lauantai 2. marraskuuta 2013

La 2.11. – EPEK Rautavedellä

Tänään 48km, 3h 36min

Ap: vr 3.3km, vr2 + Rautaveden maraton (3.07), yht. 47.6km, 3:35:37, 4:32/km.

Ohjelmassa oli tänään maraton Rautavedellä. Olin nimittäin juuri huomannut, että en ole tänä vuonna vielä maratonia juossut, ja eihän se käy laatuun. Tämän käytännössä viimeisen mahdollisuuden takia jäi sitten Halloween Hike tekemättä.

Heräilin tuttuun tyyliin aikaisin ja kävin tekemässä pienen herättelyverkan. Takareidet tuntuivat juuri sellaisilta kuin odotinkin, ja kisan kulku oli helppo arvata. Tankkaus Rautavedelle oli ainakin onnistunut hyvin, koska aamupaino löi taas vuoden ennätyslukemat vaakaan.

Juoksusuunnitelma alkuvauhdin osalta oli vielä aamullakin vähän auki. Arvelin olevani noin 3.10-kunnossa, ehkä vähän allekin. Kun sitten kisapaikalla juttelin keemin kanssa, niin vahvistui ajatus lähteä optimistisesti matkaan 3h-vauhdilla. Tiesin kyllä sen epärealistiseksi, mutta kun keem lähtisi sitä vauhtia, ja jos vaikka sattuisi pöljä päivä...

Keli oli lähes täydellinen. Tuulta olisi saanut olla vielä vähemmän, mutta eipä se nytkään juuri haitannut. Minä pääosin vedin kolmen hengen porukkaa ekat 15km hieman alle tavoitteena ollutta 3h-vauhtia. Juoksu oli todella helppoa ja juoksin alamäet vähän ylikovaa kompensoidakseni hitaita ylämäkikilsoja. Vaikka juoksu sujui hyvin, niin takareidet matkasivat tasaisesti jumia kohti.

Keem otti vetovuoron 15km kohdalla ja se kolmas kaveri taisi pudota jo vähän aiemmin. Puolikas täyttyi 1.29, mikä oli optimaalista oman vauhdinjakosuunnitelmani mukaan. Toinen puolikas olisi raskaampi ja viimeisellä kympillä vastatuuli, joten arvasin kyllä, että ei tuo marginaali mitenkään riitä. Heti puolimatkan jälkeen olikin aika mäkistä ja jäin suosilla keemin vauhdista. Ei keem mihinkään kauas kadonnut ja tuolla aukeissa maisemissa näin hänet melkein loppuun saakka, mutta kertaakaan en enää peesiin päässyt.

Otin 25km kohdalla vielä ison tujauksen buranaa ja toivoin jotain ihmettä. Vähän se takareisien särky helpottikin, mutta ei se vauhtiin mitään vaikuttanut. Totesin 3h-tavoitteen karanneksi 27km kohdalla ja juoksin loppumatkan sellaisia 4.30-4.40 kilsoja. Loppuaika oli omalla kellolla 3:07:06. Ihan OK ja kunnon mukainen suoritus.

Ainakin on täysin selvää, missä meikäläisen heikoin lenkki on. Takareidet menevät pitemmässä juoksussa tukkoon ja vauhti tippuu, vaikka muuten voimia tuntuu olevan. Nytkin koko juoksu oli tavallaan erittäin helppo. Sykemittaria ei ollut, mutta syke ei kyllä missään vaiheessa noussut korkealle. Hengästymistä oli kovin vähän ja sekin ylämäissä. Ja kertaakaan ei edes tarvinut toivoa maalin tulemista nopeammin. Maalissa olin hyvissä voimissa ja nyt pari tuntia juoksun jälkeen olo on täysin normaali.

Erikoista on se, että en usko edes takareisien mitenkään kipeytyneen. Kävely portaissa tai muuallakaan ei ole lainkaan hankalaa, ja tuskin on huomennakaan. Reidet olivat kipeät ajomatkan Vammalasta kotiin, mutta kotona ne olivat normaalit jo melko pian. Jotenkin pitäisi siis saada kestävyyttä/jaksamista takareisiin. Nyt olen sitä yrittämässä lihaskuntoharjoittelulla, mutta en ole lainkaan varma onko se oikea keino. Toivottavasti Running Science –kirjasta löytyy vastaus, kun pääsen lukemisessa pitemmälle;-)

Olen kuitenkin päivään tyytyväinen ja olipahan ainakin rohkea yritys. Kyllä se vaan on 3h:n kanssa siten, että EPEK (varastettu jonkun Facebookista).



Ip: lepo.

1 kommentti:

Mika Perkiömäki kirjoitti...

Voittopokaalisi on tallessa! Voisin kiikuttaa sen omistajalleen vaikka jossakin sopivassa kisassa lähitulevaisuudessa.