Tampereen kadut

Noin neljä (Venuksen) päivää on ehtinyt kulua edellisestä blogi-päivityksestäni. Syynä on tietenkin se, että eipä tässä juoksusta ole ollut mitään sanottavaa. Jalkoja on leikattu ja siitä toivuttu. Jalat ovat nyt olleet hölkkäkunnossa jo melkein vuoden, mutta ei se treeni vaan tartu.

Niinpä viime vuoden joululomalla sain jostain juoksusivuilta idean juosta Tampereen kadut. Tällaistahan nykyisin tehdään #everysinglestreet-projekteina. En tiedä mistä tämä on saanut alkunsa, mutta tuolla hashtagilla google tarjoaa Rickey Gatesin San Franciscon juoksua 2018 jonkinlaisena alkulaukauksena. Ja sen jälkeenhän niitä on tullut vaikka kuinka paljon. Itse bongasin jonkun porukan juoksemassa Vantaata, ja ajattelin, että miksei Tamperekin.

Lähdin lenkille ilman suunnitelmaa 28.12.2020 ja juoksin tässä kodin ympäristössä Koikkarissa ja tallensin GPS-jäljen. Mutta heti oli ilmeistä, että ei tämä niin helppoa olekaan. Ensinnäkin Vantaan, Helsingin tai San Franciscon kaltaisia pieniä kyliä juostaessa voidaan todellakin rajoittaa alue kaupungin rajoihin. Mutta Tampereen kaltaisessa isommassa kaupungissa on alueita, joita ei mielekkäästi voi ottaa mukaan. Tässä tapauksessa Teiskon suunta on lähinnä erämaata, missä kulkee vain muutamia maanteitä ja paljon metsäteitä. Rajasin Tampereen siksi pohjoisesta 9-tiehen. Kaikissa muissa suunnissa juostavaa aluetta rajoittavat kaupungin rajat.

Mutta isompi havainto oli, että projektilla ei ole mitään sääntöjä! Tai ainakaan en löytänyt sellaisia. Mikä on katu ja mitä tarkoittaa sen juokseminen? Mietin tätä paljon ja on todella vaikea keksiä hyvät rajat. Näyttäisi siltä, että yleisesti katuja juostaan vain jotenkin karkeasti "pääväylät". Päädyin itse siihen, että juoksen kaikki väylät, joilla voi juosta. Siis ei "kadut", vaan kadut, tiet, klv:t, kentät, pysäköintialueet, pelastustiet, pihat, ulkoilureitit, isommat polut, etc. Siis kaikki missä on jonkinlainen väylä, jossa saa juosta.

Ja vielä piti miettiä, että minkälaiset juoksulenkit hyväksytään suorituksiksi. Kun tarkoitus on kattaa kaikki väylät, niin pitäisin vähän huijauksena sitä, että menee autolla jonkin väylän luokse ja juoksee sen sitten yksisuuntaisesti päästä päähän, kun joku apukuski tulee taas autolla hakemaan. Muutenkaan puuttuvien pätkien paikkaaminen lyhyellä paikkolenkillä ei sovi projektin henkeen. Toisaalta ei kaikkea voi juosta lähtemällä yhdestä samasta pisteestäkään.

Kaikki yllämainittu pohdinta johti seuraavaan sääntökokoelmaan.

Säännöt

• Suoritukseen laskettavien juoksulenkkien minimipituus on 10km.
• Jokaisen lenkin pitää alkaa ja päättyä samaan paikkaan. Aloituspisteiden määrää ei ole rajoitettu, mutta toki idea on minimoida niiden määrä. Omassa projektissani minulla oli Tampereella 7 eri aloituspistettä.
• Juostaviksi väyliksi lasketaan kaikki väylät, missä saa ja voi juosta, ja jotka voi jotenkin kohtuudella määritellä ja löytää.
• Ajoväylällä tai pientareella ei tarvitse juosta, jos tien vieressä kulkee klv tai jalkakäytävä.
• Jos tien molemmin puolin on klv, niin molemmat on juostava.
• Ei juosta moottoriteitä tai muita sellaisia ajoväyliä, joilla jalankulku on selkeästi kielletty. Sen sijaan pyritään kyllä juoksemaan näiden väylien läheiset klv:t ja polut.
• Kaikki kerrostalo- ja rivitaloalueet juostaan kaikilla väylillä, mihin saa mennä (vaikkapa mihin postinjakajakin menee). Yksittäisten rivitaloasuntojen välittömään pihaan ei mennä. Eikä tietenkään omakotitalojen pihaan.
• Epämääräiset aukiot ja julkiset pihat juostaan kiertämällä aukio reunoja pitkin.
• Urheilukentät juoksurataa pitkin tai pelikenttä kiertäen kuten aukio.
• Pysäköintialueet juostaan ajoväylien mukaan. Pikanttina yksityiskohtana todettakoon, että Ikean P-alueella matkaa tuli 11km.
• Koulujen pihoja juoksin, jos suljettuja portteja ei ollut esteenä. Joissakin oli ja en niitä avannut.
• Päiväkotien pihoihin en mennyt, paitsi ehkä joskus vahingossa, jos en erottanut koulun pihasta. Mutta ne olivat kyllä yleensä aidattuja muutenkin.
• Polkuja on vaikea määritellä, kun ei metsistä oikein osaa sanoa onko jokainen taittunut kanerva uusi polku. Niiden suhteen projekti on siis hieman epämääräinen. Otin päälinjaukseksi, että pyrin juoksemaan kaikki polut, jotka on merkitty vihreällä trailmap.fi-palvelussa. Käytännössä olen kyllä juossut paljon myös keltaisia, oransseja ja punaisiakin polkuja, mutta en läheskään kaikkia niitä. Olen pääosin juossut pimeässä ja paljon talvella, jolloin muita kuin vihreitä polkuja on usein vaikea edes löytää.
• Katettuja pysäköintitaloja ja muita katettuja alueita ei lasketa mukaan. Idea on, että GPS pitää toimia.
• Rakennusten katoilla olevat tai muuten korotetut pysäköintialueet lasketaan mukaan, jos niille kulkee kattamaton ajoramppi, jota voi juosta.
• Rantatunnelia tai uittotunnelia ei lasketa, koska GPS ei toimi.
• Erilaisten teollisuuslaitosten ja liikelaitosten piha-alueet lasketaan mukaan, jos niitä ei ole aidoilla ja porteilla suljettu. Yleensä siis kyse on pysäköinti- ja piha-alueista, joille asiakkaat pääsevät kulkemaan. En ole projektissa ylittänyt yhtään aitaa kiipeämällä (tai olen kyllä kaksi aitaa kiivennyt, mutta ne olivat "oikaisuja" ja aidan kummallakin puolella oli julkista aluetta eikä kenenkään pihaa).
• Muutamat puolustusvoimien kielletyt alueet olen kiertänyt vaikka tiivistä aidoitusta ei olisi ollutkaan. Yhden kielletyn polun taisin juosta ihan vahingossa.
• Tampereella on lisäksi meneillään valtavasti erilaisia työmaita, jotka osittain ovat rajoittaneet juostavia alueita.

Olen GPS-karttaan yrittänyt mahdollisimman kattavasti merkitä punaisella alueet, joihin ei juoksemalla pääse yllä olevien sääntöjen mukaan. GPS-jälki on tietenkin välillä epätarkka ja siksi voi näyttää, että jollakin tiellä ei olisi juostu lainkaan, kun jälki kulkee vieressä. Erityisesti keskustan alueella GPS toimii todella huonosti. Kun käyttää vähän tulkintaa, niin jäljestä on silti helppo nähdä, että juoksemattomia pätkiä ei ole. Googlen ilmakuva on lisäksi muutaman vuoden vanha, joten se ei kaikilta osin ole ajan tasalla. Enimmäkseen se näkyy juoksuina metsissä ja pelloilla, jotka on oikeasti rakennettu kuvien oton jälkeen, mutta muutama väylä on myös poistunut. 

Näillä ideoilla sitten juoksin koko vuoden. Alussa vähän randomilla, mutta koko ajan suunnitelmallisuutta lisäten. Ella-tytär oli muutaman kerran mukana, mutta pääosin kiersin lenkit yksin. Viimeiset kuukaudet olen mennyt kokonaan valmiiksi suunnitelluilla reiteillä. Trailmap.fi-palvelu on ollut erittäin hyödyllinen koko projektissa!

Lopputilastot, kun kaikki on juostu:

• 244 lenkkiä 28.12.2020-19.12.2021
• Yhteensä 4362 km
• Kotoa (Koikkari) 1223 km
• Töistä (Tampella) 818 km
• Lielahden Prismalta 445 km
• Hervannasta Korkeakoulunkadulta 537 km
• Tesomalta Virontörmänkadun K-Marketilta 389 km
• Linnainmaan Teboililta 705 km
• Kumpulan K-Marketilta 245 km 

Tampereen kadut GPS-karttaa voi tutkia tästä linkistä.

Mukana on tietysti valtavasti pätkiä, jotka on juostu useammin kuin kerran. Oman karkean arvioni mukaan täysin "uniikkia" reittiä on 3200-3700km, mutta tämän arviointi on hyvin vaikeaa. Projekti oli erittäin vaativa ja loppuvaiheessa oli pientä taisteluväsymystä. Mutta ei olisi tullut tänä vuonna juostua lähellekään näin paljon, jos ei olisi ollut tätä lisämotivaatiota.

En silti suosittele kenellekään tätä projektimuotoa näin perfektionistisessa muodossa. Olen melko vakuuttunut, että kukaan ei koskaan tule Tamperetta juoksemaan yhtä perusteellisesti. Ehkä teen itse vielä pari lisälenkkiä vaikkapa vuoden kuluttua, kun meneillään olevat rakennustyömaat valmistuvat ja avaavat joitakin uusia reittejä. Mutta muuten pitäisi olla oikea tamppaaja, jotta saisi tehtyä kattavamman GPS-jäljen. Ja ei Erik Lokan kaltaisia nuoria lupauksia yksinkertaisesti enää tule. 

Q1/2019

Kvartaalitaloudessa on raportoitava neljännesvuosittain vaikka mieli ei tekisi.

Ekan vuosineljänneksen juoksukilsat olivat 67. Jos pystyn pitämään tätä tahtia yllä, niin pääsen ennätyslukemiin, joita ei ole excelissä nähty sitten vuoden 2001. Kuka sanoi, ettei vanhalla iällä pääse ennätyksiin?

Mutta tuskin ihan samaan määrään pääsen Q2:lla, kun trendi on kuitenkin ollut laskeva (eli nuo kilsat tulivat tammikuussa).

Myynnissä on majoitus Ruka-hotellissa eräänä toukokuun viikonloppuna ja vieläpä lento Kuusamoon ja takaisin tuona ajankohtana. Mistään muualta et näitä enää saa, joten ihan halvalla ei irtoa.

Vegaaninen tammikuu ja eettistä pohdintaa

Edellisessä postauksessani päätin lopettaa jalan lepuuttelun ja ryhtyä siedättämishoitoon juoksemalla työmatkoja. Toisin kävi. Ensin tuli kylmä ilma jostain pohjoisesta. Sitten onnistuin lounastunnilla ihan kunnolla liukastumaan kaupungilla ja jo aiemminkin kipeä jalka meni ihan kaputt. Nyt ei vähään aikaan taas tarvitse miettiä juostako vai ei. Karhunkierros on nyt to-be-or-not-to-be.

Nyt kuitenkin kirjoitan positiivisemmista asioista ja unohdan juoksut toistaiseksi. On vegaanisen tammikuun viimeinen päivä ja vaikka joitakin tunteja on vielä kuukautta jäljellä, niin voin jo sanoa tehneeni täydellisyyttä hipovan suorituksen. Huomenna menen lounaalle mässäilemään kanaa kiinalaiseen ravintolaan, mutta tammikuun menin täydellisen vegaanisena. Tarkoittaa siis nimenomaan vegaanisena, eli ei edes maitoa/munia/voita/maitosuklaata/Ainoa tms.

Joitakin havaintoja/kommentteja:
- Paino ei noussut tammikuussa yhtään vaikka en pystynyt treenaamaan ollenkaan. Tämä johtui ehdottomasti kasvisruokavaliosta. Normaalisti paino olisi noussut 3-4kg.
- Ruoka oli niin ravintoloissa kuin kotona eineksissä ihan hyvää. Eli tuo ruoan maku ei ole vegaanipuolella ongelma minun kannaltani. Toki en ole mikään kulinaristi ja yleensäkin kaikki ruoat ovat ihan OK (tietyin poikkeuksin, kuten maksa, mustamakkara ja muu vastenmielinen).
- Ongelma oli, että ruoka oli tavallista kalliimpaa ja sitä yleensä oli liian vähän.
- Lisäksi vegaaniruoan helppo saatavuus on melko rajoitettua ja käytännössä kävin yksin syömässä tammikuun lounaat muutamassa valikoidussa paikassa, kun normaalisti menisin työkavereiden kanssa. Onneksi sain kuitenkin välillä houkuteltua tyttäriäni mukaan syömään.

Miten tästä eteenpäin? En jatka mitään vegaanimeininkiä, mutta kyllä hieman viilaan syömisajatuksiani.

Minulla ei ole mitään eettistä ongelmaa sen suhteen, että ihmiset kasvattavat eläimiä ruoaksi. Siksi minulla ei ole tarvetta periaatteellisista syistä ryhtyä vegaaniksi. Jos lähtisin tuolle linjalle, niin enemmän pitäisin eettisenä ongelmana eläinten jalostamista ja kasvattamista pelkästään ihmisten viihteeksi (koirat, kissat, hevoset), mutta pidän sitäkin jotenkin hyväksyttävänä. Eli plussat ovat molemmissa isommat kuin miinukset.

Sen sijaan pidän luonnon monimuotoisuuden vähenemistä valtavana ongelmana. Käytännössä tarkoitan "luonnollisen" ympäristön häviämistä. Mielestäni luonnolla on tärkeä suojeltava itseisarvo ja lisäksi tuo luonnon häviäminen varmuudella koituu ihmisille oikeaksi ongelmaksi myös ravinnon/terveyden yms. kautta.

Aivan ylivoimaisesti tärkein ongelma luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä on ihmisten tarvitsemien resurssien määrä ja erityisesti tarve saada riittävästi ruokaa. Koska ruokaa on kaikille kuitenkin saatava, niin siksi mielestäni ylivoimaisesti tärkein tavoite ihmiskunnalle on tuottaa ruokaa niin tehokkaasti kuin mahdollista. Siis tehomaatalous on tärkeintä mitä voi olla. Kyse on ihan puhtaasti ruokaa/km2-tilastosta. Tämä on seuraavan 50 vuoden tärkein taistelu.

Kaikki GMO ja suurmaatalous ja muu tekniikka pitää olla käytössä tuon pinta-alan tehomaksimoimiseksi. Luomu-näpertely ja vastaava pienimuotoinen viljely rikkaissa maissa on nimenomaan rikkaiden viihdyttämistä, ja ymmärrän sen kyllä markkinatalouden kannalta. Jos rikkaat maksavat luomusta, niin sitä kannattaa tehdä, mutta luonnon kannalta se on samaan huonoon suuntaan kuin kaikki muukin rikkaan maailman resurssien käyttö.

Ymmärrän kyllä, että pienviljely on monille ainoa elinkeino Afrikassa ja muualla kehittyvässä maailmassa. Tähän lääkkeenä on vain se, että kehitysapu keskittyy nimenomaan tuotannon tehokkuutta korostaviin keinoihin köyhemmillä alueilla. Parempia lajikkeita ja lannoitteita. Onneksi näin paljon tapahtuukin ja se oikeasti toimii. Köyhällä maailmalla ei ole varaa luomuun, mutta rikkaan maailman "vihreillä" kyllä on.

Nautakarja on ylivoimaisesti tehottomin liharuokamuoto tuon pinta-alaperiaatteen kannalta. En ole paljon nautaa aiemminkaan syönyt, mutta sen jätän jatkossakin pois. En kuitenkaan ole ehdoton, eli jos sitä jossain tuodaan eteen, niin syön kyllä. En vain itse normaalisti sitä tilaa/osta. Sen sijaan maitotuotteita aion käyttää, koska niissä tehokkuus on suurempi ja toisaalta vaihtoehdot huonommat.
Sika on paljon parempi kuin nauta, mutta kyllähän senkin rehu on aikamoinen ongelma. Sikaa pidän ruokavaliossa aina tarpeen mukaan.
Kana on sitten taas parempi ja sitähän minä tähänkin saakka olen suosinut. Jatkossa vielä enemmän. Tietenkin sekin on paljon huonompi kuin kasvisruoan syöminen, mutta en aio lähteä täysin kasvislinjalle. Lisään kyllä myös puhdasta kasvisravintoa (varsinkin Katmandussa!).

Tällainen pohdinta on aika symbolista, mutta parempi vähäkin kuin ei mitään. Tietenkin tajuan, että oma kulutukseni kokonaisuutena on aivan valtava ja kestämätön, niinkuin käytännössä lähes kaikilla muillakin suomalaisilla. Olen siis osa ongelmaa enkä osa ratkaisua. Tällä kuitenkin mennään ja seuraavat sukupolvet saavat sitten keksiä miten selviävät;-) Niinhän aiemmatkin sukupolvet ovat tehneet, ja se on ollut toimiva ratkaisu.

Ohessa vielä loppuun aika pysäyttävä tietoisku ruokataloudesta The Economist -lehdeltä. Maailmasta ei tule vegaania ja tuo videossa oleva kasvislihaa tekevä ihminen on sivuseikka, mutta mielestäni tässä pätkässä tulee hyvin esille ongelman laajuus ja nimenomaan tarve maksimaaliselle tehokkuudelle. Video on 8min pitkä, mutta oleellisin asia on ihan alussa.

Viikko 3 (14.-20.1.2019) - Viikko meni taas ohi

Viikko 3: Juoksua 13km (5:28/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 05min.

Tilanne jalan suhteen ei ole parantunut, mikä ei todellakaan ole yllätys. Vain ortopedi saattaisi kuvitella, että juoksuttomuus voisi auttaa vammasta toipumista. Ja silti minäkin olen uskossani niin heikko, että välillä yhä lankean ortopedien höpötyksiin ja kokeilen lepoa. On taas aika ottaa järki käteen.

Pidin siis taas käytännössä juoksuttoman viikon, eli vain yhtenä päivänä hölkkäilin lyhyttä reittiä työmatkat. Pienintäkään positiivista vaikutusta ei tästä levosta seurannut. Alkavalla viikolla alan taas juosta työmatkoja, mutta jatkan lyhimmän reitin käyttöä. Viiden kilsan lenkki ei vielä ole kovin paha, ja jos sellaisia saa riittävästi kasaan, niin ehkä siedätyshoito tehoaa.

Juoksuttomuus syö motivaatiota aika paljon ja vähiin jäi muukin liikunta. Sentään kolme kuntosalikäyntiä ja pari crosstraineria sain väännettyä. Toukokuun Karhunkierros alkaa näyttää aika pahalta, jos ei tässä pian taas saa lenkkejä tehtyä. Nuorempana olisin kyllä tällä jalalla treenannut pitkiäkin lenkkejä, mutta ei sitä nyt vaan viitsi…

Vegaaninen tammikuu on kuitenkin jatkunut ja katson jo olevani jonkinlainen auktoriteetti Tampereen vegaani-skenessä. Ajattelinkin nyt jakaa vegaanitietoutta mahdollisille aloittelijoille. Eli vegaaniruokailun ranking 20 päivän vankalla kokemuksella:
1. Zeytuun (Kuninkaankatu). Useampi käynti ja aina hyvä palvelu ja ruoka.
2. Katmandu (Hämeenkatu). Erittäin maukas ruoka usealla käynnillä.
3. Muusa (Satakunnankatu). Aivan loistava vegaaninen brunssi! Nostaisin ylemmäs, mutta olen vain kerran käynyt ja lounasta ei ole testattu.
4. Sitko (Näsilinnankatu). Hyvät vegaaniset pizzat.
5. Tammer Trattoria (Satakunnankatu). Erinomainen vegaanipizza ja jotain muutakin hyvää. Miinuksena se, että tilauksen tekeminen on vaikeaa, kun tarjoilijat eivät tiedä mistään mitään.
6. Gopal (Kuninkaankatu). AIVAN PASKAN TÖRKEÄT HINNAT! Menin sisään ja kasasin ruoan seisovasta pöydästä ja en enää kassalla viitsinyt lähteä pois, kun olen niin kiltti. Tuplasti kalliimpi kuin kaikki edelliset (siis 100% lisää hintaa). Ruoka saattoi olla ihan OK, mutta en pystynyt keskittymään siihen, kun vaan v*tutti se hinta koko syömisen ajan. Lupaan että en koskaan enää mene Gopaliin enkä mihinkään muuhunkaan G:llä alkavaan vegaaniravintolaan!

Viikko 2 (7.-13.1.2019) - Telakka jatkuu

Tammikuun toinenkin viikko kului lähes ilman juoksua. Hölkkäsin maanantaina pienen lenkin ja nyt tänään (su) kokeilin uudelleen, mutta ei tuo oikea jalka nyt vaan tykkää edes kevyestä juoksusta. Askel on varmaan sen verran vääristynyt takareisivaivan takia, että nyt on polvikin kipeytynyt. Pakko se on kuitenkin edes kerran viikossa pieni lenkki kokeilla, kun tulevat Karhunkierroksen sankaritkin taas kiersivät tuplajärvisen pakkasessa! Respekt!

Viikko 2: Juoksua 18km (5:39/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 10min.

Tipattomasta vegaanitammikuusta on yli 40% kulunut ja olen päässyt jo sujuvaan rutiiniin. Itse asiassa tämä on nyt sujunut niin hyvin, että luulisin toimieni pian näkyvän jo globaaleissa tilastoissakin. Käynkin päivittäin NASAn sivuilla tarkistamassa joko tuo CO2-käyrä olisi kääntynyt laskuun! Helmikuussa ainakin pitäisi käänteen jo olla selvä.

Painoa on tullut valitettavasti lisää ja painotavoitteen osalta voi jo nyt sanoa, että tammikuussa ei paino putoa! Epäilen syyksi melko massiivista pähkinöiden syömistä…

Kuntosalilla sain tällä viikolla käytyä jopa kolme kertaa ja siellä tapahtuu koko ajan pientä kehitystä. Lisäksi olen polkenut crosstraineria vähän. Tällä linjalla on tarkoitus jatkaa seuraavakin viikko.

Viikko 1 (31.12.2018-6.1.2019) - Vuosi 2018 paketissa

Vuoden 2019 kilsasaldoksi tuli lopulta 4578km, mikä on määrällisesti ihan OK. Järvisiä on nyt takana 330 kappaletta ja maaginen 1000:n raja lähestyy kovalla vauhdilla. Valitettavasti juoksu ei missään vaiheessa lähtenyt kulkemaan ja vk:ta en juossut koko vuonna oikeastaan lainkaan. Tasan 1% noista kilsoista meni alle 4:00/km-vauhdilla ja 10% alle vintsaa. Eli oli kyllä melkoinen hölkkävuosi! Ja ei ole syytä olettaa, että alkanut vuosi olisi tältä osin parempi.

Pienenä lohtuna kuluneena vuonna projekti NUTS kuitenkin meni läpi ja sen treeninä tuli samottua paljonkin lenkkejä. Samalla pitkä-hidas linjalla siis jatketaan, mutta kyllä takaraivossa on edelleen pieni toive juosta edes vähän kovemaa välillä.

Uuden vuoden aloitin lähes juoksuttomalla viikolla, kun oikea jalka on päässyt varsin huonoksi. Tosin lepo ei ole oleellisesti ennenkään auttanut ja tuskin nytkään. Kävin pari kokeilevaa hölkkää tekemässä, ja lisäksi pari kuntosalia ja aloitin taas crosstrainerin polkemisen.

Viikko 1: Juoksua 19km (5:39/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 10min.

Tammikuusta on 20% kulunut ja tähän saakka tipaton vegaanikuukausi on pitänyt. Kuten aiempaan kirjoitukseeni jo kommentoin, niin olen jopa vaihtanut Aino-vegaanin tammikuun ihan aitoon täysvegaaniin. Ajattelin, että samalla rahalla voi suorittaa homman kunnolla.

Teen tässä samalla tutkimusta kuinka vegaanius vaikuttaa kunnon kehittymiseen. Siihen sopii hyvin tämä jalan palauttelu jättämällä treeni pois tai ainakin minimiin. Minullahan on tutkijan koulutus ja tiedän kuinka tärkeää tutkimuksessa on vakioida testiympäristö ja kohdistaa tutkimus vain haluttuun muuttujaan. Jos treenaisin, niin se saattaisi vaikuttaa kuntoon ja näin ollen en pystyisi erottamaan vegaaniuden vaikutusta. Nyt saan hyvää puolueetonta tietoa siitä kuinka juuri vegaanius/tipattomuus vaikuttaa. Jos en tammikuun lopussa ole kovassa kunnossa, niin minulla on ainakin hyvä syy todeta, että vegaanius/tipattomuus on turhaa.

Alkavallakin viikolla siis pari kuntosalia, crosstraineria ja vähän juoksuakin.

Viikko 52 (24.-30.12.2018) - Puolikas tuplajärvinen

Vuoden viimeinen viikko oli mollivoittoinen. Oikea takareisi on ärtynyt pahaksi ja eihän tällä oikein voi juosta, mutta onneksi oma laahustamiseni ei paljon enää juoksua muistuta. Kuntosalit jätin suosilla väliin, kun toisella jalalla ei voi tehdä mitään. Pakko on nyt lähteä testaamaan uuden työnantajan työterveyden kattavuutta, kun ei tämä jalka enää itsestään parane.

Jouluaattona kävin perinteisellä Harhan joululenkillä ja meitä oli mukana jopa kuusi(!!) hölkkääjää starttaamassa Nallekarhuntieltä klo 7 aamulla. Kangasalan harju kierrettiin erittäin rauhallista vauhtia ja Ruotsin vieras Pauli otti hienon kuvankin matkalla (ja siksi ei itse ole kuvassa). Onpa hienoa miten tämä perinne on kestänyt ja kivahan tuolla taas oli juosta jo 12. kerran! Lämpimät kiitokset Harrille tämän juoksun vuosittaisesta järjestämisestä!

Joulupäivänä kävin Tapin kanssa joulujärvisellä tarpomassa pöperölumessa, mihin Tappi uhrautui saadakseen minut suostumaan tammikuun vegaanihaasteeseen. Näin kuitenkin sain exceliin järvisen numero #58. Ei mennyt kipeällä jalalla helposti, mutta meni kuitenkin. Kun harjoituspäiväkirjaa selasin, niin onhan minulla joulupäivän aamulenkkikin kuulunut ohjelmaan jo 13 vuoden ajan siten, että vain kerran se on jäänyt väliin (eli tusina tässäkin täynnä)! Ei toki aina pitkis, mutta ihan kunnon lenkki kuitenkin aina.

Sitten yritin parannella joulun ajan jalkaani pitämällä neljä päivää täyslepoa. Ei se auttanut.

Sunnuntaina piti juosta tuplajärvinen ja saada 60 järvenkiertoa täyteen. Lähdin optimistisesti matkaan kotoa klo 7:10 ja saavuin Werstaalle hyvissä ajoin ennen klo 8. Tappi ja gallardo lähtivät vetämään kierrosta, mutta varsin nopeasti oli selvää, että oikea jalka leikkaa kiinni. Pyynikille saakka olin vielä optimistinen, mutta Ratinassa proffan liityttyä joukkoon päätin, että tupla jää puolikkaaksi, koska jalka oli tulessa nilkasta pakaraan saakka. Olkoon sitten vuoden lukema 59 ja se jäisi minun ikuiseksi ennätyksekseni.

Lenkin jälkeen iltapäivällä vegaani-coachini Tappi kävi tuomassa minulle Lidlin starttipaketin vegaanielämään. Minullahan on siis todellakin tarkoitus elää tammikuu tipatonta Aino-vegaanielämää. Olen erittäin kiitollinen starttipaketista, jolla selviän uudenvuodenpäivästä. Lisäksi Ella-tyttäreni lupautui opastamaan minua maanantaina (=huomenna) Tampereen vegaanilounasravintoloiden saloihin, joten sen avulla varmaankin selviän työpäivät tammikuun ajan. Katson nyt jo optimistisesti tulevaisuuteen.

Vegaanisen starttipaketin luovutus.

Tietenkin vielä on yksi päivä jäljellä vuotta 2018 ja yksi järvinen puuttuu lukemasta 60… Toisaalta jalka on surkeassa kunnossa ja huomenna on vielä työpäivä. Eiköhän tämä 59 kelpaa!!


Viikko 52: Juoksua 72km (5:59/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 10min.

Ma
Ap: jouluhissuttelu 11km
Ip: lepo

Ti
Ap: joulujärvinen 29km
Ip: lepo

Ke-la
Ap: vammalepo
Ip: vammalepo

Su
Ap: puolikas tuplajärvinen 31km
Ip: lepo

Viikko 51 (17.-23.12.2018) - Vammaviikko ja tammikuun pohdintaa

Piti olla kevyt viikko, mutta ei ihan näin kevyt. Otin alkuviikon hyvin rauhallisesti tarkoituksena kiihdyttää loppua kohti. Mutta torstaina juostessani alkuverkkaa kuntosalille tein harha-askeleen (pimeässä lumessa) ja oikea takareisi venähti oikein kunnolla. Eli vanha vamma ärtyi isosti.

Pidin sitten täyslepoa to-pe-la ja sunnuntaina juoksin väkisin järvisen #57. Ei jalka tykännyt, mutta kyllä se nastoilla menee, kunhan askel pysyy siistinä.

Nyt jalka on niin huono, että mitään vauhdikkaampaa treeniä ei voi tehdä, mutta kyllä hölkkä varovasti onnistuu. Tällä hetkellä ajatuksena on lähteä Tapin tammikuun tipaton+vegaani-haasteeseen mukaan ja tavoitella siis samalla 60 järvistä tälle vuodelle. Ei kyllä helpolla irtoa, mutta katsotaan. Olen osallistumisesta haasteeseen ainakin yhtä varma kuin Tappi osallistumisesta Wihan sataselle!

Edessä on siis todella masentava tammikuu. Tipattomuus kyllä menee rutiinilla, mutta tuo vegaani on ihan uusi asia. Sen verran sain Tapin kanssa neuvoteltua, että minulle hyväksytään Aino-vegaani-versio tästä haasteesta, eli Aino-jäätelöä saa syödä. Ja oikeastaan jäätelöä kai laajemminkin, koska Tappi puhui jostain ihmeellisestä Lidlin halvasta Aino-kopiosta, jota lupasin maistaa.

Tuo vegaanijuttu tuntui kyllä pitkään ihan liian vaikealta, kunnes tänään tajusin kuinka siitä selviän! En nimittäin aio itse tehdä ensimmäistäkään vegaaniruokaa enkä edes aio ottaa selvää mitä se tarkoittaa. Mutta kun tähän yhdistää painon pudotuksen, niin idea tuli helposti, eli paastoamalla vegaaniksi!
Suunnitelmani on seuraava:
1) Skippaan aamiaisen, eli pelkkä kahvi.
2) Googlaan työpaikan läheltä jonkun vegaaniravintolan, jossa saisi edes jonkinlaisen lounaan.
3) Kotona sitten skippaan illallisen ja syön 1-2 Ainoa (tai Lidlin kopiota).

Kyllä tällä tammikuu menee. Ainoa tuska on katsoa, kun työkaverit käyvät kiinalaisessa syömässä oikeaa ruokaa ja minä menen johonkin muualle syömään tofua.

Viikko 51: Juoksua 44km (5:40/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 20min.

Ma
Ap: lepo
Ip: lepo

Ti
Ap: vr 3
Ip: lepo

Ke
Ap: kevyt 5km
Ip: kevyt 8km

To
Ap: vr 1km + kuntosali 30min
Ip: lepo

Pe
Ap: lepo
Ip: lepo

La
Ap: lepo
Ip: lepo

Su
Ap: järvinen 27km
Ip: lepo

Viikko 50 (10.-16.12.2018) - Tuplajärvinen kunnialla läpi

Kulunut viikko rakentui kokonaan tämän päivän tuplajärvistä varten. Syksyn tuplajärviset ovat tähän saakka olleet katastrofeja, eli kaksi pääsin läpi lopun kanttauksella ja kolmannen jätin suosilla yhteen kierrokseen. Tähän trendiin tarvittiin nyt muutos.

Jätin viikolta kaikki tehotreenit pois, eli halliin en päässyt vieläkään. Lisäksi tein vain yhden kuntosalitreenin torstaina. Siitä ehti juuri ja juuri toipua sunnuntaiksi. Eihän se lenkin loppu nytkään helppoa ollut, mutta mitään kanttausriskiä ei tänään ollut. Meitä oli jopa 5 sankaria tuplalla ja pari lisää ekalla kierroksella. Keli oli hyvä juosta ja molemmat kierrokset mentiin jotakuinkin samaa aavistuksen päälle 5:30/km-vauhtia.

Nyt on tälle vuodelle takana 56 järvenkiertoa ja hieman se 60 alkaa poltella… Sunnuntaita on enää kaksi jäljellä, eli helppoa ratkaisua ei ole. Minulla ei ole mitään ylimääräisiä vapaapäiviä jouluna, joten sieltä ei apua saa. Jouluaatto ei käy, kun silloin on perinteinen joululenkki. Tapaninpäivä olisi hyvä, mutta se on varattu perinteiseen vetotreeniin hallissa. Pitäisi kyllä alkaa luopua joistain perinteistä…
Tarvitaan siis joulupäivän järvinen ja kaksaria tai tuplaa, tai sitten pitää tyytyä lukuun 58.

Toinen lähiaikojen päätösasia on valita tammikuun "haaste", eli lähdetäänkö tipattomalle tai kasvisruokaan tai jonkinlaiseen kombinaatioon vai johonkin ihan muuhun. Vielä en ole oikein päässyt näitä valintoja miettimään. Pakko silti myöntää, että ilmastotietoisuus tässä vanhetessa lisääntyy. Tai tietoisuus on aina ollut, mutta ajatus lisääntyy siitä, että pitäisikö itsekin tehdä jotain. Tästä ajatuksesta on toki pitkä matka vielä toteutukseen. Tipaton olisi paljon helpompi…

Viikko 50: Juoksua 113km (5:40/km)
Liikuntaa yhteensä 11h 15min.

Ma
Ap: kevyt 10km
Ip: kevyt 8km

Ti
Ap: lepo
Ip: lepo

Ke
Ap: kuntosali 30min + kevyt 7km
Ip: kevyt 8km

To
Ap: kevyt 7km
Ip: kevyt 5km

Pe
Ap: lepo
Ip: lepo

La
Ap: kevyt 12km
Ip: lepo

Su
Ap: tuplajärvinen 56km
Ip: lepo

Viikko 49 (3.-9.12.2018) - Loppukiri järvisisissä

Viikko 49: Juoksua 117km (5:33/km)
Liikuntaa yhteensä 12h 00min.

Ma
Ap: lepo
Ip: lepo

Ti
Ap: kuntosali 40min + kevyt 6km
Ip: kevyt 10km

Ke
Ap: lepo
Ip: kevyt 7km

To
Ap: järvinen 26km
Ip: lepo

Pe
Ap: kuntosali 30min + kevyt 10km
Ip: kevyt 5km

La
Ap: järvinen 27km
Ip: lepo

Su
Ap: järvinen 26km
Ip: lepo

Kulunut viikko sujui ihan kivasti, koska hölkkäkilsoja tuli hyvin ja sain aikaiseksi taas kaksi progressiivista jalkatreeniä kuntosalilla. Tuo jalkojen kokonaisrasitus tarkoitti myös sitä, että tänään viikon kolmannella järvisellä loppui reisistä taas puhti kokonaan ja hölkkäilin toisen puolikkaan omaa vauhtiani kovempien vintsaajien pitäessä parempaa vauhtia (muukin joukko tosin ilmeisesti hajosi matkalla).

Tämän päivän järvisellä rasitusta lisäsi myös liukastelu jäisellä alustalla melkein koko matkan. Minulla oli kyllä nastalenkkarit jalassa, mutta olosuhde oli niin hankala, että vanhat Icebugit eivät enää pärjänneet. Ne lentävät nyt roskikseen heti, kun saan vain uudet valittua ja tilattua. Tarkastin Icebugien nastat ja kyllä niissä vielä yli 60% nastoista oli jäljellä, mutta ilmeisesti ne vaan ovat jo liian kuluneet. Kengille tuli käyttöikää vähän yli 10 vuotta ja kilsoja reilu 1600, joten hyvin ne palvelivat!

Vauhtijuoksua ei tällekään viikolle tullut metriäkään, mutta ehkä sitten ensi viikolla… Muuten juoksutuntuma oli ehkä aavistuksen parempi kuin edellisinä viikkoina ja takareiden vamma ei ole ollut yhtä äkäinen. Suunta on siis oikea!

Tänään tuli järvisten määrässä tänä vuonna jo täyteen 54 ja edellinen ME on rikottu aikaa sitten. Lisäksi näyttää lähes varmalta, että kukaan Vintsaajista ei minua enää rehellisin keinoin tänä vuonna ohita. Siltä varalta, että joku kuitenkin yrittää, niin muistutan eräästä erittäin tärkeästä sääntöjen kohdasta, johon kiinnitetään mahdollisessa tarkastuslaskennassa erityistä huomiota. Säännöissä siis sanotaan, että järvenkierroksi lasketaan suljettu lenkki Pyhäjärven ympäri. Jos lenkki esim. jää 10m vajaaksi, niin se ei kelpaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kellon käynnistyksen ja pysäytyksen välisenä aikana kuljettu "jälki" muodostaa suljetun lenkin. Tämä saattaa tuntua triviaalilta, mutta se ei todellakaan ole sitä! Olen järvisillä todistanut useamman kerran vajaita lenkkejä, mutta en ole niihin vielä puuttunut;-)

Normaalisti Porschelta lähdettäessä lenkki myötäpäivään järven ympäri on turvallinen ja tuottaa käytännössä aina suljetun lenkin. Toki sen varmistamiseksi itse juoksen alkupätkällä varmuuden vuoksi zikzakkia kävelytien laidasta toiseen, jotta sitten samaa reittiä takaisin tullessa reittiviivat ihan varmasti leikkaavat toisensa. Ohessa esimerkki tuosta turvallisesta lenkistä, jossa siis alussa ja lopussa on päällekkäin osuva yhteinen pätkä.

Mutta sitten joskus (kuten tänään väsyneenä) oikaisen Porschelle toista reittiä, jolloin tuota päällekkäistä reittiosuutta ei tule. Tällöin on kriittisen tärkeää varmistaa juoksun lopussa, että ennen lenkin loppua juoksee varmuudella lenkin alkupätkän yli. Oheisessa kuvassa on esimerkki kuinka hoidin lenkin sulkeutumisen tyylkkäästi tänään.

Tapin lenkit ovat melko turvassa, kun hänellä tulee käytännössä aina vastaava päällekkäinen osuus. Samoin gallardon lenkit Porschelta, kun hän ei juurikaan oikaise. Sen sijaan pahin uhkaajani mjev on sitten jo ihan toinen juttu. Jos lähtee aamulla Hämeenpuistoa etelään ja sitten lenkin lopussa tulee suoraan Pirkankatua lännestä kotiin, niin mahtaakohan lenkki sulkeutua?

Tulevalla viikolla toivon päseväni halliin tekemään jotain vetoja, mutta ei se ole pakkomielle, joten en mene jos ei huvita. Kuntosali on prioriteettina ja jalkojen kuntoa pitää tarkkailla. Ja Tappi on lisäksi speksannut tuplajärvisen sunnuntaille, joten siihen on pakko kevennellä, jos aikoo oikeasti päästä sen läpi.

Viikot 44-48 (29.10.-2.12.2018) - Marraskuu meni ohi

Eipä jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa marraskuusta. Vahva pelko alkaa olla, että tarinat jälkipolville on muutenkin kerrottu ja ei tämä vanhan miehen hölkkä tästä sen kummemmaksi enää muutu. Jalat ovat tukossa ja aina johonkin sattuu.

Vielä minulla on yksi pieni oljenkorsi jatkoa varten: Olen nyt käynyt salilla jalkoja harjoittamassa pari kertaa viikossa, ja ehkä jalkojen väsymysongelmat ovat tuosta johtuvia. Ei se kyllä varmaan niin ole, mutta ehkä siihen on pieni mahdollisuus. Mitään hyvää selitystä ei muutakaan ole miksi kunto ei tartu (paitsi ikä). Kunhan jalat tottuvat salitreeniin ja voimat kasvavat, niin ehkä sitten kulkee?

Kuntosalin lisäksi stressiä ja rasitusta ovat tuoneet kaksi muuta mieltä painavaa asiaa:
1) Olen aloittanut cheerleading-harrastuksen. Se on rankkaa hommaa ja heti eka (ja ainoa) harjoituskerta sai takareisivamman ärtymään oikein kunnolla. Tänään järvisellä oli kohtalaisen tuskaista.
2) Siviilipuolella minua ahdistaa hulevesi-gate, eli taistelu yhteiskuntaa vastaan hulevesimaksun perimiseen liittyen. Tästä voin avautua enemmän sitten kun päästään korkeampiin oikeusasteisiin. Facebookissa jo avasin asiaa jonkin verran.

Tällaiset juoksun ulkopuoliset asiat voivat olla todella rasittavia normaalin treenin yhteydessä. Todellisuudessa en toki marraskuussa juuri lenkillä käynyt, eli kalenterikuukauden kilsat olivat 329. Tuota melkein yhtä huonoa se on ollut koko vuoden ja tekee tiukkaa päästä edes 4600km koko vuodelle, mutta sitä yhä tavoittelen.

Viikot kuluivat seuraavasti minimaalisella juoksulla:
Viikko 44: Juoksua 84km (5:19/km), liikuntaa yhteensä 8h 55min.
Viikko 45: Juoksua 72km (5:21/km), liikuntaa yhteensä 7h 25min.
Viikko 46: Juoksua 96km (5:20/km), liikuntaa yhteensä 9h 45min.
Viikko 47: Juoksua 63km (5:13/km), liikuntaa yhteensä 6h 00min.
Viikko 48: Juoksua 56km (5:19/km), liikuntaa yhteensä 6h 10min.

Joulukuulle kyllä aion ryhdistäytyä!! Näköpiirissä on järvenkiertojen maailmanennätys vuodessa, missä odotusarvo on luokkaa 55. Tällä hetkellä minulla on takana jo 51 järvenkiertoa tänä vuonna, kun aiempi oma ennätykseni on 37. Eihän sitä tiedä vaikka innostuisin juoksemaan 60!
Joulukuussa alkavalla viikolla pääsee myös Pirkkahalliin juoksemaan. Jatkan vielä hetken aikaa salitreeniä, mutta pian pitää testata pystyykö sitä vetoja juoksemaan enää ollenkaan. Joulukuu on testikuu!!

Loppuun vielä onnittelut vintsaajien idoli-Markolle, joka Valencian maratonilla tänään juoksi upeasti 2.43!! Ihan järjettömän hieno tulos, joka luo uskoa meihin muihinkin!

Viikot 41-43 (8.-28.10.2018)

Viikko 41 (8.-14.10.2018) - Wiha-viikko

Perinteiseen tapaan Wiha-viikko kului kokonaan kisavalmistelujen merkeissä, ja ehkä Pirkasta palauttelukin vaikutti siihen, että ei tullut juostua. Tai juoksinhan minä koko viikolla yhden 9km lenkin…
Joka vuosi Wihan valmisteluprosessi optimoituu ja olen siinä kyllä jo tosi hyvä! Mutta valitettavasti sitten aloitan valmistelut aina vaan myöhemmin, joten aina tulee yhtä kiire.

Wihassa sunnuntaina 14.10. oli aivan käsittämättömän hieno sää, joka tuskin tulee toistumaan ennenkuin ensi vuonna.
Kisat sujuivat hyvin ja kohokohtana Vintsaajien Erikoismies juoksi satasen reittiennätykseen ja Suomen tasolla todella kovaan aikaan 7.32!!
Janne kesti kovan alkuvauhdin hienosti ja lopussa vain kaksi kierrosta lipsahti hitaammiksi kuin 5min/km. Ohessa tekemäni graafi Jannen kierrosvauhdeista (Wihassa satanen on siis 30 kierrosta). Eka maraton meni noin 3.03 ja toinen noin 3.12. Aivan huikea suoritus ensikertalaiselta!! Tokihan Janne on vähän harjoitellutkin. Tänään hän sunnuntaipitkällä paljasti, että vuonna 2018 taitaa 7000 juoksukilometriä ylittyä. Kuitenkin yli maratonin mittaisia lenkkejä hänellä käsittääkseni oli satasta ennen ollut vain 2kpl (ja ne molemmat siis Vintsaajien hitaita tuplajärvisiä). Korjaa Janne, jos olen väärässä!

Viikko 42 (15.-21.10.2018) - Paluu juoksuun

Vaikea oli taas palata juoksun pariin Wiha-tauon jälkeen ja tämä viikko olikin aika väsynyttä ja kankeaa menoa. Juoksin lähinnä työmatkoja enkä jaksanut paljon kierrellä. Ainuttakaan tehotreeniä ei viikkoon mahtunut ja salillakin kävin vain kerran. Tämä oli siis kevyt aloitus tauon jälkeen. Sunnuntaina oli kuitenkin ohjelmassa ylipitkä lenkki, eli tuplajärvinen Tapin ja gallardon kanssa. Se meni siedettävän hyvin aina 50km saakka, mutta viimeiset kolme kilsaa olivat melkoista tuskaa tyhjillä jaloilla.

Ma
Ap: vr 2km
Ip: kevyt 10km

Ti
Ap: kevyt 7km
Ip: kevyt 7km

Ke
Ap: kevyt 5km
Ip: kevyt 10km

To
Ap: kevyt 5km
Ip: lepo

Pe
Ap: kuntosali 30min + kevyt 6km
Ip: hieronta 45min + kevyt 10km (sis. 4 vetoa Pispalan portaissa)

La
Ap: lepo
Ip: lepo

Su
Ap: Tuplajärvinen 53km
Ip: lepo

Viikko 42: Juoksua 115km (5:38/km)
Liikuntaa yhteensä 12h 00min.

Viikko 43 (22.-28.10.2018) - Kehitystä?

Pidin viikon alkuun kaksi täyttä lepopäivää, koska tuplajärvinen oli vetänyt jalat ihan tilttiin. Mutta sen jälkeen juoksu on tuntunut paremmalta ja kuntosalillakin on tapahtunut pientä progressiota. Viikolla oli jopa kaksi "tehotreeniä", eli vetoja Hervannan kentällä BJ:n kanssa. Ja lisäksi kaksi hyvää kuntosalisessiota. Jalat olivat todella kovilla jo lauantaina, mutta selvisin sunnuntain järvisestä silti melko hyvin, joten suunta on oikea.

Ma
Ap: lepo
Ip: lepo

Ti
Ap: lepo
Ip: lepo

Ke
Ap: kevyt 5km
Ip: vr3 + 6 x 1000m / 2.5min + vr5

To
Ap: kuntosali 30min + kevyt 6km
Ip: kevyt 10km

Pe
Ap: kevyt 7km
Ip: kevyt 10km

La
Ap: kuntosali 40min
Ip: vr5 + veto 4000m + vr5

Su
Ap: pitkä 27km
Ip: lepo

Viikko 43: Juoksua 93km (5:15/km)
Liikuntaa yhteensä 9h 20min.


Nyt on aika hyvä fiilis nykytilanteesta ja tuntuu siltä, että 5km/20min ei ole enää toivottoman kaukana. Lisäksi jalat kestävät paljon paremmin pitkiksiä vaikka taannoinen tuplajärvinen olikin horroria. Ei minulla mitään varsinaista todistetta ole, mutta tuntuu siltä, että jalkatreeni kuntosalilla vähän toimii. Lisään siihen taas tehoja tulevalla viikolla, niin eiköhän siitäkin joku vamma tai ylikuntotila saada!
Tulevalla viikolla on mielessä ainakin yksi tehotreeni, eli 2x1500m 4min palautuksella!

Viikko 40 (1.-7.10.2018) - Pirkka rallatellen

Ma
Ap: kevyt 10km
Ip: kevyt 8km

Ti
Ap: kuntosali 30min + kevyt 6km
Ip: kevyt 7km

Ke
Ap: kevyt 9km
Ip: vr2 + 3 x 2000m / 5min + vr5

To
Ap: lepo
Ip: lepo

Pe
Ap: kuntosali 30min + kevyt 6km
Ip: hieronta 45min + kevyt 7km

La
Ap: mittapyöräilyä 80min
Ip: lepo

Su
Ap: Pirkan hölkkä 33km 2:47:06
Ip: lepo

Viikko 40: Juoksua 100km (5:10/km)
Liikuntaa yhteensä 11h 40min.

Perusviikko, joka päättyi ihan mukavaan Pirkan hölkkään.

Sain viikolla jatkettua kuntosaliharrastusta ja ehkä aavistus progressiotakin alkaa olla havaittavissa, mutta tarkkaa tutkimista progression löytäminen vaatii. Tuntuu silti, että jalat ovat kroonisen väsyneet koko ajan. Kuitenkin lenkit sujuvat ihan normaalilla vauhdilla, joten jatkan toistaiseksi samaan malliin.

Keskiviikkona jatkettiin viikottaista vetotreeniä tartanilla BJ:n kanssa. Kehitys on karmean hidasta, mutta nyt sentään jaksettiin jotenkin 3x2000m, kun viime viikolla viimeinen piti vaihtaa tonniksi.

Tänään oli sitten vuorossa Pirkan hölkkä #16. Lähdin matkaan ihan tavalliselle sunnuntaipitkikselle katsomaan miten juoksu maistuu. Järviset ovat olleet valitettavan raskaita hitaallakin vauhdilla, joten odotukset eivät olleet korkealla.
Oikea takareisi on vaivannut nyt taas pitempään, joten otin kunnon Burana-tujauksen ennen starttia ja lähdin sellaista hyvää perusvintsaa liikkeelle. Oli todella raskaat jalat, mutta siihen olen jo tottunut ja se ei tarkoita katastrofia. Nytkään kankeus ei eskaloitunut matkalla ja jalat pysyivät kohtuullisessa juoksukunnossa.
Ikävin takaisku oli kipeän takareiden pieni venäytys liukastumisen yhteydessä ennen Rutajärveä. Reisi jomotti kipeästi koko matkan sen jälkeen ja ei siinä Burana auttanut.
Mutta itse juoksu meni tasaisen mukavasti hyvällä fiiliksellä ja maalissa olo oli tuoreempi kuin monen järvisen jälkeen. Ei tuntunut ikävältä missään vaiheessa ja hengästymistä ei juuri ollut havaittavissa.

Hölkkäilin erilaisissa porukoissa aina peesiä hakien. Olin poikkeuksetta aina porukan hitain nousemaan mäkiä, mutta alamäissä ja varsinkin poluilla taas olin yleensä muuta porukkaa nopeampi. Ei siis ole vielä kuntosali tehnyt minusta väkivahvaa mäkimiestä! Hervannan isossa ylämäessä loppui sitten takareisistä kaikki voima ja melkein jäin paikalleni, mutta senkin jälkeen aina tasaisella juoksu kulki OK.
Loppuaika 2:47:06 oli selvästi odotuksia parempi, kun en ollut edes 3h:n alituksesta varma. Tuo mielestäni vastaa reilua vintsan alitusta järvisellä, ja eipä sellaisia ole minulle juuri tullut. Ja varsinkaan ihan mukavuusalueella juostuna.

Nyt on edessä Wiha-viikko ja pientä työmatkaakin siihen luvassa, joten kiirettä tulee riittämään! Onneksi keli näyttää erinomaiselta!

Viikot 36-39 (3.9.-30.9.2018) - Peruspuurtamista ja lihaskuntoa

Viikkoyhteenvedot:

Viikko 36: Juoksua 49km (5:09/km)
Liikuntaa yhteensä 9h 15min.

Viikko 37: Juoksua 51km (5:15/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 15min.

Viikko 38: Juoksua 112km (5:25/km)
Liikuntaa yhteensä 10h 30min.

Viikko 39: Juoksua 95km (5:12/km)
Liikuntaa yhteensä 9h 45min.

Syyskuukin meni ohi ilman kuntopiikkiä vaikka loppukuu olikin nousujohteinen. Kuukauden alku oli kiireinen vaikka ei oikeasti ollut mitään ihmeempää tekemistä. Tampereen puolimaratonin mittaukset olivat taas stressaamassa, kun reitti on melkoinen sekasotku. Jotenkin siitäkin kai taas selvittiin ja juoksijat saivat virallisen tuloksen. Olen melko vakuuttunut siitä, että Tampere on Suomen surkeimmin johdettu kaupunki ja vaatii erityistä neuvokkuutta pystyä kapunkilaisten päivittäistä liikkumista haittaamaan samassa mittakaavassa kuin se on Tampereella tehty.

En saanut alkukuussa edes työmatkahölkkäilyä kunnolla käyntiin ja pari viikkoa meni ohi melkein ilman mitään juoksua. Surkea esitys! Ainoa valopilkku viikoilla 36-37 oli, että BJ:n kanssa käytiin pari kertaa radalla juoksemassa "vetoja". Ei nyt puhuta määristä tai ajoista, mutta jostain se pitkä matkakin on aloitettava.

Sitten viikoilla 38-39 sain työmatkahölkkäilyyn jotain otetta. Ongelmana on se, että suorinta tietä töihin on alle 5km, ja minulla on henkilökohtainen ongelma, että määränpäähän tuntuu niin tyhmältä juosta kiertotietä. Onneksi olen sentään vähän saanut kierreltyä. Visiona siintää jossain tulevaisuudessa legendaarisen työmatkahölkkääjän harpatin tulostaso ja se motivoi minua jatkamaan. Kävin aikanaan hakemassa inspiraatiota Harpatinvaaran maisemista, mutta se ei yksin vielä riittänyt. Kuitenkin suunta työmatkajuoksuissa on nyt positiviinen! Aamuisin tulee silloin tällöin juostua jopa alle vintsaa.

Tällä jaksolla sain myös aloitettua minimaalisen lihaskuntoharjoittelun. Tyttäreni Ella sai minut mukaansa paikalliselle kuntosalille, jossa aloitin jalkatreenin. En kestä olla siellä muuta kuin 20-30min kerrallaan, mutta siinäkin saa tehtyä ihan hyvin jonkun 4-5 liikettä ja kuhunkin muutaman sarjan. Ainakin olen saanut reisien lihakset jumiin, mutta toivottavasti jotain kehistystäkin on tapahtunut. Tavoite on jatkaa 2-3 kertaa viikossa tuota pikakäyntiä jaloille.
Itse harjoitteluhan on salilla ihan mukavaa, kun saa vain istua penkillä ja liikutella jalkoja. Minulla on kyllä hikipyyhe mukana, mutta eihän tuossa nyt paljon hiki valu…
Jatkettiin myös BJ:n kanssa kerta viikkoon vetoja radalla. Todistettiin itsellemme, että kyllä sentään 3000m Cooper-testissä vielä menee;-)

Syyskuu päättyi tänään vuoden 43. järvenkiertoon, joka yllätti positiivisesti. Alku oli ihan karmeaa eiliseltä salilta väsyneillä jaloilla ja odotin vain koska on pakko alkaa kävellä. Mutta juoksu lähtikin sitten kulkemaan ihan hyvin ja kiihdytettiin loppua kohti ihan selvästi ilman mitään suurempia ongelmia.

Nyt on Wihaan aikaa tasan kaksi viikkoa ja se aiheuttaa kyllä aika paljon kiireitä. Tavoite on silti saada ihan kunnolla juoksua lokakuussa. Ensi sunnuntaina käyn Pirkan Hölkässä heittämässä pitkän lenkin sub-3 tavoitteella.

Viikot 31-35 (30.7.-2.9.2018) - Takapakkia ja motivaatiohaasteita

Aloitetaan mainoksella:
Wihan kilometrit lähestyy! Jos joku ei vielä tiedä, niin kisa juostaan tänä vuonna poikkeuksellisesti sunnuntaina. Lauantainahan se olisi haluttu järjestää, mutta tärkeintä oli kuitenkin saada Pirkkahallin kanssa sovittua päivä, jolloin erilaiset messurekka-autot ajaisivat mahdollisimman harvan juoksijan päälle. Niinpä päivä on 14.10. ja startit normaalisti klo 9 ja 15.
Kaikki normaalit herkut ovat tarjolla. Tänä vuonna 100km kisa on myös epävirallinen SM-kisa ja Vintsaajien paristakin on mitaliehdokkaita tulossa ainakin kaksin kappalein! Reittiennätyksistä palkinnot vanhaan malliin ja eräs kiinteistökeisari on uhannut toimittaa historiaan Wiha-legenda Tomi Forsblomin ennätyksen 50km matkalla. Tiedossa myös on, että RC Eemeli kisaa tapahtumassa ainutlaatuisessa maraton-puolimaraton-kombossa. Kisaidea on niin hieno, että on lähes vääjäämätöntä, että siitä tulee lähiaikoina olympialaji!

Mutta sitten surullisempiin uutisiin:
Ei ole loppukesän/alkusyksyn treeni lähtenyt kulkemaan odotetusti. Tavallaan tuo on eräänlainen surkeuden kierre: kun ei juoksu kulje, niin sitä ei huvita tehdä, ja sitten se ei varsinkaan kulje. Niinpä tämä viiden viikon pimeä jakso on ollut tasapaksua väkisin-juoksemista ilman mitään positiivisia fiiliksiä tai onnistumisia. Kilsoja ihan liian vähän ja treenien monipuolisuus olematonta. Niinpä kunto on nyt varmasti huonompi kuin viisi viikkoa sitten.

Omasta mielestäni ongelma on yksiselitteisesti takareisien kestävyydessä/jaksamisessa. Takareidet menevät tukkoon jossain 10-15km välillä ja tönkköjaloilla juokseminen vaan vie kaikki voimat. Ja tunne todellakin on, että takareisistä vaan häviää kaikki teho ja askel lyhenee ja jokaisen askeleen vaatima työ kasvaa. Ehkä siinä kyse on vain "kunnosta", mutta sitten siihen ei selvästi treeni auta. Tuntemus on ihan selkeästi takareisien väsymyksessä/tukkoisuudessa.

Kyllä se vaan suuresti ihmetyttää, että melkein vuoden jatkunut jollain lailla nousujohteinen treeni (määrissä, ja hieman myös vauhdeissa) ei ole saanut takareisiin tämän enempää kestävyyttä. Jos leikkauksen jäljiltä takareidet piti taas saada juoksukuntoon, niin luulisi nyt jo jotain tuloksia näkyvän. Ja onhan tietenkin paljon parannusta tapahtunutkin, mutta ei takareisien jaksamisessa.

Jaksolle on osunut 1-3 yksittäistä poikkeuksellisen hyvää lenkkiä ilman näitä ongelmia. Mutta ne ovat olleet kaikki lyhyitä (max 12km). Olen yrittänyt analysoida mikä noissa paremmissa lenkeissä olisi ollut syynä (yleensä lyhyetkin 6-8km lenkit ovat surkeita), mutta en ole saanut siitä selvää. Ehkä energialla/syömisellä on jotain tekemistä asian kanssa, mutta tutkimusaineisto on liian pieni johtopäätöksiin.

Oikeassa pakarassa/takareidessä on lisäksi sitkeä vanha vamma, joka on raivostuttavan kivulias ja häiritsevä, mutta en usko kuitenkaan, että sillä on varsinaista tekemistä huonon suorituskyvyn kanssa. Lihasten väsyminen/tukkoisuus on erillinen tuosta kipupisteestä.

Joitakin yksittäisiä kommentteja kuluneesta viidestä viikosta:
- Tasapaksut kuukausikilsat: heinäkuu 348km, elokuu 306km
- Neljä tuskaista järvenkiertoa, joista kaksi tuli yhdestä tuplasta
- Yksi Lempäälän Nesteelle keskeytetty Birgitan kierros
- Pari vaatimatonta yritystä tonnin vetoihin (3-4kpl) radalla ja yksi 4km vk Runfest-tapahtumassa. Uskomattomasti en ole käynyt Parkrunissa juoksemassa koko jaksolla kertaakaan! Toimitsemassa olin kyllä pari kertaa. Ensi viikolla toivottavasti sitten.
- Kaikki muu perushölkkää 6-17km matkoilla, yleensä huonolla fiiliksellä.
- Takareidet kipeät koko ajan.

Ei ole oikein ideaa miten homma tästä lähtisi paranemaan. Kunhan nyt toistaiseksi yrittää edes säännöllisesti hölkkäillä. Tarkoitus on aloittaa muuten työmatkahölkkäily alkavalla viikolla ja sehän saattaa muuttaa kaiken! Olen lukenut ja kuullut, että työmatkahölkkäilyllä voi saavuttaa loistavia treenituloksia!
Muuten lähipäivien vapaa-aikaa hallitsevat taas Tampereen puolimaratonin reittimuutosten mittaukset ja myös Wihan reitti pitää mitata uudelleen, kun osalla reitistä on pieniä tietyömuutoksia.

Viikkoyhteenvedot:

Viikko 31: Juoksua 80km (5:28/km)
Liikuntaa yhteensä 7h 45min.

Viikko 32: Juoksua 23km (5:04/km)
Liikuntaa yhteensä 2h 45min.

Viikko 33: Juoksua 69km (6:23/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 35min.

Viikko 34: Juoksua 108km (5:34/km)
Liikuntaa yhteensä 11h 55min.

Viikko 35: Juoksua 86km (5:17/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 10min.

Viikot 29-30 (16.-29.7.2018) - Palauttelu ja uudet juonet

Viikko 29: Juoksua 30km (5:20/km)
Liikuntaa yhteensä 2h 50min.

Viikko 30: Juoksua 53km (5:26/km)
Liikuntaa yhteensä 5h 30min.

Pari viikkoa Ylläs-Pallas-palauttelua helteessä. Oikeasti palautuminen on ollut oikein nopeaa ja olisi tässä voinut käynnistää jo kunnon treeniäkin, mutta arvelin parin lepoviikon olevan kuitenkin tähän kohtaan ihan hyvä.
Lenkit ovat olleet lyhyitä ja olen jopa tyttäreni Ellan kanssa nautiskellut lenkeistä uimarannalle ja sitten pitkän virkistävän vedessä lillumisen jälkeen hölkkä takaisin kotiiin. Voisi kyllä omillekin lenkeille sovitella näitä järvessä käyntejä!

Uusia virallisia tavoitteita en ole vielä asettanut, mutta lyhyellä tähtäimellä yritän nyt ainakin edes hiukan nostaa juoksuvauhtiani. Minullahan kaikki vähäinenkin nopeus on totaalisesti hävinnyt ja en ole juuri mitään muuta treeniä tehnyt kuin perusjuoksua. Olen elävä kvanttifyysinen todiste Schrödingerin kissasta, joka on yhtä aikaa hyvässä ja (kuolettavan) huonossa kunnossa riippuen tarkastelukulmasta. Jos kuntoa tarkastellaan pitkässä pk-suorituksessa, niin kunto vaikuttaa jopa petollisen hyvältä. Jos tarkkailija kuitenkin katsoo kuntoa esim. 5k-juoksussa, niin sitten ollaan 21 minuutin tasolla. En todellakaan olisi edes osannut arvata, että tällaista duaalisuutta voi juoksukunnossa olla.

Lääkkeeksi tähän hitausongelmaan olen jo varovasti aloitellut jotain, eli kevyiden lenkkien sekaan tehtyjä lyhyitä melkein maksimaalisia sprinttejä ja vähän nopeaa porrasjuoksua. Pääteoriani on edelleen, että huono kunto normaaleilla juoksumatkoilla johtuu ensi-sijaisesti huonosta lihaskunnosta ja hermotuksen toimimattomuudesta. Eli jalkoja pitää totuttaa nopeampaan juoksuun ja samalla vahvistaa erityisesti takareisien lihaksia, jotta askelpituus kasvaisi perustöpöttelystä. Arvioni on, että 100m kulkee nyt piikkareilla 17-18s, ja se on jo jonkinlainen hitausennätys minullekin. Kuntosalillekin pitäisi mennä jalkatreeniin, mutta tähän asti en ole vielä sellaista motivaatiota pystynyt rakentamaan, joten en laske sen varaan.
Ja tietenkin toissijaisesti ongelma on huono vk-kunto, mutta sen parantaminen ei selvästi onnistu, jos niitä vk-treenejä ei edes heikoilla jaloilla pysty tekemään.

Näillä eväillä olisi tarkoitus mennä elo- ja syyskuu. Käyn juoksemassa Parkruneja ja taas kerran haaveilen siitä 20min-alituksesta, mikä tällä hetkellä vaikuttaa täysin mahdottomalta. Pirkan hölkkä taitaa mennä retkeilyksi, mutta mukaan lähden varmasti. Ultratavoitteen kiinnitän sitten tämän jakson jälkeen, kun on parempi ymmärrys tämän ekan vaiheen onnistumisesta.

Reilu viikko sitten oli täällä paikallisella loiskunnan urheiluseuralla jonkinlainen juhlatilaisuus, johon oli ulkopuolisia vintsaajiakin kutsuttu, mutta valitettavasti en itse päässyt mukaan. Mukana kuitenkin oli iso prosentti Ylläs-Pallas-kävijöistä. Tilaisuudesta ei tiettävästi ole nauhoitusta tai virallisia muistiinpanoja, mutta sieltä on tihkunut epämääräisiä huhuja. Pidin näitä huhuja ensin ilmiselvänä vitsinä, mutta nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että merkittävä osa porukasta aikoo ihan oikeasti osallistua ensi keväänä Karhunkierroksen eestaas-matkalle (160km). Olisi pitänyt ymmärtää, että näitä hulluja ei pidä päästää iltaa viettämään ilman minun moderoivaa vaikutustani. Minulla tulee olemaan iso työ tulevilla järvisillä, kun yritän takoa järkeä harhautuneiden päähän.

Alkavalle viikolle on jo joitain suunnitelmia. Nopeustreenit jatkuvat. Lisäksi keskiviikkona käyn Pirkkalan hölkässä kärsimässä yhden kierroksen, vaikka eihän siinä mitään järkeä ole. Saanpahan kuitenkin toivottavasti taas vähän treenimotivaatiota lisää, kun joutuu kävelemään ylämäet 5km kisassa. Tuo kisa saa toimia vk-treenien avauksena. Ja kai se järviselläkin pitäisi taas käydä, kun edellisestä on jo pian 4 viikkoa.

Viikko 28 (9.-15.7.2018) - NUTS!!

Juoksua 160km (konttausvauhtia…)
Liikuntaa yhteensä 27h 55min.

Projekti NUTS on suoritettu!
Kisa rastitti myös tavoitteeni #71 100-listastani vaikka tulos ei ihan sitä parasta A-ryhmää ollutkaan. Elämysmatkailunakin tuo oli silti niin rankka reissu, että kyllä se kelpaa;-)
Tulipa pitkä raportti, mutta en jaksa karsia…

Viikko siis huipentui NUTS-kisaan Ylläkseltä Hettaan. Alkuviikolla tein lähinnä kevyitä aamulenkkejä ja tankkasin varsinkin nestettä huolella. Kaikki ennusteet lupasivat kisaan haastavan lämmintä keliä, mikä myös toteutui. Vintsaajien kanssa toteutettu NUTS-projekti onnistui valmistautumisen kannalta niin hyvin kuin vain voi, sillä me kaikki neljä pisimmälle matkalle ilmoittautunutta pääsimme lähtöviivalle kutakuinkin terveinä ja siinä kunnossa, mitä meiltä nyt voi odottaa.

Startti pisimmälle 134km matkalle oli perjantaina klo 18. Kaikilla meillä oli oma matkasuunnitelmamme kisapaikalle. Minulta matka Ylläkselle taittui ensin yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle ja sieltä sitten bussilla Kittilään ja taksilla Ylläkselle. Matkalla oli ongelmia, mutta olin kuitenkin perillä useita tunteja ennen starttia. Kun Tappi vielä tarjosi lounaaksi herkullista soijarouhetta, niin starttiviivalla kaikki oli kunnossa. Suuret kiitokset Tapille ja Terhille valmistautumispaikan tarjoamisesta Ylläksellä ennen kisaa, kun oma majoitukseni oli vasta Hetassa!

Tässä kuva lähtöpaikalle Koskisten majapaikan parvekkeelta kisaan valmistautuessa.

Vintsaajat ennen starttia. Kuvassa vasemmalta alkaen minä, sauvakävelijä-mjev, gallardo ja Tappi. Ja kuvassa vielä mukana sprinttimatkan (melkein oikeat juoksijat) jaha ja moguli, joilla startti oli vasta 18 tuntia myöhemmin, mutta silti tuo Bunkkerin Kaiun tiimi meni minusta ja Tapista ohi viimeisellä huoltopaikalla noin tunti ennen maalia. Respektit vain kavereille, joilla polvi nousee!

Lähdössä oli kuuma ja muutenkin pelotti, joten maltilla piti lähteä liikkeelle. Mjev katosi sauvoinensa heti startista horisonttiin, mutta gallardon ja Tapin kanssa me tamppasimme Yllästä ylös yhtä matkaa. Luulisin, että vauhti pysyi sopivasti kurissa vaikka yli puolen tunnin nousu helteessä vei väkisinkin voimia. Kohtalokkaaksi osoittautui kuitenkin vasta alamäki Ylläkseltä. Melko jyrkkää laskua riitti pitkään ja tuo oli ihan uudenlaista rasitusta jaloille. Yritin lasketella rennosti, mutta laskun lopussa oli helppo huomata, että nyt menivät reidet pahasti tukkoon. En tiedä olisiko hitaampi vauhti alamäessä auttanut, mutta en ole siitä ainakaan varma. Jalat eivät tuosta toipuneet kunnolla koko matkan aikana, ja aluksi olo oli ihan toivoton, kun matkaa oli jäljellä sentään vielä 130km;-) Onneksi yhtä isoja alamäkiä ei enää myöhemmin ollut, mutta tuon johdosta en pystynyt juuri alamäkiä enää jatkossa juoksemaan ja se vei keskivauhdista valtavasti pois.

Loppumatka olikin sitten hölkkää ja kävelyä väsymyksen tasaisesti lisääntyessä. Maisemat olivat upeat ja erityisesti yöaikaan niistä pystyi jopa jonkin verran nauttimaan. Kannoin koko ajan mukana paljon vettä ja join koko ajan, joten nestehukkaa tuskin juurikaan tuli. Perjantain kuumuus kyllä vaikutti silti, koska ei hyvä juominenkaan riitä. Parhaat hetket minulla olivatkin yöllä, kun hölkkä tuntui helpolta ja nesteytyksen kanssa ei ollut ongelmia.

Tässä saavutaan ekaan huoltopisteeseen reilun tunnin juoksun jälkeen (kuva Jari Hamari).

Alkumatkan reitti oli Tapille Ylläksen hiihtoreissuilta tuttu ja hän osasi varoittaa tulevista mäistä. Itse en enää matkalla vastaan tulleiden paikkojen nimiä muista. Kaikki ne olivat jotain keroja tai kuruja. Ylläksen jälkeen oli pian vuorossa aika karmea jyrkkä ja loputtoman pitkä nousu louhikkoista rinnettä pitkin. Sitä on kuulemma myös hiihdetty ylös, mutta en ole ihan varma uskonko;-)

Kivilouhikkonousun tamppausta. Gallardo on jo ehtinyt ylemmäs kuvaamaan ja minä tulen siinä jonossa toisena ja Tappi heti perässä.

