To 10km, 54min
Ap: crosstrainer 40min.
Ip: kevyt 10.0km, 53:45, 5:23/km.
Mattohölkkä iltapäivällä. Pitkästä aikaa matolla hölkkääminen on siedettävää eikä tunnu toivottoman raskaalta.
Pe 19km, 1h 35min
Ap: kevyt 7.0km, 38:07, 5:27/km.
Aamuhölkkä matolla.
Ip: vr3 + 3 x 2400m/1min + vr2 (yht. 12.3km), 56:30, 4:36/km.
Markon kanssa "reipasta" hallissa. Juostiin kahdeksan kierroksen settejä ja aina lyhyt juomatauko välissä. Näiden ei ollut tarkoitus olla mitään vetoja vaan enemmän jotain vähän helpompaa. Nuo kolme settiä menivät kiihtyvästi keskareilla 4:20/km, 4:10/km ja 4:00/km. Ihan kivasti meni ja nyt pitäisi näitä 4:00-4:30/km-välille osuvia kilsoja saada mahdollisimman paljon. Selvyydeksi mainittakoon, että kyllä Marko katosi viimeisessä vedossa johonkin horisonttiin.
La 8km, 44min
Palauttelua eilisestä ja koko viikosta.
Ap: kevyt 8.0km, 43:31, 5:27/km.
Mattohölkkä.
Katselin upean dokkarin Guamin saarella suurin määrin esiintyneen Lytico-Bodig-sairauden tutkimisesta. Se jäi kyllä suuresti vaivaamaan ja en käsitä miten en ole kuullut tuosta aiemmin tai ainakaan se ei ole jäänyt mieleen. Tuo on siis ALS:n/Parkinsonin/Alzheimerin tapainen sairaus, jota on esiintynyt vuosisatoja suurin määrin Guamilla (paitsi nyt se on yhtäkkiä melkein hävinnyt), mutta ei juurikaan missään muualla. Dokkari oli siis katsaus erilaisiin teorioihin ja tutkimuksiin, jotka 1950-80 lukujen aikana yrittivät selvittää miksi tautia esiintyy siellä niin paljon. Globaalisti mielenkiintoisen siitä teki juuri se, että tauti on niin samanlainen kuin nuo yleiset vakavat aivorappeumat, joten syyn selviäminen voisi antaa vinkkejä niihinkin.
Mutta eihän sieltä mitään johtopäätöstä syntynyt ja koko tarina jäi auki ihan kuin Designated Survivorin eka kausi! Ei voi olla totta! Googlailin ohjelman jälkeen ja ilmeisesti siis vieläkään ei tunneta syytä tuolle taudille. Ei voi tajuta. Varmaan jotain ortopedejä on ollut siellä asiaa tutkimassa. Olihan siellä hyviä teorioita ja osa erittäin uskottavia, mutta ei silti varmuutta. Jotain se on ollut paikallisessa ruokavaliossa ja sen verran siitä jäi mieleen, että onneksi en suomalaisten sinileväjärvien ja Itämeren kaloja muutenkaan söisi, mutta en ainakaan tuon ohjelman jälkeen.
Tässä vaikka yksi vastaan tulllut helposti iuettava Scientific American -artikkeli. En vaan edellenkään voi ymmärtää, että näin tärkeää asiaa ei ole selvitetty kunnolla…. Mutta kai se on tärkeämpää vaikka tutkia polkujuoksujen affektiivisia maisemia.
Ip: lepo.
Su 27km, 2h 19min
Ap: jalkateräjumppa 40min + pitkä 26.6km, 2:19:25, 5:15/km.
Järvenkierto #8 gallardon kanssa. Professori teki yllätysvierailun Lihapojille saakka ja keskustelujen taso oli tietenkin todella korkealuokkaista. Professori osoitti myös hyvää talvikuntoa, kun juoksi meidät kiinni myöhästyttyään lähdöstä, eikä ollut edes hengästynyt.
Keli oli luminen ja homman mielekkyys taas välillä vähän kyseenalaista, mutta hyvinhän se meni. Jaksaminen alkaa olla hyvää, mutta jalat puutuvat aina aika pahasti jo siellä 15-20km jälkeen. Kyllä tästä on pitkä matka maratoonariksi, sillä viimeinen kymppi menee ihan köpötykseksi.
Ja vielä pitempi matka on juoksemaan jotain ultria, jotka sentään aiemmin kulkivat aika helposti. Nyt viikonloppuna juostiin 24h-juoksu Esport-areenalla ja ikätoverini jyrku tuli toiseksi 230km-tuloksella. Jyrku on tietenkin ehdoton ikäluokan huippu kaikilla pitkillä matkoilla, mutta pientä toivoa minä silti vielä itselleni kerään siitä, että 64-vuosikerta voi ainakin teoriassa pystyä tuollaisiin tuloksiin;-)
Ip: lepo.
Viikko 8 (20.-26.2.2017)
Juoksua 108km (5:09/km).
Liikuntaa yhteensä 11h 25min.
Satasen viikko lämmitti mieltä. Muutenkin juoksu sujui taas vähän paremmin kuin edellisillä viikoilla, vaikka kehumista ei ole vieläkään. Viikkoon tuli kuitenkin pari hyvää vauhdikkaampaa treeniä ja kulku oli ihan hyvä. Yritän vielä ensi viikonkin tehdä vähän enemmän ja myös reipasta, kun halli on kai auki, mutta sitten pitää levätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti