Tänään 6km, 31min.
Ap: lepo.
Ip: kevyt 6.0km, 31:18, 5:13/km.
Hätäinen mattohölkkä illalla telcojen välissä.
Tänään taittui kamelin selkä aamupunnituksessa. Painonihan on noussut hitaasti mutta tasaisesti jo pitkän aikaa. Selityskin on yksinkertainen: olen vanhoista hyvistä Menjo-ajoista vähentänyt treeniä viikossa noin 5000 kCal verran ja syöminen on pysynyt vähintäänkin samana. Kun lisäksi olin tällä viikolla kolme päivää lihotettavana Långvikissa, niin lopputulos ylitti sietokynnyksen ja jotain on tehtävä. Ihannepainoon on nyt 7kg matkaa ja edes kohtuulliseen tilanteeseen sellainen 4-5kg.
Niinpä kurjuuden maksimointia on jatkettava kovilla toimilla. Tipattoman surkeuden lisäksi otan käyttöön (melkein) nollatoleranssin kaikkeen makeaan, ja erityisesti suklaaseen ja erilaisiin leivonnaisiin (näitä jälkimmäisiä tungetaan eteen töissä monissa eri tilanteissa). Tätä ehdotonta lakkoa jatkan ainakin sinne kevään maratoniin saakka. Ainoat poikkeukset ovat mahdollisen jälkiruuan salliminen työpaikkalounaalla ja jäätelön hyväksyminen klo 22 jälkeen illalla ”hätätapauksessa”. Kaikki muu on pannassa. Lisäksi tietenkin pyrin minimoimaan kaiken muunkin syömisen. Aamiaista en syö lainkaan, mutta yksi kananmuna on sallittu ennen klo 10 aamulla. Lounaalla saa mässätä rajattomasti, mutta sen pitää olla päivän ainoa kunnollinen ateria. Raejuustolla voisi yrittää tukahduttaa nälkää. Jotain pientä saa syödä illalla ja tässä on suunnitelman heikoin kohta, koska ”pientä” voi lähteä sekin lapasesta... Täytyy nyt hioa tästä vielä tarkka ruokasuunnitelma...
Jos ei viimeistään helmikuun aikana tapahdu käännettä parempaan, niin pitää koventaa keinoja entisestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti