Viikko 27 (30.6.-6.7.2014)
Juoksua ? km
Liikuntaa yhteensä 20h 10min.
(En jaksa miettiä mitkä jalan liikutuista kilsoista laskisin juoksuksi ja mitä en. Pääosin tuli hölkkäiltyä poluilla ja yhteensä liikuttuja kilsoja tuli viikolle 128.)
Liikunnallisesti hyvä viikko, jota toki dominoi Kesäyön unelman pitkä polkujuoksu. Juoksin ma ja ti jonkin verran ihan tavallista perusjuoksua tiellä, mutta muuten melkein kaikki liikkuminen tuli joko Birgitan Polun katsastamisesta tai suunnistuksesta.
Viikon liikuntakertymä.
- Kaksi peruslenkkiä pääosin tiellä
- Kaksi polkuhölkkäsessiota
- RC Eemelin kesäyön unelma (ultrajuoksu poluilla)
- Yksi kahvakuulaharjoitus
- Yksi ”suunnistus” (ja yksi suunnistuksen yritys)
- Kerran crosstrainerilla
- Hieronta
- Penikat ehkä vähän viime viikkoa paremmat, vaikka alkuviikko olikin huono
Vire ja jaksaminen lenkeillä olivat mielestäni tällä viikolla ihan hyviä. Sitä on kuitenkin vaikea arvioida, kun en ole vauhdikkaampaa juoksua kokeillut lainkaan. Seuraavan viikon päätapahtuma on Birgitan Polun kierros yhtenä lenkkinä. Yritän kuitenkin sitä ennen saada myös yhden vk- tai vetotreenin aikaiseksi.
Hazorin ottama noin vartin video Kesäyön unelman tapahtumasta on täällä. Siinä on aika hyvin reitin vaihtelevuus esillä.
Edit: Ai niin, ja kesäloma alkoi!
Päivittäisiä harjoituksia ja niihin liittyviä tuntemuksia.
maanantai 7. heinäkuuta 2014
sunnuntai 6. heinäkuuta 2014
Su 6.7. – Lepoa vaan
Tänään -
Pyöräilemään oli tarkoitus lähteä, mutta vaihdankin sen ruohonleikkuuseen, että tulisi edes jotakin liikuntaa tehtyä.
Pyöräilemään oli tarkoitus lähteä, mutta vaihdankin sen ruohonleikkuuseen, että tulisi edes jotakin liikuntaa tehtyä.
La 5.7.
Tänään -
Aamupäivä meni siis vielä Kesäyön unelman merkeissä (kirjattu perjantaille) ja en sentään venynyt päivällä mihinkään muuhun treeniin. Vaikka olo onkin ihan hyvä, niin kyllähän maalaisjärki kehottaa pitämään huomennakin lepopäivän.
Pe 4.7. – Kesäyön unelma
Tänään RC Eemelin kesäyön unelma
Ap: lepo.
Ip: polkujuoksu n. 88km, n. 13h 25min.
Kirjataanpa muistiin tarinaa jo toisesta RC Eemelin kesäyön unelmastani. Kaikki sujui hienosti ja reissu oli tällä kertaa minulle varsin helppo. Ei tullut minkäänlaista uupumista, eikä rakkoja tai muita ongelmia. Hieman jalat varoittelivat tuttujen vammojen kohdalta, mutta ei mitään pahempaa sielläkään. Eli todella hieno reissu hyvässä seurassa!
Verrattuna viime vuoteen olin nyt viisaampi varustuksen kanssa ja pakkasin kamat kunnolla. Viime vuonna minulla oli Camelbackin juomareppu, johon ei kunnolla mahtunut tarvittavia varusteita. Sen jälkeenhän hankin Ultima Directionin juoksureppuja (tai –liivejäköhän ne ovat) ja ne ovat kyllä erinomaisia, vaikka tarpeeksi iso kännykkätasku puuttuukin. Kisapäivänä huomasin myös, että edellisen päivän maastolenkin jäljiltä maastokenkäni eivät ehdi kuivua kisaan mennessä ja sain siitä hyvän syyn käydä ostamassa uudet kengätkin. Kävin Suunnistajan kaupassa ja sieltä minulle myytiin Irock-maastokengät, jotka siis saivat tulikasteensa Kesäyön unelmassa. Hyvät kengäthän ne olivat ja aika paljon kevyemmät kuin Speedcrossit. Varmaan tästä ne ovat minun Iltarastien hitaat aikani olleet kiinni...
Hain Jaanan kyytiin Atalasta ja ajoimme Laajavuoreen hyvissä ajoin noin klo 20. Siinä lähtöä odotellessa tuli vielä pieniä sadekuuroja, mutta koko yö saatiin juosta upeassa kirkkaassa ilmassa. Lämpötila oli illalla ja aamulla korkeintaan 20 astetta ja yöllä kävi selvästi alle 10 asteessa. Reitti kulki siis Muuratjärven ympäri Jyväskylän lounaispuolella Muuramen maisemissa.
Startissa oli reilu 30 henkeä kaikki sarjat mukaanlukien (osa siis maastopyöräilijöitä). Sekä lyhyen että pitkän matkan juoksijat kulkivat yhdessä noin kolme tuntia aina Muuramen shellille saakka vaikka Antti ja Anssi taisivat siinä jo vähän aiemmin erottua omaksi kärkijoukokseen. Siitä lyhyt matka kääntyi oikoreittiä takaisin maaliin ja me jatkoimme Muuratjärven ympäri. Ylämäet käveltiin alusta lähtien ja vauhti oli tietysti muutenkin leppoisaa. Verrattuna viime vuoteen reitillä ei ollut juuri lainkaan varsinaisia autoteitä edes siirtyminä. Eli polkuja ja erilaisia metsäuria ja –teitä mentiin pääosassa. Nyt kun aloin muistella, niin mielikuvani on, että emme koko matkan aikana nähneet ainuttakaan autoa reitillä (siis jos paria isomman tien ylitystä ei lasketa) ja kyllä kaikki ihmisetkin olivat yhden käden sormilla laskettavissa. Eli kyllä tämä oli hieno erämaareitti! Toisaalta mielestäni nyt oli paljon vähemmän vaikeakulkuisia isoille vuorille kiipeämisiä vaikka mäkiä paljon olikin. Polut olivat viime vuotta helpompia, mutta umpimetsää ja suota oli viime vuotta enemmän. Umpimetsää oli toki kai vain muutama kilsa pätkinä siellä sun täällä, mutta ajallisesti ja henkisesti se oli paljon isompi osa;-)
Parin tunnin jälkeen kengät olivat vielä kuivat, mutta sitten saatiin kokea ratamestarin erikoinen, eli reitin pahin ”suopätkä”. Vaikka siellä kuinka yritti löytää mättäitä hypittäväksi, niin kyllähän sitä useamman kerran upposi veteen. Vesi loiskui tämän jälkeen molemmissa kengissä. Loppumatkallakin märkää mutareittiä tuli vastaan tasaisesti, joten viimeiset 10 tuntia menivät märillä sukilla ja kengillä. Siitä huolimatta en siis saanut ainuttakaan rakkoa matkalla. Jaana kuulemma upposi tähän ensimmäiseen suohon ihan kunnolla, mutta joku hänet kiskoi ylös ennen kuin hän ehti kokonaan vajota pinnan alle;-)
Matka sujui sitten hienosti kirkkaassa yössä. Alavilla kohdilla oli välillä melko kylmä ja lämpötilaerot reitillä varsin suuria. Keli kokonaisuudessaan oli kuitenkin täydellinen. Juoksuasetelmaksi muodostui se, että Antti ja Anssi menivät kärjessä. Toinen kahden hengen porukka oli siinä seuraavana, ja me loput (minä, Jaana, hazor, Jyrki, Jussi) muodostimme viiden hengen pääjoukon. Erot pysyivät pieninä, kun ilman hazoria kärkimiehet väkisinkin joutuivat käyttämään suunnistukseen ja virheiden korjaamiseen aikaa. Eka kolmannes kului neljässä tunnissa ja puolivälissä aikaa oli kulunut hieman reilu kuusi tuntia.
Jossain ekan puolikkaan aikana sattui dramaattinen hiiriepisodi. Antti ja Anssi olivat kuluttaneet aika paljon aikaa löytääkseen kaivon, joka oli tärkeä juomahuoltopiste. Lopulta Antti soitti meille, että kaivossa on kuollut hiiri ja vesi siis juomakelvotonta. Kaikilla oli juoma loppu tai lopussa, ja tuota kaivoa oli jo odotettu. Hazor sitten katsoi GPS-taikakalustaan löytyisikö jostain läheltä puroja tai lähteitä. Kärkinelikko yhdistyi kaivon etsinnän aikana ja en tiedä löysivätkö he ikinä vettä ennen seuraavaa kaukana ollutta kaivoa. Me pääjoukko pienen etsinnän jälkeen löysimme metsäpuron, jonka vesi oli aika ruskeaa, mutta maistui ihan hyvältä ja päädyimme täyttämään vesipullot siinä. Emme koskaan käyneet edes katsomassa hiirikaivoa, joten jäi tutkimatta oliko se vain kärkijoukon yritys hidastaa pääjoukkoa;-) Kaikki loput kaivot ja lähteet löytyivät hyvin ja olivat kunnossa.
Matka jatkui hienoja maisemia ihaillen ja vanhoja puita halaillen. Jossain välissä näimme maastopyöräilijöitäkin, jotka olivat pitäneet kunnon taukoja. Ja toki pyörän jälkiä oli aina mutapätkillä nähtävissä. Toisella puolikkaalla ero kärkinelikkoon pieneni lähes olemattomiin ja olimme vain muutamia minuutteja jäljessä. Niinpä yhdellä rastilla Antti oli jäänyt odottamaan meitä ja liittyi pääjoukkoon. Ilmeisesti kaikki jutut oli jo kerrottu kärkijoukossa ja piti saada uusia juttukumppaneita. Kärkikolmikko päätti säilyttää mitalisijat ja lähti pääjoukkoa karkuun.
Matkan kaksi kolmasosaa täyttyi ajassa 8h 20min. Eli varsin tasaista oltiin menty koko ajan ennakoiden loppuaikaa välille 12-12,5 tuntia. Joskus kun matkaa oli reilu 20km jäljellä kärkikolmikon etumatka saatiin kiinni. He vain yhtäkkiä ilmestyivät väärästä suunnasta reitillemme, eli hazorin reittisuunnittelu oli tehnyt tehtävänsä. Pelkän kartan avulla tuolla reitillä on jotakuinkin mahdoton pysyä ellei ole sörsöö. Ja kärjen GPS-navigaattori oli jollain lailla pettänyt ja he olivat ajautuneet pois reitiltä. Loppumatkan kuljimmekin kaikki yhdessä.
Viimeisen 20km aikana koko joukon vauhti hidastui rajusti. Kävelyä lisättiin paljon ja tauotkin vähän ehkä pitenivät. Siihen oli monia syitä ja matkan rasitukset vain näkyivät porukassa jo eri tavoin. Oli siellä paljon hidasta maastoakin. Minua vähän turhautti, kun käveltiin niin paljon ja huonolla omatunnolla vedätin porukkaa sen verran kuin vain uskalsin, että matka edes jotenkin etenisi;-) Porukka odotettiin kuitenkin aina kokoon rasteilla tai muilla sopivilla pisteillä, jotta kukaan ei eksyisi.
Viimeistä rastia lähestyessämme oli vielä viimeinen hieno melko tekninen juostava polkupätkä ja innostuimme Anssin kanssa nostamaan vauhtia. Tai oikeastaan Anssi lähti ravaamaan hurjalla vauhdilla ja minä lähdin peesiin. Hyvin nopeasti mentiin kovempaa kuin mitä minä normaalisti uskaltaisin tuollaisella polulla juosta, mutta kyllä oli hienoa! Alamäissä Anssi on polkuhörhönä selvästi minua nopeampi, mutta nyt päätin vain juosta mukana maksoi mitä maksoi. Vaikka tätä maksimilaukkaa kestikin varmaan vain reilu kilsa tai korkeintaan pari, niin olipa loistava juttu, että tuli tehtyä. Tosi helposti irtosi kova veto vaikka takana oli jo yli 80km ja helposti olisin voinut jatkaa paljon pitempäänkin. Rasti tuli kuitenkin vastaan ja jäin siihen odottamaan muuta joukkoa ja Anssi lähti hiljakseen etenemään maalia kohti. Minulla turhautuminen hitaan lopun vauhtiin tuli kokonaan pyyhkäistyä pois tuolla kovalla polkuvedolla.
Ihan viimeisillä kilsoilla muutenkin vähän vauhtia nostettiin ja joukko hajosi. Hazor jäi kiltisti valvomaan häntäpäätä. Sitten junaradan ylityksen kohdalla noin 3km ennen maalia minäkin jäin odottamaan Jaanaa ja hazoria juostakseni loppumäen heidän kanssaan. Loppu oli Jaanalle raskas, mutta todella hienosti hän selvisi ensimmäisestä maastoultrastaan!
Saavutimme siinä vielä Henrin ja Tuomaksen ennen loppunousua, joten meitä oli viiden hengen jälkijoukko. Muut tulivat siis maaliin muutama minuutti meitä aiemmin. Maaliin noustiin tällä kerralla suoraan pujottelurinteen mäkeä ja kyllä siinä saikin reittä vinguttaa, että ylipäänsä pääsi ilman hissiä ylös! Loppuajaksi hitaan lopun takia tuli sitten noin 13:25, eli viimeisellä kolmannekselle käytettiin ylimääräinen tunti aikaa. Hitaan lopun takia olin maalissa varsin tuoreen oloisena ja kontrasti sen suhteen viime vuoteen oli melkoinen. Jopa kävely alas jyrkkää rinnettä Laajavuoren huipulta oli todella vaivaton, kun viimeksi siinä sai aika lailla kärvistellä väsyneiden reisien kanssa.
Maalissa suihku ja pikainen kahvi, ja ajoin sitten Jaanan kanssa Tampereelle. Olin viime vuonna vannonut, että en kisan jälkeen lähde ajamaan nukkumatta ensin... Mutta nyt olin niin hyvässä kunnossa ja kun Jaana oli seurana pitämässä minut hereillä, niin aika helposti pääsimme Tampereelle. Valtavat kiitokset Tommille kisan järjestämisestä! Vaikea uskoa, että tuolta ensi vuonnakaan voisi pois jäädä.
Päästatistiikka: Matka FR310XT:n mukaan oli 87.8km. Bruttoaika 13h 25min. Olin koko ajan hazorin porukassa ja mitään oleellisia eksymisiä ei tapahtunut. Erilaisia taukoja ja muita pysähdyksiä mukana yhteensä noin tunti. FR620 akku kesti 10h 45min ja siis en saanut siitä kokonaismatkaa (akku oli ladattu ihan tappiin).
Kisakeskus oli Laajavuoressa, jossa Tommi jakoi karttoja ja tarjolla oli kahvia ja munkkeja. Söin siinä odotellessa kaksi isoa hillomunkkia ja join kupin kahvia juuri ennen starttia, mutta sekään ei kostautunut reitillä millään lailla. Maali on muuten kuvan oikeassa ylälaidassa Laajavuoren huipulla.
Muuratharjulla juostiin pitkiä pätkiä ja sieltä aukesi hienoja yönäkymiä niin Muuratjärvelle kuin Päijänteellekin.
Aamu tarjosi useita upeita rauhallisia järvitunnelmia. Enhän minä niitä osannut kuvata, mutta ne olivat niin oleellinen osa tätä kokemusta, että pistän vaikkapa tämän kuvan silti mukaan.
Puujättiläisiä löytyi halattavaksi muutamia: tässä 2kpl. Isoimpaan puuhun meitä tarvittiin 2,5 juoksijaa ylettymään puun ympäri.
Ap: lepo.
Ip: polkujuoksu n. 88km, n. 13h 25min.
Kirjataanpa muistiin tarinaa jo toisesta RC Eemelin kesäyön unelmastani. Kaikki sujui hienosti ja reissu oli tällä kertaa minulle varsin helppo. Ei tullut minkäänlaista uupumista, eikä rakkoja tai muita ongelmia. Hieman jalat varoittelivat tuttujen vammojen kohdalta, mutta ei mitään pahempaa sielläkään. Eli todella hieno reissu hyvässä seurassa!
Verrattuna viime vuoteen olin nyt viisaampi varustuksen kanssa ja pakkasin kamat kunnolla. Viime vuonna minulla oli Camelbackin juomareppu, johon ei kunnolla mahtunut tarvittavia varusteita. Sen jälkeenhän hankin Ultima Directionin juoksureppuja (tai –liivejäköhän ne ovat) ja ne ovat kyllä erinomaisia, vaikka tarpeeksi iso kännykkätasku puuttuukin. Kisapäivänä huomasin myös, että edellisen päivän maastolenkin jäljiltä maastokenkäni eivät ehdi kuivua kisaan mennessä ja sain siitä hyvän syyn käydä ostamassa uudet kengätkin. Kävin Suunnistajan kaupassa ja sieltä minulle myytiin Irock-maastokengät, jotka siis saivat tulikasteensa Kesäyön unelmassa. Hyvät kengäthän ne olivat ja aika paljon kevyemmät kuin Speedcrossit. Varmaan tästä ne ovat minun Iltarastien hitaat aikani olleet kiinni...
Hain Jaanan kyytiin Atalasta ja ajoimme Laajavuoreen hyvissä ajoin noin klo 20. Siinä lähtöä odotellessa tuli vielä pieniä sadekuuroja, mutta koko yö saatiin juosta upeassa kirkkaassa ilmassa. Lämpötila oli illalla ja aamulla korkeintaan 20 astetta ja yöllä kävi selvästi alle 10 asteessa. Reitti kulki siis Muuratjärven ympäri Jyväskylän lounaispuolella Muuramen maisemissa.
Startissa oli reilu 30 henkeä kaikki sarjat mukaanlukien (osa siis maastopyöräilijöitä). Sekä lyhyen että pitkän matkan juoksijat kulkivat yhdessä noin kolme tuntia aina Muuramen shellille saakka vaikka Antti ja Anssi taisivat siinä jo vähän aiemmin erottua omaksi kärkijoukokseen. Siitä lyhyt matka kääntyi oikoreittiä takaisin maaliin ja me jatkoimme Muuratjärven ympäri. Ylämäet käveltiin alusta lähtien ja vauhti oli tietysti muutenkin leppoisaa. Verrattuna viime vuoteen reitillä ei ollut juuri lainkaan varsinaisia autoteitä edes siirtyminä. Eli polkuja ja erilaisia metsäuria ja –teitä mentiin pääosassa. Nyt kun aloin muistella, niin mielikuvani on, että emme koko matkan aikana nähneet ainuttakaan autoa reitillä (siis jos paria isomman tien ylitystä ei lasketa) ja kyllä kaikki ihmisetkin olivat yhden käden sormilla laskettavissa. Eli kyllä tämä oli hieno erämaareitti! Toisaalta mielestäni nyt oli paljon vähemmän vaikeakulkuisia isoille vuorille kiipeämisiä vaikka mäkiä paljon olikin. Polut olivat viime vuotta helpompia, mutta umpimetsää ja suota oli viime vuotta enemmän. Umpimetsää oli toki kai vain muutama kilsa pätkinä siellä sun täällä, mutta ajallisesti ja henkisesti se oli paljon isompi osa;-)
Parin tunnin jälkeen kengät olivat vielä kuivat, mutta sitten saatiin kokea ratamestarin erikoinen, eli reitin pahin ”suopätkä”. Vaikka siellä kuinka yritti löytää mättäitä hypittäväksi, niin kyllähän sitä useamman kerran upposi veteen. Vesi loiskui tämän jälkeen molemmissa kengissä. Loppumatkallakin märkää mutareittiä tuli vastaan tasaisesti, joten viimeiset 10 tuntia menivät märillä sukilla ja kengillä. Siitä huolimatta en siis saanut ainuttakaan rakkoa matkalla. Jaana kuulemma upposi tähän ensimmäiseen suohon ihan kunnolla, mutta joku hänet kiskoi ylös ennen kuin hän ehti kokonaan vajota pinnan alle;-)
Matka sujui sitten hienosti kirkkaassa yössä. Alavilla kohdilla oli välillä melko kylmä ja lämpötilaerot reitillä varsin suuria. Keli kokonaisuudessaan oli kuitenkin täydellinen. Juoksuasetelmaksi muodostui se, että Antti ja Anssi menivät kärjessä. Toinen kahden hengen porukka oli siinä seuraavana, ja me loput (minä, Jaana, hazor, Jyrki, Jussi) muodostimme viiden hengen pääjoukon. Erot pysyivät pieninä, kun ilman hazoria kärkimiehet väkisinkin joutuivat käyttämään suunnistukseen ja virheiden korjaamiseen aikaa. Eka kolmannes kului neljässä tunnissa ja puolivälissä aikaa oli kulunut hieman reilu kuusi tuntia.
Jossain ekan puolikkaan aikana sattui dramaattinen hiiriepisodi. Antti ja Anssi olivat kuluttaneet aika paljon aikaa löytääkseen kaivon, joka oli tärkeä juomahuoltopiste. Lopulta Antti soitti meille, että kaivossa on kuollut hiiri ja vesi siis juomakelvotonta. Kaikilla oli juoma loppu tai lopussa, ja tuota kaivoa oli jo odotettu. Hazor sitten katsoi GPS-taikakalustaan löytyisikö jostain läheltä puroja tai lähteitä. Kärkinelikko yhdistyi kaivon etsinnän aikana ja en tiedä löysivätkö he ikinä vettä ennen seuraavaa kaukana ollutta kaivoa. Me pääjoukko pienen etsinnän jälkeen löysimme metsäpuron, jonka vesi oli aika ruskeaa, mutta maistui ihan hyvältä ja päädyimme täyttämään vesipullot siinä. Emme koskaan käyneet edes katsomassa hiirikaivoa, joten jäi tutkimatta oliko se vain kärkijoukon yritys hidastaa pääjoukkoa;-) Kaikki loput kaivot ja lähteet löytyivät hyvin ja olivat kunnossa.
Matka jatkui hienoja maisemia ihaillen ja vanhoja puita halaillen. Jossain välissä näimme maastopyöräilijöitäkin, jotka olivat pitäneet kunnon taukoja. Ja toki pyörän jälkiä oli aina mutapätkillä nähtävissä. Toisella puolikkaalla ero kärkinelikkoon pieneni lähes olemattomiin ja olimme vain muutamia minuutteja jäljessä. Niinpä yhdellä rastilla Antti oli jäänyt odottamaan meitä ja liittyi pääjoukkoon. Ilmeisesti kaikki jutut oli jo kerrottu kärkijoukossa ja piti saada uusia juttukumppaneita. Kärkikolmikko päätti säilyttää mitalisijat ja lähti pääjoukkoa karkuun.
Matkan kaksi kolmasosaa täyttyi ajassa 8h 20min. Eli varsin tasaista oltiin menty koko ajan ennakoiden loppuaikaa välille 12-12,5 tuntia. Joskus kun matkaa oli reilu 20km jäljellä kärkikolmikon etumatka saatiin kiinni. He vain yhtäkkiä ilmestyivät väärästä suunnasta reitillemme, eli hazorin reittisuunnittelu oli tehnyt tehtävänsä. Pelkän kartan avulla tuolla reitillä on jotakuinkin mahdoton pysyä ellei ole sörsöö. Ja kärjen GPS-navigaattori oli jollain lailla pettänyt ja he olivat ajautuneet pois reitiltä. Loppumatkan kuljimmekin kaikki yhdessä.
Viimeisen 20km aikana koko joukon vauhti hidastui rajusti. Kävelyä lisättiin paljon ja tauotkin vähän ehkä pitenivät. Siihen oli monia syitä ja matkan rasitukset vain näkyivät porukassa jo eri tavoin. Oli siellä paljon hidasta maastoakin. Minua vähän turhautti, kun käveltiin niin paljon ja huonolla omatunnolla vedätin porukkaa sen verran kuin vain uskalsin, että matka edes jotenkin etenisi;-) Porukka odotettiin kuitenkin aina kokoon rasteilla tai muilla sopivilla pisteillä, jotta kukaan ei eksyisi.
Viimeistä rastia lähestyessämme oli vielä viimeinen hieno melko tekninen juostava polkupätkä ja innostuimme Anssin kanssa nostamaan vauhtia. Tai oikeastaan Anssi lähti ravaamaan hurjalla vauhdilla ja minä lähdin peesiin. Hyvin nopeasti mentiin kovempaa kuin mitä minä normaalisti uskaltaisin tuollaisella polulla juosta, mutta kyllä oli hienoa! Alamäissä Anssi on polkuhörhönä selvästi minua nopeampi, mutta nyt päätin vain juosta mukana maksoi mitä maksoi. Vaikka tätä maksimilaukkaa kestikin varmaan vain reilu kilsa tai korkeintaan pari, niin olipa loistava juttu, että tuli tehtyä. Tosi helposti irtosi kova veto vaikka takana oli jo yli 80km ja helposti olisin voinut jatkaa paljon pitempäänkin. Rasti tuli kuitenkin vastaan ja jäin siihen odottamaan muuta joukkoa ja Anssi lähti hiljakseen etenemään maalia kohti. Minulla turhautuminen hitaan lopun vauhtiin tuli kokonaan pyyhkäistyä pois tuolla kovalla polkuvedolla.
Ihan viimeisillä kilsoilla muutenkin vähän vauhtia nostettiin ja joukko hajosi. Hazor jäi kiltisti valvomaan häntäpäätä. Sitten junaradan ylityksen kohdalla noin 3km ennen maalia minäkin jäin odottamaan Jaanaa ja hazoria juostakseni loppumäen heidän kanssaan. Loppu oli Jaanalle raskas, mutta todella hienosti hän selvisi ensimmäisestä maastoultrastaan!
Saavutimme siinä vielä Henrin ja Tuomaksen ennen loppunousua, joten meitä oli viiden hengen jälkijoukko. Muut tulivat siis maaliin muutama minuutti meitä aiemmin. Maaliin noustiin tällä kerralla suoraan pujottelurinteen mäkeä ja kyllä siinä saikin reittä vinguttaa, että ylipäänsä pääsi ilman hissiä ylös! Loppuajaksi hitaan lopun takia tuli sitten noin 13:25, eli viimeisellä kolmannekselle käytettiin ylimääräinen tunti aikaa. Hitaan lopun takia olin maalissa varsin tuoreen oloisena ja kontrasti sen suhteen viime vuoteen oli melkoinen. Jopa kävely alas jyrkkää rinnettä Laajavuoren huipulta oli todella vaivaton, kun viimeksi siinä sai aika lailla kärvistellä väsyneiden reisien kanssa.
Maalissa suihku ja pikainen kahvi, ja ajoin sitten Jaanan kanssa Tampereelle. Olin viime vuonna vannonut, että en kisan jälkeen lähde ajamaan nukkumatta ensin... Mutta nyt olin niin hyvässä kunnossa ja kun Jaana oli seurana pitämässä minut hereillä, niin aika helposti pääsimme Tampereelle. Valtavat kiitokset Tommille kisan järjestämisestä! Vaikea uskoa, että tuolta ensi vuonnakaan voisi pois jäädä.
Päästatistiikka: Matka FR310XT:n mukaan oli 87.8km. Bruttoaika 13h 25min. Olin koko ajan hazorin porukassa ja mitään oleellisia eksymisiä ei tapahtunut. Erilaisia taukoja ja muita pysähdyksiä mukana yhteensä noin tunti. FR620 akku kesti 10h 45min ja siis en saanut siitä kokonaismatkaa (akku oli ladattu ihan tappiin).
torstai 3. heinäkuuta 2014
To 3.7. – Valmistelu Kesäyön unelmaan
Tänään -
Ap: polkuhölkkä noin 10km, 1h 10min.
Kävin aamulla herättelemässä itseäni pienellä Birgitan Polun hölkällä Sääksjärven-Ammejärven-Houkkalammen maastossa. Puoli tuntia kesti taas säärien turtua ja tottua juoksuun, mutta olen silti jotain positiivista virettä havaitsevinani siellä taustalla. Olisiko niin, että ylämäet kulkevat helpommin kuin aiemmin tänä vuonna?
Menomatkalla selvitin reitin Houkkalammelle ja paluumatkalla juoksin tuosta reitin osasta GPS-jäljen. Reitti on kokonaan polkua ja pääosin aika mukavasti juostavaa. Polku käy vähän hankalaksi Ammejärven päässä, mutta keskimäärin tuo on hyvää maastoa. Juoksin sillä vauhtirajalla mitä uskallan tuollaisella märällä polulla mennä, jolloin vitosen pätkän keskariksi tuli 6:25/km. Koko kierrosta juostaessa vauhti jää varmasti päälle 7min/km, mutta tällä pätkällä on hienoa ottaa sitten loppukiri reilun viikon kuluttua ja vähän jo katselin askelmerkkejä missä teen lopullisen ratkaisuiskun!
Ip: lepo.
Jätin taas iltarastit väliin vaikka tarjolla olisi ollut Kyötikkälän superhelppo maasto. Syynä siis keventely huomiseen Muuratjärven kiertoon (tai sitten en vain uskaltanut lähteä jahan kotimaastoon nolattavaksi).
Sää näyttäisi huomenna olevan ihan OK, vaikka maasto on varmasti viikon jäljiltä todella märkä. Rankka reissuhan siitä tietysti tulee, mutta aika luottavaisin mielin lähden matkaan. Luulisin pääjoukossa jaksavani kohtuullisella rasituksella ja ilman tarvetta pitää palauttelutaukoa ensi viikolla. Varustus on viime kerrasta paremmaksi optimoitu, kun hoidan huollon etupulloilla hankalasti täytettävän selkärakon sijasta.
Vaikka aionkin kulkea Hazorin porukassa ilman tarvetta suunnistaa itse, niin otan tämän silti samalla kartanlukuharjoituksena ja tavoitteena on pysyä kartalla koko matka. Wihan Jaanakin on lähdössä ainoana naisena täysmatkalle ja lupasin, että hän ei joudu yksin suunnistamaan, joten sekin varmistaa, että en lähde keulimaan Anssin tai jonkun muun mukana;-) Ja jos jollakin ei yöllä ole parempaa tekemistä, niin täältä tapahtuman seurantasivulta voi kylkeä kääntäessään samalla katsoa ja naureskella missä kohdassa olemme Muuratjärveä kiertämässä. Kyseessähän ei ole mikään jatkuva reaaliaikaseuranta, vaan päivitys tapahtuu yleensä vain leimatessamme rasteilla tai satunnaisesti joskus muulloin.
Hieno reissu on siis varmasti edessä! Näin yleisesti ottaenhan minä pidän suomalaiseenkin tapakulttuurin viruksen lailla pesiytynyttä halaamista teennäisenä hienosteluna. En jaksa selvittää asiaa, mutta eiköhän sekin ole jotenkin ranskalaisten syytä. Kuitenkin Kesäyön unelman kohdalla on tehtävä poikkeus ja hyväksyttävä se, että vanhojen puiden halaus on pakollinen osa Hazorin vaellustapahtumia;-) Sitä odotellessa...
Hazorin mallisuoritus puuhalauksesta.
Ap: polkuhölkkä noin 10km, 1h 10min.
Kävin aamulla herättelemässä itseäni pienellä Birgitan Polun hölkällä Sääksjärven-Ammejärven-Houkkalammen maastossa. Puoli tuntia kesti taas säärien turtua ja tottua juoksuun, mutta olen silti jotain positiivista virettä havaitsevinani siellä taustalla. Olisiko niin, että ylämäet kulkevat helpommin kuin aiemmin tänä vuonna?
