Tänään -
Ap: lihaskunto 60min.
Ip: kävely 90min.
Meni treeni niin myöhään, että en jaksanut tehdä mitään monimutkaista korvaavaa. Niinpä kävelin taas reipasta ylämäkikävelyä matolla. Speksissä luki 2h, mutta 1.5h:n jälkeen oli mitta täynnä ja painoin stop-nappia.
Päivittäisiä harjoituksia ja niihin liittyviä tuntemuksia.
torstai 10. syyskuuta 2015
tiistai 8. syyskuuta 2015
Ma-ti 7.-8.9.
Ma -
Palauttelua maralta.
Tein sentään 40min jalkateräjumpan vaikka olikin lepopäivä. Jumppa vaan jäi sunnuntaina väliin, niin tulipa nyt tasattua tilit.
Ti 16 km, 1h 23min
Ap: hieronta 45min.
Ip: vr7 + 5 x 1km + 2 x 500m / 2-3min + vr3, 1:23:00, 5:02/km.
Laten yhteistreeni Hatanpäällä. Ennätysosanotto, eli 14 juoksijaa! Hölkkäiltiin verkat Ratinasta Hatanpään puistoon (ja minä lisäksi ensin kotoa Ratinaan). Puistossa juostiin vetoja tonnin ja puolikkaan mittaisilla kierroksilla.
Minulla reidet olivat aika tyhjät vielä maratonin jäljiltä ja olinkin yllättynyt, että vedot silti onnistuivat kohtalaisesti. Tonnit kulkivat kiihtyen 4.00->3.34 ja ei nyt mitenkään ylivoimaiselta tuntunut. Siihen päälle 500m-vedot veivätkin sitten hapoille ja en tehnyt niitä kuin kaksi vaikka kolmaskin olisi ollut tarjolla. Jari oli taas hyvänä kiriseurana vaikka toki veti viimeiset vedot vähän kovempaa. Nuoria naisia oli mukana myös melko monta ja ei sekään omaa vauhtia ainakaan hidastanut. Kyllä nämä yhteistreenit toimivat hyvin vaikka porukka on juoksuvauhdiltaan kovin eritasoista.
Tämä treeni meni siis positiivaripuolelle. Huomiselle on jotain korvaavaa ohjelmassa ja loppuviikko sitten melko kova juoksun osalta. Sunnuntaina olen taas paljon viisaampi siitä mihin suuntaan kunto on menossa.
Palauttelua maralta.
Tein sentään 40min jalkateräjumpan vaikka olikin lepopäivä. Jumppa vaan jäi sunnuntaina väliin, niin tulipa nyt tasattua tilit.
Ti 16 km, 1h 23min
Ap: hieronta 45min.
Ip: vr7 + 5 x 1km + 2 x 500m / 2-3min + vr3, 1:23:00, 5:02/km.
Laten yhteistreeni Hatanpäällä. Ennätysosanotto, eli 14 juoksijaa! Hölkkäiltiin verkat Ratinasta Hatanpään puistoon (ja minä lisäksi ensin kotoa Ratinaan). Puistossa juostiin vetoja tonnin ja puolikkaan mittaisilla kierroksilla.
Minulla reidet olivat aika tyhjät vielä maratonin jäljiltä ja olinkin yllättynyt, että vedot silti onnistuivat kohtalaisesti. Tonnit kulkivat kiihtyen 4.00->3.34 ja ei nyt mitenkään ylivoimaiselta tuntunut. Siihen päälle 500m-vedot veivätkin sitten hapoille ja en tehnyt niitä kuin kaksi vaikka kolmaskin olisi ollut tarjolla. Jari oli taas hyvänä kiriseurana vaikka toki veti viimeiset vedot vähän kovempaa. Nuoria naisia oli mukana myös melko monta ja ei sekään omaa vauhtia ainakaan hidastanut. Kyllä nämä yhteistreenit toimivat hyvin vaikka porukka on juoksuvauhdiltaan kovin eritasoista.
Tämä treeni meni siis positiivaripuolelle. Huomiselle on jotain korvaavaa ohjelmassa ja loppuviikko sitten melko kova juoksun osalta. Sunnuntaina olen taas paljon viisaampi siitä mihin suuntaan kunto on menossa.
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
Su 6.9. - Maraton + viikko 36
Tänään 42km, 3h 58min
Ap: lepo.
Ip: maraton 42.2km, 3:57:41, 5:38/km.
Uusi Lahti -juoksun maraton Saran 4h-jäniksenä. Reitti oli neljä identtistä 10.55km-kierrosta pääosin niillä samoilla teillä, jotka tulivat tutuiksi Lahden MM-maratonilla 6 vuotta sitten. Kolme ekaa kierrosta menivät kaikki muutaman sekunnin alle tunnin, eli kohtuullisen tarkkaan tavoitevauhtia.
Kaksi ensimmäistä kierrosta Sara myhäili kevyttä ja vaivatonta kulkua. Kolmannen puolivälissäkin vielä hän totesi, että vähän reisissä tuntuu, mutta tosi hyvin menee. Kolmannen kiekan lopussa saimme kannustusjoukoilta tietää, että Sara oli noussut naisissa neljännelle sijalle ja matkaa podiumille oli 1min 50s. Pystyin itsekin siinä kellottelemaan eroa kolmanteen sijaan ja huomasin, että se pysyy ihan ennallaan ja sen kolmannen meno oli ihan hyvän näköistä, kun yhdellä kääntöpaikalla kohdattiin. Tajusin, että ei tässä podiumille nousta muuta kuin omaa vauhtia nostamalla. Ja kaiken lisäksi sitten kolmannen kierroksen loppunousussa stadionille Sara vihdoin totesi, että nyt ei enää mene kevyesti;-) Ja alkoi sen toki jo hengityksestäkin kuulla.
Sovimme stadionilla viimeisen kiekan alussa, että nostaisin vähän vauhtia ja tehdään negatiivinen splitti ja varmistetaan ainakin se 4h-alitus. Saran piti heti sanoa, jos ei pysty, ettei vaan mitään kanttausta tulisi. Nostin vauhtia noin 15s/km, eli sinne 5:20-5:30/km-kilsoihin. Viimeisen kierroksen alussa Saran sisko Siljakin vielä lähti seuraksi juoksemaan loppumatkaa. Porukkaa tuossa vaiheessa oli reitillä niin vähän, että sivullinen pystyi hyvin hölkkäilemään mukana.
Ero kolmossijaan alkoi hiljalleen kaventua, mutta aika hitaasti. Ja helppoa ei ollut takaa-ajajillakaan;-) Minä ja Silja siinä tsempattiin Saraa niillä typerääkin typerämmillä "jaksaa jaksaa, enää 7km!" -kommenteilla. Lisäksi kohkasimme siitä kuinka edessä näkyvä selkä on jo "niin lähellä" vaikka ei se kovin lähellä vielä ollut... Vaikka minäkin hyvin tunnen ns. satakuuskolme-ilmiön, niin silti jaksoimme meuhkata noista edellä menevistä sijoista. Sara tunnustikin juoksun jälkeen, että kirosi mielessään meidän tsemppejä koko ajan ja ei olisi voinut vähempää välittää kuka siellä edellä menee ja millä sijalla, kun ainoa ajatus oli "koska tämä loppuu!"
Upeasti Sara jojon päässä taisteli ja lopulta noin 40km kohdalla koitti hetki, että se kolmosen selkä oli enää 10 metrin päässä. Selitin Saralle, että nyt ohituksessa on sitten juostava hetki lujaa hienolla ryhdillä ja tehtävä heti 10 metrin ero ettei ohitettavalle jää mitään toivoa seurata. Senkin Sara teki hienosti vaikka olin jo varma, että hän vain potkaisee minua nilkkaan... Ja heti ohituksen jälkeen oli edessä iloinen yllätys, kun kisan kakkonen oli enää 50 metrin päässä! Siitäkin selvittiin ja lopulta Sara juoksi viimeisen kiekan alle 58min ja tuli maaliin naisten kakkosena. Eihän siellä nyt ihan kansallinen kärki ollut mukana, mutta hieno veto ekalle maratonille silti! Saattoi kuulemma olla myös vika maraton, mutta katsotaan nyt.
Neljän tunnin juoksu kävi kyllä minullakin jalkojen päälle ja onneksi maanantai on lepopäivä.
Viikko 36 (31.8.-6.9.2015)
Juoksua 110km (5:15/km).
Liikuntaa yhteensä 10h 35min.
Melko kova viikko, jossa kaksi tehotreeniä ja maratonpitkis. Ei lähtenyt vieläkään vedot toivotulla tavalla lentoon, mutta ei huonokaan.
Aika kova viikko on ensi viikollakin vaikka määrät vähän taas putoavat. Kisoja ei ole tiedossa.
Ap: lepo.
Ip: maraton 42.2km, 3:57:41, 5:38/km.
Uusi Lahti -juoksun maraton Saran 4h-jäniksenä. Reitti oli neljä identtistä 10.55km-kierrosta pääosin niillä samoilla teillä, jotka tulivat tutuiksi Lahden MM-maratonilla 6 vuotta sitten. Kolme ekaa kierrosta menivät kaikki muutaman sekunnin alle tunnin, eli kohtuullisen tarkkaan tavoitevauhtia.
Kaksi ensimmäistä kierrosta Sara myhäili kevyttä ja vaivatonta kulkua. Kolmannen puolivälissäkin vielä hän totesi, että vähän reisissä tuntuu, mutta tosi hyvin menee. Kolmannen kiekan lopussa saimme kannustusjoukoilta tietää, että Sara oli noussut naisissa neljännelle sijalle ja matkaa podiumille oli 1min 50s. Pystyin itsekin siinä kellottelemaan eroa kolmanteen sijaan ja huomasin, että se pysyy ihan ennallaan ja sen kolmannen meno oli ihan hyvän näköistä, kun yhdellä kääntöpaikalla kohdattiin. Tajusin, että ei tässä podiumille nousta muuta kuin omaa vauhtia nostamalla. Ja kaiken lisäksi sitten kolmannen kierroksen loppunousussa stadionille Sara vihdoin totesi, että nyt ei enää mene kevyesti;-) Ja alkoi sen toki jo hengityksestäkin kuulla.
Sovimme stadionilla viimeisen kiekan alussa, että nostaisin vähän vauhtia ja tehdään negatiivinen splitti ja varmistetaan ainakin se 4h-alitus. Saran piti heti sanoa, jos ei pysty, ettei vaan mitään kanttausta tulisi. Nostin vauhtia noin 15s/km, eli sinne 5:20-5:30/km-kilsoihin. Viimeisen kierroksen alussa Saran sisko Siljakin vielä lähti seuraksi juoksemaan loppumatkaa. Porukkaa tuossa vaiheessa oli reitillä niin vähän, että sivullinen pystyi hyvin hölkkäilemään mukana.
Ero kolmossijaan alkoi hiljalleen kaventua, mutta aika hitaasti. Ja helppoa ei ollut takaa-ajajillakaan;-) Minä ja Silja siinä tsempattiin Saraa niillä typerääkin typerämmillä "jaksaa jaksaa, enää 7km!" -kommenteilla. Lisäksi kohkasimme siitä kuinka edessä näkyvä selkä on jo "niin lähellä" vaikka ei se kovin lähellä vielä ollut... Vaikka minäkin hyvin tunnen ns. satakuuskolme-ilmiön, niin silti jaksoimme meuhkata noista edellä menevistä sijoista. Sara tunnustikin juoksun jälkeen, että kirosi mielessään meidän tsemppejä koko ajan ja ei olisi voinut vähempää välittää kuka siellä edellä menee ja millä sijalla, kun ainoa ajatus oli "koska tämä loppuu!"
Upeasti Sara jojon päässä taisteli ja lopulta noin 40km kohdalla koitti hetki, että se kolmosen selkä oli enää 10 metrin päässä. Selitin Saralle, että nyt ohituksessa on sitten juostava hetki lujaa hienolla ryhdillä ja tehtävä heti 10 metrin ero ettei ohitettavalle jää mitään toivoa seurata. Senkin Sara teki hienosti vaikka olin jo varma, että hän vain potkaisee minua nilkkaan... Ja heti ohituksen jälkeen oli edessä iloinen yllätys, kun kisan kakkonen oli enää 50 metrin päässä! Siitäkin selvittiin ja lopulta Sara juoksi viimeisen kiekan alle 58min ja tuli maaliin naisten kakkosena. Eihän siellä nyt ihan kansallinen kärki ollut mukana, mutta hieno veto ekalle maratonille silti! Saattoi kuulemma olla myös vika maraton, mutta katsotaan nyt.
Neljän tunnin juoksu kävi kyllä minullakin jalkojen päälle ja onneksi maanantai on lepopäivä.
Maalissa kannustuskyltin kanssa pahin on jo ohi.
Viikko 36 (31.8.-6.9.2015)
Juoksua 110km (5:15/km).
Liikuntaa yhteensä 10h 35min.
Melko kova viikko, jossa kaksi tehotreeniä ja maratonpitkis. Ei lähtenyt vieläkään vedot toivotulla tavalla lentoon, mutta ei huonokaan.
Aika kova viikko on ensi viikollakin vaikka määrät vähän taas putoavat. Kisoja ei ole tiedossa.
lauantai 5. syyskuuta 2015
La 5.9. - Askelanalyysia
Tänään 12km, 1h 00min
Ap: vl 12.2km sis. 10 x lyhyt kiihdytys, 59:48, 4:54/km.
Arboretumin-Iidesjärven kierto perushölkkää ja sekaan aina tasakilsojen piipistä terävä 60-100m veto. Oli vähän raskasta ja loppua kohti syke nousi rankasti, mutta jaloissa oli ihmeen hyvä vire. Vedot onnistuivat hyvin eikä edes pitänyt ottaa palauttavaa kävelypätkää vetojen jälkeen niinkuin yleensä.
Nyt on kyllä parissa päivässä jalat saaneet sen verran shokkihoitoa, että huominen 4h-maraton on ihan kunnon treeni sekin!
Ip: lepo.
Kaikki ovat varmasti huomanneet, että en ole oikein ollut kuntooni tyytyväinen pitkään aikaan, ja varsinkaan nyt kevään jälkeen. Katselin taas tuossa tammi-helmikuun hallitreenejä ja alkukevään vetoja ja onhan se ihan käsittämätöntä, että silloin olin paljon paremmassa kunnossa kuin nyt vaikka en ollut tehnyt mitään enemmän tai paremmin. Takana oli ihan surkea katkonainen syksy. Ikäkään ei oikein kelpaa selityksesti, kun vertaa siis tämän vuoden alkuun;-) Tämän ja aiempien kokemuksien perusteella olen sitä mieltä, että tuollainen 18min vitosella ja 38min kympillä pitäisi olla helposti edelleen hyvällä treenillä saavutettavissa, mutta nyt siis olen noista tuloksista kaukana.
Virallinen selityshän siis on ollut ja on edelleen, että juoksutekniikan muuttumiseen on vain totuttava ja siihen menee kauan. Mutta onko tuon teorian tueksi mitään dataa vai onko se vain typerää kuvittelua?
Aina tähän kevääseen saakka olen elänyt sen teorian mukaan, että askelfrekvenssin (eli kadenssin) pitää olla melko korkea. Yleisenä totuutenahan juoksupiireissä pidetään, että sellainen 180 askelta minuutissa pitäisi mennä. Kadenssihan on tietysti vauhdista kiinni, mutta pk-juoksussa joidenkin mielestä 180 on universaali hyvä luku. Ja kovissa vauhdeissa sitten enemmän ja toki hitaassa hölkässä vähän vähemmän. Mutta hölkänkin suhteen usein sanotaan, että kadenssia pitäisi siinäkin pitää melko korkeana. Vastaavasti askelkorkeus tulisi olla mahdollisimman pieni ja maakosketus lyhyt.
Yo parametreilla minun askeleeni on perinteisesti ollut ihan OK ja olen tuohon kadenssiin kiinnittänyt huomiotakin. Jotenkin tämä teoria tuntui järkeenkäyvältä. Ainoa särö tuohon uskooni tuli joskus monia vuosia sitten, kun Juoksufoorumin legendaarinen nimimerkki JH opasti minua kerran Esport-areenalla ja ihmetteli askeleeni surkeutta pikajuoksussa. JH:n mielestä ajattelu kadenssin kautta vie pieleen ja askeleeseen piti saada voimaa ja kadenssi tulee sitten jos tulee. Hetkellisesti silloin varmaan mietin asiaa, mutta se sitten jäi ja jatkoin kadenssityytyväisyyttäni.
Nyt siis olen panostanut takareisiaktivointiin ja sen tavoitteena on voimakkaampi askel. Teinkin vähän analyysia onko askeleessani oikeasti mikään muuttunut. Vertasin ensin viimeisen kuukauden juoksujani vastaaviin juoksuihin vuosi sitten. Ja todellakin, kadenssini on pudonnut noin 3-4 pykälää viime vuoteen verrattuna ihan vastaavissa juoksuissa (sama reitti, sama vauhti). Esim. järvenkierroissa vuosi sitten kadenssini oli siellä 176-180 tasolla ja nyt se on ollut 172-177. Sama toistuu muillakin lenkeillä. Ja eilen ratavedoissa 4min/km-vauhdeissa kadenssi oli 182-184, kun se alkuvuodesta vastaavissa hallivedoissa oli 186-190. Vastaavasti maakosketus on nyt selvästi pitempi ja askel vähän korkeampi.
Muutos ei ole iso, mutta se on selvä. En siis ole sitä tuntumaeroa pelkästään kuvitellut. Ihan toinen juttu sitten on se, että onko muutos oikeaan suuntaan;-) Toistaiseksi siis tulokset ovat vain huonontuneet. Nyt vaan pitäisi saada se kadenssi taas nousemaan askelta lyhentämättä, niin hyvä tulee. Ja tietenkin pitää edelleen askeleen voimakkuuttakin lisätä, kun ei tuo vielä riitä.
Ap: vl 12.2km sis. 10 x lyhyt kiihdytys, 59:48, 4:54/km.
Arboretumin-Iidesjärven kierto perushölkkää ja sekaan aina tasakilsojen piipistä terävä 60-100m veto. Oli vähän raskasta ja loppua kohti syke nousi rankasti, mutta jaloissa oli ihmeen hyvä vire. Vedot onnistuivat hyvin eikä edes pitänyt ottaa palauttavaa kävelypätkää vetojen jälkeen niinkuin yleensä.
Nyt on kyllä parissa päivässä jalat saaneet sen verran shokkihoitoa, että huominen 4h-maraton on ihan kunnon treeni sekin!
Ip: lepo.
Kaikki ovat varmasti huomanneet, että en ole oikein ollut kuntooni tyytyväinen pitkään aikaan, ja varsinkaan nyt kevään jälkeen. Katselin taas tuossa tammi-helmikuun hallitreenejä ja alkukevään vetoja ja onhan se ihan käsittämätöntä, että silloin olin paljon paremmassa kunnossa kuin nyt vaikka en ollut tehnyt mitään enemmän tai paremmin. Takana oli ihan surkea katkonainen syksy. Ikäkään ei oikein kelpaa selityksesti, kun vertaa siis tämän vuoden alkuun;-) Tämän ja aiempien kokemuksien perusteella olen sitä mieltä, että tuollainen 18min vitosella ja 38min kympillä pitäisi olla helposti edelleen hyvällä treenillä saavutettavissa, mutta nyt siis olen noista tuloksista kaukana.
Virallinen selityshän siis on ollut ja on edelleen, että juoksutekniikan muuttumiseen on vain totuttava ja siihen menee kauan. Mutta onko tuon teorian tueksi mitään dataa vai onko se vain typerää kuvittelua?
Aina tähän kevääseen saakka olen elänyt sen teorian mukaan, että askelfrekvenssin (eli kadenssin) pitää olla melko korkea. Yleisenä totuutenahan juoksupiireissä pidetään, että sellainen 180 askelta minuutissa pitäisi mennä. Kadenssihan on tietysti vauhdista kiinni, mutta pk-juoksussa joidenkin mielestä 180 on universaali hyvä luku. Ja kovissa vauhdeissa sitten enemmän ja toki hitaassa hölkässä vähän vähemmän. Mutta hölkänkin suhteen usein sanotaan, että kadenssia pitäisi siinäkin pitää melko korkeana. Vastaavasti askelkorkeus tulisi olla mahdollisimman pieni ja maakosketus lyhyt.
Yo parametreilla minun askeleeni on perinteisesti ollut ihan OK ja olen tuohon kadenssiin kiinnittänyt huomiotakin. Jotenkin tämä teoria tuntui järkeenkäyvältä. Ainoa särö tuohon uskooni tuli joskus monia vuosia sitten, kun Juoksufoorumin legendaarinen nimimerkki JH opasti minua kerran Esport-areenalla ja ihmetteli askeleeni surkeutta pikajuoksussa. JH:n mielestä ajattelu kadenssin kautta vie pieleen ja askeleeseen piti saada voimaa ja kadenssi tulee sitten jos tulee. Hetkellisesti silloin varmaan mietin asiaa, mutta se sitten jäi ja jatkoin kadenssityytyväisyyttäni.
Nyt siis olen panostanut takareisiaktivointiin ja sen tavoitteena on voimakkaampi askel. Teinkin vähän analyysia onko askeleessani oikeasti mikään muuttunut. Vertasin ensin viimeisen kuukauden juoksujani vastaaviin juoksuihin vuosi sitten. Ja todellakin, kadenssini on pudonnut noin 3-4 pykälää viime vuoteen verrattuna ihan vastaavissa juoksuissa (sama reitti, sama vauhti). Esim. järvenkierroissa vuosi sitten kadenssini oli siellä 176-180 tasolla ja nyt se on ollut 172-177. Sama toistuu muillakin lenkeillä. Ja eilen ratavedoissa 4min/km-vauhdeissa kadenssi oli 182-184, kun se alkuvuodesta vastaavissa hallivedoissa oli 186-190. Vastaavasti maakosketus on nyt selvästi pitempi ja askel vähän korkeampi.
Muutos ei ole iso, mutta se on selvä. En siis ole sitä tuntumaeroa pelkästään kuvitellut. Ihan toinen juttu sitten on se, että onko muutos oikeaan suuntaan;-) Toistaiseksi siis tulokset ovat vain huonontuneet. Nyt vaan pitäisi saada se kadenssi taas nousemaan askelta lyhentämättä, niin hyvä tulee. Ja tietenkin pitää edelleen askeleen voimakkuuttakin lisätä, kun ei tuo vielä riitä.
perjantai 4. syyskuuta 2015
Pe 4.9.
Tänään 18km, 1h 26min
Ap: lepo.
Ip: vr4 + 4 x 2000m / 2min + vr5, 1:26:25, 4:56/km.
Vetoyrityksiä Hervannan kentällä. Juoksin 2000m tasaisia noin 4min/km-vauhtisia pätkiä alussa rennosti ja lopussa vähemmän rennosti. Palautuksena 2min hölkkää. Speksissä luki 5 vetoa, mutta 4:n jälkeen oli jaloista rentous sen verran poissa, että luikin vain kentältä kotiin. Odotin vähän parempaa taas kerran.
Viikonlopulle on suunnitelmissa huomenna peruslenkki pienillä kiihdytyksillä höystettynä ja sitten sunnuntaina maraton #18 lähes vuoden tauon jälkeen. Käyn Lahdessa juoksemassa Uusi Lahti -maratonin 4h-jäniksenä siskontyttären kanssa. Se on tuolla 5:40/km-vauhdilla varmaan juuri sopiva pitkis sunnuntaille, vaikka onkin vähän pitempi kuin mitä Laten speksissä lukee.
Ap: lepo.
Ip: vr4 + 4 x 2000m / 2min + vr5, 1:26:25, 4:56/km.
Vetoyrityksiä Hervannan kentällä. Juoksin 2000m tasaisia noin 4min/km-vauhtisia pätkiä alussa rennosti ja lopussa vähemmän rennosti. Palautuksena 2min hölkkää. Speksissä luki 5 vetoa, mutta 4:n jälkeen oli jaloista rentous sen verran poissa, että luikin vain kentältä kotiin. Odotin vähän parempaa taas kerran.
Viikonlopulle on suunnitelmissa huomenna peruslenkki pienillä kiihdytyksillä höystettynä ja sitten sunnuntaina maraton #18 lähes vuoden tauon jälkeen. Käyn Lahdessa juoksemassa Uusi Lahti -maratonin 4h-jäniksenä siskontyttären kanssa. Se on tuolla 5:40/km-vauhdilla varmaan juuri sopiva pitkis sunnuntaille, vaikka onkin vähän pitempi kuin mitä Laten speksissä lukee.
torstai 3. syyskuuta 2015
Ke-to 2.-3.9.
Ke 8km, 43min
Ap: lihaskuntotreeni 60min.
Hyvin sujuu ähkiminen jo klo 5.30 aamulla. Loppupäivä menikin sitten taas pääkaupunkiseudulla.
Ip: palauttava 8.0km, 43:27, 5:26/km.
Sain työohjelman välissä tehtyä vain pienen hölkän Helsingin kaduilla ja Kaivopuiston rannassa. Oikealla tavalla tuntui väsymystä jaloissa aamun treenin jäljiltä. Hyvä vire ja sade ei haitannut.
To 13km, 1h 07min
Ap: lepo.
Ip: kevyt 12.7km, 1:07:10, 5:17/km.
Iltalenkki Markon kanssa suoraan autosta hypäten Espoo-reissun jälkeen. Pulssi oli vielä rattiraivon jäljiltä korkea alkumatkasta, kun Kehä I:llä kului 55 minuuttia välillä Keilalahti-Hämeenlinnan väylä. Siitä ei toipunut edes kun lopulta pääsin moottoritielle. Onneksi lenkki kulki aivan erinomaisella fiiliksellä. Tätä lisää!
tiistai 1. syyskuuta 2015
Ti 1.9. - Mittarin kertomaa
Tänään 17km, 1h 21min
Ap: lepo.
Espoo-päivä.
Ip: 16.9km (sis. 5 x 2km / 2min), 1:20:42, 4:47/km.
Illalla suuntasin taas Vuores-lenkille. Minulta jää työmatkan takia Laten yhteistreeni tällä viikolla väliin ja sen korvaamiseksi sain ohjeen juosta vauhtileikittelynä puolipitkän lenkin, jossa sellaisia 8-10min reippaampia pätkiä 2min palautuksella. Toteutus oli tällä kertaa melko hyvä ja juoksu oli jopa kivaa. Rennolla tunteella juoksin lenkin sekaan 5 pätkää vähän vauhdikkaammin (4.30->4.05/km). Oli ihan eri fiilis kuin lauantaina!
Kun kotona katsoin sykkeen todetakseni sen melko alhaiseksi, niin olihan tuo kuvaaja pieni yllätys. Kaikenlaisia häiriöitä on ollut sykekäyrässä ennenkin, mutta ikinä ei mitään tuollaista. Käyrä on muodoiltaan ihan järkevä, mutta luvut tietenkin ihan älyttömät. Vihdoinkin sain syyn heittää tuon sykevyön pois ja ottaa käyttöön uuden oletettavasti paremman vyön.
Garminin hömppäarvot näyttävät tällä hetkellä kuvan mukaisilta. En tiedä mitä sieniä Garminin insinöörit ovat maistelleet, kun ovat noita ennusteita keksineet. Jos olisimme USA:ssa, niin haastaisin Garminin oikeuteen henkisestä kärsimyksestä, joka syntyy katteettomien toiveiden herättämisestä.
Ap: lepo.
Espoo-päivä.
Ip: 16.9km (sis. 5 x 2km / 2min), 1:20:42, 4:47/km.
Illalla suuntasin taas Vuores-lenkille. Minulta jää työmatkan takia Laten yhteistreeni tällä viikolla väliin ja sen korvaamiseksi sain ohjeen juosta vauhtileikittelynä puolipitkän lenkin, jossa sellaisia 8-10min reippaampia pätkiä 2min palautuksella. Toteutus oli tällä kertaa melko hyvä ja juoksu oli jopa kivaa. Rennolla tunteella juoksin lenkin sekaan 5 pätkää vähän vauhdikkaammin (4.30->4.05/km). Oli ihan eri fiilis kuin lauantaina!
Kun kotona katsoin sykkeen todetakseni sen melko alhaiseksi, niin olihan tuo kuvaaja pieni yllätys. Kaikenlaisia häiriöitä on ollut sykekäyrässä ennenkin, mutta ikinä ei mitään tuollaista. Käyrä on muodoiltaan ihan järkevä, mutta luvut tietenkin ihan älyttömät. Vihdoinkin sain syyn heittää tuon sykevyön pois ja ottaa käyttöön uuden oletettavasti paremman vyön.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)