Tänään 11km, 58min
Ap: kuntopiiri 50min.
Oli kovaa hengästyttävää treeniä työpaikan kuntopiirissä ja en pystynyt vetämään minuutin stinttejä kunnolla. Opin myös kuntopiirin vetäjältä, että ihminen voi toimia anaerobisella kynnyksellä enintään 3 minuuttia ja vain ”hullut” pystyvät siihen. Energia on kuulemma silloin täysin loppu. On se fysiologia ihmeellistä.
Ip: 11.2km, 58:21, 5:13/km.
Kokeilin vähän pitempää lenkkiä testinä sunnuntain järvenkierrolle. Kun nyt huomisen lepään ja herkistelen, niin kai sitä vintsaajien kyydissä saattaa pysyä ainakin osan matkaa.
Tsemppiä Kaapolle ja kumppaneille huomiselle Kankaanpään reissulle!
Päivittäisiä harjoituksia ja niihin liittyviä tuntemuksia.
perjantai 17. lokakuuta 2014
torstai 16. lokakuuta 2014
To 16.10.
Tänään 6km, 34min
Ap: kevyt 6.2km, 33:38, 5:23/km.
Progressio on alkanut. Sama lenkki kuin eilen aamulla, mutta nyt 10s nopeammin.
Ip: crosstrainer 60min.
Töistä lähtiessäni oli upea ilma ja aurinko häikäisi tuulilasin läpi silmiini. Silti olin näkevinäni Hermiankadun varressa työmatkahölkkääjän uljaan silhuetin ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina. Se oli varmaan kangastus.
Illalla sitten polkemista.
Ap: kevyt 6.2km, 33:38, 5:23/km.
Progressio on alkanut. Sama lenkki kuin eilen aamulla, mutta nyt 10s nopeammin.
Ip: crosstrainer 60min.
Töistä lähtiessäni oli upea ilma ja aurinko häikäisi tuulilasin läpi silmiini. Silti olin näkevinäni Hermiankadun varressa työmatkahölkkääjän uljaan silhuetin ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina. Se oli varmaan kangastus.
Illalla sitten polkemista.
Ke 15.10. – Unelma-alku
Tänään 6km, 34min
Ap: kevyt 6.2km, 33:48, 5:25/km.
Jokainen vakavammin juoksua harrastava tietää, että 6 kuukauden progression toteuttaminen treenissä on lähes mahdotonta. Se nyt kuitenkin pitäisi saada aikaiseksi B-J:n lyömiseksi. Vähintäänkin tuon pitkän progression onnistuminen edellyttää aivan optimaalista lähtöasetelmaa. Uskoisin, että olen nyt saavuttanut tuon progressiolle kaikkein otollisimman pisteen: ”Juoksin” aamulla 6km aamulenkin 5:25/km-vauhdilla. Syke nousi päälle 160:een, TE=4.0, palautuminen 48 tuntia ja syke-etenemä alin mitä koskaan olen sykemittarin kanssa juossut. Tästä se lähtee!
Positiivariosastolle menee lisäksi se, että kesällä eniten vaivannut vasen jalka oli nyt OK. Voin keskittää kaiken positiivisen energiani oikeaan jalkaan, johon ovat siirtyneet ne täsmälleen samat vaivat.
Ip: keilailu 60min.
Varmaankin luulit, että tuo aamulenkki oli päivän nöyryyttävin kokemus? Ei sinne päinkään! Lähdin nimittäin illalla perheen kanssa keilaamaan (teemme sitä noin kerran kolmessa vuodessa). Perheeseen kuuluu siis kädetön vaimo ja kolme täysin kädetöntä tyttöä. Ajattelin jo etukäteen, että sitten kisan jälkeen syömässä tarjoan lohdutukseksi jälkkärit.
Oli se karmeaa katseltavaa, kun tytöt eivät muistaneet millä kädellä pitää heittää ja pallot lentelivät eri suuntiin ja välillä osuivat siihen keilojen edessä olevaan puomiin tai eivät meinanneet jaksaa keiloille saakka. Mutta niin vaan kaikki tytöistä saivat muutaman kaadon ja/tai paikon vastoin kaikkia todennäköisyyden lakeja. Minä sen sijaan tiesin, että pitää heittää varmalla rutiinilla täsmälleen samanlaisia heittoja. Niinpä sitten kerta toisensa jälkeen heitin pallon samaa viivaa pitkin vasempaan ränniin. Kyllähän muutama keila välillä kaatuikin, mutta ilman yhtään kaatoa tai paikkoa. Kun kisa oli heitetty, komeilin monitorissa sijalla 5. Ei syöty jälkkäriä.
Ap: kevyt 6.2km, 33:48, 5:25/km.
Jokainen vakavammin juoksua harrastava tietää, että 6 kuukauden progression toteuttaminen treenissä on lähes mahdotonta. Se nyt kuitenkin pitäisi saada aikaiseksi B-J:n lyömiseksi. Vähintäänkin tuon pitkän progression onnistuminen edellyttää aivan optimaalista lähtöasetelmaa. Uskoisin, että olen nyt saavuttanut tuon progressiolle kaikkein otollisimman pisteen: ”Juoksin” aamulla 6km aamulenkin 5:25/km-vauhdilla. Syke nousi päälle 160:een, TE=4.0, palautuminen 48 tuntia ja syke-etenemä alin mitä koskaan olen sykemittarin kanssa juossut. Tästä se lähtee!
Positiivariosastolle menee lisäksi se, että kesällä eniten vaivannut vasen jalka oli nyt OK. Voin keskittää kaiken positiivisen energiani oikeaan jalkaan, johon ovat siirtyneet ne täsmälleen samat vaivat.
Ip: keilailu 60min.
Varmaankin luulit, että tuo aamulenkki oli päivän nöyryyttävin kokemus? Ei sinne päinkään! Lähdin nimittäin illalla perheen kanssa keilaamaan (teemme sitä noin kerran kolmessa vuodessa). Perheeseen kuuluu siis kädetön vaimo ja kolme täysin kädetöntä tyttöä. Ajattelin jo etukäteen, että sitten kisan jälkeen syömässä tarjoan lohdutukseksi jälkkärit.
Oli se karmeaa katseltavaa, kun tytöt eivät muistaneet millä kädellä pitää heittää ja pallot lentelivät eri suuntiin ja välillä osuivat siihen keilojen edessä olevaan puomiin tai eivät meinanneet jaksaa keiloille saakka. Mutta niin vaan kaikki tytöistä saivat muutaman kaadon ja/tai paikon vastoin kaikkia todennäköisyyden lakeja. Minä sen sijaan tiesin, että pitää heittää varmalla rutiinilla täsmälleen samanlaisia heittoja. Niinpä sitten kerta toisensa jälkeen heitin pallon samaa viivaa pitkin vasempaan ränniin. Kyllähän muutama keila välillä kaatuikin, mutta ilman yhtään kaatoa tai paikkoa. Kun kisa oli heitetty, komeilin monitorissa sijalla 5. Ei syöty jälkkäriä.
tiistai 14. lokakuuta 2014
Ti 14.10.
Tänään -
Ap: hieronta 45min.
Jalka (oikea) taas vähän kipeämpi aamulla eilisen lenkin jälkeen. Hieronta OK vaikke kireyksiä olikin.
Ip: kuntopiiri 60min.
Työpaikan tappopiiri. Taukoa oli yli kuukausi ja painot eri liikkeissä oli pakko pudottaa melkein puoleen kuukauden takaisesta. Silti aivan poikki.
Huomenna taas lenkille.
Ap: hieronta 45min.
Jalka (oikea) taas vähän kipeämpi aamulla eilisen lenkin jälkeen. Hieronta OK vaikke kireyksiä olikin.
Ip: kuntopiiri 60min.
Työpaikan tappopiiri. Taukoa oli yli kuukausi ja painot eri liikkeissä oli pakko pudottaa melkein puoleen kuukauden takaisesta. Silti aivan poikki.
Huomenna taas lenkille.
maanantai 13. lokakuuta 2014
Ma 13.10. – Uusi alku
Tänään 8km, 40min
Ap: lepo.
Nukutti aamulla.
Ip: 8.0km, 40:27, 5:03/km.
Viikonlopusta motivoituneena kävin hyvillä mielin ontumassa Iidesjärven ympäri. Anni-tytärkin tuli taas kotona käymään, mikä on aina kivaa. Käännän uuden lehden elämässäni ja ryhdyn hyväksi ihmiseksi ja lopetan kaikki huonot tapani (paitsi Ainon syömisen) ja positiivisen asenteen kautta voitan kaikki vaikeudet. Uuden innostuksen yksi tärkeä syy on hyvän tavoitteen löytyminen. Olen ylimitoittanut viime aikoina tavoitteitani ja ne ovat olleet vain liian kovia. Niinpä asetankin nyt suhteellisen tavoitteen absoluuttisen sijasta. Tämä tavoite on ollut nenäni edessä jo pitkään, mutta en aiemmin ole siihen pontevasti tarttunut. Se mikä tulostasossa nyt hävitään, voitetaan moninkertaisesti tapahtuman eeppisyydessä.
Kaikkihan tietävät, että urheilumaailma elää legendaarisista kaksintaisteluista. Koko maailma pysähtyy niitä seuraamaan ja ne muistetaan vielä vuosikymmenien jälkeen. Ohessa esimerkkeinä viime vuosikymmenien unohtumattomia kaksinkamppailuja.
Tähän joukkoon on nyt tulossa yksi vastaava lisää:
Burana-Jari on jo useamman kerran houkutellut minua kisaamaan laatuautojen maahan puolikkaalle ensi keväänä. Asia on jäänyt roikkumaan ilmaan, mutta nyt tartun haasteeseen. Tavoitteeni on siis kukistaa B-J ensi kevään Duel of the Burana Men –taistossa! B-J tavoittelee vuodesta toiseen 1.20-alitusta, mutta luulisin, että 1.40-ajalla ollaan tuossa taistossa jo aika vahvoilla. Toki minäkin tavoittelen 1.20-alitusta hautaan saakka. Marko on potentiaalisesti mukana jengissä, mutta häntä ei lasketa haasteeseen, koska Marko menee oikeasti alle 1.20 ja jännitystä ei ole.
Harjoitussuunnitelmani on seuraava:
- Hankin yhtä hyvän lääkärin kuin B-J:llä ja pääsen käsiksi samoihin Burana-resepteihin (300 kapselin pakkauksia Burana-800:sta). Näillä lapsille tarkoitetuilla 600-kapseleilla ei ole mitään toivoa menestyä.
- Sitten vain harjoittelen progressiivisesti tästä maaliskuulle ja käyn aina TeivoCupissa kokeilemassa. Tai sitten hallissa, jos ulkona on kylmä. Progressiivisuus pitää säilyä, eli tavoite on olla ohjelman alussa tosi huono. Uskoisin, että tuo tavoite onnistuu.
Ennakkoasetelma on todella tasainen ja voittaja on täysin avoin. B-J on nyt paremmassa kunnossa kuin minä ja hänellä on kotikenttäetu. Toisaalta B-J:n jalkavaivat ovat omiani pahemmat ja edes läskeimmässäkään kunnossani en paina niin paljon kuin B-J. B-J on myös erittäin juonikas salaharjoittelija ja päivän kuntoa on vaikea selvittää. B-J:n viekkaus selviää siitäkin, että hän onnistuu salaharjoittelemaan vaikka lataa treenit Garmin Connectiin. B-J on keksinyt hyvän tavan hämätä muita, eli hän painaa treenin aikana stop-nappia ainakin kymmenen kertaa ja niinpä yksi treeni näkyy Connectissa pieninä palasina, joita on mahdoton ymmärtää. Jonain päivänä vielä selvitän mistä B-J:n vastahakoisuus lap-napin käytölle juontaa juurensa;-)
Ap: lepo.
Nukutti aamulla.
Ip: 8.0km, 40:27, 5:03/km.
Viikonlopusta motivoituneena kävin hyvillä mielin ontumassa Iidesjärven ympäri. Anni-tytärkin tuli taas kotona käymään, mikä on aina kivaa. Käännän uuden lehden elämässäni ja ryhdyn hyväksi ihmiseksi ja lopetan kaikki huonot tapani (paitsi Ainon syömisen) ja positiivisen asenteen kautta voitan kaikki vaikeudet. Uuden innostuksen yksi tärkeä syy on hyvän tavoitteen löytyminen. Olen ylimitoittanut viime aikoina tavoitteitani ja ne ovat olleet vain liian kovia. Niinpä asetankin nyt suhteellisen tavoitteen absoluuttisen sijasta. Tämä tavoite on ollut nenäni edessä jo pitkään, mutta en aiemmin ole siihen pontevasti tarttunut. Se mikä tulostasossa nyt hävitään, voitetaan moninkertaisesti tapahtuman eeppisyydessä.
Kaikkihan tietävät, että urheilumaailma elää legendaarisista kaksintaisteluista. Koko maailma pysähtyy niitä seuraamaan ja ne muistetaan vielä vuosikymmenien jälkeen. Ohessa esimerkkeinä viime vuosikymmenien unohtumattomia kaksinkamppailuja.
Tähän joukkoon on nyt tulossa yksi vastaava lisää:
Burana-Jari on jo useamman kerran houkutellut minua kisaamaan laatuautojen maahan puolikkaalle ensi keväänä. Asia on jäänyt roikkumaan ilmaan, mutta nyt tartun haasteeseen. Tavoitteeni on siis kukistaa B-J ensi kevään Duel of the Burana Men –taistossa! B-J tavoittelee vuodesta toiseen 1.20-alitusta, mutta luulisin, että 1.40-ajalla ollaan tuossa taistossa jo aika vahvoilla. Toki minäkin tavoittelen 1.20-alitusta hautaan saakka. Marko on potentiaalisesti mukana jengissä, mutta häntä ei lasketa haasteeseen, koska Marko menee oikeasti alle 1.20 ja jännitystä ei ole.
Harjoitussuunnitelmani on seuraava:
- Hankin yhtä hyvän lääkärin kuin B-J:llä ja pääsen käsiksi samoihin Burana-resepteihin (300 kapselin pakkauksia Burana-800:sta). Näillä lapsille tarkoitetuilla 600-kapseleilla ei ole mitään toivoa menestyä.
- Sitten vain harjoittelen progressiivisesti tästä maaliskuulle ja käyn aina TeivoCupissa kokeilemassa. Tai sitten hallissa, jos ulkona on kylmä. Progressiivisuus pitää säilyä, eli tavoite on olla ohjelman alussa tosi huono. Uskoisin, että tuo tavoite onnistuu.
Ennakkoasetelma on todella tasainen ja voittaja on täysin avoin. B-J on nyt paremmassa kunnossa kuin minä ja hänellä on kotikenttäetu. Toisaalta B-J:n jalkavaivat ovat omiani pahemmat ja edes läskeimmässäkään kunnossani en paina niin paljon kuin B-J. B-J on myös erittäin juonikas salaharjoittelija ja päivän kuntoa on vaikea selvittää. B-J:n viekkaus selviää siitäkin, että hän onnistuu salaharjoittelemaan vaikka lataa treenit Garmin Connectiin. B-J on keksinyt hyvän tavan hämätä muita, eli hän painaa treenin aikana stop-nappia ainakin kymmenen kertaa ja niinpä yksi treeni näkyy Connectissa pieninä palasina, joita on mahdoton ymmärtää. Jonain päivänä vielä selvitän mistä B-J:n vastahakoisuus lap-napin käytölle juontaa juurensa;-)
Ti-su 7.-12.10. – Hector-viikon Wiha
Ei mittään tällä viikolla
Jalka vaivasi koko viikon sen verran, että juoksemattomuus oli helppo perustella itselleni. Useamman kerran huomasin myös surkeaa motivaatiota ja kerran taisi ihan oikeastikin käydä mielessä, että onkohan kipinä nyt sammunut ja se oli sitten tässä. En nimittäin tehnyt koko viikolla edes yhtä korvaavaa harjoitusta vaikka siihen olisi ollut runsaasti tilaisuuksia. Jos jaksaisin selata harkkapäiväkirjat läpi, niin tuskin löytäisin sieltä 8 vuoteen ensimmäistäkään viikkoa, jolloin en olisi tehnyt yhtään mitään. Tämä viikko voidaan siis nimittää ihan viralliseksi Hector-viikoksi ja toista tällaista ei tule enää ikinä.
Wihan Kilometrit järjestettiin sitten lauantaina. Onhan se aina kova rypistys, mutta jotenkin tämä oli nyt ihan helppoa verrattuna aikaisempiin vuosiin. Isoin homma on excelien kanssa puljaaminen ja nimien, seurojen ja numeroiden tupla- ja triplatarkastus. Kaikki toimi hyvin ja päivä oli mitä parhain tälle urheilujuhlalle. Vielä kun viimeinenkin juoksija oli maalissa jo ennen klo 22 illalla, niin tämä oli ihan lepopäivä. Leiri purettiin ja olin kotona jo klo 23 mennessä, mitä ei todellakaan ole tapahtunut koskaan ennen.
Vaikka Wihan järjestelyissä onkin kova työ ja mukana hieman liian pieni joukkio, niin kyllä se vaan palkitsee, kun kaikki menee hyvin. On hieno olla mukana, kun porukka juoksee ennätyksiään tai ekoja kisojaan. Kun itse on osallistumassa, niin ei näe tätä puolta kisasta lainkaan samalla tavalla. Jos se minusta kiinni on, niin eiköhän kisa jatku tulevinakin vuosina. Ja pakkohan se on todeta, että varsinkin satasen menijöitä katsellessa tuli hirveä hinku päästä vielä tuota tosissaan kokeilemaan vaikka se nyt kaukaiselta tuntuukin.
Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä järviselle, mutta nivunen oli liian ärjy ja jouduin jättämään väliin. Vintsaajien ydinjoukko oli kuitenkin liikkeellä ja värväsin Veteranon kantamaan tieteellistä tutkimusinstrumenttia koko lenkin ajan. Minun oli tarkoitus itse se tehdä, mutta en siis pystynyt juoksemaan. Instrumentti on suuri Microsoftin liikesalaisuus, mutta sen verran voin raottaa salaisuuden verhoa, että Veteranon juoksu on nyt tarkasti analysoitu. Pyysin datoja itselleni ja sainkin ison joukon, ja juurikaan mitään en siitä tajunnut. Silmään sattui kuitenkin tällainen kuvaaja (monen muun joukossa), jonka uskallan täällä esittää. Sensuroin osan kuvasta, jotta tutkimus näyttäisi vieläkin tärkeämmältä.
Vetsku siis juoksi kahden instrumentin kanssa lenkin kuvaajan aikajanalla alkaen kohdasta hieman ennen 48,5h ja päättyen 50,5h. Kuvan sininen palkki kuvaa tuon aktiivisuusjakson. Hyvä uutinen siis on, että Vetsku oli juostessaan aktiivinen. Sitten nuo kaksi keltavihreää palkkia ovat kahden eri tavalla viritetyn instrumentin analyysit vetskun juoksusta. Karu totuus selviää, kun tuolta kuvan alareunan legendasta lukee mitä keltainen ja vihreä väri tarkoittavat. Minä lähden ensi sunnuntaina taas lenkille mukaan, mutta sitten kyllä liikutaan juosten ihan koko matka...
Jalka vaivasi koko viikon sen verran, että juoksemattomuus oli helppo perustella itselleni. Useamman kerran huomasin myös surkeaa motivaatiota ja kerran taisi ihan oikeastikin käydä mielessä, että onkohan kipinä nyt sammunut ja se oli sitten tässä. En nimittäin tehnyt koko viikolla edes yhtä korvaavaa harjoitusta vaikka siihen olisi ollut runsaasti tilaisuuksia. Jos jaksaisin selata harkkapäiväkirjat läpi, niin tuskin löytäisin sieltä 8 vuoteen ensimmäistäkään viikkoa, jolloin en olisi tehnyt yhtään mitään. Tämä viikko voidaan siis nimittää ihan viralliseksi Hector-viikoksi ja toista tällaista ei tule enää ikinä.
Wihan Kilometrit järjestettiin sitten lauantaina. Onhan se aina kova rypistys, mutta jotenkin tämä oli nyt ihan helppoa verrattuna aikaisempiin vuosiin. Isoin homma on excelien kanssa puljaaminen ja nimien, seurojen ja numeroiden tupla- ja triplatarkastus. Kaikki toimi hyvin ja päivä oli mitä parhain tälle urheilujuhlalle. Vielä kun viimeinenkin juoksija oli maalissa jo ennen klo 22 illalla, niin tämä oli ihan lepopäivä. Leiri purettiin ja olin kotona jo klo 23 mennessä, mitä ei todellakaan ole tapahtunut koskaan ennen.
Vaikka Wihan järjestelyissä onkin kova työ ja mukana hieman liian pieni joukkio, niin kyllä se vaan palkitsee, kun kaikki menee hyvin. On hieno olla mukana, kun porukka juoksee ennätyksiään tai ekoja kisojaan. Kun itse on osallistumassa, niin ei näe tätä puolta kisasta lainkaan samalla tavalla. Jos se minusta kiinni on, niin eiköhän kisa jatku tulevinakin vuosina. Ja pakkohan se on todeta, että varsinkin satasen menijöitä katsellessa tuli hirveä hinku päästä vielä tuota tosissaan kokeilemaan vaikka se nyt kaukaiselta tuntuukin.
Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä järviselle, mutta nivunen oli liian ärjy ja jouduin jättämään väliin. Vintsaajien ydinjoukko oli kuitenkin liikkeellä ja värväsin Veteranon kantamaan tieteellistä tutkimusinstrumenttia koko lenkin ajan. Minun oli tarkoitus itse se tehdä, mutta en siis pystynyt juoksemaan. Instrumentti on suuri Microsoftin liikesalaisuus, mutta sen verran voin raottaa salaisuuden verhoa, että Veteranon juoksu on nyt tarkasti analysoitu. Pyysin datoja itselleni ja sainkin ison joukon, ja juurikaan mitään en siitä tajunnut. Silmään sattui kuitenkin tällainen kuvaaja (monen muun joukossa), jonka uskallan täällä esittää. Sensuroin osan kuvasta, jotta tutkimus näyttäisi vieläkin tärkeämmältä.
Vetsku siis juoksi kahden instrumentin kanssa lenkin kuvaajan aikajanalla alkaen kohdasta hieman ennen 48,5h ja päättyen 50,5h. Kuvan sininen palkki kuvaa tuon aktiivisuusjakson. Hyvä uutinen siis on, että Vetsku oli juostessaan aktiivinen. Sitten nuo kaksi keltavihreää palkkia ovat kahden eri tavalla viritetyn instrumentin analyysit vetskun juoksusta. Karu totuus selviää, kun tuolta kuvan alareunan legendasta lukee mitä keltainen ja vihreä väri tarkoittavat. Minä lähden ensi sunnuntaina taas lenkille mukaan, mutta sitten kyllä liikutaan juosten ihan koko matka...
tiistai 7. lokakuuta 2014
Ma 6.10. – Haamu-Wiha
Tänään -
Nivunen ei ole normaalissa elossa tänään vaivannut, joten uskoisin selvinneeni siitä säikähdyksellä. Muuten jalat ovat toki romuna, mutta se on siis vain jatkumoa entiseen eikä mitään Pirkan uusia tuomisia. Seuraavat juoksuun liittyvät tavoitteet ovat:
1) Wihan Kilometrit ensi lauantaina (järjestäjänä)
2) Rautajärven maraton marraskuun alussa (kilsatolppamiehenä)
Eli vakuuttava on meikäläisen juoksu-ura!
Tämä päivä on kulunut Haamu-Wihaa jännittäessä. Jännittäviä yhteenottoja ja ennätyskokeiluja oli liian paljon tässä niitä kaikkia tarkemmin kuvatakseni, mutta pari kohokohtaa on pakko nostaa esiin.
Eniten mieltä lämmitti ”Vimppojen” onnistuminen yli kaikkien odotusten satasella. Ohessa on tulosluettelosta pieni snapshot ja hattu on nostettava päästä! Vetsku juoksi ekan satasensa maaliin saakka ja Tappikin teki huikean ajan Berliinin pienen alisuorituksen jälkeen!
Hienoa urheilumieltä osoitti myös jaha, joka haastoi kävelijätytön revanssiin. Samaan sarjaan pääsy onnistui vain nonstop-juoksussa, mutta tulos oli taas sama. Molemmat juoksivat kovaa ja kyseessä oli vain kumpi jaksaa kauemmin. Kävelijä meni kovempaa ja pitempään. Ehkä sitten ensi vuonna Pirkassa.
Ihan vaan muutaman muun jännittävän tuloksen raportoidakseni:
- Paula Radcliffe teki kovan tuloksen maralla vaikka ME jäi haaveeksi.
- Samoin iki-ihana Tirunesh Dibaba juoksi voiton puolikkaalla, mutta ME ei onnistunut, kun näissä vauhdeissa Wihalla on turhan paljon tiukkoja käännöksiä.
- Sen sijaan entinen läski Stephen Way juoksi ME:n 100km-matkalla. Enkka parani niin paljon, että pitää odottaa doping-testin tuloksia ja tutkia videolta, että oikaisuja lentokentän suoralla ei tapahtunut.
- Stubb kukisti nuoren Tuomiojan, mutta ei päässyt vieläkään alle 3h.
- AccidentalRunner jäi myös aavistuksen verran 3h-tavoitteestaan.
Nämä urheilutulokset teille uutisoi ensimmäisenä pjh.
Reaali-Wihaan on enää 4 täyttä päivää. Paniikki iskee varmaan pian, mutta kolme noista päivistä menee matkoilla ja muutenkin työkiireitä riittää. Tekniikkapuoli on nyt uskoakseni hyvässä kunnossa, mutta muuten järjestelyissä on noin miljoona asiaa vielä tekemättä...
Nivunen ei ole normaalissa elossa tänään vaivannut, joten uskoisin selvinneeni siitä säikähdyksellä. Muuten jalat ovat toki romuna, mutta se on siis vain jatkumoa entiseen eikä mitään Pirkan uusia tuomisia. Seuraavat juoksuun liittyvät tavoitteet ovat:
1) Wihan Kilometrit ensi lauantaina (järjestäjänä)
2) Rautajärven maraton marraskuun alussa (kilsatolppamiehenä)
Eli vakuuttava on meikäläisen juoksu-ura!
Tämä päivä on kulunut Haamu-Wihaa jännittäessä. Jännittäviä yhteenottoja ja ennätyskokeiluja oli liian paljon tässä niitä kaikkia tarkemmin kuvatakseni, mutta pari kohokohtaa on pakko nostaa esiin.
Eniten mieltä lämmitti ”Vimppojen” onnistuminen yli kaikkien odotusten satasella. Ohessa on tulosluettelosta pieni snapshot ja hattu on nostettava päästä! Vetsku juoksi ekan satasensa maaliin saakka ja Tappikin teki huikean ajan Berliinin pienen alisuorituksen jälkeen!
Hienoa urheilumieltä osoitti myös jaha, joka haastoi kävelijätytön revanssiin. Samaan sarjaan pääsy onnistui vain nonstop-juoksussa, mutta tulos oli taas sama. Molemmat juoksivat kovaa ja kyseessä oli vain kumpi jaksaa kauemmin. Kävelijä meni kovempaa ja pitempään. Ehkä sitten ensi vuonna Pirkassa.
Ihan vaan muutaman muun jännittävän tuloksen raportoidakseni:
- Paula Radcliffe teki kovan tuloksen maralla vaikka ME jäi haaveeksi.
- Samoin iki-ihana Tirunesh Dibaba juoksi voiton puolikkaalla, mutta ME ei onnistunut, kun näissä vauhdeissa Wihalla on turhan paljon tiukkoja käännöksiä.
- Sen sijaan entinen läski Stephen Way juoksi ME:n 100km-matkalla. Enkka parani niin paljon, että pitää odottaa doping-testin tuloksia ja tutkia videolta, että oikaisuja lentokentän suoralla ei tapahtunut.
- Stubb kukisti nuoren Tuomiojan, mutta ei päässyt vieläkään alle 3h.
- AccidentalRunner jäi myös aavistuksen verran 3h-tavoitteestaan.
Nämä urheilutulokset teille uutisoi ensimmäisenä pjh.
Reaali-Wihaan on enää 4 täyttä päivää. Paniikki iskee varmaan pian, mutta kolme noista päivistä menee matkoilla ja muutenkin työkiireitä riittää. Tekniikkapuoli on nyt uskoakseni hyvässä kunnossa, mutta muuten järjestelyissä on noin miljoona asiaa vielä tekemättä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)