Rutinaa

Pistän pientä päivitystä tähän piilo-blogiin, että tulee karu todellisuus kirjattua johonkin ylös.

En ole E24:n jälkeen vielä päässyt harjoittelun makuun vaikka reilu pari viikkoa on jo kulunut. Reidet tokenivat kyllä hyvin viikossa, mutta flunssa iski viikko kisan jälkeen ja on todella sitkeästi vaivannut jo yli viikon. Nyt tuntuu siltä, että flunssa on vihdoin väistymässä, mutta köhiminen kyllä edelleen jatkuu ikävästi.

Isoin ongelma on oikean jalan akillesjänne, jossa tulehdus yhä jatkuu. Sitä ei uskalla rasittaa. Jänne rutisee aika lailla, mikä kuullostaa pahalta. Kävin lääkärissäkin ja sain lääkkeet ja hoito-ohjeet. Yllätyin kun sain mm. verenohennuslääkettä (eli samaa mitä käytetään veritulpan ehkäisemiseksi) ja sitä pitää piikittää vatsaläskeihin ihan niinkuin diabeetikon insuliinipiikkejä. Viikon verran tuota piikitystä nyt jatketaan ja parin piikin jälkeen on jo pahin neulakammo hävinnyt;-)

Toive on, että ensi viikolla voisi alkaa takoa kunnon harjoitusta. Tuota akillesta lukuunottamatta kaikki muut jalkavaivat ovat kyllä hävinneet ainakin toistaiseksi. Jos nyt saisi vk-treeniä juostua, niin sitten tavoite on päästä hölkkäämään Pyynikkijuoksu ja muut kevään klassikot!

Kilometrejä ja lihaskuntoa

Jotta en tulisi syytetyksi salaharjoittelusta, niin tässäpä päivitystä viimeisen kolmen viikon harjoitteluista. Lukijan tulee myös ymmärtää, että tällainen pelleharjoittelu ei siis tähtää juoksukilpailuun vaan 24h-retkeilyyn.

Eli viikot 52, 1 ja 2 tuli hölkättyä kohtuullisiin kilometrilukemiin 212, 101 ja 138km. Tuolla viimeisellä viikolla oli 2pv täyslepoa töiden takia, joten sai siinäkin juosta tuohon lukemaan. Kaikki lenkit hölkkää ja keskivauhdit 5.20-5.30 välillä. Penikka on hieman asettunut ja nyt on kipujen suhteen parempi tuntuma kuin pitkään aikaan. Hölkkäkunto tuntuu itse asiassa aika hyvältä ja odotan luottavaisin mielin helmikuun lopun koitosta.

Huvittavaksi harjoitteluni tekee se, että en ole marraskuun Teivo-cupin jälkeen tehnyt yhtään vk-harjoitusta, tai ylipäänsä juossut edes alle 5min/km-vauhdilla. Jalat ovat lievästi sanottuna nylkkyyntyneet ja kimmoisuus on sitä luokkaa, että tuskin enää matolta ja hallista pystyn siirtymään ulkoreiteille. Siellä kun on rotvallien ja asfaltin halkeamien muodossa ylipääsemättömiä esteitä ja rotkoja.

Vaikka vk:ta en olekaan juossut, niin olen nyt 4 kertaa tarjonnut jaloille hurjaa vauhtiärsykettä 200m vetojen muodossa. Tuollaiset vedot eivät nyt oikein ole täsmäharjoitusta 24h-juoksua varten, mutta halusin jotain tehdä vaihtelun vuoksi vähän kuin jalkojen ”lihashuolloksi”. Varsinkin ensimmäiset vedot ovat kyllä aina uskomattoman kankeita, mutta kyllä tuossa on kehitystä tapahtunut ja tuntumakin on nyt parempi. Olen tehnyt siis vedot 20 x 200m noin 1min palautuksella. Kehitys vetojen keskarissa on ollut rohkaisevaa: 43.2s, 42.1s, 40.0s ja tänään 39.3s.