Olisikohan tämä kuva saman mäen päältä jostain ylempää? Reitillä oli siellä täällä kuvaajia myös järjestäjän toimesta ja kaappasin tämän kuvan jostain kansiosta (Photo: @onevisionfi #nutsyllaspallas2018).

Yön tullessa juoksusta tuli selvästi mukavampaa viileämmän kelin takia ja minulla ei edes varsinaista yöstä johtuvaa väsymystä tullut, vaan olo oli koko ajan melko virkeä. Jaksotimme matkaa huoltopisteiden mukaan ja etenimme rauhallisesti siis kolmisin Tapin ja gallardon kanssa. Tässä vaiheessa muita näkyi enää hyvin harvakseltaan. Lähinnä huoltopisteiden kohdalla törmäsi muihin kisailijoihin.

Tässä ollaan taas kiivetty joku-keron päälle ja Ylläs näkyy kaukana taustalla. Aika monta tuntia piti edetä, että sitten joskus päästiin niin kauas ettei Yllästä enää näkynyt...

Matkantekoa jollain helpommalla pätkällä gallardon kuvaamana.

Gallardolla oli lyhyitä heikkoja hetkiä lukuunottamatta koko ajan hieman enemmän menohaluja kuin meillä muilla ja olisikohan se ollut jossain 10 tunnin hujakoilla viimeisellä osuudella ennen Pallakselle saapumista, kun gallardo sitten katosi johonkin mutkan taakse ja emme häntä sitten reitillä enää nähneet. Maaliin hän tulikin sitten lopulta noin tuntia ennen minua ja Tappia. Minä jo tuossa vaiheessa ajattelin, että juoksu Tapin kanssa maaliin saakka vähentäisi oleellisesti keskeytysriskiä. Kyllä tuolla jo ennen Pallasta pääkoppa oli sen verran kovilla, että jos olisi pitänyt yksin taivaltaa, niin olisi saattanut aika synkkiä ajatuksia tulla mieleen. Pallakselle olisi ollut niin helppo keskeyttää (ja todella moni niin myös teki), mutta kun olimme siellä yhdessä, niin eihän sitä sitten voinut;-)

Viimeinen huoltoväli ennen Pallasta oli raskas. Jossain sillä välillä tuli matkallisesti puoliväli täyteen ja usko meinasi kyllä loppua maaliinpääsyn suhteen. Tällä välillä tavoitimme myös Hazorin ja Antin, joilla matkanteko oli päättynyt Antin energiaongelmiin. Jotenkin Antti kuitenkin taisteli vielä sieltä Pallakselle saakka vaikka aika pahalta se näytti. Hazorillehan tällainen luontoretki ei tainnut nostaa edes hikeä pintaan ja hän kiiti loppumatkan Pallakselta maaliin pari tuntia meitä nopeammin (sauvakävelijä kun on).
Pallaksen huollossa "saavutimme" vielä myös gallardon ja Mjevin, kun tuohan oli ihan kunnollinen ruokahuolto, jossa vietettiin enemmänkin aikaa. He kuitenkin jatkoivat matkaa melkein heti kun me vasta saavuimme paikalle.

Tässä olemme lähdössä jatkamaan matkaa Pallakselta. Mieliala nousi huollossa selvästi vaikka matkaa oli aivan lohduttomasti jäljellä. Oli oikeastaan selvää, että enää matka ei kesken jäisi.

Pallakselle ja sitä seuranneelle joku-kerolle nousu oli pitkä ja raskas. Onneksi sieltä ei kuitenkaan ollut vastaavaa jyrkkää alamäkeä kuten Ylläkseltä. Sen sijaan Pallaksen jälkeen seurasi aivan loputon määrä kivikkoista polkua ylös ja alas keroja ja kuruja. Maisemat täällä olivat kyllä todella hienot! Pallasta seurannut pätkä oli henkisesti raskas, kun maasto olisi ollut tuoreille jaloille ihan hyvin juostavaa melkein koko ajan, mutta tukkoisilla jaloilla joutui kivikot pääosin kävelemään kaatumisen pelossa. Kävellen matka sujui lohduttoman hitaasti välillä jopa 3-4kmh-vauhtia ja kun koko ajan näkyi jopa 10 kilometriä reittiä eteenpäin, niin tuntui etteihän tuonne seuraava-kerolle pääse ikinä!

Pallaksesta seuraavaan huoltoon matka kesti siis todella kauan. Sen jälkeen kisaan tuli kuitenkin uutta virkistystä, kun sprinttimatkalaisia alkoi tulla takaa ohi. Ensimmäisenä tietysti Henri Ansio, joka ohitti meidät heti tuon ekan huollon jälkeen. Laskimme, että hän oli tullut vintsaa tuon ekan välin (!!!!!!!). Siis välin, jossa oli Pallas ja jätti-keroja vaikka muille jakaa. On kyllä hyvin lähellä, että Ansio olisi tällä hetkellä Suomen kovin kestävyysjuoksija kansainvälisessä vertailussa, sillä kyllä vuorijuoksujen kansainvälinen kärki on todella kova ja hän on siellä säännöllisesti pistesijoilla. Vaikka ohitus tapahtui ylämäessä, niin hyvä kun ehdimme polulta väistää Ansion jalkojen töminän kuultuamme;-) Ja tarina lisäksi kertoo, että Ansio ohitti Mjevin viimeinen-keron nousussa edelleen samaa karmeaa vauhtia...

Jahan ottama kuva joku-kerolta seuraava-kerolle. Tällaista maastoa kuljettiin tunnista toiseen. Kuvassa "tie" saattaa näyttää hyväkulkuiselta hiekkatieltä, mutta ihan kivikkoa se oli koko ajan.

Joskus ne tunturit kuitenkin loppuivat ja ikuisuuden jälkeen edessä oli enää viimeinen-kero, jonka jälkeen maaliin olisi reilu kymppi tiejuoksua! Sen verran NUTS vielä teki kiusaa, että se viimeinen-kero oli tappavan pitkä ja jyrkkä. Nyt oli nousuvauhtikin muuttunut melkoiseksi laahustamiseksi. Aina kun luuli päässeensä ylös, niin "huipun" takaa paljastui uusi nousu. Sain kuitenkin voimia nousuun siitä, että kuvittelin Hazoria mielessäni erilaisiin keskiaikaisiin kidutusvälineisiin. Hazor oli nimittäin Pallaksella iloisesti huikannut, että ei tässä Pallaksen jälkeen oikein mitään nousuja enää ole "ja se viimeinen-kero on ihan lyhyt".

Viimeinen-kero on voitettu. Pakko oli istahtaa hetkeksi vaikka melkoinen tuuli kävi tuolla ylhäällä. Samalla ukkostakin kuului läheltä ja sen takia piti kiirehtiä alas, kun ei huvittanut jäädä ukkosenjohdattimeksi tuonne.

Mäki alas viimeinen-kerolta oli pitkä ja kivikkoinen, mutta viimeiseen huoltoon oli vain muutama kilsa. Tällä pätkällä jaha ja moguli saivat meidät kiinni ja nappasivat ohimennessään vielä kuviakin. Eli tässä siis Bunkkerin kaikukin meni menojaan. Meno oli kyllä todella kevyen näköistä molemmilla!

Viimeinen huolto lähestyy (kuva jaha).

Viimeinen reilun kympin tiepätkä sujui ihan hyvää kävely-hölkkää ja maali tuli lopulta vastaan ajassa 25:42:10. Kello oli vähän vaille kahdeksan lauantai-iltana. Maalissa ei näemmä kuvia enää tullut otettua. Pääsin vielä Bunkkerin kaiun tiimin huoltoautolla parin kilsan päässä sijainneeseen hotelli Hettaan ja unten maille, kun muilla oli vielä edessä pitkä ajomatka takaisin Ylläkselle.

Kokonaisuutena tämä projekti oli erinomainen ja olen tyytyväinen lopputulokseen vaikka tietenkin halusin pystyä juoksemaan suuremman osan matkasta. Kyllä tämä taas muistutti, että excel-laskelmat ja oikea eteneminen maastossa ovat aika eri juttuja;-) Tällä kertaa suorituksesta ei lopulta tullut fyysisesti niin kova kuin joistain aiemmista ultrista, mutta pääkoppa oli kyllä ihan riittävän kovilla.

Nyt muutama päivä kisan päättymisen jälkeen jalat ovat ihan hyvässä kunnossa ja portaissa kulkeminen ei tuota ongelmia. Kevyet lenkit kulkevat mukavasti. Mitään hiertymiä tai muita pikku-vammoja ei syntynyt. Yhtään varpaan kynttä ei irronnut. Takareidet eivät äksyilleet yhtään. Kaaduin matkalla vain kerran ja mitään pahempaa ei siinä sattunut. Nesteiden tai energian imeytymisen kanssa ei ollut ongelmia, missä varmaan oli isoksi avuksi se, että jalkojen hyytyminen vähensi juoksua tehokkaasti.

NUTS:in tapahtumista julkaistaan järjestäjän toimesta hienoja kuva-albumeja, joita selaamalla joutuu kyllä äkkiä koukkuun näistä tapahtumista. Myös viime viikonlopun tapahtumasta on jo Flickr-kansio (kuvia ilmeisesti tulee sinne vielä lisääkin). Tässä satunnainen otos tuosta albumista jostain Pallaksen ja Hetan väliltä:
https://www.flickr.com/photos/149944503@N08/41619268510/in/album-72157671201503368/

Yksi suurimmista etukäteispeloistani kisaan oli Lapin räkkä. Mutta hyttysistä ja sen sellaisista ei ollut juurikaan haittaa. Ihan lopussa viimeisellä tiepätkällä oli pientä kiusaa, mutta muut hyökkäykset olivat melko satunnaisia. Paarmoja jonkin verran kierteli juoksun aikana, mutta ei paljon sen enempää kuin kauniina kesäpäivänä kaupungin ulkopuolella juostessa etelässäkään. Tällä hetkellä molemmissa säärissä on kyllä kutiavia pistoksia jonkin verran, varmaankin juuri sieltä ihan kisan lopusta.
Suuri pettymys sen sijaan oli, että en nähnyt matkalla ainoatakaan poroa! Pari kertaa kuului ekalla puolikkaalla porokellojen kilinää, mutta elukat olivat jossain metsän piilossa.

Garminin säädin lähdössä "ultra-moodiin" ja se oli kyllä paha virhe. Akku olisi ehkä riittänyt muutenkin ja tuo ultra-moodi osoittautui ihan pelleksi. Matkan mittaus toimi surkeasti, mutta olihan siinä pientä viihdettä matkalle, kun gallardolla oli sama mittari samassa ultra-moodissa, ja eroja tuli mittoihin kilometrikaupalla ihan lyhyilläkin matkoilla. Tämän kokemuksen perusteella ultra-moodi on täysin käyttökelvoton.

Koska tästä projektista jäi varsin positiivinen fiilis, niin uusi ultraprojekti startannee jo varsin pian. Sitä ennen pidän lyhyen tehotreenikauden, jossa yritän vielä kerran saada vähän lisää voimaa jalkoihin ja sitä kautta vauhtireserviä pitemmille matkoille. Huhut kertovat, että iso joukko Vintsaajia suunnittelisi jo osallistumista ensi kesänä Kauhajoen 6vrk-juoksuun, mutta minä vielä pohdin uskaltaisiko ihan tuollaiseen sentään osallistua...

PS. Täällä on Hazorin raportti omasta matkastaan hienoine kuvineen!
Ja Tapin tarinat löytyvät nyt täältä!

Viikko 27 (2.-8.7.2018) - NUTS-viimeistely ja -tavoitteet

Juoksua 71km (5:29/km)
Liikuntaa yhteensä 13h 30min.

Viimeinen täysi viikko ennen NUTS:ia sujui puolittaisen levon merkeissä. Tein yhden kevyen järvenkierron torstaina, mutta muuten juoksu on rajoittunut muutamaan lyhyeen lenkkiin. Lauantaina kävin kyllä tekemässä reippaamman 5km Parkrunissa, mutta en siinäkään pahemmin ylittänyt hengästymiskynnystä. Kevyttä pyöräilyä tuli reittimittailun puitteissa tehtyä viikolla aika paljon.

Ma
Ap: lepo
Ip: kevyt 6km

Ti
Ap: kevyt 6km
Ip: kevyt 17km

Ke
Ap: lepo
Ip: lepo

To
Ap: pitkä 29km
Ip: lepo

Pe
Ap: lepo
Ip: lepo

La
Ap: vr4 + Parkrun 5km + vr4
Ip: lepo

Su
Ap: lepo
Ip: lepo

NUTS-kisa alkaa siis perjantaina ja matkustan Rovaniemelle junalla to-pe-välisenä yönä. Matka Rovaniemeltä Ylläkselle perjantaina on vielä avoinna, mutta kai siihen joku idea löytyy. Pientä jännitystä vuoden päätavoitteen osalta alkaa jo olla havaittavissa! Olo ei tunnu vielä palautuneelta, mutta ainahan tämä kisaa edeltävien päivien tuska on samanlaista. Muutama kevyt lenkki pitäisi vamaan vielä tehdä. Ja ehkä yksi lyhyt terävämpi mäkitreeni.

Mutkana NUTS-matkaan onnistuin torstain järvisellä rikkomaan NUTS:iin tarkoitetun juoksuliivin. Tai en minä mitään rikkonut, vaan se vaan meni rikki (eli repun kiinnike rikkoutui). Nyt on kyllä pakko avautua ja tunnustaa, että 5 vuotta sitten hankkimani Ultima Directionin kalliit ja tunnettujen juoksijoiden kehumat juoksureput ovat olleet pettymys! Ostin niitä kaksi vähän eri kokoista versiota ja molemmissa on ollut samoja tyyppivikoja, eli ne ovat rikkoutuneet samoista paikoista vaikka olen käyttänyt niitä vain muutaman kerran vuodessa. Tähän saakka viat eivät ole estäneet käyttöä, mutta nyt tämä isomman version rikkoutuminen on showstopper. Minun on joko otettava NUTS:iin pienempi versio, johon kaikki varusteet eivät kyllä mahdu, tai sitten askarreltava se rikkoutunut osa jotenkin kuntoon ryöstämällä varaosia pienemmästä repusta. Tätä ongelmaa en kyllä kaivannut!

Aikatavoitteen asettaminen kisaan olisi ihan arpapeliä, kun mitään kokemusta tuollaisista tunturireiteistä minulla ei ole. Niinpä ylivoimaisesti tärkein tavoite on vain päästä kunnialla reitti läpi. "Kunnialla" tässä tarkoittaa, että viimeisen kympin tasaisemmalla tieosuudella pystyisi vielä etenemään ainakin osittain juosten. Aikaisempien vuosien tulosten perusteella 24h-loppuaika pitäisi olla täysin mahdollinen ja olisihan se hienoa päästä vähän allekin.

Kunniakkaan läpäisyn jälkeen toinen tärkeä tavoitteeni olkoon, että kukaan Bunkkerin Kaikua edustava sprintteri ei saavu Hettaan ennen minua! Meidän startti on siis Ylläkseltä perjantaina klo 18 ja sprintterit starttaavat Pallakselta klo 12 lauantaina ja väli Pallas-Hetta on molemmille yhteinen. Hettaan saavuttaneen siis molemmilta matkoilta siinä noin klo 18 lauantai-iltana.

Sääennusteisiin 5-6 päivän päähän tuskin voi luottaa, mutta yleissäätila näyttää pahasti siltä, että tulee lämmin reissu ja ehkä jopa hellettä. Tietenkin luontokokemuksen ja retkeilyn kannalta tämä on hienoa, mutta epäonnistumisen riski lisääntyy kyllä merkittävästi, kun kuumuus ja nesteytyksen merkitys kasvaa. Kevään ja kesän pitempien lenkkien katkeamiset ovat minulla poikkeuksetta liittyneet lämpimään keliin ja nestehukkaan. Onneksi kuumassa juoksemista on kuitenkin nyt tänä kesänä aika hyvin saanut harjoitella!

Viikko 26 (25.6.-1.7.2018) - Kevennystä verttitonnin kautta

Juoksua 77km (6:04/km)
Liikuntaa yhteensä 8h 40min.

Ma
Ap: lepo
Ip: lepo

Ti
Ap: kevyt 6km
Ip: lepo

Ke
Ap: kevyt 8km
Ip: vr4 + 5 x Hervannan mäki + vr3

To
Ap: lepo
Ip: kevyt 11km

Pe
Ap: kevyt 6km
Ip: lepo

La
Ap: vr4 + Parkrun 5km + vr5
Ip: lepo

Su
Ap: 9 x Sappeen mäkitunkkaus (~10km)
Ip: vr 8km.

Kesäkuun kilsasaldoksi tuli 488km, eli ihan en viitsinyt sitä 500km rajaa juosta. Ekan vuosipuoliskon saldoksi tuli 2540km, mikä tarkoittaa pieniä mahiksia saada pitkästä aikaa 5000km rikki tälle vuodelle. Toki siinä ei ole yhtään varaa vammataukoihin.

Vähensin kuluneella viikolla määrää suunnitellusti, mutta sain kuitenkin sekaan pari treenintapaistakin. Alkoi nimittäin oikeasti pelottaa, kun tarkemmin tutkin NUTS:in reittikartaa ja huomasin, että koko kisa on pelkkää ylä- ja alamäkeä! Toki tiesin, että siellä on tuntureita ylitettävänä, mutta en tajunnut kuinka paljon. Niinpä tuli nyt kiire alkaa treenata mäkitunkkausta ja palauttelu pitää tehdä sitten junamatkalla Rovaniemelle.

Keskiviikkona Vintsaajien NUTS-tiimin koko pitkän matkan jaosto lähti hätätreeniin Hervannan mäkeen. Sitä kiivettiin edestakaisin sen verran, että itse ainakin huomasin tilanteen huolestuttavaksi. Päätimmekin treenin jälkeen, että sunnuntaina lähdetään Sappeeseen lähiseudun isoimpaan mäkeen hakemaan kisanomaista treeniä.

NUTS:iin on Vintsaajista lähdössä tiettävästi ainakin seitsemän osallistujaa. Meistä neljä osallistuu pisimmälle 134km matkalle ja kolme 57km sprinttimatkalle. Meillä pitkän matkan jaostossahan on mukana yksi varma sauvakävelijä (ja toinen asiaa valitettavasti vahvasti harkitseva). Sauvakävelijä ei lähtenyt Sappeeseen, koska luotto omaan kuntoon on rautaa ja sauvoilla ylämäet eivät haittaa. Sen sijaan saimme tänään mukaan sprinttitiimistä vahvistuksen, joka lähinnä tuli ilkkumaan meille muille ja juoksemaan ympyrää ympärillämme. Tuolla kvartetilla kuitenkin teimme aamulla siirtymän Sappeeseen ryhmämme korporaatioexekutiiviin limusiinilla, mistä kyydistä kiitokset vielä täältä bloginkin kautta!
Treeni oli juuri sopiva tähän paikkaan, kun maltoimme pitää rasituksen oikealla tasolla. Sappeen mäki noustiin ja laskettiin hissilinjaa pitkin 9 kertaa ja siitä tuli käsittääkseni elämäni ensimmäinen "verttitonni" niinkuin ammattipiireissä on tapana tällaista mäkitreeniä kutsua. NUTS:issa nousumetrejä on tarjolla tuohon treeniin verrattuna vielä nelinkertainen määrä.

Tässä vielä jahan ottama kuva todisteeksi Sappeen huipulta viimeisen nousun jälkeen.

NUTS-starttiin on tätä kirjoitettaessa aikaa melko tasan 12 vuorokautta. Jotain järkevää tekemistä pitää vielä miettiä loppuajalle. Tuskin enää verttitonneja silti. Yksi kevyt järvinen ehkä tulevalla viikolla vielä.

Viikko 25 (18.-24.6.2018) - Juhannustripla ja Birgitan ME

Juoksua 126km (6:13/km)
Liikuntaa yhteensä 13h 00min.

Ma
Ap: kevyt 7km
Ip: lepo

Ti
Ap: lepo
Ip: kevyt 8km

Ke
Ap: vr 4km
Ip: pitkä 28km

To
Ap: lepo
Ip: lepo

Pe
Ap: polkulenkki 33km
Ip: lepo

La
Ap: lepo
Ip: lepo

Su
Ap: Birgitta ME 46km -> 5:07
Ip: lepo

Tämä oli viimeinen varsinainen treeniviikko NUTS:iin ja nyt edessä on vajaan kolmen viikon kevennys ja viimeistely. Erittäin tyytyväisenä voi kyllä lähteä tähän viimeistelyyn, sillä koko treenijakso on mennyt aika nappiin. Vk-kunto ei ole hievahtanut mihinkään ja tuntemattomasta syystä vauhdin nosto ei onnistu lainkaan, mutta hitaan juoksun jaksaminen on parantunut merkittävästi, ja sitähän NUTS:issa silti eniten tarvitaan.

Viikko sisälsi kolmen pitkän treenin ryppään ja muut päivät olivat lepoa. Keskiviikkona oli reippaampi järvenkierto ja rypäs alkoi huonosti. Reilu 20km meni Tapin kanssa suunnitelman mukaan OK 4:50/km, mutta viimeisen vitosen luovutin ja tulin lopun kävely/hölkkää. Kyllä ongelma edelleen takareisien hyytymiseen liittyy, mutta on se vaan mystistä. Tähän pitää paneutua NUTS:in jälkeen.
Perjantaina sitten käytiin Tapin kanssa hölkkäämässä Pirkkalan-Lempäälän poluilla kevyesti 3,5 tuntia. Tämä lenkki sujui jo mukavasti vaikka kokonaisrasitus jaloissa sai jo olon melko jäykäksi.

Rypäs huipentui sunnuntaina jo vuoden kolmanteen Birgitan kierrokseen. Ideana oli alittaa ns. ihanneaika 5h 26min (aiempi reittiennätys meillä oli siis 5h 40min). Tuon ihanneajan olin joskus vuosia sitten laskenut sellaiseksi hyväksi, mutta mahdolliseksi tulokseksi ja nyt tein tarkan aikataulun matkalle sen saavuttamiseksi. Oli ihan selvää, että parannusvaraa oli nimenomaan alkumatkalla ja ekalla puolikkaalla, koska tyypillisesti olemme aloittaneet varsin rauhallisesti.
Heti alusta alkaen menimme (gallardo, Tappi, minä) jopa tekemääni suunnitelmaa selvästi kovempaa ja tämä jatkui loppuun saakka. Tappi piti vauhtia käytännössä koko matkan ja loppuaika oli 5h 7min 23s, eli reittiennätys parani yli puoli tuntia;-) Tuli niin kova aika, että voi olla vaikea tulevina vuosina motivoitua samalle lenkille. Joskushan se 5h-alitus on pakko kuitenkin juosta.
Minulla lenkin alku oli vaisu, kun olin valvonut yötä ja grillaillut makkaraa liian myöhään. Alkumatkalle tulikin pari puskareissua, joissa jäin muusta porukasta. Lisäksi minun vauhtini tiepätkillä oli aina vähän hitaampaa kuin muilla. Päivän teemaksi tulikin juokseminen pari minuuttia muiden perässä, eli juoksin lähes koko matkan yksin omaa vauhtiani satunnaisilla näköhavainnoilla kärkiporukasta. Poluilla kulki kuitenkin niin hyvin, että sain halutessani muut kiinni. Niinpä viimeisen polkuosuuden alkupuolella ennen Siiskukkulalle nousua kiristin aika selvästi ja sain muut kiinni, ja viimeisen tunnin tulimme yhdessä porukassa ja samalla ajalla maaliin.
Juoksu sujui häkellyttävän helposti ja maalissa fiilis oli oikein hyvä. Tämä oli ihan nappiin mennyt treeni ja usko NUTS:ista selviämiseen vahvistui taas jonkin verran.

ME-juoksun GPS-jälki.

Nyt on edessä tavallaan vaikein valmistautumisvaihe, kun pitäisi malttaa keventää reilusti ja silti pitää paino kurissa ja vire hyvänä!