sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ti-su 25.-30.11. – 100%, marraskuu ohi!

Marraskuu alkoi Rautaveden maratonilla 1.11. ja se olikin kuukauden ainoa juoksulenkki. Tuo kuukauden ensimmäinen päivä oli samalla pois marrashaasteen muista lajeista ja lisäsi painetta loppukuulle. Olin kuitenkin sitkeä ja valakyykkyä lukuunottamatta kaikki tavoitteet täyttyivät, ja useimmat ylittyivät! Alla on yhteenveto marraskuusta.

Ainot: 51.1 l (tavoite: 50 litraa)
Crosstrainer: 52.4 h (tavoite: 50 tuntia)
Chicken Vindaloo: 11.9 kg (tavoite: 10 kg)
Kuntopiiri: 11 kpl (tavoite: 10 kpl 30min kuntopiirejä)
Roikkuminen: 63 min (tavoite: 60min)
Leukahaaste: 30 pv 1->30 (tavoite: päivittäin 1->30 leukaa, yhteensä 465 kpl)
Uinti: 16.0 km (tavoite: 10 km)
Valakyykky: Off, 15kg valakyykky meni, 30kg ei (tavoite: yksi puhdas suoritus 30kg tangolla kuukauden aikana)

Olipahan kova haaste! Alla vielä kommentit kustakin alueesta:

Ainot vaativat melkoista komitmenttia ja suunnitelmallisuutta. Moni epäili, että kyllästyisin makuun ja en nauttisi tästä herkusta enää, mutta se oli turha huoli. Jokainen paketti maistui hyvältä ja jatkan varmasti tästäkin eteenpäin sellaisella maltillisella yhden litran päivävauhdilla aina kun aikaa vaan illalla on, mutta 50l kuukaudessa on liikaa. Isoin vaikeus haasteessa oli pakettikoko. Kuten täällä jo valitin aiemmin, niin litran paketti ei olekaan litra ja puolikas ei ole puolikas, ja en osannut tähän varautua. Kuitenkin yhdellä kertaa on syötävä yksi paketti, joka on suunnitelmallisesti otettava sulamaan melkein tunti ennen nauttimista. Niinpä minullakin kokonaissaldoksi olisi tullut tuolla luonnollisella mittamenetelmällä 55.5 litraa, vaikka virallinen tulos oli vain 51.1 litraa! Syöminen sinänsä oli helppoa, mutta kyllä oikean hetken ja sulamisajan löytäminen joka ikinen päivä oli vaikeaa. Yhtenä matkapäivänä en syönyt Ainoa lainkaan ja toisena söin vain yhden paketin, mutta kaikkina muina 2 tai 3 pakettia. Energiaa Ainosta tuli yhteensä 39000kcal, eli 1300kcal päivässä! Tuo vastaa siis minulla päivittäistä 18km lenkkiä;-)

Crosstrainer oli odotetusti tämän homman vaikein rasti. Absoluuttisena määränä tuo 52 tuntia ei tunnu paljolta, mutta suoritettuna kellarissa ämpärikaupalla hikoillen tylsyyskerroin oli melkoinen huolimatta laadukkaasta TV-viihteestä. Yllättävän armotonta on myös vaatimus tehdä tätä joka helvetin päivä. Minulla jäi kuukauden eka päivä kokonaan väliin Rautaveden maran takia ja lisäksi yhtenä toisena päivänä sain työkiireiden takia poljettua vain puoli tuntia aikaisin aamulla. Näiden kahden rokulipäivän korvaaminen oli jo sinänsä vaikeaa, mutta muutenkin tuo keskimääräinen vajaat 2 tuntia päivässä on melkoisen stressaavaa, kun kuitenkin työpäivät venyivät välillä molemmista päistä. Teho polkiessa oli aina sama, eli noin 180W, mikä tekee vauhtina vähän yli 27kmh ja kadenssina reilut 90. Pohkeet ja reidet ovat kyllä aivan tukossa, joten saa nähdä miten juoksu lähtee kulkemaan.


Chicken Vindaloo –haaste oli lasten leikkiä. Söin siis kuukaudessa 34 annosta (a 350g) tuota itämaista herkkua. Isoin vaikeus oli supply-puolella, kun ei meidän Prismasta saa luotettavasti raaka-aineita aina. Energiaa tuli Vindaloosta 15500kcal, eli sellainen 7km päivittäinen lenkki. Tähän söin luonnollisestikin päälle vielä tukevat lounaat töissä (20kpl), mutta kotona en syönyt marraskuussa muuta kuin Vindaloota ja Ainoa.

Kuntopiirit olivat rankkoja, kun tein ne melko tosissani. Kokonaisuutena siis vähintään 30min kuntopiiri 11 eri päivänä. Mukana oli muutama vajaan tunnin mittainen työpaikan kuntopiiri, mutta muut olivat puolen tunnin omia häröilyjä joko kotona kahvakuulan kanssa tai sitten kuntosalilla laitteiden kanssa. En havainnut mitään kehitystä kuukauden aikana.

Riippuminen oli helppoa ja pari minuuttia päivässä oli sopiva määrä. En tiedä mitä hyötyä riippumisesta on, mutta yritän jatkaa kuitenkin. Sen on pakko olla hyödyllistä, kun Prisma Studiossa kerran sanottiin niin. Varmaan joku antropologi oli sen keksinyt, koska miksi meillä muuten olisi tarttumaan kykenevä käsi?

Leuanveto oli enimmäkseen henkinen haaste, koska aikaa siihen ei kulunut paljon ja riskiä epäonnistumisesta ei juuri ollut. Mutta kyllähän tuollainen epämiellyttävä hetki joka aamu oli aika rasittava. Tein saman leukaprojektin jo aiemmin tammikuussa ja tuli hyvin selväksi, että leuat joka päivä eivät kehitä lainkaan, koska palautumista ei tule. Olisi kyllä hienoa viitsiä pari kertaa viikossa jatkossa tätäkin tehdä, mutta tuskinpa viitsin.

Uintia tein siis reilusti tavoitetta enemmän, kun kävin kahdeksana päivänä Hervannan uimahallissa 2km rintauintilenkillä. Uintivauhti oli 44-47min/2km päivästä ja ruuhkasta riippuen. Nuo uintiharjoitukset menivät todella kevyesti hengästymättä, ja tuskin niistä paljon hyötyä kuntoon oli. Mutta jos edes yksi mitokondrio sai vähän lisää elinaikaa aina jokaisella allasvälillä, niin kyllähän tuo kannatti.
Isä oli hyvä uimaan ja niin on äitikin, eli uintigeenit ovat siis kohdallaan. Opettelin lapsena mökillä järvessä uimaan ensin koiraa ja muistan elävästi, kun pikkupoikana yhtenä päivänä sitten ”opin” rintauintia. Huusin järvestä rannalle: ”Äiti, äiti, kato! Mä osaan! Onko tää sammakkoa!” Siihen äiti totesi, että ”Onhan se sellainen hukkuva rampa rupisammakko.” Sittemmin olen ehkä hieman kehittynyt, kun kävin jopa tekniikkaopetuksessa joskus 1990-luvulla. Tyylissä on varmasti silti edelleen hukkuvan rupisammakon piirteitä.
Sellaisen havainnon tein muuten uimakäynneilläni, että nykyisin vesi on hallissa varsin lämmintä. Kun joskus vuosia sitten kävin uimassa, niin kylmä vesi oli yksi syy lopettamiselle. Nyt ei ollut kertaakaan kylmä ja saatan siksi vielä vaikka jatkaa uintia.

Valakyykky jäi tekemättä, vaikka yritin tänään ihan oikeasti. Vielä 15kg tangolla liike onnistui, mutta jo 20kg oli liian pelottava, joten 30kg oli turha edes yrittää. Ongelmahan ei ole sinänsä tuo paino, koska jopa minä jaksan nostaa 30kg. Ongelma on liikkuvuus, ja valakyykky on äärimmäinen liikkuvuusliike. Tällainen rautakanki tuskin pääsee edes kyykkyyn millään lailla, joten on lähes mahdotonta tehdä se kädet nostettuina suorina ylöspäin. Kokeile vaikka! Ja heti kun kädet kääntyvät eteen tai taakse, niin eihän se painokaan siellä ylhäällä pysy. Taidan nyt hyväksyä tosiasian, että koskaan tuo ei tule onnistumaan painojen kanssa, joten jatkan harrastusta kepin kanssa.

Huomenna sitten alkaa taas juoksu! Sääret ovat mielestäni täysin terveet. Tai mistä sen varmasti tietää, kun juoksua en ole kertaakaan kokeillut. Takareidet ja pohkeet ovat polkemisesta aika tukossa, ja vasen nivunen on kipeytynyt ilmeisesti uinnista, mutta eiköhän näillä kapuloilla juoksu onnistu. Sen verran pitää saada nopea progressio, että ensi viikonloppuna pääsee järvenkierrolle mukaan, ja sitten Teivocupiin parin viikon kuluttua.

maanantai 24. marraskuuta 2014

Su-ma 23.-24.11. – 80%

Viimeinen viidennes on alkamassa marrashaasteessa. Otin aika hyvän kirin viime päivinä ja nyt olen aikataulussa käytännössä jokaisessa lajissa. Toki edelleen on paljon työtä tehtävänä, mutta jos sairastumisia ei tule, niin hyvin tämä menee. Kun vielä kuukausi päättyy viikonloppuun, niin silloin voi lopuksi tarvittaessa kiriä kaikki gäpit umpeen.

Ainot (l): 41.3 / 50
Crosstrainer (h): 43.1 / 50
Chicken Vindaloo (kg): 9.1 / 10
Kuntopiiri (kpl): 8 / 10
Roikkuminen (min): 50 / 60
Leukahaaste (pv): 24 / 30
Uinti (km): 12.0 / 10
Valakyykky (on/off): off

Nyt oikeastaan koko haasteen osalta isoin kysymys on valakyykky. Olen jonkin verran kuntopiireissä sitä valmistellut kokeillen kepillä ja kevyellä tangolla. Jätän lopullisen yrityksen viikonloppuun, sillä kerrallahan se menee, jos on mennäkseen. Kuntopiirit ja polkeminen ovat vetäneet takareidet niin totaalisen tukkoon, että paljon lämmittelyä ja venyttelyä tarvitaan, että mitenkään taipuisin valakyykyn vaatimuksiin.
Toinen vaikea rasti on leukahaasteen loppu, eli 25-30 vedon päivät. Siitähän tämä ei tietenkään jää kiinni, mutta en kyllä odota sitä rimpuilemista millään lämmöllä.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Pe-la 21.-22.11. – Corinne inspiroi

Taas on liikuntaa harrastettu ja malttamattomana odoteltu juoksun aloittamista. Teivossa muut juoksivat tänään ilman minua, mutta joulukuussa olen sitten minäkin mukana haastamassa Kaapoa ja Tappia! Oslon Bislettissä juostaan parhaillaan hallissa vuorokauden juoksua ja Tompon Jari näyttää etenevän odotetun vahvasti. Tsemppiä Jarille!

Kun tänään crossaria polkiessani tilapäisesti kyllästyin Starkien ja Lannisterien seksiin ja väkivaltaan, niin katsoin Prisma-dokumentin, joka kertoi tarinaa miesten ja naisten pituuseroista. Paha virhe! Ohjelma haki siis selitystä sille, että naiset ovat keskimäärin miehiä pienempiä ja näin on ollut pitkään ihmisen kehityshistoriassa. Enpä ole tuollaista tuubaa edes yleverokanavilta pitkään aikaan nähnyt. Aivan järkyttävää epäloogista pseudotieteilyä. Ensin tyrmättiin teoria, että miesten isompi koko johtuisi tarpeesta tapella muiden miesten kanssa, sillä jos näin olisi, niin silloin miehillä olisi isot kulmahampaat. Sitten tyrmättiin teoria, että metsästämisessä isommasta koosta olisi hyötyä, sillä pygmit ovat ihan hyviä metsästäjiä. Sitten pohdiskeltiin johtuisiko miesten isompi koko vain siitä, että naiset pitävät isommista miehistä. Johtopäätös tuosta jäi auki tai sitten olin jo niin tuohduksissa, että en pystynyt katsomaan kunnolla. Sitten todettiin, että oikeastaan naisten pitäisi olla isompia, koska synnyttäminen ja lapsen kantaminen vaatisi isoa kokoa. Siinäkin jäi epäselväksi, että miksi sitten näin ei ole. Loppuhuipentumana selitykseksi todettiin, että patriarkaalinen sovinistiyhteiskunta pakottaa äidit pitämään tyttölapsia nälässä ja siksi he jäävät pieniksi ja lisäksi yhteiskunta normeillaan pakottaa naisia valitsemaan puolisoksi pitkiä miehiä. Case closed.

Ohjelmassa haastateltiin erilaisia antropologeja, jotka keksivät satuja sen minkä ehtivät ja tekivät ihan ihmeellisiä johtopäätöksiä. Ainoa minkäänlaista tarkastelua kestävä johtopäätös ohjelmassa oli se, että miesten isompi koko saattaa johtua siitä, että miehet kasvavat pitemmiksi. Vaikka antropologia on periaatteessa upea tieteen laji, jolla on kunniakas historia ja kontribuutio tieteelle, niin sinne on valitettavasti pesiytynyt myös epämääräinen joukko pseudotieteilijöitä, joille riittää markkinoita siinä missä erilaisille astrologeille. Mukavia muka järkeviltä kuulostavia tarinoita on vaan niin helppo keksiä. Sanoisin jopa, että antropologit ovat evoluutiotieteelle ja luonnonhistorian tutkimukselle samaa mitä ortopedit ovat lääketieteelle;-)

Tänään ja eilen olen siis taas yhteensä polkenut crossaria 5 tuntia, käynyt uimassa pari kilsaa, vetänyt leukoja 43kpl ja riippunut tangossa noin 5 minuuttia. Huomenna sama meininki jatkuu, toivottavasti vielä vähän kovennettuna. Olen tiedostanut sen riskin, että minusta on kovaa vauhtia tulossa juoksukyvytön rossaaja, joka aika ajoin käy uimassa mummorinulia vesijuoksijoiden seassa tai tekee etuheilautuksia 6kg:n kahvakuulalla, ja ainoa motivaation lähde on treenin jälkeen odottava Aino. Tätä kauhuskenaariota vastaan on taisteltava kaikin keinoin. Siinä taistelussa auttaa, jos on inspiroivia esimerkkejä. Viime aikoina olenkin ajatellut usemman kerran entistä hyvää työtoveriani Corinnea, jonka tarina on varsin koskettava ja muistuttaa siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää elämänsä suuntaa.

Corinne eli normaalin lapsuuden ja menestyi hyvin koulussa. Elämä kuljetti Corinnea eteenpäin ja eräänä päivänä nuorena aikuisena hän vain huomasi olevansa ranskalainen antropologi! Kun hän tätä tarinaa minulle kertoi, hän ei osannut selittää miten tuohon tilanteeseen oli ajauduttu. Moni olisi heittänyt jo kaiken toivon menemään, mutta ei Corinne! Hän sai tarpeekseen satujen keksimisestä hampaan puolikkaista ja opiskeli tietotekniikkaa ja siirtyi uudelle uralle ohjelmoinnin parissa. Ranskalaisuus oli pahempi rasti ratkaista, mutta hän teki sen mitä tehtävissä oli, eli muutti Englantiin ja elää nykyisin melko normaalia elämää, jossa Gallia on vain paha muisto.

Terveisiä vaan Corinnelle! Kyllä täältäkin noustaan vielä ihan pian.

torstai 20. marraskuuta 2014

Ke-to 19.-20.11.

10 päivää jäljellä tätä marraskuun harmautta ja sitten taas kokeillaan juoksua! Positiivisuus on huipussaan ja olen jo suunnitellut alkuvuodelle kaikkia hienoja tavoitteita ennen 1.20-alitusta Teutonien maassa. Kyllä kannattaa taas rakentaa odotuksia, että voi sitten pudota tarpeeksi korkealta, kun homma ei sujukaan...

Nyt tein kahtena päivänä peräkkäin kuntopiirit muun pakollisen toiminnan ohella ja sain reidet aika tukkoon. Osasyynä oli se, että Kaapon haastamana kokeilin maksimeja kuntosalin jalkaprässillä ja vaikka se ei kovin ihmeelliseltä tuntunut, niin näemmä seuraavana päivänä jalat ovat aika väsyneet. Tyytyväisenä olen kuitenkin pistänyt merkille, että siinä missä Suoramajärven raineri tökkii jo kovan viime viikon jälkeen melko pahasti, niin Koikkarin rossari vaan pyörii ja pyörii!

Viime päivinä crosstraineria polkiessani olen päässyt hyvin sisään Fargo-sarjaan. Olen nyt nähnyt neljä ekaa jaksoa ja alkuihmetyksestä toivuttuani olen ihan alkanut pitää sarjasta. Ihan ufoahan se koko juttu on, mutta Billy Bob Thornton on niin hyvä, että se jo yksin kantaa koko sarjan;-) Suosittelen hyväksi kuntosaliviihteeksi!

Pitää taas muistaa tyhjentää roskis huomenna vaikka juuri muutama päivä sitten sen tyhjensin...

tiistai 18. marraskuuta 2014

Ma-ti 17.-18.11. – 60%, jännitys tiivistyy

Viikonlopun jälkeen olen ottanut pari päivää kevyemmin ja olo onkin melko palautunut. Töissä on toki ollut kiireitä ja sekin on pakottanut vähän keventämään. Nyt kun tasan 3/5 kuukaudesta on takana, niin tilanne on seuraava:

Ainot (l): 29.9 / 50
Crosstrainer (h): 31.1 / 50
Chicken Vindaloo (kg): 6.7 / 10
Kuntopiiri (kpl): 4 / 10
Roikkuminen (min): 36 / 60
Leukahaaste (pv): 18 / 30
Uinti (km): 8.0 / 10
Valakyykky (on/off): off

Eli todella tiukkaa on tavoitteiden kanssa, mutta kaikki on edelleen mahdollista. Kuntopiirien kanssa tulee rankkaa ja crosstrainerissakaan ei voi antaa yhtään periksi vaikka olenkin polkenut jo tunnin hyvää itselleni. Leukojen kanssa on raskasta, mutta kyllä se onnistuu. Ainot on nyt laskettu oikeita pakkaustilavuuksia käyttäen ja alkuperäisellä laskutavalla olisin turvallisesti tavoitetta edellä.

Huomenna voisi vaikka polkea crossaria ensin aamulla ja sitten illalla. Ja jossakin välissä on ihan pakko tehdä jo kuntopiirikin.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

La-su 15.-16.11. – Aino iski vyön alle

Viikonloppu vei taas kaikki mehut. Polkemista tuli yhteensä 5,5 tuntia tappavan tasaisella 27kmh-vauhdilla. Teho on crossarissa säädetty hieman normaalia kevyemmäksi, kun määrää tulee niin paljon. Paremmin jaksoin nyt kuin viikko sitten, mutta ihan zombie-meininkiä tuo on. Ihmeen hyvin on kuitenkin kantti kestänyt ja nythän ollaan jo vähän voiton puolella.

Kävin myös uimassa 2km molempina päivinä. Nyt jätin suosilla Johnny Weismullerin matkimisen pois ohjelmasta ja uin pelkkää rintaa, ja tuloksena oli selvä parannus aikaan viime viikosta. Kyllä se vaan on pakko jo uskoa, että minulla rintauinti on nopein tapa edetä vedessä. Uinti oli taas yllättävän mukavaa ja 2km on vielä pätkä, jonka jotenkin jaksaa kaakeleita katsella. Sellainen tunne kuitenkin on, että mitään harjoitusvaikutusta tuolla kellumisella ei ole ja siksi en taida viitsiä uintiharrastusta marraskuun jälkeen jatkaa. Lisäksi viikonloppuun kuului tietysti leuanvetoa ja roikkumista. Ja haravoin myös tuntikaupalla lehtiä vaikka yritinkin ehdottaa, että haravoin taas sitten tammikuussa kuten viime vuonnakin. Ei mennyt läpi.

Penkkiurheilijalle on ollut seurattavaa Joensuun 12h-juoksussa, jossa itsekin kävin luuseroimassa puolimatkaan saakka pari vuotta sitten. Vintsaajat tiettävästi kävivät järveä kiertämässä ja syöhän se miestä, kun ei pääse mukaan. Itse poljin tuolloin crossaria ja katsoin ”Kaikki rakastavat Mandy Lanea”, joka menee sinne typerimpien koskaan näkemieni elokuvien joukkoon. Pitäisi varmaan viritellä jotenkin Netflix kuntohuoneeseen, mutta jos sen teen, niin minustakin saattaisi tulla vielä mattomies joka ei lähde ulos juoksemaan. Sen takia yritän selvitä pelkällä digiboxilla.

Netflixistä puheen ollen voin vielä tunnustaa, että sain eilen päätökseen uskomattoman maratonin, jossa katsoin ennätyslyhyessä ajassa kaikki viisi kautta Breaking Bad –sarjaa. Olisikohan ollut noin 70 jaksoa yhteensä? Breaking Bad oli jäänyt minulta aiemmin kokonaan katsomatta ja nyt jäin sitten ihan koukkuun ja nukkumista ei paljon viime öinä ole tullut harrastettua. Varsinkin kolme ekaa kautta olivat tosi hyviä ja olivathan ne kaksi viimeistäkin koukuttavia, mutta päähenkilö oli niissä jo sen verran vastenmielinen sekopää, että hetkittäin otti päähän katsoa sitä typeryyttä.

Lopuksi vielä uutinen ikävästä marrasputkeen kohdistuneesta takaiskusta. Ainojahan saa puolen litran ja litran pakkauksissa, kuten tuossa kuvassa näkyy. Puolikas sopii hyvin aamiaiseksi tai välipalaksi, kun taas kokonainen on hyvä illallinen. Olin laskenut tällä tavalla sopivan suunnitelman saada 50 litraa kuukaudessa täyteen. Järkytykseni olikin suuri, kun ihan sattumalta luin pakkausten tekstejä ja huomasin, että pienempi pakkaus on oikeasti 0.48 litraa ja isompi 0.9 litraa!! Ei olisi pitänyt taas tehdä oletuksia. Siinä meni excel uusiksi ja määrää katosi tarkastuslaskennan jälkeen yli 2 litraa nykyisestä statuksesta ja tehtävä tuli merkittävästi vaikeammaksi.


Olihan se ihan naiivia luulla, että pakkaukset olisivat ”oikean” kokoisia. Nyt vaan lusikka kauniiseen käteen ja kurotaan gäppi umpeen!

perjantai 14. marraskuuta 2014

To-pe 13.-14.11. – Tätä ei voi hyväksyä

Pari päivää on taas poljettu ja roikuttu ja huhkittu salilla. Ei mitään erityistä raportoitavaa. Ehkä merkittävin tapahtuma on ollut se, että annoin periksi aiemmasta vakaumuksestani ja aloin katsella Game of Thronesia siinä polkiessani. Se vaan oli tehtävä, kun kaikki dokkarit on katsottu ja kahden tunnin päivävauhdilla ei riitä muuta katsottavaa. Olen nyt nähnyt vasta kaksi ensimmäistä jaksoa ekasta kaudesta, mutta tästä se alkaa. Voin sitten jatkossa sivistyneesti osallistua kahvipöytäkeskusteluihin siitä kenen pää on katkaistu missäkin tilanteessa.

Edessä on taas treeniä täynnä oleva viikonloppu. Käyn pari kertaa uimassa ja pyrin polkemaan sen kolme tuntia molempina päivinä, jos pää vaan kestää.

Tänään muuten yksi uutinen teki minuun suuren vaikutuksen. Ruotsalaiset löysivät meren pohjasta jotain sukellusveneen jälkiä ja päättelivät, että siellä on joku vene käynyt. Ja siihen pääministeri sanoi, että ”tätä on täysin mahdoton hyväksyä”. Jäin miettimään tätä nerokasta kommenttia ja sen soveltamista omaan tilanteeseeni. Minähän odotan jalkojen paranevan tässä marraskuun juoksutauon aikana ja sitten joulukuussa lähtee armoton juoksutreeni käyntiin. Jos näin ei kuitenkaan kävisi, niin sitä olisi mahdoton hyväksyä. Eiköhän homma nyt ole hoidossa!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Ma-ke 10.-12.11. – 40%

Raskaan viikonlopun jälkeen marrasputki on jatkunut paljon paremmalla vireellä. Takana on nyt tasan 2/5 kuukaudesta ja edelleen olen kokonaisuutena hieman jäljessä tavoitevauhdista, mutta hyvin tämä nyt taas menee.
Sain ison motivaatiopiikin, kun huomasin Mattomiehenkin polkevan trainerilla huikeita määriä joka päivä. Ohessa on status, kun puoliväli lähestyy.

Ainot (l) : 20.0 / 50
Crosstrainer (h) : 19.5 / 50
Chicken Vindaloo (kg) : 4.2 / 10
Kuntopiiri (kpl) : 2 / 10
Roikkuminen (min) : 23 / 60
Leukahaaste (pv) : 12 / 30
Uinti (km) : 4.0 / 10
Valakyykky (on/off) : off

On se hauska huomata, että oman tulostason laskiessa pystyy silti helposti motivoitumaan mitä typerimmistä tavoitteista. Ja jos rehellisiä ollaan, niin eiväthän nämä marraskuun tavoitteeni sen hullumpia ole kuin monet 100-listani juoksutavoitteista. Tai kenen tahansa vastaavat tavoitteet. Mieleeni muistuu Juoksufoorumilta erään aktiivin yritys juosta kotirataultran 50km sisällä keittiön pöytää ympäri (vai olikohan se olohuoneen pöytä). Idea oli aivan loistava ja muistan miettineeni jotain vastaavaa sen jälkeen itsekin. Juoksu jäi tuolta sankarilta tosin kesken jalkavaivojen takia ja itsekin luovuin ajatuksesta, kun uskoin yrityksen mahdottomaksi. Mutta pointti oli kai se, että näemmä itseään voi haastaa millä lailla vaan...

Vire on siis viime päivinä ollut ihan hyvä ja jalat tuntuvat oireettomilta, mutta siitä ei vielä voi päätellä mitään, kun juoksua kerran en ole edes kokeillut. Sanoisin kuitenkin, että oma fiilis tulevan kevään puolikkaan haasteen osalta on ihan hyvä. Kun juoksuharjoittelu joulukuussa alkaa, niin B-J saa lukea treeneistäni pelosta vavisten...

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

La-su 8.-9.11. – Raskasta

Viikonloppuna sain aikaiseksi 5 tuntia crosstraineria ja 4km uintia. Vähän oli tarkoitus enemmänkin pystyä, mutta nyt ei vaan jaksanut.

Marrasputki on osoittautumassa odotetun vaikeaksi, kun vielä yli 2/3 on jäljellä. Tiesin, että kurinalaisuutta tarvitaan rajusti, kun oikein yhtään päivää ei saisi jäädä väliin, tai ainakin välipäivien korvaaminen on kovan työn takana. Henkinen tylsistymiskynnys tuohon päivittäiseen crosstrainer-rupeamaan on jo aika iso. Sen sijaan en osannut odottaa kuinka raskasta tämä on, mikä tietysti on huonon kunnon syytä. Nyt sunnuntai-iltana oli pakko jättää crossari kesken, kun ei vaan jaksa polkea edes tehoa keventämällä. Leukahaastekin alkaa nyt jo verottaa voimia kuun loppua kohti paljon enemmän. Uinti onneksi meni sentään aika kivasti, mutta varmaan sekin on kokonaisväsymystä kasannut. En ole ollenkaan varma jaksanko tuota crossaria kuun loppuun saakka.

Alkava viikko on työn puolesta onneksi kokonaan Tampereella, joten yritän nyt saada hyvin kurottua jäljessä olevia osa-alueita kiinni ja yritän crossarissakin saada vähän hyvää tavoitteeseen nähden puoleen kuuhun mennessä.

perjantai 7. marraskuuta 2014

Pe 7.11.

Nyt sain vihdoin marraskuun ekan kuntopiirin aikaiseksi ohjattuna työpaikalla. Ohjelmassa oli liikkuvuutta ja kehon hallintaa. Ei liikkunut eikä ollut hallinnassa.

Lisäksi tietysti pari tuntia crossaria. Katsoin polkiessani hienon Stalin-dokumentin ja sen jälkeen olikin digiboxi tyhjä. Nyt on pakko laskea rimaa tallennettavien ohjelmien valinnassa, koska muuten viikonlopulle ja ensi viikolle ei ole mitään katsottavaa ja silloin en kyllä polje metriäkään. Toivottavasti Jimiltä tulee vaikka Muinaiset avaruusoliot...

Kerrotaan nyt vielä sekin, että poliisi lähetti pitkästä aikaa postia. Kun on tullut käytyä Salossa aika usein viime aikoina, niin tolppaterveiset ovat olleet vain ajan kysymys. Vähän kyllä olisin toivonut sormien läpi katsomista näin tolppamiesten kesken. Mietinnässä on vielä suostunko maksamaan vai lähdenkö valittamaan ja kyselemään ihan oikeiden todisteiden perään. Jopa Fingerporissakin vaaditaan näyttöä ennen rankaisua;-)

torstai 6. marraskuuta 2014

Ke-to 5.-6.11. – 20%

Pari päivää meni taas siivillä ja en ihan pysy tavoitevauhdissa, mutta onneksi on viikonloppu tulossa. Tänään sentään yritin käydä uimassa, kun Iinan kuskaamisen välillä oli juuri sopiva slotti käväistä Kalevan uimahallissa. Ei edes paljon harmittanut, kun rakennustyömaa-aidoista osasin päätellä, että eihän halli ollut auki vaan jossakin remontissa. Uinnin aloitus saa siis odottaa viikonloppuun. Kuntopiirit aloitan huomenna ja niitä pitääkin tehdä sitten melkein joka toinen päivä...

Nyt on tasan viidesosa marraskuusta takana ja alla on statusraportti projektista.

Ainot (l): 8.0 / 50
Crosstrainer (h): 8.0 / 50
Chicken Vindaloo (kg): 1.8 / 10
Kuntopiiri (kpl): 0 / 10
Roikkuminen (min): 11 / 60
Leukahaaste (pv): 6 / 30
Uinti (km): 0.0 / 10
Valakyykky (on/off): off

tiistai 4. marraskuuta 2014

Ti 4.11.

Tänään crosstrainer 1h 50min

Uintia ja kuntopiiriä en ole vielä saanut aloitettua, kun on liian kiire töissä. Ja huomenna ei ehdi juuri mitään. Paineita kasaantuu viikonloppuun aika paljon...

maanantai 3. marraskuuta 2014

Ma 3.11.

Tänään crosstrainer 1h 40min

Vähän paremmin jaksoin kuin eilen. Kyllä se tästä lähtee...

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Su 2.11.

Tänään crosstrainer 2h

Hirveää pakkopullaa crosstrainerilla väsyneillä jaloilla. Tulipahan osoitettua itselleen, että marraskuun 50h crosstrainer-tavoite on joltain ihan muulta planeetalta kuin tältä. Paremman startin olisi tietysti saanut, jos kuukauden eka päivä ei olisi kulunut ”hukkaan” maratonilla...

Viikonloppuna vaellettiin myös Halloween Hike ja mukana oli eri matkoilla aika moinen määrä porukkaa. Onnittelut varsinkin 100km metsässä rämpineille! Minä voin tunnustaa, että en tule koskaan syksyllä pimeässä metsässä tehtävään rämpimiseen lähtemään mukaan;-) Kesäyön Unelma on se minulle paremmin sopiva versio tällaisesta hommasta...

lauantai 1. marraskuuta 2014

La 1.11. – Rautavesi

Tänään 42km, 3h 27min

Ap: Rautaveden mara 42.2km, 3:26:40, 4:54/km.

Niinhän siinä kävi, että heitin aamulla buranat naamariin, Hoka Onen ilmatyynyt jalkaan ja lähdin Sastamalaan. Ilma oli upea ja pakko oli yrittää. Onneksi menin!

