Viikko 20 (14.-20.5.2018) - Järvisviikko meni putkeen!

Juoksua 211km (5:43/km)
Liikuntaa yhteensä 20h 45min.

Viikon juoksut on helppo raportoida: joka aamu kävin juoksemassa järven ympäri 30km NUTS-taktiikalla, eli hölkkä-kävely-yhdistelmällä. Varioin reittiä joka päivä hieman ja sen verran tuli ylimääräisiä metrejä, että koko viikon saldo oli tuo 211km. Ja jos lasketaan edellisen sunnuntain järvinen mukaan, niin pitkis tuli tehtyä 8 päivänä peräkkäin.

Koko treeninippu meni paremmin kuin olisin uskaltanut mitenkään toivoa. Maanantai ja tiistai olivat aika kamalia, keskiviikkona alkoi käänne parempaan ja torstaista sunnuntaihin lenkit sujuivat ihan rallatellen! Eli kyllä se treeni puri loistavasti. Elimistö tottui hölkkäilyyn ja viimeisten lenkkien jälkeen tuntui aina siltä, että olisi voinut jatkaa vielä toisen lenkin perään. Toki jalat ovat aika jäykät, mutta niin saa ollakin.

Tämä treenijakso palautti uskon, että NUTS:ista on mahdollista selvitä. Tuo usko on kyllä ollut koetuksella, kun hitaidenkin lenkkien jälkeen olen ollut väsynyt, mutta nyt alkoi tuntua selvästi paremmalta. NUTS-innostuksen vallassa sain myös tehtyä kaikki pakolliset NUTS-varustehankinnat (tai siis klikkailtua; ei niitä vielä kotiin saakka ole tullut). Kengiksi valikoituivat Speedgoatit ja pakollinen sadetakki löytyi Salomonilta Tappia peesaten.

Ja tällaisia vastaavia ryppäitä lyhyempinä pitää tehdä vielä kesäkuussakin, jotta rasva-aiheenvaihdunta pysyy/kehittyy. Menin koko viikon miinuskaloreilla ja lenkit ilman aamiaista tai muuta energiaa ja sainkin vähän painoa putoamaan, mutta hieman enemmän toivoin. Ja olisihan se ollut kiva, jos vauhtia pystyisi tällä helppoudella pitämään edes 15s/km enemmän, mutta kyllä tämä 5:40/km oli nyt se helppo vauhti.

Hämmentävää oli myös se, että jaloissa ei ollut juuri mitään ongelmia koko viikolla! Hyvin ne korjatut jänteet kestivät. Selvästi vauhti on se enemmän kipua tuova elementti kuin määrä.

Tulevan viikon ohjelma on vähän mietinnässä vielä. Mieli oli haikea tänään Pyynikkijuoksua ja Vintsaajien menoa katsellessa, kun olisihan se kiva tuollaista oikeaakin juoksua välillä yrittää. Viikonloppuna on kuitenkin kaksari-Birgitta ja vähän pelkään, että kaverit vedättävät sen verran, että en pääse yhtä helpolla kuin omilla järvisillä. Pitää valmistautua henkisesti kovaan rupeamaan.

Vielä yksi tärkeä viikon muistutus oli se kuinka hienoa on juosta aamulenkit hyvin aikaisin. Ennen tein aina varhaisia lenkkejä, mutta jotenkin se on jäänyt pois. Klo 6 tai aiemmin luonto on hienoimmillaan! Yhtenä aamuna Rajasalmen sillan alla sain myös uuden eläinkokemuksen, kun kaksi supia lähti tieltäni karkuun vasta ihan viime hetkellä ja näin ne oikein kunnolla. Se olikin eka kerta kun näin supeja jossain muualla kuin raatona tien varressa.