Tampereen kadut

Noin neljä (Venuksen) päivää on ehtinyt kulua edellisestä blogi-päivityksestäni. Syynä on tietenkin se, että eipä tässä juoksusta ole ollut mitään sanottavaa. Jalkoja on leikattu ja siitä toivuttu. Jalat ovat nyt olleet hölkkäkunnossa jo melkein vuoden, mutta ei se treeni vaan tartu.

Niinpä viime vuoden joululomalla sain jostain juoksusivuilta idean juosta Tampereen kadut. Tällaistahan nykyisin tehdään #everysinglestreet-projekteina. En tiedä mistä tämä on saanut alkunsa, mutta tuolla hashtagilla google tarjoaa Rickey Gatesin San Franciscon juoksua 2018 jonkinlaisena alkulaukauksena. Ja sen jälkeenhän niitä on tullut vaikka kuinka paljon. Itse bongasin jonkun porukan juoksemassa Vantaata, ja ajattelin, että miksei Tamperekin.

Lähdin lenkille ilman suunnitelmaa 28.12.2020 ja juoksin tässä kodin ympäristössä Koikkarissa ja tallensin GPS-jäljen. Mutta heti oli ilmeistä, että ei tämä niin helppoa olekaan. Ensinnäkin Vantaan, Helsingin tai San Franciscon kaltaisia pieniä kyliä juostaessa voidaan todellakin rajoittaa alue kaupungin rajoihin. Mutta Tampereen kaltaisessa isommassa kaupungissa on alueita, joita ei mielekkäästi voi ottaa mukaan. Tässä tapauksessa Teiskon suunta on lähinnä erämaata, missä kulkee vain muutamia maanteitä ja paljon metsäteitä. Rajasin Tampereen siksi pohjoisesta 9-tiehen. Kaikissa muissa suunnissa juostavaa aluetta rajoittavat kaupungin rajat.

Mutta isompi havainto oli, että projektilla ei ole mitään sääntöjä! Tai ainakaan en löytänyt sellaisia. Mikä on katu ja mitä tarkoittaa sen juokseminen? Mietin tätä paljon ja on todella vaikea keksiä hyvät rajat. Näyttäisi siltä, että yleisesti katuja juostaan vain jotenkin karkeasti "pääväylät". Päädyin itse siihen, että juoksen kaikki väylät, joilla voi juosta. Siis ei "kadut", vaan kadut, tiet, klv:t, kentät, pysäköintialueet, pelastustiet, pihat, ulkoilureitit, isommat polut, etc. Siis kaikki missä on jonkinlainen väylä, jossa saa juosta.

Ja vielä piti miettiä, että minkälaiset juoksulenkit hyväksytään suorituksiksi. Kun tarkoitus on kattaa kaikki väylät, niin pitäisin vähän huijauksena sitä, että menee autolla jonkin väylän luokse ja juoksee sen sitten yksisuuntaisesti päästä päähän, kun joku apukuski tulee taas autolla hakemaan. Muutenkaan puuttuvien pätkien paikkaaminen lyhyellä paikkolenkillä ei sovi projektin henkeen. Toisaalta ei kaikkea voi juosta lähtemällä yhdestä samasta pisteestäkään.

Kaikki yllämainittu pohdinta johti seuraavaan sääntökokoelmaan.

Säännöt

• Suoritukseen laskettavien juoksulenkkien minimipituus on 10km.
• Jokaisen lenkin pitää alkaa ja päättyä samaan paikkaan. Aloituspisteiden määrää ei ole rajoitettu, mutta toki idea on minimoida niiden määrä. Omassa projektissani minulla oli Tampereella 7 eri aloituspistettä.
• Juostaviksi väyliksi lasketaan kaikki väylät, missä saa ja voi juosta, ja jotka voi jotenkin kohtuudella määritellä ja löytää.
• Ajoväylällä tai pientareella ei tarvitse juosta, jos tien vieressä kulkee klv tai jalkakäytävä.
• Jos tien molemmin puolin on klv, niin molemmat on juostava.
• Ei juosta moottoriteitä tai muita sellaisia ajoväyliä, joilla jalankulku on selkeästi kielletty. Sen sijaan pyritään kyllä juoksemaan näiden väylien läheiset klv:t ja polut.
• Kaikki kerrostalo- ja rivitaloalueet juostaan kaikilla väylillä, mihin saa mennä (vaikkapa mihin postinjakajakin menee). Yksittäisten rivitaloasuntojen välittömään pihaan ei mennä. Eikä tietenkään omakotitalojen pihaan.
• Epämääräiset aukiot ja julkiset pihat juostaan kiertämällä aukio reunoja pitkin.
• Urheilukentät juoksurataa pitkin tai pelikenttä kiertäen kuten aukio.
• Pysäköintialueet juostaan ajoväylien mukaan. Pikanttina yksityiskohtana todettakoon, että Ikean P-alueella matkaa tuli 11km.
• Koulujen pihoja juoksin, jos suljettuja portteja ei ollut esteenä. Joissakin oli ja en niitä avannut.
• Päiväkotien pihoihin en mennyt, paitsi ehkä joskus vahingossa, jos en erottanut koulun pihasta. Mutta ne olivat kyllä yleensä aidattuja muutenkin.
• Polkuja on vaikea määritellä, kun ei metsistä oikein osaa sanoa onko jokainen taittunut kanerva uusi polku. Niiden suhteen projekti on siis hieman epämääräinen. Otin päälinjaukseksi, että pyrin juoksemaan kaikki polut, jotka on merkitty vihreällä trailmap.fi-palvelussa. Käytännössä olen kyllä juossut paljon myös keltaisia, oransseja ja punaisiakin polkuja, mutta en läheskään kaikkia niitä. Olen pääosin juossut pimeässä ja paljon talvella, jolloin muita kuin vihreitä polkuja on usein vaikea edes löytää.
• Katettuja pysäköintitaloja ja muita katettuja alueita ei lasketa mukaan. Idea on, että GPS pitää toimia.
• Rakennusten katoilla olevat tai muuten korotetut pysäköintialueet lasketaan mukaan, jos niille kulkee kattamaton ajoramppi, jota voi juosta.
• Rantatunnelia tai uittotunnelia ei lasketa, koska GPS ei toimi.
• Erilaisten teollisuuslaitosten ja liikelaitosten piha-alueet lasketaan mukaan, jos niitä ei ole aidoilla ja porteilla suljettu. Yleensä siis kyse on pysäköinti- ja piha-alueista, joille asiakkaat pääsevät kulkemaan. En ole projektissa ylittänyt yhtään aitaa kiipeämällä (tai olen kyllä kaksi aitaa kiivennyt, mutta ne olivat "oikaisuja" ja aidan kummallakin puolella oli julkista aluetta eikä kenenkään pihaa).
• Muutamat puolustusvoimien kielletyt alueet olen kiertänyt vaikka tiivistä aidoitusta ei olisi ollutkaan. Yhden kielletyn polun taisin juosta ihan vahingossa.
• Tampereella on lisäksi meneillään valtavasti erilaisia työmaita, jotka osittain ovat rajoittaneet juostavia alueita.

Olen GPS-karttaan yrittänyt mahdollisimman kattavasti merkitä punaisella alueet, joihin ei juoksemalla pääse yllä olevien sääntöjen mukaan. GPS-jälki on tietenkin välillä epätarkka ja siksi voi näyttää, että jollakin tiellä ei olisi juostu lainkaan, kun jälki kulkee vieressä. Erityisesti keskustan alueella GPS toimii todella huonosti. Kun käyttää vähän tulkintaa, niin jäljestä on silti helppo nähdä, että juoksemattomia pätkiä ei ole. Googlen ilmakuva on lisäksi muutaman vuoden vanha, joten se ei kaikilta osin ole ajan tasalla. Enimmäkseen se näkyy juoksuina metsissä ja pelloilla, jotka on oikeasti rakennettu kuvien oton jälkeen, mutta muutama väylä on myös poistunut. 

Näillä ideoilla sitten juoksin koko vuoden. Alussa vähän randomilla, mutta koko ajan suunnitelmallisuutta lisäten. Ella-tytär oli muutaman kerran mukana, mutta pääosin kiersin lenkit yksin. Viimeiset kuukaudet olen mennyt kokonaan valmiiksi suunnitelluilla reiteillä. Trailmap.fi-palvelu on ollut erittäin hyödyllinen koko projektissa!

Lopputilastot, kun kaikki on juostu:

• 244 lenkkiä 28.12.2020-19.12.2021
• Yhteensä 4362 km
• Kotoa (Koikkari) 1223 km
• Töistä (Tampella) 818 km
• Lielahden Prismalta 445 km
• Hervannasta Korkeakoulunkadulta 537 km
• Tesomalta Virontörmänkadun K-Marketilta 389 km
• Linnainmaan Teboililta 705 km
• Kumpulan K-Marketilta 245 km 

Tampereen kadut GPS-karttaa voi tutkia tästä linkistä.

Mukana on tietysti valtavasti pätkiä, jotka on juostu useammin kuin kerran. Oman karkean arvioni mukaan täysin "uniikkia" reittiä on 3200-3700km, mutta tämän arviointi on hyvin vaikeaa. Projekti oli erittäin vaativa ja loppuvaiheessa oli pientä taisteluväsymystä. Mutta ei olisi tullut tänä vuonna juostua lähellekään näin paljon, jos ei olisi ollut tätä lisämotivaatiota.

En silti suosittele kenellekään tätä projektimuotoa näin perfektionistisessa muodossa. Olen melko vakuuttunut, että kukaan ei koskaan tule Tamperetta juoksemaan yhtä perusteellisesti. Ehkä teen itse vielä pari lisälenkkiä vaikkapa vuoden kuluttua, kun meneillään olevat rakennustyömaat valmistuvat ja avaavat joitakin uusia reittejä. Mutta muuten pitäisi olla oikea tamppaaja, jotta saisi tehtyä kattavamman GPS-jäljen. Ja ei Erik Lokan kaltaisia nuoria lupauksia yksinkertaisesti enää tule. 

Q1/2019

Kvartaalitaloudessa on raportoitava neljännesvuosittain vaikka mieli ei tekisi.

Ekan vuosineljänneksen juoksukilsat olivat 67. Jos pystyn pitämään tätä tahtia yllä, niin pääsen ennätyslukemiin, joita ei ole excelissä nähty sitten vuoden 2001. Kuka sanoi, ettei vanhalla iällä pääse ennätyksiin?

Mutta tuskin ihan samaan määrään pääsen Q2:lla, kun trendi on kuitenkin ollut laskeva (eli nuo kilsat tulivat tammikuussa).

Myynnissä on majoitus Ruka-hotellissa eräänä toukokuun viikonloppuna ja vieläpä lento Kuusamoon ja takaisin tuona ajankohtana. Mistään muualta et näitä enää saa, joten ihan halvalla ei irtoa.

Vegaaninen tammikuu ja eettistä pohdintaa

Edellisessä postauksessani päätin lopettaa jalan lepuuttelun ja ryhtyä siedättämishoitoon juoksemalla työmatkoja. Toisin kävi. Ensin tuli kylmä ilma jostain pohjoisesta. Sitten onnistuin lounastunnilla ihan kunnolla liukastumaan kaupungilla ja jo aiemminkin kipeä jalka meni ihan kaputt. Nyt ei vähään aikaan taas tarvitse miettiä juostako vai ei. Karhunkierros on nyt to-be-or-not-to-be.

Nyt kuitenkin kirjoitan positiivisemmista asioista ja unohdan juoksut toistaiseksi. On vegaanisen tammikuun viimeinen päivä ja vaikka joitakin tunteja on vielä kuukautta jäljellä, niin voin jo sanoa tehneeni täydellisyyttä hipovan suorituksen. Huomenna menen lounaalle mässäilemään kanaa kiinalaiseen ravintolaan, mutta tammikuun menin täydellisen vegaanisena. Tarkoittaa siis nimenomaan vegaanisena, eli ei edes maitoa/munia/voita/maitosuklaata/Ainoa tms.

Joitakin havaintoja/kommentteja:
- Paino ei noussut tammikuussa yhtään vaikka en pystynyt treenaamaan ollenkaan. Tämä johtui ehdottomasti kasvisruokavaliosta. Normaalisti paino olisi noussut 3-4kg.
- Ruoka oli niin ravintoloissa kuin kotona eineksissä ihan hyvää. Eli tuo ruoan maku ei ole vegaanipuolella ongelma minun kannaltani. Toki en ole mikään kulinaristi ja yleensäkin kaikki ruoat ovat ihan OK (tietyin poikkeuksin, kuten maksa, mustamakkara ja muu vastenmielinen).
- Ongelma oli, että ruoka oli tavallista kalliimpaa ja sitä yleensä oli liian vähän.
- Lisäksi vegaaniruoan helppo saatavuus on melko rajoitettua ja käytännössä kävin yksin syömässä tammikuun lounaat muutamassa valikoidussa paikassa, kun normaalisti menisin työkavereiden kanssa. Onneksi sain kuitenkin välillä houkuteltua tyttäriäni mukaan syömään.

Miten tästä eteenpäin? En jatka mitään vegaanimeininkiä, mutta kyllä hieman viilaan syömisajatuksiani.

Minulla ei ole mitään eettistä ongelmaa sen suhteen, että ihmiset kasvattavat eläimiä ruoaksi. Siksi minulla ei ole tarvetta periaatteellisista syistä ryhtyä vegaaniksi. Jos lähtisin tuolle linjalle, niin enemmän pitäisin eettisenä ongelmana eläinten jalostamista ja kasvattamista pelkästään ihmisten viihteeksi (koirat, kissat, hevoset), mutta pidän sitäkin jotenkin hyväksyttävänä. Eli plussat ovat molemmissa isommat kuin miinukset.

Sen sijaan pidän luonnon monimuotoisuuden vähenemistä valtavana ongelmana. Käytännössä tarkoitan "luonnollisen" ympäristön häviämistä. Mielestäni luonnolla on tärkeä suojeltava itseisarvo ja lisäksi tuo luonnon häviäminen varmuudella koituu ihmisille oikeaksi ongelmaksi myös ravinnon/terveyden yms. kautta.

Aivan ylivoimaisesti tärkein ongelma luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä on ihmisten tarvitsemien resurssien määrä ja erityisesti tarve saada riittävästi ruokaa. Koska ruokaa on kaikille kuitenkin saatava, niin siksi mielestäni ylivoimaisesti tärkein tavoite ihmiskunnalle on tuottaa ruokaa niin tehokkaasti kuin mahdollista. Siis tehomaatalous on tärkeintä mitä voi olla. Kyse on ihan puhtaasti ruokaa/km2-tilastosta. Tämä on seuraavan 50 vuoden tärkein taistelu.

Kaikki GMO ja suurmaatalous ja muu tekniikka pitää olla käytössä tuon pinta-alan tehomaksimoimiseksi. Luomu-näpertely ja vastaava pienimuotoinen viljely rikkaissa maissa on nimenomaan rikkaiden viihdyttämistä, ja ymmärrän sen kyllä markkinatalouden kannalta. Jos rikkaat maksavat luomusta, niin sitä kannattaa tehdä, mutta luonnon kannalta se on samaan huonoon suuntaan kuin kaikki muukin rikkaan maailman resurssien käyttö.

Ymmärrän kyllä, että pienviljely on monille ainoa elinkeino Afrikassa ja muualla kehittyvässä maailmassa. Tähän lääkkeenä on vain se, että kehitysapu keskittyy nimenomaan tuotannon tehokkuutta korostaviin keinoihin köyhemmillä alueilla. Parempia lajikkeita ja lannoitteita. Onneksi näin paljon tapahtuukin ja se oikeasti toimii. Köyhällä maailmalla ei ole varaa luomuun, mutta rikkaan maailman "vihreillä" kyllä on.

Nautakarja on ylivoimaisesti tehottomin liharuokamuoto tuon pinta-alaperiaatteen kannalta. En ole paljon nautaa aiemminkaan syönyt, mutta sen jätän jatkossakin pois. En kuitenkaan ole ehdoton, eli jos sitä jossain tuodaan eteen, niin syön kyllä. En vain itse normaalisti sitä tilaa/osta. Sen sijaan maitotuotteita aion käyttää, koska niissä tehokkuus on suurempi ja toisaalta vaihtoehdot huonommat.
Sika on paljon parempi kuin nauta, mutta kyllähän senkin rehu on aikamoinen ongelma. Sikaa pidän ruokavaliossa aina tarpeen mukaan.
Kana on sitten taas parempi ja sitähän minä tähänkin saakka olen suosinut. Jatkossa vielä enemmän. Tietenkin sekin on paljon huonompi kuin kasvisruoan syöminen, mutta en aio lähteä täysin kasvislinjalle. Lisään kyllä myös puhdasta kasvisravintoa (varsinkin Katmandussa!).

Tällainen pohdinta on aika symbolista, mutta parempi vähäkin kuin ei mitään. Tietenkin tajuan, että oma kulutukseni kokonaisuutena on aivan valtava ja kestämätön, niinkuin käytännössä lähes kaikilla muillakin suomalaisilla. Olen siis osa ongelmaa enkä osa ratkaisua. Tällä kuitenkin mennään ja seuraavat sukupolvet saavat sitten keksiä miten selviävät;-) Niinhän aiemmatkin sukupolvet ovat tehneet, ja se on ollut toimiva ratkaisu.

Ohessa vielä loppuun aika pysäyttävä tietoisku ruokataloudesta The Economist -lehdeltä. Maailmasta ei tule vegaania ja tuo videossa oleva kasvislihaa tekevä ihminen on sivuseikka, mutta mielestäni tässä pätkässä tulee hyvin esille ongelman laajuus ja nimenomaan tarve maksimaaliselle tehokkuudelle. Video on 8min pitkä, mutta oleellisin asia on ihan alussa.

Viikko 3 (14.-20.1.2019) - Viikko meni taas ohi

Viikko 3: Juoksua 13km (5:28/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 05min.

Tilanne jalan suhteen ei ole parantunut, mikä ei todellakaan ole yllätys. Vain ortopedi saattaisi kuvitella, että juoksuttomuus voisi auttaa vammasta toipumista. Ja silti minäkin olen uskossani niin heikko, että välillä yhä lankean ortopedien höpötyksiin ja kokeilen lepoa. On taas aika ottaa järki käteen.

Pidin siis taas käytännössä juoksuttoman viikon, eli vain yhtenä päivänä hölkkäilin lyhyttä reittiä työmatkat. Pienintäkään positiivista vaikutusta ei tästä levosta seurannut. Alkavalla viikolla alan taas juosta työmatkoja, mutta jatkan lyhimmän reitin käyttöä. Viiden kilsan lenkki ei vielä ole kovin paha, ja jos sellaisia saa riittävästi kasaan, niin ehkä siedätyshoito tehoaa.

Juoksuttomuus syö motivaatiota aika paljon ja vähiin jäi muukin liikunta. Sentään kolme kuntosalikäyntiä ja pari crosstraineria sain väännettyä. Toukokuun Karhunkierros alkaa näyttää aika pahalta, jos ei tässä pian taas saa lenkkejä tehtyä. Nuorempana olisin kyllä tällä jalalla treenannut pitkiäkin lenkkejä, mutta ei sitä nyt vaan viitsi…

Vegaaninen tammikuu on kuitenkin jatkunut ja katson jo olevani jonkinlainen auktoriteetti Tampereen vegaani-skenessä. Ajattelinkin nyt jakaa vegaanitietoutta mahdollisille aloittelijoille. Eli vegaaniruokailun ranking 20 päivän vankalla kokemuksella:
1. Zeytuun (Kuninkaankatu). Useampi käynti ja aina hyvä palvelu ja ruoka.
2. Katmandu (Hämeenkatu). Erittäin maukas ruoka usealla käynnillä.
3. Muusa (Satakunnankatu). Aivan loistava vegaaninen brunssi! Nostaisin ylemmäs, mutta olen vain kerran käynyt ja lounasta ei ole testattu.
4. Sitko (Näsilinnankatu). Hyvät vegaaniset pizzat.
5. Tammer Trattoria (Satakunnankatu). Erinomainen vegaanipizza ja jotain muutakin hyvää. Miinuksena se, että tilauksen tekeminen on vaikeaa, kun tarjoilijat eivät tiedä mistään mitään.
6. Gopal (Kuninkaankatu). AIVAN PASKAN TÖRKEÄT HINNAT! Menin sisään ja kasasin ruoan seisovasta pöydästä ja en enää kassalla viitsinyt lähteä pois, kun olen niin kiltti. Tuplasti kalliimpi kuin kaikki edelliset (siis 100% lisää hintaa). Ruoka saattoi olla ihan OK, mutta en pystynyt keskittymään siihen, kun vaan v*tutti se hinta koko syömisen ajan. Lupaan että en koskaan enää mene Gopaliin enkä mihinkään muuhunkaan G:llä alkavaan vegaaniravintolaan!

Viikko 2 (7.-13.1.2019) - Telakka jatkuu

Tammikuun toinenkin viikko kului lähes ilman juoksua. Hölkkäsin maanantaina pienen lenkin ja nyt tänään (su) kokeilin uudelleen, mutta ei tuo oikea jalka nyt vaan tykkää edes kevyestä juoksusta. Askel on varmaan sen verran vääristynyt takareisivaivan takia, että nyt on polvikin kipeytynyt. Pakko se on kuitenkin edes kerran viikossa pieni lenkki kokeilla, kun tulevat Karhunkierroksen sankaritkin taas kiersivät tuplajärvisen pakkasessa! Respekt!

Viikko 2: Juoksua 18km (5:39/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 10min.

Tipattomasta vegaanitammikuusta on yli 40% kulunut ja olen päässyt jo sujuvaan rutiiniin. Itse asiassa tämä on nyt sujunut niin hyvin, että luulisin toimieni pian näkyvän jo globaaleissa tilastoissakin. Käynkin päivittäin NASAn sivuilla tarkistamassa joko tuo CO2-käyrä olisi kääntynyt laskuun! Helmikuussa ainakin pitäisi käänteen jo olla selvä.

Painoa on tullut valitettavasti lisää ja painotavoitteen osalta voi jo nyt sanoa, että tammikuussa ei paino putoa! Epäilen syyksi melko massiivista pähkinöiden syömistä…

Kuntosalilla sain tällä viikolla käytyä jopa kolme kertaa ja siellä tapahtuu koko ajan pientä kehitystä. Lisäksi olen polkenut crosstraineria vähän. Tällä linjalla on tarkoitus jatkaa seuraavakin viikko.

Viikko 1 (31.12.2018-6.1.2019) - Vuosi 2018 paketissa

Vuoden 2019 kilsasaldoksi tuli lopulta 4578km, mikä on määrällisesti ihan OK. Järvisiä on nyt takana 330 kappaletta ja maaginen 1000:n raja lähestyy kovalla vauhdilla. Valitettavasti juoksu ei missään vaiheessa lähtenyt kulkemaan ja vk:ta en juossut koko vuonna oikeastaan lainkaan. Tasan 1% noista kilsoista meni alle 4:00/km-vauhdilla ja 10% alle vintsaa. Eli oli kyllä melkoinen hölkkävuosi! Ja ei ole syytä olettaa, että alkanut vuosi olisi tältä osin parempi.

Pienenä lohtuna kuluneena vuonna projekti NUTS kuitenkin meni läpi ja sen treeninä tuli samottua paljonkin lenkkejä. Samalla pitkä-hidas linjalla siis jatketaan, mutta kyllä takaraivossa on edelleen pieni toive juosta edes vähän kovemaa välillä.

Uuden vuoden aloitin lähes juoksuttomalla viikolla, kun oikea jalka on päässyt varsin huonoksi. Tosin lepo ei ole oleellisesti ennenkään auttanut ja tuskin nytkään. Kävin pari kokeilevaa hölkkää tekemässä, ja lisäksi pari kuntosalia ja aloitin taas crosstrainerin polkemisen.

Viikko 1: Juoksua 19km (5:39/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 10min.

Tammikuusta on 20% kulunut ja tähän saakka tipaton vegaanikuukausi on pitänyt. Kuten aiempaan kirjoitukseeni jo kommentoin, niin olen jopa vaihtanut Aino-vegaanin tammikuun ihan aitoon täysvegaaniin. Ajattelin, että samalla rahalla voi suorittaa homman kunnolla.

Teen tässä samalla tutkimusta kuinka vegaanius vaikuttaa kunnon kehittymiseen. Siihen sopii hyvin tämä jalan palauttelu jättämällä treeni pois tai ainakin minimiin. Minullahan on tutkijan koulutus ja tiedän kuinka tärkeää tutkimuksessa on vakioida testiympäristö ja kohdistaa tutkimus vain haluttuun muuttujaan. Jos treenaisin, niin se saattaisi vaikuttaa kuntoon ja näin ollen en pystyisi erottamaan vegaaniuden vaikutusta. Nyt saan hyvää puolueetonta tietoa siitä kuinka juuri vegaanius/tipattomuus vaikuttaa. Jos en tammikuun lopussa ole kovassa kunnossa, niin minulla on ainakin hyvä syy todeta, että vegaanius/tipattomuus on turhaa.

Alkavallakin viikolla siis pari kuntosalia, crosstraineria ja vähän juoksuakin.

Viikko 52 (24.-30.12.2018) - Puolikas tuplajärvinen

Vuoden viimeinen viikko oli mollivoittoinen. Oikea takareisi on ärtynyt pahaksi ja eihän tällä oikein voi juosta, mutta onneksi oma laahustamiseni ei paljon enää juoksua muistuta. Kuntosalit jätin suosilla väliin, kun toisella jalalla ei voi tehdä mitään. Pakko on nyt lähteä testaamaan uuden työnantajan työterveyden kattavuutta, kun ei tämä jalka enää itsestään parane.

Jouluaattona kävin perinteisellä Harhan joululenkillä ja meitä oli mukana jopa kuusi(!!) hölkkääjää starttaamassa Nallekarhuntieltä klo 7 aamulla. Kangasalan harju kierrettiin erittäin rauhallista vauhtia ja Ruotsin vieras Pauli otti hienon kuvankin matkalla (ja siksi ei itse ole kuvassa). Onpa hienoa miten tämä perinne on kestänyt ja kivahan tuolla taas oli juosta jo 12. kerran! Lämpimät kiitokset Harrille tämän juoksun vuosittaisesta järjestämisestä!

Joulupäivänä kävin Tapin kanssa joulujärvisellä tarpomassa pöperölumessa, mihin Tappi uhrautui saadakseen minut suostumaan tammikuun vegaanihaasteeseen. Näin kuitenkin sain exceliin järvisen numero #58. Ei mennyt kipeällä jalalla helposti, mutta meni kuitenkin. Kun harjoituspäiväkirjaa selasin, niin onhan minulla joulupäivän aamulenkkikin kuulunut ohjelmaan jo 13 vuoden ajan siten, että vain kerran se on jäänyt väliin (eli tusina tässäkin täynnä)! Ei toki aina pitkis, mutta ihan kunnon lenkki kuitenkin aina.

Sitten yritin parannella joulun ajan jalkaani pitämällä neljä päivää täyslepoa. Ei se auttanut.

Sunnuntaina piti juosta tuplajärvinen ja saada 60 järvenkiertoa täyteen. Lähdin optimistisesti matkaan kotoa klo 7:10 ja saavuin Werstaalle hyvissä ajoin ennen klo 8. Tappi ja gallardo lähtivät vetämään kierrosta, mutta varsin nopeasti oli selvää, että oikea jalka leikkaa kiinni. Pyynikille saakka olin vielä optimistinen, mutta Ratinassa proffan liityttyä joukkoon päätin, että tupla jää puolikkaaksi, koska jalka oli tulessa nilkasta pakaraan saakka. Olkoon sitten vuoden lukema 59 ja se jäisi minun ikuiseksi ennätyksekseni.

Lenkin jälkeen iltapäivällä vegaani-coachini Tappi kävi tuomassa minulle Lidlin starttipaketin vegaanielämään. Minullahan on siis todellakin tarkoitus elää tammikuu tipatonta Aino-vegaanielämää. Olen erittäin kiitollinen starttipaketista, jolla selviän uudenvuodenpäivästä. Lisäksi Ella-tyttäreni lupautui opastamaan minua maanantaina (=huomenna) Tampereen vegaanilounasravintoloiden saloihin, joten sen avulla varmaankin selviän työpäivät tammikuun ajan. Katson nyt jo optimistisesti tulevaisuuteen.

Vegaanisen starttipaketin luovutus.

Tietenkin vielä on yksi päivä jäljellä vuotta 2018 ja yksi järvinen puuttuu lukemasta 60… Toisaalta jalka on surkeassa kunnossa ja huomenna on vielä työpäivä. Eiköhän tämä 59 kelpaa!!


Viikko 52: Juoksua 72km (5:59/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 10min.

Ma
Ap: jouluhissuttelu 11km
Ip: lepo

Ti
Ap: joulujärvinen 29km
Ip: lepo

Ke-la
Ap: vammalepo
Ip: vammalepo

Su
Ap: puolikas tuplajärvinen 31km
Ip: lepo