maanantai 30. syyskuuta 2013

Ma 30.9. – Pieni samaistamisvirhe

Tänään -

Ap: lepo.

Ip: ulkoilua 60min.

Iltarastit Julkujärvellä. Paska reissu. Kylläpä tuo ”suunnistaminen” tekeekin vihaiseksi, kun huomaa olevansa typerämpi kuin lobotomiassa käynyt oranki.

”Juoksin” sen helpon 3km radan ja melkein 50min sain siihen taas kulumaan. Vähän keskivauhti viime kerrasta parani, mutta maasto oli paljon helpompaa kuin Niihamassa. Pummasin tietenkin joka rastilla, mutta rastit 2, 3 ja 5 menivät kuitenkin itselleni kohtuullisesti. Rasteilla 1 ja 6 käytin kehittämääni haravasysteemiä ja löysin kohtuullisessa ajassa rastit summamutikkamenetelmällä. Ilman rastia 4 olisikin keskivauhtini parantunut dramaattisesti.

Rasti 4 oli legendaarinen. Kun nyt tästä avaudun, niin se on ainakin osoitus armottomasta rehellisyydestä blogissani itsekunnioituksestani piittaamatta, sillä typerämpää suoritusta ei mitenkään voi löytyä iltarastien historiasta koko maailma mukaan lukien. Seuraava on siis totta. Nyt jälkikäteen ajateltuna se tuntuu aivan mahdottomalta, mutta siellä reaaliajassa en yrityksistä huolimatta tajunnut mitään.

Ohessa on kuva relevantista kartan osasta. Tulen siis rastilta 3 ja juoksen jotain polkua pitkin kohti rastia 4. Polku jotenkin katoaa ja rämmin vähän aikaa metsässä ja huomaan tulevani isolle hiekkatielle. Kartan mukaan täällä ei pitäisi olla mitään teitä. En keksi muuta selitystä kuin että tie on vain unohtunut kartasta tai sitten se on merkitty poluksi. Tien vieressä on isoja peltoalueita. Ahaa! Olen siis metsän ja pellon rajassa! Tuolla Julkujrven itäpäässä (alue A) on tuollainen vihreä alue, eli se on varmaan peltoa. Siellä on myös paljon tien näköisiä viivoja, joten olen varmaan jollain niistä viivoista.


En osaa kiinnittää huomiota muutamaan pikkuseikkaan:
- Missä on Julkujärvi? Senhän pitäisi olla tuossa vieressä?
- Mittakaava: Peltoa on vaikka kuinka helvetisti ja tuo vihreä läntti Julkujärven itäpäässä on ihan pieni.
- Tuolla Julkujärven päässä on merkitty pellolle paljon taloja, mutta niitä ei näy missään.
- Päästäkseni tuonne Julkujärven päähän minun olisi pitänyt kiivetä koko p**keleen harjun yli, enkä ollut kiivennyt minkään yli

En kuitenkaan välittänyt ym. pikkuseikoista ja olin varma, että olen siellä Julkujärven itäpäässä ja en enää kyseenalaistanut tätä. Juoksin hiekkatietä pitkin ja se vain kaartui koko ajan vasemmalle. Tieltä ei päässyt mihinkään pois ja joka puolella oli hevosaitauksia. Ihmettelin kyllä, että ei tuolla mitään tällaisia kaarevia teitä tai polkuja ole, mutta ehkä kartta vaan ei ole kovin tarkka. Kun sitten olin juossut tietä aika kauan, niin etelässä kuului ja vähän näkyi isompi autotie. Nyt oli vakavamman mietinnän paikka. Minulla ei ollut aavistustakaan missä olen. Juoksin vähän aikaa takaisin päin.
Sitten katselin taas karttaa. Onhan tuolla etelämpänä tuollainen raviradan näköinen juttu (alue B). Ja tarkemmin katsoen tässä hiekassa on aika paljon kavion jälkiä. Ja tämä kaarrejuoksu on kyllä aika lähellä kilsan mittaisen raviradan kiertoa... Kun hiljalleen toivuin järkytyksestä, niin löysin sitten lopulta rastille 4.

Mutta miettikää nyt tätä!! Minä s**tana kierrän kilsan ravirataa melkein koko kierroksen ja hevosia on ympärillä joka puolella ja peltoja silmänkantamattomiin. Ja luulen olevani jossain Julkujärven rannassa kesämökkipoluilla! Vai oliko tämä nyt vain sellainen samaistamisvirhe, joita huipuillekin sattuu... Mitä enemmän katson tuota karttaa, niin sitä enemmän v*tuttaa. Tulkaa nyt joku ampumaan minut ennen Jämiä!

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Viikko 39

Viikko 39 (23.9.-29.9.2013)

Välikausi jatkuu sekalaisten tekemisten muodossa. Vielä ei ole punaista lankaa löytynyt jatkotekemisiin.

Juoksua 68km (5:01/km).
Liikuntaa yhteensä 9h 25min.

- Sekalaisia lenkkejä ja yksi 8km vk-veto radalla
- Ei pitkistä
- Lihaskuntotreeni on jatkunut hyvin. Neljä harjoituskertaa viikolle (kaikki aika lyhyitä).
- Suunnistus jäi vahingossa vain yhteen kertaan. Oli tarkoitus tehdä toinenkin treeni.
- Vähän on jalkojen kanssa edelleen ongelmaa ja keventely ei tunnu riittävän. Tuntuu silti siltä, että lihaskuntotreeni auttaa.

Pääteemana on siis selvästi ollut lihaskunnon parantaminen. Vähän tuntuu, että tuo treeni menee liikaa mukavuusalueella ja olen välttänyt niitä tekemisiä, joissa olen huonoin. Sen verran kuitenkin tuli realiteettia koettua, että syvien keskikehon lihasten kunto on todella säälittävä. Pitää ensi viikolla tehdä tuo kuntopiiri kovemmalla intensiteetillä. Ja tietenkin valakyykkyjä.

Nyt alkaa myös ihan oikeasti ne kovat viikot Wihan valmistelussa. Ja samalla on töissä kovia kiireitä. Katsotaan pystyykö tässä juuri treenaamaan kolmeen viikkoon...

Su 29.9. – Kipsang!

Tänään 17km, 1h 32min

Ap: kevyt 17.3km, 1:32:19, 5:20/km.

Kivulias aamulenkki. Heti alkumatkasta alkoi oikea polvi vaivata ja vaiva eskaloitui koko matkan. Olisi pitänyt tajuta kääntyä nopeasti takaisin kotiin, mutta kun en tajunnut, niin sitten olikin jo ympyrälenkillä liian myöhäistä. Oli ihan perinteinen juoksijan polvi ja varmaan eilinen rataveto oli osasyyllinen.

Lenkin jälkeen olikin hienoa uppoutua Berliinin maraan. Kipsang oli niin hyvä, että edes legendaarisen surkea Eurosportin selostaja ei pystynyt pilaamaan tunnelmaa. Tänä vuonna muuten selostajan spekulaatio siitä meneekö Kiplagat alle 2.20 tulee jäämään historiaan;-) Kun aikaa oli tasan minuutti ja matkaa jäljellä jotain 700m, niin ”menee kyllä ihan hilkulle, Brandenburgin portti näkyy jo...”

Team Berliinin menoa seurasin livenä tiukasti. Mogulille onnittelut reilusta enkasta ja tietenkin tosi kovasta ajasta! Ei sitten ihan sub235, mutta varmaan sub237 tyydyttää jonkin verran;-)
Ja yhtä lailla onnittelut harpatille ja jahalle ehjistä tasaisista juoksuista. Mitä nyt jahan piti lopussa vähän jarrutella ettei vahingossa menisi alle 3h ja hieno päällitysten sarja katkeaisi. Harpattihan juoksi tarkasti sen 2.58 minkä sanoikin juoksevansa.
Oli muuten kiva spekuloida sohvalla, että näkeekö jaha jossain vaiheessa oranssipaidan heilumassa siellä edessä, kun eroa ”luonnossa” oli pienimmillään 20 sekuntia tuossa 30km kohdalla. Päädyin siihen, että ei tuolla noin kauas silti voi edellä juoksevia nähdä.

Ip: kuntosali 30min.

Sekalaista häröilyä eri laitteilla.

lauantai 28. syyskuuta 2013

La 28.9. – Ratatreeni

Tänään 17km, 1h 22min

Ap: vr5 + vk 8km + vr4 (yht. 17.1km), 1:21:59, 4:49/km.

Hölkkäilin aamupäivällä kotoa Ratinaan Juoksufoorumin ratakympille. Itselläni ideana oli kokeilla miten 4min/km-vauhti onnistuisi.
Juoksu oli tahmeaa, mutta tasaisesti kaikki kilsat napsahtelivat 4 minuuttiin. Kaikkiaan juoksijoita oli 11 ja minä juoksin kolmen ryhmässä häntäpäässä, ja jonkinlaista vuorovetoakin kokeiltiin. Yllättäen 7km jälkeen alkoi oikeassa takareidessä vihloa ja kun se ei nopeasti lakannut, niin jätin juoksun kesken 8km kohdalla hieman ennen 32min täyttymistä.

Olettaisin, että salitreenissä kipeytynyt takareisi ei vaan tykännyt noin pitkästä ratavedosta. Onneksi lopetin niin nopeasti, joten loppuverkka kotiin meni taas ihan OK. Edellisestä vk-kokeilusta olikin jo yli 3 viikkoa, joten kyllähän se taas oli vaikeaa.

Ip: lepo.

Eilinen kriisitunnelma on hieman lientynyt. Googlailin vähän ja huomasin, että en ehkä olekaan maailman ainoa henkilö, joka ei pysty tekemään valakyykkyä. Se ilmeisesti vaatii jonkin verran liikkuvuutta olkavarsista ja lonkista. Löysin venyttelyohjeen olkavarsille ja kun lämmittelin kunnolla ja otin kepistä leveimmän mahdollisimman otteen, niin pystyin tekemään valakyykkyä jollain lailla. Oikeasti otteen pitäisi olla kapeampi ja sitten on tietenkin se pikkujuttu, eli ne painot... Mutta ainakin tuolla voi nyt treenata ja alkaa kaventaa otetta!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Pe 27.9. – Kriisi päällä!

Tänään 6km, 32min

Ap: kuntopiiri 60min.

Nyt soivat hälytyskellot rajusti! Olin taas työpaikan kuntopiirissä, eli tunti kierrettiin kuntosalissa erilaisia laitteita ja liikkeitä. Nyt oli eri ohjaaja kuin viimeksi (ilmeisesti nyt oli ns. vakio-ohjaaja). Oli nimittäin karua hommaa! Hyvin konkreettisella tasolla tulivat omat heikkoudet esille. Liikkeet olivat vaikeampia kuin viimeksi ja edellyttivät aika hyvää keskivartalon hallintaa ja varmaan erityisesti niiden syvien keskivartalon lihasten voimaa. Ja sitä siis ei minulla ole. Yhtään. Osa ongelmista oli varmasti rautakankimaisen notkeuteni ja liikekoordinaation täydellisen puutteen syytä, mutta silti olin surkeaakin surkeampi...

Paria liikettä en kyennyt tekemään ollenkaan ja muitakin vain todella surkeasti. Kyllä otti todella päähän huomata tuo totuus. Tunnustanpa tässä pari esimerkkiä ja tästä syntyvä häpeä on sitä luokkaa, että en lepää ennenkuin molemmat esimerkit onnistuvat!

1. En pystynyt nousemaan selinmakuulta seisomaan ollenkaan. Vähän niinkuin tämä liike. En siis pystynyt tuohon ilman mitään painoa ja vaikka jaloilla sai ottaa vauhtia (siis nostamalla jalat selinmakuulla ensin ylös ja pyöräyttämällä niiden avulla sitten itsensä eteenpäin). En ollut lähelläkään onnistua. Ja tuota olisi pitänyt tehdä kahvakuulan kanssa!! Muilta se näytti sujuvan yhtä helposti kuin tuossa youtube-kuvassakin... Pyysin illalla omia tyttöjä testaamaan ja helposti se heiltä onnistui. Voi itku!

2. En pysty tekemään valakyykkyä. Siis tällaista liikettä. Ja tarkoitan todellakin, että en pysty tekemään sitä edes ilman mitään painoa. Jos menen syväkyykkyyn, niin en pysty nostamaan käsiä ylös. Voiko tämä olla totta!!!

Nyt on todellakin ihan pakko tehdä jotain. Eli keskikehon treeni jatkuu.

Ip: kevyt 6.3km, 31:57, 5:04/km.

Pieni peruslenkki illalla. Ei hyvä eikä huono.

torstai 26. syyskuuta 2013

To 26.9.

Tänään 14km, 1h 15min

Ap: lepo.

Ip: kevyt 14.0km, 1:14:41, 5:20/km.

Tampella-Niihama-Tampella tosi kevyttä hölkkää Iinan kuskailujen lomassa. Oli kylmä ja vettä satoi koko ajan.

Edessä on taas juoksun superviikonloppu. Hienoja juoksuja on vaikka kuinka paljon ihan täällä paikallisestikin, mutta sen lisäksi maailmalla on ainakin kaksi isoa juttua.

Spartathlon starttaa huomenna aamulla ja vajaat 36 tuntia myöhemmin lauantai-iltana Marko toivottavasti juoksee ensimmäisenä wihalaisena Leonidaan patsaalle. Elokuva ”300” on varmaan tsemppausmielessä katsottu jo monta kertaa kisaan keskittyessä. Oli ne spartalaiset aika kovia jätkiä!

Sitten sunnuntaiaamuna juostaan Berliinin maraton, joka näkyy suorana ainakin Eurosportilta. Minulla on vieno toivomus Team Berlinille. Voisitteko vaikka ekan puolikkaan juosta siinä naisten kärkiryhmässä, niin voisin seurata juoksuanne TV-kameroista? Sitten puolimatkan jälkeen saa kiihdyttää omaan sopivalta tuntuvaan matkavauhtiin.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Ke 25.9. - Manse Booster

Tänään 13km, 59min

Ap: kiihtyvä 8.0km, 36:31, 4:34/km.

Iidesjärven kierto lennokkaattomilla jaloilla. Lopussa taas yksi kilsa ”täysillä” ja oli kyllä vaikeaa.

Ip: Manse Booster 5.1km, 22:42, 4:25/km + kuntosali.

Työnantaja oli tänään huolissaan siitä liikummeko tarpeeksi. Iltapäivällä oli ihan luvan kanssa tilaisuus juosta/kävellä 5k-lenkki Hervannassa. Muutakin virkistystoimintaa oli tarjolla, mutta silti olisin odottanut vähän enemmän 5k-osallistujiakin. Olisikohan meitä ollut enintään 50. Oma ajatukseni oli hölkkäillä kaverien mukana hyvä verkka ja mennä sitten hetkeksi huhkimaan kuntosalille.

Lähdin startista Veikon kanssa joukon vetäjäksi. Nopeasti kuitenkin yksi hurja lähti juoksemaan kuin olympialaisissa ja kiersi lenkin varmaan alle 4min/km-vauhtia. Veikko taisi siitä mennä sen verran sekaisin, että hänkin juoksi ihan turhan kovaa koko matkan ja pakkohan siinä oli mukana peesailla. Ei tullut sitten mukavaa verkkaa vaan nykykunnolle ihan vk-treeni. Tomikin hölkkäili reilun puoli lenkkiä meidän kanssamme, mutta koska hän on oikea juoksija, niin hän lähti sitten tekemään vähän ylimääräistä kierrosta saadakseen säädyllisemmän määrän kilsoja päiväkirjaan.

Vaikka tuli juostua turhan kovaa, niin tein silti päälle ihan reippaan kuntosalikierroksen. Nyt kesto oli jo 30min ja melko täyttä touhua koko ajan! Mitään systemaattista treeniä en osaa salilla tehdä, vaan kuljen vain laitteelta toiselle. Pääosin pyrin tekemään sellaisia noin 3x10 sarjoja vähän laitteesta riippuen. Tärkeimpänä vatsa ja selkä, mutta nyt tein jo aika paljon jalkojakin ja ihan vähän käsiä/olkia. Jalkojen tilanne on todella säälittävä, mutta vatsa/selkä-osastolla on jo jonkin verran kehitystä tapahtunut.

Tähän lihaskuntohommaan pitäisi kyllä olla ihan oikea valmentaja tai personal trainer, kun en jaksa uskoa tästä random-sekoilusta olevan paljon hyötyä. Onneksi tässäkin varmaan pätee se, että nollilta lähtiessä mikä tahansa treeni auttaa.

Yritin vähän googlata personal trainer -mahdollisuuksia ja meille informaatiotekniikan ammattilaisille oli tarjolla esim. oheinen "mainos". Taidan kuitenkin jatkaa omalla ohjelmalla, niin fokus pysyy paremmin itse treenissä.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Ti 24.9.

Tänään -

Ap: aamuhissuttelu Ellan kanssa 30min.

Luitte aivan oikein. Meidän 17v teiniprinsessamme (synttäri tänään) ehdotti eilen, että sopisiko käydä aamulenkillä klo 6 ennen töihin lähtöäni. Hölkkäiltiin sitten puoli tuntia ja kivaa oli! Normaalistihan Ella nukkuu puoleen päivään, jos vain mahdollista. Ja edellisen kerran käytiin lenkillä Ellan kanssa huhtikuussa;-)

Ip: lepo.

Työkiireitä.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Ma 23.9. – Iltarastit läpi!

Tänään -

Meillä suunnistajilla on tapana maanantaisin käydä iltarasteilla.

Ap: kuntopiiri 15min.

Tein aamulla Markon kahvakuulatreenin, mutta jouduin jättämään kaikki kyykyt pois. Oikean jalan takareidessä on joku kipeä vamma, joka totaalisesti estää reiden kuormittamisen. Huono homma ja toivottavasti paranee nopeasti.

Ip: ulkoilua tunteroinen iltarastien merkeissä.

Pitää tehdä ihan kunnon kisaraportti ekasta oikeasta suunnistuskilpailustani! Toki koulussa ja intissä muistaakseni suunnistettiin, mutta tuskin koskaan löysin niitä rasteja, joten tämä oli eka maaliin saakka juostu kisa.

Iltarastit olivat Niihaman majan ympäristössä. Aloitin heti ensimmäisten joukossa klo 16:30 ja pyysin helpointa rataa. Olisivat myyneet minulle 2km radan, mutta muistelin harpatin opeista, että se on lapsille, ja kyllä minullakin vähän itsekunnioitusta on... Pyysin sitten toiseksi helpoimman 3km radan. Vettä tuli aika lailla ja enhän minä tajunnut, että suojamuovi kartalle olisi pitänyt olla omasta takaa mukana. Onneksi järjestäjiltä löytyi jostain 1kpl muoveja ja sain sen lainaksi (ja kävin myös palauttamassa).

Täytyy muuten vähän reklamoida tuosta radasta, että iltarastien speksin mukaan tuo 3km helppo rata on pääosin polkuja pitkin ja jalat eivät kastu. Todellisuudessa olin rämpinyt nilkkoja myöten suossa ja törmännyt jyrkänteisiin jo ensimmäisen puolen minuutin aikana! Ja koko matkalla ei juuri polkuja näkynyt, tai minä en niitä ainakaan löytänyt. Ei ollut mikään helppo rata!

Jokaista rastia piti tietenkin hakea muutamia minuutteja, mutta vain rasteja 4 ja varsinkin 5 vähän enemmän. Olisikohan mennyt jopa vartti siinä rastia 5 etsiessä. Siltä se ainakin tuntui. Tuli tärkeää oppia, kun etsin muutaman mummun ja papan kanssa rastia ja ihmeteltiin, että ”kyllä sen tässä jossain pitäisi olla”. Kun siinä oli muitakin, niin ei edes tullut mieleen, että olen ihan väärässä paikassa. No, kun sitä rastia ei millään löytynyt, niin lähdin takaisin polulle ja etsimään sieltä kiintopistettä ja otin uuden lähestymisen rastille. Sitten se löytyikin helposti, ja edellinen etsintäalue oli totaalisen pielessä! Ei näillä luuserien radoilla ainakaan kannata muista kilpailijoista katsoa mallia, kun he ovat ihan yhtä eksyksissä kuin minäkin! Opin myös sen, että metsä on iso, ja ei sieltä rastia järjellisellä ajalla löydy pelkästään juoksemalla ympäriinsä. Pitää tietää missä se rasti on.

Kun siellä maastossa ei juurikaan sopivia polkuja ollut, niin pyrin pääsääntöisesti vain juoksemaan suoraan rastilta rastille. Maastohan oli aika vaikeaa ja ”juokseminen” ei ole ihan oikea termi. Olin myös selvästi tehnyt alokasmaisen virheen kompassia ostaessani. Minähän ostin kesällä Suunnistaja-kaupasta hienon kompassin, jota myyjä kehui todella tarkaksi ja laadukkaaksi. Se maksoikin melkein sata euroa, ja olin yllättynyt kuinka kalliita hyvät kompassit ovat. En kuitenkaan tajunnut ostaessani, että tuolla kompassilla ei voi ottaa suuntaa. Eli se kompassin pyörivä kehä ei liiku. Neula kyllä näyttää magneettiseen pohjoiseen ilmeisen luotettavasti. Tuo kompassin suuntaominaisuuden puute oli käytännössäkin aika iso ongelma suuntaa ottaessani, kun yritin arviokaupalla katsoa oikean suunnan.

Kokemus oli kokonaisuutena surkeasta osaamisestani huolimatta ihan kiva. Kyllä minä lähden uudelleenkin. Liikunnallisestihan tuo ei ollut edes harjoitus, koska juoksemisen suhde seisomiseen ja pään pyörittelyyn oli niin huono. Olisin eksynyt heti vielä pahemmin, jos olisin yrittänyt edetä juosten. Olin harpatin oppien mukaan panostanut edes siihen, että juoksen loppuviivoituksen täysiä, mutta se oli jotain 50m...

Kun sitten pääsin maaliin, niin jännitys oli kova, että olenko käynyt kaikilla rasteilla. Ja vielä enemmän, olenko osannut leimata? Minähän olen kyllä kokenut emitin käyttäjä. Käytin emittiä Lastenojanvuoren ME-kokeessa vuonna 2010, mutta silti olin nyt unohtanut miten se toimii. Siksi joka rastilla väänsin emittiä vastakappaleeseen jokaisella mahdollisella asennolla, jotta varmasti kelpaisi. Ensi kerralla sitten siirryn Mårten Boströmin nopeaan erityisleimaamiseen.
Toinen ongelma oli se, että olin unohtanut katsoa rastikoodit rasteilla. Oletin aina, että kunhan löydän jonkun rastin, niin tietenkin se on oikea. Unohdin, että siellä on muitakin rasteja kuin mitä minun kartassani näkyy. Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta sain ilmeisesti hyväksytyn tuloksen! (Tätä kirjoitettaessa virallista tuloslistaa ei vielä ole.)

En muistanut ottaa aikaa kunnolla, mutta luulisin, että kisa meni reilusti alle tunnin (jotain 52-53min). Toisaalta rata oli vain 2.6km, joten keskivauhti oli edelleen noin 20min/km. Parantamisen varaa jäi aika lailla... En ole tyytyväinen suoritukseeni;-)

Teille vähemmän suunnistuksesta ymmärtäville voin kertoa, että iltarastit on aika iso tapahtuma. Siellä on paljon ihmisiä ja sellainen markkinameininki; ihan kuin maraton-expossa. Huomasinkin kisan jälkeen, että myös Suunnistaja-kauppa oli oman myymälänsä kanssa iltarasteilla mukana. Kävin siellä myymälässä valittamassa kompassistani ja kysymässä, josko maksamalla vielä 100 euroa väliä voisi saada sellaisen deLuxe-kompassin, jossa on pyörivä kehä, ja jolla voi ottaa ihan oikean suunnan. Onnistuihan se vaihto parempaan, joten ensi viikolla menee vielä paremmin!

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Viikko 38

Viikko 38 (16.9.-22.9.2013)

Monipuolista liikuntaa. Olematon juoksumäärä vähän jo kaivertaa mieltä, mutta en aio sitä vielä lisätä.

Juoksua 47km (5:16/km).
Liikuntaa yhteensä 10h 45min.

- Pari pikkulenkkiä ja raskas pitkis Pirkan reitillä
- Pieniä pyöräilyjä (päättyivät teknisiin ongelmiin)
- Lihaskuntotreeni pääsi vauhtiin ja joka paikka on kipeä
- Pari suunnistustreeniä
- Hieronta
- Jalat polvivammojen osalta koko ajan menossa parempaan suuntaan

Ensi viikolle onkin mielessä iltarasteja ja ratakymppiä (treeninä) ja paljon lihaskuntotreeniä. Töissä on tosi kiire ja paljon iltahommia, joten vaikeaa tulee olemaan. Päätinkin hankkia samanlaisen hienon softan mittaamaan kehoni palautumista kuin mitä jahallakin on;-) Pitää nyt vielä selvittää, mikä olisi helpoin tapa tehdä se.

Steve Spear on muuten saanut urakkansa päätökseen jo pari viikkoa sitten, eli hän saapui New Yorkiin mantereen halki juoksullaan. Melko tarkkaan viisi kuukautta tuohon kului. Eivät saaneet kenialaiset kaivojansa ihan toivotulla tavalla, kun keräyksen tavoitteena oli 1.5 MUSD ja tuloksena 0.21 MUSD. Juoksun seuranta oli kyllä niin surkea ja täynnä rikottuja lupauksia, että ei ihme, ettei keräyskään onnistunut. Tuossa liitteen videossakin mm. luvattiin kuvaa maaliintulosta Vapaudenpatsaalla, mutta eipä ole kuulunut.

Su 22.9. – Pirkan reitillä

Tänään 33km, 2h 59min

Ap: maastopitkis 33.0km, 2:59:23, 5:26/km.

Ajettiin Markon ja JussiM:n kanssa aamulla Valkeakoskelle ja juostiin takaisin. Mukava lenkki upeassa säässä. Puolimatkassa tehtiin kahden kilsan ”veto” kaikkein teknisimmällä polkuosuudella. Siitä palautui vielä aika hyvin.
Lenkin loppu oli kyllä minulle taas aika raskasta, kun kuntosalitreenistä itseensä ottaneet reidet eivät viimeisillä kilsoilla enää toimineet. Onneksi Marko piti hyvän vauhdin loppuun saakka ja ei siinä viitsinyt porukastakaan jäädä.

Kiitokset juoksuseuralle! Parin viikon kuluttua sitten uudelleen vähän isommassa porukassa. Tuskin viitsin kovin paljon kovempaa juosta silloinkaan, mutta katsotaan nyt miten seuraavat viikot sujuvat.

Ip: lepo.

lauantai 21. syyskuuta 2013

La 21.9.

Tänään -

Ap: ulkoilua 2,5 tuntia.

Palasin rikospaikalle, eli lähdin etsimään taas kiintorasteja Suolijärven maastoista. Nyt kiersinkin kaikki loput rastit 9-25 numerojärjestyksessä. Ja kaikki jopa löytyivät!
Radalla oli pituutta reilu 7km ja aikaa kului yli 2,5 tuntia. Kilsavauhti oli siis huimat 22 min/km, eli aika iso parannus edellisen Suolijärven reissun vauhdista 35 min/km.

Harjoituslenkistä harpatin kanssa oli selvästi hyötyä ja olin pääosin jollain lailla mukana kartalla. Ylivoimaisesti vaikeinta on edelleen se rastin löytäminen. Suunnistus siihen rastin lähimaastoon tuntuu onnistuvan aika hyvin, mutta en osaa lukea rastin tarkkaa paikkaa. Ja jos en löydä rastia heti, niin pieni pyöriminen rastia etsiessä eksyttää minut ja ajaudun johonkin sivuun enkä pääse enää kartalle käymättä jossain kiintopisteessä ensin.

Muitakin ongelmia on: 1:10000 kartta on minulle liian pieni, kun vanhan näkökyky ei enää riitä. Polkuja ei oikein näe kartalta ja muidenkin merkkien kanssa on vähän vaikeaa. Lisäksi etäisyydet tulee reilusti yilarvioitua maastossa, eli kun pitää edetä 100m, niin luulen yleensä olevani perillä jo 60-70m kuluttua.

Eiköhän tällä treenillä kuitenkin uskalla jo lähteä Niihaman iltarasteille maanantaina. Jos vauhti vielä vähän paranee, niin selvitän sen helpoimman 3km radan alle tunnissa!

Ip: lepo.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Pe 20.9.

Tänään -

Ap: kuntopiiri.

Aamulla vajaan tunnin ohjattu kuntopiiri työpaikan kuntosalilla. Vei kyllä mehut niin totaalisesti, että ei ollut vaikea suunnitella loppupäivän treeniohjelmaa...

Ip: lepo.

torstai 19. syyskuuta 2013

To 19.9.

Tänään -

Työmatkapyöräilyt ja 10min keskikehon huhkimista kuntosalilla.

Eilinen kahvakuulatreeni sai reidet kipeiksi varmaankin askelkyykyistä. Ja kyllä oli aikakin! Luulin jo, ettei tuosta lihaskuntotreenistä ole mitään hyötyä. Samalla varmistui, että jalkojeni lihaskunto on todella surkea, kun muutama säälittävä kyykky oli jo liikaa. Olen nyt vakuuttanut itseni siitä, että tie parempaan juoksukuntoon käy lihaskuntotreenin kautta. Ja tänään siitä tuli myös lisätodisteita, kun törmäsin hyvään juttuun netissä.

Kaikkihan tietävät, että Rocky on kova jätkä ja aina elokuvissa treenaa itsensä huippukuntoon yhdellä kovalla treenikaudella, joka näytetään hienona montaasina menevän musiikin kanssa. Rocky tekee montaaseissa aivan armotonta lihaskuntotreeniä. Mutta en ollutkaan tajunnut kuinka kova juoksija hän on, ja se on ilmeisesti lihaskuntotreenin ansiota!

Rocky II:n kuuluisan montaasin lopussa juuri ennen suurta ottelua Rocky tekee viimeistelytreeninä juoksulenkin Philadephian kaupunkimaisemissa. Lenkki alkaa, kun hän tyylikkäästi heilauttaa itsensä kotitalonsa porraskaiteen yli ja juoksee sitten erilaisten Philadephian maamerkkien ohi. Lenkkihän tunnetusti päättyy huikeaan loppukiriin isojen kiviportaiden päälle ja siellä Rocky vielä hyppii tasajalkaa pitkän aikaa ihan kuin ei olisi mitään lenkkiä juossutkaan. Tuon upean lenkin voi katsoa vaikka tästä youtube-linkistä (alkaa toivottavasti automaattisesti oikeasta kohdasta 6:15 ja kestää vain pari minuuttia).

Nyt joku paikallinen Philadelphian neropatti oli tutkinut tarkemmin tuota Rockyn lenkkiä (ihan hauska analyysi täällä). Hän tunnisti kaikki maamerkit, joiden ohi Rocky juoksi ja piirsi ne kartalle ja jäljitti sen perusteella Rockyn lenkkireitin. Tulokseksi tuli, että Rocky veti MM-ottelun herkistelynä noin 50km lenkin! Ja filmistä kyllä näkee, että vauhti on ihan reipasta. Lihaskunto on siis avain koviin ultratuloksiin. MOT.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Ke 18.9. – Uusia alkuja

Tänään 6km, 34min

Ap: kevyt 6.3km, 33:55, 5:23/km.

Aamuhissuttelu.

Ip: suunnistusharjoitus + kahvakuula!

Harpatti vei minut Pinsiönkankaalle etsimään olemattomia rasteja kartan avulla. Oli leppoisaa menoa ja aina välillä syntyi hetkellinen harhakuva, että osaan tunnistaa jonkun kartan kohdan maastosta. Varmaan tuli joitain ihan perusasioita tajuttua paremmin ja hyviä esimerkkejä maaston muotojen ja kasvillisuuden rajojen käytöstä. Ja kai ne karttamerkitkin hiljalleen tulevat tutummiksi. En toki elättele mitään harhaluuloja siitä mitä tapahtuu, kun tässä lähipäivinä palaan Suolijärvelle etsimään niitä loppuja kiintorasteja... Mutta ehkä pientä toivon kipinää taas heräsi, että saattaisin jonkun lasten suunnistusradan päästä läpi, jos oikein jaksan harjoitella. Suuret kiitokset harpatille opastuksesta ja metsäjuoksuseurasta!

Uusi suunnistusalku ei jäänyt edes päivän ainoaksi uutuudeksi. Sehän tiedetään meillä kotona, että kun minä päätän jotain, niin alkaa tapahtua! Päätin aloittaa lihaskuntotreenin kahvakuulalla alkuvuonna 2011 ja ostin silloin kaksi kahvakuulaa. Ja nyt tänään tein jo ensimmäisen kahvakuulatreenini vain 935 päivää myöhemmin. Aloitin aika varovasti Wihan Markon 20min treenillä. Tuulimyllyjä en oikein ymmärtänyt, tai sitten vaan ei notkeus riitä. Mutta muut liikkeet menivät ja tästä se lähtee!

Loppukevennyksenä kopioin vielä tämän aamun hauskan Fingerporin tänne. Siitä syntyi niin elävä mielikuva Kaapon tulevista työmatkoista, kun tunnelityömaa pääsee käyntiin;-)

tiistai 17. syyskuuta 2013

Ti 17.9.

Tänään 8km, 36min

Ap: hieronta + kuntosali.

Hieronnassa pohkeissa tuntui aika napakalta. Olisiko niin, että kun kokonaisjumitus häviää, niin sieltä pohkeen sisältä löytyy uusia arkoja paikkoja, jotka aiemmin ovat olleet jumien takana suojassa? Hyvä trendi kuitenkin.

Sitten taas kuntosalilla progressiota, eli nyt neljä laitetta. Kesti jo yli 10 minuuttia. Ekan kerran ehti tulla hiki.

Ip: kiihtyvä 8.0km, 36:11, 4:31/km.

Ylimenokaudella peruslenkiksi on muodostunut tuo Iidesjärven kierto. Nyt juoksin lenkin alun kevyesti ja kiihdyttelin loppua kohti. Salaisena tavoitteena oli saada keskari keuhkotautisten perusläpsyttelyn tasolle. Ja kyllähän se onnistui, kun juoksin vikan kilsan täysiä.

PS. Tunneli sitten rakennetaan ja lapio lyödään maahan jo parin viikon kuluttua. Tajusin vasta aamulla yhden järkyttävän seurauksen tästä päätöksestä, ja luulenpa, että sitä ei ole osattu ottaa huomioon päätöstä tehdessä: Rauhaniementie rikotaan ja Tampereen puolimaraton pitää mitata taas uudestaan! Ei p**kele! Taidanpa kahlehtia itseni Rauhaniementien sillan kaiteeseen ja estää tämän tuhotyön...

maanantai 16. syyskuuta 2013

Ma 16.9.

Tänään -

Kiireinen työpäivä varhaisesta aamusta alkaen.
Tarkoitus oli kyllä mennä iltarasteille, mutta senkin työkiireet sitten pilasivat.

Viikko 37

Viikko 37 (9.9.-15.9.2013)

Hyvin kevyt ylimenokauden viikko jälleen. Täytyy varoa, ettei tähän laiskotteluun totu liikaa.

Juoksua 35km (4:50/km).
Liikuntaa yhteensä 7h 20min.

- Pari pikkulenkkiä ja Tampereen puolikkaan jänistely
- Pieniä pyöräilyjä
- Lihaskuntotreenin varovaista aloittelua
- Vähän metsässä vaellusta kartan kanssa
- Jalat vähän paremmat kuin viime viikolla

Oikean jalan hyppääjän polvi vaivaa vielä vähän ja muutenkaan en koe olevani 100% palautunut. Jatkan siis taukoa juoksutreenistä.

Sen sijaan lihaskuntotreeniä kovennan jonkin verran, mutta fokus pysyy edelleen keskivartalossa. Jalat saavat odottaa. Vähän olen pettynyt, kun ekan viikon treeni ei saanut kunnollisia lihaskipuja aikaiseksi. Yritetään kovempaa alkaneella viikolla.

Ja pakkohan sitä suunnistustakin on vielä harjoitella...

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Su 15.9. – Tampereen puolimaratonilla jäniksenä

Tänään 21km, 1h 40min

Ap: jänisjuoksu 21.1km, 1:39:59, 4:44/km.

Tänään juostiin kolmas Tampereen puolimaraton ja suosio on kasvanut koko ajan rajusti. Olen mitannut reitin joka vuosi ja lisäksi vienyt kilometritolpat paikalleen ja auttanut vähän merkinnöissä. Onneksi tänä vuonna oli vain kohtalaisen pieniä muutoksia viime vuotiseen reittiin verrattuna, mutta kyllä niitäkin sai vatvoa. Reitti alkaa olla aika hyvä, kun vihdoinkin Ratinanniemessäkin on rantaväylä jossain määrin valmistunut.

Kävin nytkin aamulla kulkemassa vielä reitin läpi ja viemässä kilsatolpat paikalleen. Siinä tulikin parin tunnin auto/kävely/hölkkä-verryttely. Lisäksi tarkistin Ratinan stadionin osuuden oikeaksi, koska siellä tasattiin reitin mitta tarkaksi. Väliaikachippimatot oli sijoitettu noin 80-90m ennen puolimatkaa, mutta mitäpä sen väliä. Oli siellä jotain pientä muutakin sanomista, mutta ei mitään oleellista. Ihan varmasti kaikki juoksivat täyden matkan ja muutaman metrin ylikin.

Sitten olikin kiire valmistautua omaan juoksuun. Olin nimittäin saanut yllätyspestin 1.40-jänikseksi, kun jäniksistä oli vähän vajausta! Minullahan tarkan vauhdin juoksu on intohimo ja jänistely sopii kuin nappi silmään;-) En ollut silti koskaan ennen ollut jäniksenä. Vähän vain pelotti tuo aamun ”verryttely”, joka kangisti/väsytti jalkoja. Ja kun kuntokin on huono, niin olo ei ollut ihan varmin mahdollinen. Mitään verryttelyä en ehtinytkään tehdä, vaan viivalle heti kylmiltään.

Huoli oli ihan turha ja juoksu lähti heti alusta asti kulkemaan juuri oikeaa vauhtia. Jäniksille ei ollut tällä kertaa mitään ilmapalloja tai karnevaalivarustusta, mutta oli sentään hienot omat numerot edessä ja takana (minulla siis numero 1.40.00). Lisäksi meidät esiteltiin ennen juoksua Keskustorilla, jotta oikea jänis löytyisi. Minulle kuuluttaja lupasi joukoittain naisjuoksijoita seuraksi, mutta aika harvassa ne olivat...

Ideana oli tietenkin tasainen vauhti, mutta kuitenkin eka puolikas vähän kovempaa kuin toka. Syynä se, että eka puolikas oli alamäkivoittoisempi ja muutenkin alustaltaan parempi. Tokalla puolikkaalla oli pari mäkeä loppupuolella ja aika paljon mutkikasta hiekka-alustaa. Kyllä tuolla reitillä lievä positiivinen splitti on optimaalinen suoritus.

Kaikki meni kuin elokuvissa. Vauhti oli maaston mukaan tasaista ja eka puolikas täyttyi 49.30, eli hyvää oli rakennettu 30s toiselle puolikkaalle. Tavoitteeseen vievä keskarihan oli 4:44/km. Koko kisan nopein kilsa minulla oli kutonen, joka kulki alamäkivoittoisena 4:33. Minulla oli hyvä iso porukka mukana vaikka se matkan mittaan vähän harvenikin. Juttuseuraakin oli.

Toisen puolikkaan alussa hidastin hieman ja aloin tasaisesti kuluttaa saavutettua etumatkaa. Porukan häntäpäässä oli muutamilla jo vaikeaa. Koko kisan hitain kilsa oli viidestoista kilsa, joka kesti 4:56. Hidasteena oli yksi juomapiste ja Hatanpäänvaltatien ylämäki. Silti ehkä pieni virhe tuli tehtyä tuossa ja muutama sekunti kovempaa olisi ollut parempi. Olin liian varovainen juuri noilla main.

Kun tulimme 17km kyltille, niin hoputin joukkoja aloittamaan loppukirin, koska loppumatka oli aivan tasaista. Suurin osa ohittikin minut ja nosti hieman vauhtia. Tästä minulla alkoi varsinainen tarkkuusjuoksu, kun yritin tsempata mahdollisimman monta hitaampaa tuohon 1.40-alitukseen. Jäin vähän odottelemaan sille tasolle, jossa arvelin vielä mahdollisuuksia olevan ja juoksin riskirajalla juuri siinä 1.40-vauhdissa. Onneksi tiesin kilsatolppien olevan tarkkoja, niin pystyin pelaamaan ihan sekunneilla;-) Garminin mukaan olisin myöhästynyt selvästi, kun se näytti lopulta matkaa 21.3km, ja vähän se välillä hämäsikin.

Pari hiipuvaa juoksijaa jouduin luovuttamaan 2-3km ennen maalia ja juoksin sitten yhden naisjuoksijan kanssa viimeiset kilsat. Saavutimme muutamia edellä menijöitä, mutta aika pahalta alkoi näyttää 1.40-rajan kanssa. Sain vedettyä porukkaa mukaani viimeisellä kilsalla, mutta se sitkeä nainen jäi kuitenkin vähän. Tsemppasin eeppistä loppukiriä kaikille ja yhden kaverin kanssa juoksinkin rinnakkain maaliin sekunnin alle 1.40-tavoitteen. Kuten olin toivonutkin, niin muutama lopussa minusta jäänyt juoksija sai kuitenkin nettoajaksi alle 1.40 vaikka eivät ihan perässäni pysyneetkään. Minähän siis juoksin 1.40-bruttoaikaa. Jäi kyllä silti harmittamaan, että tuo hienosti taistellut naisjuoksija jäi lopulta rajasta noin 15s, mutta teki onneksi reilun uuden ennätyksen. Ehkä silti olisi pitänyt juosta väli 11-16km vähän kovempaa, niin lopussa olisi ollut enemmän hiipumisvaraa...

Tuon naisjuoksijan lisäksi kaksi miestä hiipui porukastani viimeisellä vitosella, mutta muuten kaikki jänisporukassani juoksivat alle 1:40. Osa lähti kiristämään vauhtia jo 14km kohdalla ja osa vähän myöhemmin. Arvelisin tuon porukan päätyneen aikoihin 1:37-1:40.

Kokemus oli hieno ja kyllä sekunttarin kanssa juokseminen vauhtia laskien on hauskaa;-) En turhaan kirjannut tätä tavoitelistalleni tavoitteeksi numero 57. Vaikka jäniskokemus on nyt hankittu ja siltä osin rasti ruutuun saatukin, niin kyllä tätä toivottavasti vielä tulee lisääkin;-)

Loppuaika 1:39:59. Ei huono. Juoksu tuntui helpolta. Keli oli aivan upea.

Ip: lepo.

lauantai 14. syyskuuta 2013

La 14.9. - DQ

Tänään -

Ulkoilin kyllä pari tuntia, kun ajoin pyörällä Suolijärvelle suunnistamaan kiintorasteja. Tein kuitenkin pysyvän ratkaisun, että suunnistusta en laske juoksukilsoiksi mukaan ja exceliin tulee pelkkiä nollia. Syykin selviää alta...

Olin siis hankkinut 25 kiintorastin kartan Suolijärven ympäristöstä ja kun sää taas oli aamulla hieno, niin ajattelin käydä kiertämässä nuo rastit. Laskin, että kun hölkkään rastit numerojärjestyksessä läpi, niin siitä tulee sellainen mukava reilun kympin maastolenkki. Olin vieläpä opiskellut karttaakin kotona etukäteen ja tuo Suolijärven ympäristö on kyllä kohtuullisen tuttu, kun olen sen ympäri varmaan satoja kertoja juossut... Helppo homma!

Aloitin ”suunnistuksen” Suolijärven majalta läheltä rastia 1. Kun ekaa kertaa sitten poikkesin polulta metsään, niin muistin parissa sekunnissa miksi en harrasta suunnistusta. Olin heti täysin hukassa ja kartta oli ihan tarpeeton väline. Onneksi oli kompassi mukana, niin joten kuten pystyin pitämään karttaa oikein päin. Muutaman kerran piti oikein pysähtyä yksin nauramaan, että kuinka kukaan voi olla näin surkea;-)

Vaikka kuinka yritin karttaa lukea, niin siitä ei ollut mitään hyötyä. Koskaan en tiennyt mihin suuntaan korkeuskäyrät nousevat ja laskevat. Ainoa maamerkki, jonka kartalta ikinä löysin, oli se Suolijärveä kiertävä iso hiekkatie. Ja myös itse Suolijärvenkin löysin ja sen rannan avulla usein pääsin takaisin kartalle.

Parhaat naurut sain rastimääritteistä, kuten ”kumpareiden väli” tai ”notko”. Ihan samaa ryteikköä se oli kaikki ja määritteenä olisi kaikissa tapauksissa voinut olla ”metsä”. Onneksi usein määritteenä oli ”kivi”. Kivet pystyy näkemään metsässä ja kun vain juoksee edestakaisin tarpeeksi kauan ja kiertää ympäri kaikki näkemänsä kivet, niin kyllä se rasti sieltä jostain löytyy.

Kun sitten joskus pääsin rastille kahdeksan ja löysin sen tutulla haravamenetelmällä (käytetään myös kadonneiden etsimisessä), niin mittari oli täynnä ja lähdin kotiin. Loput 17 rastia etsitään sitten jonain muuna päivänä. Olin siis selvittänyt 2.5km suunnistusradan (rastit 1-8) ajassa 1h 30min, eli keskinopeudeksi tuli noin 35min/km. Ja pakko on tunnustaa, että yhtä rastia en edes sitten koskaan löytänyt, joten DQ-merkintä tuli.

Jos alue ei olisi ollut tuttu, niin varmaan olisin siellä metsässä vieläkin. Kyllähän minä sinne Jämille nyt lähden, kun tuli luvattua, mutta taitaa se 5km olla sopivin matka... Ja varmasti otan GPS-kännykän karttoineen mukaan...

Pistetään tähän vielä kuva siitä suunnistuskartasta ja sen alkupään rasteista, joita yritin tänään löytää.


Ja malliksi vielä esimerkki omasta rastilähestymisestäni. Tässä pienoiskuvassa otan kauniisti rastin numero kolme, joka oli ”kumpareen päällä”.


Jos jotain positiivista pitää hakea, niin en kaatunut kertaakaan. Lisäksi en tehnyt ainuttakaan samaistamisvirhettä. On nimittäin hyvä juttu, kun ei koskaan tiedä missä on, niin ei voi tehdä samaistamisvirhettä ja luulla olevansa jossain muualla!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Pe 13.9.

Tänään 8km, 38min

Ap: työmatkapyöräily 20min + ”kuntosali”.

Lihasten kasvua ei voi estää, kun taas kävin kuntosalilla pyöräilyn päälle. Nyt tein progressiivisesti vatsan ja selän sarjojen lisäksi kolmannenkin liikkeen jollain kidutuslaitteella, jonka vaikutusta tai nimeä en tiedä. Olkavarsien seudulle se tuntui tehoavan. Aikaa kului yhteensä noin 8 minuuttia.

Ip: työmatkapyöräily 20min + pk 8.0km, 38:12, 4:47/km.

Pyöräilin töistä kotiin ja juoksin heti perään Iidesjärven ympäri.

Meillä juoksijapiireissä tällaista juoksulenkkiä kutsutaan lennokkaattomaksi. Erikoistehosteena kyllä puuskutin ihan hyvin, mutta ei lähtenyt silti lentoon. Sain heti rangaistuksen siitä, että työpaikan perjantaipullakahveilla otin tänään kaksi hillomunkkia. Eka oli niin hyvä, että tein pienen kierroksen kulman taakse ja tulin takaisin uudelleen ihan kuin ensimmäistä kertaa ja muina miehinä nappasin toisen. Kyllähän se painovoima lenkillä sitten vei voiton ja jalkojen nostelu oli aika tuskaista.
Polvissa ei juurikaan ollut kipuja, joten kai tämä juoksemattomuus hiljalleen jotain positiivistakin saa aikaiseksi.

torstai 12. syyskuuta 2013

To 12.9.

Tänään -

Lukitaan lepo tännekin.
Kiireinen työpäivä ja söin juuri niin hyvän ja valtavan lounaan, että kokouksessa meinaa väkisin nukahtaa. Hyvä olisi ehtiä pienet torkut ottaa vielä ennen illallista.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Ke 11.9.

Tänään -

Ap: työmatkapyöräily 20min + ”kuntosali”.

