torstai 31. tammikuuta 2019

Vegaaninen tammikuu ja eettistä pohdintaa

Edellisessä postauksessani päätin lopettaa jalan lepuuttelun ja ryhtyä siedättämishoitoon juoksemalla työmatkoja. Toisin kävi. Ensin tuli kylmä ilma jostain pohjoisesta. Sitten onnistuin lounastunnilla ihan kunnolla liukastumaan kaupungilla ja jo aiemminkin kipeä jalka meni ihan kaputt. Nyt ei vähään aikaan taas tarvitse miettiä juostako vai ei. Karhunkierros on nyt to-be-or-not-to-be.

Nyt kuitenkin kirjoitan positiivisemmista asioista ja unohdan juoksut toistaiseksi. On vegaanisen tammikuun viimeinen päivä ja vaikka joitakin tunteja on vielä kuukautta jäljellä, niin voin jo sanoa tehneeni täydellisyyttä hipovan suorituksen. Huomenna menen lounaalle mässäilemään kanaa kiinalaiseen ravintolaan, mutta tammikuun menin täydellisen vegaanisena. Tarkoittaa siis nimenomaan vegaanisena, eli ei edes maitoa/munia/voita/maitosuklaata/Ainoa tms.

Joitakin havaintoja/kommentteja:
- Paino ei noussut tammikuussa yhtään vaikka en pystynyt treenaamaan ollenkaan. Tämä johtui ehdottomasti kasvisruokavaliosta. Normaalisti paino olisi noussut 3-4kg.
- Ruoka oli niin ravintoloissa kuin kotona eineksissä ihan hyvää. Eli tuo ruoan maku ei ole vegaanipuolella ongelma minun kannaltani. Toki en ole mikään kulinaristi ja yleensäkin kaikki ruoat ovat ihan OK (tietyin poikkeuksin, kuten maksa, mustamakkara ja muu vastenmielinen).
- Ongelma oli, että ruoka oli tavallista kalliimpaa ja sitä yleensä oli liian vähän.
- Lisäksi vegaaniruoan helppo saatavuus on melko rajoitettua ja käytännössä kävin yksin syömässä tammikuun lounaat muutamassa valikoidussa paikassa, kun normaalisti menisin työkavereiden kanssa. Onneksi sain kuitenkin välillä houkuteltua tyttäriäni mukaan syömään.

Miten tästä eteenpäin? En jatka mitään vegaanimeininkiä, mutta kyllä hieman viilaan syömisajatuksiani.

Minulla ei ole mitään eettistä ongelmaa sen suhteen, että ihmiset kasvattavat eläimiä ruoaksi. Siksi minulla ei ole tarvetta periaatteellisista syistä ryhtyä vegaaniksi. Jos lähtisin tuolle linjalle, niin enemmän pitäisin eettisenä ongelmana eläinten jalostamista ja kasvattamista pelkästään ihmisten viihteeksi (koirat, kissat, hevoset), mutta pidän sitäkin jotenkin hyväksyttävänä. Eli plussat ovat molemmissa isommat kuin miinukset.

Sen sijaan pidän luonnon monimuotoisuuden vähenemistä valtavana ongelmana. Käytännössä tarkoitan "luonnollisen" ympäristön häviämistä. Mielestäni luonnolla on tärkeä suojeltava itseisarvo ja lisäksi tuo luonnon häviäminen varmuudella koituu ihmisille oikeaksi ongelmaksi myös ravinnon/terveyden yms. kautta.

Aivan ylivoimaisesti tärkein ongelma luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä on ihmisten tarvitsemien resurssien määrä ja erityisesti tarve saada riittävästi ruokaa. Koska ruokaa on kaikille kuitenkin saatava, niin siksi mielestäni ylivoimaisesti tärkein tavoite ihmiskunnalle on tuottaa ruokaa niin tehokkaasti kuin mahdollista. Siis tehomaatalous on tärkeintä mitä voi olla. Kyse on ihan puhtaasti ruokaa/km2-tilastosta. Tämä on seuraavan 50 vuoden tärkein taistelu.

Kaikki GMO ja suurmaatalous ja muu tekniikka pitää olla käytössä tuon pinta-alan tehomaksimoimiseksi. Luomu-näpertely ja vastaava pienimuotoinen viljely rikkaissa maissa on nimenomaan rikkaiden viihdyttämistä, ja ymmärrän sen kyllä markkinatalouden kannalta. Jos rikkaat maksavat luomusta, niin sitä kannattaa tehdä, mutta luonnon kannalta se on samaan huonoon suuntaan kuin kaikki muukin rikkaan maailman resurssien käyttö.

Ymmärrän kyllä, että pienviljely on monille ainoa elinkeino Afrikassa ja muualla kehittyvässä maailmassa. Tähän lääkkeenä on vain se, että kehitysapu keskittyy nimenomaan tuotannon tehokkuutta korostaviin keinoihin köyhemmillä alueilla. Parempia lajikkeita ja lannoitteita. Onneksi näin paljon tapahtuukin ja se oikeasti toimii. Köyhällä maailmalla ei ole varaa luomuun, mutta rikkaan maailman "vihreillä" kyllä on.

Nautakarja on ylivoimaisesti tehottomin liharuokamuoto tuon pinta-alaperiaatteen kannalta. En ole paljon nautaa aiemminkaan syönyt, mutta sen jätän jatkossakin pois. En kuitenkaan ole ehdoton, eli jos sitä jossain tuodaan eteen, niin syön kyllä. En vain itse normaalisti sitä tilaa/osta. Sen sijaan maitotuotteita aion käyttää, koska niissä tehokkuus on suurempi ja toisaalta vaihtoehdot huonommat.
Sika on paljon parempi kuin nauta, mutta kyllähän senkin rehu on aikamoinen ongelma. Sikaa pidän ruokavaliossa aina tarpeen mukaan.
Kana on sitten taas parempi ja sitähän minä tähänkin saakka olen suosinut. Jatkossa vielä enemmän. Tietenkin sekin on paljon huonompi kuin kasvisruoan syöminen, mutta en aio lähteä täysin kasvislinjalle. Lisään kyllä myös puhdasta kasvisravintoa (varsinkin Katmandussa!).

Tällainen pohdinta on aika symbolista, mutta parempi vähäkin kuin ei mitään. Tietenkin tajuan, että oma kulutukseni kokonaisuutena on aivan valtava ja kestämätön, niinkuin käytännössä lähes kaikilla muillakin suomalaisilla. Olen siis osa ongelmaa enkä osa ratkaisua. Tällä kuitenkin mennään ja seuraavat sukupolvet saavat sitten keksiä miten selviävät;-) Niinhän aiemmatkin sukupolvet ovat tehneet, ja se on ollut toimiva ratkaisu.

Ohessa vielä loppuun aika pysäyttävä tietoisku ruokataloudesta The Economist -lehdeltä
. Maailmasta ei tule vegaania ja tuo videossa oleva kasvislihaa tekevä ihminen on sivuseikka, mutta mielestäni tässä pätkässä tulee hyvin esille ongelman laajuus ja nimenomaan tarve maksimaaliselle tehokkuudelle. Video on 8min pitkä, mutta oleellisin asia on ihan alussa.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Viikko 3 (14.-20.1.2019) - Viikko meni taas ohi

Viikko 3: Juoksua 13km (5:28/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 05min.

Tilanne jalan suhteen ei ole parantunut, mikä ei todellakaan ole yllätys. Vain ortopedi saattaisi kuvitella, että juoksuttomuus voisi auttaa vammasta toipumista. Ja silti minäkin olen uskossani niin heikko, että välillä yhä lankean ortopedien höpötyksiin ja kokeilen lepoa. On taas aika ottaa järki käteen.

Pidin siis taas käytännössä juoksuttoman viikon, eli vain yhtenä päivänä hölkkäilin lyhyttä reittiä työmatkat. Pienintäkään positiivista vaikutusta ei tästä levosta seurannut. Alkavalla viikolla alan taas juosta työmatkoja, mutta jatkan lyhimmän reitin käyttöä. Viiden kilsan lenkki ei vielä ole kovin paha, ja jos sellaisia saa riittävästi kasaan, niin ehkä siedätyshoito tehoaa.

Juoksuttomuus syö motivaatiota aika paljon ja vähiin jäi muukin liikunta. Sentään kolme kuntosalikäyntiä ja pari crosstraineria sain väännettyä. Toukokuun Karhunkierros alkaa näyttää aika pahalta, jos ei tässä pian taas saa lenkkejä tehtyä. Nuorempana olisin kyllä tällä jalalla treenannut pitkiäkin lenkkejä, mutta ei sitä nyt vaan viitsi…

Vegaaninen tammikuu on kuitenkin jatkunut ja katson jo olevani jonkinlainen auktoriteetti Tampereen vegaani-skenessä. Ajattelinkin nyt jakaa vegaanitietoutta mahdollisille aloittelijoille. Eli vegaaniruokailun ranking 20 päivän vankalla kokemuksella:
1. Zeytuun (Kuninkaankatu). Useampi käynti ja aina hyvä palvelu ja ruoka.
2. Katmandu (Hämeenkatu). Erittäin maukas ruoka usealla käynnillä.
3. Muusa (Satakunnankatu). Aivan loistava vegaaninen brunssi! Nostaisin ylemmäs, mutta olen vain kerran käynyt ja lounasta ei ole testattu.
4. Sitko (Näsilinnankatu). Hyvät vegaaniset pizzat.
5. Tammer Trattoria (Satakunnankatu). Erinomainen vegaanipizza ja jotain muutakin hyvää. Miinuksena se, että tilauksen tekeminen on vaikeaa, kun tarjoilijat eivät tiedä mistään mitään.
6. Gopal (Kuninkaankatu). AIVAN PASKAN TÖRKEÄT HINNAT! Menin sisään ja kasasin ruoan seisovasta pöydästä ja en enää kassalla viitsinyt lähteä pois, kun olen niin kiltti. Tuplasti kalliimpi kuin kaikki edelliset (siis 100% lisää hintaa). Ruoka saattoi olla ihan OK, mutta en pystynyt keskittymään siihen, kun vaan v*tutti se hinta koko syömisen ajan. Lupaan että en koskaan enää mene Gopaliin enkä mihinkään muuhunkaan G:llä alkavaan vegaaniravintolaan!

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Viikko 2 (7.-13.1.2019) - Telakka jatkuu

Tammikuun toinenkin viikko kului lähes ilman juoksua. Hölkkäsin maanantaina pienen lenkin ja nyt tänään (su) kokeilin uudelleen, mutta ei tuo oikea jalka nyt vaan tykkää edes kevyestä juoksusta. Askel on varmaan sen verran vääristynyt takareisivaivan takia, että nyt on polvikin kipeytynyt. Pakko se on kuitenkin edes kerran viikossa pieni lenkki kokeilla, kun tulevat Karhunkierroksen sankaritkin taas kiersivät tuplajärvisen pakkasessa! Respekt!

Viikko 2: Juoksua 18km (5:39/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 10min.

Tipattomasta vegaanitammikuusta on yli 40% kulunut ja olen päässyt jo sujuvaan rutiiniin. Itse asiassa tämä on nyt sujunut niin hyvin, että luulisin toimieni pian näkyvän jo globaaleissa tilastoissakin. Käynkin päivittäin NASAn sivuilla tarkistamassa joko tuo CO2-käyrä olisi kääntynyt laskuun! Helmikuussa ainakin pitäisi käänteen jo olla selvä.

Painoa on tullut valitettavasti lisää ja painotavoitteen osalta voi jo nyt sanoa, että tammikuussa ei paino putoa! Epäilen syyksi melko massiivista pähkinöiden syömistä…

Kuntosalilla sain tällä viikolla käytyä jopa kolme kertaa ja siellä tapahtuu koko ajan pientä kehitystä. Lisäksi olen polkenut crosstraineria vähän. Tällä linjalla on tarkoitus jatkaa seuraavakin viikko.

maanantai 7. tammikuuta 2019

Viikko 1 (31.12.2018-6.1.2019) - Vuosi 2018 paketissa

Vuoden 2019 kilsasaldoksi tuli lopulta 4578km, mikä on määrällisesti ihan OK. Järvisiä on nyt takana 330 kappaletta ja maaginen 1000:n raja lähestyy kovalla vauhdilla. Valitettavasti juoksu ei missään vaiheessa lähtenyt kulkemaan ja vk:ta en juossut koko vuonna oikeastaan lainkaan. Tasan 1% noista kilsoista meni alle 4:00/km-vauhdilla ja 10% alle vintsaa. Eli oli kyllä melkoinen hölkkävuosi! Ja ei ole syytä olettaa, että alkanut vuosi olisi tältä osin parempi.

Pienenä lohtuna kuluneena vuonna projekti NUTS kuitenkin meni läpi ja sen treeninä tuli samottua paljonkin lenkkejä. Samalla pitkä-hidas linjalla siis jatketaan, mutta kyllä takaraivossa on edelleen pieni toive juosta edes vähän kovemaa välillä.

Uuden vuoden aloitin lähes juoksuttomalla viikolla, kun oikea jalka on päässyt varsin huonoksi. Tosin lepo ei ole oleellisesti ennenkään auttanut ja tuskin nytkään. Kävin pari kokeilevaa hölkkää tekemässä, ja lisäksi pari kuntosalia ja aloitin taas crosstrainerin polkemisen.

Viikko 1: Juoksua 19km (5:39/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 10min.

Tammikuusta on 20% kulunut ja tähän saakka tipaton vegaanikuukausi on pitänyt. Kuten aiempaan kirjoitukseeni jo kommentoin, niin olen jopa vaihtanut Aino-vegaanin tammikuun ihan aitoon täysvegaaniin. Ajattelin, että samalla rahalla voi suorittaa homman kunnolla.


Teen tässä samalla tutkimusta kuinka vegaanius vaikuttaa kunnon kehittymiseen. Siihen sopii hyvin tämä jalan palauttelu jättämällä treeni pois tai ainakin minimiin. Minullahan on tutkijan koulutus ja tiedän kuinka tärkeää tutkimuksessa on vakioida testiympäristö ja kohdistaa tutkimus vain haluttuun muuttujaan. Jos treenaisin, niin se saattaisi vaikuttaa kuntoon ja näin ollen en pystyisi erottamaan vegaaniuden vaikutusta. Nyt saan hyvää puolueetonta tietoa siitä kuinka juuri vegaanius/tipattomuus vaikuttaa. Jos en tammikuun lopussa ole kovassa kunnossa, niin minulla on ainakin hyvä syy todeta, että vegaanius/tipattomuus on turhaa.

Alkavallakin viikolla siis pari kuntosalia, crosstraineria ja vähän juoksuakin.