maanantai 7. heinäkuuta 2014

Ma 7.7. – Suunnistuksen riemua – NOT!

Tänään polkuhölkkää ja iltarasteja

Ap: polkujuoksua n. 2 tuntia.

Kävin aamulla katsastamassa viimeisen puuttuvan osan Birgitan Polusta, eli reitin Hakkarista Houkkalammelle. Tuttuun tyyliin hölkkäilin ensin menosuunnan reittiä selvittäen ja sitten paluumatkalla juoksin vähän reippaammin tarkemman jäljen. Nyt tuo 7.1km reittiosuus kulki paluumatkalla 6:25/km. En tiedä johtuiko vain upeasta aurinkoisesta aamusta, mutta koko kierroksen mukavimmat polut olivat mielestäni tuolla osuudella. Hyvin juostavaa maastoa vaikka onkin teknistä. Tuohon reitin osaan osui myös keskaria parantamaan reilu 2km Hakkarin hyväkuntoisia ulkoilureittejä, joten vauhti polkuosuuksilla oli toki hitaampi. Tein myös jäljen 340 metrin polkupistosta Siisjärvelle.

Ip: iltarastihelvettiä reilu puoli tuntia.

Pummasin jo nollarastin, kun en löytänyt starttipaikalle Lentolaan. Kuka keksii järjestää iltarastit jossain Lentolassa?? Mikä se on?? Kun sitten lopulta löysin Lentolan, niin huomasin, että en enää ehdi juosta 5km rataa. Tälle ekalle lomapäivälle oli vielä yksi telco ilallle ja minun piti ehtiä kello 18 puhelimeen.

Olin hukannut Kesäyön unelmassa kompassini ja ostin siksi kartan lisäksi uuden 70 euron kompassin (tähän palataan tarinassa vielä). Lähdin siis 3km helpolle radalle ja heti alussa huomasin, että jalat ovat liian kipeät juoksuun. Koko matkan meno oli kevyttä hölkkää tai kävelyä, ja kyllähän aamun polkulenkkikin painoi vielä. Kolmosella oli 8 rastia ja niistä 7 ensimmäistä olivat meikäläisen normaalia perussuoritusta; eli tasaisen huonoa pysähtelyä ja kartanlukua, mutta ei mitään eksymisiä.

Mutta sitten viimeiselle kasirastille tein giganttisen pummin. Juoksin ensin väärälle rastille, kun satuin näkemään rastilipun ja siellä ihmisiä. Eihän minun rastini siellä edes pitänyt olla, mutta eihän idiootti sellaisiin pikkuasioihin kiinnitä huomiota. Toinenkin kaveri juoksi väärin samalle rastille ja meillä oli sama koodi. Kaveri näytti niin pro-menijältä, joten lähdin vain perään. Ihmettelin kyllä vähän, että juoksimme sellaisen 100m leveän ziljoonan voltin sähkölinjan alla eikä meidän rastin siellä pitänyt olla. Mutta kai se kaveri tietää mitä tekee. Pian huomasimme olevamme väärässä paikassa, mutta onneksi rastille oli ilmeisen lyhyt matka. Oli vain pieni ongelma, että edessä oli karmea tapporinne, jossa oli nokkosia, kiviä ja äkkiputouksia. Kartassa ei kyllä mielestäni tuollaista tapporinnettä ollut merkitty, tai sitten se on tuollainen pieni hieno katkoviiva (edit: siis pisteviiva eikä katkoviiva). Pitäisi varmaan opetella karttamerkkejä.

Seikkailimme ihan käsittämättömässä maastossa pitkän tuntemattoman ajan. Jalkoja polttavat nokkoset vieläkin ja verta tulee joka paikasta käsistä ja jaloista. Pääsimme lopulta rastille, mutta jos joku oli vielä hitaampi kasirastilla kuin minä, niin häneltä pitää poistaa suunnistuslisenssi... Jotta nöyryytys olisi täydellinen, niin kasirastilla huomasin uuden kompassini kadonneen. Se putosi johonkin sinne nokkospuskiin. Eli taas tarvitaan uusi kompassi ensi maanantaina. Ja sitten viimeisellä rastilla minulla ei ollut aavistustakaan missä on maali. Minulle on väitetty, että iltarasteilla on viimeiseltä rastilta viitoitus maaliin, mutta tämä rasti oli ainakin ihan korvessa ja maalista ei ollut tietoakaan. Kysyin lähimmältä ihmiseltä, että ”missä on pohjoinen?”, kun kompassia ei ollut ja muuten en olisi maalin suuntaan osannut lähteä.

Kun nyt kotona katson tuota viimeistä rastia, niin ei helpompaa voisi olla ja omaa tyhmyyttä ei voi käsittää. Rastin eteläpuolella on hehtaarin hiekkakuoppa. Idässä ja lännessä jättimäiset sähkölinjat. Pohjoisessa taloja ja asutusta. Miten voi aivot heittää tuolla lailla naulakkoon siellä maastossa?????

Ei kommentteja: