tiistai 1. heinäkuuta 2014

Ti 1.7. – Suunnistusta

Tänään 15km, 1h 15min

Ap: crosstrainer 50min + hieronta 45min.

Sääri vaivasi crosstrainerillakin. Ei taida ihan normipenikkaa olla, kun toisaalta hieronta ei tehnyt mitenkään erityisen kipeää.

Ip: 14.7km, 1:15:00, 5:05/km + suunnistus 56min.

Iltarastit olivat Hakkarissa, joten nyt oli erinomainen tilaisuus samalla hoitaa eilen epäonnistunut Lempäälän läpi kulkeva Birgitan Polun jälki (tai oikeastaan sen molemmat vaihtoehdot). Nyt kun junaradan paikka oli selvinnyt, niin osasin juosta hienot jäljet. Lempäälän matkailukartoissa on kaksi vaihtoehtoista reittiä Lempäälän läpi:
1. Hääkiven kautta kulkeva reitti, joka menee Turuntietä veden yli ja sitten Lempäälän keskustan läpi Katepalin kautta Hakkariin. Tämä reitti siis mahdollistaa sen, että Hääkivi on reitin varrella. Tämä reitti on myös 2,8km pitempi kuin vaihtoehtoinen reitti. Jälki on täällä.
2. Useimmissa kartoissa oleva Birgitan reitti oikaisee ennen Hääkiveä suoraan Katepalille ja ylittää siis veden Katepalin kohdalla pohjoisempana. Tämä reitti ei kulje Hääkiven kautta, vaan Hääkivi on erillinen edestakainen pisto reitiltä (niinkuin moni muukin kohde). Tämä lienee se ”virallinen” reitti, koska maastossa kyltit ohjaavat tälle reitille. Oikaisu Katepalille on täällä.

Molempien reittien etsimisessä oli taas pientä suunnistussäätöä. En edes kehtaa kertoa missä kävin ja deletoin ne reitit jo Garmin Connectista;-) Täytyy pohtia osallistujien kesken sitten kumpaa reittiä mennään. Joka tapauksessa tästä seikkailusta reittiä etsiessä tuli melkein 15km ”verryttelyä” ennen Iltarasteja. Sääret vaivasivat oikeastaan koko ajan ja eivät kunnolla turtuneet ennenkuin ihan lopussa. Meno oli todella kankeaa, mutta syke ei kyllä juuri tainnut nousta (ei ollut mittaria).

Suunnistukseen vaihdoin paidan ja kengät ja lähdin samalla diesel-meiningillä kiertämään 5km-rataa. Nyt meni eilistä paremmin ja sentään löysin kaikki rastit. Toki rata oli paljon eilistä helpompi. Päätin jo ennalta mennä aivan varman päälle. Eli jokaiselle rastille mahdollisimman lähelle varmaa reittiä ja sitten suunnalla loppu. Olihan se rastin lähestyminen aina sitä samaa hakemista, mutta nyt en eksynyt kertaakaan. Kaksi kertaa (rasteille 2 ja 9) poikkesin suunnitelmasta ja yritin mennä suoraan suunnalla, ja molemmilla kerroilla meni pieleen. Suunta kyllä löytyi, mutta ensin ajauduin vetiselle suolle ja toisella kerralla ihan toivottomaan tiheikköön. Kummassakaan ei juuri pystynyt etenemään ja suuntaa oli mahdoton pitää.... En vaan osaa noita vaikeita maastoja arvata kartasta.

Ihan säälittävähän tuo suoritus oli, mutta tuon parempaa ei luvassa ole. Vauhti on aina pelkkää seisoskelua ja hölkkää. Näkö on niin huono, että polkuja ei kartasta erota. Pitäisi varmaan hankkia joku suurennuslasi kartan lukua varten. Ja olihan sekin ongelma, että en tunnistanut kolmea rastimääritettä. Vielä pitäisi koulun penkillekin mennä.

Päivä oli kokonaisuutena rankka, ja nyt pitää alkaa huolehtia siitä kuinka tässä palautuisi ja saisi jalat kuntoon perjantain pitempää reissua varten.

Ei kommentteja: