Maanantaina kierrettiin neljäs perinteinen Birgitta Challenge. Startti oli hieman klo 8 jälkeen ja viivalle asettuivat lopulta vain minä, gallardo ja Tappi. Pahoitteluni vielä kaikille sekoilusta päivämäärän kanssa! Enemmänkin meitä olisi ollut, jos päivän koordinointi ei olisi mennyt minulta pieleen.
Omat odotukseni olivat totaalikanttauksessa, mutta selvisin odotettua paremmin vaikka loppu olikin raskasta. Pysyin gallardon ja Tapin mukana Lempäälän Nesteelle saakka, eli yli 4 tuntia! Siinä vaiheessa olimme vielä selvästi alle 6h-vauhdissa, mutta minulla jalat olivat jo täysin loppu. Niinpä heitin kavereille hyvästit Nesteen huoltopisteellä ja päätin vain selvitä maaliin omalla vauhdilla. Tuon viimeisen pätkän tulinkin sitten puoli tuntia muita hitaammin, mutta sentään pääsin maaliin ajassa 6.20 pääosin hölkkäaskeleella.
Päivän parhaan kommentin heitti tietysti Tappi, kun huomasi gallardolla olevan vähän turhan helppoa meihin muihin verrattuna. Tappi totesi, että gallardo varmaan toivoo vielä joskus juoksevansa tämän kierroksen sellaisessa porukassa, että ei tarvitse pitää talvitakkia päällä;-) (Gallardolla tosiaan oli varsin tukeva vaatetus mukana.) No, toivottavasti uusilla jaloilla minäkin taas ensi vuonna tavoittelen reittiennätystä, joka edelleen jäi minun nimiini;-)
Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa pitkään odotettu molempien jalkojen hamstring-syndrooman korjaaminen Sakari Oravan leikkauspöydällä. Ilmoittauduin sairaala Neoon heti klo 9 jälkeen ja kaikki sujui kuin rasvattu. Palvelu oli niin täydellistä kuin vain voi olla ja kaikki valmistautuminen sujui hyvin. Leikkaussaliin taisin päästä jo heti klo 10 jälkeen ja homma hoidettiin koko ajan niin hyvin, että ihan ilokseen siellä oli ilman pienintäkään epämukavuutta tai jännitystä.
Leikkaus tehtiin selkäydinpuudutuksessa ja sain kuunnella muiden juttuja siinä lepäillessäni. Koko homma kesti vain reilun tunnin ja puolilta päivin olin jo toipumassa hyvän aamiaisen ja konjakin kanssa.
Orava kävi pian juttelemassa ja selvästi kaikki meni hyvin. Hoitoraportista en paljon ymmärrä, mutta kyllä siellä jaloissa paljon remonttia tehtiin ja Orava oli sitä mieltä, että tästä pitäisi olla iso apu. Valikoituja otteita raportista:
[…]Gluteuksen reuna preparoidaan esiin ja vapautetaan molempiin suuntiin ja vedetään ylös. Fasciotomia tehdään paksuun faskiaan jatkaen jnkv haavan alapuolelle saakka. N. cut. fem post vedetään syrjään later. Iskiashermon ympärillä on runsaasti kiinnikkeitä ja se liimautunut jänteisiin, joista se irroitetaan. Seurataan jänteitä luun insertioon ja todetaan ödeeminen ja kyhmyinen ja kireä, paksu jännekimppu, mistä on vaikea erottaa bicepsiä ja semimembr. Kocherillla nostetaan semimembr. esiin ja tehdään viisto tenotomia paksuun jänneosaan med. puolen säilyessä ehyenä. Selvä 1.5cm löystyminen tapahtuu. [etc.]
Ja sama sitten toiselle jalalle.
Minulla päähuolina oli, että joko Iskias-hermo tai reisivaltimo vahingossa leikataan poikki, mutta näin ei siis käynyt.
Kaikenlaisia hoito-ohjeita sain mukaan, eli pitää nyt malttaa olla levossa. Pääsin sairaalasta jo klo 15:30 ja olisin heti pystynyt olemaan jalkeilla, mutta olen kuitenkin ohjeen mukaan ollut pääosin makuulla ja käyttänyt keppejä. Seurantakäynti on 4vk kuluttua ja joskus sen jälkeen voi ehkä alkaa juosta.
Yksi hoito-ohje oli kyllä helppo ja lupaan sitä noudattaa koko toipumisajan ja sen jälkeenkin: Takareiden venyttelyä tulee välttää!
Nyt on siis leikkauksesta kulunut yli 4 päivää ja toipuminen on edennyt hyvin. Oikea jalka on täysin oireeton. Vasemmassa jalassa on kireyttä tai haavan arkuutta, mutta en pitäisi sitä minään, jos oikea jalka ei olisi niin hyvä. On ironista, että nimenomaan vasen jalka on huonompi vaikka Oravan raportinkin mukaan oikea jalka oli huonommassa kunnossa (mikä oli myös oma tuntemukseni). Kuitenkin leikkaushaava ja leikkauksen jälkeinen (pieni) särky on ollut pahempi nimenomaan vasemmassa jalassa, kuten oheisesta siteiden vaihdon aikana otetusta leikkausarpikuvasta huomaa.
Olen siis erittäin optimistinen toipumisen suhteen. Jos ja kun vasen jalkakin tulee kuntoon ja pääsen kunnolla juoksemaan, niin kyllä harmittaa, että en käynyt leikkauksessa aiemmin!
Huomiselle järvenkierrolle en kuitenkaan pääse. Pidän koko ensi viikon vielä täyslepoa ja perjantaina saan sitten tikit pois. Siitä alkaa nousu!
5 kommenttia:
Hienoa, että leikkaus tuntuisi onnistuneen. Malttia toipumisen varmisteluun! Pistetään tavoitteeksi ensi vuoden BC:lle, että gallardo joutuu heittämään talvitakin pois viimeistään Hääkivellä!
Kuulostaa lupaavalta, pikaista paranemista!
Kuulostaa lupaavalta, pikaista paranemista!
Hyvä homma! Kun oli noinkin selvät löydökset ja pätevä preparaattori, niin kyllä juokseminen alkaa taas kulkemaan. Malttia kuntoutumiseen, ei ole kiirettä.
Hienoa kuulla, että kaikki sujui kuin rasvattu ja kohta jo sinäkin taas painelet kuin rasvattu vai pitäisikö sanoa viilattu. Nyt sitä malttia tarvitaan kuntoutuksessa ettet ryssi koko hommaa ; )
Lähetä kommentti