Raportoidaan onneton viikko jo ennen viimeistä päivää. Pakkohan se on myöntää, että tässä on kaikenlaisia motivaatio-ongelmia. Nyt on suunta hakusessa monin eri tavoin, kun tässä yritetään yrittää ja silti olisi kiva pysyä kunnossakin.
Jotenkin tilanne on niin outo, että ei vaan tunnu onnistuvan. Kevätkausi on nyt mennyt harakoille, mutta onneksi olen sentään silloin tällöin käynyt lenkillä. Jaksaa sitten paremmin elokuussa samota metsässä vuorokauden, jos siihen tulee tarve. Lontoon maratoonikin on ihan pian ja siellä tavoitteeksi on muotoutumassa Tapin NYK:in ajan lyöminen. Vuoden päätavoitehan on Rautaveden maratonilla marraskuussa, kun sellainen tuli luvattua Vimppojen vuosigaalassa.
Tällä viikolla kuudessa päivässä on kilsoja kertynyt jopa 40… Mitään esteitä ei olisi ollut juosta 140, mutta ei näemmä nappaa. Viikon "treeneistä" nostan esille kaksi:
1. Torstaina kävin Markon kanssa tunnin kävelylenkillä. Lenkkiin kuului 6 x Pispalan portaat reippaasti (siis kävellen). Pysyin jotenkin Markon mukana ja oli hieno treeni. Seuraavana päivänä (pe) hehkutin jo, että jalat eivät tulleet erityisen kipeiksi. Tänään (la) olikin jo vähän kipeämpi tilanne, mutta ei paha silti. Portaisiin taas ensi viikolla. Huominen järvinen voi olla "hieman" haastava.
2. Tänään juoksin ikimuistoisen mattolenkin, eli kokonaista 7km, kuten yleensäkin matolla. TV:ssä pyöri hieno jääkauden jättiläiset -sarja, josta olen nyt nähnyt kaikki kolme osaa. Ihan oikeasti hyvä sarja vaikka jouduinkin puremaan hammasta, kun taas jostain löydetyn kallon naarmusta rekonstruointiin huikea taistelu luolakarhun ja luolaleijonan välillä. Annetaan nyt tämä pelleily/hehkutus anteeksi, kun 90% ohjelmasta oli hienoa!
Ikimuistoisen lenkistä teki kuitenkin Tunturin upea matto, jota olen aiemmin ehkä väärin perustein haukkunut. Nyt alan ymmärtää, että se on älykäs olento, joka on huolestunut minun surkeasta juoksukunnostani.
Tarina menee seuraavasti: Olen aina silloin tällöin ihmetellyt maton vauhtilukemaa katsellessani, että se on suurempi kuin mitä olin asettanut. Olen mielestäni vaikka juossut tasaista 11.5kmh-vauhtia ja sitten huomannut, että maton vauhti onkin 11.8kmh. Olen aina kuitannut sen ajatuksella, että kai minä sitten vahingossa olen painanut lisää vauhtia.
Tänään kuitenkin tajusin oikean tilanteen. Juoksin aamulenkkiä 11.3kmh ja sitten jossain vaiheessa huomasin, että nopeushan olikin 11.7kmh. Tiesin ihan varmasti, että en ole itse nopeutta nostanut. Ja ei kulunut kauankaan, kun vauhti alkoi itsestään nousta 12-13-14-15kmh!! Painoin kilpikonnaa epätoivoisesti, mutta ei se mitään auttanut. Lopulta jouduin hyppäämään pois matolta ja painamaan stop-nappia.
Nyt sille Tunturin softakesäharjoittelijalle lähtee valtavat plus-pisteet! Matto siis huomaa surkean tilani ja yrittää pakottaa minut edes jonkinlaiseen vauhtijuoksuun. Olen otettu tästä älykkyydestä! Toki siinä ehti pieni paniikkikin iskeä, kun matto kiihtyi huonokuntoisen alla.
Jos kyse ei kuitenkaan ole Tunturin kesäharjoittelijan älykkyydestä, niin ainoa vaihtoehtoinen idea maton kiihtymiselle on hikipisaroiden valuminen maton rakenteisiin, mutta sen ei luulisi olevan kovin yllättävää…
Huomenna järvinen klo 8:30 Porschelta. Tuskaa odotettavissa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti