Ma-pe -
Tämäkin viikko meni sitten pelastusarmeijalle. Kävin pari kertaa kokeilemassa pientä hölkkää Ellan kanssa, mutta ei niitä oikein treeniksi voi laskea. Juoksutauko on nyt jatkunut pari viikkoa. Kyllä jalka vähän parempi on, mutta tuskaisen hitaasti tämä kehitys kehittyy.
Huomenna lauantaina 23.7. klo 8:00 aamulla järjestetään kolmas perinteinen Birgitta Challenge. Siis kuljetaan Birgitan polku ympäri jalan kaukaisesti juoksua muistuttavalla askeleella. Matkaahan tulee noin 46km ja aikaa kulunee reilu 6 tuntia. Pakko tunnustaa, että hieman hirvittää lähteä ja mitään vauhdin hurmaa ei todellakaan ole odotettavissa. Luotan kuitenkin, että burana-Jarin opeilla uskaltaa ainakin yrittää. En tosin ole varma pelottaako jalka vai juoksutauko enemmän…
Startti on tuttuun tyyliin Sääksjärveltä (navigaattoriin osoite Sääksjärventie 2) ja reitti kierretään myötäpäivään. Matkalla on kolme pistettä, joissa saamme täydennettyä vesipullot. Uudetkin osallistujat ovat erittäin tervetulleita! Tapahtuma on ilmainen ja mukaan saa tulla ilman ilmoittautumista ilmestymällä aamulla klo 8 lähtöpaikalle.
Kun tässä ei ole pystynyt juoksemaan, niin olen tehnyt aivotyöskentelyä. Ideat Suomen ensimmäisen Sudoku-run-tapahtuman ympärillä alkavat hahmottua ja projekti on aloittamista vaille valmis. Olen myös suunnitellut tee-se-itse rogaining tapahtumaa, kun jouduin jättämään Vimppojen kurittamisen Jämissä väliin. Ja minun rogaining on sitten sivistyneesti kaupungissa eikä missään metsässä.
Päivittäisiä harjoituksia ja niihin liittyviä tuntemuksia.
perjantai 22. heinäkuuta 2016
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016
La-su 16.-17.7. - Viikko 28
Viikonloppu meni vammaillessa. Nyt on kyllä paha paikka. Ei mitään toiveita juosta. Ja huomasin ikäväkseni, että ilmeisesti hesselöinnissäkin vaaditaan joitakin lihaksia, koska sama takareisi esti pyöräilynkin. Kävin sentään hiljakseen mittapyöräilemässä tarvittavat lisälenkit SAUL:n SM-kympille. Mittaus on valmis ja julkaisen pian pöytäkirjan, kunhan saan aikaiseksi.
La -
Su -
Viikko 28 (11.-17.7.2016)
Juoksua 5km (keskari 5:16/km).
Liikuntaa yhteensä 30min.
Mitä tähän nyt sanoisi? En ole heittänyt pyyhettä kehään vaikka siltä saattaa näyttääkin.
Viikolla ei siis ole tullut liikuttua, mutta muuten on ollut kiireitä tulevaisuutta ihmetellessä. Tulevaisuuden suunnittelussa pitää kuitenkin nojata historiaan. Niinpä olenkin selannut vanhoja valokuva-arkistoja ja löytänyt kaikenlaisia aarteita.
Olen tehnyt selväksi monesti aiemmin, että 1970-luvun jälkeen ei musiikissa ole mitään oleellista tapahtunut, vaikka kasarimeiningissä oli paljon hyvää siinäkin. Sen jälkeen ei mitään. Mutta oli 70-luvulla muutakin hyvää. Löysin nimittäin kuvan itsestäni juoksemassa 1970-luvulla!! Kyseessä on luultavasti Kaarila-juoksu, joka saattoi olla myös nimellä Sydänhölkkä, joita legendaarinen Markku Tunturi tuolloin järjesti. Kuva on Kaarilankadulta ja lähtö oli alamäkeen kohti Simolankatua (ja järvenkierron kesäreittiä). Kuvassa oikealla näkyy Nokiantie, jossa myös järvenkierron talvireitti kulkee. Näin ainakin luulisin.
Tärkeintä on kuitenkin huomata nuori urheilija numerolla 27x kuvan vasemmassa keskustassa ja kuvan ilmeisenä päähenkilönä. Molemmat jalat ilmassa. Eikä vain ilmassa, vaan korkealla ilmassa! Toinen hauska huomio on, että 70-luvulla kaikki juoksivat verkkareissa. Katsokaa nyt tuota porukkaa!
La -
Su -
Viikko 28 (11.-17.7.2016)
Juoksua 5km (keskari 5:16/km).
Liikuntaa yhteensä 30min.
Mitä tähän nyt sanoisi? En ole heittänyt pyyhettä kehään vaikka siltä saattaa näyttääkin.
Viikolla ei siis ole tullut liikuttua, mutta muuten on ollut kiireitä tulevaisuutta ihmetellessä. Tulevaisuuden suunnittelussa pitää kuitenkin nojata historiaan. Niinpä olenkin selannut vanhoja valokuva-arkistoja ja löytänyt kaikenlaisia aarteita.
Olen tehnyt selväksi monesti aiemmin, että 1970-luvun jälkeen ei musiikissa ole mitään oleellista tapahtunut, vaikka kasarimeiningissä oli paljon hyvää siinäkin. Sen jälkeen ei mitään. Mutta oli 70-luvulla muutakin hyvää. Löysin nimittäin kuvan itsestäni juoksemassa 1970-luvulla!! Kyseessä on luultavasti Kaarila-juoksu, joka saattoi olla myös nimellä Sydänhölkkä, joita legendaarinen Markku Tunturi tuolloin järjesti. Kuva on Kaarilankadulta ja lähtö oli alamäkeen kohti Simolankatua (ja järvenkierron kesäreittiä). Kuvassa oikealla näkyy Nokiantie, jossa myös järvenkierron talvireitti kulkee. Näin ainakin luulisin.
Tärkeintä on kuitenkin huomata nuori urheilija numerolla 27x kuvan vasemmassa keskustassa ja kuvan ilmeisenä päähenkilönä. Molemmat jalat ilmassa. Eikä vain ilmassa, vaan korkealla ilmassa! Toinen hauska huomio on, että 70-luvulla kaikki juoksivat verkkareissa. Katsokaa nyt tuota porukkaa!
perjantai 15. heinäkuuta 2016
To-pe 14.-15.7. - Olympialaiset vaarassa?
Alkaa olla viimeiset hetket antaa Rion näyttöjä, ja jalka menee koko ajan huonommaksi. Taisin pahasti aliarvioida takareiden vamman, koska nyt se ei enää tunnu "pieneltä". On pakko tunnustaa tosiasiat monen muun suomalaisen kisajoukkueeseen pyrkivän kanssa, että taitaa aika loppua kesken rajojen rikkomisen kannalta.
To -
Espoo-päivä. Istuminen autossa pahentaa jalkakipua.
Pe 5km, 29min
Ap: lepo.
Ip: kevyt 5.5km, 28:59, 5:16/km.
Juoksukokeilu. Tiesin jo päivän kävelyjen perusteella, että juoksu ei onnistu. Kokeilin kuitenkin ja oikaisin kotiin takaisin kesken lenkin heti kun pääsin. Ei ollut kivaa.
Nyt on vakava paikka edessä. Viikon kuluttua on Birgitta Challenge, johon osallistun maksoi mitä maksoi. Tiedot Pirkkalasta kertovat, että Tappi treenaa 4h päivässä ja tulee olemaan hirveässä iskussa Birgitan reitillä. Tavoite on pysyä porukassa ainakin Valkeakoski-Tampere-tien ylityksen juomapisteelle saakka ja konkata sitten toinen puolisko kotiin sen minkä pääsee.
Mainitaan nyt vielä, että tänään jätin irtisanoutumiseni Microsoftille ja myös työvelvollisuuteni päättyi ihan virallisesti. Enhän minä juuri töitä ole koko kesänä tehnyt, mutta nyt se on ihan virallista. Pitää alkaa miettimään erilaisia business-ideoita, jos vaikka ryhtyisi yrittäjäksi. Voisin vaikka alkaa eräoppaaksi, joka kierrättää ihmisiä Birgitan reitillä… Testaan tätä liikeideaa ensi lauantaina ja yritän rahastaa kavereilta pääsymaksua reitille;-)
On kyllä kohtalon ivaa, kun olin suunnitellut kaikkia juoksujuttuja juuri nyt seuraaviksi viikoiksi, mutta ei pysty juoksemaan…
To -
Espoo-päivä. Istuminen autossa pahentaa jalkakipua.
Pe 5km, 29min
Ap: lepo.
Ip: kevyt 5.5km, 28:59, 5:16/km.
Juoksukokeilu. Tiesin jo päivän kävelyjen perusteella, että juoksu ei onnistu. Kokeilin kuitenkin ja oikaisin kotiin takaisin kesken lenkin heti kun pääsin. Ei ollut kivaa.
Nyt on vakava paikka edessä. Viikon kuluttua on Birgitta Challenge, johon osallistun maksoi mitä maksoi. Tiedot Pirkkalasta kertovat, että Tappi treenaa 4h päivässä ja tulee olemaan hirveässä iskussa Birgitan reitillä. Tavoite on pysyä porukassa ainakin Valkeakoski-Tampere-tien ylityksen juomapisteelle saakka ja konkata sitten toinen puolisko kotiin sen minkä pääsee.
Mainitaan nyt vielä, että tänään jätin irtisanoutumiseni Microsoftille ja myös työvelvollisuuteni päättyi ihan virallisesti. Enhän minä juuri töitä ole koko kesänä tehnyt, mutta nyt se on ihan virallista. Pitää alkaa miettimään erilaisia business-ideoita, jos vaikka ryhtyisi yrittäjäksi. Voisin vaikka alkaa eräoppaaksi, joka kierrättää ihmisiä Birgitan reitillä… Testaan tätä liikeideaa ensi lauantaina ja yritän rahastaa kavereilta pääsymaksua reitille;-)
On kyllä kohtalon ivaa, kun olin suunnitellut kaikkia juoksujuttuja juuri nyt seuraaviksi viikoiksi, mutta ei pysty juoksemaan…
keskiviikko 13. heinäkuuta 2016
Ma-ke 11.-13.7. - Vammalepoa ja urheiluanalyysia
Kolme päivää täyslepoa ja luultavasti sama homma jatkuu ainakin toistaiseksi. Oikea takareisi on liian kipeä juoksuun ja muutenkin on pieniä motivaatiovaikeuksia ajatusten harhaillessa muualla.
Tänään oli kuitenkin penkkiurheilun suurpäivä, joten ajattelin avautua laajemminkin urheiluanalyysin parissa. Olen täällä blogissani osittain leikkisästi ja osittain tosissaan kommentoinut muitakin urheilulajeja kuin juoksua. Avaanpa tuota tässä hieman lisää. Olen ainakin epäsuorasti antanut ymmärtää vähintäänkin vajavaista arvostusta niin (1) hesselöintiin, (2) sienestämiseen kuin (3) potkupalloon. Nyt paljastan ajatuksiani näistä lajeista jonkin verran. (Tulipa melkoinen romaani;-)
1. Maantiepyöräily
Toivottavasti Tappi ei satu tätä blogikirjoitusta koskaan lukemaan, mutta onhan se maantiepyöräily minunkin mielestäni KUKL (=kestävyysurheilun kuninkuuslaji). Tietenkin joukkuetaktikointiin varsinkin etappiajoissa liittyy jotain pientä negatiivistakin, jos vain himmaillaan, mutta kovat vedot yksilösuorituksina ja toisaalta apuajajien suoritukset ovat omaa luokkaansa. Jokainen heinäkuu käytän lukemattoman määrän tunteja TdF:n seuraamiseen vaikka monet etapit ovat melko tylsiä. Mutta sitten välillä tulee sellaisia päiviä kuin tänään!
