Pe-la 21.-22.11. – Corinne inspiroi

Taas on liikuntaa harrastettu ja malttamattomana odoteltu juoksun aloittamista. Teivossa muut juoksivat tänään ilman minua, mutta joulukuussa olen sitten minäkin mukana haastamassa Kaapoa ja Tappia! Oslon Bislettissä juostaan parhaillaan hallissa vuorokauden juoksua ja Tompon Jari näyttää etenevän odotetun vahvasti. Tsemppiä Jarille!

Kun tänään crossaria polkiessani tilapäisesti kyllästyin Starkien ja Lannisterien seksiin ja väkivaltaan, niin katsoin Prisma-dokumentin, joka kertoi tarinaa miesten ja naisten pituuseroista. Paha virhe! Ohjelma haki siis selitystä sille, että naiset ovat keskimäärin miehiä pienempiä ja näin on ollut pitkään ihmisen kehityshistoriassa. Enpä ole tuollaista tuubaa edes yleverokanavilta pitkään aikaan nähnyt. Aivan järkyttävää epäloogista pseudotieteilyä. Ensin tyrmättiin teoria, että miesten isompi koko johtuisi tarpeesta tapella muiden miesten kanssa, sillä jos näin olisi, niin silloin miehillä olisi isot kulmahampaat. Sitten tyrmättiin teoria, että metsästämisessä isommasta koosta olisi hyötyä, sillä pygmit ovat ihan hyviä metsästäjiä. Sitten pohdiskeltiin johtuisiko miesten isompi koko vain siitä, että naiset pitävät isommista miehistä. Johtopäätös tuosta jäi auki tai sitten olin jo niin tuohduksissa, että en pystynyt katsomaan kunnolla. Sitten todettiin, että oikeastaan naisten pitäisi olla isompia, koska synnyttäminen ja lapsen kantaminen vaatisi isoa kokoa. Siinäkin jäi epäselväksi, että miksi sitten näin ei ole. Loppuhuipentumana selitykseksi todettiin, että patriarkaalinen sovinistiyhteiskunta pakottaa äidit pitämään tyttölapsia nälässä ja siksi he jäävät pieniksi ja lisäksi yhteiskunta normeillaan pakottaa naisia valitsemaan puolisoksi pitkiä miehiä. Case closed.

Ohjelmassa haastateltiin erilaisia antropologeja, jotka keksivät satuja sen minkä ehtivät ja tekivät ihan ihmeellisiä johtopäätöksiä. Ainoa minkäänlaista tarkastelua kestävä johtopäätös ohjelmassa oli se, että miesten isompi koko saattaa johtua siitä, että miehet kasvavat pitemmiksi. Vaikka antropologia on periaatteessa upea tieteen laji, jolla on kunniakas historia ja kontribuutio tieteelle, niin sinne on valitettavasti pesiytynyt myös epämääräinen joukko pseudotieteilijöitä, joille riittää markkinoita siinä missä erilaisille astrologeille. Mukavia muka järkeviltä kuulostavia tarinoita on vaan niin helppo keksiä. Sanoisin jopa, että antropologit ovat evoluutiotieteelle ja luonnonhistorian tutkimukselle samaa mitä ortopedit ovat lääketieteelle;-)

Tänään ja eilen olen siis taas yhteensä polkenut crossaria 5 tuntia, käynyt uimassa pari kilsaa, vetänyt leukoja 43kpl ja riippunut tangossa noin 5 minuuttia. Huomenna sama meininki jatkuu, toivottavasti vielä vähän kovennettuna. Olen tiedostanut sen riskin, että minusta on kovaa vauhtia tulossa juoksukyvytön rossaaja, joka aika ajoin käy uimassa mummorinulia vesijuoksijoiden seassa tai tekee etuheilautuksia 6kg:n kahvakuulalla, ja ainoa motivaation lähde on treenin jälkeen odottava Aino. Tätä kauhuskenaariota vastaan on taisteltava kaikin keinoin. Siinä taistelussa auttaa, jos on inspiroivia esimerkkejä. Viime aikoina olenkin ajatellut usemman kerran entistä hyvää työtoveriani Corinnea, jonka tarina on varsin koskettava ja muistuttaa siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä kääntää elämänsä suuntaa.

Corinne eli normaalin lapsuuden ja menestyi hyvin koulussa. Elämä kuljetti Corinnea eteenpäin ja eräänä päivänä nuorena aikuisena hän vain huomasi olevansa ranskalainen antropologi! Kun hän tätä tarinaa minulle kertoi, hän ei osannut selittää miten tuohon tilanteeseen oli ajauduttu. Moni olisi heittänyt jo kaiken toivon menemään, mutta ei Corinne! Hän sai tarpeekseen satujen keksimisestä hampaan puolikkaista ja opiskeli tietotekniikkaa ja siirtyi uudelle uralle ohjelmoinnin parissa. Ranskalaisuus oli pahempi rasti ratkaista, mutta hän teki sen mitä tehtävissä oli, eli muutti Englantiin ja elää nykyisin melko normaalia elämää, jossa Gallia on vain paha muisto.

Terveisiä vaan Corinnelle! Kyllä täältäkin noustaan vielä ihan pian.