Pe 5.7. – Unelmointia

Tänään 94km, 12h 57min

Ap: lepo.

Ip: RC Eemelin Kesäyön Unelma 94.4km, 12:57:30, 8:14/km.

[Ennen juoksua]

Kaikki alkaa olla valmista juoksuun. Uskomattomasti pikatankkaus nosti painoa keskiviikkoillasta perjantaiaamuun 2,5kg!

Hazor on kyllä tehnyt valtavan työn kisareitin suunnittelussa! Respect! Lähtö on Laajavuoren hiihtostadionilta ja maali Laajavuoren huipulla. Matkan pituus on siis noin 90km (riippuen reittivalinnoista ja eksymisistä). Reitillä on 30 ”rastia”, jotka on kierrettävä oikeassa järjestyksessä ja syötettävä rastien koodit nettiin. Kisaajat pystyvät itsekin siis kännykällään seuraamaan missä muut ovat menossa. Toivon, että nuo lukuisat rastit muutenkin auttavat henkisesti pilkkomalla matkaa mukavasti pätkiin. (Kisan nettiseuranta on täällä: http://rc.eeme.li/cgi/map.cgi. Startti on siis klo 21.)

Hazor eilen varoitteli, että reitti on paikoin erittäin tekninen ja vaikeita kivisiä polkuja pitää osata mennä. Kenkävalintaan kannattaa kuulemma kiinnittää huomiota. Hazorin vinkistä kävin vielä tänään ostamassa Salomon Speedcross –maastokengät ja oikeaoppisesti juoksen niillä siis ensimmäisen lenkkini Unelmassa;-)
Ostin lisäksi kompassin, kun kuitenkin eksyn reitiltä ja pitää suurinpiirtein tietää mihin suuntaan lähteä. Ja ties vaikka ryhtyisin sienestäjäksi ja ”oikaisen” jossain sopivassa paikassa metsän läpi kompassin avulla!

Salomonien ja kompassin lisäksi muu juoksuvarustus on seuraava: Lyhyet juoksutrikoot, pitkähihainen juoksupaita, otsalamppu, juomareppu, juomavyö, paljon geelejä, glukoositabletteja, energiapatukka, muutama suolatabletti, Garmin Forerunner, kännykkä, karttalaukku, jossa paperikartat ja rastien kuvaukset, kynä ja vielä ensiapupakkaus. Arvon vielä jotain sadeliiviä, mutta enpä taida viitsiä sellaista kantaa.

Normaalin viimeisen voitelun lisäksi päätin tänään kokeilla myös varpaiden teippausta, josta moni on kertonut hyviä kokemuksia. Toivottavasti vahingot uusien kenkien kanssa minimoituvat.

[Juoksun jälkeen]

Matkaa tuli Päijänteen maisemissa reilu 94km ja aikaa kului siis bruttona melkein 13 tuntia. Reitin virallinen matka oli 91km, eli noin 3km tuli harhailuista lisämatkaa. Hyvä reissu ja helpostihan tuo meni, joskin 13h mitä tahansa tekemistä alkaa aina painaa. Rakkoja tuli jonkin verran märkien sukkien ja kenkien takia ja niiden paranemisessa menee vähän aikaa, mutta muuten jalat ovat hyvässä kunnossa ja ensi viikolla voi treenata normaalisti.

Alkumatka (noin 3 tuntia) mentiin koko porukka enemmän tai vähemmän yhdessä ja harjoiteltiin kartan lukua ja rastien leimaamista. Jo siinä vaiheessa oli selvää, että reitillä olisi aivan mahdoton sujuvasti pysyä ja GPS oli ihan ehdoton näyttämään eksymiset. Hazor toki osasi reitin ulkoa ja alkumatkalla hän opasti porukkaa. Kiireisimmät aina menivät edelle ja sitten eksyivät.

Reilun kolmen tunnin jälkeen lähestyttiin Päijänteen saaria ja puolimatkalaiset lähtivät omille teilleen. Minä ja Anssi Auvinen lähdimme kahdestaan hieman hazorin porukkaa vauhdikkaammin ja juoksimmekin sitten koko matkan loppuun saakka yhdessä. Anssi tunsi seutua jonkin verran ja osasi lukea karttaa, mutta GPS:n varassa me aika lailla silti menimme. Suunnistukseen kului todella paljon aikaa ja joitakin rasteja pummasimme niin kauan, että jo kauas jäänyt seuraava porukka oli välillä jo 10-20min päässä. Loppumatka oli vähän helpompi suunnistaa ja lopulta eroa seuraaviin tuli 2h vaikka retkeilymeiningillä kävely/hölkkää mekin menimme.

Reittihän oli siis ihan oikeaa polkujuoksua, eli erittäin vaativaa niin alustaltaan kuin korkeuseroiltaan. Tuollaista tulee juostua niin harvoin, että melkoinen shokki se taas oli, kun matka ei etene yhtään;-) Nelivetoylämäkiä oli paljon. Pimeässä metsässä myös kivet ja juuret olivat pahoja. Toisaalta tuollainen vaihteleva maasto on jaksamisen kannalta aika hyvä, kun rasitus vaihtelee eri puolille kehoa.

Sadetta oli kisan aikana paljon ja yöllä tuli pari kertaa vettä ihan kaatamalla ukkosen kera. Ilma oli kuitenkin riittävän lämmin, joten OK tuolla oli juosta. Salamonin Speecrossit olivat luultavasti aika hyvät. Niitä ei voi märkien sukkien rakoista syyttää. Kyllä tuolla kivikoissa olisi Adioksilla voinut olla aika vaikeaa.

Suosittelen tapahtumaa lämpimästi kaikille pitemmistä lenkeistä kiinnostuneille. Ei tuollaisia reittejä normaalisti melkein kenenkään tule muuten juostua. Vähän turhan rankka se oli viikonlopun pitkikseksi, mutta hyvä, että tuli lähdettyä!