sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Viikko 23 (4.-10.6.2018) - Vintsattu järvinen ja Saariston Rengastie

Juoksua 128km (5:33/km)
Liikuntaa yhteensä 14h 00min.

Ma
Ap: kevyt 6km
Ip: kevyt 8km

Ti
Ap: hieronta 45min
Ip: lepo

Ke
Ap: lepo
Ip: lepo

To
Ap: kevyt 7km
Ip: kevyt 12km

Pe
Ap: pitkä 28km
Ip: lepo

La
Ap+ip: ylipitkä 61km pätkinä

Su
Ap: lepo
Ip: kevyt 6km

Tärkein asia heti alkuun, eli painotavoitteen lopputuomio. Minähän asetin toukokuulle tavoitteeksi päästä kisapainoon, mikä tarkoitti 4-5kg pois huhtikuun painosta. Jotta yksittäisten punnitusten heittely ei herättäisi turhaa toivoa tai epätoivoa, niin lasken painon aina koko viikon punnitusten keskiarvosta. Tavoitehan oli tarkoituksella epämääräinen, eli 4-5 ja sitten vielä referenssi ei ollut tarkkaan määritelty. Vaikka merkittävää edistystä tapahtui, niin en silti hyvällä omatunnolla voi väittää saavuttaneeni tavoitetta. Jos referenssiksi otetaan viikko 16 huhtikuulta, niin sieltä laskettuna pudotus on 69,5->65,7 kg, mutta sekin on vain 3,8kg. En minä vaan sen 65 alle päässyt ja jopa tämä 66 on aika kovan työn takana. Tähän on nyt kuitenkin tyydyttävä toistaiseksi kunnes keksin jotain uutta tapaa pudottaa painoa. Tällä painolla selviän kyllä NUTS:ista. Oheisessa kuvassa on viikon keskipaino viime syksystä lähtien.


Tarkoitus oli kuluneella viikolla tehdä kovempi treenisarja, mutta ei kunto riittänyt. Alkuviikko meni lepäilyksi laiskuuden takia ja olihan se vähän suunnitelmakin. Torstaina piti kuitenkin aloittaa tiukka rypäs vintsaajien mäkivedoilla, mutta kun aamulla ja päivällä kokeilin kevyttä juoksua, niin jalat olivat ihan poissa pelistä ja ajatus mäkivedoista oli mahdoton. Alkuviikon lepo ei ollut auttanut yhtään; päinvastoin. Sain sentään päivälenkillä vaihdettua kuulumisia Harhan kanssa, kun aina noin kerran vuodessa saamme sovittua yhteisen lenkin.

Onneksi sitten supistettu kahden päivän rypästely onnistui oikein hyvin. Perjantaina juoksin aamulla järvisen 4:55/km, eli sain vuoden ekan vintsan alituksen tuolle reitille. Jalat olivat kuin rautakanget ja vauhti ei pysynyt helposti. Mutta ei kai se kovin vaikeaakaan voinut olla, kun kerran viitsin kuitenkin yksin tuota vauhtia ylläpitää nössö-asenteellani.

Lauantaina oli sitten vuorossa pitkä yhteislenkki Turun saaristossa, kun kuokin mukaan Finnish Marathon Runnersin lenkille Saariston Rengastiellä. X-Caliberin ruokakunta lupautui ystävällisesti ottamaan minut autoon mukaan, kun logistiikka tuossa lenkissä ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Meitä oli reilu 10 hengen porukka, joka juoksi päivän aikana 60km täyteen pätkittynä lukuisilla lautta- ja lossimatkoilla. Alkumatkalla meinasi energia loppua ja olin jo vähän huolissani, mutta hillitön syöminen pelasti tilanteen ja kun energiat palautuivat, niin matka meni sitten loppuun saakka melko helposti.

Oli todella hieno lenkki vaikka se kyllä yllätti minut, että juoksun aikana ei merta näkynyt kuin satunnaisesti. Saaristoidylliä riitti maalaisteillä muuten, mutta vettä näkyi oikeastaan vain lauttapätkillä. Sää oli oikein suosiollinen ja aurinkoa riitti olematta silti liian kuuma. Huomiota herättävä yksityiskohta oli, että maastopalon jälkiä näkyi monessa paikassa. Kuivaa oli kaikkialla. Tässä joitakin Ville Rantalan kuvia matkan varrelta.
Rasitustasoltaan tuo lenkki oli varmaan juuri sitä millä tasolla NUTS pitäisi 5 viikon kuluttua juosta. Ajallisesti tosin juoksua tulee siellä nelinkertainen määrä…

Kuittasin tällä saaristolenkillä myös 100-listan tavoitteeni #39. Hieman tuossa piti soveltaa, kun en muistanutkaan kirjanneeni Turun seudun yhteislenkin tavoitetta maastolenkkinä, mutta kyllä se tavoite oli juuri johonkin tällaiseen! Pian on jo neljäsosa tavoitteista saavutettu. Onpa tämä helppoa.


Nyt edessä on joku aika perusviikko ilman mitään erityisiä treenejä. Hyväksyn sen faktan, että en saa niitä mäkitunkkauksia aikaiseksi. Juhannusviikolla vedetään vielä viimeinen rankka rypäs ja sitten vain sormet ristissä toivotaan parasta.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lähden ainoranki kädessä Hervannan kauppoihin. Oletan että s-market on paras valikoimaltaan, katsotaan löytyykö mitään top5:sta. Olen valmistatunut siihen, että tuo on arvokasta kuin maaöljy. Toisaalta en tiedä, onko maaöljyllä penninkään arvoa markkinoilla.

Humanisti

Anonyymi kirjoitti...

Mansikkapulla koettu. Kyllä liikaa maistui pulla tuossa. Täytyy suhtautua listaan sen vaatimalla kriittisyydellä, koska laatija on julkisesti mm. osallistunut suunnistamiskilpailuun ja epäilyttäviin retkeilyjuoksuihin.

Humanisti

pjh kirjoitti...

Olisit nyt aloittanut vielä lähempää kärkeä;-)
Mutta kyllähän tuo pullan maku on mieleinen juuri retkeilijöille!