Viikko 40 (1.-7.10.2018) - Pirkka rallatellen

Ma
Ap: kevyt 10km
Ip: kevyt 8km

Ti
Ap: kuntosali 30min + kevyt 6km
Ip: kevyt 7km

Ke
Ap: kevyt 9km
Ip: vr2 + 3 x 2000m / 5min + vr5

To
Ap: lepo
Ip: lepo

Pe
Ap: kuntosali 30min + kevyt 6km
Ip: hieronta 45min + kevyt 7km

La
Ap: mittapyöräilyä 80min
Ip: lepo

Su
Ap: Pirkan hölkkä 33km 2:47:06
Ip: lepo

Viikko 40: Juoksua 100km (5:10/km)
Liikuntaa yhteensä 11h 40min.

Perusviikko, joka päättyi ihan mukavaan Pirkan hölkkään.

Sain viikolla jatkettua kuntosaliharrastusta ja ehkä aavistus progressiotakin alkaa olla havaittavissa, mutta tarkkaa tutkimista progression löytäminen vaatii. Tuntuu silti, että jalat ovat kroonisen väsyneet koko ajan. Kuitenkin lenkit sujuvat ihan normaalilla vauhdilla, joten jatkan toistaiseksi samaan malliin.

Keskiviikkona jatkettiin viikottaista vetotreeniä tartanilla BJ:n kanssa. Kehitys on karmean hidasta, mutta nyt sentään jaksettiin jotenkin 3x2000m, kun viime viikolla viimeinen piti vaihtaa tonniksi.

Tänään oli sitten vuorossa Pirkan hölkkä #16. Lähdin matkaan ihan tavalliselle sunnuntaipitkikselle katsomaan miten juoksu maistuu. Järviset ovat olleet valitettavan raskaita hitaallakin vauhdilla, joten odotukset eivät olleet korkealla.
Oikea takareisi on vaivannut nyt taas pitempään, joten otin kunnon Burana-tujauksen ennen starttia ja lähdin sellaista hyvää perusvintsaa liikkeelle. Oli todella raskaat jalat, mutta siihen olen jo tottunut ja se ei tarkoita katastrofia. Nytkään kankeus ei eskaloitunut matkalla ja jalat pysyivät kohtuullisessa juoksukunnossa.
Ikävin takaisku oli kipeän takareiden pieni venäytys liukastumisen yhteydessä ennen Rutajärveä. Reisi jomotti kipeästi koko matkan sen jälkeen ja ei siinä Burana auttanut.
Mutta itse juoksu meni tasaisen mukavasti hyvällä fiiliksellä ja maalissa olo oli tuoreempi kuin monen järvisen jälkeen. Ei tuntunut ikävältä missään vaiheessa ja hengästymistä ei juuri ollut havaittavissa.

Hölkkäilin erilaisissa porukoissa aina peesiä hakien. Olin poikkeuksetta aina porukan hitain nousemaan mäkiä, mutta alamäissä ja varsinkin poluilla taas olin yleensä muuta porukkaa nopeampi. Ei siis ole vielä kuntosali tehnyt minusta väkivahvaa mäkimiestä! Hervannan isossa ylämäessä loppui sitten takareisistä kaikki voima ja melkein jäin paikalleni, mutta senkin jälkeen aina tasaisella juoksu kulki OK.
Loppuaika 2:47:06 oli selvästi odotuksia parempi, kun en ollut edes 3h:n alituksesta varma. Tuo mielestäni vastaa reilua vintsan alitusta järvisellä, ja eipä sellaisia ole minulle juuri tullut. Ja varsinkaan ihan mukavuusalueella juostuna.

Nyt on edessä Wiha-viikko ja pientä työmatkaakin siihen luvassa, joten kiirettä tulee riittämään! Onneksi keli näyttää erinomaiselta!