Tänään 20km, 1h 47min
Ap: kevyt 11.2km, 57:02, 5:06/km.
Pieni aamulenkki lähimaastoissa. Eilinen juoksu painoi rankasti ja nyt oli jaloissa ihan rehellistä väsymystä. Syke pysyi kuitenkin hyvin kurissa ja TE oli leppoisa 2,6. Suunta on oikea.
Ip: kevyt 9.0km, 50:10, 5:34/km.
Illalla vielä pakkopullaa matolla.
Helmikuun kilsasaldoksi tuli säälittävä 323km. Mutta mikä pahinta, niin en päässyt lankussa kuin 7 minuuttiin. Helmikuun loppu oli niin vaikea, että en pystynyt kunnolla edes yrittämään. Aloitin pitempää lankkua pari kertaa tällä viikolla, mutta sisu meni kaulaan ennenkuin kunnolla aloin edes vapista. Täytyy siis siirtää tavoite maaliskuulle, kun nyt juoksukin tuntuu vähän aukenevan.
Päivittäisiä harjoituksia ja niihin liittyviä tuntemuksia.
perjantai 28. helmikuuta 2014
torstai 27. helmikuuta 2014
To 27.2. – Järvenkierto minimoituna
Tänään 25km, 2h 04min
Ap: 25.2km, 2:04:07, 4:56/km.
Oli taas niin hieno lenkkikeli, että päätin aamulla lähteä järveä kiertämään (vastapäivään). Jotta aika ei tulisi pitkäksi, niin otin haasteeksi tehdä täydellisen suljetun lenkin lyhintä mahdollista reittiä. Selvisinkin kierroksesta 25.19km-tuloksella. Odotin kyllä etukäteen, että reilusti menee alle 26km, mutta en olisi uskonut noin hienoa tulosta sentään! Nyt se meni niin kiusallisen lähelle maagista 25km rajaa, että pakko on vielä tavoitella 24-alkuista tulosta.
Vaikea tosin on keksiä mistä voisi vielä 200m ottaa pois, kun tuo oli jo aika täydellinen suoritus. Vähän saa pois juoksemalla mutkat vielä optimaalisemmin ja pari pientä muutakin oikaisua tuli juostessa mieleen, mutta niillä saa pois vain muutamia kymmeniä metrejä. Härmälässä saa *ehkä* jotain pois, kun juoksee rantaa pitkin. Niinpä ratkaisun avain piileekin Pispalassa. Siellä ei ole mitään hyvää reittiä Pispalan koululta Simolankadun alkuun, mutta täytyy tehdä vielä erillinen tiedusteluretki sinne...
Ai niin, kun matkaa oli jäljellä kymppi, niin päätin kokeilla loppunostolla saisiko keskarin vielä hinattua alle 5min/km, ja menihän se. Näin voin nyt hyvällä omatunnolla kirjata harkan päiväkirjaan juoksuksi. Tapillahan ei taida juoksuksi laskettavia järvenkiertoja viime vuosilta oikein ollakaan...
Ip: lepo.
Ajatuksena oli kyllä tehdä pieni hölkkä, mutta aamun TE-lukema 4.5 sai toisiin aatoksiin.
Ap: 25.2km, 2:04:07, 4:56/km.
Oli taas niin hieno lenkkikeli, että päätin aamulla lähteä järveä kiertämään (vastapäivään). Jotta aika ei tulisi pitkäksi, niin otin haasteeksi tehdä täydellisen suljetun lenkin lyhintä mahdollista reittiä. Selvisinkin kierroksesta 25.19km-tuloksella. Odotin kyllä etukäteen, että reilusti menee alle 26km, mutta en olisi uskonut noin hienoa tulosta sentään! Nyt se meni niin kiusallisen lähelle maagista 25km rajaa, että pakko on vielä tavoitella 24-alkuista tulosta.
Vaikea tosin on keksiä mistä voisi vielä 200m ottaa pois, kun tuo oli jo aika täydellinen suoritus. Vähän saa pois juoksemalla mutkat vielä optimaalisemmin ja pari pientä muutakin oikaisua tuli juostessa mieleen, mutta niillä saa pois vain muutamia kymmeniä metrejä. Härmälässä saa *ehkä* jotain pois, kun juoksee rantaa pitkin. Niinpä ratkaisun avain piileekin Pispalassa. Siellä ei ole mitään hyvää reittiä Pispalan koululta Simolankadun alkuun, mutta täytyy tehdä vielä erillinen tiedusteluretki sinne...
Ai niin, kun matkaa oli jäljellä kymppi, niin päätin kokeilla loppunostolla saisiko keskarin vielä hinattua alle 5min/km, ja menihän se. Näin voin nyt hyvällä omatunnolla kirjata harkan päiväkirjaan juoksuksi. Tapillahan ei taida juoksuksi laskettavia järvenkiertoja viime vuosilta oikein ollakaan...
Ip: lepo.
Ajatuksena oli kyllä tehdä pieni hölkkä, mutta aamun TE-lukema 4.5 sai toisiin aatoksiin.
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Ke 26.2. – Kolibrin elämää
Tänään 25km, 2h 08min
Olen kuumeisesti yrittänyt pohtia mistä viime päivien jatkuva alamäki ja sykkeen käsittämätön nousu voisivat johtua. Googlasin kaikki mahdolliset sairaudet ja muut syyt, mutta en löytänyt netistä mitään uskottavalta kuulostavaa selitystä. Jäljelle jäi vain yksi luonteva selitys: olen joko mikroaaltouunin tai kännykän säteilystä syntyneen geenimutaation vaikutuksesta muuttumassa kolibriksi. Nyt jälkikäteen vähän ihmetyttää, että en ollut tuota aiemmin tajunnut. Kolibreilla nimittäin leposyke on 400 ja vk-syke 1200. Tuohon suuntaanhan minä olen menossa. Lisäksi kolibrit voivat helposti syödä niin, että niiden paino lyhyessä ajassa kaksinkertaistuu, eli aivan kuin minä työpaikan hampurilaispäivänä tai jenkkimatkalla. Ja kolibrit vielä lenkillä tarvitsevat 15min välein lisäenergiaa, aivan kuin oma jatkuva juomiseni pitkiksellä.
Nyt tietysti joku sanoo, että tuollainen geenivaurio olisi varsin epätodennäköinen, mutta vastaavia tapauksia on luotettavasti dokumentoitu. Esimerkiksi amerikkalainen kuuluisa julkimo Jeff Goldblum muuttui kärpäseksi jonkinlaisen geenitapaturman seurauksena ja tästä on todisteena 1986 valmistunut dokumenttielokuva.
Tänään onneksi kehoni alkoi taistella muutosta vastaan ja huononeva trendi on ainakin toistaiseksi pysähtynyt. Tänään syke oli jopa alempi kuin viime päivinä!
Ap: 17.3km, 1:23:03, 4:48/km.
Tällä kertaa vähän pitempi aamulenkki, kun ei ollut mitään muuta ohjelmaa. Kiersin Vuoreksen ja vire oli selvästi parempi kuin viime päivinä. Jalat ovat yhä samanlaiset pölkyt, mutta ainahan näillä kevään ensimmäisillä sulan maan lenkeillä jotenkin on silti mukavampi juosta. Sykekin pysyi nyt paljon kohtuullisemmissa numeroissa, vaikka pääosin vk-puolella menikin.
Ip: kevyt 8.0km, 44:58, 5:37/km.
Illalla palauttavaa hölkkäilyä matolla. Katselin hienoa dokumenttia kolibreista...
Olen kuumeisesti yrittänyt pohtia mistä viime päivien jatkuva alamäki ja sykkeen käsittämätön nousu voisivat johtua. Googlasin kaikki mahdolliset sairaudet ja muut syyt, mutta en löytänyt netistä mitään uskottavalta kuulostavaa selitystä. Jäljelle jäi vain yksi luonteva selitys: olen joko mikroaaltouunin tai kännykän säteilystä syntyneen geenimutaation vaikutuksesta muuttumassa kolibriksi. Nyt jälkikäteen vähän ihmetyttää, että en ollut tuota aiemmin tajunnut. Kolibreilla nimittäin leposyke on 400 ja vk-syke 1200. Tuohon suuntaanhan minä olen menossa. Lisäksi kolibrit voivat helposti syödä niin, että niiden paino lyhyessä ajassa kaksinkertaistuu, eli aivan kuin minä työpaikan hampurilaispäivänä tai jenkkimatkalla. Ja kolibrit vielä lenkillä tarvitsevat 15min välein lisäenergiaa, aivan kuin oma jatkuva juomiseni pitkiksellä.
Nyt tietysti joku sanoo, että tuollainen geenivaurio olisi varsin epätodennäköinen, mutta vastaavia tapauksia on luotettavasti dokumentoitu. Esimerkiksi amerikkalainen kuuluisa julkimo Jeff Goldblum muuttui kärpäseksi jonkinlaisen geenitapaturman seurauksena ja tästä on todisteena 1986 valmistunut dokumenttielokuva.
Tänään onneksi kehoni alkoi taistella muutosta vastaan ja huononeva trendi on ainakin toistaiseksi pysähtynyt. Tänään syke oli jopa alempi kuin viime päivinä!
Ap: 17.3km, 1:23:03, 4:48/km.
Tällä kertaa vähän pitempi aamulenkki, kun ei ollut mitään muuta ohjelmaa. Kiersin Vuoreksen ja vire oli selvästi parempi kuin viime päivinä. Jalat ovat yhä samanlaiset pölkyt, mutta ainahan näillä kevään ensimmäisillä sulan maan lenkeillä jotenkin on silti mukavampi juosta. Sykekin pysyi nyt paljon kohtuullisemmissa numeroissa, vaikka pääosin vk-puolella menikin.
Ip: kevyt 8.0km, 44:58, 5:37/km.
Illalla palauttavaa hölkkäilyä matolla. Katselin hienoa dokumenttia kolibreista...
tiistai 25. helmikuuta 2014
Ti 25.2.
Tänään 16km, 1h 24min
Ap: 8.3km, 38:44, 4:42/km.
Kananmuna huiviin ja päälle vk-lenkki, kuten nykyisin aamuun kuuluu. Tällä kertaa ulkona. On kyllä paras helmikuu ikinä, kun on ihan kesäkeli!
Ip: hieronta 45min + kevyt 8.0km, 45:45, 5:43/km.
Päivällä Jupon käsittely. Pohkeet aika kipeät, vaikka mitään en ole tehnyt.
Illalla matolla kevyt hölkkä. Vauhtina hurja 10,5kmh. Mutta jaksoinpa nyt helposti!
Ap: 8.3km, 38:44, 4:42/km.
Kananmuna huiviin ja päälle vk-lenkki, kuten nykyisin aamuun kuuluu. Tällä kertaa ulkona. On kyllä paras helmikuu ikinä, kun on ihan kesäkeli!
Ip: hieronta 45min + kevyt 8.0km, 45:45, 5:43/km.
Päivällä Jupon käsittely. Pohkeet aika kipeät, vaikka mitään en ole tehnyt.
Illalla matolla kevyt hölkkä. Vauhtina hurja 10,5kmh. Mutta jaksoinpa nyt helposti!
maanantai 24. helmikuuta 2014
Ma 24.2.
Tänään 7km, 38min
Ap: 7.0km, 37:51, 5:24/km.
Aamuraasto matolla. Opettelin samalla kuinka tehdään aito huippulaatuinen viikinkimiekka. Koskaan ei tiedä milloin tuo taito tulee tarpeeseen.
Lenkillä tapahtui myös pieni ihme mittariini liittyen. Olen nyt juossut muistaakseni kolme kuukautta uuden Forerunnerin kanssa. Aina lenkin alussa noin 10min juoksun jälkeen mittari kertoo sen hetkisen palautumisen tilan (”recovery check”). Joka ikisellä lenkillä tähän saakka mittari on sanonut palautumisen tilaksi ”Good”. Näin siitäkin huolimatta, että olen useasti ollut jo ihan poikki lenkin alussa ja syke on ollut taivaissa (välillä mittarivirheen ja välillä huonon kunnon takia). Ehdinkin jo luulla, että tuo toiminto on ihan susi ja muita tiloja kuin ”hyvä” ei olekaan. Tänään kuitenkin mittari sanoi ”Fair”! Tämän huonompaa lenkkiä ei siis mittarin mielestä ole ollut koskaan. Eilen pitkiksen jälkeen mittari sanoi palautumisajaksi 3 päivää, joten siihen nähden tuo tuomio oli ihan linjassa.
Ip: lepo.
Lukitaan kuitenkin lepo. EPEK. Pieleen menee määräviikko heti alkuun, jos tällä menolla jatketaan. Liikaa töitä tuli tälle päivälle.
Ap: 7.0km, 37:51, 5:24/km.
Aamuraasto matolla. Opettelin samalla kuinka tehdään aito huippulaatuinen viikinkimiekka. Koskaan ei tiedä milloin tuo taito tulee tarpeeseen.
Lenkillä tapahtui myös pieni ihme mittariini liittyen. Olen nyt juossut muistaakseni kolme kuukautta uuden Forerunnerin kanssa. Aina lenkin alussa noin 10min juoksun jälkeen mittari kertoo sen hetkisen palautumisen tilan (”recovery check”). Joka ikisellä lenkillä tähän saakka mittari on sanonut palautumisen tilaksi ”Good”. Näin siitäkin huolimatta, että olen useasti ollut jo ihan poikki lenkin alussa ja syke on ollut taivaissa (välillä mittarivirheen ja välillä huonon kunnon takia). Ehdinkin jo luulla, että tuo toiminto on ihan susi ja muita tiloja kuin ”hyvä” ei olekaan. Tänään kuitenkin mittari sanoi ”Fair”! Tämän huonompaa lenkkiä ei siis mittarin mielestä ole ollut koskaan. Eilen pitkiksen jälkeen mittari sanoi palautumisajaksi 3 päivää, joten siihen nähden tuo tuomio oli ihan linjassa.
Ip: lepo.
Lukitaan kuitenkin lepo. EPEK. Pieleen menee määräviikko heti alkuun, jos tällä menolla jatketaan. Liikaa töitä tuli tälle päivälle.
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Viikko 8
Viikko 8 (17.2.-23.2.2014)
Juoksua 59km (5:14/km).
Liikuntaa yhteensä 5h 10min.
Viikko alkoi neljällä täyslepopäivällä Redmondin matkan takia. Viikon lopussa sitten keräsin nuo kilometrit. Oli todella surkea viikko ja juoksu ei kulkenut lainkaan. Syke ei ikinä ole ollut tällä tasolla hitaassa vauhdissa ja takareidet ovat ihan yhtä jumissa kuin edelliselläkin viikolla. Muutaman päivän lepo ei vaikuttanut reisiin millään lailla.
- Pitkis sunnuntaina
- Pari surkeaa kevyttä lenkkiä
- Ei mitään lihaskuntotreenejä
- Takareidet koko ajan tukossa
Ensi viikko on pääosin lomaa vaikka ikävästi joitain pakollisia työjuttujakin sinne on tullut. Yritän kuitenkin nyt saada jonkinlaisen määräviikon alle ja katsoa miten se vaikuttaa jalkoihin. Tehot saavat jäädä aika vähiin, kun näillä jaloilla ei pääse mihinkään. Saatan kuitenkin hallissa yrittää äänivallin murtamista, eli 4:30/km-rajan rikkomista.
PS. Arhinmäki on uusi sankarini. Hyvä, että joku uskaltaa sanoa sen minkä kaikki tietävät;-)
Ilta-Sanomat: Arhinmäki oli lauantaina katsomassa Norjan naisten kolmoisvoittoa naisten 30 kilometrin kilpailussa. Hän kommentoi olympiakisojen aiempina päivinä huonommin menestyneen Norjan suoritusta sanomalla, että ”jos norjalaisilla on mennyt voitelu ja lääkitys tähän saakka pieleen, niin nyt se oli kunnossa”
Ja olihan siellä tämäkin juttu.
Way to go Paavo!
Juoksua 59km (5:14/km).
Liikuntaa yhteensä 5h 10min.
Viikko alkoi neljällä täyslepopäivällä Redmondin matkan takia. Viikon lopussa sitten keräsin nuo kilometrit. Oli todella surkea viikko ja juoksu ei kulkenut lainkaan. Syke ei ikinä ole ollut tällä tasolla hitaassa vauhdissa ja takareidet ovat ihan yhtä jumissa kuin edelliselläkin viikolla. Muutaman päivän lepo ei vaikuttanut reisiin millään lailla.
- Pitkis sunnuntaina
- Pari surkeaa kevyttä lenkkiä
- Ei mitään lihaskuntotreenejä
- Takareidet koko ajan tukossa
Ensi viikko on pääosin lomaa vaikka ikävästi joitain pakollisia työjuttujakin sinne on tullut. Yritän kuitenkin nyt saada jonkinlaisen määräviikon alle ja katsoa miten se vaikuttaa jalkoihin. Tehot saavat jäädä aika vähiin, kun näillä jaloilla ei pääse mihinkään. Saatan kuitenkin hallissa yrittää äänivallin murtamista, eli 4:30/km-rajan rikkomista.
PS. Arhinmäki on uusi sankarini. Hyvä, että joku uskaltaa sanoa sen minkä kaikki tietävät;-)
Ilta-Sanomat: Arhinmäki oli lauantaina katsomassa Norjan naisten kolmoisvoittoa naisten 30 kilometrin kilpailussa. Hän kommentoi olympiakisojen aiempina päivinä huonommin menestyneen Norjan suoritusta sanomalla, että ”jos norjalaisilla on mennyt voitelu ja lääkitys tähän saakka pieleen, niin nyt se oli kunnossa”
Ja olihan siellä tämäkin juttu.
Way to go Paavo!
Su 23.2. - Järvenkierto
Tänään 27km, 2h 17min
Ap: 26.7km, 2:17:16, 5:09/km.
Järvenkierto ennätyssykkeillä. Hannu oli mukana alkumatkan Savupojille saakka ja sitten lopun hölkkäilin itsekseni. Syke oli tosiaan 20-30 pykälää liian korkea, mutta jaksoin jotenkin koko matkan tönköillä reisilläni. Sen verran huijasin, että poikkesin Epilässä Kekkosentien varteen ja juoksin pohjoisen kautta samalla katsastaen tunnelityömaata Kaapon takapihalla. Paikkallistuntemusta omaava lukija saattaa huomata, että tuolla reittimuutoksella myös kiersin Pispalan mäen...
Oli kyllä todella keväinen meininki, kun lämpöä oli parhaimmillaan varmaan 5 astetta ja talitinteillä oli kotipihassa jo ihan täysi konsertti päällä. Hyvältä näyttää juoksun kannalta, kun 10 päivän ennustekin on pelkkää plussaa. Toivottavasti vielä tulee kevät tähän omaankin tekemiseen.
Ip: lepo.
Olympialaiset ovat sitten ohi. Ikävä on vannoutuneena penkkiurheilijana nyt todeta, että ei nuo kisat enää jaksaneet sytyttää. Varmaan kesäkisoista vielä innostun, mutta talvikisat on kyllä ihan yks hailee. Asiaa kuvaa hyvin se, että eniten innostuin jääkiekosta. Sehän on totaalinen marginaalilaji, jossa on kuusi vakavasti otettavaa maata mukana, mutta ainakin siinä olympialaisissa on jotain erityistä (=joukkueet mukana parhailla pelaajilla).
Yritin miettiä miksi kisat eivät jaksaneet kiinnostaa. Syy ei ole pelkästään Suomen menestyksessä ja osallistumisessa, kun sehän oli loppujen lopuksi ihan OK. Keksin ainakin kolme syytä:
1) Lajien määrän kasvu ja uudet pellelajit saavat aikaan inflaatiota. Jos pellelajeja on pakko modernisoinnin nimissä lisätä, niin otettaisiin sitten reilusti vanhoja lajeja saman verran pois. Nyt mitaleja jaetaan ihan tajuton määrä ja ei niissä edes pysy mukana. Kokonaisuus on huonontunut oleellisesti.
2) Olympialaisiin liittyy liikaa lieveilmiöitä ja erityisesti Sotshin ympärillä niitä on riittänyt. Jotenkin koko olympialiike lahjusherroineen ja giganttisine systeemeineen on alkanut vaivata minua. Yhtenä yksityiskohtana mainontaan liittyvä monopoli (esimerkkinä tapaus Björgen) on rajusti normaalin oikeustajun vastainen ja ottaa oikein kunnolla päähän. Olisi todella terveyttävää uudistaa koko KOK.
3) Isoin ongelma on varmaankin oma kyynisyyteni, mutta YLE:n suoritus oli kyllä melkoinen pohjanoteeraus. Valtava legioona toimittajia ja kommentaattoreita ja tuloksena pelkkiä latteuksia ja tikusta asiaa. Yritetään hehkuttaa ja dramatisoida täysin typeriä asioita ja oikein mitään oleellista kisatapahtumista ei osata sanoa. Turhan usein piti ottaa ääni pois tai vaihtaa kanavaa, kun sietokyky ylittyi. Onneksi olin jo aiemmin päättänyt, että en maksa YLE-veroa. Enkä siis tarkoita vain Kaj Kunnasta (joka toki oli kaikkein pahin), vaan koko porukkaa. Viimeisimpänä v*tutuksen kohteena oli 50km hiihto, jossa selostaja jaksoi koko lähetyksen ajan etsiä merkkejä ”joukkuetaktiikasta” tapahtui siellä mitä tahansa. Jostakin syystä tämä ”joukkuetaktiikan” tarkkailu on muotia yhteislähtöjen selostuksissa vaikka sillä ei ole *mitään* merkitystä tai se on täysin triviaalia. Kai kaikki huomasitte kuinka Iivo Niskanen kerran ”hidasti” muita 20m leveällä ladulla noin 0.1s verran ja oli heti kansallissankari ja joukkuepelaaja, jota epäilemättä hehkutetaan myös huomisissa lehdissä. Vaikka sillä ei ollut mitään vaikutusta mihinkään, niin Suomella oli aivan loistavan nerokas joukkuetaktiikka. Ja huomasittehan kun Lari Lehtonen kisan alussa meni hetkeksi johtoon ja selostaja tulkitsi tämän heti osaksi Suomen hienoa joukkuetaktiikkaa.
Ikävä maku vielä jäi suuhun lopuksi, kun Putin sai kuin saikin sitten kultamitalinsa maastohiihdosta. Kyllä mahaa väänsi, kun oli pakko norjalaista kannustaa lopussa. Onneksi Putinin menestys kokonaisuutena perinteisissä lajeissa oli silti huono.
Ap: 26.7km, 2:17:16, 5:09/km.
Järvenkierto ennätyssykkeillä. Hannu oli mukana alkumatkan Savupojille saakka ja sitten lopun hölkkäilin itsekseni. Syke oli tosiaan 20-30 pykälää liian korkea, mutta jaksoin jotenkin koko matkan tönköillä reisilläni. Sen verran huijasin, että poikkesin Epilässä Kekkosentien varteen ja juoksin pohjoisen kautta samalla katsastaen tunnelityömaata Kaapon takapihalla. Paikkallistuntemusta omaava lukija saattaa huomata, että tuolla reittimuutoksella myös kiersin Pispalan mäen...
Oli kyllä todella keväinen meininki, kun lämpöä oli parhaimmillaan varmaan 5 astetta ja talitinteillä oli kotipihassa jo ihan täysi konsertti päällä. Hyvältä näyttää juoksun kannalta, kun 10 päivän ennustekin on pelkkää plussaa. Toivottavasti vielä tulee kevät tähän omaankin tekemiseen.
Ip: lepo.
Olympialaiset ovat sitten ohi. Ikävä on vannoutuneena penkkiurheilijana nyt todeta, että ei nuo kisat enää jaksaneet sytyttää. Varmaan kesäkisoista vielä innostun, mutta talvikisat on kyllä ihan yks hailee. Asiaa kuvaa hyvin se, että eniten innostuin jääkiekosta. Sehän on totaalinen marginaalilaji, jossa on kuusi vakavasti otettavaa maata mukana, mutta ainakin siinä olympialaisissa on jotain erityistä (=joukkueet mukana parhailla pelaajilla).
Yritin miettiä miksi kisat eivät jaksaneet kiinnostaa. Syy ei ole pelkästään Suomen menestyksessä ja osallistumisessa, kun sehän oli loppujen lopuksi ihan OK. Keksin ainakin kolme syytä:
1) Lajien määrän kasvu ja uudet pellelajit saavat aikaan inflaatiota. Jos pellelajeja on pakko modernisoinnin nimissä lisätä, niin otettaisiin sitten reilusti vanhoja lajeja saman verran pois. Nyt mitaleja jaetaan ihan tajuton määrä ja ei niissä edes pysy mukana. Kokonaisuus on huonontunut oleellisesti.
2) Olympialaisiin liittyy liikaa lieveilmiöitä ja erityisesti Sotshin ympärillä niitä on riittänyt. Jotenkin koko olympialiike lahjusherroineen ja giganttisine systeemeineen on alkanut vaivata minua. Yhtenä yksityiskohtana mainontaan liittyvä monopoli (esimerkkinä tapaus Björgen) on rajusti normaalin oikeustajun vastainen ja ottaa oikein kunnolla päähän. Olisi todella terveyttävää uudistaa koko KOK.
3) Isoin ongelma on varmaankin oma kyynisyyteni, mutta YLE:n suoritus oli kyllä melkoinen pohjanoteeraus. Valtava legioona toimittajia ja kommentaattoreita ja tuloksena pelkkiä latteuksia ja tikusta asiaa. Yritetään hehkuttaa ja dramatisoida täysin typeriä asioita ja oikein mitään oleellista kisatapahtumista ei osata sanoa. Turhan usein piti ottaa ääni pois tai vaihtaa kanavaa, kun sietokyky ylittyi. Onneksi olin jo aiemmin päättänyt, että en maksa YLE-veroa. Enkä siis tarkoita vain Kaj Kunnasta (joka toki oli kaikkein pahin), vaan koko porukkaa. Viimeisimpänä v*tutuksen kohteena oli 50km hiihto, jossa selostaja jaksoi koko lähetyksen ajan etsiä merkkejä ”joukkuetaktiikasta” tapahtui siellä mitä tahansa. Jostakin syystä tämä ”joukkuetaktiikan” tarkkailu on muotia yhteislähtöjen selostuksissa vaikka sillä ei ole *mitään* merkitystä tai se on täysin triviaalia. Kai kaikki huomasitte kuinka Iivo Niskanen kerran ”hidasti” muita 20m leveällä ladulla noin 0.1s verran ja oli heti kansallissankari ja joukkuepelaaja, jota epäilemättä hehkutetaan myös huomisissa lehdissä. Vaikka sillä ei ollut mitään vaikutusta mihinkään, niin Suomella oli aivan loistavan nerokas joukkuetaktiikka. Ja huomasittehan kun Lari Lehtonen kisan alussa meni hetkeksi johtoon ja selostaja tulkitsi tämän heti osaksi Suomen hienoa joukkuetaktiikkaa.
Ikävä maku vielä jäi suuhun lopuksi, kun Putin sai kuin saikin sitten kultamitalinsa maastohiihdosta. Kyllä mahaa väänsi, kun oli pakko norjalaista kannustaa lopussa. Onneksi Putinin menestys kokonaisuutena perinteisissä lajeissa oli silti huono.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)