Menomatkalla selvitin reitin Houkkalammelle ja paluumatkalla juoksin tuosta reitin osasta GPS-jäljen. Reitti on kokonaan polkua ja pääosin aika mukavasti juostavaa. Polku käy vähän hankalaksi Ammejärven päässä, mutta keskimäärin tuo on hyvää maastoa. Juoksin sillä vauhtirajalla mitä uskallan tuollaisella märällä polulla mennä, jolloin vitosen pätkän keskariksi tuli 6:25/km. Koko kierrosta juostaessa vauhti jää varmasti päälle 7min/km, mutta tällä pätkällä on hienoa ottaa sitten loppukiri reilun viikon kuluttua ja vähän jo katselin askelmerkkejä missä teen lopullisen ratkaisuiskun!
Ip: lepo.
Jätin taas iltarastit väliin vaikka tarjolla olisi ollut Kyötikkälän superhelppo maasto. Syynä siis keventely huomiseen Muuratjärven kiertoon (tai sitten en vain uskaltanut lähteä jahan kotimaastoon nolattavaksi).
Sää näyttäisi huomenna olevan ihan OK, vaikka maasto on varmasti viikon jäljiltä todella märkä. Rankka reissuhan siitä tietysti tulee, mutta aika luottavaisin mielin lähden matkaan. Luulisin pääjoukossa jaksavani kohtuullisella rasituksella ja ilman tarvetta pitää palauttelutaukoa ensi viikolla. Varustus on viime kerrasta paremmaksi optimoitu, kun hoidan huollon etupulloilla hankalasti täytettävän selkärakon sijasta.
Vaikka aionkin kulkea Hazorin porukassa ilman tarvetta suunnistaa itse, niin otan tämän silti samalla kartanlukuharjoituksena ja tavoitteena on pysyä kartalla koko matka. Wihan Jaanakin on lähdössä ainoana naisena täysmatkalle ja lupasin, että hän ei joudu yksin suunnistamaan, joten sekin varmistaa, että en lähde keulimaan Anssin tai jonkun muun mukana;-) Ja jos jollakin ei yöllä ole parempaa tekemistä, niin täältä tapahtuman seurantasivulta voi kylkeä kääntäessään samalla katsoa ja naureskella missä kohdassa olemme Muuratjärveä kiertämässä. Kyseessähän ei ole mikään jatkuva reaaliaikaseuranta, vaan päivitys tapahtuu yleensä vain leimatessamme rasteilla tai satunnaisesti joskus muulloin.
Hieno reissu on siis varmasti edessä! Näin yleisesti ottaenhan minä pidän suomalaiseenkin tapakulttuurin viruksen lailla pesiytynyttä halaamista teennäisenä hienosteluna. En jaksa selvittää asiaa, mutta eiköhän sekin ole jotenkin ranskalaisten syytä. Kuitenkin Kesäyön unelman kohdalla on tehtävä poikkeus ja hyväksyttävä se, että vanhojen puiden halaus on pakollinen osa Hazorin vaellustapahtumia;-) Sitä odotellessa...
keskiviikko 2. heinäkuuta 2014
Ke 2.7.
Tänään -
Lukitaan lepopäivä jalkojen hoitamiseksi, vaikka Soppeenmäen seireenilaulu houkutteleekin.
Lukitaan lepopäivä jalkojen hoitamiseksi, vaikka Soppeenmäen seireenilaulu houkutteleekin.
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Ti 1.7. – Suunnistusta
Tänään 15km, 1h 15min
Ap: crosstrainer 50min + hieronta 45min.
Sääri vaivasi crosstrainerillakin. Ei taida ihan normipenikkaa olla, kun toisaalta hieronta ei tehnyt mitenkään erityisen kipeää.
Ip: 14.7km, 1:15:00, 5:05/km + suunnistus 56min.
Iltarastit olivat Hakkarissa, joten nyt oli erinomainen tilaisuus samalla hoitaa eilen epäonnistunut Lempäälän läpi kulkeva Birgitan Polun jälki (tai oikeastaan sen molemmat vaihtoehdot). Nyt kun junaradan paikka oli selvinnyt, niin osasin juosta hienot jäljet. Lempäälän matkailukartoissa on kaksi vaihtoehtoista reittiä Lempäälän läpi:
1. Hääkiven kautta kulkeva reitti, joka menee Turuntietä veden yli ja sitten Lempäälän keskustan läpi Katepalin kautta Hakkariin. Tämä reitti siis mahdollistaa sen, että Hääkivi on reitin varrella. Tämä reitti on myös 2,8km pitempi kuin vaihtoehtoinen reitti. Jälki on täällä.
2. Useimmissa kartoissa oleva Birgitan reitti oikaisee ennen Hääkiveä suoraan Katepalille ja ylittää siis veden Katepalin kohdalla pohjoisempana. Tämä reitti ei kulje Hääkiven kautta, vaan Hääkivi on erillinen edestakainen pisto reitiltä (niinkuin moni muukin kohde). Tämä lienee se ”virallinen” reitti, koska maastossa kyltit ohjaavat tälle reitille. Oikaisu Katepalille on täällä.
Molempien reittien etsimisessä oli taas pientä suunnistussäätöä. En edes kehtaa kertoa missä kävin ja deletoin ne reitit jo Garmin Connectista;-) Täytyy pohtia osallistujien kesken sitten kumpaa reittiä mennään. Joka tapauksessa tästä seikkailusta reittiä etsiessä tuli melkein 15km ”verryttelyä” ennen Iltarasteja. Sääret vaivasivat oikeastaan koko ajan ja eivät kunnolla turtuneet ennenkuin ihan lopussa. Meno oli todella kankeaa, mutta syke ei kyllä juuri tainnut nousta (ei ollut mittaria).
Suunnistukseen vaihdoin paidan ja kengät ja lähdin samalla diesel-meiningillä kiertämään 5km-rataa. Nyt meni eilistä paremmin ja sentään löysin kaikki rastit. Toki rata oli paljon eilistä helpompi. Päätin jo ennalta mennä aivan varman päälle. Eli jokaiselle rastille mahdollisimman lähelle varmaa reittiä ja sitten suunnalla loppu. Olihan se rastin lähestyminen aina sitä samaa hakemista, mutta nyt en eksynyt kertaakaan. Kaksi kertaa (rasteille 2 ja 9) poikkesin suunnitelmasta ja yritin mennä suoraan suunnalla, ja molemmilla kerroilla meni pieleen. Suunta kyllä löytyi, mutta ensin ajauduin vetiselle suolle ja toisella kerralla ihan toivottomaan tiheikköön. Kummassakaan ei juuri pystynyt etenemään ja suuntaa oli mahdoton pitää.... En vaan osaa noita vaikeita maastoja arvata kartasta.
Ihan säälittävähän tuo suoritus oli, mutta tuon parempaa ei luvassa ole. Vauhti on aina pelkkää seisoskelua ja hölkkää. Näkö on niin huono, että polkuja ei kartasta erota. Pitäisi varmaan hankkia joku suurennuslasi kartan lukua varten. Ja olihan sekin ongelma, että en tunnistanut kolmea rastimääritettä. Vielä pitäisi koulun penkillekin mennä.
Päivä oli kokonaisuutena rankka, ja nyt pitää alkaa huolehtia siitä kuinka tässä palautuisi ja saisi jalat kuntoon perjantain pitempää reissua varten.
Ap: crosstrainer 50min + hieronta 45min.
Sääri vaivasi crosstrainerillakin. Ei taida ihan normipenikkaa olla, kun toisaalta hieronta ei tehnyt mitenkään erityisen kipeää.
Ip: 14.7km, 1:15:00, 5:05/km + suunnistus 56min.
Iltarastit olivat Hakkarissa, joten nyt oli erinomainen tilaisuus samalla hoitaa eilen epäonnistunut Lempäälän läpi kulkeva Birgitan Polun jälki (tai oikeastaan sen molemmat vaihtoehdot). Nyt kun junaradan paikka oli selvinnyt, niin osasin juosta hienot jäljet. Lempäälän matkailukartoissa on kaksi vaihtoehtoista reittiä Lempäälän läpi:
1. Hääkiven kautta kulkeva reitti, joka menee Turuntietä veden yli ja sitten Lempäälän keskustan läpi Katepalin kautta Hakkariin. Tämä reitti siis mahdollistaa sen, että Hääkivi on reitin varrella. Tämä reitti on myös 2,8km pitempi kuin vaihtoehtoinen reitti. Jälki on täällä.
2. Useimmissa kartoissa oleva Birgitan reitti oikaisee ennen Hääkiveä suoraan Katepalille ja ylittää siis veden Katepalin kohdalla pohjoisempana. Tämä reitti ei kulje Hääkiven kautta, vaan Hääkivi on erillinen edestakainen pisto reitiltä (niinkuin moni muukin kohde). Tämä lienee se ”virallinen” reitti, koska maastossa kyltit ohjaavat tälle reitille. Oikaisu Katepalille on täällä.
Molempien reittien etsimisessä oli taas pientä suunnistussäätöä. En edes kehtaa kertoa missä kävin ja deletoin ne reitit jo Garmin Connectista;-) Täytyy pohtia osallistujien kesken sitten kumpaa reittiä mennään. Joka tapauksessa tästä seikkailusta reittiä etsiessä tuli melkein 15km ”verryttelyä” ennen Iltarasteja. Sääret vaivasivat oikeastaan koko ajan ja eivät kunnolla turtuneet ennenkuin ihan lopussa. Meno oli todella kankeaa, mutta syke ei kyllä juuri tainnut nousta (ei ollut mittaria).
Suunnistukseen vaihdoin paidan ja kengät ja lähdin samalla diesel-meiningillä kiertämään 5km-rataa. Nyt meni eilistä paremmin ja sentään löysin kaikki rastit. Toki rata oli paljon eilistä helpompi. Päätin jo ennalta mennä aivan varman päälle. Eli jokaiselle rastille mahdollisimman lähelle varmaa reittiä ja sitten suunnalla loppu. Olihan se rastin lähestyminen aina sitä samaa hakemista, mutta nyt en eksynyt kertaakaan. Kaksi kertaa (rasteille 2 ja 9) poikkesin suunnitelmasta ja yritin mennä suoraan suunnalla, ja molemmilla kerroilla meni pieleen. Suunta kyllä löytyi, mutta ensin ajauduin vetiselle suolle ja toisella kerralla ihan toivottomaan tiheikköön. Kummassakaan ei juuri pystynyt etenemään ja suuntaa oli mahdoton pitää.... En vaan osaa noita vaikeita maastoja arvata kartasta.
Ihan säälittävähän tuo suoritus oli, mutta tuon parempaa ei luvassa ole. Vauhti on aina pelkkää seisoskelua ja hölkkää. Näkö on niin huono, että polkuja ei kartasta erota. Pitäisi varmaan hankkia joku suurennuslasi kartan lukua varten. Ja olihan sekin ongelma, että en tunnistanut kolmea rastimääritettä. Vielä pitäisi koulun penkillekin mennä.
Päivä oli kokonaisuutena rankka, ja nyt pitää alkaa huolehtia siitä kuinka tässä palautuisi ja saisi jalat kuntoon perjantain pitempää reissua varten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)