Pe 3.6. - Satasen päivä

Tänään 101km, 9h 50min

Tänään oli sitten ohjelmassa aamuhölkkä kotoa mökille Teiskoon siskoa ja äitiä tapaamaan. Siellä palauttelu ja illalla takaisin. Päätin tämän treenin vasta viime viikolla enkä halunnut sotä varten mitenkään kevennellä tai ottaa tätä "kisana". Alla olikin aika kova määräjakso. Tarkoitus oli mennä sen verran hiljaa, että rasitus pysyisi siedettävänä ja tämä olisi oikeasti jollain lailla kehittävä harjoitus. Pääideana tietenkin juuri se paluumatkan lenkki, eli kuinka hölkkä sujuisi todella väsyneillä jaloilla.

Matka lyhintä tietä mökille on noin 48km tai hieman alle. Halusin kuitenkin ihan vaan numerologian takia saada 50km täyteen molempiin suuntiin, eli reitin valinnassa piti välttää kaikkein lyhintä reittiä.

Ap: 50.1km, 4:45:47, 5:42/km.

Heräsin kolmelta lyhyen yöunen jälkeen ja lähdin liikkeelle reppu selässä noin klo 4:30. Repussa lähinnä siviilivaatteet päiväksi ja sitten tietysti juomat ja muut energiat. Jalassa HokaOne Bondit. Reppu toi heti sellaisen retkifiiliksen ja oli helppoa juosta hiljaa. Juoksuvauhti asettuikin 5:30/km-tuntumaan.

Menomatkalla tein alkumatkasta tarvittavat lisämetrit 50km saavuttamiseksi. Etenin koko ajan juoksu+kävely-yhdistelmällä, eli 1 minuutti kävelyä aina jokaisella kolmen kilsan pätkällä. Pidin tästä kiinni sekunnilleen koko matkan. Tuo minuutin kävely tuo keskariin vain 10s/km lisää, eli matka etenee ihan hyvin vaikka välillä käveleekin. Minulle tuo malli sopii todella hyvin, kun kävelypätkää on kiva odotella ja kolmen kilsan jaksoissa matka etenee ihan hyvin. Tärkeintä on pitää kiinni suunnitelmasta ja erityisesti olla kävelemättä ylimääräistä. Jos siihen ryhtyy, niin loppua ei tule. Pitemmällä matkalla voi sitten muuttaa tahdiksi minuutti kävelyä kahden kilsan aikana.

Matka sujui OK, mutta helppoa ei ollut. Varsinkin erittäin mäkinen viimeinen kymppi oli raskas. Mutta kai sen pitääkin olla. Kelihän oli täydellinen, joskin auringossa alkoi olla kuuma jo klo 7. Onneksi reitillä on paljon varjopaikkoja. Juomaa kului 2.5 litraa matkan aikana, eli aika vähän.

Perillä kävin uimassa ekaa kertaa tänä kesänä. Parin tunnin ajan ajatus toisesta juoksusta samana päivänä oli ihan mahdoton, mutta tiesin kyllä ettei vaihtoehtoja ole. Kun siinä sitten syötiin ja aikaa kului, niin palautuminenkin eteni.

Ip: 51.2km, 5:04:12, 5:56/km.

Palauttelua mökillä kesti reilut 8 tuntia ja paluumatka alkoi noin klo 18. Ajoituksen tein niin, että varmasti ehtisin saman vuorokauden aikana kotiin. Suunnittelimme Anun kanssa reitin siten, että juoksisin Terälahteen Kauppilantien kautta ja tekisin näin sakkolenkin heti matkan alussa. Yöllä lähellä kotia olisi varmasti ihan mahdoton lähteä enää kiertämään! Sakkolenkistä tulisi näin vähän turhan pitkä (3.6km, kun 2.5km olisi riittänyt), mutta se vaikutti silti parhaalta vaihtoehdolta, ja varmasti sitä olikin.

Alkumatka oli ihan hirveää, kun jalat eivät suostuneet liikkumaan millään. Vauhti jäi 6min/km päälle ja kävelin heti matkan alussa olevan Myyryksen "ison mäen". Se jäi kuitenkin koko matkan ainoaksi ylimääräiseksi kävelyksi. Jalat vertyivät vähän ja sain vauhdin nostettua 5:40/km-tasolle ja noudatin orjallisesti samaa hölkkä-kävely systeemiäni koko matkan ajan. Sekunnilleen. Vauhdin hidastuminen paluumatkalla johtui yksinomaan hitaammasta juoksuvauhdista, sillä kävelyä oli tarkalleen sama määrä kuin tullessakin.

Aika nopeasti olin varma, että pääsen kyllä kotiin. Jalat olivat ihan kököt, mutta ne liikkuivat ja väsymys ei oleellisesti lisääntynyt. Illan viileneminen teki jopa matkan lopusta vähän helpompaa kuin keskivaiheista. Tylsäähän se välillä oli ja useamman kerran ajattelin "mitä järkee?".

Juomaa kului paluumatkalla enemmän ja varastot olivat tyhjät Aitolahdessa. Onneksi siinä oli Teboil auki ja menin vartiksi istuskelemaan kahville ja muutenkin tankkaamaan. Otin litran lisää vettä (3.5 litraa yhteensä) ja loppumatka menikin aika hyvin. Yritin olla ovela ja keksiä uusia oikaisureittejä loppumatkasta, mutta niistä tuli vain pientä lisäkiertoa. "Kyllähän tuosta moottoritien yli pääsee loikkimaan…", mutta hirviaita pysäytti. "No, menenpä tuosta golf-kentän läpi…", mutta eihän sieltä päässyt pois muuta kuin hirveiden ryteikköjen läpi.

Kotona olin kuitenkin 23.30 ja paluumatkankin keskari jäi alle 6min/km (Teboil-tauko ja muut pienet pysähdykset on poistettu ajasta). 100-listan tavoite 30 tuli suoritettua puhtaasti. Nyt on jännittävää nähdä miten tästä palautuu. Toive on, että hitaan vauhdin takia hyvinkin nopeasti.

Kuvassa menomatkan aamiaistauko Aunessillalla. Silta ylittää Paarlahden vuonon Kämmenniemessä. Tuota vesitietä pidetään yleisesti Suomen (tai ainakin Etelä-Suomen) ainoana vuonona. Ei se nyt ihan Norjan vuonojen veroinen ole, mutta kuitenkin…
Nyt tie on autoilta suljettu, mutta lapsena mökille ajettiin tuon sillan yli. Nyt kun sitä onnetonta tietä katsoo, niin on järkyttävää ajatella, että siitä mentiin joskus autolla;-) Isä vielä otti aina autolla vähän vauhtia holvisillalle, kun siitä tuli sellainen vuoristoratafiilis ja vatsan pohjassa tuntui… 70-luvun alussa tie Teiskoon oli aivan surkea kärrypolku, mutta niin sinne vain ajettiin Ladalla melkein joka viikonloppu;-)