Kävin kuntosalilla pyöräilyn päälle. Olisinkohan huhkinut siellä jopa 5 minuuttia, kun tein vatsa- ja selkätreenin. Vaikea on tätä lihaskuntojuttua ymmärtää. Ohjeissa selkeästi sanotaan, että sopiva treeni on esim. kolme sarjaa vatsaa tai selkää, ja sitten taas parin päivän kuluttua uudelleen. Kun sitten tekee kolme sarjaa molempia, niin eihän se tosiaan ole kuin 5min treeni. Ei siinä oikein voi olla järkeä... Siis yhden lihasryhmän treeni päivässä kestää pari minuuttia??

Ip: työmatkapyöräily 40min.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Ti 10.9.

Tänään 6km, 33min

Ap: kevyt 6.3km, 33:09, 5:16/km.

Aamulenkki. Polvet ja lonkat kipeinä. Olipa typerä idea käydä juoksemassa.

Ip: lepo.

Ryhdyin tuumasta toimeen ja kävin ostamassa kartat Tampereen kiintorasteille. Kompassihan minulla jo on, joten nyt olen yhtä hyvä suunnistaja kuin olen kahvakuulaajakin.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Ma 9.9. – Suunnistus mielessä?!

Tänään -

Ap: kevyt pyöräily 34km.

Kävin aikaisin aamulla hakemassa eilen Valkeakoskelle jääneen autoni.

Ip: lepo + ”vatsatreeni”.

Yritin muutaman minuutin jotain vatsatreeniä. En ole koskaan oikein oppinut mitään hyviä vatsaliikkeitä ja siksi niitä ei tule tehtyäkään. En osaa niitä tavallisia istumaannousuja, kun tekniikka hajoaa heti ja siksi en pysty niistä motivoitumaan. Jotenkin jään kaipaamaan sellaista liikettä, jossa suorite on yksiselitteinen ja joka kerta vertailukelpoinen. Istumaannousuissa on niin paljon eri tapoja huijata ja joka toinen ohje on eri mieltä siitä pitääkö nousta lattiasta vain vähän vai kokonaan istumaan saakka.
No, sen verran sain varmaan rutisteltua, että huomenna ei pääse sängystä ylös.


Keem tuossa kommentoi aikaisempaan kirjoitukseeni, että Jämillä olisi suunnistusta tarjolla kangasmaastossa lokakuun lopussa. Kuvannee jotain nykyisestä rappiotilastani, että en heti hylännyt ajatusta mielestäni. Olisihan se tavallaan loogista jatkoa uralleni: Kun ei jaksa juosta tarpeeksi kovaa, niin kokeillaan ultrajuoksua. Ja kun vauhti ei riitä sinnekään, niin sittenhän olisikin aika jo kokeilla suunnistusta. Viimeinen askelhan tuossa sarjassa on sitten geokätköily.

Mutkia on matkassa suunnistukseen silti vielä useita. En kertakaikkiaan ymmärrä niitä karttamerkkejä enkä muutenkaan suunnistuksen sääntöjä ja emittejä. Niitä voinee kuitenkin opetella. Sen sijaan isompi ongelma on muu salakieli suunnistuksessa. Jämillä on iso määrä erilaisia herra-sarjoja, mutta minä en tasa-arvoisena lähde herrailemaan. Sitä paitsi herra-sarjoissa on jotain perhosia ja minulla on tarpeeksi vaikeaa ilman niitäkin.
Tie veisi siis kuntosarjaan. Mutta en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun kuntosarjassa on valittavana kuusi(!) eri matkavaihtoehtoa väliltä 5-25km. Voi hyvää päivää! Onko siellä tarkoitus saada kaikille oma sarja? Onneksi nopassa on juuri kuusi silmälukua, joten matkan arpominen on helppoa.
Viimeisenä lukkona uudelle suunnistajan alulle on kuitenkin Irma. Kun painaa ilmoittautumisnappia, niin joutuu Irma-palvelun login-sivulle ja pitäisi olla joku Irma-tunnus.

Jos näistä kaikista esteistä selviän, niin sitten pitäisi varmaan vielä harjoitella.

Mutta mikä perkele on ”luoteinen kivi” tai ”lounainen notko”?? Eihän siinä ole mitään järkeä! Ilmansuunnat ovat aina suhteessa johonkin. Kivi on kivi, eikä se voi olla sen enempää luoteinen kuin pohjoinenkaan... On tämä suunnistus ihan mahdotonta... Onneksi sitä kuitenkin voi harjoitella kotisohvalla viinilasin kanssa;-)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Viikko 36

Viikko 36 (2.9.-8.9.2013)

Sekalaista ylimenokauden palauttelua edelleen.

Juoksua 66km (4:59/km).
Liikuntaa yhteensä 6h 40min.

- Muutamia lyhyitä peruslenkkejä
- Yksi pahasti kantattu 5km testijuoksu
- Hyvä pitkis sunnuntaina
- Hieronta
- Jalat kankeat ja vähän särkyisetkin, mutta ei mitään isompaa vammaa

Mitään merkkejä palautumisesta ei vielä ole havaittavissa. Itse asiassa juoksun vähentäminen on tuonut uusia pieniä vaivoja esiin ja juoksu on ainakin yhtä huonoa kuin aiemminkin. Luulen silti, että tuo vaivojen paljastuminen on vain tervettä kehitystä ja aion pitää juoksun minimissä koko syyskuun. Tavoite on edelleen saada jalat oikeasti tuoreiksi.

Mutta silti ensi viikolla alkaa lihaskuntokausi. Aloitan varovasti ja keskityn ensin keskivartaloon jalkoja säästellen. Tätä sitten jatketaan ainakin syys-lokakuun ajan.
Onhan näitä lihaskuntojuttuja ollut tarkoitus tehdä aiemminkin, joten kovin suuria odotuksia ei ole. Kunhan nyt edes tuon kuvan tason saavuttaisin;-)
Ja huomenna palauttelen joka tapauksessa tämän päivän pitkiksestä.

Su 8.9. – Pirkan reitillä taas

Tänään 33km, 2h 50min

Ap: pitkä 33.0km, 2:50:07, 5:09/km.

Jahan ja Hietsun kanssa pitkä maastolenkki Pirkan Hölkän reitillä Valkeakoskelta Tampereelle. Olipahan taas upea sää juosta ja mukavasti lenkki meni jutustellessa, vaikka ei ihan sitä keveintä vauhtia mentykään.

Yllättävän kivasti juoksu kulki vaikka olo ei todellakaan ole ollut tuore viime päivinä. Vähän arvelin, että nuo kaksi hurjaa tekevät oloni matkalla aika tukalaksi. Hietsu odotetusti vähän vedätti aina vauhtia tiepätkillä, mutta ei kai sitten liikaa, kun kuitenkin Hervantaan saakka meni jopa todella mukavasti. Jalat taisivat sitten tyhjentyä isoon Hervannan mäkeen ja loppu oli selvästi raskaampaa. Vaikka olinkin maalissa väsynyt, niin kyllä oli hieno lenkki!

Kokeilin muuten ensimmäistä kertaa lenkillä kompressiosäärystimiä, jotka olin saanut Oxroadultrasta. Vaikea sanoa toimivatko ne, kun en oikein tiedä miten niiden pitäisi vaikuttaa. Ainakaan niistä ei ollut mitään haittaa ja pohkeet olivat koko matkan tosi hyvässä kunnossa. Harvemmin minulla pohkeissa muutenkaan mitään ongelmia on, mutta taidan kokeilla kompressiota toisenkin kerran.

Ip: lepo.

lauantai 7. syyskuuta 2013

La 7.9.

Tänään 8km, 38min

Ap: kevyt 8.0km, 38:23, 4:48/km.

Aamulenkki Iidesjärven ympäri. Olihan se taas kankeaa ja särkevää, mutta juoksua kuitenkin. Upea poutasää.
Vastaan tuli joku kilpapyöräilijä. Luulin, että se oli Tappi, mutta hylkeelle ominainen pyylevä ulkomuoto puuttui kokonaan. Tai sitten pyörävermeet oli vaan kiristetty korsetin lailla tiukaksi...
[Edit: pyöräilijä olikin Wihan Pasi!]

Huomenna sitten mukava maastopitkis Pirkan reitillä. Mukaan ehtii vielä! Juostaan noin 3h siinä aamupäivällä.

Ip: lepo.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Pe 6.9. – Kaipuu metsään

Tänään -

Eilisen kauhukokemuksen jälkeen päätin pitää täyslepoa.

