Ke 6.11.

Tänään 12km, 1h 04min

Ap: kevyt 12.3km, 1:04:01, 5:12/km.

Viimeinen päivä San Diegossa ja vielä ehti yhden aamulenkin heittää. Niinhän siinä aina käy, että viimeisellä lenkillä sitten löysinkin varsinaisen juoksijan paratiisin.

Suuntasin UCSD:n kampusalueelle. Siellä oli jo sinänsä hienoa juosta rauhallisilla teillä, mutta sitten kampukselta keskeltä kaupunkia löytyi varsin iso metsäalue, jossa kulki ristiin rastiin upeita juoksupolkuja. Kun metsä oli vielä suomalaisittain varsin eksoottinen, niin tuon hienompaa juoksupaikkaa on vaikea kuvitella. Polkuja oli useita kilometrejä ja siellä olisi saanut kulumaan juosten vaikka kuinka paljon aikaa. Tietääpähän ainakin mihin mennä ensi kerralla Diegossa juoksemaan!

Oli siellä tällainen sotilaskuntoratakin. Olisin ohimennen kyllä tehnyt rataennätyksen, mutta oli vähän kiire.

Ip: lepo.

Vielä muutama kilo ja sitten illalla kotiin. Torstai menee kokonaan koneessa ja aika-warpissa, joten siitä tulee nollapäivä.

Ti 5.11.

Tänään 8km, 44min

Ap: kevyt 8.1km, 44:13, 5:30/km.

Upea turistilenkki San Diegossa varhain aamulla. Eihän tämä treeniä ole, mutta nautinnollista ulkoilua kuitenkin.

Oli kyllä taas melkoista pelleilyä hotellin respan kanssa aamulla. Onneksi tämä on jo tuttua ja en pienestä häkelly.

Olin siis päättänyt juosta aamulenkin meren rantaan. Menin vähän ennen klo 6 hotelliin respaan ja varmistin, että pääsenhän rantaan, jos juoksen La Jolla Village Drivea ”tuohon” suuntaan. No siitäkös mies respassa riemastui ja sanoi, että rantaan on 6-7 mailia matkaa (siis n. 10km). Katsoin häntä ihmeissäni ja sitten karttaa, ja sanoin, että tuossahan se on ihan vieressä. No kartta ei kuulemma ole mittakaavassa (ei ollutkaan, mutta jotain rajaa sentään) ja sinne ei pääse suoraan ja ”no sidewalks, very dark, dangerous”. Katsoin taas ihmeissäni ulos, missä oli ihan valoisaa. Ja se vähäinen jäljellä oleva hämäryyskin olisi poissa viimeistään vartissa.

Ei minulla tietenkään ollut aikaa mihinkään 20km lenkkiin, mutta olin aika varma, että mies on pihalla tilanteesta ja oman hotellinsa sijainnista. Lähdin juoksemaan suunnittelemaani suuntaan ja kääntyisin sitten takaisin, jos ei merta alkaisi kuulumaan. No, vartti ehti kulua ja Forerunner piippasi 3km, ja olin rannassa. Enkä metriäkään joutunut juoksemaan ilman jalkakäytävää.

Surffareita oli liikkeellä jo paljon heti kuuden jälkeen, ja kun juoksin takaisinpäin, niin koko ajan heitä tuli lisää vastaan.

Matkalla rantaan oli jopa mukavia metsäpolkujakin.

Ja mukavaahan näillä rantakäytävilläkin oli juosta.

Ip: lepo.

Loppupäivä menee sitten syödes... eikun siis kokouksissa.

Ma 4.11.

Tänään 5km, 28min

Ap: kevyt 5.4km, 28:25, 5:16/km.

Muodon vuoksi pieni aamulenkki San Diegossa. Lähinnähän tuo oli liikennevaloissa seisomista. Huomiseksi yritän keksiä hotellilta paremman suunnan.

Jaloissa painaa vielä Rautaveden juoksu, mutta kipuja tms. ei ole.

Ip: lepo.

Vähän olin lukevinani pientä haastetta tuolta harpatin blogista. Ainakin eka päivä täällä jenkkilässä on varmuudella kehittänyt vyötärön rengaslihasta aika tehokkaasti. Syömisten välillä on sitten yritetty tehdä jonkin verran töitäkin.

Edellisellä kerralla kun kävin täällä, niin jotkut Nokia-kolleegat hehkuttivat paikallista hampurilaisketjua, joka on kuulemma jotain ihan ihmeellistä ja sinne tullaan joka puolelta mannerta syömään. No, enpä silloin päässyt käymään. Mutta tänään Microsoftin kaverit lounasaikaan sanoivat, että ehdottomasti pitää lähteä juuri tuohon ”ravintolaan”. Aina kun tulevat sieltä Seattlesta Kaliforniaan, niin pakko on päästä hampurilaiselle.

Odotukseni olivatkin korkealla, että mikä on tämä ihmeellinen hampurilaiskokemus. Yritin sitten kohteliaasti olla näyttämättä pettymystäni, kun paikka vaikutti ulkoisesti ja sistustukseltaan ihan tavalliselta halvalta hampurilaisläävältä. Hampurilaiset olivat ihan tavallisia ja paikallisesta perunasta salaisilla prosesseilla takahuoneessa valmistetut ranskalaiset olivat mielestäni vähän huonompia kuin keskimääräisessä tamperelaisessa nakkikioskissa. Mutta kokoa ja kaloreita oli amerikkalaiseen tapaan riittävästi.

Sain muuten ”ilokseni” juuri äsken kuulla, että saan tulla takaisin tänne länsirannikolle taas ensi viikolla. Silloin kuitenkin Seattleen San Diegon sijasta. Vähän tekee hankalaksi tehoharjoittelun aloittamisen, mutta ei voi mitään.

”Maailman paras hampurilaisravintola.”

Viikko 44

Viikko 44 (28.10.-3.11.2013)

Läskiviikko.

Juoksua 74km (4:44/km).
Liikuntaa yhteensä 5h 55min.

- Yksi kova 4km lenkki Suolijärven ympäri
- Yksi kevyt pikkulenkki
- Rautaveden maraton 3.07

Siinäpä se...

Tein sentään ennätyksiä läskirintamalla. Viikon punnitusten keskiarvo oli 68.3kg. Tammikuun tokalla viikolla oli vielä keskari jonkun gramman korkeampi, mutta muuten nyt tuli vuoden viikkoenkka. Ihannepainoni on siis 63kg. Kun vielä otetaan huomioon, että viikon punnitukset olivat kiihtyvässä nousussa ja edessä on viikko mässäilyn luvatussa maassa USA:ssa, niin uusi ennätys ensi viikolla on aika varma.

Ensi viikko on siis pelkkää jetlagia ja työkiirettä. Otan lenkkarit mukaan, että tulisi painetta juosta edes joku pieni aamulenkki. Treenihän alkaa sitten seuraavalla viikolla.

Su 3.11. – Matkapäivä

Tänään -

Sunnuntain voi huoletta lukita levoksi jo nyt, kun silloin suoritetaan siirtyminen maailman toiselle puolelle Kaliforniaan.

Sunnuntaina muuten juostaan myös legendaarinen Kuivannon kymppi (joka on yli 10km hölkkä, olikohan jotain 10.6km tms). En nyt muista onko se minun 100 tavoitteen listallani, mutta joskus sinne on mentävä;-) Joka tapauksessa hurjat tsempit Siljalle sunnuntaille! Katselin äsken vanhoja tuloksia ja en tietenkään halua luoda mitään paineita, mutta 41:30 olisi Siljalta aika kova veto...

Edit: Olinpas pahasti hakoteillä, kun Siljahan veti 40:16! Kympin väliaika kuulemma 37:55, joten hyvältähän tuo nyt näyttää;-)

La 2.11. – EPEK Rautavedellä

Tänään 48km, 3h 36min

Ap: vr 3.3km, vr2 + Rautaveden maraton (3.07), yht. 47.6km, 3:35:37, 4:32/km.

Ohjelmassa oli tänään maraton Rautavedellä. Olin nimittäin juuri huomannut, että en ole tänä vuonna vielä maratonia juossut, ja eihän se käy laatuun. Tämän käytännössä viimeisen mahdollisuuden takia jäi sitten Halloween Hike tekemättä.

Heräilin tuttuun tyyliin aikaisin ja kävin tekemässä pienen herättelyverkan. Takareidet tuntuivat juuri sellaisilta kuin odotinkin, ja kisan kulku oli helppo arvata. Tankkaus Rautavedelle oli ainakin onnistunut hyvin, koska aamupaino löi taas vuoden ennätyslukemat vaakaan.

Juoksusuunnitelma alkuvauhdin osalta oli vielä aamullakin vähän auki. Arvelin olevani noin 3.10-kunnossa, ehkä vähän allekin. Kun sitten kisapaikalla juttelin keemin kanssa, niin vahvistui ajatus lähteä optimistisesti matkaan 3h-vauhdilla. Tiesin kyllä sen epärealistiseksi, mutta kun keem lähtisi sitä vauhtia, ja jos vaikka sattuisi pöljä päivä...

Keli oli lähes täydellinen. Tuulta olisi saanut olla vielä vähemmän, mutta eipä se nytkään juuri haitannut. Minä pääosin vedin kolmen hengen porukkaa ekat 15km hieman alle tavoitteena ollutta 3h-vauhtia. Juoksu oli todella helppoa ja juoksin alamäet vähän ylikovaa kompensoidakseni hitaita ylämäkikilsoja. Vaikka juoksu sujui hyvin, niin takareidet matkasivat tasaisesti jumia kohti.

Keem otti vetovuoron 15km kohdalla ja se kolmas kaveri taisi pudota jo vähän aiemmin. Puolikas täyttyi 1.29, mikä oli optimaalista oman vauhdinjakosuunnitelmani mukaan. Toinen puolikas olisi raskaampi ja viimeisellä kympillä vastatuuli, joten arvasin kyllä, että ei tuo marginaali mitenkään riitä. Heti puolimatkan jälkeen olikin aika mäkistä ja jäin suosilla keemin vauhdista. Ei keem mihinkään kauas kadonnut ja tuolla aukeissa maisemissa näin hänet melkein loppuun saakka, mutta kertaakaan en enää peesiin päässyt.

Otin 25km kohdalla vielä ison tujauksen buranaa ja toivoin jotain ihmettä. Vähän se takareisien särky helpottikin, mutta ei se vauhtiin mitään vaikuttanut. Totesin 3h-tavoitteen karanneksi 27km kohdalla ja juoksin loppumatkan sellaisia 4.30-4.40 kilsoja. Loppuaika oli omalla kellolla 3:07:06. Ihan OK ja kunnon mukainen suoritus.

Ainakin on täysin selvää, missä meikäläisen heikoin lenkki on. Takareidet menevät pitemmässä juoksussa tukkoon ja vauhti tippuu, vaikka muuten voimia tuntuu olevan. Nytkin koko juoksu oli tavallaan erittäin helppo. Sykemittaria ei ollut, mutta syke ei kyllä missään vaiheessa noussut korkealle. Hengästymistä oli kovin vähän ja sekin ylämäissä. Ja kertaakaan ei edes tarvinut toivoa maalin tulemista nopeammin. Maalissa olin hyvissä voimissa ja nyt pari tuntia juoksun jälkeen olo on täysin normaali.

Erikoista on se, että en usko edes takareisien mitenkään kipeytyneen. Kävely portaissa tai muuallakaan ei ole lainkaan hankalaa, ja tuskin on huomennakaan. Reidet olivat kipeät ajomatkan Vammalasta kotiin, mutta kotona ne olivat normaalit jo melko pian. Jotenkin pitäisi siis saada kestävyyttä/jaksamista takareisiin. Nyt olen sitä yrittämässä lihaskuntoharjoittelulla, mutta en ole lainkaan varma onko se oikea keino. Toivottavasti Running Science –kirjasta löytyy vastaus, kun pääsen lukemisessa pitemmälle;-)

Olen kuitenkin päivään tyytyväinen ja olipahan ainakin rohkea yritys. Kyllä se vaan on 3h:n kanssa siten, että EPEK (varastettu jonkun Facebookista).

Ip: lepo.

Pe 1.11.

Tänään -

Eipä sitten tullut tehtyä yhtään mitään. Hektinen päivä töissä. Huomenna ohjelmassa pitkis, kun sunnuntaina on lähtö Ameriikan ihmemaahan.

Jatkan tässä nyt säännöllistä harmittelusarjaani, jonka käynnistin helmikuussa.

Päivän v*tutus: Kännykän headsetin johdon sotkeutuminen kännykän autolaturin kierteiseen johtoon on luultavasti pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Harva muu asia saa minut huutamaan raivosta yksin autossa. En ymmärrä miksi teen tätä kerta toisensa jälkeen, kun tätä sotkua ei voi välttää. Kuolonkolari on jonain päivänä täysin väistämätön seuraus siitä askertelusta, kun polvilla ohjaten yrittää selvittää johtoja. Nyt on mitta täynnä! Mutta kun mitään vaihtoehtoa ei ole keksitty...