torstai 31. tammikuuta 2019

Vegaaninen tammikuu ja eettistä pohdintaa

Edellisessä postauksessani päätin lopettaa jalan lepuuttelun ja ryhtyä siedättämishoitoon juoksemalla työmatkoja. Toisin kävi. Ensin tuli kylmä ilma jostain pohjoisesta. Sitten onnistuin lounastunnilla ihan kunnolla liukastumaan kaupungilla ja jo aiemminkin kipeä jalka meni ihan kaputt. Nyt ei vähään aikaan taas tarvitse miettiä juostako vai ei. Karhunkierros on nyt to-be-or-not-to-be.

Nyt kuitenkin kirjoitan positiivisemmista asioista ja unohdan juoksut toistaiseksi. On vegaanisen tammikuun viimeinen päivä ja vaikka joitakin tunteja on vielä kuukautta jäljellä, niin voin jo sanoa tehneeni täydellisyyttä hipovan suorituksen. Huomenna menen lounaalle mässäilemään kanaa kiinalaiseen ravintolaan, mutta tammikuun menin täydellisen vegaanisena. Tarkoittaa siis nimenomaan vegaanisena, eli ei edes maitoa/munia/voita/maitosuklaata/Ainoa tms.

Joitakin havaintoja/kommentteja:
- Paino ei noussut tammikuussa yhtään vaikka en pystynyt treenaamaan ollenkaan. Tämä johtui ehdottomasti kasvisruokavaliosta. Normaalisti paino olisi noussut 3-4kg.
- Ruoka oli niin ravintoloissa kuin kotona eineksissä ihan hyvää. Eli tuo ruoan maku ei ole vegaanipuolella ongelma minun kannaltani. Toki en ole mikään kulinaristi ja yleensäkin kaikki ruoat ovat ihan OK (tietyin poikkeuksin, kuten maksa, mustamakkara ja muu vastenmielinen).
- Ongelma oli, että ruoka oli tavallista kalliimpaa ja sitä yleensä oli liian vähän.
- Lisäksi vegaaniruoan helppo saatavuus on melko rajoitettua ja käytännössä kävin yksin syömässä tammikuun lounaat muutamassa valikoidussa paikassa, kun normaalisti menisin työkavereiden kanssa. Onneksi sain kuitenkin välillä houkuteltua tyttäriäni mukaan syömään.

Miten tästä eteenpäin? En jatka mitään vegaanimeininkiä, mutta kyllä hieman viilaan syömisajatuksiani.

Minulla ei ole mitään eettistä ongelmaa sen suhteen, että ihmiset kasvattavat eläimiä ruoaksi. Siksi minulla ei ole tarvetta periaatteellisista syistä ryhtyä vegaaniksi. Jos lähtisin tuolle linjalle, niin enemmän pitäisin eettisenä ongelmana eläinten jalostamista ja kasvattamista pelkästään ihmisten viihteeksi (koirat, kissat, hevoset), mutta pidän sitäkin jotenkin hyväksyttävänä. Eli plussat ovat molemmissa isommat kuin miinukset.

Sen sijaan pidän luonnon monimuotoisuuden vähenemistä valtavana ongelmana. Käytännössä tarkoitan "luonnollisen" ympäristön häviämistä. Mielestäni luonnolla on tärkeä suojeltava itseisarvo ja lisäksi tuo luonnon häviäminen varmuudella koituu ihmisille oikeaksi ongelmaksi myös ravinnon/terveyden yms. kautta.

Aivan ylivoimaisesti tärkein ongelma luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä on ihmisten tarvitsemien resurssien määrä ja erityisesti tarve saada riittävästi ruokaa. Koska ruokaa on kaikille kuitenkin saatava, niin siksi mielestäni ylivoimaisesti tärkein tavoite ihmiskunnalle on tuottaa ruokaa niin tehokkaasti kuin mahdollista. Siis tehomaatalous on tärkeintä mitä voi olla. Kyse on ihan puhtaasti ruokaa/km2-tilastosta. Tämä on seuraavan 50 vuoden tärkein taistelu.

Kaikki GMO ja suurmaatalous ja muu tekniikka pitää olla käytössä tuon pinta-alan tehomaksimoimiseksi. Luomu-näpertely ja vastaava pienimuotoinen viljely rikkaissa maissa on nimenomaan rikkaiden viihdyttämistä, ja ymmärrän sen kyllä markkinatalouden kannalta. Jos rikkaat maksavat luomusta, niin sitä kannattaa tehdä, mutta luonnon kannalta se on samaan huonoon suuntaan kuin kaikki muukin rikkaan maailman resurssien käyttö.

Ymmärrän kyllä, että pienviljely on monille ainoa elinkeino Afrikassa ja muualla kehittyvässä maailmassa. Tähän lääkkeenä on vain se, että kehitysapu keskittyy nimenomaan tuotannon tehokkuutta korostaviin keinoihin köyhemmillä alueilla. Parempia lajikkeita ja lannoitteita. Onneksi näin paljon tapahtuukin ja se oikeasti toimii. Köyhällä maailmalla ei ole varaa luomuun, mutta rikkaan maailman "vihreillä" kyllä on.

Nautakarja on ylivoimaisesti tehottomin liharuokamuoto tuon pinta-alaperiaatteen kannalta. En ole paljon nautaa aiemminkaan syönyt, mutta sen jätän jatkossakin pois. En kuitenkaan ole ehdoton, eli jos sitä jossain tuodaan eteen, niin syön kyllä. En vain itse normaalisti sitä tilaa/osta. Sen sijaan maitotuotteita aion käyttää, koska niissä tehokkuus on suurempi ja toisaalta vaihtoehdot huonommat.
Sika on paljon parempi kuin nauta, mutta kyllähän senkin rehu on aikamoinen ongelma. Sikaa pidän ruokavaliossa aina tarpeen mukaan.
Kana on sitten taas parempi ja sitähän minä tähänkin saakka olen suosinut. Jatkossa vielä enemmän. Tietenkin sekin on paljon huonompi kuin kasvisruoan syöminen, mutta en aio lähteä täysin kasvislinjalle. Lisään kyllä myös puhdasta kasvisravintoa (varsinkin Katmandussa!).

Tällainen pohdinta on aika symbolista, mutta parempi vähäkin kuin ei mitään. Tietenkin tajuan, että oma kulutukseni kokonaisuutena on aivan valtava ja kestämätön, niinkuin käytännössä lähes kaikilla muillakin suomalaisilla. Olen siis osa ongelmaa enkä osa ratkaisua. Tällä kuitenkin mennään ja seuraavat sukupolvet saavat sitten keksiä miten selviävät;-) Niinhän aiemmatkin sukupolvet ovat tehneet, ja se on ollut toimiva ratkaisu.

Ohessa vielä loppuun aika pysäyttävä tietoisku ruokataloudesta The Economist -lehdeltä
. Maailmasta ei tule vegaania ja tuo videossa oleva kasvislihaa tekevä ihminen on sivuseikka, mutta mielestäni tässä pätkässä tulee hyvin esille ongelman laajuus ja nimenomaan tarve maksimaaliselle tehokkuudelle. Video on 8min pitkä, mutta oleellisin asia on ihan alussa.

5 kommenttia:

Jaakko kirjoitti...

Tunnistan suhtatumistapasi hyvin myös omassa elämässäni. Tosin siinä on hyvänä kannustimena on toiminut tyttären painostus, joka on kokeilujen kautta siirtynyt osaksi arkea. Itse kokkaavana henkilönä on hetken aikaa löytää ne hyvät, toimivat reseptit kotikokkaukseen, jossa ei joudu tinkimään mausta vaikka vaihtaa kasvikseen. Ihan mielenkiintoinen haaste sinällään.

Sinällään monimuotoisuus ja tehomaatalous ovat toisilleen vastakkaiset suunnat, koska tehomaatalous perustuu monokulttuureihin. Lisäksi siinä käytettävät torjunta-aineet ja lannoitteet myös köyhdyttävät lajikirjoa mm. linnuston osalta kantojen romahtaminen on seurausta nimenomaan tehomaataloudesta.

pjh kirjoitti...

Tehomaatalouden yksipuolisuus on ongelma kuten tuossa sanot. Se on kuitenkin ongelma verrattuna siihen, että vastaavaa tuotantoa ei tehdä. Jos ruokaa kuitenkin tuotetaan sama määrä, niin muut vaihtoehdot ovat huonompia.
Kyllä luonnon suurin ongelma on luonnollisten ympäristöjen häviäminen ja siksi pidän tuota pinta-alaa tärkeimpänä asiana. Mitä enemmän rehua/ruokaa saadaan viljelyllä, niin sitä vähemmän metsää sen alta hakataan. Toki se viljelyala on luonnon moninaisuuden kannalta menetetty ala.

En allekirjoita tuota kommenttia linnuista. Tai siis lintujen ja hyönteisten kantojen romahtaminen on paljonkin maatalouden seurausta, mutta jälleen verrattuna siihen, jos samaa tuotantoa ei oltaisi tehty. Ja jos viittaat Suomeen, niin kyseenalaistaisin sen, onko täällä tehomaataloutta lainkaan. Suomen mittakaavassa tällä koko asialla on vain periaatteellinen vaikutus. Jos Suomen luonnon kannalta katsotaan, niin paras tulos varmasti olisi ollut, jos maataloutta ei olisi ollut tuota määrää.

Anonyymi kirjoitti...

Se parhaiten nauraa jolla on paras Hoito!

Rakastaja Julkunen

Anonyymi kirjoitti...

Joka kerta kun uutisissa on joku kuollut julkkis, sydän pomppaa. Nyt kun tuommoinen terveydelle alkoholiin verrattava hullutus on ollut päällä (kasvispöllöily). Eli joko se tekstari huutaa: Pjh on kuollut!

Kohta ehdotetaan maakunnallisia hautajaisia ja muistellaan huippuhetkiä (takavuosien Pirkan hölkät).

Eli päivitä nyt hyvä mies!

T. humanisti

pjh kirjoitti...

Olen kyllä kiinnittänyt huomiota, että kaikki kaksi kuollutta julkkista olivat juuri minun ikäisiäni. Pistäähän se miettimään kaikenlaisia rintakipuja. Mutta silti olen toiveikas, että nämä kaksi eivät eläneet mitään tervettä elämää edes minuun verrattuna.
Juoksussa minulla ei realistisia tavoitteita enää ole, mutta olen vakaasti päättänyt elää 100-vuotiaaksi. Olenkin harkinnut 100-listan viimeisen tyhjän slotin käyttämistä tavoitteeseen "kilometrin lenkki 100-vuotiaana".

Päivitystä en ole blogiin tehnyt, kun telakka masentaa. Olen täysin juoksukyvytön. Joskin tänään havahduin hetkeksi huomaamaan, että kävely bussista kotiin ei sattunut. Tämä oli niin tuore havainto, että en ole sitä vielä kunnolla käsitellyt. Viikonloppuna pitää analysoida tilanne uudelleen.