sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Ke-la 28.-31.12. - Loppuvuosi 2016 Brasiliassa

Loppuvuosi kului toteuttaessani yhtä suurta tavoitettani, eli osallistumista Sao Paolon uudenvuoden juoksuun Brasilian Sao Paolossa. Olisi tietysti ollut mukavampi lähteä sinne paremmassa kunnossa, mutta sille nyt ei mitään voinut, ja elämysten hakemistahan tämä kuitenkin on. Sitä paitsi olosuhteet sekä sään että juoksun puitteiden osalta osoittautuivat sellaisiksi, että pelkkiä pettymyksiä olisi ollut tarjolla tulostavoitteiden suhteen muutenkin.

Tässä on pääkohdat loppuvuoden vähistä juoksuista, mutta kirjoitan myöhemmin lisäksi matkasta raportin vähän toisesta näkökulmasta…

Ke -

Matkapäivä ja saapuminen Rio de Janeiroon.

To 11km, 42min

Ap: kevyt 11.1km, 1:01:29, 5:32/km.

Varhainen aamulenkki Jarin kanssa. Yritin totutella kuumaan, mutta vaikeaa oli. Lämpötila oli jo varhain lähellä 30 astetta ja nousi päivän mittaan johonkin 33 asteeseen. Jari oli ollut Riossa jo viikon ja kuulemma juoksu kulki joka päivä vaan huonommin;-)
Hölkkäilimme jutustellen rantateillä hikoillen ja välillä vähän kävellen. Suunnittelimme myös jo tulevaa uudenvuoden kisaa ja matkaa Sao Paoloon. Kovat aikatavoitteet heitettiin pakottavista syistä roskiin, tai Jari heitti, koska minulla sellaisia ei koskaan ollutkaan.

Ip: lepo.

Pe -

Matkapäivä Sao Paoloon ja numeroiden haku kisa-exposta. Jari oli mennyt jo edellisenä päivänä. Ei mennyt matka ihan putkeen, mutta se on toinen tarina.

La 15km, 1h 12min

Ap: kisa 15.0km, 1:12:37, 4:50/km.

Legendaarinen Sao Paolon uudenvuoden juoksu. Emme Jarin kanssa olleet toki ensimmäisiä suomalaisia tässä kisassa, kuten esim. tästä artikkelista voi lukea. Hyvässä seurassa siis oltiin!

Tapasimme Jarin kanssa sovitussa paikassa puoli tuntia ennen starttia. Alkuverkkaa ei helteessä voinut edes kuvitella, vaikka Sao Paolossa ei ollutkaan niin kuuma kuin Riossa. Lähdimme etsimään tietä vihreään lähtökarsinaan, joka oli melko alkupäässä. Koko lähtöalue oli kuin Tokion ruuhkametro ja liikkuminen onnistui vain raivaamalla tietä ihmismassan läpi. Tästä ruuhkasta seurasi myös, että näkyvyys oli huono eikä alueesta saanut hyvää yleiskuvaa.

Kello tikitti ja hikoilimme ylettömästi, mutta pääsyä karsinaan vaan ei löytynyt. Kukaan ei osannut englanniksi neuvoa, mutta lopulta toinen juoksija elekielellä näytti, että turha enää pyristellä ja jääkää vaan tähän. Olimme hieman ihmeissämme siellä katsojien joukossa karsinoiden ulkopuolella, mutta oli siellä muitakin juoksijoita. Päättelimme, että karsinaan ei mahdu ja pitää odottaa starttia ja karsinoiden tyhjenemistä ja sitten sinne jotenkin pääsisi.
Ihmeen kaupalla 1-2min ennen starttia huomasimme yhden kohdan, josta muutama juoksija kiipesi aidan yli karsinaan. Tunkeuduimme sinne ja ihan viimeisinä pääsimme aidan yli! Jäimme aitaan kiilautuneina karsinan reunaan ja jalat tuskin koskettivat maata, kun karsina oli aivan totaalisen täynnä. Kävi jo mielessä, että tästä tulee katastrofi startissa ja väkisin joku jää tallatuksi muiden jalkoihin.

Startin tapahduttua huomaamattamme väki alkoi hiljalleen purkautua karsinasta eteenpäin ja mekin pääsimme kävelemään hitaasti. Seuraava vaikea tehtävä oli tajuta missä on lähtöviiva. Vaihtoehtoja oli monia ja painoimme kellot käyntiin yhden arvauksen kohdalla. Eka kilsa meni ihan totaalisessa ruuhkassa lähes 6min-vauhtia eikä se ruuhka kadonnut oikeastaan koko matkan aikana. Puolimatkassa toki pystyi jo melko vapaasti porukassa juoksemaan, mutta pujottelua ja pyrähtelyä se oli koko ajan jos halusi juosta muita nopeammin.

Matkavauhti minulla vakiintui sellaiseen 4:30/km, jota pystyi porukassa pitämään yllä melko mukavasti. Juomapisteillä kului ruuhkan takia melko paljon aikaa ja juomat jaettiin sellaisissa kannellisissa jogurttipurkeissa ja se ei ihan kätevin tapa mielestäni ollut. Purkki piti avata rikkomalla kansi ja siinä meni aina puolet vedestä hukkaan.

Tunnelma juoksussa oli hyvä. Katsojia oli melko paljon, mutta mitään sambaryhmiä tai karnevaalitapahtumia matkan varrella ei ollut. Sen sijaan karnevaalia ja meteliä pitivät juoksijat itse! Varsinkin alkumatkasta juoksijoiden huuto oli korvia huumaavaa, mutta loppumatkasta jo varsin paljon hiljaisempaa;-)

Vaikka vauhti oli surkeaa, niin viimeiset kilometrit olivat silti todella rankkoja. Lopun 2-3km olivat pelkkää yhtenäistä ylämäkea ja maaliviiva ei tullut vastaan yhtään liian aikaisin. Loppuaikani oli noin 1:12-1:13. Sen verran voisin spekuloida, että kunto olisi saattanut mahdollistaa tuolla melko raskaalla reititllä sellaisen 1:07-1:08-ajan, mutta ei sen parempaa. Siis jo olisi päässyt vähän lähempää keulaa lähtemään ja heti tuohon 4:30/km-vauhtiin.

Jarin kanssa pysyimme yhdessä 6km juoma-asemalle saakka ja siinä Jari jäi vähän jälkeen emmekä enää toisiamme nähneet. Maalissa selvisi, että Jari oli jäänyt minulle noin pari minuuttia.

Tuloksia ei vielä ole nettiin tullut, joten en tiedä montako juoksijaa oli mukana ja paljonko oli suomalaisia, mutta kyllä sekin vielä joskus selviää. Tavoite #92 on nyt kuitenkin suoritettu ja sen kautta 20% kaikista tavoitteista!


Ip: lepo.

Paluu Rioon tyytyväisenä tästäkin älyttömästä seikkailusta. Uusi vuosi otettiin vastaan Cobacabanan upeissa puitteissa.



5 kommenttia:

Veterano kirjoitti...

Onnittelut täältä päin sinne päin! Hienoja Uuden Vuoden -juoksuja on ympäri maailman, mutta epäilemättä olet nyt kokenut hienoimman!

Jaavi kirjoitti...

Vauh! Varmasti elämys sekä juoksu, että Uuden Vuoden vastaanotto Cobacabanalla.

Anonyymi kirjoitti...

Jos muistelen oikein, niin ranskalainen organisointikyky ei ole mieleesi. Mites hommat oli Brasseissa hoidettu? Oliko saksalaista jämäkkyyttä!?

Humanisti

Anonyymi kirjoitti...

Eikös saksalaista jämäkkyyttä siirtynyt toisen maailmansodan jälkeen E-Amerikkaan?

Ja muistelen, että Lasse Vireenkin joutui katselemaan Sao Paolossa joskus Miruts Yifterin kantapäitä, että on siellä vähän kovemmatkin jääneet ilman voittoja.

pjh kirjoitti...

Ei ollut saksalaista meininkiä todellakaan... Ei oikein millään osa-alueella, mutta porukka otti täällä kaiken todella rennosti. Minäkin sitten yritin ottaa kaiken osana experienceä;-)