Pari päivää on taas poljettu ja roikuttu ja huhkittu salilla. Ei mitään erityistä raportoitavaa. Ehkä merkittävin tapahtuma on ollut se, että annoin periksi aiemmasta vakaumuksestani ja aloin katsella Game of Thronesia siinä polkiessani. Se vaan oli tehtävä, kun kaikki dokkarit on katsottu ja kahden tunnin päivävauhdilla ei riitä muuta katsottavaa. Olen nyt nähnyt vasta kaksi ensimmäistä jaksoa ekasta kaudesta, mutta tästä se alkaa. Voin sitten jatkossa sivistyneesti osallistua kahvipöytäkeskusteluihin siitä kenen pää on katkaistu missäkin tilanteessa.
Edessä on taas treeniä täynnä oleva viikonloppu. Käyn pari kertaa uimassa ja pyrin polkemaan sen kolme tuntia molempina päivinä, jos pää vaan kestää.
Tänään muuten yksi uutinen teki minuun suuren vaikutuksen. Ruotsalaiset löysivät meren pohjasta jotain sukellusveneen jälkiä ja päättelivät, että siellä on joku vene käynyt. Ja siihen pääministeri sanoi, että ”tätä on täysin mahdoton hyväksyä”. Jäin miettimään tätä nerokasta kommenttia ja sen soveltamista omaan tilanteeseeni. Minähän odotan jalkojen paranevan tässä marraskuun juoksutauon aikana ja sitten joulukuussa lähtee armoton juoksutreeni käyntiin. Jos näin ei kuitenkaan kävisi, niin sitä olisi mahdoton hyväksyä. Eiköhän homma nyt ole hoidossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti