkin. Kun harjoituspäiväkirjaa selasin, niin onhan minulla joulupäivän aamulenkkikin kuulunut ohjelmaan jo 13 vuoden ajan siten, että vain kerran se on jäänyt väliin (eli tusina tässäkin täynnä)! Ei toki aina pitkis, mutta ihan kunnon lenkki kuitenkin aina.

Sitten yritin parannella joulun ajan jalkaani pitämällä neljä päivää täyslepoa. Ei se auttanut.

Sunnuntaina piti juosta tuplajärvinen ja saada 60 järvenkiertoa täyteen. Lähdin optimistisesti matkaan kotoa klo 7:10 ja saavuin Werstaalle hyvissä ajoin ennen klo 8. Tappi ja gallardo lähtivät vetämään kierrosta, mutta varsin nopeasti oli selvää, että oikea jalka leikkaa kiinni. Pyynikille saakka olin vielä optimistinen, mutta Ratinassa proffan liityttyä joukkoon päätin, että tupla jää puolikkaaksi, koska jalka oli tulessa nilkasta pakaraan saakka. Olkoon sitten vuoden lukema 59 ja se jäisi minun ikuiseksi ennätyksekseni.

Lenkin jälkeen iltapäivällä vegaani-coachini Tappi kävi tuomassa minulle Lidlin starttipaketin vegaanielämään. Minullahan on siis todellakin tarkoitus elää tammikuu tipatonta Aino-vegaanielämää. Olen erittäin kiitollinen starttipaketista, jolla selviän uudenvuodenpäivästä. Lisäksi Ella-tyttäreni lupautui opastamaan minua maanantaina (=huomenna) Tampereen vegaanilounasravintoloiden saloihin, joten sen avulla varmaankin selviän työpäivät tammikuun ajan. Katson nyt jo optimistisesti tulevaisuuteen.

Vegaanisen starttipaketin luovutus.

Tietenkin vielä on yksi päivä jäljellä vuotta 2018 ja yksi järvinen puuttuu lukemasta 60… Toisaalta jalka on surkeassa kunnossa ja huomenna on vielä työpäivä. Eiköhän tämä 59 kelpaa!!


Viikko 52: Juoksua 72km (5:59/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 10min.

Ma
Ap: jouluhissuttelu 11km
Ip: lepo

Ti
Ap: joulujärvinen 29km
Ip: lepo

Ke-la
Ap: vammalepo
Ip: vammalepo

Su
Ap: puolikas tuplajärvinen 31km
Ip: lepo

maanantai 24. joulukuuta 2018

Viikko 51 (17.-23.12.2018) - Vammaviikko ja tammikuun pohdintaa

Piti olla kevyt viikko, mutta ei ihan näin kevyt. Otin alkuviikon hyvin rauhallisesti tarkoituksena kiihdyttää loppua kohti. Mutta torstaina juostessani alkuverkkaa kuntosalille tein harha-askeleen (pimeässä lumessa) ja oikea takareisi venähti oikein kunnolla. Eli vanha vamma ärtyi isosti.

Pidin sitten täyslepoa to-pe-la ja sunnuntaina juoksin väkisin järvisen #57. Ei jalka tykännyt, mutta kyllä se nastoilla menee, kunhan askel pysyy siistinä.

Nyt jalka on niin huono, että mitään vauhdikkaampaa treeniä ei voi tehdä, mutta kyllä hölkkä varovasti onnistuu. Tällä hetkellä ajatuksena on lähteä Tapin tammikuun tipaton+vegaani-haasteeseen mukaan ja tavoitella siis samalla 60 järvistä tälle vuodelle. Ei kyllä helpolla irtoa, mutta katsotaan. Olen osallistumisesta haasteeseen ainakin yhtä varma kuin Tappi osallistumisesta Wihan sataselle!

Edessä on siis todella masentava tammikuu. Tipattomuus kyllä menee rutiinilla, mutta tuo vegaani on ihan uusi asia. Sen verran sain Tapin kanssa neuvoteltua, että minulle hyväksytään Aino-vegaani-versio tästä haasteesta, eli Aino-jäätelöä saa syödä. Ja oikeastaan jäätelöä kai laajemminkin, koska Tappi puhui jostain ihmeellisestä Lidlin halvasta Aino-kopiosta, jota lupasin maistaa.

Tuo vegaanijuttu tuntui kyllä pitkään ihan liian vaikealta, kunnes tänään tajusin kuinka siitä selviän! En nimittäin aio itse tehdä ensimmäistäkään vegaaniruokaa enkä edes aio ottaa selvää mitä se tarkoittaa. Mutta kun tähän yhdistää painon pudotuksen, niin idea tuli helposti, eli paastoamalla vegaaniksi!
Suunnitelmani on seuraava:
1) Skippaan aamiaisen, eli pelkkä kahvi.
2) Googlaan työpaikan läheltä jonkun vegaaniravintolan, jossa saisi edes jonkinlaisen lounaan.
3) Kotona sitten skippaan illallisen ja syön 1-2 Ainoa (tai Lidlin kopiota).

Kyllä tällä tammikuu menee. Ainoa tuska on katsoa, kun työkaverit käyvät kiinalaisessa syömässä oikeaa ruokaa ja minä menen johonkin muualle syömään tofua.

Viikko 51: Juoksua 44km (5:40/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 20min.

Ma
Ap: lepo
Ip: lepo

Ti
Ap: vr 3
Ip: lepo

Ke
Ap: kevyt 5km
Ip: kevyt 8km

To
Ap: vr 1km + kuntosali 30min
Ip: lepo

Pe
Ap: lepo
Ip: lepo

La
Ap: lepo
Ip: lepo

Su
Ap: järvinen 27km
Ip: lepo

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Viikko 50 (10.-16.12.2018) - Tuplajärvinen kunnialla läpi

Kulunut viikko rakentui kokonaan tämän päivän tuplajärvistä varten. Syksyn tuplajärviset ovat tähän saakka olleet katastrofeja, eli kaksi pääsin läpi lopun kanttauksella ja kolmannen jätin suosilla yhteen kierrokseen. Tähän trendiin tarvittiin nyt muutos.

Jätin viikolta kaikki tehotreenit pois, eli halliin en päässyt vieläkään. Lisäksi tein vain yhden kuntosalitreenin torstaina. Siitä ehti juuri ja juuri toipua sunnuntaiksi. Eihän se lenkin loppu nytkään helppoa ollut, mutta mitään kanttausriskiä ei tänään ollut. Meitä oli jopa 5 sankaria tuplalla ja pari lisää ekalla kierroksella. Keli oli hyvä juosta ja molemmat kierrokset mentiin jotakuinkin samaa aavistuksen päälle 5:30/km-vauhtia.

Nyt on tälle vuodelle takana 56 järvenkiertoa ja hieman se 60 alkaa poltella… Sunnuntaita on enää kaksi jäljellä, eli helppoa ratkaisua ei ole. Minulla ei ole mitään ylimääräisiä vapaapäiviä jouluna, joten sieltä ei apua saa. Jouluaatto ei käy, kun silloin on perinteinen joululenkki. Tapaninpäivä olisi hyvä, mutta se on varattu perinteiseen vetotreeniin hallissa. Pitäisi kyllä alkaa luopua joistain perinteistä…
Tarvitaan siis joulupäivän järvinen ja kaksaria tai tuplaa, tai sitten pitää tyytyä lukuun 58.

Toinen lähiaikojen päätösasia on valita tammikuun "haaste", eli lähdetäänkö tipattomalle tai kasvisruokaan tai jonkinlaiseen kombinaatioon vai johonkin ihan muuhun. Vielä en ole oikein päässyt näitä valintoja miettimään. Pakko silti myöntää, että ilmastotietoisuus tässä vanhetessa lisääntyy. Tai tietoisuus on aina ollut, mutta ajatus lisääntyy siitä, että pitäisikö itsekin tehdä jotain. Tästä ajatuksesta on toki pitkä matka vielä toteutukseen. Tipaton olisi paljon helpompi…

Viikko 50: Juoksua 113km (5:40/km)
Liikuntaa yhteensä 11h 15min.

Ma
Ap: kevyt 10km
Ip: kevyt 8km

Ti
Ap: lepo
Ip: lepo

Ke
Ap: kuntosali 30min + kevyt 7km
Ip: kevyt 8km

To
Ap: kevyt 7km
Ip: kevyt 5km

Pe
Ap: lepo
Ip: lepo

La
Ap: kevyt 12km
Ip: lepo

Su
Ap: tuplajärvinen 56km
Ip: lepo

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Viikko 49 (3.-9.12.2018) - Loppukiri järvisisissä

Viikko 49: Juoksua 117km (5:33/km)
Liikuntaa yhteensä 12h 00min.

Ma
Ap: lepo
Ip: lepo

Ti
Ap: kuntosali 40min + kevyt 6km
Ip: kevyt 10km

Ke
Ap: lepo
Ip: kevyt 7km

To
Ap: järvinen 26km
Ip: lepo

Pe
Ap: kuntosali 30min + kevyt 10km
Ip: kevyt 5km

La
Ap: järvinen 27km
Ip: lepo

Su
Ap: järvinen 26km
Ip: lepo

Kulunut viikko sujui ihan kivasti, koska hölkkäkilsoja tuli hyvin ja sain aikaiseksi taas kaksi progressiivista jalkatreeniä kuntosalilla. Tuo jalkojen kokonaisrasitus tarkoitti myös sitä, että tänään viikon kolmannella järvisellä loppui reisistä taas puhti kokonaan ja hölkkäilin toisen puolikkaan omaa vauhtiani kovempien vintsaajien pitäessä parempaa vauhtia (muukin joukko tosin ilmeisesti hajosi matkalla).

Tämän päivän järvisellä rasitusta lisäsi myös liukastelu jäisellä alustalla melkein koko matkan. Minulla oli kyllä nastalenkkarit jalassa, mutta olosuhde oli niin hankala, että vanhat Icebugit eivät enää pärjänneet. Ne lentävät nyt roskikseen heti, kun saan vain uudet valittua ja tilattua. Tarkastin Icebugien nastat ja kyllä niissä vielä yli 60% nastoista oli jäljellä, mutta ilmeisesti ne vaan ovat jo liian kuluneet. Kengille tuli käyttöikää vähän yli 10 vuotta ja kilsoja reilu 1600, joten hyvin ne palvelivat!

Vauhtijuoksua ei tällekään viikolle tullut metriäkään, mutta ehkä sitten ensi viikolla… Muuten juoksutuntuma oli ehkä aavistuksen parempi kuin edellisinä viikkoina ja takareiden vamma ei ole ollut yhtä äkäinen. Suunta on siis oikea!

Tänään tuli järvisten määrässä tänä vuonna jo täyteen 54 ja edellinen ME on rikottu aikaa sitten. Lisäksi näyttää lähes varmalta, että kukaan Vintsaajista ei minua enää rehellisin keinoin tänä vuonna ohita. Siltä varalta, että joku kuitenkin yrittää, niin muistutan eräästä erittäin tärkeästä sääntöjen kohdasta, johon kiinnitetään mahdollisessa tarkastuslaskennassa erityistä huomiota. Säännöissä siis sanotaan, että järvenkierroksi lasketaan suljettu lenkki Pyhäjärven ympäri. Jos lenkki esim. jää 10m vajaaksi, niin se ei kelpaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kellon käynnistyksen ja pysäytyksen välisenä aikana kuljettu "jälki" muodostaa suljetun lenkin. Tämä saattaa tuntua triviaalilta, mutta se ei todellakaan ole sitä! Olen järvisillä todistanut useamman kerran vajaita lenkkejä, mutta en ole niihin vielä puuttunut;-)

Normaalisti Porschelta lähdettäessä lenkki myötäpäivään järven ympäri on turvallinen ja tuottaa käytännössä aina suljetun lenkin. Toki sen varmistamiseksi itse juoksen alkupätkällä varmuuden vuoksi zikzakkia kävelytien laidasta toiseen, jotta sitten samaa reittiä takaisin tullessa reittiviivat ihan varmasti leikkaavat toisensa. Ohessa esimerkki tuosta turvallisesta lenkistä, jossa siis alussa ja lopussa on päällekkäin osuva yhteinen pätkä.


Mutta sitten joskus (kuten tänään väsyneenä) oikaisen Porschelle toista reittiä, jolloin tuota päällekkäistä reittiosuutta ei tule. Tällöin on kriittisen tärkeää varmistaa juoksun lopussa, että ennen lenkin loppua juoksee varmuudella lenkin alkupätkän yli. Oheisessa kuvassa on esimerkki kuinka hoidin lenkin sulkeutumisen tyylkkäästi tänään.


Tapin lenkit ovat melko turvassa, kun hänellä tulee käytännössä aina vastaava päällekkäinen osuus. Samoin gallardon lenkit Porschelta, kun hän ei juurikaan oikaise. Sen sijaan pahin uhkaajani mjev on sitten jo ihan toinen juttu. Jos lähtee aamulla Hämeenpuistoa etelään ja sitten lenkin lopussa tulee suoraan Pirkankatua lännestä kotiin, niin mahtaakohan lenkki sulkeutua?

Tulevalla viikolla toivon päseväni halliin tekemään jotain vetoja, mutta ei se ole pakkomielle, joten en mene jos ei huvita. Kuntosali on prioriteettina ja jalkojen kuntoa pitää tarkkailla. Ja Tappi on lisäksi speksannut tuplajärvisen sunnuntaille, joten siihen on pakko kevennellä, jos aikoo oikeasti päästä sen läpi.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Viikot 44-48 (29.10.-2.12.2018) - Marraskuu meni ohi

Eipä jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa marraskuusta. Vahva pelko alkaa olla, että tarinat jälkipolville on muutenkin kerrottu ja ei tämä vanhan miehen hölkkä tästä sen kummemmaksi enää muutu. Jalat ovat tukossa ja aina johonkin sattuu.

Vielä minulla on yksi pieni oljenkorsi jatkoa varten: Olen nyt käynyt salilla jalkoja harjoittamassa pari kertaa viikossa, ja ehkä jalkojen väsymysongelmat ovat tuosta johtuvia. Ei se kyllä varmaan niin ole, mutta ehkä siihen on pieni mahdollisuus. Mitään hyvää selitystä ei muutakaan ole miksi kunto ei tartu (paitsi ikä). Kunhan jalat tottuvat salitreeniin ja voimat kasvavat, niin ehkä sitten kulkee?

Kuntosalin lisäksi stressiä ja rasitusta ovat tuoneet kaksi muuta mieltä painavaa asiaa:
1) Olen aloittanut cheerleading-harrastuksen. Se on rankkaa hommaa ja heti eka (ja ainoa) harjoituskerta sai takareisivamman ärtymään oikein kunnolla. Tänään järvisellä oli kohtalaisen tuskaista.
2) Siviilipuolella minua ahdistaa hulevesi-gate, eli taistelu yhteiskuntaa vastaan hulevesimaksun perimiseen liittyen. Tästä voin avautua enemmän sitten kun päästään korkeampiin oikeusasteisiin. Facebookissa jo avasin asiaa jonkin verran.

Tällaiset juoksun ulkopuoliset asiat voivat olla todella rasittavia normaalin treenin yhteydessä. Todellisuudessa en toki marraskuussa juuri lenkillä käynyt, eli kalenterikuukauden kilsat olivat 329. Tuota melkein yhtä huonoa se on ollut koko vuoden ja tekee tiukkaa päästä edes 4600km koko vuodelle, mutta sitä yhä tavoittelen.

Viikot kuluivat seuraavasti minimaalisella juoksulla:
Viikko 44: Juoksua 84km (5:19/km), liikuntaa yhteensä 8h 55min.
Viikko 45: Juoksua 72km (5:21/km), liikuntaa yhteensä 7h 25min.
Viikko 46: Juoksua 96km (5:20/km), liikuntaa yhteensä 9h 45min.
Viikko 47: Juoksua 63km (5:13/km), liikuntaa yhteensä 6h 00min.
Viikko 48: Juoksua 56km (5:19/km), liikuntaa yhteensä 6h 10min.

Joulukuulle kyllä aion ryhdistäytyä!! Näköpiirissä on järvenkiertojen maailmanennätys vuodessa, missä odotusarvo on luokkaa 55. Tällä hetkellä minulla on takana jo 51 järvenkiertoa tänä vuonna, kun aiempi oma ennätykseni on 37. Eihän sitä tiedä vaikka innostuisin juoksemaan 60!
Joulukuussa alkavalla viikolla pääsee myös Pirkkahalliin juoksemaan. Jatkan vielä hetken aikaa salitreeniä, mutta pian pitää testata pystyykö sitä vetoja juoksemaan enää ollenkaan. Joulukuu on testikuu!!

Loppuun vielä onnittelut vintsaajien idoli-Markolle, joka Valencian maratonilla tänään juoksi upeasti 2.43!! Ihan järjettömän hieno tulos, joka luo uskoa meihin muihinkin!

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Viikot 41-43 (8.-28.10.2018)

Viikko 41 (8.-14.10.2018) - Wiha-viikko

Perinteiseen tapaan Wiha-viikko kului kokonaan kisavalmistelujen merkeissä, ja ehkä Pirkasta palauttelukin vaikutti siihen, että ei tullut juostua. Tai juoksinhan minä koko viikolla yhden 9km lenkin…
Joka vuosi Wihan valmisteluprosessi optimoituu ja olen siinä kyllä jo tosi hyvä! Mutta valitettavasti sitten aloitan valmistelut aina vaan myöhemmin, joten aina tulee yhtä kiire.

Wihassa sunnuntaina 14.10. oli aivan käsittämättömän hieno sää, joka tuskin tulee toistumaan ennenkuin ensi vuonna.
Kisat sujuivat hyvin ja kohokohtana Vintsaajien Erikoismies juoksi satasen reittiennätykseen ja Suomen tasolla todella kovaan aikaan 7.32!!
Janne kesti kovan alkuvauhdin hienosti ja lopussa vain kaksi kierrosta lipsahti hitaammiksi kuin 5min/km. Ohessa tekemäni graafi Jannen kierrosvauhdeista (Wihassa satanen on siis 30 kierrosta). Eka maraton meni noin 3.03 ja toinen noin 3.12. Aivan huikea suoritus ensikertalaiselta!! Tokihan Janne on vähän harjoitellutkin. Tänään hän sunnuntaipitkällä paljasti, että vuonna 2018 taitaa 7000 juoksukilometriä ylittyä. Kuitenkin yli maratonin mittaisia lenkkejä hänellä käsittääkseni oli satasta ennen ollut vain 2kpl (ja ne molemmat siis Vintsaajien hitaita tuplajärvisiä). Korjaa Janne, jos olen väärässä!


Viikko 42 (15.-21.10.2018) - Paluu juoksuun

Vaikea oli taas palata juoksun pariin Wiha-tauon jälkeen ja tämä viikko olikin aika väsynyttä ja kankeaa menoa. Juoksin lähinnä työmatkoja enkä jaksanut paljon kierrellä. Ainuttakaan tehotreeniä ei viikkoon mahtunut ja salillakin kävin vain kerran. Tämä oli siis kevyt aloitus tauon jälkeen. Sunnuntaina oli kuitenkin ohjelmassa ylipitkä lenkki, eli tuplajärvinen Tapin ja gallardon kanssa. Se meni siedettävän hyvin aina 50km saakka, mutta viimeiset kolme kilsaa olivat melkoista tuskaa tyhjillä jaloilla.

Ma
Ap: vr 2km
Ip: kevyt 10km

Ti
Ap: kevyt 7km
Ip: kevyt 7km

Ke
Ap: kevyt 5km
Ip: kevyt 10km

To
Ap: kevyt 5km
Ip: lepo

Pe
Ap: kuntosali 30min + kevyt 6km
Ip: hieronta 45min + kevyt 10km (sis. 4 vetoa Pispalan portaissa)

La
Ap: lepo
Ip: lepo

Su
Ap: Tuplajärvinen 53km
Ip: lepo

Viikko 42: Juoksua 115km (5:38/km)
Liikuntaa yhteensä 12h 00min.

Viikko 43 (22.-28.10.2018) - Kehitystä?

Pidin viikon alkuun kaksi täyttä lepopäivää, koska tuplajärvinen oli vetänyt jalat ihan tilttiin. Mutta sen jälkeen juoksu on tuntunut paremmalta ja kuntosalillakin on tapahtunut pientä progressiota. Viikolla oli jopa kaksi "tehotreeniä", eli vetoja Hervannan kentällä BJ:n kanssa. Ja lisäksi kaksi hyvää kuntosalisessiota. Jalat olivat todella kovilla jo lauantaina, mutta selvisin sunnuntain järvisestä silti melko hyvin, joten suunta on oikea.

Ma
Ap: lepo
Ip: lepo

Ti
Ap: lepo
Ip: lepo

Ke
Ap: kevyt 5km
Ip: vr3 + 6 x 1000m / 2.5min + vr5

To
Ap: kuntosali 30min + kevyt 6km
Ip: kevyt 10km

Pe
Ap: kevyt 7km
Ip: kevyt 10km

La
Ap: kuntosali 40min
Ip: vr5 + veto 4000m + vr5

Su
Ap: pitkä 27km
Ip: lepo

Viikko 43: Juoksua 93km (5:15/km)
Liikuntaa yhteensä 9h 20min.


Nyt on aika hyvä fiilis nykytilanteesta ja tuntuu siltä, että 5km/20min ei ole enää toivottoman kaukana. Lisäksi jalat kestävät paljon paremmin pitkiksiä vaikka taannoinen tuplajärvinen olikin horroria. Ei minulla mitään varsinaista todistetta ole, mutta tuntuu siltä, että jalkatreeni kuntosalilla vähän toimii. Lisään siihen taas tehoja tulevalla viikolla, niin eiköhän siitäkin joku vamma tai ylikuntotila saada!
Tulevalla viikolla on mielessä ainakin yksi tehotreeni, eli 2x1500m 4min palautuksella!

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Viikko 40 (1.-7.10.2018) - Pirkka rallatellen

Ma
Ap: kevyt 10km
Ip: kevyt 8km

Ti
Ap: kuntosali 30min + kevyt 6km
Ip: kevyt 7km

Ke
Ap: kevyt 9km
Ip: vr2 + 3 x 2000m / 5min + vr5

To
Ap: lepo
Ip: lepo

Pe
Ap: kuntosali 30min + kevyt 6km
Ip: hieronta 45min + kevyt 7km

La
Ap: mittapyöräilyä 80min
Ip: lepo

Su
Ap: Pirkan hölkkä 33km 2:47:06
Ip: lepo

Viikko 40: Juoksua 100km (5:10/km)
Liikuntaa yhteensä 11h 40min.

Perusviikko, joka päättyi ihan mukavaan Pirkan hölkkään.

Sain viikolla jatkettua kuntosaliharrastusta ja ehkä aavistus progressiotakin alkaa olla havaittavissa, mutta tarkkaa tutkimista progression löytäminen vaatii. Tuntuu silti, että jalat ovat kroonisen väsyneet koko ajan. Kuitenkin lenkit sujuvat ihan normaalilla vauhdilla, joten jatkan toistaiseksi samaan malliin.

Keskiviikkona jatkettiin viikottaista vetotreeniä tartanilla BJ:n kanssa. Kehitys on karmean hidasta, mutta nyt sentään jaksettiin jotenkin 3x2000m, kun viime viikolla viimeinen piti vaihtaa tonniksi.

Tänään oli sitten vuorossa Pirkan hölkkä #16. Lähdin matkaan ihan tavalliselle sunnuntaipitkikselle katsomaan miten juoksu maistuu. Järviset ovat olleet valitettavan raskaita hitaallakin vauhdilla, joten odotukset eivät olleet korkealla.
Oikea takareisi on vaivannut nyt taas pitempään, joten otin kunnon Burana-tujauksen ennen starttia ja lähdin sellaista hyvää perusvintsaa liikkeelle. Oli todella raskaat jalat, mutta siihen olen jo tottunut ja se ei tarkoita katastrofia. Nytkään kankeus ei eskaloitunut matkalla ja jalat pysyivät kohtuullisessa juoksukunnossa.
Ikävin takaisku oli kipeän takareiden pieni venäytys liukastumisen yhteydessä ennen Rutajärveä. Reisi jomotti kipeästi koko matkan sen jälkeen ja ei siinä Burana auttanut.
Mutta itse juoksu meni tasaisen mukavasti hyvällä fiiliksellä ja maalissa olo oli tuoreempi kuin monen järvisen jälkeen. Ei tuntunut ikävältä missään vaiheessa ja hengästymistä ei juuri ollut havaittavissa.

Hölkkäilin erilaisissa porukoissa aina peesiä hakien. Olin poikkeuksetta aina porukan hitain nousemaan mäkiä, mutta alamäissä ja varsinkin poluilla taas olin yleensä muuta porukkaa nopeampi. Ei siis ole vielä kuntosali tehnyt minusta väkivahvaa mäkimiestä! Hervannan isossa ylämäessä loppui sitten takareisistä kaikki voima ja melkein jäin paikalleni, mutta senkin jälkeen aina tasaisella juoksu kulki OK.
Loppuaika 2:47:06 oli selvästi odotuksia parempi, kun en ollut edes 3h:n alituksesta varma. Tuo mielestäni vastaa reilua vintsan alitusta järvisellä, ja eipä sellaisia ole minulle juuri tullut. Ja varsinkaan ihan mukavuusalueella juostuna.

Nyt on edessä Wiha-viikko ja pientä työmatkaakin siihen luvassa, joten kiirettä tulee riittämään! Onneksi keli näyttää erinomaiselta!

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Viikot 36-39 (3.9.-30.9.2018) - Peruspuurtamista ja lihaskuntoa

Viikkoyhteenvedot:

Viikko 36: Juoksua 49km (5:09/km)
Liikuntaa yhteensä 9h 15min.

Viikko 37: Juoksua 51km (5:15/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 15min.

Viikko 38: Juoksua 112km (5:25/km)
Liikuntaa yhteensä 10h 30min.

Viikko 39: Juoksua 95km (5:12/km)
Liikuntaa yhteensä 9h 45min.

Syyskuukin meni ohi ilman kuntopiikkiä vaikka loppukuu olikin nousujohteinen. Kuukauden alku oli kiireinen vaikka ei oikeasti ollut mitään ihmeempää tekemistä. Tampereen puolimaratonin mittaukset olivat taas stressaamassa, kun reitti on melkoinen sekasotku. Jotenkin siitäkin kai taas selvittiin ja juoksijat saivat virallisen tuloksen. Olen melko vakuuttunut siitä, että Tampere on Suomen surkeimmin johdettu kaupunki ja vaatii erityistä neuvokkuutta pystyä kapunkilaisten päivittäistä liikkumista haittaamaan samassa mittakaavassa kuin se on Tampereella tehty.

En saanut alkukuussa edes työmatkahölkkäilyä kunnolla käyntiin ja pari viikkoa meni ohi melkein ilman mitään juoksua. Surkea esitys! Ainoa valopilkku viikoilla 36-37 oli, että BJ:n kanssa käytiin pari kertaa radalla juoksemassa "vetoja". Ei nyt puhuta määristä tai ajoista, mutta jostain se pitkä matkakin on aloitettava.

Sitten viikoilla 38-39 sain työmatkahölkkäilyyn jotain otetta. Ongelmana on se, että suorinta tietä töihin on alle 5km, ja minulla on henkilökohtainen ongelma, että määränpäähän tuntuu niin tyhmältä juosta kiertotietä. Onneksi olen sentään vähän saanut kierreltyä. Visiona siintää jossain tulevaisuudessa legendaarisen työmatkahölkkääjän harpatin tulostaso ja se motivoi minua jatkamaan. Kävin aikanaan hakemassa inspiraatiota Harpatinvaaran maisemista, mutta se ei yksin vielä riittänyt. Kuitenkin suunta työmatkajuoksuissa on nyt positiviinen! Aamuisin tulee silloin tällöin juostua jopa alle vintsaa.

Tällä jaksolla sain myös aloitettua minimaalisen lihaskuntoharjoittelun. Tyttäreni Ella sai minut mukaansa paikalliselle kuntosalille, jossa aloitin jalkatreenin. En kestä olla siellä muuta kuin 20-30min kerrallaan, mutta siinäkin saa tehtyä ihan hyvin jonkun 4-5 liikettä ja kuhunkin muutaman sarjan. Ainakin olen saanut reisien lihakset jumiin, mutta toivottavasti jotain kehistystäkin on tapahtunut. Tavoite on jatkaa 2-3 kertaa viikossa tuota pikakäyntiä jaloille.
Itse harjoitteluhan on salilla ihan mukavaa, kun saa vain istua penkillä ja liikutella jalkoja. Minulla on kyllä hikipyyhe mukana, mutta eihän tuossa nyt paljon hiki valu…
Jatkettiin myös BJ:n kanssa kerta viikkoon vetoja radalla. Todistettiin itsellemme, että kyllä sentään 3000m Cooper-testissä vielä menee;-)

Syyskuu päättyi tänään vuoden 43. järvenkiertoon, joka yllätti positiivisesti. Alku oli ihan karmeaa eiliseltä salilta väsyneillä jaloilla ja odotin vain koska on pakko alkaa kävellä. Mutta juoksu lähtikin sitten kulkemaan ihan hyvin ja kiihdytettiin loppua kohti ihan selvästi ilman mitään suurempia ongelmia.

Nyt on Wihaan aikaa tasan kaksi viikkoa ja se aiheuttaa kyllä aika paljon kiireitä. Tavoite on silti saada ihan kunnolla juoksua lokakuussa. Ensi sunnuntaina käyn Pirkan Hölkässä heittämässä pitkän lenkin sub-3 tavoitteella.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Viikot 31-35 (30.7.-2.9.2018) - Takapakkia ja motivaatiohaasteita

Aloitetaan mainoksella:
Wihan kilometrit lähestyy! Jos joku ei vielä tiedä, niin kisa juostaan tänä vuonna poikkeuksellisesti sunnuntaina. Lauantainahan se olisi haluttu järjestää, mutta tärkeintä oli kuitenkin saada Pirkkahallin kanssa sovittua päivä, jolloin erilaiset messurekka-autot ajaisivat mahdollisimman harvan juoksijan päälle. Niinpä päivä on 14.10. ja startit normaalisti klo 9 ja 15.
Kaikki normaalit herkut ovat tarjolla. Tänä vuonna 100km kisa on myös epävirallinen SM-kisa ja Vintsaajien paristakin on mitaliehdokkaita tulossa ainakin kaksin kappalein! Reittiennätyksistä palkinnot vanhaan malliin ja eräs kiinteistökeisari on uhannut toimittaa historiaan Wiha-legenda Tomi Forsblomin ennätyksen 50km matkalla. Tiedossa myös on, että RC Eemeli kisaa tapahtumassa ainutlaatuisessa maraton-puolimaraton-kombossa. Kisaidea on niin hieno, että on lähes vääjäämätöntä, että siitä tulee lähiaikoina olympialaji!


Mutta sitten surullisempiin uutisiin:
Ei ole loppukesän/alkusyksyn treeni lähtenyt kulkemaan odotetusti. Tavallaan tuo on eräänlainen surkeuden kierre: kun ei juoksu kulje, niin sitä ei huvita tehdä, ja sitten se ei varsinkaan kulje. Niinpä tämä viiden viikon pimeä jakso on ollut tasapaksua väkisin-juoksemista ilman mitään positiivisia fiiliksiä tai onnistumisia. Kilsoja ihan liian vähän ja treenien monipuolisuus olematonta. Niinpä kunto on nyt varmasti huonompi kuin viisi viikkoa sitten.

Omasta mielestäni ongelma on yksiselitteisesti takareisien kestävyydessä/jaksamisessa. Takareidet menevät tukkoon jossain 10-15km välillä ja tönkköjaloilla juokseminen vaan vie kaikki voimat. Ja tunne todellakin on, että takareisistä vaan häviää kaikki teho ja askel lyhenee ja jokaisen askeleen vaatima työ kasvaa. Ehkä siinä kyse on vain "kunnosta", mutta sitten siihen ei selvästi treeni auta. Tuntemus on ihan selkeästi takareisien väsymyksessä/tukkoisuudessa.

Kyllä se vaan suuresti ihmetyttää, että melkein vuoden jatkunut jollain lailla nousujohteinen treeni (määrissä, ja hieman myös vauhdeissa) ei ole saanut takareisiin tämän enempää kestävyyttä. Jos leikkauksen jäljiltä takareidet piti taas saada juoksukuntoon, niin luulisi nyt jo jotain tuloksia näkyvän. Ja onhan tietenkin paljon parannusta tapahtunutkin, mutta ei takareisien jaksamisessa.

Jaksolle on osunut 1-3 yksittäistä poikkeuksellisen hyvää lenkkiä ilman näitä ongelmia. Mutta ne ovat olleet kaikki lyhyitä (max 12km). Olen yrittänyt analysoida mikä noissa paremmissa lenkeissä olisi ollut syynä (yleensä lyhyetkin 6-8km lenkit ovat surkeita), mutta en ole saanut siitä selvää. Ehkä energialla/syömisellä on jotain tekemistä asian kanssa, mutta tutkimusaineisto on liian pieni johtopäätöksiin.

Oikeassa pakarassa/takareidessä on lisäksi sitkeä vanha vamma, joka on raivostuttavan kivulias ja häiritsevä, mutta en usko kuitenkaan, että sillä on varsinaista tekemistä huonon suorituskyvyn kanssa. Lihasten väsyminen/tukkoisuus on erillinen tuosta kipupisteestä.

Joitakin yksittäisiä kommentteja kuluneesta viidestä viikosta:
- Tasapaksut kuukausikilsat: heinäkuu 348km, elokuu 306km
- Neljä tuskaista järvenkiertoa, joista kaksi tuli yhdestä tuplasta
- Yksi Lempäälän Nesteelle keskeytetty Birgitan kierros
- Pari vaatimatonta yritystä tonnin vetoihin (3-4kpl) radalla ja yksi 4km vk Runfest-tapahtumassa. Uskomattomasti en ole käynyt Parkrunissa juoksemassa koko jaksolla kertaakaan! Toimitsemassa olin kyllä pari kertaa. Ensi viikolla toivottavasti sitten.
- Kaikki muu perushölkkää 6-17km matkoilla, yleensä huonolla fiiliksellä.
- Takareidet kipeät koko ajan.

Ei ole oikein ideaa miten homma tästä lähtisi paranemaan. Kunhan nyt toistaiseksi yrittää edes säännöllisesti hölkkäillä. Tarkoitus on aloittaa muuten työmatkahölkkäily alkavalla viikolla ja sehän saattaa muuttaa kaiken! Olen lukenut ja kuullut, että työmatkahölkkäilyllä voi saavuttaa loistavia treenituloksia!
Muuten lähipäivien vapaa-aikaa hallitsevat taas Tampereen puolimaratonin reittimuutosten mittaukset ja myös Wihan reitti pitää mitata uudelleen, kun osalla reitistä on pieniä tietyömuutoksia.

Viikkoyhteenvedot:

Viikko 31: Juoksua 80km (5:28/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 45min.

Viikko 32: Juoksua 23km (5:04/km)
Liikuntaa yhteensä 2h 45min.

Viikko 33: Juoksua 69km (6:23/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 35min.

Viikko 34: Juoksua 108km (5:34/km)
Liikuntaa yhteensä 11h 55min.

Viikko 35: Juoksua 86km (5:17/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 10min.

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Viikot 29-30 (16.-29.7.2018) - Palauttelu ja uudet juonet

Viikko 29: Juoksua 30km (5:20/km)
Liikuntaa yhteensä 2h 50min.

Viikko 30: Juoksua 53km (5:26/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 30min.

Pari viikkoa Ylläs-Pallas-palauttelua helteessä. Oikeasti palautuminen on ollut oikein nopeaa ja olisi tässä voinut käynnistää jo kunnon treeniäkin, mutta arvelin parin lepoviikon olevan kuitenkin tähän kohtaan ihan hyvä.
Lenkit ovat olleet lyhyitä ja olen jopa tyttäreni Ellan kanssa nautiskellut lenkeistä uimarannalle ja sitten pitkän virkistävän vedessä lillumisen jälkeen hölkkä takaisin kotiiin. Voisi kyllä omillekin lenkeille sovitella näitä järvessä käyntejä!

Uusia virallisia tavoitteita en ole vielä asettanut, mutta lyhyellä tähtäimellä yritän nyt ainakin edes hiukan nostaa juoksuvauhtiani. Minullahan kaikki vähäinenkin nopeus on totaalisesti hävinnyt ja en ole juuri mitään muuta treeniä tehnyt kuin perusjuoksua. Olen elävä kvanttifyysinen todiste Schrödingerin kissasta, joka on yhtä aikaa hyvässä ja (kuolettavan) huonossa kunnossa riippuen tarkastelukulmasta. Jos kuntoa tarkastellaan pitkässä pk-suorituksessa, niin kunto vaikuttaa jopa petollisen hyvältä. Jos tarkkailija kuitenkin katsoo kuntoa esim. 5k-juoksussa, niin sitten ollaan 21 minuutin tasolla. En todellakaan olisi edes osannut arvata, että tällaista duaalisuutta voi juoksukunnossa olla.

Lääkkeeksi tähän hitausongelmaan olen jo varovasti aloitellut jotain, eli kevyiden lenkkien sekaan tehtyjä lyhyitä melkein maksimaalisia sprinttejä ja vähän nopeaa porrasjuoksua. Pääteoriani on edelleen, että huono kunto normaaleilla juoksumatkoilla johtuu ensi-sijaisesti huonosta lihaskunnosta ja hermotuksen toimimattomuudesta. Eli jalkoja pitää totuttaa nopeampaan juoksuun ja samalla vahvistaa erityisesti takareisien lihaksia, jotta askelpituus kasvaisi perustöpöttelystä. Arvioni on, että 100m kulkee nyt piikkareilla 17-18s, ja se on jo jonkinlainen hitausennätys minullekin. Kuntosalillekin pitäisi mennä jalkatreeniin, mutta tähän asti en ole vielä sellaista motivaatiota pystynyt rakentamaan, joten en laske sen varaan.
Ja tietenkin toissijaisesti ongelma on huono vk-kunto, mutta sen parantaminen ei selvästi onnistu, jos niitä vk-treenejä ei edes heikoilla jaloilla pysty tekemään.

Näillä eväillä olisi tarkoitus mennä elo- ja syyskuu. Käyn juoksemassa Parkruneja ja taas kerran haaveilen siitä 20min-alituksesta, mikä tällä hetkellä vaikuttaa täysin mahdottomalta. Pirkan hölkkä taitaa mennä retkeilyksi, mutta mukaan lähden varmasti. Ultratavoitteen kiinnitän sitten tämän jakson jälkeen, kun on parempi ymmärrys tämän ekan vaiheen onnistumisesta.

Reilu viikko sitten oli täällä paikallisella loiskunnan urheiluseuralla jonkinlainen juhlatilaisuus, johon oli ulkopuolisia vintsaajiakin kutsuttu, mutta valitettavasti en itse päässyt mukaan. Mukana kuitenkin oli iso prosentti Ylläs-Pallas-kävijöistä. Tilaisuudesta ei tiettävästi ole nauhoitusta tai virallisia muistiinpanoja, mutta sieltä on tihkunut epämääräisiä huhuja. Pidin näitä huhuja ensin ilmiselvänä vitsinä, mutta nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että merkittävä osa porukasta aikoo ihan oikeasti osallistua ensi keväänä Karhunkierroksen eestaas-matkalle (160km). Olisi pitänyt ymmärtää, että näitä hulluja ei pidä päästää iltaa viettämään ilman minun moderoivaa vaikutustani. Minulla tulee olemaan iso työ tulevilla järvisillä, kun yritän takoa järkeä harhautuneiden päähän.

Alkavalle viikolle on jo joitain suunnitelmia. Nopeustreenit jatkuvat. Lisäksi keskiviikkona käyn Pirkkalan hölkässä kärsimässä yhden kierroksen, vaikka eihän siinä mitään järkeä ole. Saanpahan kuitenkin toivottavasti taas vähän treenimotivaatiota lisää, kun joutuu kävelemään ylämäet 5km kisassa. Tuo kisa saa toimia vk-treenien avauksena. Ja kai se järviselläkin pitäisi taas käydä, kun edellisestä on jo pian 4 viikkoa.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Viikko 28 (9.-15.7.2018) - NUTS!!

Juoksua 160km (konttausvauhtia…)
Liikuntaa yhteensä 27h 55min.

Projekti NUTS on suoritettu!
Kisa rastitti myös tavoitteeni #71 100-listastani vaikka tulos ei ihan sitä parasta A-ryhmää ollutkaan. Elämysmatkailunakin tuo oli silti niin rankka reissu, että kyllä se kelpaa;-)
Tulipa pitkä raportti, mutta en jaksa karsia…

Viikko siis huipentui NUTS-kisaan Ylläkseltä Hettaan. Alkuviikolla tein lähinnä kevyitä aamulenkkejä ja tankkasin varsinkin nestettä huolella. Kaikki ennusteet lupasivat kisaan haastavan lämmintä keliä, mikä myös toteutui. Vintsaajien kanssa toteutettu NUTS-projekti onnistui valmistautumisen kannalta niin hyvin kuin vain voi, sillä me kaikki neljä pisimmälle matkalle ilmoittautunutta pääsimme lähtöviivalle kutakuinkin terveinä ja siinä kunnossa, mitä meiltä nyt voi odottaa.

Startti pisimmälle 134km matkalle oli perjantaina klo 18. Kaikilla meillä oli oma matkasuunnitelmamme kisapaikalle. Minulta matka Ylläkselle taittui ensin yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle ja sieltä sitten bussilla Kittilään ja taksilla Ylläkselle. Matkalla oli ongelmia, mutta olin kuitenkin perillä useita tunteja ennen starttia. Kun Tappi vielä tarjosi lounaaksi herkullista soijarouhetta, niin starttiviivalla kaikki oli kunnossa. Suuret kiitokset Tapille ja Terhille valmistautumispaikan tarjoamisesta Ylläksellä ennen kisaa, kun oma majoitukseni oli vasta Hetassa!

Tässä kuva lähtöpaikalle Koskisten majapaikan parvekkeelta kisaan valmistautuessa.


Vintsaajat ennen starttia. Kuvassa vasemmalta alkaen minä, sauvakävelijä-mjev, gallardo ja Tappi. Ja kuvassa vielä mukana sprinttimatkan (melkein oikeat juoksijat) jaha ja moguli, joilla startti oli vasta 18 tuntia myöhemmin, mutta silti tuo Bunkkerin Kaiun tiimi meni minusta ja Tapista ohi viimeisellä huoltopaikalla noin tunti ennen maalia. Respektit vain kavereille, joilla polvi nousee!


Lähdössä oli kuuma ja muutenkin pelotti, joten maltilla piti lähteä liikkeelle. Mjev katosi sauvoinensa heti startista horisonttiin, mutta gallardon ja Tapin kanssa me tamppasimme Yllästä ylös yhtä matkaa. Luulisin, että vauhti pysyi sopivasti kurissa vaikka yli puolen tunnin nousu helteessä vei väkisinkin voimia. Kohtalokkaaksi osoittautui kuitenkin vasta alamäki Ylläkseltä. Melko jyrkkää laskua riitti pitkään ja tuo oli ihan uudenlaista rasitusta jaloille. Yritin lasketella rennosti, mutta laskun lopussa oli helppo huomata, että nyt menivät reidet pahasti tukkoon. En tiedä olisiko hitaampi vauhti alamäessä auttanut, mutta en ole siitä ainakaan varma. Jalat eivät tuosta toipuneet kunnolla koko matkan aikana, ja aluksi olo oli ihan toivoton, kun matkaa oli jäljellä sentään vielä 130km;-) Onneksi yhtä isoja alamäkiä ei enää myöhemmin ollut, mutta tuon johdosta en pystynyt juuri alamäkiä enää jatkossa juoksemaan ja se vei keskivauhdista valtavasti pois.

Loppumatka olikin sitten hölkkää ja kävelyä väsymyksen tasaisesti lisääntyessä. Maisemat olivat upeat ja erityisesti yöaikaan niistä pystyi jopa jonkin verran nauttimaan. Kannoin koko ajan mukana paljon vettä ja join koko ajan, joten nestehukkaa tuskin juurikaan tuli. Perjantain kuumuus kyllä vaikutti silti, koska ei hyvä juominenkaan riitä. Parhaat hetket minulla olivatkin yöllä, kun hölkkä tuntui helpolta ja nesteytyksen kanssa ei ollut ongelmia.

Tässä saavutaan ekaan huoltopisteeseen reilun tunnin juoksun jälkeen (kuva Jari Hamari).


Alkumatkan reitti oli Tapille Ylläksen hiihtoreissuilta tuttu ja hän osasi varoittaa tulevista mäistä. Itse en enää matkalla vastaan tulleiden paikkojen nimiä muista. Kaikki ne olivat jotain keroja tai kuruja. Ylläksen jälkeen oli pian vuorossa aika karmea jyrkkä ja loputtoman pitkä nousu louhikkoista rinnettä pitkin. Sitä on kuulemma myös hiihdetty ylös, mutta en ole ihan varma uskonko;-)

Kivilouhikkonousun tamppausta. Gallardo on jo ehtinyt ylemmäs kuvaamaan ja minä tulen siinä jonossa toisena ja Tappi heti perässä.


Olisikohan tämä kuva saman mäen päältä jostain ylempää? Reitillä oli siellä täällä kuvaajia myös järjestäjän toimesta ja kaappasin tämän kuvan jostain kansiosta (Photo: @onevisionfi #nutsyllaspallas2018).


Yön tullessa juoksusta tuli selvästi mukavampaa viileämmän kelin takia ja minulla ei edes varsinaista yöstä johtuvaa väsymystä tullut, vaan olo oli koko ajan melko virkeä. Jaksotimme matkaa huoltopisteiden mukaan ja etenimme rauhallisesti siis kolmisin Tapin ja gallardon kanssa. Tässä vaiheessa muita näkyi enää hyvin harvakseltaan. Lähinnä huoltopisteiden kohdalla törmäsi muihin kisailijoihin.

Tässä ollaan taas kiivetty joku-keron päälle ja Ylläs näkyy kaukana taustalla. Aika monta tuntia piti edetä, että sitten joskus päästiin niin kauas ettei Yllästä enää näkynyt...


Matkantekoa jollain helpommalla pätkällä gallardon kuvaamana.


Gallardolla oli lyhyitä heikkoja hetkiä lukuunottamatta koko ajan hieman enemmän menohaluja kuin meillä muilla ja olisikohan se ollut jossain 10 tunnin hujakoilla viimeisellä osuudella ennen Pallakselle saapumista, kun gallardo sitten katosi johonkin mutkan taakse ja emme häntä sitten reitillä enää nähneet. Maaliin hän tulikin sitten lopulta noin tuntia ennen minua ja Tappia. Minä jo tuossa vaiheessa ajattelin, että juoksu Tapin kanssa maaliin saakka vähentäisi oleellisesti keskeytysriskiä. Kyllä tuolla jo ennen Pallasta pääkoppa oli sen verran kovilla, että jos olisi pitänyt yksin taivaltaa, niin olisi saattanut aika synkkiä ajatuksia tulla mieleen. Pallakselle olisi ollut niin helppo keskeyttää (ja todella moni niin myös teki), mutta kun olimme siellä yhdessä, niin eihän sitä sitten voinut;-)

Viimeinen huoltoväli ennen Pallasta oli raskas. Jossain sillä välillä tuli matkallisesti puoliväli täyteen ja usko meinasi kyllä loppua maaliinpääsyn suhteen. Tällä välillä tavoitimme myös Hazorin ja Antin, joilla matkanteko oli päättynyt Antin energiaongelmiin. Jotenkin Antti kuitenkin taisteli vielä sieltä Pallakselle saakka vaikka aika pahalta se näytti. Hazorillehan tällainen luontoretki ei tainnut nostaa edes hikeä pintaan ja hän kiiti loppumatkan Pallakselta maaliin pari tuntia meitä nopeammin (sauvakävelijä kun on).
Pallaksen huollossa "saavutimme" vielä myös gallardon ja Mjevin, kun tuohan oli ihan kunnollinen ruokahuolto, jossa vietettiin enemmänkin aikaa. He kuitenkin jatkoivat matkaa melkein heti kun me vasta saavuimme paikalle.

Tässä olemme lähdössä jatkamaan matkaa Pallakselta. Mieliala nousi huollossa selvästi vaikka matkaa oli aivan lohduttomasti jäljellä. Oli oikeastaan selvää, että enää matka ei kesken jäisi.


Pallakselle ja sitä seuranneelle joku-kerolle nousu oli pitkä ja raskas. Onneksi sieltä ei kuitenkaan ollut vastaavaa jyrkkää alamäkeä kuten Ylläkseltä. Sen sijaan Pallaksen jälkeen seurasi aivan loputon määrä kivikkoista polkua ylös ja alas keroja ja kuruja. Maisemat täällä olivat kyllä todella hienot! Pallasta seurannut pätkä oli henkisesti raskas, kun maasto olisi ollut tuoreille jaloille ihan hyvin juostavaa melkein koko ajan, mutta tukkoisilla jaloilla joutui kivikot pääosin kävelemään kaatumisen pelossa. Kävellen matka sujui lohduttoman hitaasti välillä jopa 3-4kmh-vauhtia ja kun koko ajan näkyi jopa 10 kilometriä reittiä eteenpäin, niin tuntui etteihän tuonne seuraava-kerolle pääse ikinä!

