Su 23.4. - Lontoon maratooni + viikko 16

Su 42km, 3h 36min

Ap: Lontoon maraton 42.2km, 3:36:38, 5:08/km.

Edessä oli sitten legendaarinen Lontoon maratooni ja vaikka kuinka olin taas haaveillut pääseväni juoksukuntoon, niin turistireissuksi tämä oli tuomittu jo monta kuukautta sitten. Mutta eihän turistireissuissakaan mitään vikaa ole. Lontoo on New Yorkin jälkeen telluksen hienoin turistikaupunki, joten kiva oli lähteä sinne hölkkäämään.

Olin nyt Paula Vetikon matkatoimiston matkalla ja tämä olikin ensimmäinen kerta, kun osallistuin ihan viralliselle maratonmatkalle. Kokemus oli positiivinen! Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna aamulennolla, joten täältä periferiasta piti lähteä linja-autolla jo aamulla klo 4. Suomen porukan koko tällä matkalla oli vähän vajaat 20 juoksijaa.

Päivä kului ohjatusti numeroiden haussa ja expossa, ja sitten syömässä. Järjestelyt olivat hienot niin maratoonin kuin matkatoimistonkin osalta. Hotelli oli lähellä maalialuetta ihan "keskustassa". Kun nyt oltiin nautiskelumatkalla, niin tilasin illalla vielä huonepalvelusta ison hampurilaisaterian ja pullon viiniä, ja katselin Designated Survivorin uusia jaksoja Netflixistä. Tämän jälkeen nukuinkin sikeästi aina klo 4 herätykseen saakka.

Kävin aamiaisella syömässä perinteisen englantilaisen aamiaisen idealla, että koko rahan edestä. Yhdessä edellisen illan hampurilaisen kanssa odottelin pieniä ongelmia maratonille, mutta melkein selvisin silti ilman. Lähtöpaikalle mentiin yhdessä metrolla ja lähtö olikin aivan erinomaisesti järjestetty! Tilaa oli odotusalueella karsinoiden vieressä valtavasti ja karsinoihin pääsi muutamassa minuutissa. Parasta mitä ikinä on massamaratoneilla nähty.

Hakeuduin startissa mahdollisimman taakse johonkin 3.30-3.45-tavoitteen välimaille. Ekoista askeleista alkaen oli selvää, että juoksun osalta on huono päivä ja takareidet olivat melko lukossa jo alussa. Juoksin siinä porukan mukana alussa reilua vintsaa ja sitten vähän alle, kun porukka alkoi hieman harventua. Kannustusta oli valtavasti koko ajan.

Siinä sitä hölkättiin porukassa ja varsin nopeasti tämän Lontoon maratoonin erikoispiirre alkoi selvitä. Melkein jokainen juoksija oli jonkun sairauden hyväntekeväisyyden asialla, ja myös valtaosa yleisöstä kannusti joko syöpää tai sitten vaikkapa alzheimeria. Oli toki paljon myös geneerisiä huumorikannustajia. Oikeastaan koko juoksuni pääharrastus oli opetella erilaisten sairauksien nimiä juoksijoiden paidoista. Tämä hyväntekeväisyyspainotus näkyi myös siinä, että vaikka maratoonin taso sinänsä oli erittäin kova, niin myös kokemattomia juoksijoita oli valtavasti. En ole ikinä nähnyt niin paljon porukkaa kävelemässä tai muuten katkeamassa ja nojailemassa aitoihin juoksun aikana.

Oman juoksuni tavoitteellisuudesta ja tasosta kertokoon se, että jossain välissä ohi meni paavi, supermies, amiraali Nelson, kokki kattilan ja paistinpannun kanssa, etc. Tästä ei nöyryytys enää pahene. Tosin meidän matkaporukan nopein (juoksi alle 2.50) ei hänkään selvinnyt nöyryytyksettä, kun hän ei pystynyt peesaamaan sukeltajan maskissa ja puvussa juossutta ennätyksen tekijää. Maratonilla tehtiin ilmeisesti 30-40 uutta Guinnessin ennätystä nopeimmasta mitä ihmeellisimmässä puvussa juostusta maratonista. Tuo kyllä taitaa kertoa enemmän Guinessin ennätyksistä kuin tästä maratonista…

Tower Bridgelle ja puoliväliin tulin sopivasti hieman alle vintsaa ja edessä oli juoksun kohokohta, eli kärjen kohtaaminen pätkällä, jossa 34-36km ja 20-22km osuudet kohtasivat. Kun näin kärkiauton tulevan, niin hyppäsin radan sivuun ja hain hyvän kuvausaseman. Kärkiautoja olikin melkoinen pataljoona ja sitten Kenian mies tuli selvässä johdossa. Odottelin hetken ja Bekele tuli kolmantena aika kaukana kärjestä, mutta sain kuitenkin kuvan.

Tästä eteenpäin juoksu olikin sitten hiipumista. Jalat eivät toimineet juurikaan vaikka varsinainen stoppi tuli vasta 36km kohdalla. Siinä olin vielä 3.30-vauhdissa, mutta jouduin siitä alkaen ottamaan kävely/venyttely-pätkiä. Lisäksi omat geelini olivat loppuneet ja otin järjestäjän teollisuusmyrkyksi luokiteltavaa urheilujuomaa ja WC-reissu oli nopeasti välttämätön. Muutenhan juomahuolto oli hienosti hoidettu, kun vesipulloja sai noin 1 mailin välein! Aivan loistavaa!
Mutta urheilujuomapullojen väkevyys oli ihan älytön ja vatsa veti heti sekaisin vaikka ajattelin, että maaliin on niin vähän matkaa, että ei tässä enää ehdi ongelmia tulla… Olisi vaan pitänyt pysyä järjestäjän geeleissä, kun niitäkin oli hyvin tarjolla, mutta jotenkin missasin ne lopussa.

Loppu siis puujalkahölkkää, mikä vei hohtoa sinänsä upealta viimeiseltä 5km-pätkältä. Ei varmaan hienompaa loppua ole missään. Maalissa ajassa 3.36 ja hieno mitali kaulaan. Siitä reilun kilsan kävely hotellille ja yksi rasti 100-listasta voidaan taas päivittää.

Tapahtuma oli hienoin maraton, jolle olen osallistunut. Tietenkin hohtoa himmensi oma surkea juoksuni, mutta ollaan nyt iloisia tästäkin vähästä. Vähän tästä syttyi sellainen fiilis, että se New Yorkin maraton pitää myös käydä hölkkäämässä.

Ip: lepo.

Pubissa.

Viikko 16 (17.-23.4.2017)

Juoksua 56km (5:12/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 35min.

Pidän nyt viikon tauon ja yritän sitten löytää motivaatiota.