maanantai 13. kesäkuuta 2016

Su 12.6. - Hieno juoksupäivä Enossa

Tänään 48km, 5h 11min

Yksi 100-listani tavoitteista (#55) oli siis käydä lenkillä Enon jylhissä maisemissa ja erityisesti Tampereella vaikuttavan entisen juoksijasuuruuden ja nykyisen triatlon-wannabe:n, harpatin, nuoruuden lenkkiseuduilla. Tähän oli leikkisästi motiivina se, että harpatti on niin kova ja selvästi lenkki on toiminut, mutta onhan Pohjois-Karjala myös hienoa aluetta ja ajatuksia on muutenkin ollut käydä Joensuun seudulla katsomassa miten siellä menee. Tämä viikonloppu olikin sitten tupla-annos määrää Joensuun-Enon maisemissa.

Lauantaina maratonin jälkeen vähän ennen puolta yötä ajoin hotelli Kimmeliin lyhyille yöunille ja logistiikka sunnuntaille näytti vaikealta. Matkatavaranihan olivat kadonneet ja minulla ei ollut Enoon suunniteltuja kamppeita. Odotusarvo oli, että matkatavarat tulisivat Helsingistä klo 12.10 lennolla Joensuun lentokentälle. Suunnitelmani oli lähteä aamulla Enoon ja juosta aamupäivällä jotain Prismasta ostamillani kisakamppeilla. Ja sitten ajaa takaisin Joensuuhun hakemaan matkatavarat ja taas takaisin Enoon iltapäiväksi paremmin varustein.

Niinpä kävin Kimmelissä runsaalla aamiaisella klo 6:30 ja pienen Joensuun kaupunkikierroksen jälkeen pistin navigaattoriin Harpatintien ja lähdin Enon suuntaan.

Ap: harpatin lenkki 9.8km, 52:52, 5:24/km + voimalaitoksen lenkki 12.8km, 1:07:11, 5:16/km.

Olin saanut harpatilta ohjeet toimiviin lenkkeihin. Selvää oli, että ensin juostaan kympin mittainen Harpatin lenkki, joka siis kulkee Harpatintien päästä päähän ja kolmiolenkkinä kiertää Harpatinvaaran alueen. Juoksun alku tuntui kuin olisi katujyrän alle jäänyt, mutta hiljalleen nylkkymoodi meni päälle ja juoksu jatkui siitä mihin se oli edellisen illan maratonilla jäänyt. Ihan kivasti oli mäkiä tuossa Harpatintien pätkällä…

Reitti kulki yksinäisillä teillä ja otin muutaman kuvankin. Ihmettelin ensin miten jääkausi oli hassusti sijoitellut kiviä veteen, mutta sillekin löytyi sitten katukyltistä pian selitys. Itärajalla ollaan aina sotajuttujen ytimessä. Ja sitten löytyy kaikenlaisia omaperäisiä ihmisiä...


Harpatin lenkin jälkeen ajoin lyhyen matkan uudelle reitille ja lähdin kiertämään voimalaitoksen lenkkiä. Siinä sai vielä paremmin tutustua Enon seutuun. Tein pienen kauneusvirheen, kun en hoksannut oikeassa kohdassa kiivetä juoksemaan padon päälle harpatin ohjeen mukaan, joten minä sitten juoksin tietä siinä vieressä, mutta hyvä lenkki tuli tästäkin. Jalat kestivät juuri ja juuri.

Seuraavaksi ajoin sitten Joensuun lentokentälle hakemaan myöhästyneet matkatavarat ja nehän nyt löytyivät! Sain siis kunnollisia juoksuvarusteita iltapäivälle suunniteltua Kaltimon kiertoa varten. Se olisi jäänyt tekemättä ilman omia vermeitä.

Ip: maastolenkki Kaltimon kierto 25.1km, 3:10:00, 7:30/km.

Vaihdoin maastokengät ja muutenkin kuivat vaatteet ja täytin juoksurepun 3-4 tunnin vaelluksen vaatimilla tarpeilla. Vähän arvoin uskallanko umpiväsyneenä lähteä tällaiselle kovalle maastopitkikselle, mutta olihan se pakko, kun tänne asti oli tultu. Kaltimon kierto on noin 25km polkulenkki Kaltimonjärven ympäri. Se kulkee useiden vaarojen yli ja on melkoista vuoristorataa. Polku on teknistä, mutta ei nyt ihan kamalaa. Muutamia lyhyitä metsätiepätkiäkin on. Pahimpia olivat jyrkät nousut ja laskut.

Kiersin reitin vahingossa myötäpäivään, mikä oli hyvä juttu. Tähän suuntaan viimeiset viisi kilsaa olivat selvästi helpommat kuin toiseen suuntaan ja se oli kyllä tarpeen, koska loppumatkasta voimat olivat aika finito. En jaksanut mennä mitenkään vauhdilla, mutta hölkkäilin kuitenkin pääosan matkaa. Pahimmissa ylämäissä kyllä kävelin ja väsymys oli välillä melkoinen.

Pidin puolimatkassa pienen välipalatauon yhdellä laavulla ja lisäksi pari kertaa pysähdyin kuvaamaan, mutta muuten menin aika nonstop. Matkalla näin kaksi vaeltajapariskuntaa, mutta muuten olin ihan yksin korvessa. Vaikka olinkin väsynyt, niin taas tuo polkujuoksu sujui jotenkin kevyemmin kuin monotoninen tiellä juoksu. Ehkä se vaan johtuu hitaammasta vauhdista.

Reitti oli erinomaisesti merkitty ja minulla ei ollut mitään vaikeuksia pysyä reitillä. Oranssit merkkitäplät tulevat uniin ensi yönä, kun etsin niitä jatkuvasti puista ja kivistä. Ihan lenkin lopussa kaaduin aika rajusti (mitä olin pelännyt koko matkan), mutta siihen juuri sattui varmaan koko reissun pehmein kohta ja selvisin vammoitta.

Kun lopulta pääsin lähtöpisteeseen Kaltimon pirtille, niin kello oli 17. Vuokra-auto pitäisi pian palauttaa, mutta ihan hyvin voisin vähän lipsua ja juosta vielä Särkän vitosen… Fiilis oli kuitenkin, että nyt saa riittää. Päivä oli ollut hyvä ja sain juostua melkein 50km Enon lenkkejä. Sitä paitsi harpatti sanoi, että Särkän vitonen pitää juosta täysillä, ja siihen ei vaan ollut paukkuja.

Ajelin väsyneenä mutta tyytyväisenä takaisin Joensuuhun toiveena löytää jostain suihku. Se samalla muistutti minua miksi syrjäseudut ovat juuri syrjäseutuja. Joensuun kaksi uimahallia olivat jo suljettuja klo 17 sunnuntaina. Lisäksi "urheilupuiston" kaikki rakennukset olivat kiinni, eli mihinkään ei päässyt pukuhuoneeseen ja suihkuun. Niinpä vedin siviilikamppeet kuivuneen hien päälle ja lähdin ilahduttamaan kanssamatkustajia lentokoneessa. Tässä oli varmaan taas pitkäksi aikaa riittävästi kokemuksia Pohjois-Karjalasta vaikka se Kolinpolku pitääkin vielä tulla juoksemaan.

5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Tuo Kaltimon Kierto on varsin mukava polkulenkki. Teen itsekin sen varmaan valmistavana harjoituksena kohti Ylläs-Hettaa, kun satun kesälomallani siellä suunnalla olemaan. Pitääkin ottaa tavoitteeksi jos pääsisi tuon sun ajan alle kun Niihamassa jäin selkeästi sun taakse =)

Mika Perkiömäki kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Mika Perkiömäki kirjoitti...

Ja mä kun olen aina luullut että se Harpatti on täällä.

pjh kirjoitti...

^^Kaltimon kierto on kyllä hyvä maastopitkis. Sopivan mittainen ja mukava juosta. Varmasti tulisi harrastettua useamminkin, jos olisi vähän lähempänä...
Enpä usko, että sinulla on kovin paljon tekemistä tuon minun aikani rikkomisessa;-)

pjh kirjoitti...

^Odottelen innolla kuviasi tuosta Intian Harpatista osana kaupunki-sarjaasi. Vielähän minulla on pari tyhjää slotia 100-listassa...