maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ma 14.7. – Kallista lystiä

Tänään 11km, 58min

Ap: kevyt 11.2km, 57:41, 5:09/km.

Iidesjärven kierto väkisin juostuna. Jalat olivat eilisen levon ansiosta palautuneet jotakuinkin samaan tilaan kuin ennenkin Birgittaa.

Ip: suunnistus 1h 20min.

Iltarastit olivat Ylöjärvellä paikkamääritteenä ”Kilpijoki”. Lähdin taas karttaharjoituksiin ja valitsin 5km ”helpohkon” radan. Jalat olivat kipeytyneet aamusta enkä juurikaan pystynyt juoksemaan, mutta se ei opettelua haitannut. Varsinkaan tässä maastossa. Oli nimittäin ylivoimaisesti hankalin 5km rata mitä olen lyhyellä suunnistusurallani nähnyt. Polkuja ja teitä ei ollut käytännössä lainkaan ja maasto oli ihan toivotonta ryteikköä ja kivikkoa.

Positiivista oli se, että mielestäni selvisin suunnistuksellisesti ihan kohtuudella. Varmasti sekin auttoi, että eteneminen oli niin hidasta, joten oikeasti ehti tutkia karttaakin kunnolla. Kun ei ollut polkuja, niin oli suunnistettava ihan kompassilla ja maastolla. Uskokaa tai älkää, mutta osasin sitä vähän! Eihän se sujuvaa ollut, mutta pysyin kartalla ja löysin rastit. Kunnes sitten putosin kartalta ja pummasin kunnolla rastia 12. Pääsyynä oli, että minulla edelleen on suuria vaikeuksia erottaa maastossa kartan eri värejä. Sekoitin aukon ja sellaisen vihreän alueen, eli luulin aukkoa vihreäksi. Se oli ihan täynnä sellaista nuorta lehtipuuta, mutta olisi minun silti pitänyt tajuta se aukoksi. En olisi varmaan edes päässyt kartalle takaisin, ellei siinä yksi toinen saman pummin tehnyt kaveri olisi auttanut minutkin rastille.

Jotain kertoo tuosta maastosta (ja omasta vauhdistani) se, että 4.9km radalla matkaa tuli minulle 6.1km ja siihen kului aikaa 1h 20min!! Pitää kyllä rehellisesti sanoa, että tuo on sellainen aspekti suunnistuksessa, josta en pidä lainkaan. En pysty löytämään mitään hauskaa tai kiinnostavaa ryteikössä ja surkealla metsäalustalla liikkumisesta. Se vain v*tuttaa koko ajan ja ikävä loukkaantuminen on vain ajan kysymys. Kävelyähän se melkein koko ajan oli, mutta silti. Kyllä alustan pitäisi olla sellaista, jossa voi turvallisesti ja kunnolla liikkua.

Lukijat varmasti haluavat myös tietää mitä tapahtui kompassille. Kyllä, kadotin sen taas. Tällä kertaa kadotin myös emitin, joten tästä tuli sellainen 150 euron kertamaksu näille rasteille. Epäuskoiset lukijat varmasti nauravat, että mitä se oikein vitsailee. Kunpa olisikin näin, mutta kun ei...
Kun palasin autolle suunnistuksen jälkeen asetin kartan, kompassin ja emitin auton katolle vaihtaakseni paidan. Lopun varmaan arvaattekin. Olen samalla menetelmällä kadottanut myös yhden Forerunnerin. Kun kiihdytin iltarastialueelta Kuruntielle, niin jotain kolisi auton perässä ja ihmettelin ajoinko jonkun esineen päälle. Kun mitään ei näkynyt, niin oletin vain ajaneeni jonkun pahvilaatikon yli tms., mutta nyt tiedän, että siinä lensivät kompassi ja emitti katolta. Harmittaa, että karttakin katosi. Olisin mielelläni vähän analysoinut vielä reittiäni karttaa vastaan.

4 kommenttia:

Jaavi kirjoitti...

Ikävä kyllä me nauretaan tuolle kompassisekoilulle, sorry ; ).

Jari Tomppo kirjoitti...

Olisinpa edes kadottanut emittini, mutta mun korkeintaan 10 kertaa käytetty emit (tietenkin se kalliimpi juppimalli) kuoli omia aikojaan. Sitä ennen tuhosin toisen samanlaisen lyömällä sen vauhdilla kiveen (näyttö hajalle, toimiihan se toki ilmankin, mutta kun näyttö on kyseisessä ökymallissa juuri se juttu) Surkeaa teknologiaa ja sen lisäksi että hajoavat helposti niin katoavatkin helposti... ;-)

pjh kirjoitti...

Minä en edes tiennyt, että emiteissä voi olla näyttö! Pitääpä tutkia vaihtoehtoja, kun pääsen tässä uutta ostamaan...

Jari Tomppo kirjoitti...

Eipä näytä enää ainakaan Suunnistajan kaupan valikoimista löytyvän näytöllistä Emit-kilpailukorttia, ainoastaan ratamestarikäyttöön tarkoitettu malli. Ja pienellä Googletuksella löytyi linkki johonkin huippuliigan kilpailuohjeeseen jonka mukaan näytöllisellä kortilla kilpaileminen huippuliigassa on kielletty, minkäköhän takia? Liekö siinä syy miksei noita kortteja enää myydä harrastelijoillekaan?