Ke 15.10. – Unelma-alku

Tänään 6km, 34min

Ap: kevyt 6.2km, 33:48, 5:25/km.

Jokainen vakavammin juoksua harrastava tietää, että 6 kuukauden progression toteuttaminen treenissä on lähes mahdotonta. Se nyt kuitenkin pitäisi saada aikaiseksi B-J:n lyömiseksi. Vähintäänkin tuon pitkän progression onnistuminen edellyttää aivan optimaalista lähtöasetelmaa. Uskoisin, että olen nyt saavuttanut tuon progressiolle kaikkein otollisimman pisteen: ”Juoksin” aamulla 6km aamulenkin 5:25/km-vauhdilla. Syke nousi päälle 160:een, TE=4.0, palautuminen 48 tuntia ja syke-etenemä alin mitä koskaan olen sykemittarin kanssa juossut. Tästä se lähtee!

Positiivariosastolle menee lisäksi se, että kesällä eniten vaivannut vasen jalka oli nyt OK. Voin keskittää kaiken positiivisen energiani oikeaan jalkaan, johon ovat siirtyneet ne täsmälleen samat vaivat.

Ip: keilailu 60min.

Varmaankin luulit, että tuo aamulenkki oli päivän nöyryyttävin kokemus? Ei sinne päinkään! Lähdin nimittäin illalla perheen kanssa keilaamaan (teemme sitä noin kerran kolmessa vuodessa). Perheeseen kuuluu siis kädetön vaimo ja kolme täysin kädetöntä tyttöä. Ajattelin jo etukäteen, että sitten kisan jälkeen syömässä tarjoan lohdutukseksi jälkkärit.

Oli se karmeaa katseltavaa, kun tytöt eivät muistaneet millä kädellä pitää heittää ja pallot lentelivät eri suuntiin ja välillä osuivat siihen keilojen edessä olevaan puomiin tai eivät meinanneet jaksaa keiloille saakka. Mutta niin vaan kaikki tytöistä saivat muutaman kaadon ja/tai paikon vastoin kaikkia todennäköisyyden lakeja. Minä sen sijaan tiesin, että pitää heittää varmalla rutiinilla täsmälleen samanlaisia heittoja. Niinpä sitten kerta toisensa jälkeen heitin pallon samaa viivaa pitkin vasempaan ränniin. Kyllähän muutama keila välillä kaatuikin, mutta ilman yhtään kaatoa tai paikkoa. Kun kisa oli heitetty, komeilin monitorissa sijalla 5. Ei syöty jälkkäriä.