Kysymys kaikille suunnistajille ja muillekin metsäihmisille: Kertokaapa missä täällä mahdollisimman lähellä Tamperetta olisi paljon helppokulkuista kangasmetsää?
Etsin siis sellaista metsää, jossa voi liikkua helposti missä vaan ilman polkuja ja teitä, eikä ole mitään typerää ryteikköä tai suota. Ja sitä metsää tarvitaan paljon, eli ei mitään muutamia hehtaareja, vaan vaikkapa 100km2. Olisikohan siellä Keuruun lähellä, kun ainakin siellä tuli joskus ryynättyä metsässä sotaleikeissä? Vai onko pakko lähteä johonkin lappiin saakka ennenkuin pääsee pois ryteiköstä?

torstai 5. syyskuuta 2013

To 5.9.

Tänään 4km, 21min

Ap: lepo.

Ip: vr 4.0km, 21:07, 5:17/km.

Pieni hölkkä kaupungilla. Aivan maksimaalisen totaalinen kulkemattomuus!

Olin tarkasti suunnitellut itselleni puolen tunnin slotin muiden kiireiden väliin ja tarkoitus oli juosta vitosen verkka. Oli niin kamalaa, että kaarsin takaisin autolle oikotietä. Menin sitten autoon murjottamaan ja kieriskelemään itsesäälissä. Kuuntelin tietenkin Nostalgiaa.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Ke 4.9. – R5

Tänään 9km, 40min

Ap: lepo.

Ip: vr4 + R5 (18:39), 39:54, 4:31/km.

Olipa näemmä taas aika vähän nöyrtyä R5-reitillä. Hyvä näin, että lähtötaso ensi kauteen saadaan riittävän surkeaksi.

Verkkailin siinä kaverien kanssa muutaman kilsan ja jalat tuntuivat paremmilta kuin viime aikoina. Eli taas tuli todettua, että hyvällä verkkatuntumalla ei ole ainakaan mitään positiivista korrelaatiota kisaan.

Itse juoksussa vedin porukkaa tuulenhalkojana melko tasaisesti noin 3,5km ajan. En katsellut kelloa, mutta tasaista reipasta se mielestäni oli. Varmaan jotain 3:45/km. Paluumatkalla Lapinniemenrannassa keem pyöräili rinnalle ja sanoi, että vedän hienoa letkaa, jossa tulee viisi juoksijaa perässäni. Olin kyllä koko ajan kuullut askelia takanani, mutta en arvannut peesaajia olevan noin paljon.
Siinä sitten aloin nopeasti hyytyä kolmannen kilsan lopussa ja vauhti pysähtyi. Yksi, kaksi, kolme, neljä... Laskin kilpakumppaneita, kun he juoksivat ohitseni. Ehdin jo naureskella, että eihän se keem osaa laskea edes viiteen, mutta sitten heti se viideskin tuli ohi. Kyllä niitä siis viiden letka oli.
Laahustin sitten kuudentena maaliin. Voin olla tyytyväinen todella ammattimaiseen jänistelyyn ja hyppäsin syrjään juuri hienosti ennen viimeistä kilsaa ja annoin oikeiden kisaajien ottaa mittaa toisistaan;-)
Maalissa olin itsekin sitten ajassa 18:39, joka oli puoli minuuttia odotuksia huonompi. Mutta ei se haittaa ylimenokaudella. Ensi kerralla sitten paremmin.

Loppuverkkaa en ehtinyt juosta, kun heti piti juosta autoon puhelinkokoukseen.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Ti 3.9.

Tänään 6km, 31min

Ensimmäinen blogi-entry melkein ameriikkalaisena. En tosin ole lukenut vielä sopimusehtoja ja en ole varma tuleeko minusta Microsoft-siirron yhteydessä ameriikkalainen heti vai kohta. Mutta olen seurannut sen verran juoksua, että tiedän ameriikkalaisten olevan tosi kovia nykyään kestävyysjuoksussa. Olettaisin tällä muutoksella olevan ainakin 5% positiivinen vaikutus tuloksiini. Tuohon kun lisätään Injinjinin 5%, niin alkavat näyttää aika hyvältä odotukset ensi kaudelle.

Ap: lepo + hieronta.

Ip: kevyt 6.3km, 30:41, 4:52/km.

Vähän on harmaita pilviä näkyvissä huomisen R5:n osalta, mutta toivottavasti pääsen viivalle.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Ma 2.9.

Tänään 5km, 27min

Ap: crosstrainer 30min.

Ip: kevyt 5.5km, 27:17, 4:59/km.

Wiha lähestyy ja kävin katsastamassa reitin tilanteen. E-hallin rakentaminen on edennyt hyvin ja Pirkkahallin pohjoispuolen tie on saanut uuden päällysteen. Tuolta se kisan lähtösuora sitten näyttää.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Viikko 35

Viikko 35 (26.8.-1.9.2013)

Hyvä palautteluviikko.

Juoksua 35km (4:51/km).
Liikuntaa yhteensä 5h 10min.

- Pari lyhyttä peruslenkkiä ja monta lepopäivää
- Ihan kelvollisesti onnistunut Petääjärvijuoksu
- Pieniä työmatkapyöräilyjä
- Jalat viikolla tosi kankeat ja kipeät, mutta lauantaina paremmat
- Olo viikon päätteeksi paljon parempi kuin viikko sitten

Ainakin yksi viikko pitää vielä malttaa höntsätä satunnaisia lenkkejä kevyesti. Ja sekaan yksi reippaampi veto R5:ssä keskiviikkona.
Juoksuohjelma on vasta tekeillä ja aloittelen systemaattisemmin sitten joskus lokakuussa Pirkan jälkeen. Mutta sitä ennen pitäisi käynnistää jonkinlainen lihaskuntokausi. En sitäkään vielä nyt viikkoon aloita, mutta täytyy jo pohtia sopivaa ohjelmaa. Liikkeitä ja ohjelmia on niin valtava määrä, että lähes mahdotonta on keksiä sopiva setti.

Olin luultavasti turhaan huolissani ettei minulla olisi jaloissa lihaksia. Minullahan on aika tuoreita magneettikuvia aiemmilta lääkärikäynneiltä ja katsoin ne läpi. Reisistä en valitettavasti löytänyt lihaksia, mutta säärissä tilanne on parempi. Yhdessä kuvassa on kaksi täplää, joista olen melko varma, että ne ovat lihaksia. Nyt kun vedän kunnon treenijakson, niin kyllä nuokin täplät siitä kasvavat!


Offtopic: On se ihme homma mitä jotkut miehet keski-iän kriisissään tekevät;-) Jo kovin monien vuosien ajan olen töissä ollut yhteistyössä ARM:in kanssa ja siellä eräs johtaja, Mike Inglis, on tullut hyvin tutuksi. Mike jätti työelämän joskus melkein vuosi sitten ja lähti harjoittelemaan seikkailua varten, joka nyt vihdoin alkaa tänään Lontoosta. Kyseessä on Clipper Round the World, eli melkein vuoden kestävä purjehdus maailman ympäri. Jos minulla olisi edes vähäisintäkään kiinnostusta niin turhaan lajiin kuin purjehdus, niin tuo konsepti ja kokemus olisi kyllä tosi hieno. Kaikesta huolimatta hirveät tsempit Mikelle! Miken blogi seikkailusta on täällä.

Su 1.9.

Tänään -

Pidänpä taas palauttelupäivän. Tai oikeastaan mietintäpäivän. Minulla on kyllä aika selvä idea miten jatkaa syksyä, mutta pientä empimistä on yhä päällä.

Elokuu meni melkein laiskotellessa, eli juoksua tuli 428km, joista siis vajaa puolet Härkätiellä. Mutta siitä huolimatta minulla olisi vielä aika helppokin mahdollisuus tehdä kalenterivuoden kilsaennätys. Se kyllä vaatisi perusmättöä vuoden jäljellä olevat neljä kuukautta, mutta ei mitään älyttömiä määriä. Ajatus on houkutteleva, kun määräenkatkin kiinnostavat. Mutta on ihan selvää, että 550km/kk perusjuoksua koko loppuvuoden ei nostaisi kuntoa mihinkään. Ja tehoja tuohon määrään ei kunnolla saa.

Jos vaan saan syyskuun vielä löysäiltyä, niin määräenkka karkaa käsistä lopullisesti ja sitten voin relata;-)