Ma 29.9. – Ratkaisun avaimet

Tänään -

Ap: lepo.

Ip: crosstrainer 60min.

Polkiessani krossaria katselin dokumenttia vakavasta uhasta, jonka isokulkurinirkot aiheuttavat länsimaiselle hyvinvoinnille. Samalla oma vastuuntuntoni yhteiskunnallisista ongelmista kasvoi uusiin mittoihin. Siinä sitten kun onnuin portaita ylös kellarista tein päätöksen, että nyt saa valitus loppua ja on tartuttava toimeen. Jos en ole osa ratkaisua, niin olen osa ongelmaa! Eli tässä tapauksessa ortopediongelmaa.

Minullahan on nyt vallan avaimet käsissäni, kun siis olen opetushallituksen koulutustoimikunnan varajäsen. Hahmottelin jo esitystäni ortopediongelman ratkaisuksi. Tämä on tosin vasta drafti.

Arvoisa koulutustoimikunnan puheenjohtaja,

Maassamme on huolestuttava kestävyysvaje. Tulevaisuudessa kasvu on entistä enemmän kiinni nuorison oikeasta koulutuksesta ja resurssien kohdentamisesta tuottaville aloille. Olen laatinut kolmikohtaisen ohjelman, jolla voidaan oleellisesti vähentää ns. ortopediongelman aiheuttamaa resurssien haaskausta, joka vastaavasti vie fokusta pois oikeasti tuloksia tuottavilta aloilta, kuten kirurgiasta ja keinoelimistä. Tämän ohjelman toteuttaminen kasvattaa laskelmieni mukaan BKT:tä 1,5% vuoteen 2030 mennessä.

1. Ortopedien peruskoulutus lakkautetaan ja korvataan yläkoulun 8. luokan terveystiedon kurssia muokkaamalla. Puolikas jakso syyslukukauden aikana riittänee perustietojen kouluttamiseen koko väestölle. Otetaan nuo ylimääräiset tunnit vaikka vähentämällä musiikkitunteja. Lisäksi ortopedien terveyskeskuksessa suoritettava harjoittelujakso korvataan oppilaiden leikkimielisellä harjoitustyöllä, joka korvaa yhden joutavan TET-jakson yläkoulussa. Tuolla harjoitusjaksolla oppilaat harjoittelevat keskenään ortopediadiagnoosien tekoa ns. ortopedin diagrammia käyttämällä.

Olisi naiivia kuvitella, että tämä vielä riittäisi korvaamaan nykyiset ortopedit. Siksi ohjelmassani on vielä kaksi muutakin kohtaa.

2. Jalkakirurgia on tärkeää ja sillä saadaan tuloksia aikaan (kuten vaikkapa Ilkka Tulikoura). Tällä kirurgialla on löyhä linkki ortopediaan. Siksi ehdotankin, että kirurgian opintoihin sisällytetään yksi opintoviikko ”anatomiaa ortopedin tyyliin”. Siinä varmistetaan, että tärkeimmät jalan osat, kuten polvi, nilkka ja akillesjänne tulevat kirurgille tutuksi. Syventävissä opinnoissa voidaan vielä käydä läpi niitä rustoja jänteiden ympärillä. Näin varmistetaan, että jatkossakin Suomi tuottaa jalkaleikkaukset urheilumaailman tähdille.

3. Yo kahdella toimenpiteellä on useimmat ortopedin asiantuntemusalueelle osuvat tehtävät saatu allokoitua tehokkaammin muualle. Mutta jäljellä on vielä yksi tärkeä alue: kortisonipiikit. Uusitun ortopedikoulutuksen ainoa tavoite onkin ehdotukseni mukaisesti kortisonipiikin antaminen. Tämä koulutus on kaksiosainen. Ensin (a) neuvolan täti opettaa itse pistoksen ja sitten (b) ”anatomiaa ortopedin tyyliin” kurssilla opetellaan piikittämisen kohteet (voidaan suorittaa myös kirjekurssina).

Terveisin,
varajäsen Haavisto

En ole katkera, mutta kuitenkin...

Su 28.9. - Järvenkierto

Tänään 27km, 2h 15min

Ap: pitkä 26.6km, 2:15:12, 5:05/km.

Järvenkierto Markon, gallardon, jahan ja prof-Hannun kanssa. Olipahan hieman erilaista kuin viimeksi, eli nyt meni aika mukavasti vaikka vauhti oli vähän reippaampaa. Sää oli jälleen kerran upea; melkoinen syksy on kyllä ollut juoksusäiden puolesta!

Lenkiltä ehtikin mukavasti kotiin jännittämään tuttujen ja tuntemattomien juoksuja Berliinissä. Juostiinhan siellä ME ja pääministeri kanttasi taas kerran oikein kunnolla ja jäi valovuoden päähän tavoittelemastaan 3h-rajasta, jonka keem taas odotetusti alitti todella reilulla marginaalilla. Mutta silti pääkiinnostus kohdistui Tapin suoritukseen. Tappi ei pettänyt odotuksia ja juoksi koko maratonin vain 10s/km hitaammin kuin meidän tämän aamun järvinen, vaikka matka oli siis Tapilla paljon pitempi. Eihän siellä Berliinissä tosin ole Pyynikin ylitystä, mutta muistaakseni siellä on joitakin hankalia koholla olevia katukiviä. Onnittelut siis kaikille Berliinin kävijöille!

Palatakseni omaan lenkkiini: Oikea sääri vaivasi koko lenkin ajan, mutta kyllä sillä taas päivän levon jälkeen pystyi juoksemaan. Huomenna varmaan ei, mutta toivotaan parasta. Kyllähän minäkin toki tiedän missä se syy on, että jalka ei vaan millään parane: moderni lääketiede on yksiselitteisesti syyllinen. Erityisesti ortopedia on aivan turha lääketieteen ala ja kaikki sinne syydetyt veroeurot ovat hukkaan heitettyä rahaa. Hyvänä kakkosena turhuudessa seuraa erilaisten särkykipujen hoito. Eihän siinä ole mitään järkeä, että aivan käsittämättömiä edistysaskeleita on otettu geeniterapiassa, kirurgiassa ja kaikenlaisissa vaikeiden sairauksien hoidoissa, mutta lääkäreistä ei ole yhtään mitään hyötyä, kun jalka on kipeä. Ei se vaan voi olla niin vaikeaa.

Onneksi minä olen juuri aloittanut varajäsenenä jossain opetushallituksen koulutustoimikunnassa, joka tekee jotain suosituksia jostain tulevaisuuden koulutuksista (kuten huomaatte, olen jo tarkasti perehtynyt tehtävääni). Alueena minulla taitaa olla tietojenkäsittely, mutta aion silti vaatia johonkin pöytäkirjaan lausuntoa ortopedikoulutuksen määrärahojen leikkaamisesta 90%.

Ip: lepo.

La 27.9.

Tänään -

Ap: crosstrainer 60min.

Tein kaikki mahdolliset temput aamulla päästäkseni yhteislenkille Pirkkalaan (buranat, oma-hieronnat, venyttelyt), mutta oikea sääri ei nyt tee lainkaan yhteistyötä. Luovutin ja lähdin kärsimään tylsyydestä crosstrainerille.

Ip: lepo.

Ei motivaatiota tehdä mitään.

Spartathlon saatiin sitten juostua. Äärimmäistä loppukiritaistelua ei nähty, kun voittajasta kakkoseen oli eroa 1,5 tuntia ja kakkosesta kolmoseen 2 tuntia;-)
Suomalaisilla meni kokonaisuutena hienosti, kun taisi 11/13 päästä maaliin [edit: korjattu 10->11]. Onnittelut kaikille ja tietysti erityisesti Wihan Markolle, joka on nyt kaksinkertainen Spartathlon-finisher onnistumisprosentilla 66.7%! Eiköhän Facebookissa pian jouduta katsomaan tatuointia toisessakin pohkeessa...

Valitettavasti Klasila joutui keskeyttämään, mutta Tomppo taisteli sijalle 22 alittaen selvästi 30 tuntia ja ollen paras suomalainen. Voittaja siis käytti matkaan aikaa noin 22,5 tuntia (=melko korkealla kaikkien aikojen parhaissa ajoissa) ja kymmenen ekaa alittivat 27 tuntia. Maailman kovakuntoisin mies, eli ”ultramarathon man” Dean Karnazes käytti matkaan aikaa vajaat 35 tuntia ja hävisi esim. Markolle reilun tunnin. Aika kiva päänahka;-)

Kovaa aloittanut Puolan kummajainen ”melkein kaimani” Piotr Kurylo oli hienosti 8. ajallaan hieman alle 27 tuntia. Vaikka muistaakseni hän jossain haastattelussa sanoikin voittoon tähtäävänsä. Kummajaisen hänestä tekee se, että hän jo toistamiseen teki siirtymän kisapaikalle kotoaan Puolasta juosten kärryjen kanssa. Siis tuollainen mukava 2500km alkuverkka. Kisa varmaan tuntuu helpolta, kun se on vain 10% alkuverkan pituudesta.

Huomenna aamulla yritän jotenkin päästä järvenkierrolle. Porsche Center 7.30 ja Pulju 8.00. Jonkinlainen porukka on lähdössä, joten tervetuloa vaan mukaan. Ehtii sopivasti takaisin seuraamaan Berliinin väliaikoja. Harpatille tiedoksi, että mukaan saa lähteä vaikka olisikin unohtanut viikolla muuten treenata.

Pe 26.9. – Särkee vaan...

Tänään 10km, 51min

Ap: lepo.

Piti mennä aamulla kuntopiiriin, mutta jo toisen kerran peräkkäin joku buukkasi meetingin siihen päälle. Kyllä perjantaiaamuna pitäisi saada tuo klo 8-9 rauhoitettua. Vaihdoinkin nyt kuntopiirin kalenterivarauksen tentative-merkinnän busyksi, joten toivottavasti se vähän hillitsee uusia kalenterivarauksia. Tuskinpa silti auttaa...

Ip: 9.7km, 50:56, 5:14/km.

Suolijärvilenkki särkevin säärin buranasta huolimatta. Motivaatio on kovilla, kun ei todellakaan ole mukavaa juosta. Tällä kertaa oli tosin helppo tsempata itseään, kun samaan aikaan Kreikan sankarit olivat taivaltaneet jo yli 10 tuntia helteessä.

Kaikki suomalaiset ovat käsittääkseni edelleen mukana kisassa, kun 12 tuntia on juostu. Todella hienosti siis menee. Odotetusti Klasila ja Tomppo ovat siellä meikäläisistä lähimpänä kärkeä. Kun nyt ei olla vielä edes puolivälissä, niin on tietysti ihan turha hehkuttaa mitään, mutta alku on kyllä ollut molemmilla ammattimaista toimintaa. Kävi sitten miten kävi, sillä ihan mitä tahansa voi vielä tapahtua, vaikka luotto onkin kova.

Alla on molempien sijoitukset väliaikapisteillä (4 kpl) ensimmäisen 12 tunnin aikana. Kyllä huomaa, että ultrakisoja on juostu aiemminkin;-) Klasila on reilun tunnin kärkeä jäljessä ja Tomppo 30 min Klasilan perässä. Maalissahan Suomen sankarit ovat joskus huomenna aamupäivän aikana, jos kaikki menee hyvin.

Klasila: 60 – 34 – 17 – 14
Tomppo: 51 – 43 – 26 – 21

Mielettömät tsempit molemmille ja kaikille muillekin suomalaisille!

To 25.9. - Skuuppi

Tänään -

Ap: lepo.

Ip: crosstrainer 40min.

Lähdin kyllä lenkille, mutta jouduin keskeyttämään 100m juoksun jälkeen. Sääriä särkee ihan liikaa, eli taas on pakko pitää välipäivä. On se nyt aivan p*ska homma, että jalat eivät vaan totu edes minimaaliseen juoksumäärään. Nyt sentään muistin, että onhan tuolla kellarissa crosstrainer ja meninkin polkemaan sitä hetkeksi. Täytyypä jatkossakin nyt tehdä päivittäinen crosstrainer-lenkki, että edes vähän voisi hikoilla.

Vaikka oma juoksu on edelleen varsin mollivoittoista, niin edessä on silti hieno viikonloppu. Siinä on kaksi kohokohtaa:
1) Berliinissä juostaan maraton. Paikallisia juoksusuuruuksia on mukana monia ja hienoja tuloksia on odotettavissa. Keem vetää toki alle 3h, joten suurin kiinnostus kohdistuukin hyljemäiseen 84,3kg massaan, joka valuu Berliinin katuja pitkin paikallisia autoja ihaillen. Heitän tässä arvauksena tuloksen 3.21.
2) Huomenna aamulla perjantaina starttaa Spartathlon Kreikassa ja Suomella on kova joukkue mukana. Turun seudun hurjat (Klasila, Tomppo) ovat onnistuessaan kai siellä top-10 taisteluissa, mikä olisi aika kova juttu. Wihaa edustaa jo kolmatta kertaa Marko ja enkkaa odotellaan;-)

Ja tämän uutisen kertoi ensimmäisenä pjh!

Tästä pääsenkin minua jo pitkän aikaa vaivanneeseen asiaan, joka saattaa minulla johtaa TV-uutisten katsomisen lopettamiseen ikuisiksi ajoiksi. Oletteko huomanneet, että jo jonkin aikaa (pari vuotta?) TV-uutisissa uutisten lukija on usein sanonut uutisen loppuun jotain ”asiasta kertoi ensimmäisenä [Helsingin Sanomat]”? Tuo on todella raivostuttavaa ja sitä ei voi perustella mitenkään. Ketään asia ei kiinnosta ja se vie turhaan aikaa muutenkin minimaalisen lyhyistä uutisista. Tämä on jotain toimittajien turhamaisuutta kuvitella, että jonkun joutavan uutisen ”kertominen ensimmäisenä” olisi jotenkin merkittävää. Varsinkin, kun kyse yleensä on ihan totaalisen turhista uutisista. En ole vielä keksinyt miten lähden kansalaistaisteluun tätä turhaa egoismia vastaan...

Ma-Ke 22.-24.9.

Ma -
Ti -

Pari päivää meni ihan harakoille kipeitä jalkoja arastellessa.

Tänään (ke) 11km, 54min

Ap: lepo.

Ip: 11.2km, 54:04, 4:50/min.

Laiskan miehen kiihtyvä sokkokymppi vaihtelevissa kaupunkimaastoissa. Alku tuntui särkevin säärin ihan toivottomalta, mutta kyllä tuon jotenkin pystyi juoksemaan. Jos jalkoja ei lasketa, niin vire oli OK. Ihan ei kiihtyvä onnistunut, mutta ei se kauas jäänyt: 5:18, 5:12, 5:06, 4:54, 4:55, 4:39, 4:37, 4:30, 4:25 ja 3:44.

Su 21.9. – Järvenkierto Perfetto!

Tänään 26km, 2h 19min

Ap: 26.2km, 2:18:48, 5:19/min.

Juoksu on kyllä hieno laji silloin, kun kaikki natsaa suunnitelman mukaan. Tänään oli siis ohjelmassa järvenkierto rankaisulenkkinä. Ja sellainen siitä todella tuli!

Heti aamulla huomasin, että vatsa ei ole kunnossa. Johtui varmaan pinosta homehtuneita paahtoleipiä, jotka söin eilen illalla. Tein nämä herkut TV:n nyrkkeilyfinaalia varten. Huomasin kyllä, että ne maistuivat aivan kamalalta/homeelta, mutta kyllä ne juoman kanssa jotenkin sai alas huuhdottua enkä jaksanut mitään muutakaan enää alkaa laittaa.

Porschelta lähdettiin aamulla gallardon ja JussiM:n kanssa ja eilinen lenkki painoi jaloissa jo ensi askelilla kuin lyijy. Vauhti oli riittävän reipas alusta alkaen (~5min/km ekat 16km) takaamaan tuskalliset loppukilsat. Sitten 16km kohdalla oli pakko todeta, että puska kutsuu ja kaverit menivät menojaan. Itse jatkoin hitaasti vatsan ja täysin uupuneiden jalkojen kanssa kärvistellen. Markus tuli sopivasti tsemppaamaan pyörällä muutaman kilsan ajaksi, niin en viitsinyt ihan kävelyksi heittää. Rosendahlissa tein vielä toisen WC-reissun, kun tarjolla oli ylelliset sisätilat. Takaisin Porschelle jaksoin hidasta hölkkää hämärän rajamailla, joskin pari lyhyttä kävelypätkääkin oli pakko ottaa.

Ip: lepo.

Veikkaisin, että huomenna on lepopäivä.