La 5.9. - Askelanalyysia

Tänään 12km, 1h 00min

Ap: vl 12.2km sis. 10 x lyhyt kiihdytys, 59:48, 4:54/km.

Arboretumin-Iidesjärven kierto perushölkkää ja sekaan aina tasakilsojen piipistä terävä 60-100m veto. Oli vähän raskasta ja loppua kohti syke nousi rankasti, mutta jaloissa oli ihmeen hyvä vire. Vedot onnistuivat hyvin eikä edes pitänyt ottaa palauttavaa kävelypätkää vetojen jälkeen niinkuin yleensä.

Nyt on kyllä parissa päivässä jalat saaneet sen verran shokkihoitoa, että huominen 4h-maraton on ihan kunnon treeni sekin!

Ip: lepo.

Kaikki ovat varmasti huomanneet, että en ole oikein ollut kuntooni tyytyväinen pitkään aikaan, ja varsinkaan nyt kevään jälkeen. Katselin taas tuossa tammi-helmikuun hallitreenejä ja alkukevään vetoja ja onhan se ihan käsittämätöntä, että silloin olin paljon paremmassa kunnossa kuin nyt vaikka en ollut tehnyt mitään enemmän tai paremmin. Takana oli ihan surkea katkonainen syksy. Ikäkään ei oikein kelpaa selityksesti, kun vertaa siis tämän vuoden alkuun;-) Tämän ja aiempien kokemuksien perusteella olen sitä mieltä, että tuollainen 18min vitosella ja 38min kympillä pitäisi olla helposti edelleen hyvällä treenillä saavutettavissa, mutta nyt siis olen noista tuloksista kaukana.

Virallinen selityshän siis on ollut ja on edelleen, että juoksutekniikan muuttumiseen on vain totuttava ja siihen menee kauan. Mutta onko tuon teorian tueksi mitään dataa vai onko se vain typerää kuvittelua?

Aina tähän kevääseen saakka olen elänyt sen teorian mukaan, että askelfrekvenssin (eli kadenssin) pitää olla melko korkea. Yleisenä totuutenahan juoksupiireissä pidetään, että sellainen 180 askelta minuutissa pitäisi mennä. Kadenssihan on tietysti vauhdista kiinni, mutta pk-juoksussa joidenkin mielestä 180 on universaali hyvä luku. Ja kovissa vauhdeissa sitten enemmän ja toki hitaassa hölkässä vähän vähemmän. Mutta hölkänkin suhteen usein sanotaan, että kadenssia pitäisi siinäkin pitää melko korkeana. Vastaavasti askelkorkeus tulisi olla mahdollisimman pieni ja maakosketus lyhyt.

Yo parametreilla minun askeleeni on perinteisesti ollut ihan OK ja olen tuohon kadenssiin kiinnittänyt huomiotakin. Jotenkin tämä teoria tuntui järkeenkäyvältä. Ainoa särö tuohon uskooni tuli joskus monia vuosia sitten, kun Juoksufoorumin legendaarinen nimimerkki JH opasti minua kerran Esport-areenalla ja ihmetteli askeleeni surkeutta pikajuoksussa. JH:n mielestä ajattelu kadenssin kautta vie pieleen ja askeleeseen piti saada voimaa ja kadenssi tulee sitten jos tulee. Hetkellisesti silloin varmaan mietin asiaa, mutta se sitten jäi ja jatkoin kadenssityytyväisyyttäni.

Nyt siis olen panostanut takareisiaktivointiin ja sen tavoitteena on voimakkaampi askel. Teinkin vähän analyysia onko askeleessani oikeasti mikään muuttunut. Vertasin ensin viimeisen kuukauden juoksujani vastaaviin juoksuihin vuosi sitten. Ja todellakin, kadenssini on pudonnut noin 3-4 pykälää viime vuoteen verrattuna ihan vastaavissa juoksuissa (sama reitti, sama vauhti). Esim. järvenkierroissa vuosi sitten kadenssini oli siellä 176-180 tasolla ja nyt se on ollut 172-177. Sama toistuu muillakin lenkeillä. Ja eilen ratavedoissa 4min/km-vauhdeissa kadenssi oli 182-184, kun se alkuvuodesta vastaavissa hallivedoissa oli 186-190. Vastaavasti maakosketus on nyt selvästi pitempi ja askel vähän korkeampi.

Muutos ei ole iso, mutta se on selvä. En siis ole sitä tuntumaeroa pelkästään kuvitellut. Ihan toinen juttu sitten on se, että onko muutos oikeaan suuntaan;-) Toistaiseksi siis tulokset ovat vain huonontuneet. Nyt vaan pitäisi saada se kadenssi taas nousemaan askelta lyhentämättä, niin hyvä tulee. Ja tietenkin pitää edelleen askeleen voimakkuuttakin lisätä, kun ei tuo vielä riitä.