Pallaksesta seuraavaan huoltoon matka kesti siis todella kauan. Sen jälkeen kisaan tuli kuitenkin uutta virkistystä, kun sprinttimatkalaisia alkoi tulla takaa ohi. Ensimmäisenä tietysti Henri Ansio, joka ohitti meidät heti tuon ekan huollon jälkeen. Laskimme, että hän oli tullut vintsaa tuon ekan välin (!!!!!!!). Siis välin, jossa oli Pallas ja jätti-keroja vaikka muille jakaa. On kyllä hyvin lähellä, että Ansio olisi tällä hetkellä Suomen kovin kestävyysjuoksija kansainvälisessä vertailussa, sillä kyllä vuorijuoksujen kansainvälinen kärki on todella kova ja hän on siellä säännöllisesti pistesijoilla. Vaikka ohitus tapahtui ylämäessä, niin hyvä kun ehdimme polulta väistää Ansion jalkojen töminän kuultuamme;-) Ja tarina lisäksi kertoo, että Ansio ohitti Mjevin viimeinen-keron nousussa edelleen samaa karmeaa vauhtia...

Jahan ottama kuva joku-kerolta seuraava-kerolle. Tällaista maastoa kuljettiin tunnista toiseen. Kuvassa "tie" saattaa näyttää hyväkulkuiselta hiekkatieltä, mutta ihan kivikkoa se oli koko ajan.


Joskus ne tunturit kuitenkin loppuivat ja ikuisuuden jälkeen edessä oli enää viimeinen-kero, jonka jälkeen maaliin olisi reilu kymppi tiejuoksua! Sen verran NUTS vielä teki kiusaa, että se viimeinen-kero oli tappavan pitkä ja jyrkkä. Nyt oli nousuvauhtikin muuttunut melkoiseksi laahustamiseksi. Aina kun luuli päässeensä ylös, niin "huipun" takaa paljastui uusi nousu. Sain kuitenkin voimia nousuun siitä, että kuvittelin Hazoria mielessäni erilaisiin keskiaikaisiin kidutusvälineisiin. Hazor oli nimittäin Pallaksella iloisesti huikannut, että ei tässä Pallaksen jälkeen oikein mitään nousuja enää ole "ja se viimeinen-kero on ihan lyhyt".

Viimeinen-kero on voitettu. Pakko oli istahtaa hetkeksi vaikka melkoinen tuuli kävi tuolla ylhäällä. Samalla ukkostakin kuului läheltä ja sen takia piti kiirehtiä alas, kun ei huvittanut jäädä ukkosenjohdattimeksi tuonne.


Mäki alas viimeinen-kerolta oli pitkä ja kivikkoinen, mutta viimeiseen huoltoon oli vain muutama kilsa. Tällä pätkällä jaha ja moguli saivat meidät kiinni ja nappasivat ohimennessään vielä kuviakin. Eli tässä siis Bunkkerin kaikukin meni menojaan. Meno oli kyllä todella kevyen näköistä molemmilla!

Viimeinen huolto lähestyy (kuva jaha).


Viimeinen reilun kympin tiepätkä sujui ihan hyvää kävely-hölkkää ja maali tuli lopulta vastaan ajassa 25:42:10. Kello oli vähän vaille kahdeksan lauantai-iltana. Maalissa ei näemmä kuvia enää tullut otettua. Pääsin vielä Bunkkerin kaiun tiimin huoltoautolla parin kilsan päässä sijainneeseen hotelli Hettaan ja unten maille, kun muilla oli vielä edessä pitkä ajomatka takaisin Ylläkselle.

Kokonaisuutena tämä projekti oli erinomainen ja olen tyytyväinen lopputulokseen vaikka tietenkin halusin pystyä juoksemaan suuremman osan matkasta. Kyllä tämä taas muistutti, että excel-laskelmat ja oikea eteneminen maastossa ovat aika eri juttuja;-) Tällä kertaa suorituksesta ei lopulta tullut fyysisesti niin kova kuin joistain aiemmista ultrista, mutta pääkoppa oli kyllä ihan riittävän kovilla.

Nyt muutama päivä kisan päättymisen jälkeen jalat ovat ihan hyvässä kunnossa ja portaissa kulkeminen ei tuota ongelmia. Kevyet lenkit kulkevat mukavasti. Mitään hiertymiä tai muita pikku-vammoja ei syntynyt. Yhtään varpaan kynttä ei irronnut. Takareidet eivät äksyilleet yhtään. Kaaduin matkalla vain kerran ja mitään pahempaa ei siinä sattunut. Nesteiden tai energian imeytymisen kanssa ei ollut ongelmia, missä varmaan oli isoksi avuksi se, että jalkojen hyytyminen vähensi juoksua tehokkaasti.

NUTS:in tapahtumista julkaistaan järjestäjän toimesta hienoja kuva-albumeja, joita selaamalla joutuu kyllä äkkiä koukkuun näistä tapahtumista. Myös viime viikonlopun tapahtumasta on jo Flickr-kansio (kuvia ilmeisesti tulee sinne vielä lisääkin). Tässä satunnainen otos tuosta albumista jostain Pallaksen ja Hetan väliltä:
https://www.flickr.com/photos/149944503@N08/41619268510/in/album-72157671201503368/

Yksi suurimmista etukäteispeloistani kisaan oli Lapin räkkä. Mutta hyttysistä ja sen sellaisista ei ollut juurikaan haittaa. Ihan lopussa viimeisellä tiepätkällä oli pientä kiusaa, mutta muut hyökkäykset olivat melko satunnaisia. Paarmoja jonkin verran kierteli juoksun aikana, mutta ei paljon sen enempää kuin kauniina kesäpäivänä kaupungin ulkopuolella juostessa etelässäkään. Tällä hetkellä molemmissa säärissä on kyllä kutiavia pistoksia jonkin verran, varmaankin juuri sieltä ihan kisan lopusta.
Suuri pettymys sen sijaan oli, että en nähnyt matkalla ainoatakaan poroa! Pari kertaa kuului ekalla puolikkaalla porokellojen kilinää, mutta elukat olivat jossain metsän piilossa.

Garminin säädin lähdössä "ultra-moodiin" ja se oli kyllä paha virhe. Akku olisi ehkä riittänyt muutenkin ja tuo ultra-moodi osoittautui ihan pelleksi. Matkan mittaus toimi surkeasti, mutta olihan siinä pientä viihdettä matkalle, kun gallardolla oli sama mittari samassa ultra-moodissa, ja eroja tuli mittoihin kilometrikaupalla ihan lyhyilläkin matkoilla. Tämän kokemuksen perusteella ultra-moodi on täysin käyttökelvoton.

Koska tästä projektista jäi varsin positiivinen fiilis, niin uusi ultraprojekti startannee jo varsin pian. Sitä ennen pidän lyhyen tehotreenikauden, jossa yritän vielä kerran saada vähän lisää voimaa jalkoihin ja sitä kautta vauhtireserviä pitemmille matkoille. Huhut kertovat, että iso joukko Vintsaajia suunnittelisi jo osallistumista ensi kesänä Kauhajoen 6vrk-juoksuun, mutta minä vielä pohdin uskaltaisiko ihan tuollaiseen sentään osallistua...

PS. Täällä on Hazorin raportti omasta matkastaan hienoine kuvineen!
Ja Tapin tarinat löytyvät nyt täältä!

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Viikko 27 (2.-8.7.2018) - NUTS-viimeistely ja -tavoitteet

Juoksua 71km (5:29/km)
Liikuntaa yhteensä 13h 30min.

Viimeinen täysi viikko ennen NUTS:ia sujui puolittaisen levon merkeissä. Tein yhden kevyen järvenkierron torstaina, mutta muuten juoksu on rajoittunut muutamaan lyhyeen lenkkiin. Lauantaina kävin kyllä tekemässä reippaamman 5km Parkrunissa, mutta en siinäkään pahemmin ylittänyt hengästymiskynnystä. Kevyttä pyöräilyä tuli reittimittailun puitteissa tehtyä viikolla aika paljon.

Ma
Ap: lepo
Ip: kevyt 6km

Ti
Ap: kevyt 6km
Ip: kevyt 17km

Ke
Ap: lepo
Ip: lepo

To
Ap: pitkä 29km
Ip: lepo

Pe
Ap: lepo
Ip: lepo

La
Ap: vr4 + Parkrun 5km + vr4
Ip: lepo

Su
Ap: lepo
Ip: lepo

NUTS-kisa alkaa siis perjantaina ja matkustan Rovaniemelle junalla to-pe-välisenä yönä. Matka Rovaniemeltä Ylläkselle perjantaina on vielä avoinna, mutta kai siihen joku idea löytyy. Pientä jännitystä vuoden päätavoitteen osalta alkaa jo olla havaittavissa! Olo ei tunnu vielä palautuneelta, mutta ainahan tämä kisaa edeltävien päivien tuska on samanlaista. Muutama kevyt lenkki pitäisi vamaan vielä tehdä. Ja ehkä yksi lyhyt terävämpi mäkitreeni.

Mutkana NUTS-matkaan onnistuin torstain järvisellä rikkomaan NUTS:iin tarkoitetun juoksuliivin. Tai en minä mitään rikkonut, vaan se vaan meni rikki (eli repun kiinnike rikkoutui). Nyt on kyllä pakko avautua ja tunnustaa, että 5 vuotta sitten hankkimani Ultima Directionin kalliit ja tunnettujen juoksijoiden kehumat juoksureput ovat olleet pettymys! Ostin niitä kaksi vähän eri kokoista versiota ja molemmissa on ollut samoja tyyppivikoja, eli ne ovat rikkoutuneet samoista paikoista vaikka olen käyttänyt niitä vain muutaman kerran vuodessa. Tähän saakka viat eivät ole estäneet käyttöä, mutta nyt tämä isomman version rikkoutuminen on showstopper. Minun on joko otettava NUTS:iin pienempi versio, johon kaikki varusteet eivät kyllä mahdu, tai sitten askarreltava se rikkoutunut osa jotenkin kuntoon ryöstämällä varaosia pienemmästä repusta. Tätä ongelmaa en kyllä kaivannut!

Aikatavoitteen asettaminen kisaan olisi ihan arpapeliä, kun mitään kokemusta tuollaisista tunturireiteistä minulla ei ole. Niinpä ylivoimaisesti tärkein tavoite on vain päästä kunnialla reitti läpi. "Kunnialla" tässä tarkoittaa, että viimeisen kympin tasaisemmalla tieosuudella pystyisi vielä etenemään ainakin osittain juosten. Aikaisempien vuosien tulosten perusteella 24h-loppuaika pitäisi olla täysin mahdollinen ja olisihan se hienoa päästä vähän allekin.

Kunniakkaan läpäisyn jälkeen toinen tärkeä tavoitteeni olkoon, että kukaan Bunkkerin Kaikua edustava sprintteri ei saavu Hettaan ennen minua! Meidän startti on siis Ylläkseltä perjantaina klo 18 ja sprintterit starttaavat Pallakselta klo 12 lauantaina ja väli Pallas-Hetta on molemmille yhteinen. Hettaan saavuttaneen siis molemmilta matkoilta siinä noin klo 18 lauantai-iltana.

Sääennusteisiin 5-6 päivän päähän tuskin voi luottaa, mutta yleissäätila näyttää pahasti siltä, että tulee lämmin reissu ja ehkä jopa hellettä. Tietenkin luontokokemuksen ja retkeilyn kannalta tämä on hienoa, mutta epäonnistumisen riski lisääntyy kyllä merkittävästi, kun kuumuus ja nesteytyksen merkitys kasvaa. Kevään ja kesän pitempien lenkkien katkeamiset ovat minulla poikkeuksetta liittyneet lämpimään keliin ja nestehukkaan. Onneksi kuumassa juoksemista on kuitenkin nyt tänä kesänä aika hyvin saanut harjoitella!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Viikko 26 (25.6.-1.7.2018) - Kevennystä verttitonnin kautta

Juoksua 77km (6:04/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 40min.

Ma
Ap: lepo
Ip: lepo

Ti
Ap: kevyt 6km
Ip: lepo

Ke
Ap: kevyt 8km
Ip: vr4 + 5 x Hervannan mäki + vr3

To
Ap: lepo
Ip: kevyt 11km

Pe
Ap: kevyt 6km
Ip: lepo

La
Ap: vr4 + Parkrun 5km + vr5
Ip: lepo

Su
Ap: 9 x Sappeen mäkitunkkaus (~10km)
Ip: vr 8km.

Kesäkuun kilsasaldoksi tuli 488km, eli ihan en viitsinyt sitä 500km rajaa juosta. Ekan vuosipuoliskon saldoksi tuli 2540km, mikä tarkoittaa pieniä mahiksia saada pitkästä aikaa 5000km rikki tälle vuodelle. Toki siinä ei ole yhtään varaa vammataukoihin.

Vähensin kuluneella viikolla määrää suunnitellusti, mutta sain kuitenkin sekaan pari treenintapaistakin. Alkoi nimittäin oikeasti pelottaa, kun tarkemmin tutkin NUTS:in reittikartaa ja huomasin, että koko kisa on pelkkää ylä- ja alamäkeä! Toki tiesin, että siellä on tuntureita ylitettävänä, mutta en tajunnut kuinka paljon. Niinpä tuli nyt kiire alkaa treenata mäkitunkkausta ja palauttelu pitää tehdä sitten junamatkalla Rovaniemelle.

Keskiviikkona Vintsaajien NUTS-tiimin koko pitkän matkan jaosto lähti hätätreeniin Hervannan mäkeen. Sitä kiivettiin edestakaisin sen verran, että itse ainakin huomasin tilanteen huolestuttavaksi. Päätimmekin treenin jälkeen, että sunnuntaina lähdetään Sappeeseen lähiseudun isoimpaan mäkeen hakemaan kisanomaista treeniä.

NUTS:iin on Vintsaajista lähdössä tiettävästi ainakin seitsemän osallistujaa. Meistä neljä osallistuu pisimmälle 134km matkalle ja kolme 57km sprinttimatkalle. Meillä pitkän matkan jaostossahan on mukana yksi varma sauvakävelijä (ja toinen asiaa valitettavasti vahvasti harkitseva). Sauvakävelijä ei lähtenyt Sappeeseen, koska luotto omaan kuntoon on rautaa ja sauvoilla ylämäet eivät haittaa. Sen sijaan saimme tänään mukaan sprinttitiimistä vahvistuksen, joka lähinnä tuli ilkkumaan meille muille ja juoksemaan ympyrää ympärillämme. Tuolla kvartetilla kuitenkin teimme aamulla siirtymän Sappeeseen ryhmämme korporaatioexekutiiviin limusiinilla, mistä kyydistä kiitokset vielä täältä bloginkin kautta!
Treeni oli juuri sopiva tähän paikkaan, kun maltoimme pitää rasituksen oikealla tasolla. Sappeen mäki noustiin ja laskettiin hissilinjaa pitkin 9 kertaa ja siitä tuli käsittääkseni elämäni ensimmäinen "verttitonni" niinkuin ammattipiireissä on tapana tällaista mäkitreeniä kutsua. NUTS:issa nousumetrejä on tarjolla tuohon treeniin verrattuna vielä nelinkertainen määrä.

Tässä vielä jahan ottama kuva todisteeksi Sappeen huipulta viimeisen nousun jälkeen.

NUTS-starttiin on tätä kirjoitettaessa aikaa melko tasan 12 vuorokautta. Jotain järkevää tekemistä pitää vielä miettiä loppuajalle. Tuskin enää verttitonneja silti. Yksi kevyt järvinen ehkä tulevalla viikolla vielä.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Viikko 25 (18.-24.6.2018) - Juhannustripla ja Birgitan ME

Juoksua 126km (6:13/km)
Liikuntaa yhteensä 13h 00min.

Ma
Ap: kevyt 7km
Ip: lepo

Ti
Ap: lepo
Ip: kevyt 8km

Ke
Ap: vr 4km
Ip: pitkä 28km

To
Ap: lepo
Ip: lepo

Pe
Ap: polkulenkki 33km
Ip: lepo

La
Ap: lepo
Ip: lepo

Su
Ap: Birgitta ME 46km -> 5:07
Ip: lepo

Tämä oli viimeinen varsinainen treeniviikko NUTS:iin ja nyt edessä on vajaan kolmen viikon kevennys ja viimeistely. Erittäin tyytyväisenä voi kyllä lähteä tähän viimeistelyyn, sillä koko treenijakso on mennyt aika nappiin. Vk-kunto ei ole hievahtanut mihinkään ja tuntemattomasta syystä vauhdin nosto ei onnistu lainkaan, mutta hitaan juoksun jaksaminen on parantunut merkittävästi, ja sitähän NUTS:issa silti eniten tarvitaan.

Viikko sisälsi kolmen pitkän treenin ryppään ja muut päivät olivat lepoa. Keskiviikkona oli reippaampi järvenkierto ja rypäs alkoi huonosti. Reilu 20km meni Tapin kanssa suunnitelman mukaan OK 4:50/km, mutta viimeisen vitosen luovutin ja tulin lopun kävely/hölkkää. Kyllä ongelma edelleen takareisien hyytymiseen liittyy, mutta on se vaan mystistä. Tähän pitää paneutua NUTS:in jälkeen.
Perjantaina sitten käytiin Tapin kanssa hölkkäämässä Pirkkalan-Lempäälän poluilla kevyesti 3,5 tuntia. Tämä lenkki sujui jo mukavasti vaikka kokonaisrasitus jaloissa sai jo olon melko jäykäksi.

Rypäs huipentui sunnuntaina jo vuoden kolmanteen Birgitan kierrokseen. Ideana oli alittaa ns. ihanneaika 5h 26min (aiempi reittiennätys meillä oli siis 5h 40min). Tuon ihanneajan olin joskus vuosia sitten laskenut sellaiseksi hyväksi, mutta mahdolliseksi tulokseksi ja nyt tein tarkan aikataulun matkalle sen saavuttamiseksi. Oli ihan selvää, että parannusvaraa oli nimenomaan alkumatkalla ja ekalla puolikkaalla, koska tyypillisesti olemme aloittaneet varsin rauhallisesti.
Heti alusta alkaen menimme (gallardo, Tappi, minä) jopa tekemääni suunnitelmaa selvästi kovempaa ja tämä jatkui loppuun saakka. Tappi piti vauhtia käytännössä koko matkan ja loppuaika oli 5h 7min 23s, eli reittiennätys parani yli puoli tuntia;-) Tuli niin kova aika, että voi olla vaikea tulevina vuosina motivoitua samalle lenkille. Joskushan se 5h-alitus on pakko kuitenkin juosta.
Minulla lenkin alku oli vaisu, kun olin valvonut yötä ja grillaillut makkaraa liian myöhään. Alkumatkalle tulikin pari puskareissua, joissa jäin muusta porukasta. Lisäksi minun vauhtini tiepätkillä oli aina vähän hitaampaa kuin muilla. Päivän teemaksi tulikin juokseminen pari minuuttia muiden perässä, eli juoksin lähes koko matkan yksin omaa vauhtiani satunnaisilla näköhavainnoilla kärkiporukasta. Poluilla kulki kuitenkin niin hyvin, että sain halutessani muut kiinni. Niinpä viimeisen polkuosuuden alkupuolella ennen Siiskukkulalle nousua kiristin aika selvästi ja sain muut kiinni, ja viimeisen tunnin tulimme yhdessä porukassa ja samalla ajalla maaliin.
Juoksu sujui häkellyttävän helposti ja maalissa fiilis oli oikein hyvä. Tämä oli ihan nappiin mennyt treeni ja usko NUTS:ista selviämiseen vahvistui taas jonkin verran.

ME-juoksun GPS-jälki.

Nyt on edessä tavallaan vaikein valmistautumisvaihe, kun pitäisi malttaa keventää reilusti ja silti pitää paino kurissa ja vire hyvänä!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Viikko 24 (11.-17.6.2018) - Kevyempi viikko

Juoksua 124km (5:38/km)
Liikuntaa yhteensä 11h 45min.

Ma
Ap: kevyt 16km
Ip: lepo

Ti
Ap: pk 8km
Ip: kevyt 10km

Ke
Ap: kevyt 9km
Ip: kiihtyvä 11km

To
Ap: kevyt 6km
Ip: 10km (sis. 6 x 500m mäkiveto)

Pe
Ap: kevyt 8km
Ip: lepo

La
Ap: vr4 + Parkrun 5km + vr4
Ip: lepo

Su
Ap: pitkä polkulenkki 33km
Ip: lepo

Taas on ehkä yksi viikko selvitty ilman mitään suurempaa katastrofia. Tämä oli ns. "lepoviikko" kuten vintsaajien lenkeillä usein todettiin aina kun hengästymiseltä pystyi puhumaan.

Aamuisin tuli tehtyä pieniä lenkkejä varsin väsyneillä jaloilla, mutta en lintsannut kertaakaan. Torstaina jopa suuntasin lenkkini Sulkavuoren poluille ja kävin katsomassa kuinka jättityömaa siellä edistyy. Moni ei ehkä tiedä, mutta olen tilannut joukon uima-altaita rakennettavaksi tuolle alueelle mahdollista tulevaa triatlon-treeniäni tukemaan. Kiipesin vuoren korkeimmalle kohdalle ja vielä siellä olevalle korkeimmalle kivelle ja istahdin hetkeksi ihailemaan maisemia. Tuonne pitää mennä useamminkin nyt katselemaan kuinka työ edistyy!


Viikolle mahtui kolme treeniä, joissa vauhti nousi hetkeksi tavallista nopeammaksi. Keskiviikkona oma hölkkä päätyi pieneen loppukiriin, torstaina tuli tehtyä muutama mäkiveto vintsaajien kanssa ja lauantaina reippailin Parkrunin vitosen noin aikaan 21:30.

Viikon kovin lenkki oli kuitenkin pitkä polkujen tallaaminen Tapin ja gallardon kanssa sunnuntaina Pirkkalan-Lempäälän suunnalla. Vauhti oli verkkaista, mutta kuuma ilma ja väsyneet jalat saivat kaikki lenkin parametrit pahasti punaiselle. Puolimatkan kuvassa Siiskalliolta ei vielä oikein uupumus välity kunnolla…


Juoksu on siis mennyt OK, mutta muutenhan tämä aika on melko turhauttavaa tällaiselle yhteiskunnallisesti valveutuneelle juoksuharrastajalle. Valtamediat ja some ovat yleensä niin olevinaan närkästyneitä kaikesta vääryydestä ja suvaitsemattomuudesta mitä uutisista tulee jatkuvasti. Mutta kun yksi maailman pahimmista rikollisjärjestöistä organisoi rahankeruutapahtuman naapurissamme olevassa roistovaltiossa, joka on kaikkien mahdollisten sanktioiden ja kritisoinnin alla, niin siitähän tulee pelkkää suitsutusta ja kaikki ikävät asiat unohdetaan. Kun vielä kentällä sankareiksi nostetaan eri tason valkokaulusrikollisia, niin moraalinen rappio on täydellinen. Meilläkin valtion virallinen propagandakanava antaa ylen tätä soopaa kritiikittömästi aamusta iltaan. Onneksi NUTS-projektin viimeistely osuu juuri tähän aikaan ja voi edes yrittää sulkea tämän rappion pois mielestä (kunnes farssi uusiutuu Qatarissa neljän vuoden kuluttua).
Yritetään silti hymyillä!

Alkavalle viikolle on suunniteltu kolmen pitkän treenin rypäs (ke-pe-su). Ryppään pitäisi päättyä Birgitan lenkin ME-yritykseen sunnuntaina. Nyt on kyllä järki pidettävä mukana, että ei mene homma yli!

Ja onnittelut vielä Jukolassa juosseille! Tietysti erityisesti tasaisen hienon suorituksen tehneille Vimpoille, mutta kyllä tuttuja oli monissa muissakin joukkueissa ja rastit näyttävät löytyneen varsin kunnioitettavalla vauhdilla kaikilta. Ensi vuonna sitten ehkä minäkin olen mukana, vaikka minua on peloteltu Kangasalan kamalalla maastolla. Toisaalta samat tahot kehuivat Hollolan helppoa maastoa, mutta ei se telkkarissa siltä näyttänyt ja kommentaattorit hehkuttivat vaikeaa suppakivikkoa. Onneksi siihen on vielä vuosi!

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Viikko 23 (4.-10.6.2018) - Vintsattu järvinen ja Saariston Rengastie

Juoksua 128km (5:33/km)
Liikuntaa yhteensä 14h 00min.

Ma
Ap: kevyt 6km
Ip: kevyt 8km

Ti
Ap: hieronta 45min
Ip: lepo

Ke
Ap: lepo
Ip: lepo

To
Ap: kevyt 7km
Ip: kevyt 12km

Pe
Ap: pitkä 28km
Ip: lepo

La
Ap+ip: ylipitkä 61km pätkinä

Su
Ap: lepo
Ip: kevyt 6km

Tärkein asia heti alkuun, eli painotavoitteen lopputuomio. Minähän asetin toukokuulle tavoitteeksi päästä kisapainoon, mikä tarkoitti 4-5kg pois huhtikuun painosta. Jotta yksittäisten punnitusten heittely ei herättäisi turhaa toivoa tai epätoivoa, niin lasken painon aina koko viikon punnitusten keskiarvosta. Tavoitehan oli tarkoituksella epämääräinen, eli 4-5 ja sitten vielä referenssi ei ollut tarkkaan määritelty. Vaikka merkittävää edistystä tapahtui, niin en silti hyvällä omatunnolla voi väittää saavuttaneeni tavoitetta. Jos referenssiksi otetaan viikko 16 huhtikuulta, niin sieltä laskettuna pudotus on 69,5->65,7 kg, mutta sekin on vain 3,8kg. En minä vaan sen 65 alle päässyt ja jopa tämä 66 on aika kovan työn takana. Tähän on nyt kuitenkin tyydyttävä toistaiseksi kunnes keksin jotain uutta tapaa pudottaa painoa. Tällä painolla selviän kyllä NUTS:ista. Oheisessa kuvassa on viikon keskipaino viime syksystä lähtien.


Tarkoitus oli kuluneella viikolla tehdä kovempi treenisarja, mutta ei kunto riittänyt. Alkuviikko meni lepäilyksi laiskuuden takia ja olihan se vähän suunnitelmakin. Torstaina piti kuitenkin aloittaa tiukka rypäs vintsaajien mäkivedoilla, mutta kun aamulla ja päivällä kokeilin kevyttä juoksua, niin jalat olivat ihan poissa pelistä ja ajatus mäkivedoista oli mahdoton. Alkuviikon lepo ei ollut auttanut yhtään; päinvastoin. Sain sentään päivälenkillä vaihdettua kuulumisia Harhan kanssa, kun aina noin kerran vuodessa saamme sovittua yhteisen lenkin.

Onneksi sitten supistettu kahden päivän rypästely onnistui oikein hyvin. Perjantaina juoksin aamulla järvisen 4:55/km, eli sain vuoden ekan vintsan alituksen tuolle reitille. Jalat olivat kuin rautakanget ja vauhti ei pysynyt helposti. Mutta ei kai se kovin vaikeaakaan voinut olla, kun kerran viitsin kuitenkin yksin tuota vauhtia ylläpitää nössö-asenteellani.

Lauantaina oli sitten vuorossa pitkä yhteislenkki Turun saaristossa, kun kuokin mukaan Finnish Marathon Runnersin lenkille Saariston Rengastiellä. X-Caliberin ruokakunta lupautui ystävällisesti ottamaan minut autoon mukaan, kun logistiikka tuossa lenkissä ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Meitä oli reilu 10 hengen porukka, joka juoksi päivän aikana 60km täyteen pätkittynä lukuisilla lautta- ja lossimatkoilla. Alkumatkalla meinasi energia loppua ja olin jo vähän huolissani, mutta hillitön syöminen pelasti tilanteen ja kun energiat palautuivat, niin matka meni sitten loppuun saakka melko helposti.

Oli todella hieno lenkki vaikka se kyllä yllätti minut, että juoksun aikana ei merta näkynyt kuin satunnaisesti. Saaristoidylliä riitti maalaisteillä muuten, mutta vettä näkyi oikeastaan vain lauttapätkillä. Sää oli oikein suosiollinen ja aurinkoa riitti olematta silti liian kuuma. Huomiota herättävä yksityiskohta oli, että maastopalon jälkiä näkyi monessa paikassa. Kuivaa oli kaikkialla. Tässä joitakin Ville Rantalan kuvia matkan varrelta.
Rasitustasoltaan tuo lenkki oli varmaan juuri sitä millä tasolla NUTS pitäisi 5 viikon kuluttua juosta. Ajallisesti tosin juoksua tulee siellä nelinkertainen määrä…

Kuittasin tällä saaristolenkillä myös 100-listan tavoitteeni #39. Hieman tuossa piti soveltaa, kun en muistanutkaan kirjanneeni Turun seudun yhteislenkin tavoitetta maastolenkkinä, mutta kyllä se tavoite oli juuri johonkin tällaiseen! Pian on jo neljäsosa tavoitteista saavutettu. Onpa tämä helppoa.


Nyt edessä on joku aika perusviikko ilman mitään erityisiä treenejä. Hyväksyn sen faktan, että en saa niitä mäkitunkkauksia aikaiseksi. Juhannusviikolla vedetään vielä viimeinen rankka rypäs ja sitten vain sormet ristissä toivotaan parasta.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Viikko 22 (28.5.-3.6.2018) - Palautusviikko

Juoksua 92km (5:42/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 50min.

Pe
Ap: kevyt 12km
Ip: lepo

La
Ap: 12km (sis. Parkrun 5km)
Ip: lepo

Su
Ap: polkujuoksu 28km
Ip: lepo

Kahden kovan määräviikon jälkeen otin yhden viikon kevyemmin. Olo on ihan kohtalainen, mutta kyllä jaloissa aina lenkin loppupuolella huomaa, että on tässä tullut juostua;-) Hyvin jaksaa matalalla sykkeellä, mutta vain tasaista hidasta vauhtia.

Perjantaina ohjelmassa oli BJ:n kanssa mukava aamulenkki. Illalla oli tarkoitus tehdä vielä mäkivetoja, mutta en sitten saanut aikaiseksi lähteä, kun treeni meni aika myöhään. Vintsaajia oli ollut paikalla pilvin pimein könyämässä pulkkamäkeä ylös ja alas. Ei noin komittoituneelle porukalle pärjää siellä tunturien rinteissä!

Lauantaiaamuna kävin reippailemassa Parkrunin 5km hieman alle 22min. Jälleen jäi anaerobinen TE arvoon 0,0! Ei sitä tässä iässä näillä kilometreillä saa näemma viisaria edes värähtämään. NUTS:in jälkeen pitää edes vähän tuoda variaatiota "vk-lenkkeihin" ja kevyihin lenkkeihin…

Sunnuntaina jäi taas järvinen väliin, kun Tappi johdatti pienen iskujoukon Pirkkalan-Lempäälän metsäpoluille. Kolmen tunnin lenkki meni mukavasti vaikka viimeisillä kilsoilla ei jalkaa enää juuri noussut. Lähdin juoksemaan ilman minkäänlaista aamiaista ja koko lenkkikin meni pelkällä vedellä, joten olen nyt saanut rasva-aineenvaihdunnan melko hyvään kuntoon! Reisilihakset ovat se kriittinen pullonkaula suoritukselle.

Alkava viikko on tarkoitus treenata taas aika kovaa määrää, ja mäkeäkin pitäisi tunkata, mutta katsotaan nyt pitääkö vähän jarrutella.

torstai 31. toukokuuta 2018

Ma-to (28.-31.5.2018) - Toukokuu onnistui

Toukokuun päättänyt vajaa viikko on ollut pelkkää palauttelua ja fiilis on ihan OK. Iso kiitos hyvästä fiiliksestä menee säiden puolesta varmaan kaikkien aikojen parhaalle toukokuulle. Aamulenkit ovat olleet todella nautinnollisia!

Ma
Ap: lepo
Ip: lepo

Ti
Ap: lepo
Ip: kevyt 11km

Ke
Ap: kevyt 7km
Ip: lepo

To
Ap: kevyt 9km
Ip: kevyt 13km

Koko toukokuun kilsasaldoksi tuli tasan 600km, joten tavoitteena ollut 500 meni reilusti rikki. Se oli vähän liiankin helppoa, kun mukana oli kahdeksan järvisen putki ja kaksari-Birgitta. Toinen tavoitehan oli painon pudottaminen kisalukemiin, mutta siitä viralliset tulokset saadaan vasta ensi viikolla. Selvää edistystä on tapahtunut, mutta kyllä viimeiset grammat ovat todella tiukassa.

Joka tapauksessa juoksukunnon osalta toukokuu meni täydellisesti ja olo on ihan erilainen kuin kuukausi sitten. Ihmeellisintä on, että jalat ovat kestäneet melko hyvin. Pientä vaivaa on koko ajan oikeassa takareidessä/pakarassa, mutta ei se toukokuussa ainakaan pahentunut.

NUTS-kisaan on nyt tasan kuusi viikkoa ja loppuohjelman tekeminen on ihan samanlaista arpomista kuin aina ennenkin. En minä vaan tätä viimeistelyä osaa. Jälleen kerran toukokuun empiirinen kokeilu kertoi, että kun harjoitteli merkittävästi enemmän kuin ennen, niin heti alkoi juoksu kulkea paremmin. En tiedä miksi minun on niin vaikea aina ymmärtää, että juoksemalla enemmän kunto nousee ja paino laskee.

Huolimatta hyvästä edistyksestä olen silti vielä muuta NUTS:iin lähtevää vintsaajaporukkaa jäljessä. En saisi kovin monta tuntia myöhemmin tulla maaliin, kun minä taidan olla ainoa, jolla on Hetassa hotellihuone. Projektin päättäjäisbileet ovat siis minun huoneessani, mutta ei sinne pääse, jos en itse ole paikalla kirjautumassa sisään…
Niinpä päädyin siihen, että kesäkuukin treenataan vielä kovaa/paljon. Jätän viimeisen rankemman treenin jälkeen keventelylle aikaa näillä näkymin vajaat kaksi viikkoa. Pitää kuitenkin vielä kuulostella kehoa kesäkuun aikana.

Suunnitteilla on kesäkuulle seuraavat avainharjoitteet, joiden ajoitus on osittain auki:
- Kaksi kunnollista ylämäkitunkkaustreeniä viikolla 23 tai 24
- Puolireipas pitkä + kevyt ylipitkä minimienergialla peräkkäisinä päivinä viikolla 23 tai 24
- Tapin juhannustripla viikolla 25 päättyen vielä yhteen Birgittaan 3vk ennen kisastarttia (riski)
- Mäkimaraton viikolla 26 2vk ennen kisastarttia (iso riski)
Näissä harjoitteissa ei sykkeen ole tarkoitus nousta vk:lle muuta kuin satunnaisesti. Lisäksi toivottavasti päälle tulee mahdollisimman paljon kevyitä lyhyitä lenkkejä ja edes pari vähän reippaampaa lyhyttä vetoa.
Helposti tuossa menee kesäkuukin sinne 500km hujakoille, mikä ei varmaan oppikirjan mukaan ole optimaalista, kun ultrastartti on 13.7. Toisaalta se saattaa tuoda juuri parhaan superkompensaation kisapäivälle. Ei näistä oikein tiedä. Mieluummin otan riskin liiasta treenistä kuin liian vähästä, koska kunto on kuitenkin nyt vielä huonompi kuin mitä kisaan ilmoittautuessani toivoin sen tässä vaiheessa olevan.

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Viikko 21 (21.-27.5.2018) - Kaksari-Birgitta

Juoksua 157km (6:37/km)
Liikuntaa yhteensä 18h 15min.

Pe
Ap: kevyt 6km
Ip: lepo

La
Ap: Birgitta 45.8km, 6:00:37
Ip: lepo

Su
Ap: Birgitta 46.5km, 5:40:44
Ip: lepo

Olipahan Birgitan kiertäminen sekä lauantaina että sunnuntaina taas melkoinen oppitunti kestävyysjuoksun ihmeisiin, vaikka tuskin silti mitään opin. Hyvällä ennätysporukalla päästiin molemmat kerrat juoksemaan, kun minun lisäkseni gallardo, Jari S, mjev ja Tappi olivat mukana molempina päivinä ja keem vielä sunnuntaivahvistuksena.

Lauantaina vire oli hyvä alusta saakka ja luulin, että tämähän menee nyt tosi helposti. Lempäälässä kuitenkin alkoi tuntua huonolta ja Siiskukkulan nousun alkuvaiheissa jäin muusta porukasta ja etureidet olivat totaalisen tyhjät. Teknistä loppuosuutta oli erittäin vaikea kulkea, kun jalat eivät juurikaan toimineet, ja kävelyähän se pääosin oli. Tulin sitten aika väsyneenä maaliin 12min muiden perässä. Loppupäivän olin kotona tiltissä ja välillä oli heikko/sairas olo ja liikkuminen ei onnistunut ilman ponnistuksia. Tulkitsin tämän niin, että jalkojen lihaskunto petti pahasti, kun lenkki siirtyi tieltä vaikeille poluille. Ja ainakin osittain näin varmasti olikin. Ajatus saman uusimisesta seuraavana päivänä ei houkutellut.

Pakkohan se oli tietysti sunnuntainakin lähteä, kun näin oli sovittu ja onhan NUTS sitten vielä monin verroin pahempi. Onneksi lähdin! Jalat olivat kankeat ja Garmin antoi jo lähtiessä kuntostatuksen -7 (joka vielä nopeasti laski arvoon -9), mikä on varmasti huonoin palautumistilani lenkille lähtiessä ikinä. Arvelin, että puolivälin jälkeen tulee suuria vaikeuksia. Hölkkä kuitenkin sujui porukassa OK vaikka mentiin aavistuksen kovempaa kuin eilen. Fiilis pysyi samanlaisena kuin alussa ja rasitus ei tuntunut kumuloituvan.
Tappi innostui vetämään loppumatkan jostain 30km alkaen ja vauhti nousi jonkin verran. Lempäälän tieosuudella jäin melkein kuin huomaamatta vajaan minuutin verran, mutta ei siinä mitään ongelmia ollut. Sain tuon eron kiinni viimeisellä Nesteen huoltopisteellä ja jotenkin sen jälkeen kaikki olikin todella helppoa. Viimeinen pätkä Nesteeltä alkaen mentiin selvästi eilistä kovempaa ja vielä piti koko porukan oikein loppukirikin ottaa reittiennätyksen alittamiseksi. Nyt minulla kuitenkaan ei ollut ongelmia ja maaliin tulin paljon paremmissa voimissa kuin eilen.
Mystistä!

Houkuttelisi ajatella, että lauantain treeni oli tehonnut ja siksi sunnuntaina meni hyvin;-) Jotain muuta tuossa on kuitenkin taustalla. Lauantai oli selvästi kuumempi päivä ja ilmeisesti en ollut siihen kunnolla tottunut. Sunnuntaina lisäksi hoidin energiatankkauksen matkalla huolellisemmin. Oli miten oli, niin kaksari-treenistä jäi todella hyvä fiilis NUTS:ia ajatellen. Kiitokset vielä huippuporukalle juoksuseurasta!


Varustepuolellakin treeni oli menestys. Ajoin sisään Hokan Speedgoat 2 -kengät. Ne istuivat jalkaan hyvin ja toimivat erinomaisesti helpommilla pätkillä ja kovalla alustalla. Teknisillä pätkillä ne eivät olleet yhtä hyvät ja juuriin kompasteleminen oli koko ajan riskinä, mutta jo sunnuntaina olin niihin paremmin tottunut. Kun NUTS lisäksi ei ole yhtä tekninen kuin Birgitta, niin näillä kengillä lähdetään.
Toinen merkittävä edistysaskel oli, kun Tappi opetti minulle kuinka juoksuliivi kiinnitetään. Olenkin vasta vajaat viisi vuotta juossut pitkiä lenkkejä tämän repun kanssa ja ihmetellyt kuinka tyhmä systeemi siinä on. Hyvä että nyt selvisi, että systeemi onkin ihan hyvä;-)

Tässä vielä Garmin-data tämän päivän lenkistä ja vertailuksi vuoden 2014 edellinen reittiennätys:
27.5.2018
12.7.2014
Vaikka nyt tuntui, että loppua tultiin kovaa, niin aika paljon kovempaa sitä vaan nuorempana pääsi…

torstai 24. toukokuuta 2018

Ma-to (21.-24.5.2018) - Valmiina Birgittaan

Ma
Ap: kevyt 6km
Ip: kevyt 8km

Ti
Ap: kevyt 6km
Ip: vr2 + trail cup 6km

Ke
Ap: lepo
Ip: kevyt 11km

To
Ap: kevyt 6km
Ip: kevyt 11km

Alkuviikko on kulunut perushölkkäilyn merkeissä, kun samalla olen vähän yrittänyt palautua järvisviikosta. Jalat tuntuvat aika kankeilta, mutta ei mitään varsinaisia ongelmia ole silti.
Tiistaina kävin kokeilemassa Lamminpään trail cupissa reippaampaa polkujuoksua ja olihan se hupaisaa;-) Todella kivaa oli juosta, mutta mitään en saa itsestäni irti, eli siitä tuli ihan perusjuoksu mukavuusalueella. Aerobinen TE oli 3.7 ja anaerobinen 0.1, eli lukemat ovat ihan kuin perusaamulenkiltä. Aikaa kului yli kaksi minuuttia kauemmin kuin pari vuotta sitten, jolloin en ollut juurikaan paremmassa kunnossa kuin nyt. Vähän epäilen, että olikohan sama reitti, vaikka niin järjestäjä väitti.

Nyt katse siirtyy viikonlopun kaksari-Birgittaan. Startti lauantaina ja sunnuntaina klo 8 tutusti osoitteesta Sääksjärventie 2. Lähtökohta juoksuun on valtavasti parempi kuin uskalsin vielä pari viikkoa sitten odottaa. Pidän jopa mahdollisena, että selviän maaliin saakka molempina päivinä, kunhan en sorru liialliseen vauhtiin muiden mukana. Vielä on mietinnässä uskallanko yrittää nollaenergialla painoa alas, mutta ehkä se menee jo liian extremeksi.

Tänään tuli NUTS-kengät postista ja korkkaan nekin lauantaina Birgitassa. Ultrapakkauksen täydentää kilo vaseliinia!


Tämän eeppisen Birgitan kunniaksi lisäsin järvis-exceliin oman sivun myös Birgitalle. Siihen ei tarvitse erikseen ilmoittautua, vaan listalle ilmestyvät samat nimet, jotka ovat kirjanneet itsensä järviselle. Tauluun kirjataan päiväyksen sijaan oma loppuaika Birgitasta. Päiväyksiä ei tarvita, koska vain viralliset tapahtumat kirjataan. Omatoimi-Birgitat voi kirjata vaikka omaan vihkoon…

Huomenna vien vesihuollon taas paikalleen matkan varrelle. Hellettä on luvassa. Silti suurin jännitys kohdistuu siihen, että onko gallardolla lauantaina talvitakki päällä taistelussa hitaan vauhdin hypotermiaa vastaan.

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Viikko 20 (14.-20.5.2018) - Järvisviikko meni putkeen!

Juoksua 211km (5:43/km)
Liikuntaa yhteensä 20h 45min.

Viikon juoksut on helppo raportoida: joka aamu kävin juoksemassa järven ympäri 30km NUTS-taktiikalla, eli hölkkä-kävely-yhdistelmällä. Varioin reittiä joka päivä hieman ja sen verran tuli ylimääräisiä metrejä, että koko viikon saldo oli tuo 211km. Ja jos lasketaan edellisen sunnuntain järvinen mukaan, niin pitkis tuli tehtyä 8 päivänä peräkkäin.

Koko treeninippu meni paremmin kuin olisin uskaltanut mitenkään toivoa. Maanantai ja tiistai olivat aika kamalia, keskiviikkona alkoi käänne parempaan ja torstaista sunnuntaihin lenkit sujuivat ihan rallatellen! Eli kyllä se treeni puri loistavasti. Elimistö tottui hölkkäilyyn ja viimeisten lenkkien jälkeen tuntui aina siltä, että olisi voinut jatkaa vielä toisen lenkin perään. Toki jalat ovat aika jäykät, mutta niin saa ollakin.

Tämä treenijakso palautti uskon, että NUTS:ista on mahdollista selvitä. Tuo usko on kyllä ollut koetuksella, kun hitaidenkin lenkkien jälkeen olen ollut väsynyt, mutta nyt alkoi tuntua selvästi paremmalta. NUTS-innostuksen vallassa sain myös tehtyä kaikki pakolliset NUTS-varustehankinnat (tai siis klikkailtua; ei niitä vielä kotiin saakka ole tullut). Kengiksi valikoituivat Speedgoatit ja pakollinen sadetakki löytyi Salomonilta Tappia peesaten.

Ja tällaisia vastaavia ryppäitä lyhyempinä pitää tehdä vielä kesäkuussakin, jotta rasva-aiheenvaihdunta pysyy/kehittyy. Menin koko viikon miinuskaloreilla ja lenkit ilman aamiaista tai muuta energiaa ja sainkin vähän painoa putoamaan, mutta hieman enemmän toivoin. Ja olisihan se ollut kiva, jos vauhtia pystyisi tällä helppoudella pitämään edes 15s/km enemmän, mutta kyllä tämä 5:40/km oli nyt se helppo vauhti.

Hämmentävää oli myös se, että jaloissa ei ollut juuri mitään ongelmia koko viikolla! Hyvin ne korjatut jänteet kestivät. Selvästi vauhti on se enemmän kipua tuova elementti kuin määrä.

Tulevan viikon ohjelma on vähän mietinnässä vielä. Mieli oli haikea tänään Pyynikkijuoksua ja Vintsaajien menoa katsellessa, kun olisihan se kiva tuollaista oikeaakin juoksua välillä yrittää. Viikonloppuna on kuitenkin kaksari-Birgitta ja vähän pelkään, että kaverit vedättävät sen verran, että en pääse yhtä helpolla kuin omilla järvisillä. Pitää valmistautua henkisesti kovaan rupeamaan.

Vielä yksi tärkeä viikon muistutus oli se kuinka hienoa on juosta aamulenkit hyvin aikaisin. Ennen tein aina varhaisia lenkkejä, mutta jotenkin se on jäänyt pois. Klo 6 tai aiemmin luonto on hienoimmillaan! Yhtenä aamuna Rajasalmen sillan alla sain myös uuden eläinkokemuksen, kun kaksi supia lähti tieltäni karkuun vasta ihan viime hetkellä ja näin ne oikein kunnolla. Se olikin eka kerta kun näin supeja jossain muualla kuin raatona tien varressa.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Ti-ke 15.-16.5.2018 - 300!


Ma 30km
Ti 30km
Ke 30km

Järvisviikko on jatkunut ja tänään sitten kuningas Leonidaksen jäljillä kiersin elämäni 300. järvisen. Ihan ei ole yhtä sankarimainen olo kuin Leolla, mutta toisaalta minulta ei henki ole vielä lähtenyt. Matka kohti tuhatta järvistä jatkuu ja ETA on nyt kesäkuussa 2046. Jännittävin lähitulevaisuuden milestone on kuitenkin 10000km järvisiä. Arvelisin, että keskimääräinen järvisen mitta on minulla ollut ainakin 28km, joten 358 järvistä on aika lähellä tuota 10 Megametrin rajaa. Se saavutetaan joskus ensi vuonna.

Nyt on siis neljä peräkkäistä järvistä takana. Kaikki on hölkätty hitaasti tiheitä 1min kävelypätkiä tehden. Yllättäen tämän aamun lenkki oli selvästi vähiten huono näistä neljästä, joten ehkä treeni alkaa purra ja tästä tulee rutiinia. Helposti ei kuitenkaan ole mennyt yksikään kierros vaikka Garmin pitääkin tätä ihan lepona.
Todellakin Garminin training status sanoi minulle eilen, että nyt kunto on pienen palauttelun jälkeen huipussaan ja on oikea hetki kisaan ja ennätyksiin! Siis kolmen järvisen jälkeen! Ja tänään neljännen jälkeen training status muuttui recovery-statukselle. Melkein pitäisi tänään lähteä vintsaajien tonneja juoksemaan, mutta en viitsi pilata muiden treeniä liian kovalla vauhdilla. Kyllä mahtaakin vire olla ensi viikon alussa loistava, kun vielä neljä aamua palauttelen näillä lenkeillä!


Locatowebiä olen kokeillut nyt kaksi kertaa huonoin tuloksin. Ei se vaan näemmä päivitä reittiä kunnolla. Kokeilut jatkuvat huomenna, joten eiköhän sen kuntoon saa ennen heinäkuuta. Vanhalla Windows-luurilla se toimi heittämällä, mutta ei näemmä enää.