lauantai 29. huhtikuuta 2017

Su 23.4. - Lontoon maratooni + viikko 16

Su 42km, 3h 36min

Ap: Lontoon maraton 42.2km, 3:36:38, 5:08/km.

Edessä oli sitten legendaarinen Lontoon maratooni ja vaikka kuinka olin taas haaveillut pääseväni juoksukuntoon, niin turistireissuksi tämä oli tuomittu jo monta kuukautta sitten. Mutta eihän turistireissuissakaan mitään vikaa ole. Lontoo on New Yorkin jälkeen telluksen hienoin turistikaupunki, joten kiva oli lähteä sinne hölkkäämään.

Olin nyt Paula Vetikon matkatoimiston matkalla ja tämä olikin ensimmäinen kerta, kun osallistuin ihan viralliselle maratonmatkalle. Kokemus oli positiivinen! Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna aamulennolla, joten täältä periferiasta piti lähteä linja-autolla jo aamulla klo 4. Suomen porukan koko tällä matkalla oli vähän vajaat 20 juoksijaa.

Päivä kului ohjatusti numeroiden haussa ja expossa, ja sitten syömässä. Järjestelyt olivat hienot niin maratoonin kuin matkatoimistonkin osalta. Hotelli oli lähellä maalialuetta ihan "keskustassa". Kun nyt oltiin nautiskelumatkalla, niin tilasin illalla vielä huonepalvelusta ison hampurilaisaterian ja pullon viiniä, ja katselin Designated Survivorin uusia jaksoja Netflixistä. Tämän jälkeen nukuinkin sikeästi aina klo 4 herätykseen saakka.

Kävin aamiaisella syömässä perinteisen englantilaisen aamiaisen idealla, että koko rahan edestä. Yhdessä edellisen illan hampurilaisen kanssa odottelin pieniä ongelmia maratonille, mutta melkein selvisin silti ilman. Lähtöpaikalle mentiin yhdessä metrolla ja lähtö olikin aivan erinomaisesti järjestetty! Tilaa oli odotusalueella karsinoiden vieressä valtavasti ja karsinoihin pääsi muutamassa minuutissa. Parasta mitä ikinä on massamaratoneilla nähty.

Hakeuduin startissa mahdollisimman taakse johonkin 3.30-3.45-tavoitteen välimaille. Ekoista askeleista alkaen oli selvää, että juoksun osalta on huono päivä ja takareidet olivat melko lukossa jo alussa. Juoksin siinä porukan mukana alussa reilua vintsaa ja sitten vähän alle, kun porukka alkoi hieman harventua. Kannustusta oli valtavasti koko ajan.

Siinä sitä hölkättiin porukassa ja varsin nopeasti tämän Lontoon maratoonin erikoispiirre alkoi selvitä. Melkein jokainen juoksija oli jonkun sairauden hyväntekeväisyyden asialla, ja myös valtaosa yleisöstä kannusti joko syöpää tai sitten vaikkapa alzheimeria. Oli toki paljon myös geneerisiä huumorikannustajia. Oikeastaan koko juoksuni pääharrastus oli opetella erilaisten sairauksien nimiä juoksijoiden paidoista. Tämä hyväntekeväisyyspainotus näkyi myös siinä, että vaikka maratoonin taso sinänsä oli erittäin kova, niin myös kokemattomia juoksijoita oli valtavasti. En ole ikinä nähnyt niin paljon porukkaa kävelemässä tai muuten katkeamassa ja nojailemassa aitoihin juoksun aikana.

Oman juoksuni tavoitteellisuudesta ja tasosta kertokoon se, että jossain välissä ohi meni paavi, supermies, amiraali Nelson, kokki kattilan ja paistinpannun kanssa, etc. Tästä ei nöyryytys enää pahene. Tosin meidän matkaporukan nopein (juoksi alle 2.50) ei hänkään selvinnyt nöyryytyksettä, kun hän ei pystynyt peesaamaan sukeltajan maskissa ja puvussa juossutta ennätyksen tekijää. Maratonilla tehtiin ilmeisesti 30-40 uutta Guinnessin ennätystä nopeimmasta mitä ihmeellisimmässä puvussa juostusta maratonista. Tuo kyllä taitaa kertoa enemmän Guinessin ennätyksistä kuin tästä maratonista…

Tower Bridgelle ja puoliväliin tulin sopivasti hieman alle vintsaa ja edessä oli juoksun kohokohta, eli kärjen kohtaaminen pätkällä, jossa 34-36km ja 20-22km osuudet kohtasivat. Kun näin kärkiauton tulevan, niin hyppäsin radan sivuun ja hain hyvän kuvausaseman. Kärkiautoja olikin melkoinen pataljoona ja sitten Kenian mies tuli selvässä johdossa. Odottelin hetken ja Bekele tuli kolmantena aika kaukana kärjestä, mutta sain kuitenkin kuvan.


Tästä eteenpäin juoksu olikin sitten hiipumista. Jalat eivät toimineet juurikaan vaikka varsinainen stoppi tuli vasta 36km kohdalla. Siinä olin vielä 3.30-vauhdissa, mutta jouduin siitä alkaen ottamaan kävely/venyttely-pätkiä. Lisäksi omat geelini olivat loppuneet ja otin järjestäjän teollisuusmyrkyksi luokiteltavaa urheilujuomaa ja WC-reissu oli nopeasti välttämätön. Muutenhan juomahuolto oli hienosti hoidettu, kun vesipulloja sai noin 1 mailin välein! Aivan loistavaa!
Mutta urheilujuomapullojen väkevyys oli ihan älytön ja vatsa veti heti sekaisin vaikka ajattelin, että maaliin on niin vähän matkaa, että ei tässä enää ehdi ongelmia tulla… Olisi vaan pitänyt pysyä järjestäjän geeleissä, kun niitäkin oli hyvin tarjolla, mutta jotenkin missasin ne lopussa.

Loppu siis puujalkahölkkää, mikä vei hohtoa sinänsä upealta viimeiseltä 5km-pätkältä. Ei varmaan hienompaa loppua ole missään. Maalissa ajassa 3.36 ja hieno mitali kaulaan. Siitä reilun kilsan kävely hotellille ja yksi rasti 100-listasta voidaan taas päivittää.


Tapahtuma oli hienoin maraton, jolle olen osallistunut. Tietenkin hohtoa himmensi oma surkea juoksuni, mutta ollaan nyt iloisia tästäkin vähästä. Vähän tästä syttyi sellainen fiilis, että se New Yorkin maraton pitää myös käydä hölkkäämässä.

Ip: lepo.

Pubissa.

Viikko 16 (17.-23.4.2017)

Juoksua 56km (5:12/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 35min.

Pidän nyt viikon tauon ja yritän sitten löytää motivaatiota.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

To-la 20.-22.4. - Lontoon ennakko

Loppuviikkokin meni "töiden" parissa ja nyt oli helppo lintsata hölkät maratonin vaatiman ennakkolevon takia. Torstaina kävin sentään tekemässä Markon kanssa Pispalan porrastreenin, eli kävelyvetoja pisimmissä portaissa. Viimeisessä maksimivedossa Marko alitti 2min haamurajan, mutta minulla meni 2:02, joka tosin sekin oli reilu parannus ennätykseen. Oli vähän erilainen viimeistelytreeni kuin aiemmin.

Huonon kunnon ja muiden kiireiden takia ennakkokeskittyminen maratonille on ollut varsin surkea. Itse asiassa vasta eilen illalla aloin tutkia kymmeniä emaileja, joita olen talven ja kevään aikana saanut maratoniin liittyen. Vähän alkoi pelottaa, että toivottavasti Lontooseen ei tarvita mitään lääkärintodistusta, koska sellaisen hankkimisessa voisi tulla kiire. Mutta ei sellaista tarvittu.

Olisi kyllä kannattanut lukea nuo viestit ajoissa, koska se kaikkein tärkein viesti alkuvuodesta oli jäänyt lukematta! Siinä sanottiin isolla otsikossa "It is time to start training!". Minä olin vahingossa vaan pistänyt sen odottamaan myöhempää lukemista ja nyt taitaa olla liian myöhäistä. Onpahan syy huonolle suoritukselle valmis, kun olin missannut tärkeimmän ohjeen.

Nyt olen kotiutunut hotellille Lontoossa kohtalaisen rankan päivän jälkeen. Lähdin aamulla klo 4 linja-autolla Tampereelta ja sitten 12 tuntia meni matkoissa ja numeroiden haussa etc. Oli kyllä iloinen yllätys, että tähän matkaan kuuluikin kuljetus lentokentältä expolle ja sitten hotellille. Onneksi huomasin sen aika säkällä Heathrowssa. Sekin oli toki lukenut jossain viestissä. Matkatoimiston palvelu on kyllä pelannut hyvin.

Huomisessa juoksussa tavoitteena on lähinnä survival ja toivottavasti jollain lailla miellyttävä juoksu. Olisi hienoa, jos pystyisin kulkemaan juosten loppuun saakka, mutta jalat eivät kyllä tunnu hyvältä päivän harrastusten jälkeen. Puoliväliin menee varmaan ihan OK, mutta en ole ikiaikoihin juossut 30km lenkkejä, kun jalat loppuvat aina sen 20-25km jälkeen. Odotan vaikeaa viimeistä kolmannesta…

Lähden tunteella vintsaa tai vähän alle, ja menen 3:30-alitukseen tähtäävää vauhtia niin pitkään kuin se onnistuu (toivottavasti loppuun saakka). Siltä varalta, että menee kävelyksi, niin ostin exposta kännykkävyön ja ekaa kertaa otan kännykän mukaan juoksuun tunnelmien vangitsemiseen kameralla. Ekaa kertaa juoksen myös luomuna ilman mitään Garmineita tai muita mittareita, joten vauhtia voi sitten aina tarkkailla 5km välein väliaikapisteillä.

Nyt pitää jatkaa viesteihin tutustumista ja alkaa tutkia reittiä;-) Kuulemma lähdetään hotellilta lähtöpaikalle klo 7:30 ja startti on joskus klo 10 jälkeen, joten aika pitkä jaloittelu on siinäkin edessä. Onneksi sentään telkkarissa BBC:n säämies juuri sanoi, että sää on huomenna maratonille ideaalinen.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Ma-ke 17.-19.4. - Ovela kuin Eemeli

Olen tässä lepäillyt kolme päivää sunnuntain maksimaalisen järvenkierron jälkeen. Tänään sentään hölkkäilin reilun puoli tuntia matolla ja katselin kuinka vaeltajamuurahaiset tekivät selvää saaliistaan. Ovat kuulemma maailman tehokkaimpia saalistajia, mutta mittakriteerit olivat ihan pelleilyä. Hyvä ohjelma muuten, mutta ihan bullshittia vertailla jonkun muurahaislauman saalistustehokkuutta prosentteina vaikkapa tiikeriin. Hävettää myötähäpeän muodossa!

Ei nyt juoksu nappaa ja onneksi viikonlopun tuleva maratonretkeily antaa hyvän syyn "keventelyyn". Ensi viikolla sitten teen parannuksen, kunhan Lontoosta on nautittu.

Päätin kuitenkin nyt vihdoin blogissa ihastella ja tarkemmin kommentoida järjenjuoksun erikoisseuran RC Eemelin nerokkuutta ja taktista osaamista. Kuten olen joskus täällä blogissa kertonut, niin olen suurella vaivalla anonut osallistumisoikeutta RC Eemeli Cupiin 2017 ja niukasti pääsin mukaan. Hakemusta tehdessäni ei tietenkään ollut vielä tiedossa mitä lajeja Cupiin on tulossa, mutta luotin "Kestävyysjuoksun ja järjenjuoksun erikoisseuran" Cupissa olevan jotain kestävyysjuoksua tai vähintäänkin järjenjuoksua vaativia lajeja. Näinhän ei lopulta käynyt, vaan piposta nousi lista kaikkien aikojen typerimpiä lajeja.

No, tämän tilanteen kanssa oli elettävä ja osallistun kyllä Cupin kaikkiin lajeihin hakemuksessani mainituin rajoittein. Tietenkin brändini mukaisesti osallistun aina täysin ilman harjoittelua ja siitä tulee hauskaa, koska mukana on useita lajeja, joita en ole koskaan elämässäni tehnyt kertaakaan, tai sitten edellisestä kerrasta on yli 30 vuotta.
Lajit tänä vuonna ovat:
- Kahvakuula (Tempaus ja työntö; en ole elämässäni koskaan tehnyt yhtään tuollaista suoritusta, vaikka olenkin kuulaa muuten heiluttanut.)
- Sulkapallo (Olen pelannut elämässäni ehkä kaksi kertaa joskus yli 30v sitten; taidan osallistua squash-mailalla, koska sellaisen löysin jostain 80-luvun jäljiltä. Squashia olen pelannut paljon 80-luvulla ja olisin voittanut Squash-turnauksen.)
- Aulanko MTB maastopyöräily (En ole koskaan tehnyt enkä koskaan tee, eli tämä oli suljettu pois jo hakemuksessani ja en osallistu maastohesselöintiin.)
- Suunnistus 5km (Olen tehnyt kuntorastisuorituksia huonolla menestyksellä, joten tämä kyllä onnistuu.)
- Swimrun (Piti kyllä opetella uimaan talven aikana, mutta eipä tullut käytyä uimassa kertaakaan; onneksi kellukkeet ovat sallittuja.)
- Keihäskolmiottelu (Olen heittänyt puukeihästä lapsena, muistaakseni viimeksi kun olin 13 vuotta.)
- Rullaluistelu (En ole koskaan luistellut tai hiihtänyt rullilla.)
- Porrasjuoksu (Tässä ei kai mitään ihmeellistä taitoa vaadita, eli olen muuten vain huono…)

Ei nyt sitten lajien puolesta mennyt meikäläisellä ihan nappiin;-) Olen jotakuinkin varmasti kisan viimeinen jokaisessa lajissa, mutta sehän on vain hyvä. Mieleen nimittäin jäi hyväksymiskirjeen ikimuistoinen lause, jossa todettiin jotain tyyliin "..hyvä saada häntäpäähän lisää säpinää..".

Kun sitten mietin omia mahdollisuuksiani, niin totesin ne nollaksi jotakuinkin kautta linjan. Kuitenkin ajattelin, että kahvakuula ei varmaan vaadi mitään osaamista, vaan pelkkä raaka voima riittää. Ja voimaahan minulla on rutkasti enemmän kuin kenelläkään Eemelillä, joten tämän lajin olisin voittanut helposti ilman treeniäkin. Mutta Eemelit ennakoivat ylivoimani ja sijoittivat ovelasti kisan päällekkäin Lontoon maratoonin kanssa, joka oli hakemukseni liitteessä A erikseen ilmoitettu mahdottomaksi osallistua. Niinpä en nyt pysty ylivoimaani osoittamaan.
Siltä varalta, että joku Eemeli vielä ehdottaisi päivämäärän muutosta tai jotain ylimääräistä osallistumismahdollisuutta, niin minun on moraalini takia ehdottomasti kieltäydyttävä. Säännöt ovat säännöt, ja tämä nyt meni ohi. Ikävää tietysti menettää varma voitto. Ymmärrän kyllä Eemelien suunnitelman sijoittaa kisa päällekkäin Lontoon maran kanssa, koska Eemelien joukossa on erilaisia kahvakuulan erikoismiehiä ja kaikenlaisia CrossFit-ammattilaisia, niin olisihan se noloa hävitä Koikkarin Kuulamiehelle ihan 6-0. Mutta nyt siis Eemelit selvisivät tästä häpeästä. Ja minä torjun kaikki revanssiyritykset turhina "too little too late" yrityksinä.

Pääsen siis tänä vuonna osallistumaan kuuteen Eemeli-lajiin (muut paitsi kahvakuula ja MTB). Tavoitteeni on olla olematta viimeinen edes yhdessä lajissa.

Edit: Linkitän tänne jälkikäteen hienon RC Eemelin lehdistötiedotteen tämäm vuoden Cupista. Sen verran oli sinne kuitenkin eksynyt fake newsia, että tämä kahvakuula ei muka olisi päällekkäin Lontoon maratonin kanssa. No, ovathan ne peräkkäisinä päivinä, mutta Lontooseen pitää valitettavasti matkustaa vielä reaalimaailmassa, kun teleportation ei toimi. Niinpä hakemuksessani luki sanatarkasti kelpaamattomista päivämääristä seuraavaa: "Lontoon maratonin (22.-23.4.2017) kanssa päällekkäiset lajit,[...]".

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Su 16.4. - Luminen järvenkierto + viikko 15

Tänään 26km, 2h 06min

Ap: järvenkierto 26.1km, 2:05:35, 4:49/km.

Ympäryskunnista oli saapunut kova iskuryhmä kiusaamaan Tampereen yksinäistä edustajaa (vai olikohan Tommi K kuitenkin myös Tampereelta - en muista?). Porschelta starttasi siis kova ryhmä, eli Pasi, Janne+veli, Tommi K, gallardo ja minä. Pasi teki heti alussa selväksi, että normaali lenkkivauhti ei tänään kelpaa. Niinpä lenkki oli jojottamista alusta alkaen ja muutaman kilsan jälkeen porukka hajosi. Minä muodostin gallardon kanssa jälkijoukon ja neljä hurjaa katosivat horisonttiin vaikka kyllähän mekin mentiin alle vintsaa.

Veterano liittyi joukkoon alkumatkasta Onnelan rajalla. Hänkin huomasi varsin nopeasti, että etujoukko meni liian lujaa ja etenimme kolmen jälkijoukolla kunnes Vetsku erkani joukosta valmistautumaan koviin suunnistuskisoihin (herkistely oli siis käynnissä). Olimme gallardon kanssa hieman alle vintsan vauhdissa, kun saavuimme Rajasalmen sillalle. Oma juoksu tuntui huonolta alusta alkaen ja odotin juoksun loppua hetkellä millä hyvänsä. Jotenkin sitä kuitenkin puujalat liikkuivat eteenpäin ja lumisesta/jäisestä alustasta huolimatta vauhti pysyi hyvänä ja jopa kiihtyi loppua kohti! Täysillähän sitä mentiin koko ajan, joten eiköhän se minun maratoonini ollut tässä.

Joka tapauksessa saatiin kiihdytettyä keskari alle 4:50/km. Ei taidettu monta sanaa vaihtaa toisella puolikkaalla, mutta perille päästiin.

Ip: lepo.

Viikko 15 (10.-16.4.2017)

Juoksua 71km (5:04/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 25min.

Tutun huono viikko. Ainoa positiivinen asia oli se, että järvinen ei mennyt kävelyksi.

Toivottavasti muuten järvenkierrolla nähtiin tämän "talven" viimeiset lumet. Lumitöihin ei sentään joutunut, joten on aika julkaista jälleen lumitilasto. Tämä vuosi sivusi kaikkien aikojen vähälumisinta talvea!

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Ti-la 11.-15.4. - Boikotteja

Juoksustahan ei tule mitään, mutta kerrataan tässä kulunutta viikkoa.

Ti -

Ei huvittanut tehdä mitään. Hävettää.

Ke 15km, 1h 16min

Aamulla pieni mattolenkki ja illalla pieni ulkolenkki. Yritin juosta illalla 8km Nekalan ympäri kovaa ja vauhti oli 4:41/km ja jalat aivan lopussa. Nekala on paska maa. Taitaa olla vitosen maksimikunto nyt 22min. Ja 45min kympillä voi olla tekemätön paikka.

To 12km, 1h 02min

Iltapäivällä kevyt hölkkä Halmisen Harrin kanssa. Oli taas mukavaa vaikka juoksu ei kuljekaan!

Pe 17km, 1h 33min

Sosiaalinen hölkkäily jatkuu. Kävin aamulla BJ:n kanssa hölkkäämässä Tampereen keskustan ympäri. Oli todella hiljaista kaupungilla. Nyt kulki mukavasti, kun mentiin todella hiljaa. Suunniteltiin syksyn juoksuretkeä, joka tällä hetkellä tuntuu kyllä *varsin* kaukaiselta haaveelta…

La -

Ei ollut lenkkiseuraa, niin eihän sitä näillä jaloilla yksin viitsi juosta. Haravoin sentään nurmikkoa lumisateessa. Sen lisäksi koko eilinen ja tämä päivä on mennyt spektrianalysaattorin kanssa, kun sain sellaisen lainaan perjantaista maanantaihin. Silmät on aika ristissä mittausten tekemisestä. Sanoisin, että melkoista amatöörien puuhastelua, kun manuaalisesti tekee mittauksia tästä meidän Sharpeye-jutusta;-) Pääsiäisen työtunnit tulevat olemaan 50h…

Kun ei juoksusta ole mitään järkevää sanottavaa, niin ajattelin vihdoinkin summaroida boikottilistani. Minähän olen vuosien varrella pistänyt erilaisia asioita ikuiseen boikottiin, ja minun boikottini pitävät aina! Olen kyllä ollut aika huono kirjaamaan muistiin mitä kaikkea olen luvannut boikotoida, mutta nyt istuin alas ja muistelin tärkeimmät boikotit. Ja nämä boikotit ovat myös toimineet siitä saakka kun lupasin boikotit aloittaa. Ja en toki ole näitä boikotteja kaikkia blogissa julkaissut, vaan osa boikoteista on paljon vanhempia ja kestäneet jo kymmeniä vuosia.

Onpa boikottilistalla jotain sellaistakin, mistä en enää kunnolla muista miksi niitä boikotoin, mutta olen ihan varma, että syy on todella painava! Ja luultavasti olen unohtanut listalta jotakin. Täydennän sitä heti kuin muistan.

Boikottilista (aakkosjärjestyksessä):

- Hämeenlinna
- Ilta-Sanomat ja Iltalehti
- Kabanossi
- KLM-lentoyhtiö
- Luomu-tuotteet
- Nokian renkaat
- Nostalgian uutiset
- OneWayn sauvat
- Teboil
- Wärtsilän moottorit

Erikoisboikotti:
- Ranska ja kaikki ranskalainen. Tämä on erikoisasemassa kahdesta syystä:
1) Mentaalisesti tämä on kaikkein vahvin boikotti ja koskee kaikkea arkeen ja työhön liittyvää.
2) Kuitenkin tämä boikotti on liian geneerinen, joten se ei voi kohdistua mihinkään tarkasti. En jaksa selvittää mitkä tuotteet ovat ranskalaisia tai sisältävät ranskalaisia osia, joten tämä ei sen takia ole ehdottomalla listalla. Toki sellaiset ilmiselvät tuotteet kuten ranskalaiset autot ja viinit ja sen sellaiset ovat ehdottomassa boikotissa.

Huomenna järvenkierto normaalisti 8:30 Porschelta.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Ma 10.4. - Portaita

Aamulla yritin polkea crosstraineria, mutta 30min taistelun jälkeen luovutin 10min etuajassa. Onneksi sain edes katsella hienoa dokkaria Kiinan muurista. Väittivät, että uusimpien mittausten mukaan muurin eri vaiheiden kokonaismitta on 21000km!! Minä kävin siellä joskus 1990-luvulla ja silloin turisteille kerrottiin, että muuri on 5000km mittainen. Kehitys kehittyy!

Illalla kävin kostoksi Markon kanssa kipuamassa Pispalan/Pyynikin portaat 8 kertaa. Tuli shokkihoitoa pohkeille, kun takareisistä ei ollut tänään mitään apua kiipeämisessä. Selvisin kuitenkin kunnialla vaikka viimeisessä vedossa jäin Markosta 10 sekuntia.

Huomenna taas toivottavasti hölkkää.

Ma-Su 3-9.4. - Romahdus + viikko 14

Toivoisin, että kulunut viikko vihdoin sai minut järkiini, mutta varmaa se ei vieläkään ole. Ja ei edes kovin todennäköistä, koska tämä on jatkunut lievemmissä muodoissa jo vuosia. Juoksu vaan ei onnistu, ellei jotain radikaalia muutu. Takareidet olivat viikolla ihan pois pelistä vaikka edelliset viikot olivat jotenkin sentään sujuneet. Tiedän, että en ole osannut selittää ongelmaa, mutta en ymmärrä sitä itsekään. Jotain fundamentaalia vikaa on takareisien lihaksistossa ja/tai hermostossa.

Tänään (su) järvenkierrolla juoksin Jannen ja Mjevin kanssa noin 15km hieman alle vintsaa, mutta meno oli ihan toivotonta ekasta askeleesta alkaen. Luovutin homman Tesomalla, kun jalat vaan eivät totelleet mitään komentoja. Loppumatkan taivalsin yksin kävely-hölkkää ja vintsan keskari kääntyi sinne 5:18/km-hujakoille.

Alkuviikollakaan en saanut ainuttakaan onnistunutta treeniä tehtyä. Ei vaan pysty. Muutama huono hölkkä matolla vaan.

Lontoon maratooniin on 2 viikkoa aikaa. Mielessä on jo vakavasti käynyt se ajatus, että kokeilisinko minkälaisen ajan saisi reippaalla kävelyllä. Pystyisinkö kävelemällä menemään alle 5h? Tämä siis tarkoittaa ihan oikeaa reipasta kävelyä ilman harjoittelua, eikä mitään kilpakävelyä. Tämän päivän kokemuksen perusteella ei ole mitenkään mahdollista, että pystyisin juoksemaan tuon matkan läpi. Olisihan tuo kävelykin uusi kokemus, mutta ei se nyt ihan sitä ole, mitä Lontoosta odotin.
Parturissa käydessäni tuli Lontoon matka puheeksi ja parturi kysyi, että kai minä sitten otan kuvia matkalla. Tuo voisi olla toinen idea, että otan selfien kaikkien nähtävyyksien kohdalla…

Lontoon jälkeen on vain kaksi vaihtoehtoa:
- Vaihtaa juoksutavoitteet johonkin muuhun lajiin
- Käydä takareisien puukotuksessa (mikä ei edes välttämättä auta). On vaan niin vaikeaa mennä puukotukseen, kun ei ole kovia kipuja ja ei tiedä auttaako se. Oravakin on jo 72v, eli uskaltaakohan sinne mennä…

Viikko 14 (3.-9.4.2017)

Juoksua 69km (5:16/km)
Liikuntaa yhteensä 6h 05min.

Paska viikko.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ma-Su 27.3.-2.4. - Viikko 13

Tänään (su) järvenkierrolla oli mukana ihan oikea urheilija, eli kiinteistömoguli-Pasi, mutta onneksi hän malttoi hölkätä minun ja Mjevin kanssa tuttua reilun vintsan vauhtia. Varmaan eilinen Karhu-viestin rypistys hieman toi malttia vaikka Mjevin käännyttyä kotiin jouduin tosin viimeisillä kilsoissa pienen vedätyksen kohteeksi. Koko matkan keskariksi tuli silti melko tavallinen 5:09/km.

Veterano ja Professori kävivät ilahduttamassa matkaa lyhyen pätkän ajan Pirkkalan rajojen sisällä. Herkistely suunnistuskisoihin kuulemma estää pitemmät lenkit. Minä en ihan tuota asennetta ymmärrä, koska pitkä lenkki juostaan joka sunnuntai ja selityksiä ei hyväksytä.

Viikolla hölkkäilin lähinnä aamulenkkejä matolla ja kävin kerran Harhan kanssa kiertämässä Kangasalan perinteisen juolulenkin (tuli reittiennätys ja vauhti oli 5:15/km). Viikon tehotreeni oli taas kävely Pispalan portaissa Markon kanssa. Nyt viimeinen nopein veto oli jo 2min 11s.

Viikko 13 (27.3.-2.4.2017)

Juoksua 96km (5:11/km).
Liikuntaa yhteensä 10h 35min.

Juoksun prioriteetti oli tälläkin viikolla liian alhainen, mutta tulipahan jotain hölkättyä. Pääosa energiasta on mennyt yrittäjähommiin vaikka edistys on tuskaisen hidasta. Katsotaan nyt kauanko tässä viitsii kitkutella…

Olen kyllä yrittänyt myös olla yhteiskunnallisesti aktiivinen ja miettiä tulevia kunnallisvaaleja. Olen etsinyt ehdokkaita, jotka ratkaisisivat Tamperetta vaivaavan loiskuntaongelman, mutta ihan saamatonta näyttää taas ehdokkaiden joukko olevan. Ihan kaikki puolueet samaa tyhjää. Tampere rakentaa tunnelit ja ratikat ja suurhallit etc. ja sitten loiskuntalaiset tulevat niitä käyttämään ilman korvausta ja edes viisumia ei vaadita. Itse pitäisi taas kaikki tehdä, jos Pirkkalan rajalle pitäisi saada muuri ja Nokialaiset maksamaan se. Kovasti tänään mietimme lenkillä olisiko Pirkkalan pakkoliitos Tampereeseen vai muuri vai molemmat se paras vaihtoehto. Jotain tämän kuntapelleilyn suhteen olisi tehtävä, ja ratkaisu ei ainakaan ole samaan kakkuun lisätyt maakuntajutut vai mitä se Sipilä sitten tekeekään. Kaikki toivo on mennyttä ja taidan vaan rakentaa muurin oman tontin ympärille Koikkariin… Paitsi kai museovirasto senkin kieltää.

Kun Suomen tilanne on niin toivoton, niin olen myös ahkerasti seurannut CNN:n uutisointia USA:n reality-showsta, joka tuottaa uutta materiaalia joka päivä. Olen koukussa. Mutta kaiken älyttömän uutisoinnin joukosta haluan nostaa ihan vakavasti esille löytämäni aivan erinomaisen ohjelman: GPS Fareed Zakaria. Vaikka monet muutkin CNN:n reportterit ovat todella hyviä (ja jotkut eivät), niin Fareed Zakaria on jotakuinkin täydellinen esimerkki analyyttisesta reportterista, jolla on todella laaja tietämys/ymmärrys maailmasta. Nostan Fareed Zakarian idoli-listalle maailman parhaana reportterina! (Julkaisen kattavan idoli-listan kunhan vaan saan aikaiseksi.)
Jos meillä olisi A-studiossa tai muissa edes 1% tällaista, niin ehkä ei olisi aina pakko tuskissaan 1 minuutin jälkeen kääntää kanavaa…

Ensi viikolla pitäisi yrittää juosta joku vk-treeni…