Ultrajuoksussa kuulemma keskivartalon lihaskunto on tärkeä. Niinpä olen tehnyt lihaskuntoa 6 päivänä viikossa, joskin vain vajaat 2min päivässä;-) Eli olen harrastanut ”lankkua”. Tavoitteena on päästä 3min pitoon kisaan mennessä. Sitten seuraavaksi otan tähtäimeen tämän kovemman tavoitteen.

Nyt edessä on vielä 2-3 kovaa määräviikkoa ja siellä pari pitempää lenkkiä seassa. Sitten lepäilyä muutama viikko ja viivalle asetutaan 25.2. klo 12.

Nylkkytauti pahenee lujaa

Joulukuu ja sitä kautta koko vuosi alkaa olla paketissa. Vielä on muutama päivä aikaa kaunistella vuoden numeroita (siis määränumeroita), mutta eipä tästä vuodesta jäänyt juuri mitään hyvää sanottavaa. Sellaiset 4400km laahustamista on vielä mahdollista saada rikki. ”Laahustamista” on todellakin oikea määritelmä, koska vauhdit ovat hitaimmat sitten vuoden 2007, jolloin myös viimeksi jäin määrissä näin alas.

Joulukuussa ei tullut tehtyä yhtään vk-lenkkiä, mutta kilometrejä tulee konkattua varmaan reilu 400km. Penikka vaivaa ja jalat on mitä on. Hitaat peruslenkit kuitenkin kulkevat OK, kunhan saa säären lenkkien välillä palautettua juoksukuntoon. Yleisolo on tasaisesti parantunut ja pitkätkin lenkit menevät ilman väsymystä. Jos vaan saan pahimmat vaivat jaloista pois, niin kyllä tällä kunnolla voi siihen 24h-juoksuun lähteä.

Tänään kävin aamupäivällä hölkkäämässä Pirkkahallissa vähän pitemmän rupeaman. Aloitin noin klo 8 ja silloin hallissa oli vain Torvisen Risto juoksemassa tonneja. Risto juoksikin sitten loppuverkassa muutaman kilsan myös minulle seurana. Keväälle oli jo kilpailukalenteri buukattu täyteen ja mitskuja on tulossa!

Jonkin ajan kuluttua Markus ilmestyi hallille, eli edellisen illan viime hetken juoksuseuran hakeminen oli onnistunut. Markuksen kanssa hölkättiinkin sitten melkein 20km ja aika kului mukavasti. Oli siellä joku porukka tekemässä laktaattitestejä ja meidän piti vähän väistellä, mutta aika rauhassa muuten saatiin mennä. Kiitokset vielä Markukselle seurasta!

Kun Markus lopetti, niin takana taisi minulla olla 36km. Yleisurheilijoita alkoi olla paikalla jo isompi joukko. Vaikka jalat olivatkin jo aika kankeat, niin katseltavaa riitti ja aika kului edelleen mukavasti. Ella Räsänen ja Noora Toivo juoksivat vetoja ”kilpaa” (olisiko ollut 6x60m+3x150m tms.) ja se meno oli kyllä huikeaa. Emma Millard oli myös kentällä tekemässä omia kevyempiä vetojaan. Poetry in motion...

Kävelin 100m aina 3km välein ja join samalla. Tällaista taktiikkaa harjoittelin kisaa varten. Varmaan pitäisi joko kävellä vielä useammin tai sitten selvästi pitempään, sillä ei tuolla menolla kyllä vuorokautta jaksa. Jalat tekevät lakon viimeistään puolimatkassa vaikka kisavauhti sitten onkin selvästi hitaampi. Maaliin tulin 50km jälkeen ajassa 4.37 aika tarkkaan samaan aikaan kuin tyttöjen viimeinen 150m veto. Minä olin edellä.

Paremmin menee, luulisin...

Marraskuu on ollut lähes täydellinen juoksusäiden kannalta ja olenkin käynyt lenkillä ahkerasti.
Lenkeistä puuttuu kyllä täysin tavoitteellisuus tai joku idea, eli olen vain aina juossut sellaisen mukavuusalueen peruslenkin puuroutuneilla vauhdeilla. Näyttäisi olevan 5:09/km marraskuun lenkkien keskivauhti ja hajonta on kyllä olemattoman pieni. Kerran viikossa olen sentään peruslenkkiin tehnyt reippaamman lopun, eli kiihdyttänyt sellaiseen 5.00->4.10-vauhtiin.

Teivo-cup kulki eilen 18.35, eli aika tarkkaan samaa vauhtia kuin R5 viikko sitten. Toivoin kyllä 18.25 aikaa. Eiköhän tuo 18.35 ole nyt aika tarkasti kunnon mukainen, sillä ei siihen varaa jäänyt. Hieman lepsuilin paluussa (meno 9:10, paluu 9:25), mutta ihan tarpeeksi pahalta tuntui nytkin. Tuo 18.35 on varmaan se taso, johon hyvällä peruslenkkeilyllä pääsen. Siitä eteenpäin pitää jo tehdä kovia harjoituksia ja sekunnit ovat tiukassa.

Tänään aamulla kävin kiertämässä järven reippaammalla vauhdilla, eli 4:48/km. Juoksin Teboilin tapaamispaikan kautta, mutta Vimpoilla lienee ylimenokausi, kun ei siellä ketään näkynyt lenkille lähdössä. Hyvää oli menossa tänään se, että mitään uupumista ei tullut. Tuokin vahvisti oletusta, että pöpöt on voitettu. Sen sijaan huonoa on edelleen jalkojen tukkoutuminen. Kyllä vaikeaa on pitää vauhtia viimeisellä kympillä ja rentoudesta ei ole tietoakaan. Koville otti ja kirjasin päiväkirjaan kuormitukseksi 4 asteikolla 1-5 (TC oli 5).

Oikeaan sääreen/pohkeeseen on tullut ikävä särky, joka vaivaa koko ajan kävellessäkin. Buranan voimalla piti järvi kiertää. Harpatin kanssa todettiin, että sama vika hänelläkin, eli epidemian tavoin tämäkin leviää. Luhtalan Eeronkin kanssa päästiin vaivoja vertailemaan Teivossa ja hän on vuorostaan saanut minulta tartunnan siihen iskiasvaivaan, joka ainakin vuoden teki minulla elämästä vaikeaa. Tämä on uusi tieteellinen läpimurto huomata, että rasitusvammatkin tarttuvat ilmeisesti bakteerien välityksellä.

Seurasin muuten viikonlopun aikana Bisletin 24h-juoksijioden tuskaa. Jos ei aikaisemmin jo kaduttanut, niin nyt kyllä ilmoittautuminen kaduttaa... On se karua hommaa. Klasila totesi mielestäni hyvin, kun sanoi, että 50%:lla juoksijoista pettää pää, 50% jalat ja 50% vatsa; loput voivat sitten ehkä saada kunnon mukaisen tuloksen...;-)

Nyt pitää sitten alkaa nylkätä niitä 6min/km-lenkkejä.

Päivitys marraskuulta

Kirjoitetaan tänne nyt pientä päivitystä, kun muut bloggaajat ovat niin tunnollisen ahkeria. Seuraan kyllä blogeja aktiivisesti. Kirjoittaisin kommenttejakin, mutta nyt se kommentoiminen ei toimi enää senkään vertaa, eli ei vaan onnistu.

Lokakuu meni alavireisesti lähinnä lonkkaa vetäessä. Lokakuun 25. päivä tapahtui ehkä pieni käänne parempaan, kun jaksoin vähän vk:ta lenkin keskellä. Ei se ollut kuin 7km kiihtyen 4.30->4.10/km, mutta iso hyppäys aikaisempaan kuitenkin.

Tuon jälkeen viimeiset 2-3vk ovat menneet ihan kivasti ja pientä kehitystä tapahtuu koko ajan. Erityisesti peruslenkit kulkevat paljon paremmin ja jaksan pitkiksiäkin (joskin hiljaa). Järvi on kierretty jo kaksi kertaa tänä syksynä.
Hidas vk alkaa myös toimia. Juoksin jo 15km alle 4.30 keskarilla.

Ongelmana on, että 4min-vauhteihin ei silti pääse kuin yhden kilsan ajaksi. Ihme homma. Hemoglobiini on edelleen alhaalla ja kyllä näillä joku yhteys on. Ensi lauantaina on kuitenkin tarkoitus kokeilla 20min-alitusta R5:llä ja eiköhän se mene, kunhan ei ihan täyttä 5km matkaa tarvitse juosta (eli kunhan ei mennä talvireitille).

Viikko aikaa päättää E24-osallistumisesta. Kallistuu siihen suuntaan, että varmaankin lähden. En usko, että kovemmat lenkit alkavat lähiaikoinakaan sujua, joten juostaan sitten hiljaa ja paljon.

Viikko 39 – Blogi sulkeutuu

Viikko 39 (26.-2.10.2011)

Juoksua 103km, 5:11/km.
Liikuntaa yhteensä 8h 55min, eli lähinnä nuo juoksut...

Vähän taas parempi viikko, mutta tällaista aaltoliikettähän se on nyt viime aikoina ollut.

- Yhden pienet tonnin vedot; vaikeaa oli ja jalat eivät tykänneet
- Pirkan hölkkä
- Hieronta
- Pientä lihaskuntojuttua useampana päivänä

Nyt on aika sulkea blogi, kun eihän tässä mitään tolkkua ole ollut koko aikana. Melkein vuosi tuli blogia sitten pidettyä ilman minkäänlaista tulosta! Se lienee jo maailmanennätys sinällään. Olisihan sitä voinut sinnitellä vuoden täyteen, mutta kun kehitys on väärään suuntaan, niin ties miten kamalaan tilaan sitä itsensä marraskuun loppuun mennessä saisi. Vuosi 2010 oli jo huono, mutta 2011 harppasi vielä ison askeleen eteenpäin tulosten huononemisessa.

Keskityn jatkossa tyttöjen kanssa lenkkeilyyn ja vaihtelevaan liikuntaan. Minut voi ehkä bongata jonkun massamaratonin 4h-karsinan keskivaiheilta tai vaikkapa Biltemasta täydentämässä kahvakuulavarastoani. Saatanpa jollekin R5:llekin eksyä kuntoa testaamaan ja 20min-haamurajaa hätistelemään.
Mutta kun vuosi 2014 lähestyy, niin ilmestyn kuin Feeniks-lintu lyömään kiilaa Team Berliinin ja Vimppojen raudan kovaan joukkoon!

Su 2.10. - Kymmenes kerta Pirkassa

Tänään 33km, 2h 50min.

Ap: Pirkka 33.0km, 2:49:45, 5:09/km.

Todella onnistunut ja mukava juoksu Valkeakoskelta Tampereelle. Kaapon kanssa vedettiin melko tasainen lievästi kiihtyvä siivu. Seurattiin 3h-aikataulua, mutta alusta alkaen olimme vähän sitä edellä. Puolivälin kivellä aika oli 1.28 ja 2.55-loppuaika näytti todennäköiseltä. Vauhti pysyi hyvänä ja ennakoi pian jo sellaista 2.52-tulosta. Loppukiihdytys riitti vielä painamaan tuloksen niukasti alle 2.50.

Kyllähän jalat lopussa olivat aika kovilla, mutta hieno sunnuntailenkki kuitenkin ja vielä upeassa säässä. Kiitokset Kaapolle juoksuseurasta!

Ip: lepo.