sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Viikko 13 (26.3.-1.4.2018) - Suomi on paska maa

Juoksua 57km (5:20/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 25min.

Olin viikolla työmatkalla Wienissä ja matkusteluihin ja sen sellaisiin meni niin paljon aikaa ja energiaa, että eipä taas treeneistä tullut paljon mitään.

Tämän kirjoituksen otsikko ei ole puffi Pursiaisen Paska Suomi -kirjalle. Toki suosittelen sen lukemista niille, jotka eivät ole jo paljon aiemmin valaistuneet siitä absurdista yhteiskunnallisesta tilanteesta, johon kaikkivaltias ja joka paikkaan tunkeva julkinen valta/talous on meidät vienyt.

Sen sijaan otsikko viittaa juoksuharrastajan olosuhteisiin ja erityisesti kuinka ne mystisesti vaikuttavat minuun. Tänään järvisellä oli mukana vain minä ja gallardo, ja gallardolla oli ilmeisen kiire johonkin pääsiäisen viettoon. Reitti oli monin paikoin pääkallojäässä ja lenkin alussa lämpötila oli -10 astetta. Nautiskelin siinä gallardon kirityksessä mukavan TE 5.0 -lenkin, josta ei taas ihan heti toivuta.

Kontrasti näillä Suomen talvilenkeillä verrattuna pariin aamulenkkiin Wienissä on ihan käsittämättömän suuri. Olen kyllä aiemminkin aina huomannut kuinka työmatkalla "etelässä" aamulenkit ovat pelkkää nautintoa ja Suomessa kaikki on raastoa. Mystistä on se, että tuo ero ei ole vain fiiliksessä vaan myös kaikissa mittarin indikaattoreissa. Ja Wienissäkin lenkillä oli hieman pakkasta, mutta maa oli sentään sula.

Garminin arpoma "performance condition" on ollut vuoden jokaisella lenkillä Suomessa vakaasti miinuksella. Ihan lenkin alussa on hetki plussaa (tänään ekat 3min) ja kaikki loppu (tänään 2h27min) reilusti miinuksella. Mutta molemmilla Wienin lenkeillä jokainen minuutti oli kirkkaasti plussaa! Ja Wienin keskisykkeet (kovemmilla vauhdeilla) olivat 122 ja 132. Kun taas tänään järvisellä keskisyke oli 150 ja perjantaina matolla hitaassa hölkässä keskari oli 146!
En oikeasti ole keksinyt tälle mitään muuta selitystä kuin että Suomi on paska maa. Panostan toivoni siihen, että NUTS juostaan niin pohjoisessa, että ei sitä oikein voi Suomeksi enää laskea.


Alkava viikko ei taida tuoda oleellista muutosta sykkeisiin tai maagiseen kuntolukuun, mutta yritän ainakin taas saada sen satasen kasaan kilsoissa.

Mainittakoon vielä, että aloitin Wienissä treenauksen 2019 Jukolaan. Oheinen kuva on tiistain aamulenkiltä. Hotellilla päätin, että juoksen suorinta reittiä Tonavan rantaan käymään ja takaisin. Otin suuntiman lähtiessä ja kännykästä sitten aina uuden suunnan jokaisessa risteyksessä. Selvennykseksi kerrottakoon, että Tonava on tuo paksu sininen viiva aivan kartan oikeassa yläkulmassa (ei siis kapea kanava lähempänä). Eli ei sitten mennyt ihan putkeen. Seuraavana aamuna Tonava sentään löytyi.


Tekosyiden hakeminen Jukola 2019 -projektin peruuttamiseksi on siis syytä aloittaa. Onneksi eräs suunnistuksesta perillä oleva taho osasi kertoa minulle, että Kangasalan Jukolaa ei juostakaan Kyötikkälän kauniissa harjumaastossa, vaan jossain helvetin pusikossa, joka maastoltaan on pahin mahdollinen. Minullehan nimenomaan Kangasalan helppo kangasmaasto oli se vuoden 2019 toinen iso houkutin. Kuulemma tämän vuoden Hollola-Jukola olisi ollut mukavaa kangasmaastoa, mutta se tulee valitettavasti liian nopeasti.