Saavuin paikalle 15min ennen starttia, mutta hyvin ehdin ilmoittautua ja siirtyä viivalle. Suunnitelma oli yksinkertainen: alussa kokeilisin onnistuuko juokseminen sen verran, että 5min/km kannattaa lähteä yrittämään. No eka kilsa oli jotain 4:45 ja päätin, että yritetään sitten. Maastoltaan helpoimmalla alkumatkalla oli tarkoitus kerätä hyvää vintsan vauhtiin mahdollisimman paljon. Tämän jälkeen sitten tuli pitää tuo etumatka niin pitkään kuin mahdollista ja sitten kontrolloiden luopua ylimääräisistä minuuteista lopussa. Suunnitelma onnistui todella helposti ja tästä tuli mukava pitkä lenkki, joka ei rasittavuudeltaan ollut sen kummempi kuin sunnuntaiset järviset. Forerunnerkin antoi palautumisajaksi vain 45 tuntia ja syke pysyi viimeisen kilsan pientä nostoa lukuunottamatta alle 160. TE sentään oli 4.3, mutta minullehan se on kevyen lenkin lukema.

Ekat 7km juoksin jonkinlaisissa porukoissa ja sitten loput yksin. Toki edessä ja takana koko ajan näkyi juoksijoita. Tuulettomassa kelissä ei peesiäkään tarvinut, joten yksin oli hyvä taivaltaa. Keräilijöiden jengi oli lähtenyt tuntia aikaisemmassa startissa ja saavutin Saukkosen ennen 13km tolppaa, ja muita hiljakseen sen jälkeen. Puolikkaaseen mennessä olin jo 5 minuuttia tavoitevauhtia edellä ja aloin vain säilyttää tuota etumatkaa. Se onnistuikin oikeastaan maaliin saakka ja en loppujen lopuksi tarvinnut tuota varastoon juostua aikaa ollenkaan. Käytin siitä vajaan minuutin yhteen pissataukoon, mutta muuten tönkköjaloillakin vauhti pysyi aika lähellä 5min/km loppuun saakka. Otin puolimatkassa vielä toisen buranatankkauksen ja sen avulla ei jalkakivuista ollut juurikaan haittaa.

Oli siis kivaa juosta ja aika kului mukavasti reittiä miettien. Laskin koko ajan etumatkasekunteja ja muistelin etukäteen aina seuraavaa tolpan paikkaa. Reittimestarit olivat tehneet hienoa työtä ja kaikki merkinnät olivat tiptop ja jokainen kilsatolppa täsmälleen oikein. Mittaajaa miellytti;-)

Ip: lepo.

Nyt siis alkaa kuukauden juoksutauko. Tuskanhiki nousi, kun yritin konkretisoida kalenteriin noita marraskuun typeriä tavoitteita.

To-pe 30.-31.10. – Cool Hand Pete

Ei mitään

Niin meni taas kaksi päivää jalkoja ihmetellessä ja syntyjä syviä miettiessä. Kävin illalla kokeilemassa pientä hölkkää, mutta vaikka sainkin kolme kilsaa edettyä, niin kyllä huominen Rautavesi näyttää aika toivottomalta. Sanoisin, että päätin jo olla menemättä, mutta varmaan se on pakko vielä kerran aamulla tunnustella lähtisikö sinne keskeyttämään.

Joka tapauksessa nyt edessä on juoksuton marraskuu. Olen päivän mittaan miettinyt mitä ihmettä sitä tekisi ja minkälaisia juttuja marraskuussa ottaisi tavoitteeksi. Jotain oli pakko keksiä järjissään pysymiseen, ja jotenkin ajatukset harhautuivat legendaariseen Paul Newmanin elokuvahahmoon jostain vuodelta miekka ja kilpi. Tuossa elokuvassa Newmanin hahmo Luke toteaa yhtäkkiä, että hän pystyy syömään 50 kananmunaa. Siitä muistosta syntyi päätös iskeä marraskuulle tavoitteet typeryyden kautta.

Marraskuussa on siis 30 päivää, joiden aikana aion saada seuraavat numerot tauluun:
- 50 litraa Ainoa
- 50 tuntia crosstraineria
- 10kg Chicken Vindaloota
- 10km uintia
- 10 x 30min lihaskuntotreeniä
- Prisma-studion roikkumishaaste, sanotaan vaikka tunti yhteensä kuukauden aikana
- Leukahaasteen uusinta 1->30
- Valakyykky 30kg kuun loppuun mennessä

Jos keksin vielä jotain sopivaa, niin kyllähän tuohon listaan mahtuu. Täytyykin heti huomenna käydä kaupassa varmistamassa noita Chicken Vindaloo –raaka-aineita, kun niitä ei aina hyllyssä ole. Ja täytyy varmaan soittaa pomolle, että en ehdi töihin ensi kuussa.