Ti-su 25.-30.11. – 100%, marraskuu ohi!

Marraskuu alkoi Rautaveden maratonilla 1.11. ja se olikin kuukauden ainoa juoksulenkki. Tuo kuukauden ensimmäinen päivä oli samalla pois marrashaasteen muista lajeista ja lisäsi painetta loppukuulle. Olin kuitenkin sitkeä ja valakyykkyä lukuunottamatta kaikki tavoitteet täyttyivät, ja useimmat ylittyivät! Alla on yhteenveto marraskuusta.

Ainot: 51.1 l (tavoite: 50 litraa)
Crosstrainer: 52.4 h (tavoite: 50 tuntia)
Chicken Vindaloo: 11.9 kg (tavoite: 10 kg)
Kuntopiiri: 11 kpl (tavoite: 10 kpl 30min kuntopiirejä)
Roikkuminen: 63 min (tavoite: 60min)
Leukahaaste: 30 pv 1->30 (tavoite: päivittäin 1->30 leukaa, yhteensä 465 kpl)
Uinti: 16.0 km (tavoite: 10 km)
Valakyykky: Off, 15kg valakyykky meni, 30kg ei (tavoite: yksi puhdas suoritus 30kg tangolla kuukauden aikana)

Olipahan kova haaste! Alla vielä kommentit kustakin alueesta:

Ainot vaativat melkoista komitmenttia ja suunnitelmallisuutta. Moni epäili, että kyllästyisin makuun ja en nauttisi tästä herkusta enää, mutta se oli turha huoli. Jokainen paketti maistui hyvältä ja jatkan varmasti tästäkin eteenpäin sellaisella maltillisella yhden litran päivävauhdilla aina kun aikaa vaan illalla on, mutta 50l kuukaudessa on liikaa. Isoin vaikeus haasteessa oli pakettikoko. Kuten täällä jo valitin aiemmin, niin litran paketti ei olekaan litra ja puolikas ei ole puolikas, ja en osannut tähän varautua. Kuitenkin yhdellä kertaa on syötävä yksi paketti, joka on suunnitelmallisesti otettava sulamaan melkein tunti ennen nauttimista. Niinpä minullakin kokonaissaldoksi olisi tullut tuolla luonnollisella mittamenetelmällä 55.5 litraa, vaikka virallinen tulos oli vain 51.1 litraa! Syöminen sinänsä oli helppoa, mutta kyllä oikean hetken ja sulamisajan löytäminen joka ikinen päivä oli vaikeaa. Yhtenä matkapäivänä en syönyt Ainoa lainkaan ja toisena söin vain yhden paketin, mutta kaikkina muina 2 tai 3 pakettia. Energiaa Ainosta tuli yhteensä 39000kcal, eli 1300kcal päivässä! Tuo vastaa siis minulla päivittäistä 18km lenkkiä;-)

Crosstrainer oli odotetusti tämän homman vaikein rasti. Absoluuttisena määränä tuo 52 tuntia ei tunnu paljolta, mutta suoritettuna kellarissa ämpärikaupalla hikoillen tylsyyskerroin oli melkoinen huolimatta laadukkaasta TV-viihteestä. Yllättävän armotonta on myös vaatimus tehdä tätä joka helvetin päivä. Minulla jäi kuukauden eka päivä kokonaan väliin Rautaveden maran takia ja lisäksi yhtenä toisena päivänä sain työkiireiden takia poljettua vain puoli tuntia aikaisin aamulla. Näiden kahden rokulipäivän korvaaminen oli jo sinänsä vaikeaa, mutta muutenkin tuo keskimääräinen vajaat 2 tuntia päivässä on melkoisen stressaavaa, kun kuitenkin työpäivät venyivät välillä molemmista päistä. Teho polkiessa oli aina sama, eli noin 180W, mikä tekee vauhtina vähän yli 27kmh ja kadenssina reilut 90. Pohkeet ja reidet ovat kyllä aivan tukossa, joten saa nähdä miten juoksu lähtee kulkemaan.

Chicken Vindaloo –haaste oli lasten leikkiä. Söin siis kuukaudessa 34 annosta (a 350g) tuota itämaista herkkua. Isoin vaikeus oli supply-puolella, kun ei meidän Prismasta saa luotettavasti raaka-aineita aina. Energiaa tuli Vindaloosta 15500kcal, eli sellainen 7km päivittäinen lenkki. Tähän söin luonnollisestikin päälle vielä tukevat lounaat töissä (20kpl), mutta kotona en syönyt marraskuussa muuta kuin Vindaloota ja Ainoa.

Kuntopiirit olivat rankkoja, kun tein ne melko tosissani. Kokonaisuutena siis vähintään 30min kuntopiiri 11 eri päivänä. Mukana oli muutama vajaan tunnin mittainen työpaikan kuntopiiri, mutta muut olivat puolen tunnin omia häröilyjä joko kotona kahvakuulan kanssa tai sitten kuntosalilla laitteiden kanssa. En havainnut mitään kehitystä kuukauden aikana.

Riippuminen oli helppoa ja pari minuuttia päivässä oli sopiva määrä. En tiedä mitä hyötyä riippumisesta on, mutta yritän jatkaa kuitenkin. Sen on pakko olla hyödyllistä, kun Prisma Studiossa kerran sanottiin niin. Varmaan joku antropologi oli sen keksinyt, koska miksi meillä muuten olisi tarttumaan kykenevä käsi?

Leuanveto oli enimmäkseen henkinen haaste, koska aikaa siihen ei kulunut paljon ja riskiä epäonnistumisesta ei juuri ollut. Mutta kyllähän tuollainen epämiellyttävä hetki joka aamu oli aika rasittava. Tein saman leukaprojektin jo aiemmin tammikuussa ja tuli hyvin selväksi, että leuat joka päivä eivät kehitä lainkaan, koska palautumista ei tule. Olisi kyllä hienoa viitsiä pari kertaa viikossa jatkossa tätäkin tehdä, mutta tuskinpa viitsin.

Uintia tein siis reilusti tavoitetta enemmän, kun kävin kahdeksana päivänä Hervannan uimahallissa 2km rintauintilenkillä. Uintivauhti oli 44-47min/2km päivästä ja ruuhkasta riippuen. Nuo uintiharjoitukset menivät todella kevyesti hengästymättä, ja tuskin niistä paljon hyötyä kuntoon oli. Mutta jos edes yksi mitokondrio sai vähän lisää elinaikaa aina jokaisella allasvälillä, niin kyllähän tuo kannatti.
Isä oli hyvä uimaan ja niin on äitikin, eli uintigeenit ovat siis kohdallaan. Opettelin lapsena mökillä järvessä uimaan ensin koiraa ja muistan elävästi, kun pikkupoikana yhtenä päivänä sitten ”opin” rintauintia. Huusin järvestä rannalle: ”Äiti, äiti, kato! Mä osaan! Onko tää sammakkoa!” Siihen äiti totesi, että ”Onhan se sellainen hukkuva rampa rupisammakko.” Sittemmin olen ehkä hieman kehittynyt, kun kävin jopa tekniikkaopetuksessa joskus 1990-luvulla. Tyylissä on varmasti silti edelleen hukkuvan rupisammakon piirteitä.
Sellaisen havainnon tein muuten uimakäynneilläni, että nykyisin vesi on hallissa varsin lämmintä. Kun joskus vuosia sitten kävin uimassa, niin kylmä vesi oli yksi syy lopettamiselle. Nyt ei ollut kertaakaan kylmä ja saatan siksi vielä vaikka jatkaa uintia.

Valakyykky jäi tekemättä, vaikka yritin tänään ihan oikeasti. Vielä 15kg tangolla liike onnistui, mutta jo 20kg oli liian pelottava, joten 30kg oli turha edes yrittää. Ongelmahan ei ole sinänsä tuo paino, koska jopa minä jaksan nostaa 30kg. Ongelma on liikkuvuus, ja valakyykky on äärimmäinen liikkuvuusliike. Tällainen rautakanki tuskin pääsee edes kyykkyyn millään lailla, joten on lähes mahdotonta tehdä se kädet nostettuina suorina ylöspäin. Kokeile vaikka! Ja heti kun kädet kääntyvät eteen tai taakse, niin eihän se painokaan siellä ylhäällä pysy. Taidan nyt hyväksyä tosiasian, että koskaan tuo ei tule onnistumaan painojen kanssa, joten jatkan harrastusta kepin kanssa.

Huomenna sitten alkaa taas juoksu! Sääret ovat mielestäni täysin terveet. Tai mistä sen varmasti tietää, kun juoksua en ole kertaakaan kokeillut. Takareidet ja pohkeet ovat polkemisesta aika tukossa, ja vasen nivunen on kipeytynyt ilmeisesti uinnista, mutta eiköhän näillä kapuloilla juoksu onnistu. Sen verran pitää saada nopea progressio, että ensi viikonloppuna pääsee järvenkierrolle mukaan, ja sitten Teivocupiin parin viikon kuluttua.