Porukka pysyi kovassa tuulessa ja vauhdissa hyvin kasassa ja potentiaalista huolimatta mitään radikaalia ei tapahtunut ennen kuin viimeisen vartin aikana. Kestosuosikkini Peter Sagan oli aktiivinen jo eilen (jäi toiseksi) ja jatkoi sitä koko etapin ajan tänään. Käsittämätön rohkeus/improvisaatio ohikiitävänä hetkenä johti siihen, että vihreäpaita Sagan ja keltapaita Froome (molemmat yhden apuajajansa kanssa) irtosivat pääjoukosta reilu kymppi matkaa jäljellä. Luultavasti juuri Sagan sai suostuteltua Froomen sitten megavuorovetoon, jonka avulla tuo irtiotto pysyi maaliin asti pääporukan edellä vaikka sieltä tultiin sadan miehen voimalla perässä. Luultavasti ikinä ennen ei ole vastaavaa tapahtunut TdF:n historiassa! Kun Sagan tuli voittajana maaliin, niin ei Koikkarin takkahuoneessa ole ollut samanlaista juhlaa sitten MM-95:n! KUKL! Sagan on ikuinen idoli. Kuka ikinä on pyörää polkenut ja katsoo tuota menoa, niin ei ole epäselvää etteikö siinä mentäisi inhimillisen kestävyyden/suorituskyvyn rajoilla, kun pääjoukko tulee samassa telelinssin kuvassa ja lopulta vain Sagan ja Froome polkevat pakoon. Eeppistä oikeaa urheilua!
Samalla Chris Froomen arvostus nousi uudelle dekadille. Minua on vähän tympinyt Sky-joukkueen ylivoima ja se ettei Froomelle voi mitään, mutta tällaiset etapit kyllä osoittavat, että voitto menee oikeaan osoitteeseen. Suotakoon TdF:n voitto siis Froomelle, koska teki tällaisen upean riskivedon Saganin kanssa vaikka ihan hyvin hän olisi voinut vain jäädä polkemaan pääjoukkoon. Tätä etappia muistellaan vielä vuosia;-)
2. Suunnistus
Suunnistus on myös kova laji, koska siinä juostaan paljon. Valitettavasti sillä piilotettujen sahapukkien etsimisellä ei ole mitään tekemistä urheilun kanssa. Kokonaisuutena laji on siis silti fyysisesti vaativa ja oikeaa urheilua juuri tuon juoksemisen takia. Mutta ihan vastaava olisi vaikka ratakymppi, jossa kahden kilsan välein pitäisi täyttää joku sudoku. Kieltäydyn siis ehdottomasti hyväksymästä kartanluvun tai sahapukkien etsimisen osaksi urheilusuoritusta.
Rogainingia kommentoin vasta sen jälkeen, kun joskus käyn itse kokeilemassa. Lähtökohtaisesti siinäkin on menty pieleen sekoittamalla lotto ja muu arvonta urheilun joukkoon. Taidanpa ehdottaa uuden lajin Sudoku-Run synnyttämistä hallissa tehtäväksi talviversioksi suunnistuksen rinnalle.
3. Jalkapallo
Yksi elämäni suurimpia ihmetyksiä on jalkapallo. Vaikka tätä saattaa lukea joku hairahtunut jalkapallon ystävä, niin silläkin uhalla sanon, että siinä pelissä ei ole mitään järkeä. Tiedostan, että maailmassa on paljon jalkapallon ystäviä, ja se juuri on minun ihmetykseni. En ole aktiivinen jalkapallon seuraaja ja siksi en ole asiantuntija. Kuitenkin katson satunnaisesti koosteita ja Youtubea, ja joskus jalkapallon arvokisa saattaa olla hetken TV:ssä päällä, jos en löydä kaukosäädintä kanavaa vaihtaakseni. Kuitenkin katson monia muita urheilulajeja myös samalla tavalla satunnaisesti ja silti jalkapallo erottuu joukosta kaikkein typerimpänä.
Joka tapauksessa tässä ovat objektiiviset perusteluni miksi jalkapallo on epäurheilua.
a) Pelaajien taito on huono. On aivan uskomatonta nähdä, että pelaajat jatkuvasti potkivat palloa reilusti ohi maalin vaikka sen luulisi olevan tärkein osaaminen koko pelissä. Maali on valtava ja vaikka potku lähtee ihan läheltä, niin silti useimmat potkut menevät ihan minne sattuu. Vastaavaa huonoutta en ole ikinä nähnyt missään muussa pelissä. Selvästi pihapelejä ei ole riittävästi pelattu ja pelaajat eivät viitsi treenata. Youtubesta on helppo löytää erilaisia tubettajia, jotka osuvat pallolla sinne mihin haluavat, eli kovin vaikeaa se ei voi olla. Katso vaikka tämä Zlatanin perussuoritus. Kuinka kukaan voi olla näin huono? Ja tämä on siis ihan peruskamaa.
b) Pelaajien kunto on huono. Peli on vain 2x45 min, josta suurin osa ajasta kävellään tai ollaan paikoillaan. Toki välillä otetaan spurtteja, mutta silti on käsittämätöntä, että pitää voivotella pelaajien jaksamista jatkoajalla tai rankkarikisassa, ja pitää olla (useita) välipäiviä pelien välillä. Oikeissa kestävyyslajeissa näin ei ole. Samaan kategoriaan menee lisälepoajan hankkiminen kaikenlaisilla näyttelemisillä loukkaantumisista. Ei ole urheilua.
c) Selostajat/televisiointi. Selostajat ovat sitten ihan oma lukunsa tähän jalkapallon typeryyteen. Myötähäpeä on suunnaton, kun suomalaiset selostajat huutavat hulluna vaikkapa Kroatia-Slovenia-pelin maaleista. Onnettomat selostajat ovat katsoneet kotona jotain Etelä-Amerikan jalkapallopelejä ja yrittävät matkia selostajia sieltä ja venyttää gooool-huutoja. He eivät kuitenkaan ymmärrä kansallisia kulttuurieroja ja jalkapallon "hieman" erilaista asemaa Brasiliassa kuin Suomessa. Mitä ihmeessä he huutavat? Kuka välittää tekeekö Kroatia vai Slovenia maalin? Ja miksi olisi hysteerisen huutamisen arvoista Suomessa edes se, jos Portugali tai Ranska tekee maalin finaalissa. En tiedä olenko ainoa, mutta minun on käännettävä kanavaa tai painettava mute-nappia, kun tuo ihan järjetön huutaminen maaleista alkaa. Muissa lajeissa en tiedä mitään vastaavaa ja teennäisyys selostajapellejen osalta on käsin kosketeltavaa.
Vaikka on selvää, että jalkapallossa ei ole mitään urheilullisesti arvostettavaa, niin en silti pysty selittämään miksi se on niin valtavan suosittua. Jatkan tämän ihmettelemistä. Lohduttaudun sillä, että ihmismassojen käytös on vain arvaamatonta. Roomalaiset gladiaattorimenot ja muu vastaava "urheilu" oli suunnattoman suosittua ilman urheilullisia ansioita. Jotain samankaltaista on ehkä jalkapallossa ja sen ympärille kehittyneessä hysteriassa.
Tänään oli kuitenkin penkkiurheilun suurpäivä, joten ajattelin avautua laajemminkin urheiluanalyysin parissa. Olen täällä blogissani osittain leikkisästi ja osittain tosissaan kommentoinut muitakin urheilulajeja kuin juoksua. Avaanpa tuota tässä hieman lisää. Olen ainakin epäsuorasti antanut ymmärtää vähintäänkin vajavaista arvostusta niin (1) hesselöintiin, (2) sienestämiseen kuin (3) potkupalloon. Nyt paljastan ajatuksiani näistä lajeista jonkin verran. (Tulipa melkoinen romaani;-)
1. Maantiepyöräily
Toivottavasti Tappi ei satu tätä blogikirjoitusta koskaan lukemaan, mutta onhan se maantiepyöräily minunkin mielestäni KUKL (=kestävyysurheilun kuninkuuslaji). Tietenkin joukkuetaktikointiin varsinkin etappiajoissa liittyy jotain pientä negatiivistakin, jos vain himmaillaan, mutta kovat vedot yksilösuorituksina ja toisaalta apuajajien suoritukset ovat omaa luokkaansa. Jokainen heinäkuu käytän lukemattoman määrän tunteja TdF:n seuraamiseen vaikka monet etapit ovat melko tylsiä. Mutta sitten välillä tulee sellaisia päiviä kuin tänään!
Porukka pysyi kovassa tuulessa ja vauhdissa hyvin kasassa ja potentiaalista huolimatta mitään radikaalia ei tapahtunut ennen kuin viimeisen vartin aikana. Kestosuosikkini Peter Sagan oli aktiivinen jo eilen (jäi toiseksi) ja jatkoi sitä koko etapin ajan tänään. Käsittämätön rohkeus/improvisaatio ohikiitävänä hetkenä johti siihen, että vihreäpaita Sagan ja keltapaita Froome (molemmat yhden apuajajansa kanssa) irtosivat pääjoukosta reilu kymppi matkaa jäljellä. Luultavasti juuri Sagan sai suostuteltua Froomen sitten megavuorovetoon, jonka avulla tuo irtiotto pysyi maaliin asti pääporukan edellä vaikka sieltä tultiin sadan miehen voimalla perässä. Luultavasti ikinä ennen ei ole vastaavaa tapahtunut TdF:n historiassa! Kun Sagan tuli voittajana maaliin, niin ei Koikkarin takkahuoneessa ole ollut samanlaista juhlaa sitten MM-95:n! KUKL! Sagan on ikuinen idoli. Kuka ikinä on pyörää polkenut ja katsoo tuota menoa, niin ei ole epäselvää etteikö siinä mentäisi inhimillisen kestävyyden/suorituskyvyn rajoilla, kun pääjoukko tulee samassa telelinssin kuvassa ja lopulta vain Sagan ja Froome polkevat pakoon. Eeppistä oikeaa urheilua!
Samalla Chris Froomen arvostus nousi uudelle dekadille. Minua on vähän tympinyt Sky-joukkueen ylivoima ja se ettei Froomelle voi mitään, mutta tällaiset etapit kyllä osoittavat, että voitto menee oikeaan osoitteeseen. Suotakoon TdF:n voitto siis Froomelle, koska teki tällaisen upean riskivedon Saganin kanssa vaikka ihan hyvin hän olisi voinut vain jäädä polkemaan pääjoukkoon. Tätä etappia muistellaan vielä vuosia;-)
2. Suunnistus
Suunnistus on myös kova laji, koska siinä juostaan paljon. Valitettavasti sillä piilotettujen sahapukkien etsimisellä ei ole mitään tekemistä urheilun kanssa. Kokonaisuutena laji on siis silti fyysisesti vaativa ja oikeaa urheilua juuri tuon juoksemisen takia. Mutta ihan vastaava olisi vaikka ratakymppi, jossa kahden kilsan välein pitäisi täyttää joku sudoku. Kieltäydyn siis ehdottomasti hyväksymästä kartanluvun tai sahapukkien etsimisen osaksi urheilusuoritusta.
Rogainingia kommentoin vasta sen jälkeen, kun joskus käyn itse kokeilemassa. Lähtökohtaisesti siinäkin on menty pieleen sekoittamalla lotto ja muu arvonta urheilun joukkoon. Taidanpa ehdottaa uuden lajin Sudoku-Run synnyttämistä hallissa tehtäväksi talviversioksi suunnistuksen rinnalle.
3. Jalkapallo
Yksi elämäni suurimpia ihmetyksiä on jalkapallo. Vaikka tätä saattaa lukea joku hairahtunut jalkapallon ystävä, niin silläkin uhalla sanon, että siinä pelissä ei ole mitään järkeä. Tiedostan, että maailmassa on paljon jalkapallon ystäviä, ja se juuri on minun ihmetykseni. En ole aktiivinen jalkapallon seuraaja ja siksi en ole asiantuntija. Kuitenkin katson satunnaisesti koosteita ja Youtubea, ja joskus jalkapallon arvokisa saattaa olla hetken TV:ssä päällä, jos en löydä kaukosäädintä kanavaa vaihtaakseni. Kuitenkin katson monia muita urheilulajeja myös samalla tavalla satunnaisesti ja silti jalkapallo erottuu joukosta kaikkein typerimpänä.
Joka tapauksessa tässä ovat objektiiviset perusteluni miksi jalkapallo on epäurheilua.
a) Pelaajien taito on huono. On aivan uskomatonta nähdä, että pelaajat jatkuvasti potkivat palloa reilusti ohi maalin vaikka sen luulisi olevan tärkein osaaminen koko pelissä. Maali on valtava ja vaikka potku lähtee ihan läheltä, niin silti useimmat potkut menevät ihan minne sattuu. Vastaavaa huonoutta en ole ikinä nähnyt missään muussa pelissä. Selvästi pihapelejä ei ole riittävästi pelattu ja pelaajat eivät viitsi treenata. Youtubesta on helppo löytää erilaisia tubettajia, jotka osuvat pallolla sinne mihin haluavat, eli kovin vaikeaa se ei voi olla. Katso vaikka tämä Zlatanin perussuoritus. Kuinka kukaan voi olla näin huono? Ja tämä on siis ihan peruskamaa.
b) Pelaajien kunto on huono. Peli on vain 2x45 min, josta suurin osa ajasta kävellään tai ollaan paikoillaan. Toki välillä otetaan spurtteja, mutta silti on käsittämätöntä, että pitää voivotella pelaajien jaksamista jatkoajalla tai rankkarikisassa, ja pitää olla (useita) välipäiviä pelien välillä. Oikeissa kestävyyslajeissa näin ei ole. Samaan kategoriaan menee lisälepoajan hankkiminen kaikenlaisilla näyttelemisillä loukkaantumisista. Ei ole urheilua.
c) Selostajat/televisiointi. Selostajat ovat sitten ihan oma lukunsa tähän jalkapallon typeryyteen. Myötähäpeä on suunnaton, kun suomalaiset selostajat huutavat hulluna vaikkapa Kroatia-Slovenia-pelin maaleista. Onnettomat selostajat ovat katsoneet kotona jotain Etelä-Amerikan jalkapallopelejä ja yrittävät matkia selostajia sieltä ja venyttää gooool-huutoja. He eivät kuitenkaan ymmärrä kansallisia kulttuurieroja ja jalkapallon "hieman" erilaista asemaa Brasiliassa kuin Suomessa. Mitä ihmeessä he huutavat? Kuka välittää tekeekö Kroatia vai Slovenia maalin? Ja miksi olisi hysteerisen huutamisen arvoista Suomessa edes se, jos Portugali tai Ranska tekee maalin finaalissa. En tiedä olenko ainoa, mutta minun on käännettävä kanavaa tai painettava mute-nappia, kun tuo ihan järjetön huutaminen maaleista alkaa. Muissa lajeissa en tiedä mitään vastaavaa ja teennäisyys selostajapellejen osalta on käsin kosketeltavaa.
Vaikka on selvää, että jalkapallossa ei ole mitään urheilullisesti arvostettavaa, niin en silti pysty selittämään miksi se on niin valtavan suosittua. Jatkan tämän ihmettelemistä. Lohduttaudun sillä, että ihmismassojen käytös on vain arvaamatonta. Roomalaiset gladiaattorimenot ja muu vastaava "urheilu" oli suunnattoman suosittua ilman urheilullisia ansioita. Jotain samankaltaista on ehkä jalkapallossa ja sen ympärille kehittyneessä hysteriassa.
sunnuntai 10. heinäkuuta 2016
Ma-su 4.-10.7. - Hölkkää Ellan kanssa ja viikko 27
Viikkoa leimasivat takareisikivut ja vähät juoksut olivat melko vaikeita. Viikon parasta antia olivat hölkät Ellan kanssa.
Ma 13km, 1h 09min
Ap: lantio- ja pakarajumppa 40min.
Kevyt lihaskuntotreeni. Ensimmäinen 10 viikkoon… Tuntuu varmaan huomenna, vaikka olikin todella kevyt.
Ip: kevyt 12.6km, 1:09:22, 5:30/km.
Suolijärven ympäri Markon kanssa. Mukavaa hölkkää ja ylämäkiä vähän käveltiinkin.
Ti 23km, 2h 03min
Ap: hissuttelu 5.4km, 34:16, 6:21/km + kevyt 6.2km, 32:59, 5:17/km.
Ensin mukava hissuttelu Ellan kanssa Koikkarissa Pahalammen ympäri ja siihen perään oma kevyt hölkkä Suolijärven suuntaan. Ella yllättäen innostui vähän hölkkäilemään Maltalla ollessaan, joten tämä toivottavasti ei jäänyt ainoaksi yhteiseksi lenkiksi meilläkään.
Oikea takareisi on ikävästi kipeytynyt. Onhan se lievästi vaivannut jo pitkään, mutta nyt se on mennyt vielä vähän huonompaan suuntaan.
Ip: 11.3km, 55:38, 4:57/km.
Iltalenkkinä tutusti Arboretum-Iidesjärvi-kierto. Oikea takareisi vaivaa ja oli hieman epämukavaa. Alku hiljaa ja loppu reippaammin. Syke oli taas onneksi aika normaali.
Ke -
Yritin kyllä juosta, mutta nyt takareisi oli sen verran kipeä, että ei onnistunut… Pidetään lepopäivä.
To 17km, 1h 45min
Ap: lepo.
Laiskottelua. Hävettää…
Ip: hissuttelu 5.9km, 38:54, 6:36/km + porrastreeni 11.0km, 1:06:00, 6:00/km.
Kävin iltapäivän aluksi Ellan kanssa hölkällä Hallilan suuntaan. Välillä otettiin pari ylämäkispurttia ja välillä käveltiin. Olipa kivaa!
Oikea takareisi on edelleen kipeä, mutta ei se silti juoksua estä. Lähdin Markon kanssa Pispalan portaisiin tekemään pomppuja ja porrasjuoksuja. Verkkailtiin runsaasti ennen vetoja, niiden välillä ja vielä vetojen jälkeen. Maltti oli treenissäkin mukana, joten ei ottanut liian koville. Marko pomppi portaita tosin välillä yhdelläkin jalalla kinkkaamalla ja siihen minulla ei voima riittänyt. Tulipahan silti pompittua ja loikittua. Kyllä tätä voisi tehdä useamminkin.
Pe 8km, 42min
Ap: kevyt 8.0km, 42:05, 5:16/km.
Vaikea aamuhölkkä. Sai jäädä päivän ainoaksi.
Ip: lepo.
La 6km, 37min
Ap: hissuttelu 5.7km, 36:30, 6:24/km.
Aamuhölkkä Ellan kanssa.
Ip: lepo.
Su 38km, 3h 32min
Ap: pitkä 26.7km, 2:19:57, 5:15/km.
Järvenkierto gallardon, Jannen ja Hannun kanssa. Lähdin mukaan kipeästä jalasta huolimatta, kun ajattelin Hannulta tivata tietoja Vimppojen salaisista Kesäillan rogaining-suunnitelmista. Hannu kuitenkin vaikeni kuin muuri… No, minä kyllä voitan minkä tahansa joukkueen Vimpat sieltä saa jalkeille ja lisäksi minulla on kunniakas get-out-of-jail-kortti, koska kisaparia ei ole vielä löytynyt.
Juoksu oli vaikeaa ja hitaasta vauhdista huolimatta mittasin maksimisykkeeksi 175! TE oli kauniin pyöreästi 5,0. Eli jotain oli aika pahasti pielessä. Ei kule.
Ip: hölkkä 11.2km, 1:12:22, 6:28/km.
Lähdin iltapäivällä vielä toiselle hölkälle, kun Ella pyysi taas lenkille mukaan. Ja nyt juoksimme kaiken lisäksi Ellan pitkiksen, eli yli 11km! Tämä samalla kuittasi 100-listani tavoitteen #48. Tämän perusteella lukija voikin jo arvata, että piilotetuissa tavoitteissani on vielä lenkit molempien muidenkin tyttärieni kanssa;-) Näissä tavoitteissa ideana on ollut, että iskän esimerkki saisi jonkin verran terveitä liikunnallisia elämäntapoja juurrutettua myös lapsiin. Tyttärestä riippuen olen sitten asettanut tavoitteen vähän eri tavalla, ja Ellan osalta arvelin kympin juoksun olevan jo aika haastava tavoite. Ja tässä siis ei lasketa sitä, että isä pakottaa tytön lenkille;-) Ella on todella yllättänyt minut aloittamalla sellaisen KuntoPlus-tyyppisen juoksuharrastuksen kaveriensa kanssa ja hän puhuu nyt jo puolimaratonista ja jopa maratonista. Tämän päivän lenkki sujui helposti ilman kävelyä tai lepotaukoja. Puolimaraton hölkäten läpi on jo vain tekemistä vaille selvä peli.
Tässä meidän tytöt odottavat starttia 2004 HCM:n minimaratonille. Ella oikealla on selvästi vähiten innostunut, mutta kilpailuhenkeä löytyy enemmän kuin muilta (kuten myös kiukuttelua tappion jälkeen). Nyt vanhempana ja viisaampana on onneksi mieli juoksun suhteen muuttunut. Upea juttu!
Viikko 27 (4.-10.7.2016)
Juoksua 104km (keskari 5:39/km).
Liikuntaa yhteensä 10h 30min.
Ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa tästä(kään) viikosta. Jonkin verran hölkkää tuli sentään. Oikea takareisi kipeytyi ja vaikuttaa seuraavaankin viikkoon.
Ma 13km, 1h 09min
Ap: lantio- ja pakarajumppa 40min.
Kevyt lihaskuntotreeni. Ensimmäinen 10 viikkoon… Tuntuu varmaan huomenna, vaikka olikin todella kevyt.
Ip: kevyt 12.6km, 1:09:22, 5:30/km.
Suolijärven ympäri Markon kanssa. Mukavaa hölkkää ja ylämäkiä vähän käveltiinkin.
Ti 23km, 2h 03min
Ap: hissuttelu 5.4km, 34:16, 6:21/km + kevyt 6.2km, 32:59, 5:17/km.
Ensin mukava hissuttelu Ellan kanssa Koikkarissa Pahalammen ympäri ja siihen perään oma kevyt hölkkä Suolijärven suuntaan. Ella yllättäen innostui vähän hölkkäilemään Maltalla ollessaan, joten tämä toivottavasti ei jäänyt ainoaksi yhteiseksi lenkiksi meilläkään.
Oikea takareisi on ikävästi kipeytynyt. Onhan se lievästi vaivannut jo pitkään, mutta nyt se on mennyt vielä vähän huonompaan suuntaan.
Ip: 11.3km, 55:38, 4:57/km.
Iltalenkkinä tutusti Arboretum-Iidesjärvi-kierto. Oikea takareisi vaivaa ja oli hieman epämukavaa. Alku hiljaa ja loppu reippaammin. Syke oli taas onneksi aika normaali.
Ke -
Yritin kyllä juosta, mutta nyt takareisi oli sen verran kipeä, että ei onnistunut… Pidetään lepopäivä.
To 17km, 1h 45min
Ap: lepo.
Laiskottelua. Hävettää…
Ip: hissuttelu 5.9km, 38:54, 6:36/km + porrastreeni 11.0km, 1:06:00, 6:00/km.
Kävin iltapäivän aluksi Ellan kanssa hölkällä Hallilan suuntaan. Välillä otettiin pari ylämäkispurttia ja välillä käveltiin. Olipa kivaa!
Oikea takareisi on edelleen kipeä, mutta ei se silti juoksua estä. Lähdin Markon kanssa Pispalan portaisiin tekemään pomppuja ja porrasjuoksuja. Verkkailtiin runsaasti ennen vetoja, niiden välillä ja vielä vetojen jälkeen. Maltti oli treenissäkin mukana, joten ei ottanut liian koville. Marko pomppi portaita tosin välillä yhdelläkin jalalla kinkkaamalla ja siihen minulla ei voima riittänyt. Tulipahan silti pompittua ja loikittua. Kyllä tätä voisi tehdä useamminkin.
Pe 8km, 42min
Ap: kevyt 8.0km, 42:05, 5:16/km.
Vaikea aamuhölkkä. Sai jäädä päivän ainoaksi.
Ip: lepo.
La 6km, 37min
Ap: hissuttelu 5.7km, 36:30, 6:24/km.
Aamuhölkkä Ellan kanssa.
Ip: lepo.
Su 38km, 3h 32min
Ap: pitkä 26.7km, 2:19:57, 5:15/km.
Järvenkierto gallardon, Jannen ja Hannun kanssa. Lähdin mukaan kipeästä jalasta huolimatta, kun ajattelin Hannulta tivata tietoja Vimppojen salaisista Kesäillan rogaining-suunnitelmista. Hannu kuitenkin vaikeni kuin muuri… No, minä kyllä voitan minkä tahansa joukkueen Vimpat sieltä saa jalkeille ja lisäksi minulla on kunniakas get-out-of-jail-kortti, koska kisaparia ei ole vielä löytynyt.
Juoksu oli vaikeaa ja hitaasta vauhdista huolimatta mittasin maksimisykkeeksi 175! TE oli kauniin pyöreästi 5,0. Eli jotain oli aika pahasti pielessä. Ei kule.
Ip: hölkkä 11.2km, 1:12:22, 6:28/km.
Lähdin iltapäivällä vielä toiselle hölkälle, kun Ella pyysi taas lenkille mukaan. Ja nyt juoksimme kaiken lisäksi Ellan pitkiksen, eli yli 11km! Tämä samalla kuittasi 100-listani tavoitteen #48. Tämän perusteella lukija voikin jo arvata, että piilotetuissa tavoitteissani on vielä lenkit molempien muidenkin tyttärieni kanssa;-) Näissä tavoitteissa ideana on ollut, että iskän esimerkki saisi jonkin verran terveitä liikunnallisia elämäntapoja juurrutettua myös lapsiin. Tyttärestä riippuen olen sitten asettanut tavoitteen vähän eri tavalla, ja Ellan osalta arvelin kympin juoksun olevan jo aika haastava tavoite. Ja tässä siis ei lasketa sitä, että isä pakottaa tytön lenkille;-) Ella on todella yllättänyt minut aloittamalla sellaisen KuntoPlus-tyyppisen juoksuharrastuksen kaveriensa kanssa ja hän puhuu nyt jo puolimaratonista ja jopa maratonista. Tämän päivän lenkki sujui helposti ilman kävelyä tai lepotaukoja. Puolimaraton hölkäten läpi on jo vain tekemistä vaille selvä peli.
Tässä meidän tytöt odottavat starttia 2004 HCM:n minimaratonille. Ella oikealla on selvästi vähiten innostunut, mutta kilpailuhenkeä löytyy enemmän kuin muilta (kuten myös kiukuttelua tappion jälkeen). Nyt vanhempana ja viisaampana on onneksi mieli juoksun suhteen muuttunut. Upea juttu!
Viikko 27 (4.-10.7.2016)
Juoksua 104km (keskari 5:39/km).
Liikuntaa yhteensä 10h 30min.
Ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa tästä(kään) viikosta. Jonkin verran hölkkää tuli sentään. Oikea takareisi kipeytyi ja vaikuttaa seuraavaankin viikkoon.
sunnuntai 3. heinäkuuta 2016
Pe-su 1.-3.7. - Ei kule + viikko 26
Pe 11km, 58min
Ap: lepo.
Aamulla kevyt pyöräily Pirkkahallille tutustumaan tulevan veteraanien SM-kympin reittiin mittauksen valmistelemiseksi.
Ip: kevyt 11.3km, 57:46, 5:07/km.
Aivan super-surkea lenkki. Miten voikin kulku taas olla näin huonoa pitkän levon jälkeen! Masentavaa…
Vähän numeroita: syke 20 pykälää liian korkea, TE=4.0 ja palautumisaika kuulemma 37 tuntia.
La 11km, 1h 00min
Ap: lepo.
Kävin mittailemassa tulevaa SM-kymppiä. Ei vielä löytynyt sopivaa reittiä. Tarvitaan lisää metrejä. Paljon.
Ip: kevyt 11.3km, 59:51, 5:19/km.
Kierrän sitkeästi tätä Arboretumin-Iidesjärven lenkkiä kunnes juoksu alkaa sujua edes jotenkin. Ei alkanut tänään.
Su 11km, 57min
Ap: jalkateräjumppa 40min.
Ei oikein ehtinyt järvenkierrolle kotikiireiden takia ja ei viime päivien virekään rohkaissut pitkikselle.
Ip: kevyt 11.3km, 57:14, 5:05/km.
Nyt kulki lenkki jo selvästi paremmin vaikka lentoon ei lähtenytkään. Syke ainakin putosi 10 pykälää. Ehkä se tästä lähtee taas paranemaan. Kiva, että tuli pientä piristystä viikon päätteeksi.
Viikko 26 (27.6.-3.7.2016)
Juoksua 53km (keskari 5:12/km).
Liikuntaa yhteensä 6h 00min.
Alkuviikko meni vielä matkustelun merkeissä ja juoksu ei sen jälkeenkään lähtenyt kulkemaan. Tämä nyt oli tällainen väliviikko.
Ensi viikolla yritän taas parempaa. En vaan millään saa päätetyksi mitä tässä kesällä oikein tekisi! Olen pyöritellyt mielessäni mahdollisuutta tehdä "iso-hullun" tempauksen, mutta ei siitä taida tulla mitään. Pitänee tyytyä yhteen "keski-hulluun" lisättynä parilla "pikku-hullulla."
Vimppojen rogaining-tiimi uhoaa omassa blogissaan Kesäillan 3h-rogainingista Jämillä 19.7. Pitää nyt vakavasti harkita rogaining-neitsyyden menettämistä, kun on kerran tilaisuus pistää Vimppoja pataan. Tämä tietysti vain, jos tuo kisa sopii vielä hahmottumattomaan kalenteriini.
Sääntöjen mukaan kisaan tarvitaan kuitenkin joukkue, eli ainakin yksi henkilö seuraksi. Löytyykö ketään vapaaehtoista? Vapaaehtoisen pitää vain suunnitella meille reitti, etsiä rastit ripeällä tahdilla ja mielellään kantaa loppumatkasta minun varusteitani. Minä hoidan sitten kaiken muun.
Ap: lepo.
Aamulla kevyt pyöräily Pirkkahallille tutustumaan tulevan veteraanien SM-kympin reittiin mittauksen valmistelemiseksi.
Ip: kevyt 11.3km, 57:46, 5:07/km.
Aivan super-surkea lenkki. Miten voikin kulku taas olla näin huonoa pitkän levon jälkeen! Masentavaa…
Vähän numeroita: syke 20 pykälää liian korkea, TE=4.0 ja palautumisaika kuulemma 37 tuntia.
La 11km, 1h 00min
Ap: lepo.
Kävin mittailemassa tulevaa SM-kymppiä. Ei vielä löytynyt sopivaa reittiä. Tarvitaan lisää metrejä. Paljon.
Ip: kevyt 11.3km, 59:51, 5:19/km.
Kierrän sitkeästi tätä Arboretumin-Iidesjärven lenkkiä kunnes juoksu alkaa sujua edes jotenkin. Ei alkanut tänään.
Su 11km, 57min
Ap: jalkateräjumppa 40min.
Ei oikein ehtinyt järvenkierrolle kotikiireiden takia ja ei viime päivien virekään rohkaissut pitkikselle.
Ip: kevyt 11.3km, 57:14, 5:05/km.
Nyt kulki lenkki jo selvästi paremmin vaikka lentoon ei lähtenytkään. Syke ainakin putosi 10 pykälää. Ehkä se tästä lähtee taas paranemaan. Kiva, että tuli pientä piristystä viikon päätteeksi.
Viikko 26 (27.6.-3.7.2016)
Juoksua 53km (keskari 5:12/km).
Liikuntaa yhteensä 6h 00min.
Alkuviikko meni vielä matkustelun merkeissä ja juoksu ei sen jälkeenkään lähtenyt kulkemaan. Tämä nyt oli tällainen väliviikko.
Ensi viikolla yritän taas parempaa. En vaan millään saa päätetyksi mitä tässä kesällä oikein tekisi! Olen pyöritellyt mielessäni mahdollisuutta tehdä "iso-hullun" tempauksen, mutta ei siitä taida tulla mitään. Pitänee tyytyä yhteen "keski-hulluun" lisättynä parilla "pikku-hullulla."
Vimppojen rogaining-tiimi uhoaa omassa blogissaan Kesäillan 3h-rogainingista Jämillä 19.7. Pitää nyt vakavasti harkita rogaining-neitsyyden menettämistä, kun on kerran tilaisuus pistää Vimppoja pataan. Tämä tietysti vain, jos tuo kisa sopii vielä hahmottumattomaan kalenteriini.
Sääntöjen mukaan kisaan tarvitaan kuitenkin joukkue, eli ainakin yksi henkilö seuraksi. Löytyykö ketään vapaaehtoista? Vapaaehtoisen pitää vain suunnitella meille reitti, etsiä rastit ripeällä tahdilla ja mielellään kantaa loppumatkasta minun varusteitani. Minä hoidan sitten kaiken muun.
perjantai 1. heinäkuuta 2016
Ma-to 27.-30.6. - Päätösten aika; Suomi jyrää
Ma-ke -
Edelleen upeita turistikokemuksia Seattlen alueella. Ja sitten se vähemmän upea kotimatka. Juoksua ei tähän settiin mahtunut, mutta ajatukset olivatkin muualla.
To 19km, 1h 41min
Vihdoinkin kotona.
Ap: hieronta 45min + kevyt 8.0km, 41:19, 5:10/km.
Viikon juoksutauon ja matkustamisen jälkeen kulku kotona oli surkeaa. Syke taivaissa. Ei yllätys.
Ip: kevyt 11.3km, 59:51, 5:18/km.
Illalla uusi yritys juoksua. Ei mitään kehitystä. Ehkä huomenna. Tein toki pihatöitä välissä ja yritin paastota ameriikan läskejä pois.
Kesäkuun kilsat olivat 474. Alhaisen lukeman selittävät pari pitempää lepojaksoa, kun kuitenkin tuli määräryppäitäkin tehtyä.
Kesäkuun loppu oli deadline päätökselle Redmondin työtarjouksen suhteen. Oli kyllä vaikea rasti! Tietenkin piti tehdä pros/cons-lista Redmondiin muuttamisesta:
Pros:
- Ei huolia raha-asioista tulevaisuudessa. Hyvä työnantaja.
- Upea Luoteis-USA:n maisema ja luonto. Jotakuinkin parasta mahdollista liikunta- ja juoksumaastoa.
- Hieno työtiimi niin Redmondin suunnasta kuin myös Suomesta lähtevän huippuporukan suhteen.
- Uusia kokemuksia ja lasten/nuorten kielitaito.
- Mahdollisuus juosta taas Suomi maailmankartalle USA:ssa (ref Paavo Nurmi).
Cons:
- Tavoite 44 (Pirkan Hölkän hölkkämestari) karkaa käsistä.
Vaikean prosessin päätöksenä päädyin hylkäämään tarjouksen. Rahaa voi saada lotossakin ja kokemuksia on helppo kerätä, mutta hölkkämestariksi ei pääse, jos aina lokakuun ekana sunnuntaina ei ole Valkeakosken ja Tampereen välisissä metsissä. Järvenkiertojen määrätavoitteen ehdin jo saavuttaa, mutta siinäkin ruokahalu kasvaa syödessä. Aion tehdä Saukkoset, eli juosta sellaisen määrän kiertoja, että kukaan ei edes kuvittele ikinä ennätystä rikkovansa.
Nyt sitten vaan kohti uutta ja tuntematonta;-)
Edelleen upeita turistikokemuksia Seattlen alueella. Ja sitten se vähemmän upea kotimatka. Juoksua ei tähän settiin mahtunut, mutta ajatukset olivatkin muualla.
To 19km, 1h 41min
Vihdoinkin kotona.
Ap: hieronta 45min + kevyt 8.0km, 41:19, 5:10/km.
Viikon juoksutauon ja matkustamisen jälkeen kulku kotona oli surkeaa. Syke taivaissa. Ei yllätys.
Ip: kevyt 11.3km, 59:51, 5:18/km.
Illalla uusi yritys juoksua. Ei mitään kehitystä. Ehkä huomenna. Tein toki pihatöitä välissä ja yritin paastota ameriikan läskejä pois.
Kesäkuun kilsat olivat 474. Alhaisen lukeman selittävät pari pitempää lepojaksoa, kun kuitenkin tuli määräryppäitäkin tehtyä.
Kesäkuun loppu oli deadline päätökselle Redmondin työtarjouksen suhteen. Oli kyllä vaikea rasti! Tietenkin piti tehdä pros/cons-lista Redmondiin muuttamisesta:
Pros:
- Ei huolia raha-asioista tulevaisuudessa. Hyvä työnantaja.
- Upea Luoteis-USA:n maisema ja luonto. Jotakuinkin parasta mahdollista liikunta- ja juoksumaastoa.
- Hieno työtiimi niin Redmondin suunnasta kuin myös Suomesta lähtevän huippuporukan suhteen.
- Uusia kokemuksia ja lasten/nuorten kielitaito.
- Mahdollisuus juosta taas Suomi maailmankartalle USA:ssa (ref Paavo Nurmi).
Cons:
- Tavoite 44 (Pirkan Hölkän hölkkämestari) karkaa käsistä.
Vaikean prosessin päätöksenä päädyin hylkäämään tarjouksen. Rahaa voi saada lotossakin ja kokemuksia on helppo kerätä, mutta hölkkämestariksi ei pääse, jos aina lokakuun ekana sunnuntaina ei ole Valkeakosken ja Tampereen välisissä metsissä. Järvenkiertojen määrätavoitteen ehdin jo saavuttaa, mutta siinäkin ruokahalu kasvaa syödessä. Aion tehdä Saukkoset, eli juosta sellaisen määrän kiertoja, että kukaan ei edes kuvittele ikinä ennätystä rikkovansa.
Nyt sitten vaan kohti uutta ja tuntematonta;-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)